Helsinki käyttää valtion tukia koulutusleikkauksiin

 

Maunulan kansakoulu (Grünberg Constantin 1965, www.helsinkikuvia.fi)

Apulaispormestari Pia Pakarinen (kok) arvelee, että valtion lisärahojen avulla peruskoulun säästöt saadaan kutistumaan lähes olemattomiin. (HS 13.12.2020)

Helsinki on hakemassa peruskouluistaan 11 miljoonan euron säästöjä, ammatillisesta koulutuksesta kolmea miljoonaa ja lukioista miljoonaa.

Säästöpotista suurin summa eli 11,3 miljoonaa ollaan ottamassa peruskouluista. Tämä on tarkoitus saada kokoon vähentämällä opetustunteja lähemmäs lain vaatimaa valtakunnallista minimiä, vähentämällä jako- ja kerhotunteja sekä samanaikaisopetusta ja kasvattamalla ryhmäkokoja. Jakotunti tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa ensimmäinen luokka on jaettu puoliksi yhdeksi tunniksi päivässä opettelemaan lukemista. Samanaikaisopetuksessa kaksi opettajaa opettaa jonkin tunnin yhdessä, siis esimerkiksi erityisopettaja ja luokanopettaja työparina. Näihin puuttuminen siis käytännössä myös tarkoittaa sitä, että lapsi viettää päivänsä keskimäärin suuremmassa ryhmässä.

* * *

Rikas Helsinki tekee sen, minkä Vantaa vältti. 

Koronakriisi on rokottanut Vantaata lujemmin kuin muita pääkaupunkiseudun kuntia Vantaan lentokenttäklusterin takia. Kun lentokoneet eivät ole ilmassa, Vantaan työttömyysaste nousi vuodessa lokakuusta 2019 lokakuuhun 2020 kahdeksasta prosentista neljääntoista prosenttiin. Lomautettujen määrä kasvoi vieläkin rujommin.

Vantaan kaupunginvaltuusto pystyi priorisoimaan, kasvatuksen ja oppimisen toimialan menoista vähennetään murto-osa Helsingin leikkausten määrästä.

Pääosa Vantaan kasvatuksen ja oppimisen leikkauksista kohdistuu kotihoidon kuntalisän pienentämiseen, mikä on huono asia perheille, jotka haluavat pitää pienet alle puolitoistavuotiaat lapsensa kotihoidossa. Helsinki lopettaa kuntalisän yli yksivuotiailta lapsilta kokonaan. Voi olla, että leikkausten säästöt hupenevat siihen, kun loputkin perheet panevat lapsensa kunnalliseen varhaiskasvatukseen. Perheiden valinnanvapaus kärsii. 

Helsingin koulutusleikkaukset rokottavat peruskoulua, joka on suomalaisen koulutusjärjestelmän vahva kivijalka. Jos se rakoilee, alkavat muutkin koulutuksen rakenteet horjua.

Hämmästyttävintä on, että Helsingin säästöpotin suurin summa 11,3 miljoonaa euroa otetaan suoraan opetuksesta. Vähennetään oppitunteja lähes lain vaatimaan valtakunnalliseen minimiin, vähennetään jako- ja kerhotunteja ja samanaikaisopetusta sekä kasvatetaan ryhmäkokoja.

Silloin helsinkiläinen peruskoululainen kärsii. Erityisesti oppilaat, jotka tarvitsevat yksilöllistä opetusta ja tukea koulunkäyntiinsä, kärsivät. Helsingin peruskoulun leikkaukset iskevät juuri niihin oppilaisiin, joilla on muutenkin vaikeaa eli heikoimpiin lapsiin. 

Helsinki ei ole takahikiä, vaan rikas kaupunki ja Suomen dynamo, ei kaupungin lapsia tule opettaa minimitunneilla.

Säästöjen suurin riski on, että erityisen tuen ja erityisluokkapaikkojen tarve kasvaa. Silloin joudutaan ojasta allikkoon, sillä erityisopetus on huomattavasti kalliimpaa kuin perusopetus.

