torstai 31. maaliskuuta 2011

Vodkatamponeja

Iltasanomat 31.3.

Poliisi varoittaa uudesta villityksestä: viinassa liotettuja tamponeja

The Local -nettilehden mukaan myös pojat ovat kokeilleet viinassa liotettuja tamponeja uutena humaltumiskeinona. Etelä-Saksan poliisi varoittaa teinejä ns. vodkatamponin käytöstä.

Saksalaisteinit ovat keksineet uuden tavan käyttää alkoholia, jotta humaltuminen olisi nopeaa, eikä alkoholia pystyisi haistamaan hengityksestä.

Poliisi varoittaa, että viinassa liotetut tamponit ovat kuitenkin terveysriski. Baden-Württemburgin poliisin mukaan nopea humaltuminen ei ole edes taattua. Sen sijaan tytöt altistavat alapäänsä tulehduksille sekä muille vaurioille.


Arvostan kovasti, että nuorilla on mielikuvitusta kunhan se kohdistuu oikeisiin asioihin.

Vodkatamponien käyttö on oksettavaa ja terveydelle vaarallista. Idea viinatamponien käytössä on selvä, alkoholi imeytyy vereen nopeasti ja tehokkaasti. Ei tarvitse kitata viinaa ylenmäärin humaltuakseen. Tamponien käyttö on halpaa, jo kertakostutuksella ilo irtoaa.

Suomessa jotkut nuoret ovat kokeilleet vastaavaa plurauttamalla olutta tai siideriä suoraan peräaukosta peräsuoleen. Idea on sama, mutta ei niin siisti kuin tehokkaiden saksalaisnuorten tamponiviritelmä.

Kaipaan kansalaistaitoa oppiaineena takaisin.

Kansalaistaidossa käsiteltiin kerran viikossa ihmiselle tärkeitä elämäntaitoja. Annettiin perinpohjaista päihdekasvatusta.

Nyt elämisen taidon opit ovat jääneet biologian, maantiedon, fysiikan ja kemian varjoon. Oliko sittenkin virhe siirtää osa fysiikan ja kemian oppiaineksesta yläkoulusta alakoulun 5. ja 6. luokalle?

Paras kohta päihdekasvatukselle on alakoulun kaksi viimeistä luokkaa. Silloin suurin osa lapsista ei ole vielä polttanut tupakkaa, juonut alkoholia tai käyttänyt huumeita.

Kasvatuksessakin on taottava silloin, kun rauta on kuumaa.

Toivottavasti tämä vodkatamponi-iljetys ei leviä Suomeen. Suomessa on alkoholisteja riittävästi omasta takaa.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Englannissa vitonen

HS 30.3.

Suomalaiset maailman viidenneksi parhaita englannin osaajia

Suomalaiset aikuiset ovat viidenneksi parhaita ulkomaalaisia englannin kielen osaajia maissa, joissa englanti ei ole äidinkieli.

Suomen sijoitus käy ilmi maailman ensimmäisestä englannin kielitaidon indeksistä, jonka on kehittänyt maailman suurin yksityinen kielikouluttaja EF, Education First.

Parhaiten englantia osaavat norjalaiset. Muut listan kärjessä ovat Alankomaat, Tanska, Ruotsi ja Suomi. Kärkiviisikon maat ovat ainoita, joissa aikuiset osaavat englantia todella hyvin.

Kaikki ovat varakkaita ja pieniä maita, joiden omaa kieltä puhutaan maailmassa vain vähän. Hyvä kielitaito korreloi koulutuksen tason ja viennin vahvuuden kanssa.


Sijoitus on hämmästyttävän hyvä.

Neljän suomalaisia edellä olevien maiden kansalaiset puhuvat äidinkielenään englannin sukulaiskieltä, suomalaiset puhuvat aivan omiaan. Neljän kärkimaan omat kielet kuuluvat germaaniseen kielialueeseen kuten englantikin.

Kun ajatellaan, että tutkimus on tehty aikuisten kesken, tulos on vielä hämmästyttävämpi. Tulos todennäköisesti paranee, mitä nuorempia ikäluokkia pääsee tutkimukseen mukaan. Suomalaiset nuoret hallitsevat englannin hyvin.

Tutkimus osoittaa jollakin tavalla, että pienten maitten on ponnisteltava. Massaa, josta valita, on vähän. Materiaalietua ei ole.

