Koirakoulua

Yle 31.10.

Koira koulussa apulaisena

Koira-avusteista työskentelyä opiskelevat mm. monet opettajat ja koulukuraattorit, jotka käyttävät koiria apuna oppitunneilla.

Lappeenrannan Kimpisen koulun koulukuraattori Reetta Tourunen opiskelee parhaillaan koira-avusteista työskentelyä Alex-koiransa kanssa. Alex on työskennellyt aikaisemmin emäntänsä kanssa kaverikoirana vanhusten ja vammaisten parissa.

- Alex on tykännyt siitä hirveästi ja siinä on nähnyt, mitä hyötyä koirasta on. Niistä ihmisistä on nähnyt, että tämä on tosi tärkeä juttu heille, Tourunen kertoo vapaaehtoistyöstä saamistaan kokemuksista.

- Stressihormoonitasot laskee, verenpaine laskee, erittyy oksitosiinia eli tällaista mielihyväainetta. Koira auttaa myös ihan oppimaan. Ja tietysti monien on helpompi puhua omista asioista koiralle, kuin esimerkiksi koulukuraattorille, Reetta Tourunen listaa koiran hyötyjä.



Välillä silmiin osuu hauskoja koulu-uutisia. En oikein tiedä, miten suhtaudun koko juttuun. En ole koskaan ajatellut, että koiran voisi tuoda luokkaan tai, että koirasta olisi hyötyä oppimisessa.

Kevennys:

Koira voisi olla oiva säästökeino. Oppilas laitetaan koirankoppiin pulisemaan ongelmistaan. Kuraattoreita ei enää tarvita. Koiran ylläpito tulee kunnalle halvemmaksi kuin koulukuraattorin ylläpito. Koiralle riittää ruoka ja ulkoiluttaminen. Yksi koulunkäyntiavustaja voisi ulkoiluttaa vaikka viittä koiraa kerrallaan.

Koulukuraattori Reetta Tourunen toteaa, että monen lapsen on helpompi puhua omista asioista koiralle kuin esimerkiksi koulukuraattorille. Uskon tähän. Koira kuuntelee, ei keskeytä tai anna turhia neuvoja.

Hauska koirarotu:

Portugalin vesikoira

Portugalin vesikoira on iloinen ja ahkera koira. Vieraisiin se suhtautuu ystävällisesti, mutta se saattaa olla hieman pidättyväinen.

Pitäisikö hankkia koira?

Monella opettajalla on oma koira. Joka opettajienhuoneessa on koiraopettajaryhmä. Koiraopettajat keskustelevat omiaan, kun muut maikat juttelevat vaikka koulusäästöistä tai kunnallisvaalien tuloksista.

Pienellä koululla koira vasta tärkeä onkin. Kun se koulun toinen maikka välkällä on jossain muualla kuin opettajienhuoneessa, koira pitäisi seuraa.

Suomalainen englanninopetus on rautaa

Upi.com 26.10.

Sweden tops in 2nd-language English 

Education First said its study, which tested nearly 2 million people in 54 countries for their skills with English as a second language, found Sweden was the most proficient followed by Denmark, the Netherlands, Finland and Norway, The Local.se reported Friday.


Onnea suomalaiselle englanninopetukselle!

Suomi on mielenkiintoisessa seurassa. Ruotsi, tanska, hollanti ja norja ovat englannin sukulaiskieliä.

Suomi ei ole germaaninen kieli, ei lähimainkaan, ja silti komeilemme listassa noin korkealla. Ei voi muuta kuin hämmästellä.

Sanasta miestä opetusministeri Gustafsson

HS 28.10. Digilehti

Opetusministeri tukee lakia luokkien enimmäiskoosta

Opetusministeri Jukka Gustafsson (sd) kannattaa sitä, että koulujen opetusryhmille määrätään enimmäiskoko laissa.

Gustafsson sanoi tiedotteessaan lauantaina, että asiaa on syytä selvittää valtakunnallisesti. Ministeri kertoo kuulleensa painokkaita puheenvuoroja erityisesti sen puolesta, että pienimmille oppilaille varmistettaisiin näin tasa-arvoinen koulutie.

"Tämä asia tullaan selvittämään ja ministerinä olen valmis ajamaan ryhmäkokojen määrittelemistä lailla", hän sanoi.


Pro peruskoulu -blogini yleisimpiä aiheita on ollut luokkakoko. Kokosin alle muutaman linkin aiheesta. Jos asia kiinnostaa laajemmin, paina blogistani tunnistetta luokkakoko.

Esitys ryhmäkokosäädöksiin

99 kunnanjohtajaa 178:sta haluaa suurentaa opetusryhmiä

Laki opetusryhmien koosta ja äkkiä!

Luokkakoille lakisääteinen yläraja

Enkeliporsaan 16 visionomaista koulutuspoliittista teesiä selityksineen


Joskus tuntuu, että luokkakoko on ikuisuuskysymys. Puhetta ja pulinaa on riittänyt.

21.7.2011 Gustafsson sanoi:

- Tällä hetkellä erityisesti alaluokkien opetuskoot vaihtelevat suuresti. Tavoitteena on tiukka normitus, jolla suurista ryhmistä päästään eroon, mutta jos lailla määrätään tarkka koko, siitä tulee helposti sekä minimi että maksimi, Gustafsson sanoo Ylen Aamu-tv:n haastattelussa. 

Pikkuhiljaa opetusministerin on ryhdyttävä sanoista tekoihin.

Nyt ministeri puhuu selkeästi ryhmäkokojen määrittelemisestä lailla. Minimistä ja maksimista höpöttäminen on jäänyt pois.

Lähikoulut ovat tasa-arvoa

HS Digilehti 22.10.

Koulu halutaan valita vapaasti

Pääkaupunkiseudun asukkaat eivät halua, että vanhempien oikeutta valita lastensa koulu rajoitetaan. Lähikoulujen suosimisesta luopuminen johtaisi tutkijan mukaan epätasa-arvoon.

Van­hem­mat ovat al­ka­neet ot­taa ak­tii­vi­sen roo­lin las­ten­sa kou­lun va­lin­nas­sa. Suo­mes­sa uu­den il­miön on ha­vain­nut Hel­sin­gin yli­opis­ton tut­ki­ja Ven­la Ber­ne­lius.

Hel­sin­gin yli­opis­ton maan­tie­tei­li­jä on pe­reh­ty­nyt sii­hen, mi­ten kou­lu­jen ero­jen kas­vu vai­kut­taa op­pi­mi­seen Hel­sin­gin eri kau­pun­gi­no­sis­sa.

Erot op­pi­mis­tu­lok­sis­sa kas­va­vat hie­noi­ses­ti jo­ka vuo­si.


Properuskoulu-blogini johtolanka on ollut koulutuksellinen tasa-arvo. Peruskoulu on kaikkien koulu.

Olen kirjoittanut koulushoppailusta ennenkin:

Koulushoppailua Helsingissä

Hyvistä lähikouluista rupukouluja?

Helsinki erottelee ja juoksuttaa jälkikasvuaan pitkin kaupunkia

Kilpajuoksu hyvien veronmaksajien perään tappaa koulutuksellisen tasa-arvon

Helsingin ja Espoon koulut jakavat lapset jyviin ja akanoihin?

Ghettoja ja pikkukauniaisia?

