S2-pohdintaa lehdistössä sekä Properuskoulu-blogissa

Vantaa on Suomen vieraskielisin kunta. Oppilaista joka neljäs on jo vieraskielinen, eikä kauaa kestä, kun heitä on joka kolmas. Löytyypä Vantaalta päiväkoti, jossa kaikki lapset ovat vieraskielisiä.

Vieraskielisiä ihmisiä on muuttanut Vantaalle pääosin muista Suomen kunnista. Vaikka ihmiset ovat ensin muuttaneet ns. vastaanottokuntiin, eivät he sinne jää, vaan valuvat vähitellen lähinnä pääkaupunkiseudulle, missä on jo valmiina maahanmuuttoyhteisöjä sekä työpaikkoja.

Minua harmittaa, kun maahanmuuttajat niputetaan usein yhteen. Esim. koulutuksen suhteen venäläisillä, ukrainalaisilla, intialaisilla tai vaikkapa ruotsalaisilla on aivan erilaiset lähtökohdat kuin Afrikasta tai Lähi-idästä tulleilla. Lisäksi kansalaisuuksien sisällä perheillä voi olla aivan erilaiset taustat.

Olen odottanut, milloin vieraskielisten lasten suomen kielen oppimisen vaikeudet purskahtavat mediassa kunnolla esiin. 

Aamun Hesarissa  oli peräti kolme isoa artikkelia, jossa käsiteltiin vieraskielisten lasten suomen kielen oppimisen ongelmia. Kannattaa ensin klikata otsikoita, ja lukea artikkelit kokonaisuudessaan. Otin blogikirjoitukseeni kustakin artikkelista osia, joita kommentoin suoraan tekstiin. 

Kursiivi on lehtitekstiä. 

* * *

Vain yksi oppilas puhuu suomea äidinkielenään koululuokallaHelsingissä

Helsingissä on useita kouluja, joissa yli puolet oppilaista puhuu muuta kieltä äidinkielenään kuin suomea.

”Tietääkö joku, mikä on avain?”

Suurin osa käsistä nousee. Aamun ensimmäisellä tunnilla paikalla on reilu kymmenen ekaluokkalaista, puolet Mirjami Sjögrenin luokasta. Sjögren on paitsi luokanopettaja, myös Kontulassa sijaitsevan Keinutien ala-asteen apulaisrehtori.

Sjögrenin 7-vuotiaat oppilaat tunnistavat tavut ja moni lukee pidempiäkin sanoja. Mutta aapinen on Sjögrenin mukaan monelle silti liian vaikea.

Enkeliporsas:

Totta kai vieraskielisille pitää olla omat oppikirjat ainakin alakoulun luokilla 1-4. Voidaan käyttää E-kirjoja tai sitten tehdään erilliset M-kirjat.

Ärsyttää kovasti, kun normikirjoista on alettu tehdä ns. selkokielisiä kirjoja. Tekstiä on vähän, kieli on yksinkertaista, mikä rapauttaa suomenkielisten lasten suomen kielen taitoa.

”Tämä on hidasta. Lapset osaavat suomea arkikielenä, mutta aapisen sanasto ja tarinat ovat liian monimutkaisia”, Sjögren kuvailee arkea. Tässä luokassa on vain yksi oppilas, joka puhuu suomea äidinkielenään.

Enkeliporsas:

Sijaistin 21 oppilaan luokkaa, koska luokan opettaja väsähti ja lopetti kesken lukuvuoden opettajan työt kokonaan. Luokassa oli kaksi suomenkielistä lasta, muilla lapsilla oli useita kotikieliä. Todettakoon, että olen eläkkeellä, mutta teen jatkuvasti vielä sijaisuuksia eri kouluissa ja eri luokka-asteilla.

Myös kahden suomenkielisen lapsen asema oppimisen suhteen oli huono. Jotta suurin osa luokasta pysyi kärryillä, piti selventää aivan yksinkertaisia sanoja kuten vaikkapa juuri tuo avain. Eriyttäminen oli todella hankalaa, koska luokassa oli käytöshäiriöitä. Lisäksi suurin piirtein joka toisella oli erityisiä oppimisen vaikeuksia, en usko, että heistä kaikki saivat erityisoppilaan statusta.

"Kuudennella luokalla historian ja ympäristöopin käsitteistö on jo sellaista, ettei arkikielellä välttämättä pärjää.”

