Viisaita ajatuksia ja parviälyä

Martin muokkaama kuva

Kai-Ari Lundellin 6 pointtia

1. Peruskoulun resurssit on palautettava. 

Kaikki esikouluun ja peruskoulun alaluokille suunnattu raha tulee myöhemmin moninkertaisesti takaisin. Ennaltaehkäisy on inhimillistä ja humaania toimintaa.

2. Inkluusio on julkista heitteillejättöä. 

Erityiskoulujen ja -luokkien alasajo on ollut hyvin lyhytnäköistä toimintaa. Erityistukea ei ole riittävästi tai sitä ei ole ollenkaan. Kaikista lapsista on huolehdittava. Opettajat on jätetty yksin. Säästökeinoista inkluusio on iljettävin.

3. Suomeen ei tarvita enää yhtään homekoulua. 

Koulurakennusten säännöllisistä korjauksista säästäminen on silkkaa typeryyttä. Yksikin homeelle altistunut lapsi tai opettaja on liikaa.

4. Peruskoulun luokkakoot on säädettävä lailla. 

Nykyluokat ovat hyvin heterogeenisia. Sopivat maksimiluokkakoot ovat: 1-3 luokat 18 oppilasta, 4-9 luokat 20 oppilasta. Pienessä ryhmässä voidaan paremmin keskittyä myös syrjäytymisen ehkäisyyn.

5. Opettajien pedagogiseen vapauteen ei saa kajota. 

Opettaja on koulun asiantuntija ja dynamo. Opettajuuden alentaminen on säälittävää. Opettajarekisteri on rakennettava pikimmiten.

6. Miesopettajia on saatava peruskouluun tavalla tai toisella. 

Mieskato on ollut hirvittävää. Yhdenvertaisuus kärsii, lapsilla on oltava oikeus myös miesopettajiin. Paras lääke mieskatoon on palkkauksen reipas kohentaminen.

Arvostettu koulumies Espoosta, Martti Hellström, on omassa Hellstöm: Pedagogiikka ja koulupolitiikkaa II -blogissaan aloittanut uuden sarjan Viisaita ajatuksia.

Hellström on pyytänyt arvostamiltaan koulumiehiltä ja -naisilta konkreettisia ehdotuksia siihen, miten kunnan tasolla voidaan vastata tämän ajan uusiin haasteisiin.

Mukana on tunnettuja koulukasvoja kuten Kirsi Lindroos, Matti Sippola tai Kari Kinnunen. Mukana on myös OAJ-aktiiveja kuten Timo Kettunen, Heli Haaro tai Marko Jokinen. 

Kolmas ryhmä koostuu perustason puurtajista, kuulun tähän ryhmään. Olen tituleerannut itseäni lähiökoulun opettajaksi.

Kuten arvata saattaa, en ole paljoa surenut, kun pointtejani latasin. Lisäsin joukkoon paria asiaa, jotka eivät välttämättä kuulu kunnallisen päätäntävallan piirin. Huomasin, että niin teki joku muukin.

Martin Viisaita ajatuksia -sarja on hieno, sillä hän sarjaa analysoidessaan käyttää parviälyä, joka terminä oli minulle uusi. Ryhmä- tai joukkoäly ovat minulle tuttuja.

Viisaita ajatuksia. Ensimmäinen yhteenveto (Hellström)

Parviälyllä / joukkoälyllä  tarkoitetaan tapaa ratkoa ongelmia keräämällä joukolta ihmisiä henkilökohtaisia mielipiteitä, ideoita tai ehdotuksia. Kun ne on koottu, joku koordinoiva taho käsittelee ja kokoaa ne yhteen. (Hellström)

Vaikka parviäly on tehokas tapa kerätä tietoa ja ajatuksia sekä antaa hyvää pohjaa päätöksenteolle, se saattaa tuottaa pullamössöä. 

Peruskoululla oli alunperin selvä idea. Valkoisella POPS:lla (Peruskoulun ensimmäinen opetussuunnitelma) oli henki. Kaikista opetussuunnitelmista ei henkeä saatu ulos, vaikka kuinka niitä olisi puhallellut.

Kun koulutusta suunnitellaan laaja-mittaisesti kuten koko maan tasolla, suunnittelun pitää pohjautua johonkin. Peruskoulun peruskivet ovat ikään kuin ideologia, jonka päälle koulua rakennetaan.

Tunnettu koulumiehemme maailmalla, professori  Pasi Sahlberg, on moneen otteeseen penännyt, kuka meillä johtaa koulutussuunnittelua, missä on suunta. Samansuuntaisia ajatuksia on esittänyt myös emeritus professori Kari Uusikylä.

Suomessa opetussuunnitelmia on rakennettu kuin torta på torta. 

Samaa satsia on vatkattu edestakaisin. Joka ops-kierroksella on heitetty omat suolat sekaan.

Pullamössöä.

Odotan innolla Sahlbergin ja Uusikylän sekä Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälän kuutta pointtia.

