Aivosähköhäiriöitä

Yle 6.2.

Jari Sinkkonen: Pitelemättömästi aggressiivisia lapsia yhä enemmän

 - 10-vuotias poika ajautuu hankaluuksiin koulussa hillitsemättömän aggressiivisuuden vuoksi.

Näin kuvailee tyyppipotilasta lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori Jari Sinkkonen.

Yli 30 vuoden kokemuksella puhuvan Sinkkosen näkemyksen mukaan ongelmat ovat lisääntyneet.

- Tälläisten pitelemättömästi aggressiivisten lasten määrä on ihan selvästi vuosien varrella kasvanut ja kyllä sitä sylttytehdasta pitää etsiä lasten kasvatuksesta ja yhteiskunnasta, täsmentää Sinkkonen.

Muutosta hän pitää vuosikymmenten takaiseen tilanteeseen nähden täysin käsittämättömänä.

- Osa selittyy lasten ylikuormittumisella ärsykkeistä. Liian paljon on tarjolla ääntä, meteliä ja hälyä, sekä visuaalisia ärsykkeitä. Kaikki tämähän yhdistyy konsolipeleissä, kertoo rakkaasta vihollisestaan Sinkkonen.

* * *

Varmaan kaikki peruskoulun opettajat voivat yhtyä Jari Sinkkosen näkemykseen siitä, että pitelemättömästi aggressiivisten lasten määrä on vuosien varrella kasvanut selvästi. Sinkkonen pitää muutosta käsittämättömänä. Pomminvarmasti hallitsemattoman aggressiivisuuden lisääntymistä ei voida kait millään yksittäisellä syyllä selittää. 

Tietokoneet ja konsolit alkoivat yleistyä noin kolmekymmentä vuotta sitten. Nyt pelit kulkevat mukana taskuissa. Television katselu on lisääntynyt, samoin musiikin korvanappikuuntelu. Sinkkonen toteaa, että tarjolla on liian paljon ääntä, meteliä ja hälyä sekä visuaalisia ärsykkeitä. 

Itse olen aikaisemmin kirjoittanut aivosähköhäiriöisistä lapsista, jotka ovat pääosin, kuten Sinkkonen toteaa, pikkupoikia.

Aivosähköhäiriöt voivat johtaa hallitsemattomaan aggressiivisuuteen tai keskittymättömyyteen. Voi olla, että pahimmassa tapauksessa oppilas ei jaksa keskittyä viittä minuuttia kauempaa. 

- Lapset ovat liian vähän omissa oloissaan eivätkä lepää riittävästi. Lapsi kaipaa suloista joutenoloa ja spontaania leikkiä, sanoo lastenpsykiatri Sinkkonen. (Yle)

Olen viiden lapsen isä. Lapsista kolme on jo aikuisia, mutta kaksi heistä on vielä alakoululaisia.

Tunnen pistoksen sydämessäni, olemmeko ohjelmoineet lapsemme liiallisilla harrastuksilla ja valjastaneet heidät kaikenmaailman elektronisilla vempaimilla?

Onneksi omilla lapsillani on ollut aina parin kuukauden tauko kaikesta, pitkä ja vapaa kesä. Kesällä on täydellinen harrastustauko. Mökillä ei juuri katsella televisiota tai pelailla tietokonepelejä. Oleillaan vain ja elellään kuin ellun kanat.

Pelaamista olen yrittänyt rajoittaa laittamalla salasanoja tietokoneisiin ja määrittelemällä päivittäisen pelaamisajan tuntiin päivässä. Ongelma on, että koulun jälkeen lapset pörräävät myös kavereillaan, tiedän varmasti, kun he ovat sisällä, he pelaavat kimpassa.

Kun nyt kirjoitan tätä juttua, poikani odottaa koristreeneihin lähtöä. Hän paraikaa istuu sohvalla ja pelailee älypuhelimellaan. Nykylapset käyttävät odotushetkensä ja treenimatkansa älypuhelimen räpläämiseen.

Aivosähköhäiriöt tuovat uusia haasteita opettamiseen ja oppimisympäristöihin.