Enkeliporsas:

Harva meistä muistaa, että joskus ainakin Vantaalla luokilla 5-6 oli historiaa viisi viikkotuntia, kaksi viitosella ja kolme kuutosella. Nyt oppitunteja on enää kolme. Voidaan sanoa, että kahden oppitunnin aiheet on puristettu yhteen oppituntiin. Paketti on melkoinen jo suomenkielisellekin lapselle saatikka, jos kotikieli on joku muu kuin suomi.

Kaikki suomenkielisetkään eivät ymmärrä kaikkia vaikeita käsitteitä. Käsitteiden aukaiseminen vie paljon aikaa, silti ne voivat jäädä joillekin vieraskielisille lapsille oppimatta.

Vaikka vieraskielinen lapsi voi lukea teknisesti hyvin, homma voi olla pelkkää haukionkalaa, mitä se alkaa olla myös joka kolmannelle suomenkieliselle pojalle.

”Esimerkiksi juuri Suomeen tulleet eka- ja tokaluokkalaiset tulevat suomea taitamattomina luokkaan, jotta oppisivat kielen vertaistensa kautta. Luokan ainoalla suomea äidinkielenään puhuvalla lapsella on melko paljon paineita, jos vertaisoppiminen on hänen varassaan”, sanoo Keinutien ala-asteen rehtori Marja Kokkonen.  

Enkeliporsas:

Tuskin se luokan ainoa suomenkielinen lapsi mitään paineita ottaa, mutta hänen suomen kielensä ei vaan kehity sillä tavalla kuin pitäisi. Pääkaupunkiseudun segregaatioalueilla on huomattu, että alueilla kehittyy oma yksinkertainen suomen kielensä, jota kaikki lapset käyttävät olivatpa he sitten suomen- tai vieraskielisiä.

Joillakin alueilla suuri osa suomenkielisistä vanhemmista ei suostu millään ilveellä laittamaan lastaan segregaatioalueiden kouluihin. 

Helsingissä koulushoppaillaan. 

Vantaalla on selkeät oppilaaksiottoalueet. Englannin- ja  ruotsinkielen luokkiin sekä musiikkiluokkiin kilpaillaan kovasti. Jos mikään ei auta, perheet muuttavat kehyskuntiin kuten Tuusulaan. Näin tapahtuu esim. Myyrmäessä.

Olen miettinyt paljon oppilaiden sekoittamista eri kouluihin, sillä oppilaaksiottoalueilla koulujen väliset matkat ovat täällä lyhyitä. Silloin tällöin esitetään, että laitetaan lapsia ristiin rastiin kulkemaan eri koulujen välillä, jotta koulujen vieraskielisyyssuhde tasoittuisi. Vantaalla ei niin tehdä, mitä pidän hyvänä, koska todennäköisesti tuloksena on yhden segregaatiokoulun sijaan kaksi segregaatiokoulua, mikä vain kiihdyttäisi suomenkielisten perheiden muuttoa pois alueelta.

Vantaakin tarvitsee hyviä veronmaksajia pyörittääkseen mm. koululaitostaan ja tukeakseen segregaatioalueiden kouluja.

* * * 

Rehtorit kertovat, miten S2-oppilaiden suuri määrä näkyy koulujen arjessa

Enkeliporsas:

Hyvin ärsyttävä otsikko. Alan kyllästyä siihen, että rehtorit tai koulutoimenjohtajat tai opetusministerit tai Opetushallituksen johtajat kertovat. Kyllä vähitellen kertojina pitää olla opettajat, koska he tietävät arjen parhaiten. 

Olisi hyvä kuunnella myös niitä opettajia, jotka syystä tai toisesta ovat jättäneet leikin kesken. Minua kiinnostaisi kovasti kuulla yllä mainitsemani luokan opettajaa, jonka luokkaa sijaistin heti seuraavana päivänä, kun hän lopetti opettajan hommat.

Olen sijaistanut kolmea luokkaa heti seuraavana päivänä, kun luokan opettajat ovat jättänyt hommat kesken. Ko. hommaan ei kannata laittaa lukiosta juuri päässyttä tyttöä tai poikaa. Yksi luokka oli minullekin niin vaikea, että lähdin kotiin kesken koulupäivän. Vein luokan avaimet rehtorille ja totesin, että minulla on muutakin järkevämpää tekemistä. Joskus sijaistaminen voi olla vaikeaa ja pirullistakin hommaa, mutta onneksi valtaosin se on hauskaa ja palkitsevaa.

Tutkimuksen mukaan etenkin maahanmuuttajataustaiset pojat tarvitsisivat enemmän tukea. Kaksi rehtoria kertoo, millaista on arki monikielisessä koulussa.