Suomen Luokanopettajat ry syntyi Jyväskylässä

Olin viikonloppuna Luokanopettajaliiton vuosikokouksessa Jyväskylän Sokos Hotel Alexandrassa. Kokous oli merkittävä, koska Luokanopettajaliitto sai uuden nimen Suomen Luokanopettajat ry.

Kokouksessa valittiin myös ensimmäinen Suomen Luokanopettajien hallitus sekä puheenjohtaja. Puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Luokanopettajaliiton vimeinen puheenjohtaja Matti Sippola Seinäjoelta.

Kokousväki oli aktiivista, avointa ja mukavaa.

Jyväskyläläinen Ruamjai-kuoro avasi vuosikokouksen laulutervehdyksellään.

Luokanopettaja-lehden pitkäaikaista päätoimittaja Martti Helströmiä muistettiin paketilla Elvis DVD-levyjä. Vuoden alusta lehden päätoimittajana aloitti seinäjokelainen Raimo Hautanen. Vasemmalta, Marko Jokinen, Matti Sippola ja Martti Hellström.

Vuoden luokanopettaja 2013 sai kiitokseksi vuoden julkisesta aherruksestaan Luokanopettajaliiton pronssisen ansiomitalin sekä taiteilija Anne Tammisen grafiikanvedoksen, mikä lämmitti mieltäni kovasti. Keskellä on Piritta Siekkinen.

Vuoden 2014 luokanopettajaksi valittiin ulvilalainen Kari Keitaanniemi Kaasmarkun kylästä, "Koulu on kylän sydän". Valitettavasti Keitaanniemi ei päässyt paikalle pokkaaman palkintoaan, olisin mielelläni jutellut hänen kanssaan.

Onnea ja tsemppiä Karille!

Kari Keitaanniemestä Vuoden luokanopettaja (Ilkka 16.3.)

Oli hyvin mielenkiintoista kuulla professori Jouni Välijärven analyysejä PISA:n TIMMS:n ja PIRLS:n tuloksista. Käyrät ovat laskevia kautta linjan, vaikka olemmekin edelleen Euroopan ykkösiä. 

Huolestunut täytyy olla, kun osa pojista on putoamassa kelkasta varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Onneksi koulujen väliset erot ovat pieniä.

Martti Hellströn teki Välijärven analyyseistä hienon tiivistelmän omassa blogissaan:

Syvää analyysiä peruskoululaisten osaamisesta (Martti Hellström 16.3.)

Kokouksen puheenjohtajana toimi Ari Häkkinen Kouvolasta, kuvassa (oikealla) hän onnittelee Suomen Luokanopettajien ensimmäistä puheenjohtajaa, Matti Sippolaa.

Kokouksessa valittiin Suomen Luokanopettajien ensimmäinen hallitus: vasemmalta, Marko Jokinen, Piritta Siekkinen, Janne Louhi, Tia Carina Ukkola, Johanna Pietilä, Eva-Stina Törnroos, Elina Karjalainen ja Riitta Lenkola. Kuvasta puuttuu Eija Västinsalo.

Erityisen mieluisaa oli nähdä pitkästä aikaa kunniavieraat, Anneli ja Martti Mäkelän. Martti on ammattiyhdistysidolini, sillä hän toimi Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen puheenjohtajana, kun aloitin opettajan työt v. 1980. Anneli ja Martti opettivat Vantaan Kaivokselan koulussa, Martti toimi myös rehtorina.

Martti oli jämäkkä puheenjohtaja, jonka sanaan aina luotettiin. Hän toimi myös OAJ:n hallituksen puheenjohtajana eli oli OAJ:n kakkosmies heti silloisen OAJ:n puheenjohtaja Voitto Ranteen jälkeen. Martti toimi myös Luokanopettajaliiton puheenjohtajana.

Kokouksessa laadittiin Luokanopettajan päätoimittajan Raimo Hautasen johdolla selkeäsanainen mediatiedote:

Julkista heitteillejättöä peruskoulussa

Suomen Luokanopettajat ry on järkyttynyt suomalaisen perusopetuksen nykytilasta ja kehityksestä. Kuntien yhä lisääntyvät säästötoimet uhkaavat koulujen päivittäisen työn toteuttamista. Oppimistulokset heikkenevät ja sitä kautta Suomi menettää mainettaan laadukkaana koulutusvaltiona.

Koulutuksen järjestäjät rikkovat jatkuvasti perusopetuslakia lomautusten ja säästövapaiden kautta. Turvallisuuttakaan ei voida taata, kun luokassa ei ole opettajaa.

Kuntien säästötoimet rikkovat myös YK:n Lapsenoikeuksien sopimusta, jossa todetaan: ”Lasta koskevia päätöksiä tehtäessä on aina ensimmäiseksi otettava huomioon lapsen etu.” Lapsenoikeuksien sopimus on sisällytetty Suomen perus- ja lukio-opetuksen opetussuunnitelmiin.

