Opettaja-ammattinimike on suojattava mitä pikimmiten!

Doris Day

HS 26.11.

Opettaja nöyryytti oppilasta - joutui korvauksiin housujen alas vedosta

Opettajan sijaisena toiminut 44-vuotias mies nöyryytti 14-vuotiasta koulupoikaa vetämällä tämän housut alas muun luokan nähden Varkaudessa. Tapaus sattui viime maaliskuussa teknisen työn tunnilla.

Nyt minulta meni hermot.

Hesari uutisoi, että opettaja nöyryytti koulupoikaa, vaikka kyseessä oli mitä ilmeisemmin kadulta revitty mies.

Varkauden opetustoimenjohtaja Timo Tuunainen toteaa Hesarissa, että "elämä  joskus on tämmöistä". Minä sanon, ettei elämän nyt pidä koskaan olla tuollaista.

Mies oli palkattu sijaiseksi vain muutamaksi viikoksi. Muodollista pätevyyttä hänellä ei tehtävään ole. Hän sai kuitenkin pestin, koska pätevää väkeä ei ollut tuolloin saatavilla. Uudestaan kaupunki ei aio häntä enää palkata. (Hesari)

Uutinen herättää ihmisissä monia kysymyksiä. Opettajana minä mietin, miksi ihmeessä ketä tahansa kadulta revittyä ihmistä voidaan ylipäätään nimittää opettajaksi. 

On alettava nopeasti ja vakavalla mielellä pohtia keinoja opettaja-nimikkeen suojaamista lailla. Eihän kuka tahansa voi nimittää itseään lääkäriksi tai tuomariksikaan.

Nyt tilanne on sellainen, että oikeastaan kuka tahansa voi alkaa kutsua itseään opettajaksi. Toisaalta on kaikenmaailman heppoisia opettajanimikkeitä, joita en nyt ala tässä luettelemaan. Minusta opettajia ovat ensisijassa peruskoulun ja lukion opettajat, lastentarhanopettajat ja ammattikoulujen opettajat.

Muille voidaan keksiä tai käyttäää aivan muita nimikkeitä, yliopiston lehtori, ammattikorkeakoulun lehtori, autokoulunohjaaja ynnä muuta ja ynnä muuta. Oleellista on, että ihmiset, joilla ei ole tutkintopapereita taskussa, eivät ole opettajia, vaan sijaisia tai joitain aivan muuta.Sillä siisti.

On todella törkeää, että Hesari halveeraa opettajuutta yllä olevan uutisen tavoin. Sikamaista. Joku raja on sensaatiohakuisuudellakin.

Minä ja monet muut Suomen opettajat haluamme lain suojan omalle ammattinimikkeellemme.

Vai vielä opettaja, prkl?

Tämä opettaa sen, että aina kannattaa miettiä kahdesti ennen kuin toimii", sanoi Tuunainen torstaina. (Hesari)

Nimenomaan. On syytäkin katsoa peiliin, kun sijaisten hankinta on tätä tasoa. Opettajaa ei pitäisi voida sijaistaa kukaan muu kuin toinen opettaja. Järjestelmässä on paljon mätää.

Koulumuotia

Nyt viimeistään minua pidetään outona tai hulluna, kun tartun tähän aiheeseen.

Viime aikoina on jonkinverran puhuttu opettajien pukeutumisesta. Moni naisopettaja kokee lievää ahdistusta pukeutumisestaan ja ulkonäöstään. Oppilaat voivat jopa arvostella opettajansa ulkonäköä.

Yllättävän vähälle on jäänyt oppilaiden pukeutuminen. Suomessa oppilaiden pukeutumista ei rajoiteta juuri millään tavalla. 

Jotkut yläkoulun tytöt pukeutuvat häiritsevän seksistisesti. Ilmiö näkyy jo alakoulun yläluokillakin. Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt vanhempia, jotka lähettävät pikkutyttönsä kouluun vahvasti meikattuna ja ilmiseksistisesti pukeutuneena.

Kun itse kävin oppikoulua 70-luvulla, muodissa oli hyvin peittävä suuntaus. Tytöillä oli päällään tiukkoja villapuseroita ja kaikenmaailman palestiinalaishuiveja. Istuin useinmiten takapenkissä. Seksuaalisin näky oikeastaan oli tyttöjen villapaitojen selkämys, josta juuri ja juuri erottui rintaliivien hakasten pullistuma.

