Unta pollaan 2.

Yle 27.4.

Suomalaistutkimuksen mukaan lasten liian vähäinen yöuni ja unihäiriöt lisäävät ADHD-oireita eli impulsiivisuutta ja keskittymisvaikeuksia. Ennestään tiedetään, että ADHD-lapsilla on runsaasti unihäiriöitä, mutta uuden tutkimuksen perusteella myös pelkkä univaje näyttää aiheuttavan ADHD-tyyppistä oireilua.

- Tulokset viittaavat siihen, että käytöshäiriöiden ehkäisemisessä on tärkeää kiinnittää huomiota lasten nukkumiseen ja riittävään unensaantiin, sanoo lääketieteen lisensiaatti Juulia Paavonen.

Tutkimukseen osallistui 280 tervettä pääkaupunkiseudulla asuvaa 7 - 8-vuotiasta. Vähän nukkuviksi laskettiin lapset, jotka nukkuivat keskimäärin alle 7,7 tunnin yöunet.


Nyt se on oikein todistettu. Ainakin kokeneet opettajat ovat tienneet sen aina.

Sääli, että neuvolaverkostoa on Suomessa karsittu, sillä en tiedä parempaa paikkaa, missä valistaa vanhempia kädestä pitäen lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvissä asioissa. Minulle on tullut sellainen kuva, että jotkut vanhemmat ovat aika kädettömiä lastensa kasvatuksessa, osa vanhemmista ei saa ajoissa lapsiaan nukkumaan. Edes tervettä järkeä ei käytetä.

Olen aivan varma, että lasten keskittymis- tai käyttäytymishäiriöihin vaikuttaa alituinen sähköisten välineiden käyttö, vrt. tietokone- tai konsolipelaaminen. Ylenmääräisellä pelaamisella täytyy olla jonkinlainen vaikutus.

Itse olen puhunut leikkimielisesti "aivosähköhäiriöistä".

Lapselle riittäneee sähköiseen pelaamiseen maksimissa tunti vuorokaudessa. Tietokoneita sun muita vastaavia vempaimia ei pidä sijoittaa lastenhuoneisiin, vaan aikuisten silmälläpidon alaisiksi.

Ja alakoululaiset nukkumaan viimeistään pääuutislähetyksen jälkeen.

Ongelmaoppilaiden hoitojono on tuskaisen pitkä

HS 29.1.

"Vakavasti koulua häiritsevien ja henkisesti pahoinvoivien oppilaiden hoitoon pääsy saattaa pääkaupunkiseudulla kestää jopa yli vuoden.

"Voi sanoa, että 70 prosenttia oppilaista, jotka haluavat psyykkisiin ongelmiin apua, eivät sitä saa ajoissa", kertoo Vantaan peruskoulutoimenjohtaja Ilkka Kalo.

"Kun hoito viivästyy, syntyy tilanteita, joissa ongelmat kärjistyvät", toteaa Helsingin perusopetuksen johtaja Outi Salo."

Kokeneena opettajana on todettava - voi olla, että apua ei aina saada koko alakoulun aikana. Jonot ovat niin pitkät. Sairaala- ja sijoituspaikoista on huutava pula.

Koulupsykologin tutkimuksiinkin voi joutua jonottamaan monta vuotta. Psykologilla voi olla omalla alueellaan yli tuhatkin oppilasta, ja siihen joukkoon mahtuu monta tutkittavaa. Kaikki eivät ole suinkaan ongelmalapsia. Oppimisvaikeuksienkin tutkiminen vie aikansa.

Kuraattorille voi päästä juttelemaan pikakomennuksella, mutta juttelemalla suuria ongelmia ei pystytä ratkomaan. Siihen tarvitaan lääkäreitä ja pitkällistä hoitoa.

Kyllä monessa tapauksessa oppilaan ongelmien hoito jää opettajien ja koulun kontolle. Tehdään, mitä voidaan, ja joskus on nostettava vain kädet ylös. Peruskoulu loppuu aina joskus, ja oppilas lähetetään niine eväineen eteenpäin. Kalliiksi tulee yhteiskunnalle.