Enkeliporsas:

Joissain kulttuureissa naisten arvostus ei ole niin korkealla kuin Suomessa, mikä voi näkyä siinä, että pojat eivät kunnioita naisopettajaansa tai ota käskyjä vastaan häneltä. Vaikeaa voi tehdä monella miesopettajallakin.

Ylipäätään peruskoulusta on tehty vähitellen tyttöjen koulu. Koulussa arvostetaan kuuliaisuutta ja tunnollisuutta, mikä sinänsä on hienoa. Ei ole tyttöjen vika, että suuri osa heistä on kuuliaisia ja tunnollisia.

Mutta kyllä jollakin tavalla pojat on unohdettu, mitä todistaa mm. se, että peruskoulun päättövaiheessa joka kolmas poika ei osaa lukea kunnolla ja ei ymmärrä lukemaansa. Lukemisen ymmärtämisen vaikeuksia on myös maaseudun suomenkielisillä pojilla.

Hätkähdin aivan äskettäin tutkimuksesta, jossa vertailtiin opettajien asenne-eroja arvioinnissa tyttöjen ja poikien suhteen. Jos kokeiden keskiarvo on 8.5, tyttö saa herkästi todistukseen ysin ja poika kasin. Pitäisikö opettajan arviointiomatunto olla taskulaskimessa?

Karjalaisen mukaan vieraskielisten oppilaiden pärjäämiseen vaikuttaa paljon se, onko lapsi käynyt esimerkiksi päiväkotia.

”Jos lapsi ei ole ollut varhaiskasvatuksessa, hänellä voi olla isoja vaikeuksia ihan tällaisissa perusjutuissa, kuten miten koulussa ollaan, miten toimitaan ryhmässä tai miten omaa vuoroa pitää koulussa odottaa”, Karjalainen sanoo.

Enkeliporsas:

Karjalainen osui ytimeen. Moni maahanmuuttajataustainen perhe pitää lapset kotona, koska äidin suomenkielen taito on heikko, eikä hän pysty työllistymään. Toisaalta perhe voi ajatella, kun on monta lasta, lapsilisiä ja muita tukia tulee hyvin.

Jollakin tavalla vieraskielisten lasten vanhempia olisi valistettava tehokkaasti niin, että lapset menisivät varhaiskasvatukseen viimeistään kolmevuotiaina. Pakkokeinojakin, tosin en tiedä, mitä ne voisivat olla, on harkittava. Olisi kauheaa, jos emme saisi toisen polven maahanmuuttajia kotoutettua kuten monessa eurooppalaisessa maassa osin on tapahtunut. 

Merikosken eroa suomenkielisten ja S2-oppilaiden välillä alkuopetuksessa on pyritty kuromaan pitämällä opetusryhmät tavallista pienempinä. Alkuopetus tarkoittaa peruskoulun kahden ensimmäisen vuoden opetusta.

Tavoitteena on, että ryhmässä olisi korkeintaan 15 oppilasta, joskin tällä hetkellä ryhmät ovat isompia. Lisäksi koulussa on käytössä ”palkkijärjestelmä”, jossa oppilaat on ryhmitelty oppimisedellytystensä ja tarvitsemansa tuen mukaan.

Enkeliporsas:

Merikosken koulu on opetusryhmien koon suhteen esimerkillinen, mikäli kyse on perusopetusryhmistä eli luokista.

Olen esittänyt aiemmin säädyllisiä luokkakokoja lakiin, luokille 1-3 20 oppilasta ja luokille 4-9 24 oppilasta. Aika on ajanut ohi näiden säädyllisten luokkakokojen.

Maahanmuuton ja poikien putoamisen takia luokkakoon pitäisi olla maksimissa 16 oppilasta kautta peruskoulun maksoi mitä maksoi.

Kun luokkakoko on maksimissaan 16, opettajalla on aikaa per oppilas riittävästi. Myös inkluusio on pienessä luokassa helpompaa toteuttaa kuin isossa luokassa. Häiriköinti ja kiusaaminen on todennäköisesti vähäisempää pienessä luokassa kuin isossa luokassa.

Lähes unohdettu käsite luokkahenki palautettava arvoonsa. Koulunkerhotoiminta on tehostettava, opintoretkiä on alettava tehdä. Yltiöyksilöllisestä ajattelusta on siirryttävä yhteisölliseen ajatteluun.

Merikosken koulun rehtorin Mervi Karjalaisen mukaan myös vanhempien asenteilla ja tuella on merkitystä lapsen koulumenestykseen. Kaikki vanhemmat eivät ole hänen mukaansa aina ”kovin koulutus­orientoituneita”.