Yhteiskunnallinen tutkimus laahaa aina perässä, mutta on erittäin hyvä, että nyt Venla Berneliuksen tutkimus on nostettu otsikoihin.

Suomalaisen tasa-arvon taitekohta oli 1990-luvun kotikutoinen lama. Sen varjolla Suomen pohjoismaista yhteiskuntamallia alettiin järjestelmällisesti rikkoa. Myös peruskoulua alettiin nakertaa.

Toimiva terveydenhoitojärjestelmämme on jo onnistuttu hajottamaan kahtia, meillä on nyt rinnakkaisterveydenhoitojärjestelmä. Hyvintoimeentulevat ihmiset käyttävät julkisin varoin tuettuja yksityisiä terveyspalveluja, julkisten terveyspalvelujen annetaan lahota hiljalleen.

Peruskoulun hajottaminen on järjetöntä.

Peruskoulua yritetään hajottaa kahdella tavalla:

1. Peruskoulun rahoittaminen on sysätty talousvaikeuksissa painivien kuntien harteille. Osa kunnista ei pysty tarjoamaan edes lakisääteisiä koulutuspalveluja.

Valtio ei halua valvoa, kuinka kunnat hoitavat peruskoulutuksen. Edes kaikkea kunnille peruskouluun suunnattua tukea ei korvamerkitä. Kunnat voivat suunnata ko. rahat vaikka sirkushuveihin tai velanmaksuun.

2. Tehokkaampi tapa rapauttaa peruskoulua on koulushoppailun salliminen, mitä tehdään Helsingissä. Tehdään tarkoituksellisesti hyviä kouluja ja rupukouluja. Oppimistulosten erot kasvavat, mikä edesauttaa koulujen eriytymistä.

Irvokkainta on, että eriytymistä vauhditetaan sallimalla pääsykokeet peruskouluun! Pääsykokeilla karsitaan pois tietty oppilasaines kuten maahanmuuttajataustaiset lapset.

Helsinki:

"Kou­lu­verk­kom­me on mo­ni­nai­nen. Jou­he­vat lii­ken­ne­yh­tey­det hel­pot­ta­vat kul­kua kou­luun", miet­tii Hel­sin­gin pe­rus­ope­tuk­sen ope­tus­pääl­lik­kö Mar­jo Kyl­lö­nen." (HS)

Näinkin voi sanoa. Moninainen kouluverkko? Helsinkiläinen moninaisuus tarkoittaa sitä, että koulut ovat eriytymässä hyviin kouluhin ja rupukouluihin. Lapset ravaavat koulun perässä ympäri kaupunkia.

"Erot op­pi­mis­tu­lok­sis­sa kas­va­vat hie­noi­ses­ti jo­ka vuo­si." (Venla Bernelius)

Espoo:

"Van­hem­mat ovat meil­lä pää­mää­rä­tie­toi­sia sii­tä, mi­hin suun­taan ha­lua­vat kas­vat­taa lap­sia ja mi­ten va­li­ta kou­lu", ku­vaa Es­poon ope­tus­toi­men joh­ta­ja Kai­su Toi­vo­nen." (HS)

Näinkin voi sanoa. Päämäärätietoisuus? Minä ajattelen niin, että kyse on itsekkyydestä.

Vantaa:

"Van­taa on on­nis­tu­nut sii­nä, et­tä asuin­alueet ovat ta­sa-ar­voi­sia. (Venla Bernelius)

Köyhä Vantaa on onnistunut toteuttamaan paremman peruskoulun kuin rikkaat naapurikaupunkinsa. Oppimistulokset eri koulujen välillä ovat pieniä ja tasalaatuisen hyviä.

Syitä on kaksi:

1. Vantaalla on noudatettu asuntopolitiikassa sekamallia. Vuokra-asuntoja on rakennettu tasaisesti ympäri kaupunkia.

2. Vantaalla lapset menevät lähikouluunsa. Pääsykokeita ei pidetä.

Pelottavinta on, että Suomessa ei haluta ottaa oppia täysin epäonnistuneesta Ruotsin koulujärjestelmästä.

Ruotsissa valtio maksaa yksityiskoulujen rahoituksen, ja koulujen omistajat nauravat partaansa, "tätä leikkiä ei voi hävitä". Ruotsissa koulut ovat vahvasti eriytyneitä ja oppimistulokset ovat romahtaneet lähes "älykääpiötasolle" Yhdysvaltain malliin.

Ruotsalaiset syventävät kuilua

Ruotsalaisia käenpoikakouluja Suomeen?

Ruotsalaista vapaamatkustusta

Irvokkainta on Kokoomuksen kunnallisvaalimainonta.

Katainen: Maailman paras peruskoulu

Tulee mieleen taannoinen Kokoomuksen eduskuntavaalikampanja, jossa Katainen julisti puolueensa työväenpuoleiden airueksi heiluttamalla nahkaisia työrukkasia.

Otteita Maailman paras peruskoulu -kampanjasta:

"Peruskoulu on suomalaisen hyvinvoinnin kivijalka."

”Kun yhteiset voimavarat ovat yhä tiukemmassa, on meidän uskallettava pitää suomalaisen koulutuksen ja osaamisen puolta."

"Koulutukseen satsaaminen on arvovalinta. Tarvitsemmekin kuntapäättäjiltä kauaskatseisuutta: kun yhteiset voimavarat ovat yhä tiukemmassa, on meidän uskallettava pitää suomalaisen koulutuksen ja osaamisen puolta. Ilman investointeja koulutukseen, omiin lapsiimme, ei myöskään synny hyvinvointia, jolla yhteiset palvelut rahoitetaan."

Enkeliporsas:

Jos joku puolue, niin Kokoomus on järjestelmällisesti pyrkinyt käytännön toimillaan murentamaan peruskoulun kivijalkaa.

Koulutukseen satsaaminen on todellakin arvovalinta.

Toivottavasti Kataisen puheet eivät ole turhaa huulten heiluttelua, jolla kalastellaan taas kerran keskiluokan ääniä, vaan totisinta totta. Kokoomus on todennäköisesti  vaalien jälkeen suurin kuntapuolue. Toivotaan, että tällä kertaa puolue "ottaa sarvista härkää" ja kaivaa esiin ne pölyyttyneet työrukkasensa ja alkaa yhdessä muiden kanssa satsata peruskouluunkin.

Opettaja vai koulupoliisi?

Suomalaisenkin koulun tulevaisuuden kuva?

Vantaan Sanomat 20.10.

Ehdokkaat haluavat opet päihdepoliiseiksi

Enemmistö vantaalaisista kuntavaaliehdokkaista on sitä mieltä, että opettajien pitäisi entistä tiukemmin puuttua lasten ja nuorten päihteiden käyttöön. 

Toki joukosta löytyy niitäkin, joiden mielestä oppilaiden päihteidenkäyttöön puuttuminen ei kuulu opettajalle. 

- Kasvatusvastuu on vanhemmilla ja vain vanhemmilla. Opettajien tehtävä on toimia opettajina eikä toimia poliisiina, vastaa Jarmo Kiviniemi (ps) Vantaan Sanomien vaalikoneessa.

Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen (VOAY) puheenjohtaja Sami Markkanen ottaa ehdokkaan viestin ristiriitaisin ajatuksin. 

- Se on hyvä, että opettajille halutaan lisää valtaa, mutta kysyisin ehdokkailta: Miten päihteiden käyttöön pitäisi nykyistä tiukemmin puuttua?

