perjantai 31. lokakuuta 2014

Oppimisessa asenne on yhä edelleen ykkönen

Oh, Boy!
31.10. HS


Alakoulun oppilaiden omat asenteet koulunkäyntiin vaikuttavat paljon oppimiserojen syntyyn, selviää Helsingin yliopistossa marraskuussa tarkastettavasta väitöstutkimuksesta.

Esimerkiksi kuudennella luokalla tytöt suoriutuivat oppimisvalmistehtävissä yleisesti poikia paremmin, mutta ero selittyi tutkimuksen mukaan täysin tyttöjen myönteisemmillä asenteilla ja yrittämisellä. Asennetta ja yrittämistä mitattiin tehtävätilanteessa käytetyn ajan perusteella.

Kiinnostuksen määrä tehtäviä kohtaan ennusti myöhempää suoritusta, mutta sen sijaan yleisempi oppimista koskevat asenteet eivät olleet tutkimuksen mukaan suoraan yhteydessä tehtävästä suoriutumiseen.

Tutkimuksessa käytettiin kolmea seuranta-arviointiaineistoa kahden kaupungin alueelta: Helsingistä mukana oli 608 oppilaan satunnaisotos, jossa oppilaita seurattiin ensimmäisen luokan alusta kuudennen luokan loppuun.

Vantaalla seurattiin kahta noin 2 000 oppilaan ikäluokkaa ensimmäiseltä luokalta kolmannen luokan loppuun tai kolmannelta luokalta kuudennen luokan loppuun.


Psykologian maisteri Mari-Pauliina Vainikaisen väitöstutkimus näyttää vahvistavan arkihavaintoja.

Tutkimus on hyvin mielenkiintoinen jo otokseltaan, koska tutkimuksessa seurattiin helsinkiläisten ja vantaalaisten lasten oppimistuloksia. Helsingissä koulujen väliset erot ovat revenneet toisin kuin Vantaalla. 

Koulujen väliset erot kasvoivat Helsingissä kuuden vuoden seurannan aikana, mutta Vantaalla erot pysyivät pieninä koko seurannan ajan. (HS)

Asia ei ole uusi tai yllättävä. 

Huomasin kehityksen suunnan jo 1990-luvun lopulla ollessani töissä Helsingissä. Asian vahvisti myös Suomen Akatemian Skidi-tutkimusohjelmaa johtanut dosentti Matti Rimpelä.


Ei ole mitään yllättävää siinäkään, että oppimisen suhteen asenne on merkittävä. Tyttöjen asenne todettiin paremmaksi kuin poikien. Todettiin myös, että pojat ovat alttiimpia toveripiirin vaikutuksille kuin tytöt.

Kuudennella luokalla tytöt suoriutuivat arvioinneissa poikia paremmin, mutta ero selittyi kokonaan tyttöjen myönteisemmillä asenteilla ja yrittämisellä. (HS)

Jostain syystä nykykoulun pääoletusvirheitä on, että kaikki pystyvät oppimaan kaiken. On selvää, että lapsilla on suuria yksilöllisiä eroja oppimiskyvyssä. Myös kotien merkitys on lapsen koulunkäynnin suhteen on suuri.

Kaikki eivät voi oppia kaikkea.

Oppimaan oppiminen on ollut koulutuspolitiikan viime vuosikymmenten tärkeitä tavoitteita. "Sen todellisesta kehityksestä tiedetään vähemmän", tutkimuksen tiedotteessa todetaan. (HS)

Minut opetettiin opettamaan. Olen siis vanha pieru.

Oppimaan oppimisella tarkoitetaan osaamista ja uskomustekijöitä, jotka ohjaavat uuden oppimista ja uusien oppimishaasteiden kohtaamista. (Koulutuksen arviointikeskus)

Oppimaan oppimisen määritelmä on harvinaisen epäselvä. 

Koen yhä edelleen olevani enemmänkin opettaja kuin oppimisen ohjaaja. Oppimaan oppimisen -mantra ei ole jostain syystä uponnut minuun, vaikka ilkeäkieliset puhuvat, että tietoa ei voi kaataa oppilaan päähän

Alakouluissa lapset ovat pieniä. Kyllä heitä pitää vielä välillä opettaakin. 

Peruskoulun alaluokilla pitää opettaa perusasiat kunnolla. Hyvä olisi, jos lapset myös oppisivat ne kunnolla.

torstai 30. lokakuuta 2014

Oppilasarvostelu ahdistaa

28.10. Yle


Virolahden ja Miehikkälän ala- ja yläkouluissa halutaan muuttaa oppilaiden käytöksen arviointia. Peruskoulun 1.-6. luokilla oppilaan käyttäytymistä on arvioitu tähän mennessä muun muassa kohteliaisuuden, aktiivisuuden, tavaroista huolehtimisen sekä sääntöjen noudattamisen perusteella. 