Jotenkin säälittää nykyajan pojat. Heille yläkouluikäiset tytöt eivät jätä juuri mitään arvailtavaa, lähes kaikki on esillä. Luulisi moisen pukeutumisen häiritsevän jopa itse pääasiaa, opiskelua.

Olen paljon matkaillut jalkapallon perässä Iso-Britanniassa. Britit ovat hyvin vanhoillisia, siellä lapset ja nuoret puetaan asiallisiin koulupukuihin. En esitä, että me siirtyisimme brittityyppisiin koulu-univormuihin.

Olen pikkupäässäni aivan vakavasti ajatellut, että collegepaita ja farkut olisivat oiva kouluasu Suomen olosuhteisiin. Kouluilla olisi oman värisensä collegepaidat omine tunnuksineen. Oppilaille voitaisiin määrätä farkkumerkiksi vaikka selkeät ja edulliset peruslevikset. Toisaalta voitaisiin tukea suomalaista     vaateteollisuutta elvyttämällä James-tuotemerkin. Oppilaat olisivat ainakin pukeutumisen suhteen tasa-arvoisessa asemassa.

Erityisen iloinen olisin yhtenäisistä  ja pakollisista liikunta-asusteista. On kiusallista, kun joillakin oppilailla ei ole liikuntatunneilla asiallista vaatetusta.

Googlatkaapa huviksenne käyttämällä sanaparia "school uniform". Näissä kuvissa tyttökoululaiset on seksualisoitu hyvin vahvasti. Hyvin erikoinen on japanilaisten mielenlaatu näiden kuvien perusteella. Eurooppalaisittain ajatellen heidän tyttöjensä virallisetkin koulupuvut ovat ilmiseksuaalisia.

Koulupäivät pidemmiksi

Viime viikolla opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen täytti 50-vuotta. Onneksi olkoon. Hesarin haastattelussa hän sanoi, että suomalaiskoululaisten koulupäivä olisi saatava pidemmäksi. Koulupäivän pituus Suomessa on kansainvälisessä vertailuissa niitä lyhyimpiä.

Olen miettinyt koulupäivän pituusasiaa jo tovin aikaa. Esim. viides-kuudesluokkalaisten päivä on ällistyttävän lyhyt, keskinmäärin viisi oppituntia päivässä, viikossa 25 oppituntia.

Kyllä 11-13-vuotiaan lapsen pitäisi jaksaa käydä koulua kuusi tuntia päivässä, mikä tekisi viikkoa kohden yhteensä 30 oppituntia. Samalla lyhennettäisiin lasten iltapäivien tyhjiä luppoaikoja.

Paraikaa pohditaan kovasti, miten eri oppiaineitten tuntijako pitäisi uudistaa. Viidellä lisäviikkotunnilla saataisiin paljon liikkumavaraa.

Jos minä saisin päätttää, niin kaksi tuntia menisi ehdottomasti liikuntaan, silloin lapsilla olisi neljä tuntia viikossa liikuntaa. Kolmasosa alakoulun yläluokkalaisista on rapakunnossa. Liikuntatunnit voitaisiin jaotella tyyliin 2, 1, 1. Yksittäiset liikuntatunnit käytettäisiin ulkona suoritettavaan perusliikuntaan: kävelyyn, juoksuun, retkeilyyn ja hiihtoon.

Yhden viikkotunnin laittaisin historiaan. Yksi tunti historiaa viidennnellä luokalla on liian vähän, mikä on käytäntönä kotikunnassani. Opetus on melkoista karsimista ja hosumista.

Sitten yllätys monelle: kolmannesta yhdeksänteen luokkaan pitäisi opettaa kaksi tuntia viikossa shakkia. Nykylasten ja -nuorten suurimpia ongelmia ovat keskittymiskyvyn ja pitkäjännitteisyyden puutteet. Rauhallisella ja kärsivällisellä shakin opettamisella ja peluulla saataisiin varmasti parannettua asiaa.

Shakin hyödyt ovat välillisesti valtaisia. Shakin peluu lisää suunnnitelmallisuutta. Nöyryys kasvaa, kun lapsi oppii sekä voittamaan että häviämään. Toisten ihmisten luonnollinen kunnioitus palaa arvoonsa.

Lainaus Lankisen haastattelusta:

Nyt koulutuksen asiatuntijaviraston pääjohtaja on sitä mieltä, ettei valtion otetta ole enää varaa höllentää: "Koulutus on kansallinen kysymys. Jokaiselle on turvattava yhdenvertaiset koulupalvelut."