Pisa-tutkimusten tulokset eivät suomalaiselle opettajakunnalle olleet järisyttävän suuria yllätyksiä. Mutta, kun suomalais-ugrilaiselta kielialueelta ponnistetaan englannin kielen taidossa viitoseksi, tulosta voidaan pitää suurena yllätyksenä.

Taakse jäivät Saksa ja Ranska ja Italia ja Espanja ja moni muu. Luulisi saksalaisia hävettävän.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Pakkoruotsin viivytystaistelu

Suomen Kuvalehti
Hesarin paperiversiosta:

Ehdokkailta vahvaa tukea ruotsin opintojen vapaaehtoisuudelle

Toisen kotimaisen kielen opiskelun muuttaminen vapaaehtoiseksi peruskoulussa saa kannatusta kansanedustajaehdokkailta.

Kaikkien muiden eduskuntapuolueiden kuin RKP:n ehdokkaista yli puolet muuttaisi ruotsin vapaaehtoiseksi. Yhteensä kannattajia löytyy 62,5 prosenttia.



Ruotsin kielen vapaaehtoisuus peruskouluun kannattaa ajaa hallitusti. Ikäluokat nuorenevat ja samalla ruotsin kielen pakollisuuden kannatus peruskoulussa vähenee selvästi.


Jutta Urpilainen toteaa, että Suomi on kaksikielinen maa. Tosiasiassa Suomi alkaa olla monikielinen. Tarvitaan vaihtoehtoja. Kielivalikoimaa pitää monipuolistaa.

Paavo Arhinmäki sanoo, että kysymys on koulutuksellisesta tasa-arvosta, koulutuksellisia umpiperiä ei saa olla, ainevalinnoilla ei saa sulkea tulevaisuuden työ- tai opiskelumahdollisuuksia.

Kun siirrytään vapaaehtoiseen ruotsin kielen opiskeluun, umpiperät pitää purkaa.

Olen aikaisemmin kirjoittanut:

Pakkoruotsista luopuminen olisi järkevää suorittaa hallitusti. Itse pidän suurena virheenä, että yo-kirjoituksissa ruotsista on tehty vapaaehtoinen. Osassa lukioita vain joka viides enää kirjoittaa ruotsin.

Kannatan jakoa pitkään ja lyhyeen ruotsiin. Jos lukioon menevä oppilas ei olisi valinnut pitkää ruotsia peruskoulun seiskalla, hän joutuisi ottamaan ja myöhemmin kirjoittamaan lyhyen ruotsin.

Näin taattaisiin suomenruotsalaisille tulevaisuudessakin riittävät palvelut. Ne ihmiset, jotka hakeutuvat sellaisiin ammatteihin, joissa ruotsia todella tarvitaan, opiskelevat sitä taatusti myöhemminkin. Elämää on peruskoulun ja lukion jälkeenkin.


Samalla motivaatio ruotsin kielen opiskeluun kasvaisi, kun vastarannankiisket ovat ryhmistä poissa. Olettaisin, että tämän mallin mukaan noin 70 prosenttia oppilaista lukisi joko pitkää ruotsia tai lukion lyhyttä ruotsia.

On aivan järjetöntä, että joidenkin oppilaiden opiskelumotivaatio vedetään alas pakollisella ruotsin kielen opiskelulla. Kukaan ei opi mitään kieltä yläkoulun kolmessa vuodessa.

Kaikkein karmeinta on, että ruotsin kielen pakollinen opiskelu jatkuu ammattikouluissakin, mikä aiheuttaa monia keskeyttämisiä.

Jos nyt yli 60 prosenttia kansanedustajaehdokkaista kannattaa vapaaehtoista ruotsin opiskelua peruskoulussa, mikä onkaan tilanne vaikka parin vaalikauden jälkeen?

Ja pitää muistaa, että kansanedustajaehdokkaat eivät ole koko Suomen kansa. Todellinen "vapaaehtoisuusprosentti" on suurempi. 

Eduskunnan olisi syytä kuunnella kansaa.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Koululaisille irtolomaviikko syysloman sijaan

HS - STT 25.3.

Seuraava pikku-uutinen löytyi Hesarin paperiversiosta:

Koululaisten lomat voisivat joustaa matkailun tarpeisiin

Koululaisten talvilomat voivat vastedes jakautua nykyistä pidemmälle ajalle. Myös kesälomia ehkä rukataan keskieurooppalaisempaan suuntaan.