Olen tullut siihen tulokseen, että meidän pitää koulussa kaiken hälyn ja mölyn ja ylenmääräisen ärsykeroinan sijasta pyrkiä rauhaan, rauhalliseen ja jatkuvaan opiskelunvirtaan. Vältän projekteja. Oppikirja ja vihko ovat edelleen rautaa. Opettajan kerronta on valttia. Opetuksen herkkuhetkiä ovat rauhalliset ja eteenpäin vievät opetuskeskustelut.

Ei silti, käytän hyvin paljon dokumenttikameraa ja älytaulua. Dokumenttikameran avulla oppilaat oppivat järjestelmälliseen vihkon ja työkirjan käyttöön. Myös vastausten näyttäminen on helppoa, kun kameralla voi näyttää samaa oppi- tai työkirjaa, mikä oppilaallakin on.

Oppilaani istuvat jonoissa yksittäispulpeteissa, mikä auttaa opiskelussa keskittymiseen. Kun ryhmätöitä tehdään esim. leijonatunneilla (Lions Quest), äkkiä ne ryhmät silloin kasaan saadaan. 

Luokan etuseinää pidän lähes tyhjänä, ei turhia ärsykkeitä ollenkaan. Etuseinään en ripustele kuvistöitä. Kuvistöitä ei saa ripustella seinille hujan hajan, vaan työt on ripustettava kaikkien ripustussääntöjen mukaisesti. Seinille on jätettävä myös tyhjää tilaa. 

Seinien yleisvärinä valkoinen on ylivoimainen.

Luokka on pidettävä siistinä. Jokaiselle esineelle on paikkansa ja ne ovat käytön jälkeen palautettava juuri oikeille paikoilleen. Roskat roskikseen.

Kaikenlaista fyysistä ja henkistä sekasortoa on vältettävä.

Koulut ovat siirtymässä inkluusioaikaan. Erityisoppilaita alkaa virrata hiljalleen tavallisiin luokkiin. Erityisoppilaat tarvitsevat selkeän ja rauhallisen oppimisympäristön.

Opettaja ei ole lääkäri

17.10. HS Pääkirjoitus

Opettajalta ei pidä vaatia lääkärin asiantuntemusta

Eri­tyis­tä huo­len­pi­toa tar­vit­se­vien las­ten si­joit­ta­mi­nen mui­den op­pi­lai­den jouk­koon edel­lyt­tää, et­tä tar­vit­ta­vaa tu­kea an­ne­taan muun ope­tuk­sen ohel­la. Myös on­gel­miin pi­tää puut­tua no­peas­ti ja suun­ni­tel­mal­li­ses­ti eri alo­jen asian­tun­ti­joi­den voi­min.

Val­tio ei ole osoit­ta­nut aiem­paa te­hok­kaam­mak­si tar­koi­tet­tuun jär­jes­tel­mään py­sy­vää li­sä­ra­hoi­tus­ta. Kun­tien kou­lu­toi­meen ja ter­veys­pal­ve­lui­hin koh­dis­tu­vien leik­kaus­pai­nei­den vuok­si var­hai­sen ja yk­si­löl­li­sen puut­tu­mi­sen hy­viä aja­tuk­sia on ko­ko ajan vai­keam­pi muut­taa teo­rias­ta käy­tän­nök­si.

Oppi­lai­den oi­rei­lun taus­tal­la on usein psyyk­ki­siä on­gel­mia, ei­kä opet­ta­jien pi­dä yrit­tää­kään teh­dä diag­noo­se­ja tai mui­ta ter­vey­den­huol­lon am­mat­ti­lai­sil­le kuu­lu­via töi­tä. Ope­tus­alan am­mat­ti­jär­jes­tö OAJ on aja­nut ku­rin­pi­to­kei­no­jen laa­jen­ta­mis­ta, mut­ta ku­rin­pi­dol­la­kin puu­tu­taan enem­män seu­rauk­siin kuin syi­hin.

Mo­net opet­ta­jat väit­tä­vät, et­tä kou­lu­jen työ­rau­ha on vii­me vuo­si­na sel­väs­ti hei­ken­ty­nyt. Tä­män vuo­den ai­ka­na pel­käs­tään Hel­sin­gis­sä opet­ta­jat ovat ra­por­toi­neet uh­kaa­vas­ta op­pi­laas­ta 200 ker­taa.

