tag:blogger.com,1999:blog-1269635198457193761.post8491724136493969294..comments2023-12-16T15:29:52.599+02:00Comments on pro peruskoulu: Uusia arvoja, visioita ja sloganeitaUnknownnoreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-1269635198457193761.post-9528114841653941962014-02-16T10:34:24.054+02:002014-02-16T10:34:24.054+02:00Jorma...
Kirjoitat jälleen kerran täyttä asiaa. J...Jorma...<br /><br />Kirjoitat jälleen kerran täyttä asiaa. Joskus tuntuu, että peruskoulu arvoineen on yksin.Kai-Ari Lundellhttps://www.blogger.com/profile/12219440175739703295noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1269635198457193761.post-21236487522837872302014-02-15T23:25:21.514+02:002014-02-15T23:25:21.514+02:00Lisään vielä edelliseen, jos blogisti sallii. Koul...Lisään vielä edelliseen, jos blogisti sallii. Koulun tehtävä on lopettaa 100 prosenttisesti kiusaaminen ja syrjiminen. Siinä ei saa olla mitään kompromisseja. <br /><br />Mutta samalla tiedän, että lapsi haluaa tulla kohdelluksi oikein myös omalla vapaa-ajallaan, pihalla, kotonaan, kavereiden kanssa, harrastuksissaan. Kuka muu häntä puolustaisi silloin kuin omat vanhemmat? Tarkoitin tätä kuin kehotin meitä vanhempia myös toimimaan kiusaamisen lopettamiseksi. Koulu ei valitettavasti voi yksin, niin hienoa kuin se olisikin, ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia. Tälläisiä oletuksia usein asetetaan kouluille. Kiusaaminen ja syrjiminen ei muuten aina ole myöskään puhtaasti yhteiskunnallinen ongelma, josta voi syyttää hallitusta tai muita väärinajattelijoita. Meillä on aina pahuutta keskuudessamme. Myös lapsissa voi olla äärimmäistä julmuutta. Silloin arvona jokin Vantaan "ekososiaalisuus" kuulostaa arvona ( eli mallina toiminnalle)...no, jätetään sanomatta. Olemme menettäneet vapaushuumassamme itse- ja yhteisökontrollin, jota terve häpeä ohjaa oikeaan suuntaan. Nyt keksimme arvoja papereihimme, kun olemme ensin keksineet arvottoman maailman. Tämä saarnaaminen loppuu nyt kuitenkin tähän. Olen jo sanonut että en pitä tätä vapauden ja tasa-arvon tulkintaa todellisena vapautena ja tasa-arvona. Se ei onnistu ilman perimmäistä arvoa, joka on....<br /><br />Sen keksimistä ( hah ha) odotellessa pidetään edes penskoista huolta!<br /><br />Jorma<br /><br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1269635198457193761.post-21207264716678504722014-02-15T16:22:22.052+02:002014-02-15T16:22:22.052+02:00Kannattaa muistaa että lapsi viettää arkipäivästää...Kannattaa muistaa että lapsi viettää arkipäivästään korkeintaan 25 prosenttia koulussa, eli n. 6 tuntia. Kodin merkitys lapsen hyvinvoinnille on siis ilman muuta ensisijainen. Hän syö päivän n. viidestä ateriastaan yhden koulussa. Sama juttu. Lapsen ruokailusta ovat vastuussa hänen vanhempansa. Koulun pitää kantaa tietenkin vastuunsa omalta osaltaan mutta tänä päivänä mielestäni liikaa painotetaan koulun/yhteiskunnan vastuuta yleisen hyvinvoinnin asioissa, kun elämä itse asiassa tapahtuu pääasiassa kotona, oman perheen parissa. Myös vanhemmat voivat puuttua lapsensa kiusaamiseen jota melkein aina tapahtuu myös vapaa-ajalla. He voivat mennä tapaamaan kiusaajien vanhempia, he voivat vaatia kiusaamista loppumaan välittömästi. Koulussa ollaan kiusaamisen ratkaisemisessa aika avuttomia, jos osallisten vanhemmat ovat passiivisia ja odottavat jonkun muun ratkaisevan kaiken. Koulun ehdoton velvollisuus on lopettaa kiusaaminen ja syrjiminen, tietenkin, mutta ei se voi niin mennä että samaan aikaan vanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta toimia lapsensa hyväksi. Jos minun lastani kiusataan, menen ensimmäiseksi kiusaajan oven taakse soittamaan ovikelloa ja juttelemaan. Jos hän on kiusaaja, vien hänet pyytämään anteeksi uhreiltaan. <br /><br />Entä arvot sitten? Sanon edelleen että minusta on nurinkurista ja hassua aina kun yksittäiset