Päättäjät eivät ymmärrä, että leikkaukset kohdistuvat lasten ja nuorten tulevaisuuteen ja sitä velkaa ei heille pystytä koskaan maksamaan takaisin.

Matti Sippola

puheenjohtaja

Suomen Luokanopettajat ry

Ylen Aamu-TV:ssä - koulurauhasta

7.1. Ylen Aamu-TV

Katso ohjelmaa linkistä:

Tuovatko uudet säännöt rauhan kouluihin?

Ohjelmassa käsiteltiin uutta ns. työrauhapakettia, lait astuivat voimaan heti tammikuun alussa. Vanhat koulun kurinpitokeinot päivitettiin. Nyt lakiin on kirjattu mm. kasvatuskeskustelut, joita on epävirallisesti käytetty jo pitkään mm. omassa koulussani.

Mukana asiantuntijana oli OAJ:n lakimies Nina Lahtinen. Minä yritin tuoda esiin koulun arkinäkökulmaa asiasta. Toimittajana oli Sari Huovinen.

Joululomalla työrauhapakettia käsitteli jo ansiokkaasti omassa blogissaan Martti Hellström, joten kannattaa piipahtaa hänen sivuillaan:

Ns. työrauhapaketti muuttaa koulun kurinpitokeinovalikkoa (Martti Hellström 30.12.)


Enkeliporsaan arviointia keskustelusta:

Katsoin juuri ohjelman, muumio ja kaksi ihanaa naista. Enkeliporsas oli se muumio, tuntui kuin en olisi ollut hereillä ollenkaan, mikä varmaan näkyi. Molemmat naiset olivat heti aamutuimaan hämmästyttävän pirteitä.

Etukäteen ajattelin, että painotan kahta asiaa, jotka sainkin muumiostani ulos:

1. Hyvä, että jälki-istunnossa ei saa käyttää työrangaistusta. Eri asia on, kun oppilas korjaa esim. omat sotkut pois.

Työ on oikeus. Ei olisi mitään mieltä opettaa lapsille, että työ olisi rangaistus.

2. Nyt keskustelussa ollut ns. työrauhapaketti ei tietenkään yksinään tee luokkaan työrauhaa. Työrauha luodaan pitkäjänteisellä työllä, johon sekä oppilaat että opettaja osallistuvat.

Uudet päivitetyt koulun kurinpitokeinot ovat kuin korjaussarja, pyritään korjaamaan vahingot jälkikäteen.

Työrauhan kehittäminen on ennaltaehkäisevää työtä.

Vaikka keskustelin kuin haudan takaa, annan keskustelusta itselleni kasin. Sain ulos, mitä tuossa ajassa oli mahdollista saada.

Miehen kosketus

Albrecht Durer: Käsi (toukokuu 1471)

Helsingin Alppilan yläkoulun ruokalan välikohtaus kuohuttaa mieliä:

Opettajan potku-uhka puhuttaa (HS 29.3.)

OAJ:n Luukkainen: Alppilan opettajan potku-uhka kuulostaa hurjalta (HS 29.3.)

Ajattelin ottaa kantaa Alppilan tapaukseen, mutta Martti Hellström omassa blogissaan kiteytti tapahtuman tiimoilta lähes kaiken oleellisen:

Välikohtauksesta Alppilan yläasteella

Rohkaistuin ja ajattelin pohtia arkaa ja vaiettua aihetta - miesopettajan kosketusta.

Jokainen miesopettaja on joutunut miettimään asiaa hiljaa tykönänsä. Olen pohtinut asiaa yhdessä kouluni miesmaikkojen kanssa saunailloissa. Olen pohtinut asiaa Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen (VOAY) koulutusristeilyjen monivuotisen hyttitoverini kanssa. 

Hyttitoverini kanssa olemme päätyneet siihen tulokseen, ettemme oppilaita liiemmin koskettele.

Olen kirjoittanut myös:

Paha, paha maikka

Käyn asiaa läpi käytännön esimerkein:

1. Heinolan kurssikeskuksen huonetoveri

Heinolassa pysähdyin miettimään miehen kosketusta ensimmäisen kerran kunnolla. 

Kun majoituin, huoneen toisessa sängyssä istui murtumistilassa oleva mies. Hän oli joutunut julkisuuden häränsilmään. Mies oli yläkoulun matematiikan opettaja. Opettaja oli oppitunnilla taputtanut kerran tyttöoppilasta olkapäähän kannustavasti. Kotona oppilas oli kertonut asian toisella tavalla, maikka kähmi mun rintoja.

Kotona uskottiin tytön tarina. Juttu ponnahti isolla otsikolla Hesariin, mutta se oikaistiin pikkupräntillä perättömänä heti seuraavana päivänä.

Tarina jäi kumminkin elämään, entäs jos toi maikka sittenkin on joku hämärä kähmijä? 

Opettajan oli muutettava kauas pois toiselle paikkakunnalle. Mutta opettajaan jäi kähmijän stigma, joka seurasi häntä uuteenkin työpaikkaan.