Markkanen pohtii, että ovatko kaikki ehdokkaat selvillä, miten kouluissa nykyään toimitaan.

- Opettaja kyllä aina puuttuu, jos oppilaan päihteenkäyttö tulee hänen tietoonsa.

- Opettajien ammattijärjestö (OAJ) ajaa oikeutta opettajille tarkistaa oppilaan laukku tai reppu tarvittaessa. Se olisi yksi uusi työkalu päihteidenkäyttöön puuttumiseen, kertoo Markkanen.


Huomaa, että Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen puheenjohtaja Sami Markkanen on sivistynyt herrasmies.

Minä olen vahvasti ja yksiselitteisesti perussuomalaisen ehdokkaan Jarmo Kiviniemen kannalla:

Kasvatusvastuu on vanhemmilla ja vain vanhemmilla. Opettajien tehtävänä on toimia opettajina eikä poliiseina.

Ilman muuta selvää myös on, että opettaja puuttuu aina lapsen tai nuoren alkoholinkäyttöön, mikäli opettaja sitä koulussa havaitsee.

Kauan alalla toimineet opettajat ovat haikailleet kadonneen oppiaineen, kansalaistaidon, perään. Ennen kansalaistaitoa oli tunti viikossa. Oppiaine sulautettiin aikanaan oppiainesekasikiöön nimeltä YT eli ympäristötieto. YT koostuu biologiasta ja maantiedosta, fysiikasta ja kemiasta sekä kansalaistaidosta ja oppilaanohjauksesta. Kaikkia rääpitään.

Kansalaistaidossa käsiteltiin syvällisemmin mm. päihteitä kuin nyt. Voitiin puhua jopa valistuksesta. Nyt rääpitään.

Olen omassa opetuksessani järjestänyt asiat niin, että olen yhdistänyt yhden TT (taito- ja taideaine) ja yhden AI (äidinkieli) kahdeksi Lions Quest-tunniksi. Leijonatunneilla keskustellaan ja tehdään paljon ryhmätöitä mm. päihteistä.

Pitää kumminkin muistaa, ettei opettaja ole kodin, isän tai äidin, vastike.

Nykyään monella, jopa valistuneilla kuntavaaliehdokkailla, on sellainen käsitys, että kouluille ja opettajille voidaan sälyttää lähes millaisia tehtäviä tahansa aina terveydenhoidosta päihteidenkäytön valvontaan asti.

Onneksi suvereenisti suurin osa kodeista hoitaa kasvatusvastuunsa edelleen hyvin. Päihteidenkäyttö on ikävä kyllä sellainen asia, johon edes kodit eivät voi aina vaikuttaa. Kaverit rulaa.

Lasten ja nuorten kotiintuloaikojen valvonta on oleellista.

Harva nuori sitä yksikseen omassa huoneessaan alkaa tupakkaa poltella, juomaan viinaa tai pössytellä.

Pitää myös muistaa, että se yläkoululainenkin on vielä vain lapsi.

Lapsia ja nuoria ei saa itsenäistää liian aikaisin.

Opettaja ei ole lääkäri

17.10. HS Pääkirjoitus

Opettajalta ei pidä vaatia lääkärin asiantuntemusta

Eri­tyis­tä huo­len­pi­toa tar­vit­se­vien las­ten si­joit­ta­mi­nen mui­den op­pi­lai­den jouk­koon edel­lyt­tää, et­tä tar­vit­ta­vaa tu­kea an­ne­taan muun ope­tuk­sen ohel­la. Myös on­gel­miin pi­tää puut­tua no­peas­ti ja suun­ni­tel­mal­li­ses­ti eri alo­jen asian­tun­ti­joi­den voi­min.

Val­tio ei ole osoit­ta­nut aiem­paa te­hok­kaam­mak­si tar­koi­tet­tuun jär­jes­tel­mään py­sy­vää li­sä­ra­hoi­tus­ta. Kun­tien kou­lu­toi­meen ja ter­veys­pal­ve­lui­hin koh­dis­tu­vien leik­kaus­pai­nei­den vuok­si var­hai­sen ja yk­si­löl­li­sen puut­tu­mi­sen hy­viä aja­tuk­sia on ko­ko ajan vai­keam­pi muut­taa teo­rias­ta käy­tän­nök­si.

Oppi­lai­den oi­rei­lun taus­tal­la on usein psyyk­ki­siä on­gel­mia, ei­kä opet­ta­jien pi­dä yrit­tää­kään teh­dä diag­noo­se­ja tai mui­ta ter­vey­den­huol­lon am­mat­ti­lai­sil­le kuu­lu­via töi­tä. Ope­tus­alan am­mat­ti­jär­jes­tö OAJ on aja­nut ku­rin­pi­to­kei­no­jen laa­jen­ta­mis­ta, mut­ta ku­rin­pi­dol­la­kin puu­tu­taan enem­män seu­rauk­siin kuin syi­hin.

Mo­net opet­ta­jat väit­tä­vät, et­tä kou­lu­jen työ­rau­ha on vii­me vuo­si­na sel­väs­ti hei­ken­ty­nyt. Tä­män vuo­den ai­ka­na pel­käs­tään Hel­sin­gis­sä opet­ta­jat ovat ra­por­toi­neet uh­kaa­vas­ta op­pi­laas­ta 200 ker­taa.

Opet­ta­jia­kin hei­kom­mas­sa ase­mas­sa ovat op­pi­laat: hei­hin koh­dis­tu­via uh­kia ja vä­ki­val­taa ei ti­las­toi­da, ei­kä häi­riöi­den vai­ku­tus­ta las­ten op­pi­mi­seen ja ke­hi­tyk­seen voi­da edes mi­ta­ta.

Oi­keus­kans­le­ri kiin­nit­ti al­ku­vuo­des­ta huo­mio­ta op­pi­las­huol­lon suu­riin on­gel­miin. Jo­pa 20 pro­sen­tia nuo­ris­ta kär­sii mie­len­ter­vey­den häi­riöis­tä, mut­ta jo­ka vii­den­nes­sä kun­nas­sa ei ole lain­kaan kou­lu­psy­ko­lo­gin tai -ku­raat­to­rin pal­ve­lui­ta.


On erittäin hyvä, että oppilashuollon puutteista alkavat puhua muutkin kuin opettajat.

On päivänselvää, että opettaja ei ole lääkäri.

Silti silloin tällöin opettajille yritetään sälyttää terveydenhoidollisia tehtäviä. Kuten Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa todetaan, usein oppilaiden oireilun taustalla on psyykkisiä ongelmia. Niitä ratkomaan tarvitaan oman alansa ammattilaisia. Opettajien pääasiallinen tehtävä on yhä edelleen opettaminen.

On hämmästyttävää, että lähikouluperiaatetta eli kaikkien oppilaiden sijoittelua tavallisiin luokkiin ja kouluihin on alettu toteuttaa puolivillaisesti.

On köyhiä kuntia, joilla ei ole lähikouluperiaatteen toteuttamiseen rahaa. On myös kuntia, joilla ei ole minkäänlaista rotia, ei noudateta edes lakia. Joka viidennessä kunnassa ei ole oppilashuollollisia palveluja juuri ollenkaan. Ei palkata koulupsykologeja tai -kuraattoreita. Lyödään laimin kouluterveyspalvelut, kaikki lapset eivät saa säännöllisiä koululääkärin tarkastuksia.