Olen ollut jo pidemmän aikaa täysin samaa mieltä. Itseasiassa valtion roolia pitäisi lisätä, sillä sellainen on tämä nykykuntien koululaitosten tila. Viidakon lait ovat vallalla, kaikenmaailman isännät huseeraa, eikä asiantuntijoita kuunnella.

Lankinen haluaisi seurata opetusryhmien kokoa koulukohtaisesti.

Minä kysyn, miksi vain seurata? Luokkien ryhmäkoot on suitsittava lailla. Jos ei lakia noudatettaisi, niin valtiolta tulisi kovat rahalliset sanktiot.

Annan Lankiselle isot pisteet näistä ajatuksista. Käsittääkseni samasta suunnasta on tullut eriävä mielipide uuteen valmisteilla olevaan inkluusiolakiin.

Päässälaskutaidosta

HS-STT 19.11.

Peruskoulun päättöluokan kävijöiden päässälaskutaidot ovat heikentyneet reilusti parissa vuosikymmenessä.

Hälyttävät tulokset ilmenevät filosofian maisteri Liisa Näverin väitöskirjasta, joka tarkastetaan perjantaina Helsingin yliopistossa.

Odotettu uutinen. Mielenkiintoinen ajoitus.

Tällaisia uutisia alkaa aina putkahdella, kun tuntimääristä tai niiden jaosta eri oppiaineiden suhteen aletaan keskustella. Erityisen vahvoja keskustelijoita ja mielipiteenmuokkaajia ovat Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitto ja Äidinkielen Opettajien Liitto.

Jos joku ei tiedä, niin peruskoulun päättöluokka on yhdeksäs luokka. Yläkoulussa matematiikassa saa käyttää laskimia, mikä heikentää päässälaskutaitoa ja mekaanista laskutaitoa. Olen ollut koko ajan sitä mieltä, että laskimia ei peruskoulussa tarvita, koska laskut ovat vielä melko yksinkertaisia läpi linjan.

Alakouluissa päässälaskujen osuutta on viime vuosina lisätty. Niitä tehdään joka matematiikan tunnin alussa, kokeissa testataan jatkuvasti oppilaiden päässälaskuja.

Näveri toteaa, että perussyy päässälaskutaitojen heikentymiseen on oppituntien vähäisyys. Se on vain osa- tai tekosyy.

Oppilaiden aivoja pitää vaivata. Jos ei mitään vaadita, juuri mitään ei opi. Ei elämästä selviä pelkästään googlailemalla tai wikipedialla, tai taskulaskimilla.

Pään sisällä täytyy olla jotakin pysyvää.

Opettajatko kohtuuttomia?

HS-STT 18.11.

Opettajien kohtuuttomat vaatimukset

Kuntaliitto ja Kunnallinen työmarkkinalaitos pitävät Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n vaatimuksia lomautuksia koskevasta poliisitutkinnasta kohtuuttomina.

Kuntatyönantajan mielestä OAJ on mennyt liian pitkälle. Se katsoo, että lomautukset perustuvat taloudelliseen säästötarpeeseen, joka on laillinen peruste.

Minulla on opettajien kohtuuttomuudesta aivan toisenlainen käsitys. Yleisperiaate lomautuksissa on, että silloin lomautetaan, kun työtä ei ole. Rautalankaa: Kun tuotteella ei ole kysyntää, lomautetaan työntekijöitä tai tuotantolaitos lopetetaan.

Opettajille on työtä, sillä lapsia riittää opetettavaksi ja kasvatettavaksi ja opettamisen haasteet kasvavat koko ajan muutenkin.

Opettajia ei saa lomauttaa. Säästöt on etsittävä muualta tai on korotettava kunnallisveroa. Näin se vain on.

Ennen lomautuksia joka kunnassa opettajat on vedetty kuiviin, sitten vasta lomautetaan.

1. Opettajille tehdään aina raju palkkaleikkaus. Ensin viedään tuki- ja kerhotunnit pois. Sitten viedään jo varsinaisia opetustunteja.

Julkisuuteen sanotaan aina, että tuntikehystä leikataan, millä hämätään niitä ihmisiä, jotka eivät tiedä opetusalasta mitään. Tuntikehyksen leikkaaminen kuulostaa neutraalimmalta kuin, että opettajilta viedään tunteja pois eli lapset saavat vähemmän opetusta.

2. Luokkia yhdistellään, jotta saadaan isompia opetusryhmiä, mikä merkitsee opettajille enemmän työtä.

Jälleen kerran niitä, jotka eivät tiedä asioista mitään, hämätään. Kuntatyönantaja ei koskaan tällaisissa tapauksissa sano halaistua sanaa sitä, että opettajia potkitaan pois. Kun kolme luokkaa yhdistetään kahdeksi, niin yksi opettaja saa potkut, sillä siisti.