Hallituksen eilen tekemässä periaatepäätöksessä Suomen matkailupolitiikasta koulujen lomien porrastaminen nostetaan esiin yhtenä keinona edistää matkailun ympärivuotisuutta. Samalla se parantaisi perheiden yhtäläisiä lomamahdollisuuksia.


Säännöllisin väliajoin koululaisten lomaporrastus nostetaan esiin.

Suomi ei ole Keski-Eurooppaa. Suomen lämmin kesä on lyhyt. Juuri kukaan ei halua siirtää kesälomaansa aikaiseen loskakevääseen tai myöhäiseen sadesyksyyn.

Antaa lasten nauttia pitkästä ja vapaasta, lämpimästä kesästä. Haalikoon matkailuteollisuus muualta asiakkaansa. Koululaiset ja heidän vanhempansa eivät ole matkailuteollisuuden uhrilampaita.

Talvilomien porrastus on sen sijaan kannatettavaa.

Opettajille putoilee loma-anomuksia harva se viikko. Koskaan en ole paluttanut anomusta kielteisellä bumerangilla. Matkailu avartaa ja on käytännön maantiedon harjoittamista.

Olen joskus miettinyt, että olisi hyvä, että kaikilla oppilailla olisi yksi "irtolomaviikko".

Nyt sitä ylimääräistä lomaa hakevat vain ne vanhemmat, joilla on varaa viedä perheensä etelän lämpöön.

Irtolomaviikon luulisi sopivan myös suomalaiselle matkailuteolllisuudelle. Irtolomaviikko voisi korvata pakollisen syysloman, joka osuu monelle perheelle pahaan aikaan. Miksi vanhemmat eivät voisi itse päättää, milloin sen viikon lomansa perheensä kanssa viettää?

Loppujen lopuksi oppilas ei jää viikossa niin paljon jälkeen opinnoissa kuin luullaan. Osan viikon sisällöistä oppilas voisi opiskella etukäteen, osan sitten irtoviikon jälkeen.

Monelle tavalliselle perheelle on lähes mahdotonta ostaa lomamatkoja joulu- tai hiihtoloman aikaan, hinnat ovat niin korkeita. Irtoviikko tasoittaa.

Suomen kesä on meidän kesämme. Pitäkööt keskieuroopalaiset kolme lukukauttaan.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Enbusken radio-ohjelman jälkitunnelmia

Tuomas Enbuske: Yksityiskouluja vai ei?

Olin aamulla Enbusken radio-ohjelmassa. Mukana olivat opetusministeri Henna Virkkunen ja Suomen yksityiskoulujen liiton puheenjohtaja, Munkkiniemen yhteiskoulun rehtori Aki Holopainen. Aiheena oli yksityiset koulut Suomessa.

Radiossa on paljon hauskempaa kuin televisiossa. Ei ole niin kuuma, kun ei ole niitä hirveitä lamppuja hiostamassa. Radiossa saa olla muutenkin luonnollisemmin, kun televisiokamera ei ole dokumentoimassa jokaista "nenänkaivuuta".

Enbuske, Virkkunen ja Holopainen olivat miellyttäviä persoonia.

Enbuske vei keskustelua vahvasti kymyksillään. Joskus puheenvuoro piti ottaa. Enbuske oikeastaan johdatteli keskustelun suunnan yleiseen koulutuspolitiikkaan. Puolustin mielestäni vahvasti suomalaisen peruskoulun oikeutusta.

Suuria erimielisyyksiä ja kiistoja ei välillemme tullut, koska kaikki kolme pitivät koulujärjestelmäämme hyvänä. Suomalaiset yksityiskoulut eivät ole yksityisyrityksiä, vaan säätiöiden tai yhdistysten tai vastaavien ylläpitämiä. Rahoitus tulee valtiolta, koulut eivät saa tuottaa varsinaista voittoa. Omilla koulun sisäisillä järjestelyillä voidaan ohjata koulun varoja tarpeellisiin kohteisiin.

6,7 % suomalaisista lapsista tai nuorista käy yksityiskoulua, peruskouluikäisistä lapsista 2 %.

Holopainen piti hyvänä yksityiskoulujen autonomisuutta. Totesin siihen, että loppujen lopuksi suomalaiset peruskoulutkin ovat hyvin autonomisia. Koulu vastaa budjetistaan samalla tavalla kuin yksityiskoulutkin. Suomalaisella opettajalla on pedagoginen vapaus, ja peruskoulutkin voivat halutessaan profiloitua.

