keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Tapainturmellus

STT-HS 10.3.

Häiriköinnistä on tullut arkipäivää yläkouluissa

Peruskoulun yläluokilla kännykän käyttö, kiroilu ja häiritsevä puhuminen tunneilla ovat arkipäivää. Tämä selviää MTV3:n 45 minuuttia -ohjelman kyselystä opettajille. Peräti kolme neljästä opettajasta sanoi, että järjestyksen ylläpito vie aikaa ja voimia opetustyöstä.

Vastanneista lähes 60 prosenttia sanoi kännyköiden tai musiikkisoitinten haittaavan opetusta päivittäin. Kiroilua joutui joka päivä kuuntelemaan melkein 40 prosenttia.


Mielenkiintoista on, että alakoulun kilteistä kuutosluokkalaisista tulee moisia häiriköitä, vaikka monilla, varsinkin tytöillä, murrosiän kuohuntavaihe on aikaistunut. On oppilaita, joiden murrosikä "kuohuu pahimmillaan" alakoulun viimeisillä luokilla.

Miksi tapainturmellus hyväksytään yläkoulussa? Ollaanko siellä liian höveleitä? Minä en salli oppitunneillani missään nimessä kännyköiden tai musiikkisoitinten käyttöä haistattelusta puhumattakaan. On erittäin kummallista, kun alakouluisssa opetetaan oppilaat olemaan sisällä ilman pipoa tai olla pitämätttä jalkoja pulpetilla, niin joissain yläouluissa sallitaan moinen meno.

Kerron karmean esimerkin. Olin leirikoulussa oppilaitteni kanssa ruokailemassa, kun sisään ampaisi mölisevä yläkoulun poikaryhmä opettajansa kanssa. Ruokaillessa pojilla oli pipot päässä, kiroiltiin ja mölistiin, opettaja ei tehnyt elettäkään, omat oppilaani katsoivat ihmeissään.

Menin rauhallisesti poikien pöytien luo ja sanoin, että "eiköhän oteta pojat pipot pois päästä ja keskitytään ruokailuun". Pojat lopettivat kiroilun ja mölinän ja ottivat pipot pois päistään. Opettajaan en kehdannut vilkaistakaan, tilanne oli niin nolo.

Toisaalta olen ollut muutaman kerran shakkikisoissa korsolaisessa yläkoulussa, jossa ruokailu sujui kertakaikkiaan mallikelpoisesti. Siellä ei kiroiltu tai mölisty, eikä pidetty pipoja päässä. Ruokalassa on aina ollut ilo ruokailla, niin hyvä järjestys siellä on. On siis yläkouluja ja yläkouluja.

Liika sallivuus on nuorelle ihmiselle pahasta.

Joskus heille on sanottava ei, noin ei saa tehdä. Kuka muukaan niin koulussa sanoo, jos ei sitten oma opettaja? Yläkouluissa opettajat eivät saa paeta oman aineensa taakse. Uusimmat aineenopettajasukupolvet ovat onneksi oivaltaneet opettajuuteen kuuluvan kasvatustehtävän. Olen hämmästynyt, mikä muutos myönteiseen suuntaan on tapahtunut, kun oman alueeni yläkouluihin on tullut niitä nuoria aineenopettajia. Heillekin se oma oppiaine on edelleen tärkeä, mutta he näkevät koulunsa ja oppilaansa muutenkin kuin oman oppiaineensa siivilän läpi. He kasvattavat oppilaita.

Puolet opettajista on jättänyt puuttumatta oppituntiin kuulumattomaan keskusteluun luokassa. Joka kolmas taas on antanut käyttää puhelinta tai musiikkisoitinta. Joka viides on jättänyt kiroilun huomiotta.

Haloo! Juuri tästä on kyse. 

Väliinpitämättömyydestä tai heikkoudesta.

5 kommenttia:

  1. Olen tapani mukaan pessimisti. Blogistin esittämät esimerkit kertovat kaiken: We Have Lost This Game.

    Raamatussa puhutaan ajoista kun penskoilla ja keskenkasvuisilla on valta. Ne taitavat olla nyt.