Enkeliporsas:

Kyllä. Kaikkialla maailmassa koulut eivät ole korkeatasoisia, eikä kaikkialla tyttöjä laiteta kouluun. Vieläkin jossain voidaan kokea, että työ on lapselle tärkeämpää kuin koulu.

Kaikki suomenkielisetkään vanhemmat eivät tue lastaan koulunkäynnissä. Luokkaerot ovat revähtäneet Suomessa, eikä peruskoulu kykene enää nostamaan ihmisiä kuten ennen.

* * *

Opetusministeri Andersson: Vieraskielisten heikot oppimis­tuloksetovat olleet odotettavissa

Opetusministeri Li Andersson (vas) sanoo, että tiedot S2-oppilaiden heikoista kirjoitustaidoista eivät tulleet yllätyksenä.

”Se on ollut tiedossa, että emme ole riittävän hyviä tukemaan vieraskielisiä oppilaita”, Andersson sanoo.

Enkeliporsas:

Jos asiat ovat olleet tiedossa, miksi mitään ei ole tehty? Suomalaisen yhteiskunnan ja koulujärjestelmän reagointikyky on hämmästyttävän heikko.

Ylätasolla painiskellaan finessien parissa. Asiantuntijat aivan pokkana kertovat aamulehdissä, että heillä ei ole aavistustakaan, mistä oppimisen tason lasku voisi johtua. Rehtorit puolustelevat omia koulujaan ja selittelevät. Opetushallitus ei tee mitään.

Kotikaupungissani Vantaalla on tiedetty S2-oppilaiden ongelmista jo pitkään. Huolia on yritetty tuoda valtakunnan päättäjien tietoon. Pääkaupunkiseudun kaupunkienjohtajat ovat tiedostaneet ongelman.

Valtion on tuettava vahvasti pääkaupunkiseudun segregaatioalueiden kouluja ennen kuin on liian myöhäistä.

Paras ja nopein tapa on laittaa luokkakoko lakiin maksimissaan 16 oppilasta. Tiedossa on, että opettajat nääntyvät. Nääntyvällä opettajalla ei tee mitään.

S2-resurssia on lisättävä.

Jos maahan muuttaneen lapsen suomenkieli ei aukea edes välttävällä tasolla, niin oppilasta ei saa siirtää normiluokkaan, vaan hänen on saatava olla valmistavassa luokassa myös toisen vuoden. Ekaluokkalaisellakin on oikeus saada suomen kielen opetusta valmistavassa luokassa.

Ylipäätään suomenkielen opetusta on kehitettävä joka tasolla, koska myös osalla suomenkielisistä lapsista on kovia vaikeuksia oppia lukemaan ja kirjoittamaan. On harkittava ensimmäisen vieraan kielen opettamista takaisin kolmannesta luokasta eteenpäin ja ruotsin kielen siirtoa takaisin yläkouluun, ja laitettava ko. tunnit tehokkaaseen suomen kielen opetukseen. On aivan selviö, että suomen kielen taito on avain kaikkeen oppimiseen, myös vieraitten kielten ja matematiikan oppimiseen.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) tiistaina julkaistun tutkimuksen mukaan S2-oppilaat eli suomea toisena kielenä opiskelevat lapset jäävät muista jälkeen. Erot koulujen välillä kasvavat, ja etenkin oppilaiden kirjoitustaidossa on huolestuttavan isoja.

Enkeliporsas:

Ainakin pääkaupunkiseudun tilanne on hälyttävä, päättövaiheessa oppilaiden oppimisessa voi olla jopa kahden lukuvuoden ero eri koulujen välillä. Mikä peruskoulu se semmoinen on, että se ei anna lapsille tasavertaisia mahdollisuuksia peruskoulusta eteenpäin? 

Aloin kirjoittaa Properuskoulu-blogia vuodesta 2009 alkaen huomatessani, että peruskoulu alkoi mahottua ja erilisia uhkakuvia leijaili ilmassa.

Kohta koulutuksellisesta tasa-arvosta, joka on ollut blogini ykkösohjenuora, ei ole jälkeäkään.

Joissakin kouluissa S2-oppilaat eivät kolmannen luokan alussa yltäneet edes sille tasolle, jolla osa heidän luokkatovereistaan aloitti koulunkäynnin. Osaamisen kehittyminen oli keskiarvoa heikompaa niissä kouluissa, joissa suomea tai ruotsia toisena kielenä opiskelevia oppilaita oli yli 5,3 prosenttia.