On ihmeellistä, että Suomessa ei ole kunnollista valvontaa.

Kunnat saavat järjestää kouluterveyspalvelut kuin pellossa. Pahiten laistetaan mielenterveyden häiriöistä kärsivien lapsien hoito. Ajatellaan, että kyllä koulussa se maikka hommat hoitaa.

Alkuviikosta las­tenp­sy­kiat­ri, Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­sen eri­tyis­asian­tun­ti­ja Jukka Mäkelä totesi Hesarissa, että kal­lii­den tut­ki­mus­jak­so­jen si­jaan voi­si ol­la jär­ke­väm­pää pal­ka­ta lap­sel­le kouluun oma avus­ta­ja! Annan Mäkelälle tästä lausunnosta vuoden pro-peruskoulu-puupää-mitalin. Kuinka etääntynyt koulumaailman arjesta erityisasiantuntija Mäkelä voikaan olla?

Vai tarkoittiko Mäkelä, että avustaja olisi koulutettu lääkäri tai lastenpsykiatri?

Kun arvioidaan, että jopa 20 prosenttia lapsista kärsii mielenterveyshäiriöistä, voidaan hyvällä omatunnolla puhua julkisesta heitteillejätöstä.

Kun lapsi on pieni, voidaan jotain vielä tehdä. Lapsen kasvaessa ongelmat pahenevat ja kasautuvat, parantaminen on aina vain vaikeampaa. Aikuisen hoito on hyvin kallista.

Koska lähikouluperiaatetta on alettu toteuttaa, siihen on myös panostettava.

1. Opettajia kannattaa kuunnella.

2. Sairaalakoulujärjestelmää on kehitettävä tai apu on tuotava suoraan kouluille oppilaan luo.

3. Tuki on voimakkaasti suunnattava tärkeimpään nivelvaiheeseen, esikouluun ja peruskoulun kolmelle ensimmäiselle luokalle.

4. Luokkakoot on pidettävä pienenä vaikka hampaat irvessä.

Nyt on kertakaikkiaan aika lopettaa lullukkamainen löpinä ja ryhdyttävä joka tasolla puheista tekoihin.

pro peruskoulu: Suomalaiset lastenpsykiatrian asiantuntijat, Pontius Pilatus - pesen käteni?

Puukot ja puntarit piiloon

HS 16.10.

Gustafsson: Opettajien saatava lisää keinoja puuttua vaaratilanteisiin

Opetusministeri Jukka Gustafssonin (sd) mielestä koulut ja opettajat tarvitsevat lisää keinoja puuttua vaaratilanteisiin. Esimerkiksi puukot pitää saada pois kouluista.

Sompion koulussa Keravalla tapahtui maanantaina vaaratilanne, jossa 13-vuotiaan tytön epäillään uhkailleen puukolla muita oppilaita. Keravalla tiistaina vieraillut Gustafsson sanoi olevansa huolestunut tällaisista tapauksista. Hänestä kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään koulussa.

Opetusministeriössä valmistellaan parhaillaan esitystä perusopetuslain muuttamisesta. Pohdinnassa on muun muassa se, pitäisikö opettajille antaa oikeus ottaa vaarallinen esine pois oppilaalta. Esityksen pitäisi olla valmis vuodenvaihteessa.

Nykylain mukaan opettaja ei saa tutkia oppilaiden laukkuja tai taskuja.


Näinhän se aina menee, pitää ensin tapahtua jotain oikein ikävää ennen kuin reagoidaan. Opettajia olisi syytä kuunnella hieman aiemmin.


Opettajille on lisätty vaivihkaa uusia velvollisuuksia, oikeuksia ei.

On outoa, että pitää joka pikkulinkkarin takia poliisit koululle kutsua. Poliiseja on vähän ja heillä on paljon muutakin tekemistä.

Olen aina ollut opettajan takavarikointioikeuden kannalla.

Sama koskee opettajan oikeutta tutkia oppilaiden pulpetteja, kaappeja tai reppuja. Yläkoululaisen lukittu kaappi voi olla melkoinen aarreaitta. Kaapista voidaan välittää vaikka huumeita muille oppilaille. Koulu ei saa olla huumeiden välityspaikka.

Tiedän, että opettaja ei ole poliisi, mutta liian vaikeiksi ei asioita kannata tehdä. Opetusministeri on oikeassa siinä, että puukot pitäisi saada pois kouluista, ja että kenenkään ei pitäisi joutua pelkäämään koulussa.

Luulen, että suuri osa opettajista on aina takavarikoinut vaaralliset esineet. Kaikki opettajat eivät ole edes tienneet, että puukkojen ja puntareiden takavarikointi on ollut kiellettyä. Opettajat ovat käyttäneet maalaisjärkeä teräaseita takavarikoidessaan.

Olen joutunut joskus takavarikoimaan linkkarin oppilaalta. Kukaan ei ole koskaan valittanut. Kenenkään isä ei ole koskaan kehdannut hakea linkkaria koululta, vaikka takavarikoinnista on ilmoitettu kotiin.

Onneksi nykyalakoululaiset eivät enää linkkareita mukanaan kanniskele. Käsityötunneilla huomaa, että on monia, jotka eivät ole koskaan vuolleet pajupilliä.

Taitaa olla niin, että pahimmat aseet löytyvät luokan saksitelineestä. Kun lapsi saa raivarin, sakset ovat lähellä.

Toivottavasti perusopetuslain muutos takavarikointioikeuden suhteen toteutuu.

Suomalaiset lastenpsykiatrian asiantuntijat, Pontius Pilatus - pesen käteni?

Luin aamun hesarista erittäin hämmentäviä asiantuntijalausuntoja. Alkaa tosissaan tuntua, että asiat eivät ole enää kenenkään hanskassa. Vaikuttaa siltä, että koulut tullaan jättämään ongelmineen yksin. Silloin, kun ministerit alkavat huutaa toiveiden tynnyreitten perään, ollaan todellisessa pulassa.

HS Digilehti 15.10.

Ministeri toivoo apua väkivaltaisten koululaisten hoitoon

HS: Kou­lut tar­vit­se­vat no­peam­min apua vä­ki­val­tai­ses­ti käyt­täy­ty­vien op­pi­lai­den hoi­toon, sa­noo ope­tus­mi­nis­te­ri Juk­ka Gus­tafs­son (sd).

Avul­la hän tar­koit­taa so­siaa­li- ja ter­veys­pal­ve­lu­jen asian­tun­ti­joi­den pal­ve­lui­ta.

Enkeliporsas: Tämän nyt tietää jokainen. Kuinka Gustafsson aikoo nopeuttaa avun saantia? Mistä rahat?

HS: Eräs opet­ta­ja ha­luaa, et­tä kou­lu­kun­toi­suu­del­le ase­tet­tai­siin ra­ja, jot­ta kou­luun ei pää­si­si mis­sä kun­nos­sa ta­han­sa. Täs­tä Gus­tafs­son ei in­nos­tu.

"Se tar­koit­tai­si hel­pos­ti, et­tä kaik­kein hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ole­vat jäi­si­vät ko­ko­naan kou­lun ul­ko­puo­lel­le."

Enkeliporsas: Kuinka niin? Eivätkö sairaalakoulut ole kouluja?