2. Polvikieppi

Kun opiskelin Jyväskylässä, meitä neuvottiin, että kun tehdään vaativia voimisteluliikkeitä, opettajan pitää ohjata käsillään, jotta liikkeet onnistuvat.

Rekillä tehtävä polvikieppi kuului jossain vaiheessa voimistelun opetettaviin liikkeisiin. Polvikieppi on isolle oppilaalle hyvin vaikea liike.

Mieskollegani oli hyvin intohimoinen voimistelumies. Hän teki työtä käskettyä, tuki oppilaita polvikiepissä, painoi selästä alas ja nosti jaloista ylös. 

Seuravallla viikolla asiaa puitiin koko aukeaman jutussa eräässä viikkolehdessä. Jutussa mainittiin selkeästi sekä koulu että opettajan nimi. Väitettiin, että opettaja kähmi liikuntatunnilla tytön peffaa.

Juttu oikaistiin myöhemmin perättömänä.

3. Syliin istahtaminen

Olen pitänyt shakkikerhoa sellaiset kolmekymmentä vuotta. Syksyn ensimmäisessä kerhotapaamisessa kerään uudet pikkupelaajat yhteen ja kerron heille shakin säännöt.

Olimme koulun ruokalassa, kerron aina uusille pelaajille shakkisadun "Kiinan keisari ja kerjäläinen". Yhtäkkiä ekaluokkalainen poika istahti syliini yhtä luonnollisesti kuin isänsä syliin. 

Olin hämmentynyt, mutta kerroin sadun loppuun poika sylissäni.

4. "Kaikki miesopettajat ovat pedofiileja"

Tulin välituntivalvonnasta, opettajienhuoneen kahvipöydän äärellä oli muutama naisopettaja. Riensin kahvinkeittimelle, kun kuulin yllä olevan huudahduksen. 

Muut naismaikat tyrmistyivät, niin minäkin. Otin kahvimukin ja lähdin kiroillen pois.

5. Tyttöjen pukuhuone

Olen neljä vuotta toiminut alkuopettajana. Ykkös-kakkosluokilla liikunnassa on tietenkin sekaryhmät, koska lapset ovat pieniä.

Molemmilla kerroilla kerroin ensimmäisessä vanhempainillassa, että tyttöjen on pärjättävä liikuntatunneilla pukuhuoneessa omillaan. 

En mennyt pukuhuoneeseen koskaan kesken kaiken. Hoputin oppilaita peseytymisessä ja pukeutumisessa oveen koputtamalla. Kun kaikki olivat valmiita laitoin paikat kuntoon ja tarkistin, että pukuhuoneeseen ei jäänyt tyttöjen tavaroita. 

Luistinten sitomisessa jouduin auttamaan sekä poikia että tyttöjä.

6. Välituntivalvonta

Ekaluokkalaiset oppilaat leimautuvat helposti opettajaansa. Välitunneilla oppilaat haluavat kävellä opettajansa kanssa käsikkäin.

Minä sanoin aina, en voi, koska minulla on valvontatehtävä.

7. Tappelun selvittely

Kirjoittamaton sääntö on, kun välitunnilla tapellaan, selvittelyyn tulee tai kutsutaan miesopettaja. Ei naisopettaja saakaan mennä esim. kahden raivostuneen kuudesluokkalaisen väliin.

Kun toinen oppilas istuu hajareisin toisen päällä ja takoo toista päähän, on mentävä väliin. Raivotila on sellainen, että puhe ei auta, on otettava hakkaaja toisen päältä pois.

Oppilas voi huutaa, älä koske muuhun!

Ihmisen mieli voi kehittää kosketuksesta sairaan tai väkivaltaisen.

Miksi koskettaminen on sallittua naisopettajalle, mutta ei miesopettajalle? 

Naisopettajat voivat halailla oppilaitaan aivan avoimesti ilman, että kukaan pitää sitä pahana. Jos miesopettaja halailisi oppilaitaan, opettaja pääsisi varmasti lehtien palstoille. 

Vuoden Luokanopettaja 2013

Luokanopettajaliiton hallituksen jäseniä seisoskelee kirpeässä pakkassäässä jykevän Oulun Tuomiokirkon edustalla. Kerrottiin tarinoita kirkon historiasta.

Minut kutsuttiin viikonlopuksi Ouluun Luokaopettajaliiton vuosikokoukseen.

Oululaiset olivat järjestäneet hienon tapahtuman. Paikalla oli mieletön määrä ammatillista asiantuntemusta. Oli mahtavaa keskustella LO-legendojen kuten Matti Sippolan, Martti Hellströmin ja Seppo Heinosen kanssa. Oli hauska tavata opettajia ympäri Suomea.

Syy kutsuun oli, että minut oli valittu Vuoden Luokanopettajaksi 2013. Pääsin upeaan seuraan.

Perusteluina mainittiin mm. monipuolisuus ja kerhotoiminta. Toimin myös Pähkinärinteen yhteistyöryhmän, KKP - Koulu Keskellä Pähkinärinnettä, puheenjohtajana. KKP keskittyy lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn.

