Suomalaista apartheidia

6.11. Iltasanomat

Verkkouutiset: Stubb ällistyi huhusta lasten välitunneista: "Muistuttaa 50-luvun segregaatiosta"

Ministeri Alexander Stubb (kok) elää siinä käsityksessä, että Suomessa ruotsin- ja suomenkielisten tilanne muistuttaa USA:n 1950-luvun rotusegregaatiota.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (kok) osallistui eilen kokoomuksen Verkkouutisten mukaan ruotsinkielen asemasta pidettyyn paneelikeskusteluun Oikean Aallon paneelikeskustelussa Espoon Otaniemessä.

Stubb kertoi haluavansa huomattavasti enemmän kaksikielisiä kouluja.

- Olen kyllä myös kuullut kauhutarinoita sellaisista tilanteista, joissa esimerkiksi Porvoossa koulussa lapsia ei päästetä leikkimään pihalle välitunnilla yhtä aikaa, koska tapahtuisi jonkinlaista 'kielikontaminaatiota', Stubb sanoi tilaisuudessa Verkkouutisten mukaan.

-  Se muistuttaa minua enemmän Yhdysvaltain segregaatiosta 1950-luvulla kuin mistään muusta, hän sanoi.

Tänään vietetään ruotsalaisuuden päivää eli Svenska Dagenia.

Olen samaa mieltä Alexander Stubbin kanssa.

Porvoon malli, jossa ruotsinkielisiä lapsia ei päästetä "kielikontaminaation" pelossa yhtä aikaa muiden kanssa pihalle leikkimään, ei ole nykypäivää. Tulee mieleen Yhdysvalloissa ja Etelä-Afrikassa aikoinaan harrastettu rotuerottelupolitiikka.

Porvoon malli on todella outo, koska nykykoulussa puhutaan paljon suvaitsevaisuudesta ja moninaisuudesta, ja silti Porvoossa erotellaan syntyperäisiä suomalaisia toisistaan.

Mielenkiintoista on, että esim. Vantaalla paraikaa lopetellaan melko suuriakin suomenkielisiä kouluja, mutta annetaan pienten ruotsinkielisten koulujen olla. Jos halutaan johdonmukaisesti säästää seinistä, pitäisi pienet ruotsinkielisetkin koulut lopettaa. Monessa kunnassa ruotsinkieliset lapset saavat opetusta pienemmissä kouluyksiköissä ja pienemmissä opetusryhmissä kuin suomenkieliset lapset.

Voitaisiin aivan hyvin ajatella, että muodostettaisiin muutama "sekakoulu" sekä ruotsinkielisille että muille lapsille. Ruotsinkieliset lapset saisivat omat luokkansa ja pihoilla välituntisin oltaisiin kaikki yhdessä. Yhdessäolon luontevuuden takia jotkut suomenkieliset lapset voisivat aivan oikeasti alkaa haluta opiskella ruotsin kieltä.

Esim. kotikaupungissani Vantaalla ruotsinkieliset lapset joutuvat reissaamaan kouluunsa pitkienkin matkojen takaa, koska kaupungissa on vain neljä ruotsinkielistä pikkualakoulua, Dickursby skola, Kyrkoby skola, Mårtensdal skola ja Västersundoms skola.

Kaksi kouluista, Kyrkoby ja Västersundoms, ovat aivan pikkuisia kouluja. Pienessä koulussa oppilasyksikköhinta on aina erittäin korkea. 

Myös Porvoossa on melkoinen kasa pikkuisia ruotsinkielisiä kouluja, peräti 13, mikä on paljon Porvoon kokoiseen pikkukaupunkiin. Kalliiksi tulee. 

Porvoossa on 14 suomenkielistä koulua. Porvoon asukkaista v. 2010 suomenkielisiä oli 64,7 prosenttia, ruotsinkielisiä 30,7 prosenttia.

Jos minä suunnittelisin Vantaan ruotsinkielistä kouluverkkoa, niin säilyttäisin Dickursbyn ja Mårtensdalin koulut. Helsinge skola ja Helsinge gymnasium, jotka toimivat yhdessä Helsingin pitäjän kirkokylässä, on tietysti säilytettävä.

Vantaalla voisi aivan hyvin kokeilla kaksikielisiä kouluja, koska Vantaalla asuu hyvin vähän täysruotsinkielisiä lapsia. Suurin osa Vantaan ruotsinkielisten koulujen lapsista on kaksikielisiä. Jotkut vanhemmat laittavat kouluihin täysin suomenkielisiäkin lapsia, mikä aiheuttaa harmaita hiuksia ruotsinkielisten koulujen opettajille. 

Ruotsinkielisissä luokissa pitää puhua ruotsia, mutta ruotsinkieliset luokat eivät välttämättä tarvitse täysin ruotsinkielisiä kouluja.

Vantaan poikittaislinjan 55 bussi kuljettaa paljon ruotsinkielisten koulujen lapsia kodeista kouluun ja takaisin. Liikun melko usein ko. bussissa. Moni ruotsinkielinen lapsi puhuu bussiin noustuaan luokkatoveriensa kanssa myös suomea. 

Luonteva kaksikielisyys on melkoinen valtti.

Mina svenskspråkiga läsare, var så vänliga och minns det femte budordet. Skjut inte budbäraren.