Huonoa ohjelmassa oli, että Enbuske antoi noin kymmenen minuutin mainospätkän Tutor House-yritykselle puhelinhaastatteluna. Tutor House antaa maksullisia tukiopetuspalveluja. Tutor Housen toimitusjohtaja Pekka Impiö ruinasi verovähennysoikeutta niille, joiden lapset yrityksen palveluja käyttävät. Ilmaisin vahvasti mielipiteeni, Tutor Houselle ja muille yksityisille opetusfirmoille ei tule suunnata verovähennysoikeutta. Mieluummin on lisättävä varoja peruskoulujen tuki- ja erityistunteihin.

Raha ei saa määrätä, keille tukipalvelut suunnataan. Köyhällä kolmen lapsen yksinhuoltajaäidillä ei ole rahaa kymmenien eurojen yksityisten tukituntien maksamiseen.

Painotin koko ajan koulutuksellisen tasa-arvon merkitystä. Lopussa sain esitettyä opetusmisterille kuningasajatukseni:

Miksei peruskoulun rahoitus voisi olla kokonaisuudessaan valtion harteilla?

Nyt lapset ovat opetuksen suhteen eriarvoisessa asemassa, opetuksen laatu ja tukipalvelut riippuvat siitä, missä lapsi asuu. Näin ei saa olla.

Samalla verotuksen painopistettä voitaisiin hilata kunnallisverotuksesta valtion tuloverotuksen suuntaan, mikä olisi yhteiskunnallisesti oikeudenmukaisempaa.

Jos rahoitus siirtyisi valtiolle, silloin on ehdottomasti pidettävä huolta siitä, ettei byrokratia lisäänny. Kunnilla ei ole kiinnostusta hoitaa kiinteistöjään, päästäisiin homeongelmistakin eroon.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Keinotekoinen erityisopettajapula


Kaikki tietävät, että erityisopettajista on huutava pula. Miksi ei tehdä mitään? Ihmetellään ja levitellään käsiä ja koulut joutuvat palkkaamaan epäpäteviä ihmisiä erityisopettajiksi.

Tilanne on jatkunut jo pitkään. Voidaan sanoa, että tila on suorastaan krooninen.

Olen sitä mieltä, että erityisopettajapula on tahallaan aiheutettu. On aivan selvää, jos pula on tiedostettu, vastuullisten päättäjien olisi pitänyt toimia ajat sitten. Ilmeisesti erityisopetuksesta ei välitetä tai säästetään rahaa palkkaamalla epäpäteviä erityisopettajia.

Erityisopettajia koulutetaan pääasiassa jo valmiista opettajista, esim. luokanopettajista. Valmis opettaja on useinmiten perheellinen ja asuntovelallinen. Harva ihminen on niin hyväsydäminen, että kouluttautuu erityisopettajaksi ilman palkkaa. Kukaan ei halua, että omat lapset näkevät nälkää.

Oma ratkaisumallini on selkeä:

1. Lisätään erityisopettajiksi opiskelevien aloituspaikkoja.

2. Valmis opettaja, joka opiskelee erityisopettajaksi, saa opiskeluajaltaan koko palkan.

Erityisoppilaiden määrä on kasvanut koko ajan. Kaikki selittely erityisopettajapulasta on vastuun pakoilua.

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Taidetta kouluihin!

HS 15.3.

Oppilaat hallitsevat taitoaineet vain tyydyttävästi

Musiikin, kuvataiteen ja käsityön osaaminen peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten keskuudessa on keskimäärin välttävää tai enintään tyydyttävää, kertoo Opetushallituksen tekemä arvio.

Arviointi kohdistui ensimmäistä kertaa taide- ja taitoaineisiin.

Tietoja ja vähän itse taitojakin mitanneet testit tehtiin viime keväänä 152 koulussa, ja niihin osallistui liki viisi tuhatta oppilasta.

Kaikissa kolmessa oppiaineessa osaamisessa oli tuntuvia eroja oppilaiden välillä. Erot johtuivat pitkälti siitä, että vain osa oli opiskellut näitä aineita valinnaisina myös ylimmillä luokilla.