Näin rajut leikkaukset voivat johtaa myös lasten eriytymiseen ja syrjäytymiseen, mikä inhimillisesti katsoen on kestämätöntä. Tulevaisuuden hädän hintalappua on vaikea arvioida, mutta esim. Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan jokainen syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana noin 1,2 miljoonaa euroa yhteiskunnalle. (IS 22.11.2019)

"Tämä näyttää pahemmalta kuin onkaan", sanoo kasvatuksesta ja koulutuksesta vastaava apulaispormestari Pakarinen. (HS 13.12.2020)

Apulaispormestari Pakarisen lausunto on hämmentävä. Kyllä Helsingin peruskoulusäästöt näyttävät erittäin pahoilta. Kun opetuksesta leikataan noin paljon, leikkausten vaikutukset jo syrjäytymisvaarassa oleville lapsille ovat erittäin pahoja. 

Kasvatuksen- ja oppimisen alalla näyttää kaikkialla olevan käytäntö, jossa toimialan johtajat joko puolustelevat tai selittelevät leikkauslistoja, kun taas muiden toimialojen johtajat yrittävät estää leikkauksia. Lausunnollaan Pakarinen viestittää, tulkaa ja ottakaa, leikkauksilla ei ole juuri mitään vaikutusta.

Lausunnollaan Pakarinen halveksii opettajien työtä.

Pakarinen paljastaa karvansa, kun hän kertoo, että perusopetuksen tilannetta helpottaa huomattavasti se, että valtiolta on tulossa koronatukea ja tasa-arvorahaa vielä suurin piirtein saman verran kuin säästöt nyt vievät. (HS 13.12.2020)

Tarkoittaako lausunto sitä, että Helsinki upottaa valtiolta saamansa koronatuen ja tasa-arvorahan koulutusleikkauksiin? 

Mekanismi ei ole uusi. Monissa kunnissa haetaan valtionapuja johonkin toiseen tarkoitukseen ja valtionavut upotetaan kiertoteitse johonkin aivan muuhun tarkoitukseen.

Olen ollut sitä mieltä, että valtionavut pitäisi korvamerkitä tiukasti. Jos apuja ei käytetä oikeisiin tarkoituksiin, kunnan on maksettava avut takaisin täysimääräisinä.  Valtionavuilla törkeä keplotteleminen on saatava loppumaan. 

Helsingin pitää olla esimerkki muille Suomen kunnille. Nyt kaupunki näyttää koulutusleikkausmallia ja keplottelee valtionavuilla.

Etäopetusoppia Vantaalta

Vantaa kyseli huoltajilta, kuinka etäopetus on sujunut. Laitoin kyselyn tiivistelmän kirjoitukseni alle, koska vastauksilla on yleistä mielenkiintoa.

Vantaa hankki peruskouluihin v. 2015 ensin 12 500 tablettia. Pari vuotta myöhemmin hankittiin 13 800 Chromebookia. Nyt jokaisella peruskoululaisella on tietokone käytössään, pienimmillä tabletit, muilla Chromebookit. Koneisiin upotetut rahasummat olivat suuria, mikä herätti kovaa kritiikkiä, kun usein tietokone oli esim. oppikirjan vaihtoehto ja jouduttiin tyytymään vanhoihin risoihin kirjoihin.

Minäkin ihmettelin, kun niin paljon rahaa laitettiin tietotekniikkaan. Koronakriisi opetti minua, että suuri investointi tietotekniikkaan kannatti. Kun etäopetukseen siirryttiin, Vantaa oli valmis ja iskussa.

Chromet ovat käteviä, koska ne ovat edullisia ja Googlen sovellukset ovat käyttöjärjestelmässä, joka hyödyntää myös pilvitallennustilaa. Nyt koronakriisin aikana reaaliaikainen Meet-videopalaveriohjelma nousi arvoon arvaamattomaan. 

Vantaan kouluissa oli keritty hioa oppilaiden tieto- ja viestintäteknologista osaamista suurin harppauksin ennen koronaa. Joskus homma näin kiertävältä sijaisopettajalta (En ole malttanut jättää koulua, vaikka olenkin eläkkeellä, sillä opettaminen on kivaa.) tuntui jopa puuduttavalta, kun oppilaat tekivät töitä pitkiä toveja tietokoneidensa ääressä.