Anderssonin mukaan on myös tärkeää, että S2-opetukseen ei laiteta automaattisesti kaikkia maahanmuuttajataustaisia oppilaita, vaan vain ne oppilaat, joilla todella on kielitaidossa ongelmia.

Enkeliporsas:

Olen asiasta samaa mieltä Anderssonin kanssa.

Kerron omakohtaisen esimerkin. Ekalla luokallani oli suomenkielinen tyttö, jonka isä oli englanninkielinen ja äiti tunnollinen suomalainen peruskoulunopettaja. Tyttö oli suomen kielen taidoiltaan aivan luokan kärkeä, ja silti järjestelmä tunki hänet S2 opetukseen. Aikamoisella taistelulla sain hänet normiäidinkielen tunneille.

Myös maahanmuuttajataustaisten lasten suomen kielen taidoissa voi olla valtaisia eroja.

Opetusministerin mukaan ongelma vaatii lisää veronmaksajien rahaa.

”Tarvitaan enemmän resursseja S2-opetukseen. Pitää myös käydä läpi, tuetaanko ja koulutetaanko S2-opettajia tarpeeksi. Varhaiskasvatuksessa pitää edistää lukutaitoa nykyistä enemmän.”

Enkeliporsas:

Näin on. Mutta samalla on huolehdittava siitä, että tukemista ei tehdä suomenkielisten lasten kustannuksella, koska myös heillä oppimisen tason yleinen lasku on selviö.

Ei voida ajatellakaan, että ns. hyvien koulujen budjeteista rahoja siirrettäisiin segregaatiokouluihin. Jos niin tehdään, koko korttitalo rojahtaa lopullisesti.

Rinnakkaiskoulujärjestelmään siirtyminen olisikin jo tappoisku koulutukselliselle tasa-arvolle.

Lapset eivät saa opetusta tasa-arvoisesti

22.1. STT

Lapsiasiavaltuutetun vuositeemana ”Eriarvoistuva koulu?” - joka kahdeksas poika ei osaa lukea 

Lapsiasiavaltuutettu Kurttila kiinnittää huomiota kuntien välisiin eroihin koulutuksen järjestämisessä ja oppimistulosten heikentymiseen.

- Suomi on monta Suomea. Lapsen saamassa perusopetuksen määrässä on huomattavat kuntakohtaiset erot, mikä tarkoittaa 9-vuotisessa peruskoulussa reilusti yli lukukauden välistä eroa vähiten ja eniten opetusta antavien kuntien kesken.

Samaan aikaan perusopetuksen loppuvaiheessa olevista pojista joka kahdeksas ei osaa lukea tasolla, joka mahdollistaisi jatko-opinnot tai työelämässä pärjäämisen. Lisäksi perhetausta määrittää lapsen tulevaa koulutusuraa. 

Kun tähän yhtälöön lisätään vaatimukset universaalien palveluiden, kuten varhaiskasvatuksen, rajaamisesta, olemme pian paluumatkalla luokkayhteiskuntaan, Kurttila tiivistää.

Aloitin properuskoulu-blogini kirjoittamisen v. 2009. Olisi pitänyt aloittaa paljon aikaisemmin, sillä jo 1990-luvun puolella oli nähtävissä, mitä tuleman pitää.

1990-luvun kotimaisen laman varjolla suuria omaisuuksia alettiin siirtää taskusta toiseen. Verotuksen keinoin lisättiin tuloerojen kasvua, mm. pääomaverotuksesta poistettiin progressiivisuus.

Suomesta tehtiin väkisin luokkayhteiskunta. Köyhyys alkoi periytyä, ei edes koulutus pysty enää tasaamaan eroja kuten se 1960-80 luvuilla pystyi. Suurin todiste koulutuksen tasaavasta vaikutuksesta on suurten ikäluokkien nousu. Maalta torpista siirryttiin suurten yritysten johtoon, mikä sitä ennen oli haavekuvia vain.

Pikkuhiljaa alettiin tarkoituksellisesti mahottaa peruskoulua. Olen blogissani maininnut pariinkin otteeseen 1990-luvulla pidetystä ammattiyhdistykseni koulutusristeilystä. Vierailijana oli Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) edeltäjän Työnantajain keskusliiton (TT ) Seppo Riski. 

Charmantti Seppo Riski osasi ottaa hienosti yleisönsä, vaikka hän yksiselitteisesti sanoi, että heidän (TT) kannaltaan peruskoulu on turha. Viking Mariellan kokoustilan takapenkin istujat kohahtivat. Vain legendaarinen Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen aktiivi Ville Valkama uskalsi avata suunsa ja arvostella Seppo Riskiä. 