Luokanopettajia on Suomessa n. 16 000. Jollakin pitää erottua. Pääsyy valintaan oli tietysti se, että osallistun aktiivisesti koulukeskusteluun mm. pitämällä properuskoulu.net blogia. Katson, että edustan kaikkia lähiökouluopettajia, jotka tekevät sitkeästi työtään vuodesta toiseen.

Edustan myös vantaalaista opetuskulttuuria. Vantaalla tehdään hyvää työtä ja tulosta vähemmällä rahalla kuin muualla. On pakostakin keskitytty oleelliseen. Vantaalla vallitsee koulutuksellinen tasa-arvo. Koulujen väliset erot ovat pienet.

OAJ:n kehittämispäällikkö Nina Lahtinen esitteli koulutuspolitiikan ajankohtaisia asioita. Vuosikokouksen puheenjohtajana toimi oululainen Timo Kettunen.

Kokouksessa tehtiin mediatiedote aiheesta "Kaikki lapset eivät voi hyvin". Mediassa tiedote sai hyvin huomiota kuten Vuoden Luokanopettaja 2013 julkistaminenkin.

Minun tehtäväni on vuoden aikana tuoda luokanopettajuutta esiin ja osallistua aktiivisesti koulutuspoliittisen keskusteluun.

Olen valmis. Tänään oli koko sivun juttu Iltalehdessä, minua haastateltiin myös Ylen aikaisen suorassa lähetyksessä.

Lauantai-iltana oululaiset opettajat tekivät meille hauskan tietokilpailukierroksen Oulun keskustassa. Omassa ryhmässäni oli neljä upeaa luokanopettajaladya, jotka kulkivat pitkin Oulua lyhyissä hameissaan. Joku totesi, että "reidet jäätyy", kun kylmä oli.

Karaokeravintolassa lauloimme Eero Raittisen "Vanhan holvikirkon". Esittelin ryhmän:

- Olen Vuoden Luokanopettaja ja bändini nimi on "Jäätyneet reidet".

Tuntui hyvältä. Enkeliporsas on nyt nöyrä porsas.

Maailman lyhyimmät koulupäivät

The Way of Beauty: Tiili Alhambrasta

Opettaja 6.3.

Tuntimäärän epätasa-arvo säilyy

Peruskoulun tuntijakoa pohtinut työryhmä sai esityksensä valmiiksi pikavauhtia. Se rakennettiin jo edellisen hallituksen aikana käynnistetyn, mutta karille ajautuneen esityksen romuja hyväksi käyttäen. Tuntijako tuunattiin kokoon tietäen, ettei muutokselle ole luvassa rahaa nimeksikään. Opetusministeri Jukka Gustafsson ilmoitti olevansa onnellinen luovasta lopputuloksesta, millä hän lienee tarkoittanut, että jos eivät muut, niin ainakin taloudelliset reunaehdot täyttyvät.

Suomessa on lähes maailman lyhyimmät koulupäivät. OECD:n vertailussa alle 14-vuotiaiden lasten oppituntien määrä on ainoastaan Virossa vähäisempi kuin Suomessa. Siitä huolimatta peruskoulun oppituntien minimimäärää ei työryhmän mielestä pidä lisätä.

Tuntimäärä on työryhmän ehdotuksen heikoin lenkki, koska se tarkoittaa, että eniten ja vähiten oppitunteja antavien kuntien välinen ero ja epätasa-arvo säilyvät ennallaan. Juuri nyt olisi ollut hyvä hetki tehdä ratkaisuja, joilla olisi kehitetty perusopetusta tasa-arvoisempaan suuntaan.

Martti Hellström on blogissaan pohtinut mitä uutta uusi tuntijako toisi tullessaan, Tuntijakoesitys ei innosta! Yhdyn Martin ajatuksiin aikalailla. Blogissa oli äänestys, jossa verrattiin uutta tuntijakoa vanhaan. Vaihtoehto komsii komsaa voitti, minäkin äänestin ko. vaihtoehtoa.

Koska muutoksia tuli niin vähän, kannattiko koko uudistusruljanssia tehdä ollenkaan? Hellström toteaa asiallisesti: Jos tuntijako uusitaan, edessä on valtava määrä opetussuunnitelmien uudistustyötä. Onko se järkevää?

Muistan hyvin edelliset opetussuunnitelmakierrokset. Opettajat ympäri maata valjastettiin opetussuunnitelmatyöhön, joka vei valtaisasti aikaa ja energiaa opettajien varsinaisesta ydintehtävästä, opetuksesta ja kasvatuksesta. Joka kunnassa ja koulussa leikittiin ja pyöriteltiin esim. matematiikan opetussuunnitelmaa, ei sen matematiikan opettaminen muuttunut mihinkään juuri missään.

Eniten esityksessä minua jurppii, ettei se kavenna koulutuksellista epätasa-arvoa.

