Wilma - lasten rikosrekisteri?

17.4. Vantaan Sanomat

"Wilmasta on tehty lasten rikosrekisteri"

Pääkaupunkiseudun koululaisten huoltajat ovat käärmeissään Wilma-järjestelmän kautta koulusta tulevan kielteisen palautteen vuoksi.

Wilman alkuperäisenä tarkoituksena on ollut helpottaa kodin ja koulun välistä yhteistyötä sekä antaa opettajille kanava kertoa koulun tulevista tapahtumista.

– Näin varmasti on edelleenkin. Se kuitenkin on surullista huomata, että Wilma on myös lapsen tai nuoren rikosrekisteri, pahoittelee espoolaisen koululaisen äiti.

Hänen mukaansa lukuvuoden aikana tulevat merkinnät myöhästymisistä tai kotitehtävien unohtamisesta ovat arkipäivää, eivätkä opettajat juuri muusta viestittelekään.

– En mitenkään voi uskoa, että kodin ja koulun välinen yhteistyö paranee vain virheisiin, unohduksiin ja myöhästelyihin puuttumalla.

– Aivan varmasti lasteni koulupäivissä on ollut edes joskus jotakin hyvää, josta olisi voinut mainita, harmittelee koululaisen äiti.

Wilmankin suhteen perusoletus on, kun merkintöjä ei tule, oppilaalla on koulussa kaikki hyvin.

Ennen soiteltiin tai jaeltiin muikkareita, jos paljon laiminlyötiin tehtäviä tai myöhästeltiin. Reppuvihko oli toimiva tapa viestiä, mutta viestintä vaati opettajalta paljon askartelua. Tiedote naputeltiin ja monistettiin, laput leikattiin sopivan kokoisiksi ja liimattiin vihkoon. Henkilökohtaiset viestit kirjoitettiin käsin.

Wilma on erittäin kätevä tapa viestiä, koska turhat soittelut ovat jääneet pois. Opettajienhuoneen puhelin pärisi jatkuvasti, kun huoltajat ilmoittelivat lastensa poissaoloja. 

Wilman suuri etu on sen nopeus. Vanhemmat ilmoittavat lastensa poissaolot naps vaan.

Alakoulussa on opettajia, jotka merkkaavat Wilmaan hyvin tarkkaan kaikki laiminlyönnit. Itse merkkaan vasta, jos laiminlyönnit eivät lopu huomautusten jälkeen. On inhimillistä unohtaa silloin tällöin. Alakoulussa jatkuva merkkaaminen on mielestäni kyyläystä.

Annan myönteisen palautteen vanhempainvarteissa.

Vantaan OAY:n puheenjohtaja Sami Markkanen myöntää, että vanhempien huomio pitää paikkansa.

Markkanen muistuttaa, että esimerkiksi aineopettajalla voi päivän mittaan olla jopa 150 oppilasta.

– Silloin on selvää, että kovin yksilölliseen palautteeseen ei yksinkertaisesti ole voimavaroja, korostaa Markkanen.

Hän peräänkuuluttaa myös vanhempia avoimeen keskusteluun lastensa kanssa, jotta Wilma ei olisi ainoa viestikanava koulusta kotiin. (Vantaan Sanomat 17.4)

On selvää, että yläkoulussa merkataan tarkemmin kuin alakoulussa. Yläkoulussa oppilaalla ei ole sitä yhtä valvovaa silmää, vaan liuta silmiä. Kun oppilas hoitaa tehtävänsä huonosti, jokainen päivän aikaan oppilasta opettava opettaja merkkaa Wilmaan oppilaan laiminlyönnit.

Sami Markkanen peräänkuuluttaa aivan oikein, jos laiminlyönnit eivät ota loppuakseen, kotona on vakavan keskustelun paikka. Koulu on lapsen työtä.

Wilmaan kirjoitettaessa pitää olla tarkka sekä koulussa että kotona. Hermostuksissaan tai väsyneenä ei kannata avata koko Wilmaa, ettei tule kirjoitettua harkitsematonta tekstiä. Kannattaa nukkua yön yli. Suosin lyhyttä ja asiallista tekstiä. Jos on enemmän kerrottavaa, soitan mieluummin kotiin. Kirjoitettua tekstiä voi tulkita niin monin tavoin.

Tämän päivän Hesarin Mielipiteessä oli mielenkiintoinen opettaja Tuomo Sutisen kirjoitus:

Wilma-merkintöjä päivitellään netissä

Internet voi tehdä opettajista julkkiksia tahtomattaan. Kaikki opettajat tuskin ymmärtävät, kuinka laajaan levitykseen heidän arkipäiväinen toimintansa saattaa joutua.

Facebookissa on Wilma pilasi elämäni -niminen sivu, josta "tykkää" yli 49 000 ihmistä. Siellä jaetaan kuvakaappauksina merkintöjä, joita opettajat ovat syöttäneet sähköisiin reissuvihkoihin oppituntien tapahtumista. Yleensä merkinnöissä on opettajan nimikirjaimet.

Wilma pilasi elämäni -sivustolla on Facebookissa kilpailijakin, Koulun Wilma pelasi elämäni. 

Alakoulussa Wilmaa saa lukea vain huoltajat, mutta yläkoulussa myös oppilailla on pääsy Wilmaan. Yläkoulussa Wilma on oppilaiden työkalu. Wilmasta näkyy kurssit ja koekalenteri. Tunnollinen oppilas voi Wilman avulla suunnitella opiskeluaan.

Tietenkään ei ole tarkoitus, että huoltajille tarkoitettuja Wilma-viestejä levitellään pitkin poikin nettiä.

Pidän viestien levittämistä sairaana ilmiönä. Yhtä sairasta on kuumottaa opettajaa, kuvata salaa tapahtuma kännykällä ja levittää klippi nettiin. Edes murrosiän aivomyllerrys ei anna oikeutusta moisiin toimintoihin.