Muut takapenkin istujat, kuten minä, olivat typertyneitä ja hiljaa. Jälkikäteen hävetti.

Peruskoulun mahottaminen on ollut selkeää ja jatkuvaa 1990-luvulta lähtien.

Vain loistavat OECD:n Pisa-koulutusvertailujen tulokset toivat hetkellisiä torjuntavoittoja, mutta nekään eivät vaikuttaneet millään tavalla peruskoulun kurjistamiseen.

Tietyt puolueet aktivoituvat ennen eduskuntavaaleja kerta toisensa jälkeen, järjestävät massiiviisia koulutuskiertueita kuten nytkin, mainostavat olevansa koulutuspuolue. Yritetään noukkia keskiluokan ääniä, mutta kun vaalit ovat ohi, alkaa koulutuksen hakkaaminen.

Koulun mahottajien tavoite on selvä. Halutaan  ottaa mallia rapakoiden takaa, Ruotsista ja Englannista. Halutaan perustaa yksityiskouluja rikkaille ja niille, joilla on mahdollisuus satsata lastensa koulutukseen. Muut, köyhät ja maahanmuuttajat, jäävät rupukouluihin. 

Pitkään on ollut tiedossa, että Iso Britanniassa ja Ruotsissa on kouluja, jotka eivät pysty opettamaan lapsia lukemaan kunnolla. Maissa esiintyy jopa lukutaidottomuutta, mikä ei ole millään tavalla ylevää eurooppalaiselle demokraattiselle sivistysmaalle.

Suomessa ei ole esiintynyt lukutaidottomuutta suurinpiirtein vuosisataan. Lasta ei kertakaikkiaan ole päästetty koulusta pois, jos hän ei osaa lukea. Suomalainen opettajisto on ollut lukutaidon suhteen ehdoton.

On käsittämätöntä, että kuntien koulutusrahoissa on noin suuret erot. Lasten oppimistulokset riippuvat asuinpaikasta. Toiset saavat enemmän opetusta kuin toiset.

Kurttila toteaa, että olemme palaamassa luokkayhteiskuntaan. Ei pidä paikkaansa.

Suomi on jo luokkayhteiskunta.

Tätä rataa meilläkin alkaa esiintyä uuslukutaidottomuutta.

Peruskouluteesini löytyvät tiivistettynä linkkeineen kahdesta blogikirjoituksestani:

A-talk: Peruskoulu kuntoon - tiiliä, tiiliä! (Properuskoulu 6.12.2013)

Peruskoulu valtion harteille 2. (Properuskoulu 4.10.2013)

Oppimisessa asenne on yhä edelleen ykkönen

Oh, Boy!

31.10. HS

Väitös: Alakoulun oppimiseroja selittävät asenteet, ajankäyttö, kaverit ja koulu

Alakoulun oppilaiden omat asenteet koulunkäyntiin vaikuttavat paljon oppimiserojen syntyyn, selviää Helsingin yliopistossa marraskuussa tarkastettavasta väitöstutkimuksesta.

Esimerkiksi kuudennella luokalla tytöt suoriutuivat oppimisvalmistehtävissä yleisesti poikia paremmin, mutta ero selittyi tutkimuksen mukaan täysin tyttöjen myönteisemmillä asenteilla ja yrittämisellä. Asennetta ja yrittämistä mitattiin tehtävätilanteessa käytetyn ajan perusteella.

Kiinnostuksen määrä tehtäviä kohtaan ennusti myöhempää suoritusta, mutta sen sijaan yleisempi oppimista koskevat asenteet eivät olleet tutkimuksen mukaan suoraan yhteydessä tehtävästä suoriutumiseen.

Tutkimuksessa käytettiin kolmea seuranta-arviointiaineistoa kahden kaupungin alueelta: Helsingistä mukana oli 608 oppilaan satunnaisotos, jossa oppilaita seurattiin ensimmäisen luokan alusta kuudennen luokan loppuun.

Vantaalla seurattiin kahta noin 2 000 oppilaan ikäluokkaa ensimmäiseltä luokalta kolmannen luokan loppuun tai kolmannelta luokalta kuudennen luokan loppuun.

Psykologian maisteri Mari-Pauliina Vainikaisen väitöstutkimus näyttää vahvistavan arkihavaintoja.