Etäopetus sujui Vantaalla pääosin hyvin. Sekä opettajat että oppilaat olivat etukäteen hyvässä valmiudessa. Hämmästyttävää oli huomata, kuinka nopeasti ja ketterästi opettajat saivat homman toimimaan. Nyt olisi ollut hauskaa olla vielä vakituisesti töissä ja kokeilla etäopetusta lasten kanssa. Etäopetuksessakaan ei mielikuvituksella ole rajoja.

Selvää on, että etäopetus ei voi normitilanteessa olla mikään jatkuva käytäntö, koska etätyöskentely sittenkin on vain yksi työtapa. Välitön yhdessäolo kuuluu kouluun, sosiaalistuminen ja yhdessä tekeminen.

Eniten minua huoletti oppiaineet kuten musiikki ja kuvataide, liikunta ja käsityöt. Näissä oppiaineissa etäopetus ei voi millään korvata koulussa paikalla suoritettua opetusta.

Selvää on myös, kuten Vantaan kyselyn tulokset osoittavat, että etätyössä yksilölliset erot revähtävät entisestään. Etätyöskentely on vaativaa, koska työskentely vaatii oppilaan omaa ohjausta sekä itsekuria. Vaikka normitilanteessakin opettajat koulussa motivoivat, ohjaavat ja valvovat, silti voi olla oppilaita, jotka menevät siitä, missä aita on matalin. Voidaan leikkiä koneella heti, kun opettajan valvova silmä välttää. Kotona etätyöskennellessä ei paikalla ole ammattitaitoista ohjaajaa, silloin tietenkin osa oppilaista putoaa kyydistä. 

Hienoa oli lehdistä lukea, että kiusatut sekä aistiyliherkät lapset hyötyivät etätyöskentelystä. Kaverini Ari Leppä Vantaan Ylästön koulusta jakoi oppilaansa neljään eri etäkouluryhmään, koska hän huomasi, että isossa koko luokan ryhmässä läheskään kaikki oppilaat eivät päässeet koko päivän aikana ääneen. Yksi ryhmä oli hiljaisille oppilaille, jotka koulussa eivät tunneilla juuri koskaan puhua pukahtaneetkaan. Parhaiten edistyi joka tasolla juuri tämä hiljaisten kuuden oppilaan ryhmä, oppilaat uskalsivat aktivoitua, kysellä ja keskustella aivan oma-aloitteisesti.

Ihmeellistä on, kuinka harva vantaalainen oppilas lintsasi etätunneilta. On hauskaa huomata, että oppimisen halu voittaa lähes aina. Kasvatusoptimistinen kollegani totesi muinoin, että oppimista ei voi mikään estää.

Suomessa syystä tai toisesta kotikoulua käy noin 400 peruskoululaista. Yleensä kotikouluoppilaiden opetus jää vanhempien vastuulle. 

Miksei kotikoulua voitaisi järjestää kaikille neljälle sadalle vaikka etänä? Opetushallituksen talo on valtaisa, kyllä siellä huoneita riittää. Voitaisiin aivan hyvin palkata koulullinen etäopettajia pitämään etäkotikoulua. Oppilaille etätunteja voisi olla vaikkapa neljä tuntia per päivä, loppu jäisi vanhempien vastuulle.  

Laitan oheen Vantaan digitaalisen oppimisen seurantatutkimuksen 2015-2018.  

Toivottavasti paluu kouluihin ylihuomenna sujuu hyvin.

* * *

Vantaan kaupunki

Tiedote 12.5.2020

Etäopetus on toteutunut Vantaalla huoltajien mukaan pääosin hyvin

Huoltajilta huhtikuun lopussa kerätty palautekysely Vantaan perusopetuksen poikkeusolojen etäopetuksesta keräsi tietoa etäopetusjakson onnistumisesta. Saimme kyselyyn 2729 vastausta. Huoltajat edustivat tasaisesti kaikkia kouluja ja luokka-asteita. Vastausten avulla kehitetään opetuksen digitalisaatiota ja arvioidaan etäyhteyksillä toteutettujen opetusmenetelmien hyödyntämismahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Valtaosa (76%) kyselyyn vastanneista, oli sitä mieltä, että etäopiskeluun siirtyminen sujui poikkeusolojen alussa hyvin tai erittäin hyvin. Huoltajista vain pieni osa (4%) koki, että etäopiskeluun siirtyminen sujui heikosti.