Peruskoululaiset eri puolella Suomea saavat opetusta eri tuntimäärin, mikä sotii peruskoulun henkeä vastaan. Lapsen asuinpaikka ei saa määrätä, kuinka paljon opetusta hänelle annetaan.

Toisaalta on aivan absurdia, että Suomessa oppilailla on lähes maailman lyhyimmät työpäivät.

Olen käsittänyt, että Suomi olisi jonkinlainen sivistysmaa. Peruskoulun pitäisi antaa pohjan kansakunnan sivistykselle. Kyllä meillä on varaa siihen, että saisimme oppilaiden tuntimäärät siedettävälle kansainväliselle tasolle.

OECD-mailla kuten Chile, Kreikka, Meksiko ja Turkki on varaa antaa lapsilleen enemmän perusopetusta kuin meillä annetaan.

Nykyisillä tuntimäärillä ei ole paljoakaan liikkumavaraa. Jos jotain lisätään, on jostain vähennettävä. On aivan turha uneksia jostain uudesta oppiaineesta kuten draamasta. Mistä ne tunnit revittäisiin, matematiikasta vai äidinkielestä?

Uusi tuntijakoesitys muistuttaa vahvasti hölmöläisten matonleikkuuta.

Kilpajuoksu hyvien veronmaksajien perään tappaa koulutuksellisen tasa-arvon

Through the concept of six degrees of separation, the whole world can be connected.

19.11.

Koulutuspolitiikka on osa yhteiskuntapolitiikkaa

Vantaan Sanomat: Skidi-tutkimusohjelman osatutkimuksessa viime keväänä selvisi, että pääkaupunkiseudulla Helsingin, Espoon ja Kauniaisten alueiden koulujen väliset erot koulumenestyksessä ovat kasvaneet jo nyt hälyttävän suuriksi.

Vantaan Sanomat: Hyvät koulut houkuttavat perheitä muuttamaan

Properuskoulu: Helsingin ja Espoon koulut jakavat lapset jyviin ja akanoihin?

Kysyin edellisen blogikirjoitukseni kommenttiosiossa kokeeneelta espoolaisrehtorilta ja yhteiskuntavaikuttajalta Martti Hellströmiltä, miksi Espoon koulujen erot ovat hälyttävän suuria.

Hellström: Espoossa kaupunginosien välillä on todella isot erot mm. maahanmuuttajataustaisten asukkaiden määrässä.

Enkeliporsas:

Lyhenne mm. taitaa tarkoittaa köyhiä ja vaivaisia.

Suomalainen yhteiskunta on eriytynyt 1990-luvun lamavuosista lähtien. Eriytymistä on ohjattu tasaveropolitiikalla. Veroista jo 90 prosenttia kerätään tasaveroluonteisilla veroilla. Rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet.

Kuudesosa suomalaisista on oikeasti köyhiä. Kuten rikkauskin, köyhyyskin periytyy.

Huolestuttavaa on, että koulutkin ovat alkaneet eriytyä.

Koska pääasiassa oppilaiden perhetaustat selittävät koulujen välisiä eroja koulumenestyksessä, tulevaisuudessa asuinalueiden suunnitteluun on kiinnitettävä suuri huomio. Tehtyjä virheitä ei saa toistaa.

Espoossa hyvinvoivat perheet on ohjattu asumaan puutarhankaupunginosiin, köyhät ja maahanmuuttajat rappeutuviin lähiöihin.

Vantaan Sanomat: Vantaalla koulut on tutkimuksen mukaan poikkeuksellisesti onnistuttu pitämään melko tasa-arvoisina.

Enkeliporsas:

Tyyppiesimerkki on oma kouluni, Pähkinärinteen koulu. Oppilaaksiottoalue on kuin Suomi pienoiskoossa. Alueella on sekä omistus- että vuokrakerrostaloja ja kaksi omakotialuetta. Maahanmuuttajataustaisten perheiden määrän suhde on sopiva kantaväestöön verrattuna.

Yhteiskuntapolitiikka ja kaavoitus ohjaa asutusta. Vantaalaisen asuntopolitiikan sekamalli on tasa-arvoinen.

Helsingissä ja Espoossa on toimittu tietoisesti toisin. Joidenkin koulujen käytäviltä on turha huudella esim. maahanmuuttajalasten perään.

Kerran eräs helsinkiläisreksi koulutusristeilyllä sanoi minulle, että "me opetamme vain valkoista keskiluokkaa". Lehdistä on saanut lukea, kuinka asunnottomien asuntoloiden tai jopa päiväkotien rakentamisia on torpattu mahdollisiin järjestyshäiriöihin vedoten.

Vantaan Sanomat: Tietoisen linjauksen tarkoituksena on tukea nimenomaan oman alueen oppilaita, Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo sanoo.

Enkeliporsas:

Näin on Vantaalla aina tehty.

Vantaan sanomat: Toisaalta taustalla on myös taloudellinen tilanne, jonka takia erikoisopetusta on Vantaalla jouduttu vähentämään.

