Uusia arvoja, visioita ja sloganeita

Katse suunnattuna tiukasti tulevaisuuteen

Kouluni tämän viikon opettajienkokous oli hyvin mielenkiintoinen, sillä opettajille paljastettiin Vantaan perusopetuksen uudet arvot, slogan ja visio.

HOT-arvot:

Hyvinvointi

Oppimisen ilo

Toisten kunnioitus

Slogan:

Oppien ja osallistuen - taitoja tulevaisuuteen

Visio:

Opimme tulevaisuuden tietoja ja taitoja sekä rakennamme turvallista lähikoulua. Toimimme vastuullisesti ja teemme ekososiaalisesti kestäviä valintoja.

Vantaan perusopetuksen AVS-happening (Pro peruskoulu 11.1.)

AVS:ää suunniteltiin kaupungissa laajalla rintamalla, mukana olivat niin oppilaat kuin heidän vanhempansa, opettajat ja perusopetuksen johtoryhmä. Suunnittelutyötä veti Juuriharja Consulting Group. Strategiatyö on vasta aluillaan, on mielenkiintoista nähdä, miten perusopetuksen visiota aletaan toteuttaa.

HOT-arvoista:

Hottia, hottia, arvojen lyhennelmä on vetävä.

Erityisen iloinen olen oppimisen ilosta. Oikeastaan tärkeintä peruskoulussa on oppimisen ilon venyttäminen mahdollisimman pitkään, sirkesilmäisistä ekaluokkalaisista murrosikäisiin ysiluokkalaisiin.

Toisten kunnioituksessa ei ole nokan kopautettavaa. Kunnioitus lähtee koskemattomuuden vaateesta aina toisten mielipiteiden arvostamiseen. Alakoulun näkökulmasta arvo on sitä itseään, jokapäiväistä ruisleipää.

Hyvinvointi herättää mielessäni jo paljon ristiriitaisia ajatuksia. Arvona hyvinvointi on hieno, olen blogissani kirjoittanut paljon hyvinvoinnista sekä ennaltaehkäisystä.

Hyvinvointi koulussa on myös resurssilaji. Pitää olla riittävästi:

- erityisopettajia

- koulukuraattoreita

- koulupsykologeja

- koulunkäyntiavustajia

- koululääkäreitä

- kouluterveydenhoitajia

On pidettävä huoli, että ryhmäkoot ovat riittävän pieniä. Opettajilla on oltava aikaa oppilailleen. Myös rehtoreilla olisi hyvä olla aikaa oppilailleen.

Esitys ryhmäkokosäädöksiin (Pro peruskoulu 28.5.12)

Tukiopetus ja ryhmäkoot huolestuttavat OAJ:tä (Pohjalainen 3.2.)

Sloganista:

Slogan on hyvä.

Visiosta:

Visio mietittyttää kovasti. Emme tiedä tulevaisuudesta mitään. Voimme vain olettaa.

Mitkä ovat tulevaisuuden tiedot ja taidot? Miten ne eroavat entisistä tai nykyisistä tiedoista ja taidoista? Mitkä tiedot ja taidot ovat pysyviä, mitä niistä ei tarvita tulevaisuudessa?

Eniten minua mietityttää yhdeksänhenkisen perusopetuksen johtoryhmän lisäys, ekososiaalisuus. Sana ekososiaalisuus on minulle uusi.

Ekososiaalisuus on ilmeisesti Helsingin yliopiston dosentti Arto O. Salosen kehittelemä termi.

Salonen toteaa:

Kasvatus perustuu oppimisen avulla saavutettavaan toivoon paremmasta huomisesta. Kasvatuksen merkitys häviää, jollemme määrittele millaista yhteiskuntaa tai kulttuuria tavoittelemme.

Toivo paremmasta huomisesta kuuluu ihmisyyteen.

Mutta kuka tai ketkä määrittelevät millaista yhteiskuntaa tai kulttuuria tavoittelemme? Emme elä enää yhtenäiskulttuurissa, arvot ja asenteet ovat hyvin moninaisia. Elämme hyvin yksilöllistä aikaa.

Salonen määrittelee ekososiaalisuuden näin:

Ekososiaalinen sivistys on inhimillisen kasvun kautta saavutettua ymmärrystä sellaisista ihmisenä olemisen oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka perustuvat riippuvuuteen luonnosta ja toisista ihmisistä. Ekososiaalisesti sivistyneen ihmisen maailmasuhde on kokonaisvaltaisesti vastuullinen. Vastuullinen maailmasuhde rakentuu myötätunnosta, kohtuullisuudesta, kyvyistä tasavertaiseen vuorovaikutukseen sekä seuraamustietoisesta käyttäytymisestä.

Ihminen on aina ollut riippuvainen luonnosta ja toisista ihmisistä.

En ole vielä saanut selville, kuka yhdeksästä perusopetuksen johtoryhmän jäsenestä toi termin ekososiaalisuus Vantaan kaupungin perusopetuksen visioon. Kuulin, että sana ekososiaalisuus otettiin, koska muutakaan vastaavaa sanaa ei löytynyt.

Kun googlailin, huomasin ilokseni, että Vantaan perusopetuksen johtoryhmällä on oma blogi. Pitää alkaa seurata ko. blogia. Tunnistan ulkonäöltä noin puolet johtoryhmän jäsenistä blogissa olevasta ryhmäkuvasta.