Kaikkiaan kriteerejä on kymmenen. Opettaja arvioi käyttäytymistä ja huolellisuutta viisiportaisella asteikolla, jossa paras luonnehdinta on "aina". Esimerkiksi "oppilas on aina aktiivinen oppitunnilla". Muut luonnehdinnat ovat "useimmiten", "joskus", "harvoin" sekä "ei koskaan".

Opettajilta tulleen palautteen vuoksi käytöksen arviointia halutaan kuitenkin muuttaa. Asteikon ääripäät "aina" ja "ei koskaan" ovat opettajien mielestä arvioinnin kannalta vaikeat määritteet. 

Tällä viikolla kokoontuvalle kaakon kaksikon yhteiselle sivistyslautakunnalle esitetään, että paras arvosana olisi "erinomainen" ja huonoin "heikko". Numeroarvosteluun Virolahdella siirrytään käytöksen suhteen vasta yläasteella.

– Yläkoululaisten käyttäytymisnumerossa huomioidaan entistä enemmän positiivisuutta ja toisten huomioon ottamista, sanoo sivistystoimenjohtaja Auli Hyttinen.


Nykyisenkaltainen sanallinen arviointi, jota alakouluissa käytetään, on sairasta. Sanat sattuvat enemmän kuin neutraalit numerot.

Wilmalla näpytellään luennehdintoja, aina, useimmiten, joskus, harvoin sekä ei koskaan. Käyttäytymisen ja huolellisuuden arvioinnissa tuollaisella asteikolla luonnollisesti painottuu useinmiten. 

Otetaan esimerkiksi Vantaan viidennen luokan lukuvuositodistuksesta kohta Yhteisten sääntöjen noudattaminen. Harva oppilas noudattaa aina yhteisiä sääntöjä. Vielä harvempi oppilas noudattaa niitä joskus, harvoin tai ei koskaan.

Voisi oikeastaan sanoa, että viisiportainen sanallinen asteikko on älyvapaa, koska kaikkia asteikon osia ei voi käyttää. En ole koskaan nähnyt oppilasta, joka ei noudattaisia yhteisiä sääntöjä ei koskaan.

Sitä paitsi viisiportainen asteikko koetaan numeroina, aina = 10, useinmiten = 9 tai 8, joskus = 7 tai 6, harvoin = 5, ei koskaan = 4.

Miksi ei voitaisi sanat, jotka eivät tavallaan kuvaile mitään, korvata viisiportaisella numeraalisella asteikolla? Viisi olisi paras numero, ykkönen heikoin.

Olen sekalinjan kannattaja, ensin numero ja perään kirjoitetaan selite. Otetaan esimerkki äidinkielestä, Kirjoitustaito ja tekstin tuottaminen:


Teknisesti osaat kirjoittaa hyvin, teksistäsi saa selvän, kirjoitusvirheitä ei juuri löydy. Mutta joskus tuntuu, kun sinun pitäisi luoda tekstiä, et laita likoon parastasi. Ei pidä aina mennä sieltä, missä aita on matalin.

On outoa, että lapsi saa erilaisen todistuslärpäkkeen riippuen siitä, missä kunnassa hän asuu. Kaakon kulmilla käyttäytymistä ja huolellisuutta arvioidaan kymmenellä kriteerillä, meillä Vantaalla viidellä. Olen nähnyt joidenkin kuntien lärpäkkeitä, joista löytyy pelkästään numeroita, ei sanallista arviointia lainkaan.

Oppilaiden oikeusturvan ja todistusten vertailukelpoisuuden takia todistuskaavakkeiden pitäisi olla samanlaisia koko maassa.

Nykyarvioinnissa parasta ovat vanhempien vartit, jotka ovat kyllä jo aikoja sitten venähtäneet hauskoiksi puolituntisiksi

Otetaan esimerkiksi uudelleen Kirjoitustaito ja tekstin tuottaminen. Vanhempien varttien aikana minulla on opetajanpöydän kulmalla tarinavihkopino. Voin kertoa vaikka sormella näyttäen sekä oppilaalle että vanhemmille, kuinka oppilas kirjoittaa. On helppo kannustaa tai kertoa, mitä parannettavaa on. Suullinen arviointi on hyvin yksilöllistä.

Kaksi arviointia lukuvuodessa on riittävä määrä, vanhempain vartti ja lukuvuositodistus. 

Mutta pitää  muistaa, että todistukset ja vanhempainvartit ovat vain osa oppilaan arviointia. Pääosa arvioinnista on kumminkin jatkuvaa arviointia. Kannattaa piipahtaa Opetushallituksen sivuilla ja lukea hienot arviointiohjeet. Monipuolista on. 