Opettajat ja rehtorit valittivat, että opetusaikaa taitoaineisiin on aivan liian vähän, ja toisinaan kyseisiä tunteja saatetaan käyttää jopa muiden aineiden kokeisiin.

Tulos oli aivan odotettu.

En ole koskaan ymmärtänyt, että oppilaat pistetään yläkoulussa valitsemaan esim. musiikin ja kuvataiteen väliltä. Kaikki tarvitsevat sekä musiikkia että kuvataidetta. Taiteet ovat yksi ihmisyyden perusta.

Alakoulun tuntimäärät taito- ja taitoaineiden suhteen ovat riittävät liikuntaa lukuunottamatta. Liikuntaa on vain kaksi viikkotuntia, käsittämättömän vähän. Liikunnan määrä tulisi tuplata.

Oikeat viikkotuntimäärät kaikille oppilaille läpi peruskoulun pitäisi olla:

- liikunta 4 vt

- musiikki 2 vt

- kuvataide 2 vt

- käsityö 2 vt

Joskus tuntuu, että koulu on oppilaille liian teoriapainoitteinen, ei ole tilaa hengittää. Oppiminen vaatii ilmaa, aikaa, opittua pitää sulatella. Lapsi ei voi olla mikään tietolikasanko, joka tuupataan ääriään myöten täyteen.

On totta, että taitoaineita käytetään surutta muiden oppiaineiden tarpeisiin. Alakoulussa ei ole oppiainetta nimeltä tietotekniikka. Kuuden vuoden ajan opettajat taiteilevat minkä oppiaineiden tunneille tietotekniikan opetus tungetaan. Olen tänä lukuvuonna opettanut tietotekniikkaa toisella kuvataiteen tunnilla.

Monet opettajat pitävät kuvista jonkinlaisena muiden oppiaineiden apuaineena, kuvistunneilla tehdään ties minkälaisia biologian, maantiedon tai historian projekteja. Kyllä kuvataide on kuvataidetta omine oppisisältöineen ja tavoitteineen.

Olen aivan varma, että tulevaisuudessa tarvitaan muutakin kuin "insinöörivetoista" suunnittelua. Hyvä esimerkki löytyy älypuhelimista, Apple vetoaa ihmisiin aivan eri tavalla kuin teknisesti monipuolisempi Nokia. Muotoilulla ja mielikuvilla on kovassa kilpailussa sijansa, tarvitaan eri alojen ristivetoa.

torstai 10. maaliskuuta 2011

Tietotekniikan periferia

HS 10.1.

Alle puolella opettajista oma tietokone työpaikalla

Opetusministeri Henna Virkkunen (kok) ja Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen huolestuivat torstaina tuoreen selvityksen tiedoista, joiden mukaan perusopetuksessa alle puolella opettajista on henkilökohtaisessa käytössään tietokone.

Opetushallitus julkaisi torstaina Opettajat Suomessa 2010 -raportin, johon Tilastokeskus keräsi tiedot viime keväänä.

Kahden vuoden välein tehtävässä kyselyssä kerättiin ensimmäistä kertaa tiedot myös työvälineistä kuten tietotekniikasta.

Virkkusen ja Luukkaisen mukaan opettajien työvälineet pitäisi saada nyt rivakasti kuntoon. Erot koulujen välillä ovat myös liian suuret. Osassa kouluja oppilaillakin on omat kannettavat, kun taas osassa opettajat jonottavat välitunnilla opettajanhuoneen muutamalle koneelle.


Kaikenmaailman suomi-tietoyhteiskunta-pulinaa on riittänyt. Totuus on karu, alle puolella opettajista on henkilökohtaisessa käytössään tietokone! Lukema on pöyristyttävä!

On aivan turha olettaa, että tietotekniikan opetus etenee, jos kunnon välineitä ei ole.

Joka luokassa on oltava kiinteä kone opettajan pöydällä, heittimet ja älytaulu. Suomesta ei tehdä tietoyhteiskuntaa jonottamalla opettajienhuoneen ainoalle koneelle.

Tietotekniikan suhteen puheiden ja tekojen välinen ristiriita on järkyttävä.

Otetaan esimerkki. Oma kouluni on hyvin varustettu. Koulussamme on ajanmukainen tietokoneluokka. Luokissa on kone opettajien pöydällä, heittimet ja älytaulu.

Silti koen riittämättömyyttä. Koska koulumme on suuri, siihen ainoaan hyvinvarustettuun tietokoneluokkaan pääsen luokkani kanssa vain yhdeksi oppitunniksi viikossa.