HS: Ope­tus­mi­nis­te­ri ei ha­lua tar­ken­taa, mi­tä lain­muu­tos konk­reet­ti­ses­ti tar­koit­tai­si.

Enkeliporsas: Koulut ja opettajat sekä oppilaat ja vanhemmat kaipaavat kouriintuntuvaa konkretiaa eikä turhanpäiväistä löpinää. Yllä oleva ministerin lause kuulostaa järjettömältä: Ministeri ei halua tarkentaa, mitä lainmuutos konkreettisesti tarkoittaisi. Miksi ministeri ei halua? Mitä hyötyä on tehdä hypoteettisia lainmuutoksia?

HS: "Ei pi­dä luo­vut­taa. Läh­tö­koh­tai­ses­ti pi­tää pyr­kiä pi­tä­mään lap­set kou­lu­työs­sä mu­ka­na."

Enkeliporsas: Tottakai pitäisi. Mutta, mitä pitää tehdä, kun lapsi ei ole koulukuntoinen? 

HS: Samaa miel­tä ovat las­ten­psy­kiat­rian asian­tun­ti­jat. Hei­dän mu­kaan­sa lap­sia pi­tää tu­kea pää­asias­sa kou­lus­sa ei­kä lä­het­tää hei­tä hoi­toon.

Enkeliporsas: Mitä vaivaa suomalaista lastenpsykiatriaa? Eikö sairaita lapsia pidäkään lähettää hoitoon? Onko suomalainen lastenpsykiatria nostanut kätensä ylös?

HS: "Pois­lä­het­tä­mi­sen kult­tuu­ri on mah­do­ton yh­tä­lö las­ten mie­len­ter­vey­den kan­nal­ta. Ei ole sel­lais­ta psy­kiat­ris­ta pal­ve­lu­jär­jes­tel­mää, jo­ka ot­taa vas­taan kaik­ki, jot­ka ovat han­ka­lia jos­sa­kin ym­pä­ris­tös­sä", sa­noo las­tenp­sy­kiat­ri, Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­sen eri­tyis­asian­tun­ti­ja Juk­ka Mä­ke­lä.

Enkeliporsas: Erityisasiantuntija Jukka Mäkelä, ei ole kyse hankalista lapsista, vaan sairaista lapsista. Mistä poislähettämisen kulttuurista on kyse? 

Enkeliporsas: Jos kukaan ei ota vastuuta sairaan lapsen hoidosta, voidaan täydellä syyllä puhua julkisesta heitteillejätöstä.

HS: Mä­ke­län mie­les­tä kal­lii­den tut­ki­mus­jak­so­jen si­jaan voi­si ol­la jär­ke­väm­pää pal­ka­ta lap­sel­le oma avus­ta­ja.

Enkeliporsas: Tämä Mäkelän lause on pohjanoteeraus. Kun lapsi on mieleltään sairas, hankitaan luokkaan koulunkäyntiavustaja? Opettaja tai koulunkäyntiavustaja ei ole lääkäri tai mielenterveyshoitaja, ei sinnepäinkään. Opettajat on koulutettu opettamaan ja koulunkäyntiavustajat tukemaan lasten koulunkäyntiä.

HS: Myös do­sent­ti Mat­ti Rim­pe­län mu­kaan käy­tös­häi­riöi­sen lap­sen siir­tä­mi­nen kou­lus­ta psy­kiat­ri­sel­le osas­tol­le on ää­rim­mäi­sen har­voin myön­tei­nen asia.

Asiantuntijat ei­vät suos­tu ve­tä­mään ra­jaa sil­le, mil­loin lap­si on kou­lu­kun­toi­nen.

Enkeliporsas: Jos asiantuntijatkaan eivät suostu vetämään koulukuntoisuuden rajaa, niin kuka sen tekee? Miksi he eivät suostu? Mitä järkeä on kouluttaa asiantuntijoita, joilla ei ole käyttöä.

HS: Eri­tyis­pe­da­go­gii­kan pro­fes­so­ri Mar­jat­ta Ta­ka­la pu­hui­si mie­luum­min kou­lun kun­nos­ta: on­ko siel­lä ko­keil­tu eri­lai­sia ope­tus­jär­jes­te­ly­jä? On­ko siel­lä mah­dol­li­suus pien­luok­kiin, eri­tyis­opet­ta­jaan ja kou­lua­vus­ta­jaan?

Enkeliporsas: Mitä sitten tehdään, kun kaikki eväät on syöty, on ollut mahdollisuus pienluokkaan, erityisopettajaan ja koulunkäyntiavustajaan? Ja sitä paitsi Takala tietää aivan hyvin, että läheskään kaikkialla ei ole tarjolla pienluokkaa, erityisopettajaa ja koulunkäyntiavustajaa.

HS: "Kou­lu on lap­sen työ­paik­ka. Töi­hin ei voi men­nä rie­hu­maan. Jos siel­lä ei pe­da­go­gi­sis­ta tu­ki­toi­mis­ta huo­li­mat­ta pys­ty ole­maan, on yh­teis­kun­nan jär­jes­tet­tä­vä muu rat­kai­su."

Enkeliporsas: Lopulta ainoa järjellinen lause tuli professori Takalalta, jos mikään koulun tukitoimi ei ole auttanut, on yhteiskunnan järjestättävä muu ratkaisu.

Mikä se muu ratkaisu voisi olla? En keksi hyvällä tahdollakaan muuta kuin, että sairaalakouluja on perustettava lisää.

Painotan ennaltaehkäisyn merkitystä.

Kaikki ylimääräinen mikä yhteiskunnalta liikenee, on kohdistettava merkittävimpään nivelkohtaan, esikouluun ja peruskoulun kolmeen ensimmäiseen luokkaan. Kun lapsi on pieni, voidaan vielä jotain tehdä.

Yhteiskuntapolitiikkamme ontuu pahasti. Jotkut perheet voivat pahoin ja kukaan ei auta. Päinvastoin, neuvolaverkostoa on supistettu.

Pikkuhiljaa alkaa kyllästyttää yleinen hissuttelu ja voivottelu. On toiminnan aika.

pro peruskoulu: Varhainen puuttuminen tuo säästöä

pro peruskoulu: Koulutus on ennaltaehkäisevää toimintaa

Lisäys:

Koska käsitteet ovat hämärtyneet joiltakin asiantuntijoilta, on selvennettävä:

Kouluissa opetetaan lapsia. Opettajat opettavat.

Sairaaloissa parannetaan ihmisiä. Lääkärit parantavat.

Aineeton palkitseminen

Olin muutama päivä sitten Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen, VOAY, koulutusristeilyllä Pietarissa. Aina jotain jää mieleen muille jaettavaksi. Meille esiteltiin Vantaan kaupungin kannustamis- ja palkitsemisjärjestelmiä. Tällä kertaa törmäsin minulle uuteen käsitteeseen: aineeton palkitseminen. 

Aineelliset palkkiot ovat kaikille tuttuja, palkitaan työtuloksista: henkilökohtainen lisä, kannustuslisä ja tulospalkkio. En ole koskaan ollut täysin varma, ovatko ko. palkkiot soveliaita opetusalalle. Vaikeata niistä on kieltäytyäkään, kun työnantaja niitä työntekijöilleen tarjoaa.