Arviointi oppimisen tukena –jatkuva arviointi ja monipuoliset arviointikäytänteet (OPH)

Professori Päivi Atjonen (2007) on todennut, että arvioinnin tulisi olla motivoivaa ja innostavaa. Oppimisen iloa ei saa tappaa, eikä oppilasta lannistaa.

Joka tapauksessa arviointi on vaikea laji.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Edu Cloud

22.10. Yle 


Koulujen sähköiset oppimateriaalit voidaan saada jatkossa yhdestä nettiosoitteesta.

Opetusministeriön perustama uusi Edu Cloud -palvelu julkistettiin keskiviikkona Tampereella. Tarkoitus on uudistaa ja monipuolistaa oppimista suomalaisissa peruskouluissa.

Sähköiset oppikirjat ovat järjestelmässä kansainvälisten tietoliikenneyritysten laitteilla eli pilvipalvelimilla.

Tietokoneen kautta haettava materiaali on ainakin helpompi pitää ajan tasalla kuin painettu kirja, perustelee projektipäällikkö Jarkko Moilanen opetus- ja kulttuuriministeriöstä:

– Kun materiaali on digitaalisessa muodossa ja palvelimella, se voidaan sillä sekunnilla päivittää kaikille. Toinen asia on, että saadaan erilaiset ryhmätyökalut pilvipalvelusta oppitunneille ja niiden jälkeiseen työskentelyyn.

Kokeiluvaiheen jälkeen Edu Cloud-järjestelmä avautuu yleiseen käyttöön ensi keväänä.
Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt palvelun, mutta jatkossa sen hallinta aiotaan siirtää oppimateriaalien tuottajille.


Päivän mielenkiintoisin koulu-uutinen, Edu Cloud luodaan Suomeen vasta nyt, kun muualla vastaavat pilvet ovat olleet jo pitkään arkipäivää. Selailin nettiä, kaikenmaailman educloudeja löytyi.

Ehdotin Edu Cloudin tapaista järjestelmää Opetushallitukselle joskus 1990-luvun puolessa välissä. Menin silloin Hakaniemen isoon, valkoiseen taloon ensimmäistä kertaa. Ihmettelin kovasti rakennuksen kokoa, käytävien ja huoneiden määriä. Ihmettelin, mitä jokaisessa huoneessa oikein tehdään.

Yhdestä huoneesta löytyi virkailija, jolla oli valta ja voima. Hän sanoi minulle, että kaikki vuoden verkkohankerahat on sijoitettu Australian kanssa suoritettavaan etäopiskeluprojektiin.

Minä lähdin pois hämmentyneenä, aijaa, asia selvä, näkemiin.

Edu Cloud on mitä kannatettavin hanke, mikäli se tehdään kunnolla. Toivottavasti sinne keskitetään kaikki sähköinen oppimateriaali, ettei tarvitse leijailla ympäri ämpäri pilviä.

Selvää on, että sinne sijoitettava kaupallinen materiaali on maksullista.

Nyt hankitaan tabletteja, jotka maksavat. Sitten käytetään pilvessä olevia kaupallisia oppikirjoja, jotka maksavat. Oppilaat lukevat oppikirjoja tableteiltaan.

Noinko se sitten menee?

Kuka tekee sen maksuttoman materiaalin?

tiistai 21. lokakuuta 2014

Kirves ei ole juustohöylä

 

21.10. HS / Pääkirjoitus


Suomen rajojen sotilaallinen puolustus on tietysti tärkeää, mutta voitaisiinko välillä puhua muustakin kuin Natosta?

Vaikka henkisestä maanpuolustuksesta, johon kuuluu myös mallikas koulutus. Se ei koskaan yllä Suomessa vaaliteemaksi, kuten vaikka Ruotsissa.

Suomalaisnuoret toki menestyvät yhä esimerkiksi Pisa-testeissä loistavasti verrattuna naapurimaahan, jossa koulut on yksityistetty henkihieveriin eikä tasa-arvosta ole paljon jäljellä.

Suomi taas saa jatkuvasti kehuja, kuinka vähillä voimavaroilla päästään hyviin oppimistuloksiin. Mutta kuinka pitkälle tehostamisen voi viedä?

Koulua kurittavia leikkauspäätöksiä on tehty tällä vaalikaudella kahden miljardin euron edestä, ja lisää on tulossa.


Ensin juustohöylättiin, nyt pilkotaan kirveellä. Siinä on ajan koulusäästöjen henki.

Kirveen lyönnit ovat aina kohtalokkaita. Moni on lyönyt kirveellä polveensa, joku on puita pilkkoessaan katkonut sormiansa. Kun kirves kamahtaa kunnolla otsaan tai takaraivoon, henki lähtee, osui sitten kirveen terä tai hamara.