Aamuhesarissa joku kirjoitti yleisönosastossa, että lapsille pitäisi opettaa kymmensormijärjestelmää. Olisi hyvä, että heille opetettaisiin tietokoneen peruskäyttö ja heidät perehdytettäisiin perusohjelmiin kuten Office-pakettiin ja kuvankäsittelyohjelmiin. Verkko-oppimista pitäisi kehittää mm. Fronterin avulla. Jossain Lapin perukoilla ja lukioissa puhutaan etäopettamisesta ja -oppimisesta. Pilviteknologiakin koputtaa jo ovella.

Hello, hello, hello! Hurskaat on toiveet.

Kuten jo aikaisemmin olen kirjoittanut, homma alkaa edetä, kun oppilaat saavat ne henkilökohtaiset koneensa, olivatpa ne sitten miniläppäreitä tai tablettikoneita.

Mutta se aivan ensimmäinen asia on, että joka maikan pöydälle asennetaan opettajalle henkilökohtainen tietokone. Eipä olisi hassumpaa, jos kunta kustantaisi lisäksi omat kannettavatkin.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Kemikaalikoululaisia

Taloussanomat 9.3.

Syötetäänkö lapsellesi koulussa roskaa?

Monta vanhempaa mietityttää, millaista keskuskeittiöissä valmistettua ruokaa kouluissa todellisuudessa syödään.

Vilkaisu Helsingin koulujen ruokalistoihin osoittaa, että tälläkin viikolla kouluissa nautitaan tutuilta vaikuttavia herkkuja:

♦ Maanantai: Jauhelihakastiketta
♦ Tiistai: Saaristolaiskeittoa kirjolohesta
♦ Keskiviikko: Pinaattiohukaisia
♦ Torstai: Kebabkiusausta
♦ Perjantai: Kermaporsasta

Ruokien tuotetietoihin tutustuminen paljastaa kuitenkin yllättäviä asioita perinteisiltä kuulostavista ruokalajeista. Esimerkiksi maanantaina tarjolla ollut jauhelihakastike sisälsi ainoastaan 35 prosenttia lihaa ja keskiviikon Pinaattiohukaisissa pinaattia on 16 prosenttia.

Onneksi omassa koulussani ruoka valmistetaan koulun omassa keittiössä. On selvää, mitä suurempi keittiö on, sitä teollisempaa on ruuanlaitto. Viimeisetkin ruuanlaiton persoonalliset rippeet häipyvät suurissa keskuskeittiöissä.

Hiukset nousivat pystyyn tuoteselosteita lukiessa. Nämä ruoat ovat melkoisia kemikaalicocktaileja, toteaa lääkäri Antti Heikkilä perehdyttyään viikon ruokalistan ainesosiin. Heikkilän mielestä jokaisen olisi syytä pohtia sitä, millaista ruokaa lapsille tarjotaan.

Kun tiedetään, että moni koti arkipäivinä on einesvetoinen, lasten päivittäinen kemikaaliannos on melkoinen.

Kouluateria on monelle lapselle päivän pääateria. On törkeää, että kaikenmaailman keskuskeittiöistä lapsille syötetään arveluttavaa ruokaa.

Tehokkuusajattelu on mennyt liian pitkälle. Ennen koulun keittiö oli koulun sydän, nyt se on mielettömän teollisen ketjun päätepiste. Kaipaan vanhan ajan osaavia ja tomeria emäntiä.

Sivistysvaliokunta vaatii parempaa kouluruokaa (HS - STT 1.12.2010)

Niin minäkin. Säästämisessä on menty liian pitkälle. Kouluruokailu on tasa-arvoa.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Uutta uljasta koulurakentamista


HS 7.3.

Koululaiset koekaniineina

Helsingin Viikissä sijaitsevan Latokartanon peruskoulun rakennusvirheet ja niiden aiheuttamat ongelmat ovat nostaneet taas kerran esiin suomalaisen rakentamisen tason (HS 3. 3.).

Vuonna 2009 valmistuneen uuden peruskoulun piti olla Helsingin opetusviraston ylpeys ja esimerkki tulevaisuuden koulusta. Pian kuitenkin paljastui, että rakennusvaiheessa oli tehty virheitä, joiden vuoksi ainakin viisitoista opettajaa sairastui.