Opet­ta­jia­kin hei­kom­mas­sa ase­mas­sa ovat op­pi­laat: hei­hin koh­dis­tu­via uh­kia ja vä­ki­val­taa ei ti­las­toi­da, ei­kä häi­riöi­den vai­ku­tus­ta las­ten op­pi­mi­seen ja ke­hi­tyk­seen voi­da edes mi­ta­ta.

Oi­keus­kans­le­ri kiin­nit­ti al­ku­vuo­des­ta huo­mio­ta op­pi­las­huol­lon suu­riin on­gel­miin. Jo­pa 20 pro­sen­tia nuo­ris­ta kär­sii mie­len­ter­vey­den häi­riöis­tä, mut­ta jo­ka vii­den­nes­sä kun­nas­sa ei ole lain­kaan kou­lu­psy­ko­lo­gin tai -ku­raat­to­rin pal­ve­lui­ta.


On erittäin hyvä, että oppilashuollon puutteista alkavat puhua muutkin kuin opettajat.

On päivänselvää, että opettaja ei ole lääkäri.

Silti silloin tällöin opettajille yritetään sälyttää terveydenhoidollisia tehtäviä. Kuten Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa todetaan, usein oppilaiden oireilun taustalla on psyykkisiä ongelmia. Niitä ratkomaan tarvitaan oman alansa ammattilaisia. Opettajien pääasiallinen tehtävä on yhä edelleen opettaminen.

On hämmästyttävää, että lähikouluperiaatetta eli kaikkien oppilaiden sijoittelua tavallisiin luokkiin ja kouluihin on alettu toteuttaa puolivillaisesti.

On köyhiä kuntia, joilla ei ole lähikouluperiaatteen toteuttamiseen rahaa. On myös kuntia, joilla ei ole minkäänlaista rotia, ei noudateta edes lakia. Joka viidennessä kunnassa ei ole oppilashuollollisia palveluja juuri ollenkaan. Ei palkata koulupsykologeja tai -kuraattoreita. Lyödään laimin kouluterveyspalvelut, kaikki lapset eivät saa säännöllisiä koululääkärin tarkastuksia.

On ihmeellistä, että Suomessa ei ole kunnollista valvontaa.

Kunnat saavat järjestää kouluterveyspalvelut kuin pellossa. Pahiten laistetaan mielenterveyden häiriöistä kärsivien lapsien hoito. Ajatellaan, että kyllä koulussa se maikka hommat hoitaa.

Alkuviikosta las­tenp­sy­kiat­ri, Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­sen eri­tyis­asian­tun­ti­ja Jukka Mäkelä totesi Hesarissa, että kal­lii­den tut­ki­mus­jak­so­jen si­jaan voi­si ol­la jär­ke­väm­pää pal­ka­ta lap­sel­le kouluun oma avus­ta­ja! Annan Mäkelälle tästä lausunnosta vuoden pro-peruskoulu-puupää-mitalin. Kuinka etääntynyt koulumaailman arjesta erityisasiantuntija Mäkelä voikaan olla?

Vai tarkoittiko Mäkelä, että avustaja olisi koulutettu lääkäri tai lastenpsykiatri?

Kun arvioidaan, että jopa 20 prosenttia lapsista kärsii mielenterveyshäiriöistä, voidaan hyvällä omatunnolla puhua julkisesta heitteillejätöstä.

Kun lapsi on pieni, voidaan jotain vielä tehdä. Lapsen kasvaessa ongelmat pahenevat ja kasautuvat, parantaminen on aina vain vaikeampaa. Aikuisen hoito on hyvin kallista.

Koska lähikouluperiaatetta on alettu toteuttaa, siihen on myös panostettava.

1. Opettajia kannattaa kuunnella.

2. Sairaalakoulujärjestelmää on kehitettävä tai apu on tuotava suoraan kouluille oppilaan luo.

3. Tuki on voimakkaasti suunnattava tärkeimpään nivelvaiheeseen, esikouluun ja peruskoulun kolmelle ensimmäiselle luokalle.

4. Luokkakoot on pidettävä pienenä vaikka hampaat irvessä.

Nyt on kertakaikkiaan aika lopettaa lullukkamainen löpinä ja ryhdyttävä joka tasolla puheista tekoihin.

pro peruskoulu: Suomalaiset lastenpsykiatrian asiantuntijat, Pontius Pilatus - pesen käteni?