Enkeliporsas:

Erikoisopetus on kallista ja siihen upotettu raha on muilta pois. Soveltuvuuskokeet eivät kuulu peruskouluun, koska peruskoulu on kaikkien koulu.

On vaikea uskoa, että kahden rikkaan kunnan, Helsingin ja Espoon, yläkouluista löytyvät Suomen korkeimmat ja matalimmat päästötodistusten keskiarvot.

Jotain on tehty väärin.

Koulutuksellista tasa-arvoa ei saa nakertaa.

Meille luvattiin koulutusta ja resursseja...

YLE 6.10.

Opettajat: Erityisopetuksen integrointi pahimmillaan oppilaan heitteillejättöä

Peruskoulun erityisopetuksen uudistus on alkanut paikoin kangerrellen. Lakimuutos ohjaa kouluja tästä syksystä alkaen järjestämään erityisopetusta entistä enemmän yleisopetuksen yhteydessä. Osa yläkoulujen opettajista kokee, että erityisoppilaat jäävät uudistuksessa heitteille huonon johtamisen ja rahapulan takia.

Yläkoulujen puolella tärkeä uudistus on paikoin alkanut karusti. Lukuisat opettajat eri puolilta Suomea kertoivat YLE Uutisille muutoksen huonosta johtamisesta ja rahapulasta kouluissa. Kukaan ei uskaltautunut haastatteluun kasvoillaan. Tässä on muutama lainaus opettajien sähköpostiviesteistä.

- Meille luvattiin koulutusta ja resursseja, mutta usein oppilas vain tuupataan tavalliseen luokkaan. Integraatio on pahimmillaan laillinen heitteillejättö, kirjoitti yläkoulun erityisopettaja.

Aineenopettaja toisesta yläkoulusta kertoi puolestaan, että erityisopettaja ehtii vain harvoin luokkaan ja koulunkäyntiavustajia on vähän.

- Aikani ja kykyni eivät riitä erityiseen tukeen ja muuhun opetukseen samalla tunnilla, hän totesi.

Harvoin hyvää saa halvalla.

Ettei taas käy niin, että "koulua kehitetään" opettajien selkänahasta? Koulumaailmassa on hyvin tyypillistä, että ensin luvataan ja sitten vedetään matto alta pois.

Muistan hyvin, kun aloitin opettajanuraani Hiekkaharjun koulussa. Hiekkis oli tuntikehyskokeilukoulu. Opettajat rehtori Risto Kalliolan johdolla testailivat innokkaasti erilaisia uusia malleja, kun kokeiluresurssia annettiin riittävästi. Tottakai kokeilun tuloksesta saatiin myönteinen. Kun tuntikehysmallia alettiin oikeasti toteuttaa, ei ollut puhettakaan, että resurssi olisi sama kuin kokeilussa. Sitä pienennettiin alkuperäisestäkin!

(Oletteko koskaan kuulleet epäonnistuneesta koulukokeilusta?)

Vantaalla sanotaan, että lähikouluperiaateuudistus tulee olemaan kustannusneutraali. Jotta integraatio toimisi, pitäisi resurssiin satsata.

Mutta entä sitten, kun kaupungin talous joskus on kuralla? Todennäköisesti silloin suurennellaan luokkia ja integroidut erityisoppilaat pyörivät suuressa joukossa ja opettajat ovat hädissään, kun eivät voi auttaa kunnolla.

Kun päättäjät alkavat runnoa kunnissa säästöbudjetteja, ei siinä paljon lohduta jonkun virkamiehen sanat, "lähikouluperiaate on kustannusneutraali".

Miksi kukaan yläkoulun opettaja ei uskaltautunut YLE:n juttuun omilla kasvoillaan?

Mistä se kertoo? Vallitseeko kuntien koululaitoksissa pelon ilmapiiri? Näin ei saa olla. Pelko ehkäisee kaikenlaisen terveen yhteistyön.

Erityisoppilaiden laajamittainen integraatio vaatii yhteistyötä jos mikä.

Terve yhteistyö kunnissa tarkoittaa myös sitä, että integraatioon panostetaan. Opettajia ei saa jättää yksin.

Minua järkyttää YLE:n uutisen kahden yläkoulun opettajan kokemukset.

Yläkoulun erityisopettajalle luvattin koulutusta ja resursseja, mutta oppilas vain tuupattiin tavalliseen luokkaan. Hän puhuu jopa laillisesta heitteillejätöstä.

Kuka oikeasti uskoo, että lisäkoulutusta tai -resurssia annetaan riittävästi? Suomen kuntatalous on nyt ja pitkään tulevaisuudessa ahdingossa. Koko ajan valtio on siirtänyt tehtäviään kunnille. Valtionveron progressiota ei kohta enää ole, kunnat eivät voi nostaa äyrejään poliittisten paineiden takia. Rahaa ei siis ole.

Aineenopettaja taas toteaa, että hänen aikansa ja kykynsä eivät riitä. Samaan aikaan pitäisi auttaa erityisoppilasta ja opettaa muuta luokkaa.