Kiitämme huoltajia vastauksista!

* * *

Sopivat tehtävät, eroja oppilaiden keskinäisessä yhteistyössä

Valtaosa huoltajista (79 %) kokee, että etäkoulutehtäviä on ollut sopivasti ja että etäkoulutehtävien vaikeustaso on ollut sopiva (80%) oppilaan tasoon nähden. Opettajan ja oppilaan välinen keskusteluyhteys on toteutunut hyvin. Oppilaista 65% on ollut vähintään kerran päivässä tai jopa useammin yhteydessä opettajaan. Live- tai keskusteluyhteys opettajan kanssa on ollut kolme kertaa viikossa tai sitä harvemmin joka kolmannella oppilaalla. 

Oppilaiden keskinäisessä yhteistyössä verkon välityksellä on ollut eroja. Yläkouluikäiset tekevät enemmän yhdessä koulutöitä verkon välityksellä, kuin pienet oppilaat. Oppilaista 17% tekee yhdessä koulutöitä verkkoyhteyksiä hyödyntäen jokaisella oppitunnilla tai useamman kerran päivässä, 27% päivittäin, 13% kolme kertaa viikossa ja 43 % tätä harvemmin.

Koulun aikuiset hyvin tukena etäopetuksessa, mutta myös vanhempien tukea on tarvittu

Koulun aikuisilta toivottu tuki on toteutunut etäopetusaikana pääosin hyvin. Huoltajista 12 % kuitenkin kokee, että koulusta saatu tuki ei ole ollut riittävää. Hieman yli puolet oppilaista on pystynyt opiskelemaan opettajien antamien ohjeiden ja ohjauksen avulla eivätkä ole tarvinneet koulun taholta erikseen tukea. Koulun aikuisista eniten apua tai tukea on saatu oman opettajan lisäksi laaja-alaiselta erityisopettajalta tai S2-opettajalta.

Etäopiskelun onnistumiseksi on tarvittu vanhempien apua. Kolmasosan huoltajista mielestä apua on annettu sopivasti, mutta saman verran huoltajista ajattelee, että etäkoulun pitäminen on vaatinut liian paljon heidän apuaan. Noin joka kymmenennessä perheessä vanhempien apua ei ole tarvittu lainkaan. Vanhemmilta tarvittu apu etäopiskelussa korostuu 1.-2.-luokkalaisten osalta ja on vähäisin yläkoululaisten osalta.

Oppilaiden tietotekniset taidot ovat pääosin (60 %) olleet vanhempien mielestä hyvät ja riittävät etäopetuksen aikaisten oppimistehtävien suorittamiseen. Etäopetuksessa eniten käytetyt sovellukset ovat olleet Wilma sekä Googlen eri työkalut. Vain yhdellä kymmenestä perheestä on ollut toistuvia haasteita laitteen, verkon tai sovelluksen/ohjelman toimivuudessa.

Suuret yksilölliset erot oppilaiden välillä

Avoimista vastauksista nousee selkeästi esiin oppilaiden yksilölliset erot etäopetukseen siirtymisessä ja sopeutumisessa. Osalla oppilaista aikuisen ohjauksen tarve on suurempi, osalle taas itsenäinen työskentely kotona on sopinut jopa ryhmässä opiskelua paremmin. Huoltajat ovat nähneet lapsensa koulutyöskentelyä aivan uudesta näkökulmasta, uusin silmin.

Kyselyn vastaukset jaetaan kouluille kokonaisuudessaan, jotta koulut voivat kehittää niiden avulla toimintaansa jatkossa.

Lisätietoja: 

opetuspäällikkö Pepita Kaskentaus

viestintäpäällikkö Kaisu Tolvanen