Työntekijöitä palkitaan myös pitkäjaksoisesta työsuorituksesta, voidaan antaa vaikkapa hieno rannekello kolmenkymmenen vuoden yhtämittaisesta palvelusta. 50-vuotispäivänä työntekijää muistetaan palkkiolomin ja viirein ja Oiva Toikan lasilinnuin. Aloitepalkkio voidaan antaa hienosta työtehoa lisäävästä ideasta.

Kun koulutusristeilyllä törmäsin ensimmäistä kertaa aineettomaan palkitsemiseen, en voinut kuin naurahtaa ääneen. Niin teki moni muukin. Tavallaan vitsi on vantaalainen sisäpiirin juttu. Koulua ja opettajien palkkausta on kurjistettu pikkuhiljaa, kun kaupunki on velkaa roppakaupalla. Kun suurin piirtein kuin jatkumona aletaan puhua aineettomasta palkitsemisesta, herää väkisin epäilys.

Onko aineeton palkitseminen vain kiittelyä ja olalle taputtelua?

Toivottavasti se ei ole sitä. Ainakin minä olen tyypillinen suomalainen mies siinä mielessä, että en oikeastaan piittaa moisista eleistä. Voisinpa jopa vaivaantua. Opettajan työ antaa minulle riittävän tyydytyksen sinänsä.

Mitä on aineeton palkitseminen? Mitä sillä tarkoitetaan?

Työolosuhteet on luotava sellaisiksi, että työntekijä viihtyy työssään, mikä on tärkeää. Esimiehen merkitys, koulussa rehtorin, on silloin erityisen tärkeä. Jos rehtori on väsynyt tai narsistinen, työviihtyvyyden taso laskee hiljalleen.

Kunnan yleisillä toimilla on suuri merkitys. Esim. luokkakoko ja tuntikehys vaikuttavat kovasti opettajan työviihtyvyyteen.

Vanhempien, kollegoiden ja rehtorin asialliset palautteet lisäävät opettajan motivaatiota.

Opettajan työviihtyvyyteen ja - motivaatioon vaikuttaa eniten itse opettajan työ ja oppilaat. Kun oppilas oppii ja edistyy, ei edes nirvana ole kaukana.

Suomen Rumin Maikka ! (todella RUMA) ! - osa 2.

Iltalehti 9.10.

Opettajat kriittisiä kollegoiden ulkonäön suhteen

Filosofian maisteri Marjo Kamila tutki väitöskirjassaan opettajien käsityksiä siitä, miltä opettajat saavat näyttää.

Harva Kamilan tutkima opettaja puhui omasta ulkonäöstään, mutta kollegan ulkoasusta löydettiin huomautettavaa. Opettajat tekevät päätelmiä mielikuvien pohjalta esimerkiksi kollegan uskottavuudesta ja auktoriteetista.

Kamila tunnisti neljä erilaista näkökantaa, joiden kautta opettajat pyrkivät määrittelemään suotavan opettajankuvan: mallikansalaisopettajat, epäsovinnaiset, esteetit ja seksualisoidut.

Pahimmillaan opettaja jätetään palkkaamatta ulkoasunsa lähettämien vaikutelmien perusteella.


Nyt Marjo Kamila on saanut väitöskirjansa valmiiksi. Kirjoitin aiheesta noin vuosi sitten:

Suomen Rumin Maikka ! (todella RUMA) !

Aihe herättää varmaan paljon ajateltavaa ja keskustelua. Ensimmäiseksi sitä miettii, miksi tällainen tutkimus on tehty. Luulisi olevan paljon muutakin tutkittavaa kuin opettajan ulkonäkö. Äkkiseltään aihe tuntuu suorastaan pinnalliselta.

Tutkimustulokset kumminkin hätkähdyttävät. Opettaja voidaan ulkonäön takia tuomita ammattiin soveltumattomaksi tai voidaan jättää palkkaamatta.

En suoraan sanoen tiedä, kuinka suhtaudun koko tutkimukseen. Ainakin sitä alkaa miettiä omaa ulkonäköään. Riitänkö? Onko pukeutumiseni asiallista?

Jokainen opettaja uutista lukiessaan alkaa lokeroida itseään ja muita opettajia neljään opettajankuvaan. Minä en koe olevani mallikansalaisopettaja, epäsovinnainen tai esteetti, saati sitten seksualisoitu. Mikä minä sitten olen, kaksimetrinen sinivalkoinen ufo?

Johtuuko tällaiset tutkimusaiheet siitä, että opettajista selvästi suurin osa on naisia? Minulla on sellainen käsitys, että mieskollegani tuskin miettivät omaa ulkonäköään päivät pääksytysten.

Opettaja, mihin lokeroon sinä kuulut? Et kai sinä arvioi kollegoitasi ulkonäön suhteen? Rehtori, oletko palkannut opettajia ulkonäön perusteella?

Mitä oppilaat ajattelevat opettajastaan? Entä heidän vanhempansa?

Kouluruokailu 14. - hevosetkin nauravat ruotsalaisille

Iltalehti 8.10.

Keittäjä teki liian hyvää kouluruokaa - viranomaiset puuttuivat asiaan

Falunissa koululaiset olivat tottuneet saamaan lounaalla tuoretta leipää ja 15 eri kasvista, mutta nyt siitä on tehty loppu.

Kaupunginhallituksen mukaan keittäjä Annika Erikssonin loihtima kouluruoka on liian hyvää, mikä ei ole reilua muiden koulujen oppilaita kohtaan. 

Keittäjä Annika Eriksson vakuuttaa, ettei hänen monipuolisempi kouluruokansa ole maksanut sen enempää kuin muidenkaan. Hän lisää pitävänsä tehtävänään tarjota oppilaille useita eri vaihtoehtoja.

Eriksson on nyt joutunut rajoittamaan kasvistarjonnan puoleen entisestä ja korvaamaan itse leivotut leivät kaupasta ostetuilla. Erikssonin perinteisesti pääsiäisenä ja jouluna tekemien noutopöytien tarjoilut ovat myös uhattuina.

Pieni vinkki Ruotsin kouluviranomaisille:

Lopettakaa koulujen omat keittiöt, antakaa potkut koulujen omille emännille ja keittäjille ja ulkoistakaa koko roska. Silloin kaikki saavat takuulla tasalaatuista teollista moskaa. Ostakaa Brasiliasta laivatolkulla edullista rehusoijaa ja syöttäkää sitä lapsille.

Koulun keittiö on koulun sydän ja osaava emäntä on koulun henki.

Kaikki tietävät, että armeijat ryömivät vatsallaan. Oppilaatkaan eivät opi tyhjällä vatsalla. Ei ole järkevää valmistaa ruokaa, jota kukaan ei syö. Keittäjä Annika Eriksson on julistettava kouluruokapyhimykseksi.

Ruotsalaiset, nouskaa kouluruokakapinaan! 

Oman kouluni oppilaat ja oppilaat ovat tämän lukuvuoden syksynä olleet hyvin tyytyväisiä oman koulun keittiön antimiin. Soija on jätetty pois. Salaatteja tarjotaan paria-kolmea lajia lähes joka lounaalla. Ruokalajivalikoima on ollut sellainen, että oppilaat syövät. Perinteisiä, hyviä suomalaisia ruokalajeja on palautettu ruokalistalle.

Keittiön henkilökunta on saanut hyvää palautetta.

Yleinen jupina ja napina on jäänyt pois, mikä on lisännyt koulutyytyväisyyttä. Ihmeellistä on, että emäntämme käytettävissä oleva raha on pieni, ja silti laatua on pystytty nostamaan.