Kouluni entinen rehtori Kirsi Kolu löytyi ylänapista luotettava. Sellainen hän oli rehtorina.

Vantaan perusopetuksen AVS-happening

Kuvassa Vantaan kaupungin perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo avaa Uomarinteen koululla opettajien VESO-päivän lauantaina 11.1.

Vantaan perusopetuksen AVS-happening - arvot, visio ja stategia 

Vantaalaiset opettajat osallistuvat AVS-suunnitteluun kahtena perättäisenä lauantaina seitsemässä eri ryhmässä. Mukana on myös vanhempien edustajia sekä koulujen oppilaskuntien edustajia.

Perusopetuksen tulevan AVS:n pohjana tulee olemaan kaupungin yleinen visio ja arvot.

Vantaan visio ilmaisee tulevaisuuden tahtotilan vuonna 2025:

Vakavarainen Vantaa on kansainvälinen kestävän kasvun keskus, jossa kaupunkia ja pal- velujen laatua kehitetään yhdessä asukkaiden kanssa. Vantaa on asukkaille turvallinen kotikaupunki, yrityksille Suomen paras kumppani ja työntekijöille maan parhaiten johdettu kaupunki.

Vantaan arvot:

Innovatiivisuus

Innovatiivisuus on kykyä tuottaa Vantaalle uusia hyödyllisiä muutoksia ja toimia suunnannäyttäjänä sekä rohkeutta etsiä uusia entistä parempia tapoja järjestää palveluja kuntalaisen hyväksi.

Kestävä kehitys

Kestävä kehitys on hyvien elinmahdollisuuksien turvaamista nykyisille ja tuleville sukupolville. Ratkaisuissa ja päätöksenteossa huomioidaan ekologiset näkökulmat ja oikeudenmukaisuus sekä pidetään talous tasapainossa.

Yhteisöllisyys

Yhteisöllisyys on osallisuutta ja aktiivisuutta sekä vastuullisuutta yhteisten tavoitteiden saavuttamisessa. Vantaalainen yhteisöllisyys on yhteishengen luomista sekä kumppanuutta yritysten ja kuntalaisten kanssa.

Enkeliporsas:

On pakko kommentoida kaupungin visiota. Elämme vuotta 2014, vuoteen 2025 on vain kymmenisen vuotta aikaa. Visio tuntuu yltiöoptimistiselta, kun todetaan, että Vantaan kaupunki olisi v. 2025 vakavarainen ja maan parhaiten johdettu kaupunki. 

Nyt olemme velkaa miljarditolkulla, säästöpaniikki ohjaa päätöksentekoa.

En odottanut etukäteen VESO-päivältä suuria, mutta AVS-suunnittelu oli kiehtovaa. Koulutusta veti Juuriharja Consulting group. Koulujen johtoryhmät olivat tehneet etukäteen työtä kehittelemällä arvoehdokkaita sekä viisi visioehdokasta.

Jakauduttiin 24 ryhmään. Ensin keskusteltiin arvoista ja valitsimme arvoehdokaslistasta kaksi mielestämme sopivaa arvoa. Ihmettelin, kun listasta puuttui esim. perinteinen kouluun liittyvä arvo ahkeruus.

Ryhmämme valitsi arvoiksi oppimisen ilon sekä yhteisöllisyyden. Oppimisen ilo sai laajaa kannatusta monessa muussakin ryhmässä.

Tauon jälkeen valittiin oma visioehdokas viiden ehdokkaan joukosta. Päädyimme seuraavaan visioon:

Kasvatamme onnellisia, osaavia ja osallistuvia ihmisiä.

Visio on selkeä ja riittävän lyhyt niin, että sen muistaa. Sanat kasvatus ja ihminen tekivät vaikutuksen. Onnellisuus, osaavuus ja osallistuvuus ovat hienoja päämääriä. Valitsemamme visio nousi ykköseksi.

Lounaan jälkeen menimme samoissa ryhmissä luokkiin pohtimaan tulevan opetussuunnitelman arvoperustaa. Keskustelimme opetusneuvos Irmeli Halisen videopuheenvuoron pohjalta. Meille näytettiin videoilta myös muutamien kouluttajien, tutkijoiden ja alan ammattilaisten luomia tulevaisuudenskenaarioita.

Pohdinta oli hyvin vaikeaa, koska tulevaisuutta on lähes mahdotonta ennustaa. Asiantuntijoiden skenaariot pikemminkin häiritsivät pohdintaa kuin auttoivat sitä.

Kaikki asiantuntijat uskoivat suoraviivaiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen. Uskottiin tekniikkaan ja yhteisöllisyyteen. En ole varma siitä, tuleeko tekniikka ratkaisemaan tulevaisuuden yhteiskunnalliset ongelmat. 

Voi olla, että tekniikka tulee olemaan niin kallista, että osa syrjäytyy siitä. Tekniikka voi myös eristää pikemminkin kuin yhdistää. Oletetaan, että tulevaisuudessa automaatio kehittyy siihen pisteeseen, että työvoimaa ei tarvita edes sen vertaa kuin nyt. Tekniikka voikin silloin olla monelle toimettomalle ihmiselle pakotie todellisuudesta.

Pitäisikö meidän jollakin tavalla varustaa oppilaat kestämään myös pettymyksiä ja vastoinkäymisiä? Hyväkään koulutus ei välttämättä tule takamaan kaikille työpaikkaa ja riittävää elintasoa.