Koulun opetusohjelma kärsi, kun oppilaille jouduttiin haalimaan sijaisia sairastuneiden opettajien tilalle ja osa koulun tiloista oli käyttökelvottomia.

Rakentamisen aikana tehtiin muun muassa sellainen virhe, että muovipinnoite liimattiin vielä kostealle betonipinnalle. Sen seurauksena ilmaan purkautui haitallisia kemiallisia aineita.

Kyllä on löperöä rakentamista rakennusvalvonnasta puhumattakaan. Kukaan normaaliälyinen ihminen ei liimaile kostealle betonipinnotteelle muoveja.

Hesarin asiantuntijan mukaan olisi hyvä, että rakennusalalla yritettäisiin ottaa systemaattisesti oppia virheistä. Nykymeno rakennusalalla on sellaista, että asiantuntijan esittämään toiveeseen ei usko kukaan. Nyt huijataan systemaattisesti ketjuttamalla urakoita ja palkkaamalla alipalkattuja ulkomaalaisia kielitaidottomia työntekijöitä.

Latokartanon koulunkin tapauksessa lopullinen vastuu on Helsingin kaupungin. Kaupunkilaiset maksavat.

Korjausrakentaminen on aina kallista, eikä silloinkaan ole mitään takeita kunnon lopputuloksesta. Tiedän tapauksia, joissa terve koulu on pilattu tavallisen perusremontin yhteydessä. Koulut on jouduttu korjaamaan heti perään uudelleen homeen takia. Hometta ei ennen remontteja ollut.

Jos johonkin kuntien kannattaisi satsata, niin tehokkaaseen rakennusvalvontaan. Urakoiden ketjutusta aliurakoitsijoille ja alialiurakoitsijoille ja alialialiurakoitsijoille ei tulisi sallia ollenkaan.

Miksi kuntien rakentamisesta päättäviä ihmisiä ei pistetä koskaan vastuuseen? Lehdissä revitään isoja otsikoita Helsingin sosiaalijohtajan designkalustehankinnoista, mutta lasten ja koulujen henkilökuntien terveydestä ei välitetä hevonheinää.

Miksi rakennusalan huijaamisen ei haluta puuttua?

Kaupunki tekee Latokartanon oppilaista liimanhaistajia. Melkoista kansalaistaidon kasvatusta.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Otetaan kerrankin Ruotsista mallia


OAJ:n sivut 2.3.

Opettajan ammattinimike suojattava myös Suomessa

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n mielestä Suomen pitää suojata opettajan ammattinimike, kuten Ruotsi teki keskiviikkona 2.3. Opetuksen laadusta ja ammatin arvostuksesta huolissaan ollut Ruotsin valtiopäivät päätti alkuillasta lakimuutoksista, joiden mukaan opettajan tai lastentarhanopettajan pysyvään työsuhteeseen voidaan valita vain laillistettuja eli kelpoisuuden omaavia opettajia ja lastentarhanopettajia.

Opettajarekisteri helpottaisi myös työnantajaa esimerkiksi rekrytointitilanteessa. Rekisteristä voisi heti tarkistaa kelpoisuuden. Rekisteri helpottaisi myös opettajatarpeen ennakointia ja auttaisi koulutustarpeen arvioinnissa, OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen sanoo.

Jossakin asiassa ruotsalaiset ovat meitä edellä. On mallioppimisen ja -päätöksenteon paikka.

Kuten lukijani muistavat, olen ollut huolissani kaikenkarvaisten opettaja-nimikkeiden käytöstä. Nimikkeen käyttö pitää sitoa koulutukseen, vain pätevä, kelpoisuuden omaava opettaja saa käyttöönsä opettaja-ammattinimikkeen.

Ruotsin valtionpäivien päättämät lakimuutokset astuvat voimaan ensi kesänä ja niitä toteutetaan kaikilta osin 1.7.2012 alkaen. Laillistetun opettajan todistuksesta käy ilmi, missä aineessa ja millä tasolla hänellä on kelpoisuus toimia opettajana. Jos laillistettua opettajaa ei ole saatavana, vuoden määräajaksi voidaan valita muukin henkilö.

Lakimuutos on selkeä. Kuka tahansa voi opettajarekisteristä tarkistaa opettajan pätevyyden. Lakimuutos kannustaa rehtoreita palkkaamaan päteviä opettajia epäpätevien sijaan, loppuu frendipeli.