Mieskiintiöt takaisin?

HS 6.10.

Opetus- ja sosiaalialan koulutukseen harkitaan mieskiintiöitä

Opetus- ja sosiaaliala ovat niin naisvaltaisia, että niiden korkeakoulutukseen tulisi harkita yhtenä vaihtoehtoja mieskiintiöitä. Tätä mieltä on opetusministeriön työryhmä, joka on luonnostellut koulutuksellisen tasa-arvon toimenpideohjelmaa.

Etenkin opettajien koulutukseen miehiä on yritetty houkutella rukkaamalla valintakokeita, mutta tulokset ovat olleet laihoja.

Sekä opetus- että sosiaalialalla korkeakouluopiskelijoista ja tutkinnon suorittajista lähes 90 prosenttia oli naisia viime vuonna.

Opettajankoulutuksessa oli aikoinaan miehille 40 prosentin kiintiöt, mutta niistä luovuttiin tasa-arvolain myötä 1989.


Opettajankoulutuksen mieskiintiökeskustelu pulpahtaa pinnalle aina silloin tällöin. Jos opetusalan korkeakouluopiskelijoista lähes 90 prosenttia on naisia, tasa-arvo ei toteudu. Jossain on jotain vikaa.

Blogissani käytiin mieskiintiöistä vilkasta keskustelua tammikuussa 2010:

Miehiä kouluihin

Olen edelleen samaa mieltä: Tasa-arvokysymystä pitäisi ajatella oppilaan kannalta.

HS: Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen ei oikein lämpene kiintiöille, vaan haluaisi nostaa opettajan ammatin vetovoimaisuutta myös miehille kunnon palkan ja uranäkymien avulla.

Opettajien, varsinkaan peruskoulunopettajien palkkaus, ei ole vetovoimainen. 

Vaikka palkkaus on joskus muodollisesti noussut, se on laskenut, koska palkankorotukset on tylysti viety, kun työnantaja on käyttänyt hyväksi palkkausjärjestelmän heikkouksia. Opettajat saavat palkkansa lähinnä pidetyistä oppitunneista, palkanalennukset tehdään tunteja leikkaamalla.

Törkeintä toimintaa viime aikoina on harjoitettu pääkaupungissa. Viime palkkakierroksella kuudensien luokkien opettajat saivat luokanvalvojakorvauksen. On kouluja, joissa ko. raha on sijoitettu opetusvelvollisuuteen. Opettajalta on viety yksi viikkotunti opetusvelvollisuudesta pois, ja viety tunti on korvattu luokanvalvojarahalla. Opettaja saa silloin palkkaa 23 oppituntia + luokanvalvojaraha.

Tällainen kieroilu vaatii härskiä mielikuvitusta. Opettajien palkkaus on viety alas, jotta koulun luokkakoot saadaan pienemmiksi.

Olin tänä viikonloppuna ammattiyhdistykseni koulutusristeilyllä. Oli kiva tavata muiden koulujen opettajia ja jakaa kokemuksia. Pöytäpuheissa nousi esiin mielenkiintoinen ilmiö, joissain kouluissa harvoja miesopettajia käytetään yleisinä kurinpitäjinä, jonkinlaisina poliiseina. Miesmaikka kutsutaan paikalle, kun kurinpito muuten ei toimi.

Minä en halua olla mikään koulupoliisi, vaan opettaja. Koulun järjestyksenpito kuuluu kaikille opettajille.

Opettaja on aikuinen

World Teachers’ Day

HS 5.10.

Tutkija: Opettajan ja oppilaan suhteen merkitys unohtuu

Lapsen ja aikuisen välisen suhteen merkitys unohtuu koulun auttamistyössä, sanoo tutkija Harry Lunabba Helsingin yliopistosta. Hänen mukaansa hyvä suhde aikuisen ja lapsen välillä ehkäisee syrjäytymistä. Jos suhde on hyvä, lapsen vaikeudet havaitaan jo, ennen kuin varsinaiset ongelmat ehtivät syntyä.

Lunabban mielestä ongelmalähtöisestä auttamisesta pitäisi siirtyä vuorovaikutuksen parantamiseen opettajan ja oppilaan välillä.

"Kun aikuinen on tasapainoinen, helposti lähestyttävä ja niin sanotusti hyvä tyyppi, luottamuksen syntyminen ja hyvän suhteen luominen on mahdollista", hän sanoo.

Väitöstutkimustaan viimeistelevä Lunabba kävi lukuvuoden ajan koulua muiden oppilaiden kanssa ja haastatteli lisäksi tyttöjä, poikia ja opettajia. Erityisen usein pojat sanoivat kaipaavansa aikuisilta enemmän uskottavuutta.

"Pojat sanoivat suoraan, että 'kun se vaan lässyttää'."

Moni poika kritisoi aikuisten olevan liian löysiä: he eivät osaa pitää kuria.

"Uskottavuus ei tarkoita, että pitäisi olla hirvittävän jäärä, vaan että osataan olla jämäköitä ja ottaa aikuisen vastuuta", Lunabba tarkentaa.


Hyvää Opettajien päivää!

Kasvatusala on täynnä sloganeja. Yhdessä vaiheessa minua ärsytti vietävästi seuravaa slogan, joka meni suurin piirtein näin: "Minä en opeta, vaan ohjaan oppimista".

Katsoin kurillani Wikipediasta, mitä hakusana "opettaja" tuo: "Opettaja on henkilö, joka on koulutettu opettamaan muita."

Ymmärrän jälkimmäisen määritelmän hyvin, mutta opettaja tekee paljon muutakin kuin opettaa. Konekin voi opettaa. Minua ärsyttävä slogan puolestaan alentaa opettajuuden.

HS: Hänen mukaansa hyvä suhde aikuisen ja lapsen välillä ehkäisee syrjäytymistä. Jos suhde on hyvä, lapsen vaikeudet havaitaan jo, ennen kuin varsinaiset ongelmat ehtivät syntyä.

Juuri näin.

Useimmiten opettaja havaitsee vaikeudet. Ongelma on, että pelkkä havaitseminen ei aina auta.

Kun opettaja pyytää apua, sitä on annettava. Nyt ei aina anneta, oppilas ja opettaja jäävät yksin. Voidaan puhua yhteiskunnallisesta heitteillejätöstä.

Tutkija Lunabba tuo esiin kipupisteitä, joista ei aina ääneen haluta puhua:

Erityisen usein pojat sanoivat kaipaavansa aikuisilta enemmän uskottavuutta.

"Pojat sanoivat suoraan, että 'kun se vaan lässyttää'."

Moni poika kritisoi aikuisten olevan liian löysiä: he eivät osaa pitää kuria.

Olen poikien kanssa samaa mieltä.

Facebookissa kommentoitiin hienosti Lunabban väitöstutkimusta:

Vesa-Matti Sarenius: "Opettaja tekee työtään pedagogisessa suhteessa ja tärkeimmät työkalut ovat pedagoginen herkkyys ja pedagoginen tahdikkuus."

Ritva Mickelsson: "Pienet tärkeät lähtökohdat: pedagoginen suhde ja turvallinen ryhmä."

Susanna Lehti: "Hyvä suhde opettajaan heijastuu kotiin asti lapsen hyvänä vointina ja motivaationa oppimiseen. Ja tietysti myös päinvastoin."