3. Sijaistamisesta luovutaan. Opettajat hoitavat kahta, parhaimmillaan jopa kolmea luokkaa, kun sairastuneiden opettajien tilalle ei palkata sijaisia.

4. Erityisluokkia tai -kouluja lopetetaan, ja oppilaat tungetaan tavallisiin luokkiin. Liuta päteviä erityisopettajia saa potkut. Muiden opettajien työmäärä kasvaa, mutta palkka ei.

5. Aletaan ketkuilla virkavapauksissa. Kun opettaja hakee palkatonta lomaa ottamalla vaikkapa yhden päivän virkavapaan ennen joululomaa ja toisen sen jälkeen, opettajalta viedään pois koko loman palkka.

Kuntatyönantajan mielikuvituksella ei ole mitään rajaa, kun mietitään, miten opettajilta palkkoja voidaan leikata. Kokonaisuudessaan yhden opettajan palkkaleikkaukset merkitsevät nettona sellaista viittäsataa euroa per kuukausi, ja samaan aikaan on opettajan työmäärää kasvatettu "säästöihin" vetoamalla huomattavasti.

Lomautus on vasta se viimeinen keino, ennen sitä opettajat on kypsytetty hivuttamalla, ja sitten kuntatyönantajat kehtaavat syyttää opettajia kohtuuttomuuksista!

Kuka tai mikä taho tässä oikein on kohtuuton?

Tiedän, mistä nyt kirjoitan. Kerron lyhyesti oman lomautustarinani 1990-luvun lopulta. Kuvio meni juuri noin kuin edellä kerroin.

Kun katsoin silloin palkkakuittiani, hämmästyin. Vähensin palkastani kaikki pakolliset menot, rahaa ei jäänyt yhtään jäljelle. Ja kaiken päälle minut vielä lomautettiin. Ei naurattanut yhtään, en tuntenut olevani silloin kohtuuton kuten en nytkään. Soitin välittömästi lähimmän naapurikunnan koulun rehtorille ja sain sieltä töitä.

Moni muukin teki niin. Osa opettajista jäi sille tielleen, osa tuli myöhemmin takaisin, niin minäkin. Kuntani otti opiksi. Meillä ei nyt opettajia lomauteta, vaikka kunnan talous on tiukoilla. Näin on sovittu.

On aivan poskettoman törkeätä kutsua opettajia kohtuuttomiksi. Kukaan opettaja ei kait koskaan ole valinnut ammattiaan rahan takia. Opettajaksi hakeutumisen syyt ovat paljon, paljon eettisesti korkeatasoisempia kuin raha. Niitä syitä en ala tässä edes luetella.

Opettajat opettavat ja kasvattavat toisten lapsia. Todella ahnetta toimintaa. Ensimmäistä kertaa kuulen jonkun tahon syyttävän opettajia ahneudesta tai kohtuuttomuudesta.

Siitäkin voidaan vielä keskustella, voidaanko opettajien lomautuksia perustella kuntien taloudellisilla säästötarpeilla. Lomautukset ja kaikenmaailman peruskoulutuksen kurjistamiset vievät pohjan pois koulutukselliselta tasa-arvolta.

Jossain vaiheessa vanhemmat heräävät ja alkavat haastaa kuntia tai valtiota oikeuteen, kun oman kunnan lapsille ei taata samaa opetuksen tasoa kuin muualla.

Kunnat oikeuteen?

Tämä on asiaa.

OAJ:n on lähdettävä hakemaan rajaa, mikä on sallittua ja mikä ei. Minä olen aina ollut sitä mieltä, että opettajien lomautukset ovat rikollisia.

Kunnollinen perusopetus on jokaisen lapsen oikeus riippumatta siitä, missäpäin Suomea hän asuu. Oikeastaan valtio pitäisi haastaa oikeuteen, koska se ei takaa kaikille lapsille koulutuksellista tasa-arvoa.

Valtio ja kunnat ovat kansalaisia varten, siksi niitä veroja maksellaan.

Lakko?

Hahhahah haa...mikä uutispäivä...pommi pommin perään!

Ensin Henna Virkkunen "suosittelee" kaikkille kunnille, että luokkakoot pysyisivät raamissa 20-25 oppilasta ja nyt Erkki Kangasniemi "uhkailee" lakolla.