koulut ja kunnat keksivät itselleen omasta päästään "arvot" samaan aikaan, kun arvoja vääristävän ns. vulgääri- liberalismin (sekä taloudellisen-, että filosofisen ) nimissä ajetaan yhteiskunnan koodistoa ja helpoimpiakin velvollisuuksia alas ja kaiken pohjana toimivat enää omat fiilikset ja "mun (ihmis)oikeudet." <br /><br />Yhtälö kalskahtaa. <br /><br />Jos yhteiskunnalla ei ole arvoja, miten niitä voisi olla yksittäisillä kunnilla? Ellei sitten kertakäyttöä varten keksittyjä arvoja, jotka ovat käytössä kunnes tulee uusi "arvokeskustelu-kierros." On siis edelleen ennemmin luettava ensin tervettä järkeä kuin ristiriitaisia ja aivoriihien tuottamia keskustelupohjia. Ne voivat olla Hot ja Top, mutta arvot ovat muualla - jos ovat. <br /><br />Jorma<br /><br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1269635198457193761.post-51254404401633688212014-02-14T16:58:13.199+02:002014-02-14T16:58:13.199+02:00Vaula:" Mikä on se (koululais)kulttuuri, joka...Vaula:" Mikä on se (koululais)kulttuuri, joka heikentää oppimisen iloa? Se on selvitettävä."<br /><br />Joillakin ilo katoaa jo alakoulun ylimmillä luokilla, mutta muuten luulen, että se katoaminen liittyy murrosikään. <br /><br />"Ruoka, lepo, kaverit"<br /><br />Nuo taitavat pääosin liittyä kotiin ja vapaa-aikaan. Hyväkään kouluruoka ei pysty paikkaamaan puutteita, jos kodeissa ei tarjota kunnon ruokaa. Sama koskee myös lepoa.<br /><br />Mutta joka tapauksessa nuo kolme asiaa ovat lapsille tärkeitä.Kai-Ari Lundellhttps://www.blogger.com/profile/12219440175739703295noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1269635198457193761.post-35582574018950713092014-02-14T16:34:30.941+02:002014-02-14T16:34:30.941+02:00Pidän siitä, että virastokielen sijaan on onnistut...Pidän siitä, että virastokielen sijaan on onnistuttu sanomaan asiat ihmisten kielellä.<br />Myös valituista arvoista pidän kovasti.<br />Niissä on nyt se maanläheisyys ja 'paluu perusasioihin' -ajattelu, jota on pitkin matkaa peräänkuulutettu niin vanhempien kuin opettajien toimesta.<br />Olin myös mukana VESO-päivässä jossa näistä ryhmissä keskusteltiin. <br /><br />Tavallisena vanhempana ja opetuslautakunnan jäsenenä kiinnitin huomiota erityosesti siihen, mitä oppilaat olivat sanoneet, kun heiltä oli kysytty mikä on tärkeää koulunkäynnissä.<br />Oppilaat olivat vastanneet ensiksi: Ruoka, lepo, kaverit ja sitten vasta tuli jotain muuta (en muista mitä, koska kalvoa vain vilautettiin äkisti meille).<br />Tämä on ilmeisesti se miten oppilaat ymmärtävät hyvinvoinnin: ruoka, lepo ja kaverit.<br />Arvelen jopa, että jos nämä ovat koulussa kunnossa, niin monella oppilaalla on vähemmän asiaa koulukuraattorille tai koulupsykologille. Kouluruoka voisi olla vähän vielä parempaa. Koulut voisivat alkaa 8.30 tai 9.00, se helpottaisi aamukiireisiä perheitä ja univajeisia koululaisia. Olen tätä ehdottanutkin, ihan empiirisen tiedon perusteella, jonka mukaan jo 4.luokkalaisista lapsista vain 20% saa unta yli 8 tuntia yössä. ja kouluissa voisi olla tiukempi nollatoleranssi ei vain kiusaamiselle vaan myös syrjinnälle. Monet nimittäin eivät miellä syrjintää kiusaamiseksi, vaikka määritelmällisesti se sitä onkin.<br /><br />Oppimisen ilo on hieno, ihan löytö. Jotain niin kivaa ja luonnollista, ja samalla itsestään selvää, että on hassua miten se ylipäänsä voi kadota. Mikä on se (koululais)kulttuuri, joka heikentää oppimisen iloa? Se on selvitettävä.<br /><br />Toisten kunnioittaminen sisältyy jo tuohon hyvinvointiin, vaan hyvä että otetaan esiin erikseen. Juuri tässä ajassa toisten kunnioittamista on tarpeen tähdentää ja kasvattaa. Toisten kunnioittaminen vie asioita aina myönteiseen suuntaan. Yliyksilökeskeisessä kulttuurissa tällainen voi jäädä kyynärpäätaktiikan varjoon, ja on syytä sieltä nostaa arvoonsa.Vaula Norrenahttp://www.vaulanorrena.comnoreply@blogger.com