Suomalaiset lastenpsykiatrian asiantuntijat, Pontius Pilatus - pesen käteni?

Luin aamun hesarista erittäin hämmentäviä asiantuntijalausuntoja. Alkaa tosissaan tuntua, että asiat eivät ole enää kenenkään hanskassa. Vaikuttaa siltä, että koulut tullaan jättämään ongelmineen yksin. Silloin, kun ministerit alkavat huutaa toiveiden tynnyreitten perään, ollaan todellisessa pulassa.

HS Digilehti 15.10.

Ministeri toivoo apua väkivaltaisten koululaisten hoitoon

HS: Kou­lut tar­vit­se­vat no­peam­min apua vä­ki­val­tai­ses­ti käyt­täy­ty­vien op­pi­lai­den hoi­toon, sa­noo ope­tus­mi­nis­te­ri Juk­ka Gus­tafs­son (sd).

Avul­la hän tar­koit­taa so­siaa­li- ja ter­veys­pal­ve­lu­jen asian­tun­ti­joi­den pal­ve­lui­ta.

Enkeliporsas: Tämän nyt tietää jokainen. Kuinka Gustafsson aikoo nopeuttaa avun saantia? Mistä rahat?

HS: Eräs opet­ta­ja ha­luaa, et­tä kou­lu­kun­toi­suu­del­le ase­tet­tai­siin ra­ja, jot­ta kou­luun ei pää­si­si mis­sä kun­nos­sa ta­han­sa. Täs­tä Gus­tafs­son ei in­nos­tu.

"Se tar­koit­tai­si hel­pos­ti, et­tä kaik­kein hei­koim­mas­sa ase­mas­sa ole­vat jäi­si­vät ko­ko­naan kou­lun ul­ko­puo­lel­le."

Enkeliporsas: Kuinka niin? Eivätkö sairaalakoulut ole kouluja?

HS: Ope­tus­mi­nis­te­ri ei ha­lua tar­ken­taa, mi­tä lain­muu­tos konk­reet­ti­ses­ti tar­koit­tai­si.

Enkeliporsas: Koulut ja opettajat sekä oppilaat ja vanhemmat kaipaavat kouriintuntuvaa konkretiaa eikä turhanpäiväistä löpinää. Yllä oleva ministerin lause kuulostaa järjettömältä: Ministeri ei halua tarkentaa, mitä lainmuutos konkreettisesti tarkoittaisi. Miksi ministeri ei halua? Mitä hyötyä on tehdä hypoteettisia lainmuutoksia?

HS: "Ei pi­dä luo­vut­taa. Läh­tö­koh­tai­ses­ti pi­tää pyr­kiä pi­tä­mään lap­set kou­lu­työs­sä mu­ka­na."

Enkeliporsas: Tottakai pitäisi. Mutta, mitä pitää tehdä, kun lapsi ei ole koulukuntoinen? 

HS: Samaa miel­tä ovat las­ten­psy­kiat­rian asian­tun­ti­jat. Hei­dän mu­kaan­sa lap­sia pi­tää tu­kea pää­asias­sa kou­lus­sa ei­kä lä­het­tää hei­tä hoi­toon.

Enkeliporsas: Mitä vaivaa suomalaista lastenpsykiatriaa? Eikö sairaita lapsia pidäkään lähettää hoitoon? Onko suomalainen lastenpsykiatria nostanut kätensä ylös?

HS: "Pois­lä­het­tä­mi­sen kult­tuu­ri on mah­do­ton yh­tä­lö las­ten mie­len­ter­vey­den kan­nal­ta. Ei ole sel­lais­ta psy­kiat­ris­ta pal­ve­lu­jär­jes­tel­mää, jo­ka ot­taa vas­taan kaik­ki, jot­ka ovat han­ka­lia jos­sa­kin ym­pä­ris­tös­sä", sa­noo las­tenp­sy­kiat­ri, Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­sen eri­tyis­asian­tun­ti­ja Juk­ka Mä­ke­lä.

Enkeliporsas: Erityisasiantuntija Jukka Mäkelä, ei ole kyse hankalista lapsista, vaan sairaista lapsista. Mistä poislähettämisen kulttuurista on kyse? 