Puheilla ei näytä olevan mitään rajaa.

Nyt en tarkkaan ottaen muista, kuinka monetta kertaa Kangasniemi "uhkaa" lakolla. Minulta on uskottavuus mennyt.

Tuuli huulia heiluttaa.

Höpö-höpöä opetusministeriöstä

HS 17.11.

Suositus: Opetusryhmässä enintään 20-25 oppilasta

Vastakin opetusryhmien koosta päättää opetuksen järjestäjä, sillä kyseessä ovat suositukset. Opetusministeri Henna Virkkusen (kok) mukaan laatukriteerien käyttöönottoa tuetaan vuosina 2009–2011 valtion erityisavustuksilla, yhteensä noin kolmella miljoonalla eurolla.

Koulutuksen järjestäjän taloudellinen tilanne tai opettajien lomauttaminen ei saa vaarantaa oppilaan oikeutta opetukseen, kriteereissä tähdennetään.

Niin, mitä tästäkin sanoisi. Todetaan nyt, että Henna Virkkusen esitys sisältää melkoista toiveajattelua. Vai kunnat oikein ihan itsestään supistavat luokkakokoja kouluissa? Että oikein opettajien lomautukset eivät saa vaarantaa lapsen oikeutta opetukseen?

Alkaa naurattaa.

Taitaa mennä se kolme miljardia euroa niille pikkukunnille, joissa on luonnostaan pikkuluokkia. Varmaan pääkaupunkiseudun kunnat innosta puhkuen alkavat noudattaa Virkkusen luokkakokosuositusta.

Kyllä se on niin, että opetuksen järjestäjä päättää luokkakoot, ellei valtion taholta esitetä kunnon sanktioita. Luokkien enimmäiskoot on määriteltävä selkeällä lailla. Opettajien lomautukset on estettävä samalla tavalla.

Aina ei pelkkä hyvä tahto riitä, valitettavasti.

Kunnollinen perusopetus kuuluu jokaisen lapsen perusoikeuksiin riiippumatta, missä hän asuu. Olen blogikirjoituksissani jo moneen kertaan todennut, että Suomessa ei enää vallitse koulutuksellinen tasa-arvo.

Jotkin ryhmät jääräpäisesti ajavat erilliskoulujärjestelmää Suomeen rapauttamalla julkista perusopetusta. Halutaan hyvät koulut rikkaille omakustannushintaan, ja oppilasvarastoja muille. Vastaavaan tilanteeseen on jo ajauduttu terveydenhoidossa, rikkaat hoitavat itsensä itse, muille jää mureneva julkinen terveydenhoito.

Tietyt ryhmät ajavat tasaverotusta kuin pyssyn suusta, valtionverot minimiin ja kunnallisverotusta ylös. Kunnallisvero on tasaveron luonteinen.

Näin se käy. Hoh, hoijaa...

Sveitsiläistä koulukuria?

En halua tällaista koulukuria, eikä sellaista ole Sveitsissäkään.

En juuri koskaan katsele MTV:n tai Nelosen ohjelmia. Tänään tein poikkeuksen, koska "45 minuuttia" ohjelmassa oli hyvin raflaava aihe. Laitoin koko uutisen blogiini:

MTV 11.11.

Pisa-kouluvertailu järkytti monia Keski-Euroopan maita, myös Sveitsiä. Hyväksi luultu koulujärjestelmä jäi kauas jälkeen Suomen kaltaisista huippumaista.

Sveitsiläinen Kirchbergin pikkukaupunki lähetti opettajansa Suomeen katsomaan, millä keinoilla hyviä tuloksia tehdään.

Vierailu tuotti kuitenkin monille karvaan pettymyksen. Sosiaalisia taitoja korostavat ja tiukkaan kuriin tottuneet sveitsiläisopettajat pitivät näkemäänsä suorastaan pöyristyttävänä.

-Me näimme omin silmin, miten yläasteen luokan takaosassa pojat eivät tehneet tunnilla mitään muuta kuin pelasivat kännyköillään, eivät edes avanneet koululaukkujaan. Meillä tällainen ei tulisi kuuloonkaan, Kirchbergin yläasteen rehtori kertoo.

Kirchbergin koulun rehtori oli aidosti järkyttynyt. Minä olin myös. Miten on mahdollista, että oppilaat pelailevat oppitunnilla kännyköillään eivätkä avaa edes koululaukkujaan?