Tutkimus on hyvin mielenkiintoinen jo otokseltaan, koska tutkimuksessa seurattiin helsinkiläisten ja vantaalaisten lasten oppimistuloksia. Helsingissä koulujen väliset erot ovat revenneet toisin kuin Vantaalla. 

Koulujen väliset erot kasvoivat Helsingissä kuuden vuoden seurannan aikana, mutta Vantaalla erot pysyivät pieninä koko seurannan ajan. (HS)

Asia ei ole uusi tai yllättävä. 

Huomasin kehityksen suunnan jo 1990-luvun lopulla ollessani töissä Helsingissä. Asian vahvisti myös Suomen Akatemian Skidi-tutkimusohjelmaa johtanut dosentti Matti Rimpelä.

Helsingin ja Espoon koulut jakavat lapset jyviin ja akanoihin (Properuskoulu 17.11.2011)

Ei ole mitään yllättävää siinäkään, että oppimisen suhteen asenne on merkittävä. Tyttöjen asenne todettiin paremmaksi kuin poikien. Todettiin myös, että pojat ovat alttiimpia toveripiirin vaikutuksille kuin tytöt.

Kuudennella luokalla tytöt suoriutuivat arvioinneissa poikia paremmin, mutta ero selittyi kokonaan tyttöjen myönteisemmillä asenteilla ja yrittämisellä. (HS)

Jostain syystä nykykoulun pääoletusvirheitä on, että kaikki pystyvät oppimaan kaiken. On selvää, että lapsilla on suuria yksilöllisiä eroja oppimiskyvyssä. Myös kotien merkitys on lapsen koulunkäynnin suhteen on suuri.

Kaikki eivät voi oppia kaikkea.

Oppimaan oppiminen on ollut koulutuspolitiikan viime vuosikymmenten tärkeitä tavoitteita. "Sen todellisesta kehityksestä tiedetään vähemmän", tutkimuksen tiedotteessa todetaan. (HS)

Minut opetettiin opettamaan. Olen siis vanha pieru.

Oppimaan oppimisella tarkoitetaan osaamista ja uskomustekijöitä, jotka ohjaavat uuden oppimista ja uusien oppimishaasteiden kohtaamista. (Koulutuksen arviointikeskus)

Oppimaan oppimisen määritelmä on harvinaisen epäselvä. 

Koen yhä edelleen olevani enemmänkin opettaja kuin oppimisen ohjaaja. Oppimaan oppimisen -mantra ei ole jostain syystä uponnut minuun, vaikka ilkeäkieliset puhuvat, että tietoa ei voi kaataa oppilaan päähän. 

Alakouluissa lapset ovat pieniä. Kyllä heitä pitää vielä välillä opettaakin. 

Peruskoulun alaluokilla pitää opettaa perusasiat kunnolla. Hyvä olisi, jos lapset myös oppisivat ne kunnolla.

Pisa-pöly on laskeutunut

4.12. Yle

Kokonaistulos sen kertoo: Suomi onkin Euroopan paras Pisa-maa - "Ruotsin tilanne katastrofaalinen"

Yle Uutiset laski Pisa-lukujen pohjalta kokonaisindeksin. Kun yhdistetään pärjääminen matematiikassa, luonnontieteissä ja lukutaidossa, Suomi sijoittuu OECD-maista sijalle 3. ja kaikista Pisa-maista sijalle 7.

Enkeliporsas:

Yö on nukuttu ja päivä kukuttu.

Nyt tuntuu vähän paremmalta, Suomi on sentään Euroopan paras maa.

Tänään aamutelkkarissa espoolainen lukion rehtori kuvaili, millaista koulunkäynti on Koreassa, joka pärjäsi hyvin Pisassa: yhtä kouluhelvettiä.

Aamulla seitsemältä kouluun, illalla yhdeksän jälkeen pois ja läksyt päälle. Hiostamista, yksityisopetusta, jopa itsemurhia. Koulua arvostetaan perheissä korkealle, mutta perheen ja suvun kunnia sotkevat päät. 

Nyt kannattaa pitää järki kädessä koko Pisa-keskustelussa, ei ole mitään mieltä lähteä kilpailemaan aasialaisten kanssa. Meidän pitää luottaa omaan hienoon peruskoulumalliimme ja parantaa sitä. Suomi on sittenkin tasa-arvoinen pohjoismainen demokratia. 

Koulun tervettä arvostusta pitää nostaa joka tasolla, myös perheissä. Työ ja ahkeruus kunniaan. 

Ruotsalaiset säälittää niin paljon, ettei huvita edes ilkkua. 