Luulen, että pian alkaa maikkoja väsyä.

Kuinka voidaan edes olettaa esim. äidinkielenopettaja, joka on omaan oppiaineeseensa innostunut ja vihkiytynyt, pystyy eriyttämään itsensä. Pitäisi opettaa suurimmalle osalle oppilaita peruskielioppia ja joillekin lahjakkaille oppilaille tyylioppia. Samaan aikaan luokassa voi olla oppilas, joka ei saa kunnollisia lauseita aikaan, sanat kirjoitetaan yhteen ja käsialasta ei saa selvää.

Olen pitkään ihmetellyt, että mitä suomalaiselta opettajalta vaaditaan?

Opettajan työnkuvalla ei näytä olevan rajaa. Rinki laajenee koko ajan. Kun tehtäviä lisätään, ei edes palkka nouse. Ministerit ja koulutoimenjohtajat toteavat maireasti, että "suomalainen opettajisto on maailman parhaimmistoa". Olette kuulleet varmaan ko. lauseen useamman kuin kerran. Minä en halua kuulla lausetta enää kertaakaan.

YLE: Rehtori Martti Hellström on syvästi huolissaan erityistä ja tehostettua tukea tarvitsevien oppilaiden eriarvoisuudesta.

- Tämä maa jakaantuu kahtia. Se on jo alkanut ja se tulee syvenemään, jos asiaan ei erityisesti puututa. Nyt tarvittaisiin ripeitä toimia, jotta kunnat jotka jättävät sijaiset palkkaamatta ja muutenkin aliresursoivat koulunsa, saataisiin pysähtymään jokaisen suomalaisen lapsen koulutusoikeuden pyhyyden äärelle, Hellström sanoo.

Suomessa ei ole enää koulutuksellista tasa-arvoa.

Vanhemmat luulevat lähettäessään sirkeäsilmäisen ekaluokkalaisensa koulutaipaleelle, että lapsen opetukseen sijoitettu summa on sama kuin muualla. Läheskään kaikki eivät ole huomanneet, että lapset saavat eritasoista opetusta riippuen siitä, missä kunnassa lapsi asuu. Edes kouluruaan taso ei ole taattu. Joka kolmannessa kunnassa rikotaan räikeästi lakia, kun koululaisten säännöllisiä terveystarkastuksia ei järjestetä.

Kuinka käy köyhän kunnan erityisoppilaiden integraation?

Tulee mieleen vanha vitsi. "Vanhemmat juttelevat aamukahvipöydässä. Ostetaanko pojalle saappaat vai pullo viinaa?"

Valita täytyy.

Keisarin uudet vaatteet

Tänään kolahti postilaatikkoon Luokanopettajaliiton lehti. Luokanopettajien järjestäytymisaste omaan liittoonsa on ällistyttävän pieni verrattuna esimerkiksi voimaikkaisiin aineenopettajien liittoihin kuten Äidinkielenopettajien liitto tai Matematiikanopettajien liitto.

Nyt on sama askellus sekä luokanopettajilla että aineenopettajilla. Samalla tavalla viedään. Ja kun opettajia viedään, viedään aina myös oppilaita.

Luokanopettaja 21.9.

Ote Martti Hellströmin ansiokkaasta pääkirjoituksesta:

1990-luvulla kouluhallintoa alettiin ajaa alas, ja päätösvaltaa delegoitiin kunnille. Seuraukset näkee - jos uskaltaa katsoa. Kun kansallisen koulutuspolitiikan keskiöön on juuri nostettu opetuksen laatu: opetusryhmien pienentäminen, tuen vahvistaminen ja kerhotoiminan elvyttäminen, osa kunnista vie koulujaan päinvastaiseen suuntaan. Härskeimmät kunnat ovat siirtyneet opettajattomaan opetukseen lomauttamalla opettajat! Sillälailla.

Löytyisikö kouluhallinnosta Jukka Sarjalan kaltaisia voimahahmoja, jotka isännän äänellä lohkaisisivat, että koulutuspolitiikkaan ei ole annettu veto-oikeutta?

Vastaan heti Hellströmin kysymykseen: ei löydy.

Missä ovat nyt yhdenvertaisen peruskoulun puolustajat?

Ykköspuolustaja taitaa olla kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä, jonka humanistisia kirjoituksia onneksi aika usein näkee.

Kuvaavaa on, että hallitus hallituksen jälkeen opetusministereiksi nimitetään heikkoja ministereitä, joita pääministerin ja valtiovarainministerin on aina helppo vedättää. "Minimistä tulee maksimi" lausuu opetusministeri kauniit silmät televisokameroihin kohdistettuina. Ja läpi menee, ja samaa mantraa hokevat onnettomat opetustoimenjohtajat ympäri Suomen maata.

"Laatukriteeristö on johtamisen väline, jonka kautta arvioidaan toiminnan nykytilaa ja parannetaan sitä."

Ja hoplaa...paljon vaaditaan, mutta vähän annetaan.

Keisarin uudet vaatteet.