Insertissä oli viehättäviä kuvia sveitsiläisestä yläkoulusta. Luokissa oli opiskelemisen makua ja meininkiä, järjestys oli ihailtava kuin suomalaisessa oppikoulussa ennen muinoin. Liikuntatunneilla oppilailla oli yhdenmukaiset asusteet, liikunnanopettaja kätteli oppilaat liikuntasalin ovella ennen oppitunnin alkua. Kaikki liikkuivat, kukaan ei lintsannut.

Jutussa vierailtiin koulun opettajienhuoneessa. Huomion arvoista oli, että noin puolet opettajista oli miehiä, mikä tarkoittaa ilmeisesti sitä, että Sveitsissä opettajan työtä arvostetaan ja opettajien palkkaus on hyvä. Heräsi kysymys, onko miesopettajien suhteellisella osuudella yhteyttä järjestykseen koulussa?

Jutussa haastateltiin myös sveitsiläisiä vanhempia. He pitivät hyvänä, että kouluissa on hyvä kuri. Rehtori totesi, että Sveitsissä opettajilla on edelleen selkeä rangaistusvalta oppilaisiin nähden.

Täytyy myöntää, että minua hävetti suomalaisten puolesta, kun katselin ohjelmaa. Onko meillä menty liian liberaaliin suuntaan kurin suhteen? Pitäisikö meidän ottaa muutama piiru tiukemman järjestyksen suuntaan?

Jos ihminen ei missään vaiheessa koe kuria, hänelle ei koskaan muodostu itsekuriakaan. Silloin ihminen elelee narsistisesti hetken mielijohteiden perässä.

Muistan opiskeluajoiltani, mitä kasvatustieteilijä Jouko Kari kertoi meille oppimisen portaista. Ensimmäinen porras on luoda oppimiselle suotuisa järjestys luokkaan. Jos opettaja ei hallitse luokkaansa, oppimisen edellytykset heikentyvät huomattavasti. Jouko Kari teki silloin minuun suuren vaikutuksen.

Olen aidosti aina noudattanut Jouko Karin pyramidioppeja. En tiedä, kuinka korkealle oppilaani pyramidia ovat kulloinkin kavunneeet, koska opetan alakoulussa, mutta sen olen taannut, että luokassa on ainakin järjestys. Sekin on jo jotain se.

Nyt on vallalla suuntaus "oikotiellä onneen". Puhutaan aivan pokkana oppimisen pyramidin huipusta, luovuudesta, vaikka samaan aikaan oppilaat voivat elää kuin pellossa, pelaillaan vaikka kännyköillä ja mölistään tekemättä yhtään mitään.

Tunsi valtavan piston sydämessäni. Pitäisikö meidän kieltää Pisa-vierailut kokonaan, kunnes saamme järjestyksen luokkiimme takaisin? Kyllä nyt pienessä Kirchbergin kylässä ja Sveitsissä ihmetellään. Olen haaveillut perheeni kanssa vaelluslomamatkaa Davosiin, kehtaanko enää mennä sinne?

Sana kuri pitää rehalibitoida, ja ottaa käyttöön kurin myönteiset puolet. Kuri ei ole väkivaltaa. Voisimme aloittaa vaikka pipokäyttäytymisestä eli pipot pois päästä sisätiloissa. Kollegani vieraili aikoinaan englantilaisessa koulussa, jossa rehtori totesi, että parempi on "tapella pikkuasioista kuin isoista". Sama kollegani on myös todennut, että "olen nipo ja olen ylpeä siitä".

Kyse on aina rajanvedosta. Katseltuani tänään sen "45 minuuttia" ohjelman, minusta tuntui, että meillä ei ole enää rajoja ollenkaan.

Hoomoilasina kuljemme vain?

Yle 6.11.

Brittilapsillla hatarat tiedot historiasta

Koululaisten hatarat tiedot järkyttävät brittejä. Tutkimuksen mukaan joka 20. skottilapsi uskoo, että Adolf Hitler oli saksalainen jalkapallovalmentaja. Joka viides tutkimukseen osallistunut 9 - 15-vuotias puolestaan arvelee, että natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels oli tunnettu juutalainen, joka asui ullakolla ja piti päiväkirjaa.

Ei ole Suomessakaan hääviä.

Minua on huolestuttanut kovasti suomalaisten yleissivistyksen tason laskeminen. Opiskelu ja elämä on hyvin suorituspainotteista, aikaa ajattelulle ja lukemiselle ei juuri jää, koulussakaan, ikävä kyllä. Jos englantilaisilta tai suomalaisilta aikuisilta kysyttäisiin, kuka oli Joseph Göbbels, luulen, että noin puolet selviytyisi kysymyksestä edes välttävästi.