Jotkut henkisesti pahoinvoivat oppilaat roikkuvat joukon jatkona useita vuosia. Kaikkia heistä ei saada hoitoon edes koko peruskoulun aikana. Kaikki opettajat sen tietävät. Turha sitä on kaunistella.

Jos vuodessa tai kahdessa oppilaan saa hoitoon, kyseessä on miltei lottovoitto.

Vantaankosken koulun tapaus

Ase- ja kalapuikkokahinaa, ilotulitteita, ulostetta ilmastointikanavassa...mukavia pikku-uutisaiheita lehdistölle...

Vantaankosken koulu Kehä kolmosen kupeessa on suuri kuuden sadan oppilaan yhtenäiskoulu. Lehdistöstä ja internetin keskustelupalstoilta on tullut sellainen kuva, että koulussa olisi jatkuva sotatila.

Koulun oppilaat tulevat pääosin Länsi-Vantaan pohjoisosien rauhallisilta omakotialueilta. Alueella ei ole edes kovin paljoa epäsosiaalista ainesta.

Koululla ongelmia aiheuttaa noin kymmenen murrosikäistä poikaa, yksi heistä näyttää olevan todellinen nokkamies. Puhutaan siis suhteesta 10:600 eli 1:60!

Rehtorin kertoman mukaan asiaa on yritetty ratkoa koulun keinoin mm. vanhempainilloissa. Oletan, oman pitkän työkokemukseni perusteella, että juuri niiden kymmenen pojan vanhemmat eivät kaikki ole tulleet niihin iltoihin. Usein "ongelmalapsien" vanhemmat jäävät kotiin.

Mitkä oikeastaan ovat ne koulun keinot, kun kyseessä on henkisesti vakavasti sairas tai häiriintynyt lapsi?

Koulun keinoja ei ole.

Koulumaailman päättäjät voivat todeta empaattisesti, että ilkivalta johtuu oppilaan pahasta olosta. Mitä! Kaikkihan sen tajuavat, mutta asian toteaminen ei paranna koskaan ketään.

Kouluille ei ole annettu minkäänlaisia mahdollisuuksia puuttua pahanolon syihin. Erittäin hyvällä tuurilla voidaan saada oppilaalle vaikkapa se himoittu sairaalapaikka. Oikein vaikeat tapaukset passitetaan sieltäkin nopeasti takaisin kouluun, kun ei mitään voida tehdä.

Koulu on yhteiskunta pienoiskoossa. Koulua käyvät kaikki.

Miksi mitään ei tehdä silloin, kun jotain on vielä tehtävissä? Miksi esikoulun tai alkuopetuksen opettajia ei kuulla? He näkevät kymmenessä minuutissa onko lapsi sairas tai häiriintynyt.

Politiikot ja päättäjät hurkastelevat kauniilla sanoilla, mutta koulu tarvitsee resursseja tuekseen.

Opettajan tehtävä on kasvattaa ja opettaa lapsia - opettaja ei ole lääkäri. Yhteiskunnan odotukset opettajan ja koulun suhteen ovat ylimitoitetut. Emme ole yli-ihmisiä.

Tukea on annettava:

1. luokkakoko pienemmäksi: luokilla 1-3 max 18, luokilla 4-9 max 24
2. eityisopettajia ja -luokkia lisää
3. avustajia luokkiin tarpeen mukaan
4. koulukuraattoreita ja -psykologeja riittävästi
5. avohoitoa kehitettävä ja sairaalapaikkoja lisättävä

Valtaosa oppilasta on terveitä ja normaaleja lapsia. On suhteellisen helppoa poimia joukosta ne harvat oppilaat, jotka tarvitsevat apua.

Vantaakosken koulun tilanne olisi aivan toinen, jos vain muutama oppilas olisi ohjattu hoitoon jo alaluokilla. Ongelmilla on aina taipumus pahentua, jos mitään ei tehdä.