17.4. Vantaan Sanomat
Pääkaupunkiseudun
koululaisten huoltajat ovat käärmeissään Wilma-järjestelmän kautta koulusta
tulevan kielteisen palautteen vuoksi.
Wilman
alkuperäisenä tarkoituksena on ollut helpottaa kodin ja koulun välistä
yhteistyötä sekä antaa opettajille kanava kertoa koulun tulevista tapahtumista.
– Näin varmasti on edelleenkin. Se kuitenkin on
surullista huomata, että Wilma on myös lapsen tai nuoren rikosrekisteri,
pahoittelee espoolaisen koululaisen äiti.
Hänen
mukaansa lukuvuoden aikana tulevat merkinnät myöhästymisistä tai kotitehtävien
unohtamisesta ovat arkipäivää, eivätkä opettajat juuri muusta viestittelekään.
– En mitenkään voi uskoa, että kodin
ja koulun välinen yhteistyö paranee vain virheisiin, unohduksiin ja
myöhästelyihin puuttumalla.
– Aivan varmasti lasteni koulupäivissä on ollut edes joskus
jotakin hyvää, josta olisi voinut mainita, harmittelee koululaisen äiti.
Wilmankin suhteen perusoletus on, kun merkintöjä ei tule, oppilaalla on koulussa kaikki hyvin.
Ennen soiteltiin tai jaeltiin
muikkareita, jos paljon laiminlyötiin tehtäviä tai myöhästeltiin. Reppuvihko oli
toimiva tapa viestiä, mutta viestintä vaati opettajalta paljon askartelua.
Tiedote naputeltiin ja monistettiin, laput leikattiin sopivan kokoisiksi ja
liimattiin vihkoon. Henkilökohtaiset viestit kirjoitettiin käsin.
Wilma on erittäin kätevä tapa
viestiä, koska turhat soittelut ovat jääneet pois. Opettajienhuoneen puhelin
pärisi jatkuvasti, kun huoltajat ilmoittelivat lastensa poissaoloja.
Wilman suuri etu on sen nopeus.
Vanhemmat ilmoittavat lastensa poissaolot naps vaan.
Alakoulussa on opettajia, jotka merkkaavat
Wilmaan hyvin tarkkaan kaikki laiminlyönnit. Itse merkkaan vasta, jos laiminlyönnit eivät lopu huomautusten jälkeen. On inhimillistä unohtaa silloin tällöin.
Alakoulussa jatkuva merkkaaminen on mielestäni kyyläystä.
Annan myönteisen palautteen vanhempainvarteissa.
Vantaan OAY:n puheenjohtaja Sami
Markkanen myöntää, että vanhempien huomio pitää paikkansa.
Markkanen
muistuttaa, että esimerkiksi aineopettajalla voi päivän mittaan olla jopa 150
oppilasta.
– Silloin on selvää, että kovin
yksilölliseen palautteeseen ei yksinkertaisesti ole voimavaroja, korostaa
Markkanen.
Hän peräänkuuluttaa myös vanhempia
avoimeen keskusteluun lastensa kanssa, jotta Wilma ei olisi ainoa viestikanava
koulusta kotiin. (Vantaan Sanomat 17.4)
On selvää, että yläkoulussa
merkataan tarkemmin kuin alakoulussa. Yläkoulussa oppilaalla ei ole sitä yhtä
valvovaa silmää, vaan liuta silmiä. Kun oppilas hoitaa tehtävänsä huonosti,
jokainen päivän aikaan oppilasta opettava opettaja merkkaa Wilmaan oppilaan laiminlyönnit.
Sami Markkanen peräänkuuluttaa
aivan oikein, jos laiminlyönnit eivät ota loppuakseen, kotona on vakavan
keskustelun paikka. Koulu on lapsen työtä.
Wilmaan kirjoitettaessa pitää olla
tarkka sekä koulussa että kotona. Hermostuksissaan tai väsyneenä ei kannata
avata koko Wilmaa, ettei tule kirjoitettua harkitsematonta tekstiä. Kannattaa
nukkua yön yli. Suosin lyhyttä ja asiallista tekstiä. Jos on enemmän
kerrottavaa, soitan mieluummin kotiin. Kirjoitettua tekstiä voi tulkita niin
monin tavoin.
Tämän päivän Hesarin Mielipiteessä
oli mielenkiintoinen opettaja Tuomo Sutisen kirjoitus:
Internet voi tehdä opettajista
julkkiksia tahtomattaan. Kaikki opettajat tuskin ymmärtävät, kuinka laajaan
levitykseen heidän arkipäiväinen toimintansa saattaa joutua.
Facebookissa on Wilma pilasi elämäni
-niminen sivu, josta "tykkää" yli 49 000 ihmistä. Siellä jaetaan
kuvakaappauksina merkintöjä, joita opettajat ovat syöttäneet sähköisiin
reissuvihkoihin oppituntien tapahtumista. Yleensä merkinnöissä on opettajan
nimikirjaimet.
Wilma pilasi elämäni -sivustolla on
Facebookissa kilpailijakin, Koulun Wilma pelasi elämäni.
Alakoulussa Wilmaa saa lukea
vain huoltajat, mutta yläkoulussa myös oppilailla on pääsy Wilmaan. Yläkoulussa
Wilma on oppilaiden työkalu. Wilmasta näkyy kurssit ja koekalenteri. Tunnollinen oppilas voi Wilman avulla suunnitella opiskeluaan.
Tietenkään ei ole tarkoitus,
että huoltajille tarkoitettuja Wilma-viestejä levitellään pitkin poikin nettiä.
Pidän viestien levittämistä
sairaana ilmiönä. Yhtä sairasta on kuumottaa opettajaa, kuvata salaa tapahtuma
kännykällä ja levittää klippi nettiin. Edes murrosiän aivomyllerrys ei anna
oikeutusta moisiin toimintoihin.