(Lähden koulun jälkeen Vantaan opettajien ammatiyhdistyksen koulutusristeilylle Pietariin. Kerron ajankohtaiset koulutusuutiset ensi viikon alussa.)

Täivaara

Iltalehti 26.9.

Täitartunnat piinaavat kouluja

Kymmenisen vuotta se on ollut yhtä suuri ongelma ja näyttää juurtuneen Suomeen. Syksyt ja kevättalvet ovat pahimpia esiintymiskausia. Se ei ole hygieniakysymys, vaan täi tarttuu, kun ollaan läheisessä kosketuksessa ja lainataan päähineitä päästä päähän, sanoo infektiolääkäri Sirpa Räsänen Tampereen kouluterveydenhuollosta.

Hänen mukaansa vastuu täitartuntojen ehkäisemisestä ja niiden hoidosta on perheillä. Täi tarttuu lähikontaktissa, erityisesti päähineistä.

- Täitarkastuksia pitää tehdä kotona säännöllisesti, ja hiukset täytyy kammata. Hoito on aloitettava heti, kun täitä esiintyy, Räsänen muistuttaa.

Hoitoon käytetään apteekista saatavaa täishampoota ja -hoitotuotteita.


Päätäi on niin pikkuinen eläin, ja silti niin ärsyttävä.

Ensimmäisen kerran törmäsin koulussa täivaaraan jo 1980-luvulla. Nyt täitä esiintyy joka vuosi milloin missäkin luokassa. Silloin koulun terveydenhoitaja ilmoittaa täivaarasta Wilman kautta ja antaa hoito-ohjeet.

Kun kotona huomataan lapsen päässä täitä, on asiasta ilmoitettava myös kouluun.

Tuntuu siltä, että täitä on koko ajan liikkeellä. Tällä hetkellä täivaara on sekä omassa koulussani että naapurikoulussa.

Kun täitä ilmestyy soluun, oppilaita kehotetaan ottamaan pipot oppituntien ajaksi luokkiin. Naulakossa täit hyppelevät iloisesti piposta toiseen. Pulpettiin täin on vaikea hypellä.

Olen huomannut, että täitä saavat herkemmin tytöt kuin pojat. Tytöt kampailevat toisiaan ja ovat lähekkäin ja supsuttelevat keskenään.

Täitä on melko vaikea havaita, ylenmääräinen kutina paljastaa. Joka lapsiperheessä pitäisi olla täikampa. Tiheälla täikammalla haravoidaan päästä täit ja täin munat eli saivareet isolle valkealle paperille, josta elikot munineen erottuvat hyvin. Kannattaa aina silloin tarkkailla lapsen korvien taustoja tai niskaa, jotka ovat täiden lempipaikkoja. Niskasta voi löytyä pieniä puremajälkiäkin.

Ikävä kyllä kaikki lääkäritkään eivät tunnista täinpuremia. Apuun voidaan tarjota kortisonivoidetta.

Jos täitä löytyy, niin kipin-kapin apteekkiin täishampoo-ostoksille. Päätäi on siitä ikävä eläin kuten rotat ja hiiret, että ne tottuvat pian myrkkyihin. Ne tulevat vastustuskykyisiksi. Myrkkyjä pitää vaihtaa.

Päätäit elävät ihmisen verestä, joten ilman ihmistä ne kuolevat nopeasti. Parin päivän mökkireissu tappaa täit huushollista. Ikävä kyllä saivareet voivat elää jopa kymmenen päivää. Tukka pitää pestä uudelleen täishampoolla noin viikon päästä.

Kun luokkaan tulee täivaara, myös minun päänahkaani alkaa kummasti kutittaa. Toistaiseksi täitä ei ole päästäni löytynyt, johtunee kait siitä, että olen hieman etäinen ihmistyyppi. En halua, että oppilaat tulevat aivan kiinni minuun, vaikka mukavia he ovatkin.

Nykypäätäi on demokraattinen pikkuolio. Se iskee kaikkien yhteiskuntaluokkien lapsiin tasapuolisesti.

Luteita odotellessa.

Lisäys: Jos oppilaalla on pikkuveli tai -sisko päiväkodissa, täitartunnan mahdollisuus moninkertaistuu.

Me mölytoosat

Iltasanomat 2.10.

Huolestuttavaa tutkimustietoa suomalaisista kouluista

Monien suomalaiskoulujen akustiikka ja äänieritys ovat kehnoja, kertoo tänään esitelty tutkimus. 

Myös oppilaiden melutaso on kasvanut viimeisen 20 vuoden aikana.

Meteli häiritsee yhtälailla opettajia ja oppilaita. Se vaikuttaa oppilaiden keskittymiseen ja pahimmillaan hankaloittaa oppimista. 

Tutkimuksessa selvitettiin akustiikkaa ja ääniergonomiaa 14 koulussa muun muassa Turussa ja Tampereella. 

Hankkeen toteutti Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kuntayhtymä.


Opettajia tutkimustieto tuskin yllätti.

Olisi kiva tietää, kuinka hyvin uudet koulutalot suunnitellaan akustiikan suhteen. Olen vieraillut muutamassa uudessa koulussa, mieleen tulee teollisuushallit.

Oma kouluni on rakennettu 1980-luvun alussa, koulun suunnitteli tunnettu kouluarkkitehti. Koulu on julkisivuja lukuunottamatta kestänyt yllättävän hyvin ajanhammasta, niin hyvin, että peruskorjausta on siirretty aina vaan eteenpäin. Olen eläkkeellä, kun koulu peruskorjataan. Tosin, kaikkia kouluja ei kannata edes peruskorjata, koska uudelleenrakentaminen tulee halvemmaksi.

Koulun akustiikkaa on paranneltu alunperinkin kattoon kiinnitetyillä akustolevyillä. Levyt toimivat. Luokat eivät ainakaan kaiu liikaa.

Koska olen ollut opettajana yhtäjaksoisesti yli kolmekymmentä vuotta, en ole huomannut minkäänlaista hyppäystä oppilaiden melutason kasvun suhteen. Jos melua on tullut lisää, kaikki on tapahtunut vaivihkaa, vähitellen. Ihminen tottuu.

Varmaa on, että nykylapset ovat avoimempia ja vilkkaampia kuin ennen, mikä aiheuttaa tietenkin pientä liikettä ja ääntä luokassa. Myönteinen aktiivisuus on hyvästä, metelöinti pahasta.

Iso ryhmä tuottaa enemmän melua kuin pieni.

Luokkakoon merkitys on suuri myös melun suhteen. Kun pikkuhiljaa ollaan siirtymässä inkluusioon, on pidettävä huoli, että ryhmät ovat pieniä. Monet erityisoppilaat eivät kertakaikkiaan siedä korkeaa melutasoa. Keskittyminen hajoaa täysin ja oppimista ei tapahdu. Aggressio nousee.

Muutenkin nykyihmiset elävät lähes jatkuvassa melussa. Kotona televisiot voivat olla jatkuvasti päällä, lapset ja nuoret pitävät nappeja korvissaan ja kuuntelevat musiikkia. Äänen voimakkuutta ei kukaan valvo.

Koululuokat voisivat mielellään säilyä meluvapaina vyöhykkeinä. 

Aktiivista työnhyrinää en tulkitse meluksi, melupiikit ovat ikäviä.