Alakoulussa, ainakin Vantaalla, historiaa viidennellä ja kuudennella luokalla on enää yhteensä kolme tuntia! Jossain vaiheessa historiaa ko. luokilla oli jopa viisi viikkotuntia, kaksi viidennellä ja kolme kuudennella. Tilalle on tullut kaikenmaailman tt- ja vavatunteja.

On tärkeää, etä elämä on kivaa. Kiva, kiva, kiva.

Toinen oppiaine, jonka osuus on vähentynyt, on maantieto. Olen ratkaissut ongelman sillä tavalla, kun otan oppilaat vastaan viidennellä luokalla, pidän heti alkuun rajun maantiedon kurssin. Opetan Euroopan valtiot pääkaupunkeineen, Euroopan rajat, vesistöt ja vuoristot. Pidän tylyjä läpimenokokeita, esim. kahdestakymmenestä kysymyksestä pitää saada läpi 18. Ja junnaan, kunnes kaikki oppilaat läpäisevät testin. Aikaa menee noin kaksi viikkoa. Vähät välitän siitä, mitä opetussuunnitelmat sanovat.

Kokonaisuudessaan säästän aikaa, koska näin minun ei tarvitse turata vähiä historian tai uskonnon tunteja maantiedon perusasioiden opettamiseen. Maantieto on hyvin oleellinen oppiaine ko. oppiaineiden suhteen.

Ajatelkaapa asiaa tarkemmin, kansalaisten pitkin Eurooppaa pitäisi ymmärtää, mitä esim. Euroopan unionin perussopimusten uudistaminen merkitsee. Joissain maissa jopa äänestetttiin asiasta. Tosiasiassa juuri kukaan ei tiennyt, mistä oli oikein kysymys, kun asiaa toimittajat kaduilla utelivat. Äänestettiin "hoomoilasena".

Se siitä demokratiasta.

Yleissivistyksen taso on laskenut järkyttävästi, ja tulee vielä rajummin laskemaan, kun pleikkarisukupolvi tästä vielä vähän kasvaa. On hälyttävää ajatella, mihin tämä johtaa. Mistä löytyy tulevaisuuden laaja-alaisesti ajattelevat johtajat, joilla on syvällistä tietoa monelta elämänalueelta? Mistä löytyy meidän tulevaisuuden Max Jakobsonit?

Tätä rataa eurooppalaisia kansoja, myös suomalaisia, voidaan höynäyttää aivan miten halutaan. Kovin kaukana ei ole skenaario siitä, että demokraattisten johtajien tilalle tulee valistuneita yksinvaltiaita tai despoottisia diktaattoreita. Moni suomalainen itkee vahvan johtajan perään, vrt. kekkossyndrooma. Tutkimusten mukaan suomalaiset eivät halua eurooppalaistua, vaan haluavat edelleen vahvaa presidenttiä, mikä heikentää parlamentarismia. Parlamentarismi edustaa demokratiaa puhtaimmillaan.

Oikeasti pelkään, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ei maailmaa pyöritetä pleikkaria pelaamalla, ihmisen täytyy tietää.

Aggressiivisia telkkarilapsia?

Yle-Duodecim 3.11.

Televisio on yhteydessä pienten lasten aggressiivisuuteen

Liaallinen television katselu voi lisätä kolmivuotiaiden pikkulasten aggressiivisuutta, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa. Aggressiivinen lapsi on paitsi haastava vanhemmilleen myös vaarassa ajautua ongelmiin nuoruudessa ja aikuisena.

Television katselu on aiemmin liitetty mm. lapsen kielenkehityksen viivästymiseen ja tarkkaavaisuushäiriöihin.

Tämä tuskin yllättää enää ketään.

Aggressiivinen käytös on yleisempää niillä lapsilla, joilla televisio on kotona jatkuvasti auki eli televisiota katsotaan rajoituksetta. Katsotaan, mitä tahansa, milloin tahansa.

Olisi hyvä tietää, onko aggressiivisuus todella lisääntynyt kouluissa.

Usein aika kultaa muistot. Omien kokemusteni mukaan yleisesti ottaen lasten väkivaltaisuus on pikemminkin vähentynyt. Omana kouluaikanani veri lensi välitunneilla useammin kuin nyt. Kun aloitin opettajan työt vuonna 1980, lasten väkivalta oli mielestäni yleisempää. Väkivalta oli suoraa ja rajua.