Kyllä koulutus kelpaa vaaliteemaksi siinä kuin Natokin.

Marjukka Liitenin pääkirjoitus on hyvä ja ajatuksia herättävä. Kannattaa lukea Liitenin kirjoitus kokonaisuudessaan.

Liiten kirjoittaa henkisestä maanpuolustuksesta. 

Kaikki tietävät, mitä tapahtuu, kun sotamoraali pettää. Silloin korttitalo kaatuu ja hävitään koko sota.

Peruskoulu on suomalaisen yhteiskunnan kivijalka ja kruununjalokivi. Peruskoulu on maailman kustannustehokkain koulu, hyviä tuloksia saadaan aikaan pienemmällä rahalla kuin muualla.

Ihastelijoita tulee paikalle jopa kustannustehokkuuden auvosta Saksanmaalta:


Enkeliporsaan kouluteesit kiteytettynä löydät täältä:


Jos ei nyt herätä eikä mitään tehdä, peruskoulun nakertajat pääsevät tavoitteeseensa. 

Peruskoulun nakertajat toimivat kuin kirjanpainajan toukat. Ensin otetaan kohteeksi yksi kuusi, sitten toinen. Kohta on koko metsä nurin, jos mitään ei tehdä.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Käsin kirjoittaminen parantaa oppimista

Kaunokirjoitusta vuodelta 1941

Kuvana on 9-vuotiaan isäni Vidarin lähettämä joulupostikortti isoisälleni Bertilille sinne jonnekin. Nokkelimmat huomasivat Olympiarenkaat. Kisat piti järjestää Helsingissä v. 1940. 

Vantaan, silloisen Helsingin maalaiskunnan, kaikkien aikojen suurin yleisurheilija on Taisto Mäki, Rekolan Paimenpoika. Mäki juoksi ensimmäisenä maailmassa kymppitonnin alle puolen tunnin. Hänellä oli myös 5000 metrin maailmanennätys. 

Hän juoksi Rekolasta päivittäin töihin Katajanokalle (2 kertaa 23 km) rautapuntit jaloissaan. Kikan hän oli saanut mestarijuoksija Hannes Kolehmaisen isoveljiltä, jotka olivat juosseet ammattilaisina Amerikassa.

Taisto Mäki ei päässyt koskaan olympialaisiin, koska sota tuli väliin. 


19.10. Keski-Uusimaa


Opetushallitus uudistaa parhaillaan perusopetuksen opetussuunnitelmaa ja leikkauslistalla saattaa olla kaunokirjoitus.

Äidinkielen opettajain liiton puheenjohtaja Susanna Huhdan mukaan liitolla on positiivinen kanta mahdollisuuteen.

Kaunokirjoitus ei poistu opetusmahdollisuutena, vain velvoite opettaa se poistuu. Ytimessä on etenkin se, että kahden erilaisen käsialan opettaminen on ikään kuin hukkaan heitettyä aikaa. Kaunokirjoituksen opettamisen velvoituksen poistuessa jäisi aikaa muuhun.

Vastakkaista mieltä on keravalainen OAJ:n Uudenmaan alueyhdistyksen edustaja Pekka Juntunen.

En kannata näin radikaalia uudistusta. Kaunolla on suuri merkitys esimerkiksi hienomotoriikan kehittymisessä. On surkeaa katseltavaa, kun kuudesluokkalainen kirjoittaa tikkukirjaimilla. Tekstaus ja kauno voivat hyvin olla rintarinnan.


Keski-Uusimaan otsikko on outo, koska kaunokirjoitus on siirtynyt historiaan jo ajat sitten.

Kouluissa on opetettu jo pitkään Uusia tyyppikirjaimia, ks. Kirjoituskirjaimet. Tavoitteena on ollut, että jokaiselle oppilaalle kehittyy sujuva ja selkeä, sidosteinen peruskäsiala, josta myöhemmin kehittyy oma persoonallinen käsiala.

En poistaisi nykyisiä kirjoituskirjaimia. Ne muistuttavat kovasti tekstauskirjaimia, mutta kirjainten sitominen toisiinsa estää sanojen hajoamisen epämääräisiksi kirjainjonoiksi.

Nykyisten kirjoituskirjainten pikkukirjaimet ovat muodoiltaan erinomaisia ja yksinkertaisia kirjoittaa. Poikkeus on pikku-q, jossa ei ole alapoikkiviivaa. Asia onneksi korjaantuu.

Ongelma on ollut kirjoituskirjainten isot kirjaimet, joissa on jäänteitä kaunokirjoituksesta. Olisin yksinkertaistanut isot alkukirjaimet siten, että ne muistuttaisivat isoja tikkukirjaimia ilman yhtään ylimääräistä koukeroa

Nyt ei kannattaisi hosua. Viime vuosina on kohkattu liiankin kanssa.