Ruotsin malli on täysin epäonnistunut peruskoulumalli. Ruotsissa tehtiin epäsikiöyksityiskoulumalli, valtio kustantaa ne ja omistajat käärivät voitot taskuihinsa. Wallenbergin suku on yksi suurimmista omistajista.

Sekä yksityiset että julkiset koulut ovat rapautuneet. Ruotsalainen kouluväki on paniikissa. Harva tietää, että ruotsalaisia koululaisia eivät opettajat arvioi ollenkaan.

Ruotsin mallin surkeus on meidän onnemme, sillä kukaan järjellinen ihminen ei tule esittämään yksityisiä peruskouluja meille.

Meidän on pidettävä huolta vielä toimivasta peruskoulustamme. Suurin uhka peruskoululle on kuntien kaamea taloustilanne, on kuntia, jotka eivät pysty kustantamaan säädyllistä peruskoulua. Koulutuksellinen tasa-arvo on todellisessa vaarassa. 

Suurin Pisa-opetus meille on, että osa pojista on putoamassa kyydistä. Itä- ja Pohjois-Suomen koulupoikien tilanne Pisan mukaan on jo ylittänyt hälyrajan.

On selvää, että Suomen laskeva Pisa-käyrä on saatava sojottomaan ylöspäin. Kansalliset matematiikkatalkoot on odotettavissa, saa nähdä millaiset.

Eilen minua haastateltiin Business Insideriin:

Business Insiderin juttu, pikkupätkä englantiakin (Properuskoulu 3.12.)

Oleellisin toteamukseni oli, joka helpottaa monen ihmisen Pisa-angstia on:

"We teach mathematics only four times a week," Lundell adds. "It's not a lot, especially when we compare how much they teach maths in some Asian countries."

Kannattaa tutkailla alla olevaa Yle:n hienoa yhteenvetoa. 

Maa	Matematiikka	Lukeminen	Tiede	Keskiarvo
1. Shanghai (Kiina)	613	570	580	588
2. Singapore	573	542	551	555
3. Hongkong (Kiina)	561	545	555	554
4. Etelä-Korea	554	536	538	543
5. Japani	536	538	547	540
6. Taiwan	560	523	523	535
7. Suomi	519	524	545	529
8. Viro	521	516	541	526
9. Liechtenstein	535	516	525	525
10. Macao (Kiina)	538	509	521	523
11. Kanada	518	523	525	522
12. Puola	518	518	526	521
13. Alankomaat	523	511	522	519
14. Sveitsi	531	509	515	518
15. Vietnam	511	508	528	516
16. Saksa	514	508	524	515
17. Irlanti	501	523	522	515
18. Australia	504	512	521	512
19. Belgia	515	509	505	510
20. Uusi Seelanti	500	512	516	509
21. Iso-Britannia	494	499	514	502
22. Itävalta	506	490	506	501
23. Tšekki	499	493	508	500
24. Ranska	495	505	499	500
25. Slovenia	501	481	514	499
26. Tanska	500	496	498	498
OECD keskiarvo	494	496	501	497
27. Norja	489	504	495	496
28. Latvia	491	489	502	494
29. Yhdysvallat	481	498	497	492
30. Luxemburg	490	488	491	490
31. Italia	485	490	494	490
32. Espanja	484	488	496	489
33. Portugali	487	488	489	488
34. Unkari	477	488	494	486
35. Islanti	493	483	478	485
36. Liettua	479	477	496	484
37. Kroatia	471	485	491	482
38. Ruotsi	478	483	485	482
39. Venäjä	482	475	486	481
40. Israel	466	486	470	474
41. Slovakia	482	463	471	472
42. Kreikka	453	477	467	466
43. Turkki	448	475	463	462
44. Serbia	449	446	445	447
45. Kypros	440	449	438	442
46. Yhdistyneet       arabiemiirikunnat	434	442	448	441
47. Romania	445	438	439	441
48. Bulgaria	439	436	446	440
49. Thaimaa	427	441	444	437
50. Chile	423	441	445	436
51. Costa Rica	407	441	429	426
52. Meksiko	413	424	415	417
53. Kazakstan	432	393	425	417
54. Montenegro	410	422	410	414
55. Malesia	421	398	420	413
56. Uruguay	409	411	416	412
57. Brasilia	391	410	405	402
58. Jordania	386	399	409	398
59. Argentiina	388	396	406	397
60. Tunisia	388	404	398	397
61. Albania	394	394	397	395
62. Kolumbia	376	403	399	393
63. Indonesia	375	396	382	384
64. Qatar	376	388	384	383
65. Peru	368	384	373	375