Isäni kertomukset sota-ajan ja sodan jälkeisen helsinkiläisten koululaisten väkivallasta olivat hurjaa kuunneltavaa. Silloin ei ollut televisiota, mutta ympäröivä sodan todellisuus oli karmeaa. Isäni kertoi, että hänen aikanaan oli paljon jengejä, jotka ratkoivat reviirikiistojaan tappelemalla. Samanlaisia jengejä oli vielä myös 1980-luvulla.

Nyt elämä on paljon yksilöllisempää. Jengejä ei juuri ole, kun ihmiset, lapsetkin, pakenevat television tai tietokoneen ääreen.

Nykyinen lapsilla esiintyvä väkivalta kohdentuu sattumanvaraisesti kehen vain, kuka nyt sattuu olemaan edessä. Se on usein sumeata väkivaltaa, selityksiä ei aina löydy, kun asiaa käsitellään. Vastauksiksi tulee: "Emmä tiiä. No, ku toi ärsytti. Toi tönäs mua."

Minun lapseni saivat taaperoikäisenä katsella vain pikkukakkosta, kolmosen tai nelosen lastenohjelmat olivat pannassa. Nytkin televisio on kiinni aina iltauutisiin saakka, ja sitä ennen olemme laittaneet jo lapset nukkumaan, vaikka "pahnanpohjimmaiseni" ovat 7- ja 8-vuotiaita. Täytyy myöntää, että viikonloppuisin katselen muutaman matsin brittijalkapalloilua myös päivisin.

Loppujen lopuksi on aika helppoa kieltäää lapsilta sopimattomat televiso-ohjelmat: televisio kiinni ja sillä sipuli. Lastenhuoneisiin ei saa sijoitella televisioita tai tietokoneita.

Sikaflunssaa

Olen tänään ja huomenna kotona vahtimassa poikaani, joka on sikainfluenssan kourissa. Kaverini naapurikoulusta soitti juuri äsken, hänen luokaltaan on tänään ollut 19 oppilasta poissa sikainfluenssan takia. Nyt tauti alkaa iskeä voimalla. Minulla on ollut aikaa miettiä.

Kouluissa opettajien sijaistaminen tuottaa aina päänvaivaa. Koulunkäyntiavustajat ovat halpaa työvoimaa, niin halpaa, että heitä pitäisi palkata roimasti lisää. Usein kunnollinen avustaja on parempi sijainen kuin "se kadulta revitty" ihminen, josta ei aina tiedetä mitään. Joskus on käynyt niin, kun opettaja on sairas, palkataan tilalle joku täysin kokematon ihminen, jota luokan avustaja joutuu avustamaan opettamisessa eli käytännössä kokenut avustaja pitää tunnit.

Koulunkäyntiavustajat ovat päähänpotkittu työntekijäryhmä. Palkkaa tulee vähän, ja kaiken kukkuraksi kesällä joutuu toisarvoisiin hommiin tai lomautetaan. Koulunkäyntiavustajilla pitäisi olla suurinpiirtein samat työ- ja loma-ajat kuin opettajilla. Näin saataisin avustajan statusta nostettua ja alalle haalittua motivoitunutta väkeä.

Omassa koulussani on neljä avustajaa, jotka toimivat koulun erityisluokissa. Tavallisille luokille heitä ei ole herunut, vaikka koulussamme on 15 isoa tavallista luokkaa. Tilanne on samanlainen muuallakin Vantaalla.

On se kumma, kun yhteiskunnalla on varaa pitää työttömiä, eivät hekään ilmaisia ole. Kunnat ja valtio leikkivät ihmeellistä palapeliä, kaikki hallinnonalat laskevat ja säästävät omaan pussiin, ja lasku lankeaa työttömyyskorvauksina ja nousevina sosiaalitoimen kustannuksina. Ilmeisesti ei ole tahoa, joka kykenisi laskemaan kokonaiskustannuksia.

En ymmärrä millään, miten meillä on varaa pitää nuoria työttömänä. Koko ajan puhutaan tulevasta työvoimapulasta, ja samaan aikaan monia nuoria opetetaan olemaan tekemättä työtä.

Koulunkäyntiavustajien työnkuvaa pitää laajentaa. He voisivat aivan hyvin hoitaa lyhyitä sijaisuuksia, pitää kerhoja tai läksyparkkeja. Jotkut voitaisiin palkata sillä ehdolla, että he hoitaisivat koulun atk-puolta tai kirjastoa.

Opettajat voisivat keskittyä opetukseen ja kasvatukseen.