    Mitkään hokemat: "yhteisöllisyys, yhteisöllisyys, yhteisöllisyys" eivät auta enää mitään yhteiskunnassa, jonka olemme itse sirpaloineet sähköisillä viestimillä sadoin kanavin ja alleviivanneet jokaisen yksilön kyseenalaistamattomilla "subjektiivisilla oikeuksilla" milloin mihinkin.

    Kaikki ovat marssineet kaapista ulos.

    Lopputulos on tämä yleismoraalinen hajaannus, jota ei yhteen liimaa enää kukaan. Elämme toisaalta ja toisaalta ja toisaalta -maailmassa josta on turha haikailla 50-luvun maitotyttö aikoihin.

    Juna meni jo. Me lähetimme sen itse liikeelle.

    OUT

    VastaaPoista
  2. Anonyymi, niitä lapsia tulee uusi satsi joka vuosi kasvatettavaksi. Emme me mitään peliä ole menettäneet, muutaman vuosiluokan korkeintaan.

    Ei saa olla pessimisti ihan tappiin asti.

    Ja Enkeliporsaan kanssa olen samaa mieltä tapoihin kasvattamisesta.

    VastaaPoista
  3. Piano. Mistä nämä kasvattajat? Mitä arvoja he välittävät? Miltä pohjalta uusi moraalisempi kasvatus ja sukupolvi nostatetaan?

    Kysymys on syvempi kuin onko pipo päässä vai ei.

    Itse väitän että tässä postpostmodernissa maailmassa meillä ei ole "arvoina" jäljellä muuta kuin hokemia "yhteisöllisyydestä" tai "rajoista." Niiden konkretisointeja ei ole muissa kuin yksityisissä piireissä, perheissä.

    2010 yritämme vain sietää toisiamme. Jokainen tulkitsee kaikkea ja mitä tahansa niin kuin haluaa. Yhteistä koodistoa käyttäytymiselle ei enää ole, tabuja ei enää ole. Tältä pohjalta lapsi ja nuori ei voi muuta kuin mennä rikki.

    OUT

    VastaaPoista
  4. Meidän yläkoulussa tarkastaja sanoi, että tämä kuulostaa ihan rauhan tyyssijalta siihen verrattuna mitä hän on nähnyt monessa muussa paikassa.

    Kuitenkin meidän vanhempien mennessä koululle nuoret kiroilivat ja tyttöjen vaatteet olivat diskovaatetasoa. Ihmetellessäni sitä, että en kuullut opettajien puuttuvan moisiin seikkoihin he tunnustivat, että siihen turtuu.

    Kun sitä kuulee ja näkee päivästä toiseen siihen turtuu ja sitten aina välillä otetaan ryhtiliike. Kiroilu väheni selvästi muutaman kuukauden aikana, keskustelimme asiasta myös vanhempien tapaamisessa.

    Ikävä kyllä asiat menivät myös lasten korviin ja Kuopus sai kuulla 'äitisi puuttuvan mun elämääni', koska olin aktiivinen kiroilusta puhuttaessa. Joku äiti myös sanoi, ettei kuule lapsensa kiroulua, koska heillä 'kotona kiroillaan niin paljon'. Vanhemmat puhuvat yllättäviä asioista lastensa kanssa, myös sellaisia, jotka kuuluisivat mielestäni vain aikuisille...

    VastaaPoista
  5. Yhteisöllisyys/yksityisyys ovat kyllä hukassa aikuisilta mielestäni vai onko kyse siitä, että tämä holhousyhteiskunta on täynnä mitä kummallisimpia sääntöjä, joita väitetään lapsen tueksi ja turvaksi, vaikka mielestäni niillä ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

    Jossain sanotaan, ettei lapsen laukkua saa tutkia. Niinpä eskariopettaja sai vanhemmalta ankaransävyisen kirjeen, jonka mukaan vanhempi epäili, että opettaja on käynyt lapsen laukulla ja kielsi sellaisen toiminnan ehdottomasti...

    Ja minä kun olisin valmis antamaan opettajalle vanhemman vastuuni koulupäivän ajaksi - ei niin, että se olisi itseltäni pois vaan niin, että opettaja voisi käyttää sitä puolestani silloin, kun koulussa ollaan enkä itse voi olla paikalla.

    VastaaPoista