Enkeliporsas: Jos kukaan ei ota vastuuta sairaan lapsen hoidosta, voidaan täydellä syyllä puhua julkisesta heitteillejätöstä.

HS: Mä­ke­län mie­les­tä kal­lii­den tut­ki­mus­jak­so­jen si­jaan voi­si ol­la jär­ke­väm­pää pal­ka­ta lap­sel­le oma avus­ta­ja.

Enkeliporsas: Tämä Mäkelän lause on pohjanoteeraus. Kun lapsi on mieleltään sairas, hankitaan luokkaan koulunkäyntiavustaja? Opettaja tai koulunkäyntiavustaja ei ole lääkäri tai mielenterveyshoitaja, ei sinnepäinkään. Opettajat on koulutettu opettamaan ja koulunkäyntiavustajat tukemaan lasten koulunkäyntiä.

HS: Myös do­sent­ti Mat­ti Rim­pe­län mu­kaan käy­tös­häi­riöi­sen lap­sen siir­tä­mi­nen kou­lus­ta psy­kiat­ri­sel­le osas­tol­le on ää­rim­mäi­sen har­voin myön­tei­nen asia.

Asiantuntijat ei­vät suos­tu ve­tä­mään ra­jaa sil­le, mil­loin lap­si on kou­lu­kun­toi­nen.

Enkeliporsas: Jos asiantuntijatkaan eivät suostu vetämään koulukuntoisuuden rajaa, niin kuka sen tekee? Miksi he eivät suostu? Mitä järkeä on kouluttaa asiantuntijoita, joilla ei ole käyttöä.

HS: Eri­tyis­pe­da­go­gii­kan pro­fes­so­ri Mar­jat­ta Ta­ka­la pu­hui­si mie­luum­min kou­lun kun­nos­ta: on­ko siel­lä ko­keil­tu eri­lai­sia ope­tus­jär­jes­te­ly­jä? On­ko siel­lä mah­dol­li­suus pien­luok­kiin, eri­tyis­opet­ta­jaan ja kou­lua­vus­ta­jaan?

Enkeliporsas: Mitä sitten tehdään, kun kaikki eväät on syöty, on ollut mahdollisuus pienluokkaan, erityisopettajaan ja koulunkäyntiavustajaan? Ja sitä paitsi Takala tietää aivan hyvin, että läheskään kaikkialla ei ole tarjolla pienluokkaa, erityisopettajaa ja koulunkäyntiavustajaa.

HS: "Kou­lu on lap­sen työ­paik­ka. Töi­hin ei voi men­nä rie­hu­maan. Jos siel­lä ei pe­da­go­gi­sis­ta tu­ki­toi­mis­ta huo­li­mat­ta pys­ty ole­maan, on yh­teis­kun­nan jär­jes­tet­tä­vä muu rat­kai­su."

Enkeliporsas: Lopulta ainoa järjellinen lause tuli professori Takalalta, jos mikään koulun tukitoimi ei ole auttanut, on yhteiskunnan järjestättävä muu ratkaisu.

Mikä se muu ratkaisu voisi olla? En keksi hyvällä tahdollakaan muuta kuin, että sairaalakouluja on perustettava lisää.

Painotan ennaltaehkäisyn merkitystä.

Kaikki ylimääräinen mikä yhteiskunnalta liikenee, on kohdistettava merkittävimpään nivelkohtaan, esikouluun ja peruskoulun kolmeen ensimmäiseen luokkaan. Kun lapsi on pieni, voidaan vielä jotain tehdä.

Yhteiskuntapolitiikkamme ontuu pahasti. Jotkut perheet voivat pahoin ja kukaan ei auta. Päinvastoin, neuvolaverkostoa on supistettu.

Pikkuhiljaa alkaa kyllästyttää yleinen hissuttelu ja voivottelu. On toiminnan aika.

pro peruskoulu: Varhainen puuttuminen tuo säästöä

pro peruskoulu: Koulutus on ennaltaehkäisevää toimintaa

Lisäys:

Koska käsitteet ovat hämärtyneet joiltakin asiantuntijoilta, on selvennettävä:

Kouluissa opetetaan lapsia. Opettajat opettavat.

Sairaaloissa parannetaan ihmisiä. Lääkärit parantavat.