Peruskoulun päättöarvioinnin uudet kriteerit

Odotettu uutinen kolahti postilaatikkooni.

Kaikki tietävät, että tavoite lisätä arvioinnin yhdenvertaisuutta sekä arvosanojen vertailukelpoisuutta on hyvä. Hyvä, että arvosanoille 5, 7 ja 9 laaditaan selkeät kriteerit. 

Olen oppilailleni kuudennen luokan keväällä aina todennut, että muistakaa sitten, että ysiluokan kevättodistus ei sitten ole enää mitään vessapaperia, sillä haetaan lukioon tai ammattikouluun.

Muistan hyvin, kun Vantaalla tehtiin alueellista opetussuunnitelmaa, silloin määriteltiin kriteerit numeroille 5 ja 8. Olin fysiikan ja kemian ryhmässä. Eniten keskustelua syntyi numerosta 5. Kysyimme mentorilta, joka oli alueen toisen yläkoulun rehtori, että mitä tehdään, jos oppilas ei tavoita numeron 5 kriteereitä. Annettiin vahvasti ymmärtää, että numeron 5 kriteereiden on oltava sellaisia, että kaikki pääsevät läpi.

Kun mentori lähti huoneesta pois, naureskelimme hetken ja teimme työtä käskettyä, mahdollisimman väljätulkinnalliset numeron 5 kriteerit. Käytimme paljon sanapareja on tutustunut, on kokeillut jne. Varsinaisesta osaamisesta ei vitosen suhteen tullut yhtään mainintaa.

Nykyisen opetussuunnitelman kriteerit ovat vielä väljemmät, kun osaamistaso on määritelty vain numerolle 8. 

Toivottavasti nyt onnistutaan. Hienoa, että perusnumero 7 rehabilitoidaan. Hyvin mielenkiintoista on, millaiset kriteerit numerolle 5 luodaan. Nyt oppilas voidaan päästää läpi, vaikka hän ei jossain oppiaineessa osaa juuri mitään.

Oleellinen kysymys on: Mitä tehdään, jos oppilas ei saavuta numeron 5 kriteerejä? 

Kihelmöivän mielenkiintoista, odotan laajaa keskustelua. Juuri mikään ei opettajien mielestä ole niin seksikästä ja intohimoja herättävää kuin oppilasarviointi.

* * *

Perusopetuksen arvioinnin uudistaminen etenee 

Tiedote. Julkaistu: 15.05.2019, 09:31

Opetushallitus

Opetushallitus valmistelee perusopetuksen päättöarvioinnin uusia kriteerejä ja arvioinnin linjausten täsmennyksiä yhteistyössä asiantuntijoiden ja sidosryhmien kanssa. Tarkempien kriteerien tavoitteena on lisätä arvioinnin yhdenvertaisuutta sekä arvosanojen vertailukelpoisuutta. Arvioinnin tasa-arvoisuus on herättänyt huolta sekä opetusalan ammattilaisissa että perheissä. Kriteerityön ohella selkiytetään arvioinnin kansallisia linjauksia, sillä ne on koettu nykyisessä opetussuunnitelmassa liian tulkinnanvaraisiksi.

Nyt laaditaan arvioinnin kriteereitä arvosanoille 5, 7 ja 9. Niissä määritellään, mitä peruskoulunsa päättävän oppilaan on osattava kyseisen arvosanan saadakseen.

─ Tällä hetkellä osaamistaso on määritelty vain arvosanalle 8. Arvioinnin linjauksia täsmentämällä saadaan koko maahan yhtenäisemmät arvioinnin periaatteet tueksi kouluille ja opettajille arvioinnin toteuttamisessa, toteaa opetusneuvos Erja Vitikka Opetushallituksesta.

Valmistelu tehdään yhdessä opettajien, tutkijoiden ja sidosryhmien kanssa

Arvioinnin kriteerien valmistelutyötä ja linjausten selkiyttämistä tehdään yhdessä opettajien sekä didaktiikan asiantuntijoiden kanssa. Työtä ohjaa Opetushallituksen nimeämä ohjausryhmä, jossa ovat mukana keskeiset sidosryhmät. Työn tukena toimii lisäksi asiantuntijaryhmä, johon kuuluu päättöarviointiin perehtyneitä tutkijoita.

Arvioinnin kehittämistyön päämääränä on päättöarvioinnin yhdenmukaistaminen ja sen myötä peruskoulun tasa-arvoisuuden vahvistaminen. Tavoitteena ovat sellaiset kriteerit ja ohjeet, jotka palvelevat kouluja arvioinnin toteuttamisessa mahdollisimman hyvin. Valmistelutyössä on otettu huomioon opettajien toive siitä, että kriteerit saadaan käyttöön nopeasti. Samalla pyritään kuitenkin varmistamaan lopputuloksen laatu kommentointi- ja lausuntokierroksilla sekä käytettävyyden varmistamisella, mikä vaatii oman aikansa. Tästä syystä kriteerien laatimisen aikataulua on täsmennetty.

─ On tärkeää, että opetuksen järjestäjille ja kouluille varataan riittävästi aikaa sekä arviointilinjausten että kriteerien paikalliseen prosessointiin ja perehtymiseen, sanoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Mari Sjöström.

Ensin tarkennetaan koko peruskoulua koskevat arvioinnin linjaukset

Työ on aikataulutettu niin, että ensimmäisenä saadaan selkiytettyä peruskoulua koskevan arvioinnin linjaukset ja tarkennettua arvioinnin toteutukseen liittyvää ohjeistusta. Tämä koskee kaikkia vuosiluokkia ja muun muassa sitä, missä vaiheessa numeroarviointien tekeminen aloitetaan.

Työtä tehdään kevään ja kesän kuluessa, ja arvioinnin linjausten luonnos saadaan kommentoitavaksi verkkoon 16.9.─18.10.2019. Viimeistely tehdään saadun palautteen pohjalta marras-joulukuussa ja uudet linjaukset julkaistaan 31.12. Paikallinen opetussuunnitelmatyö ja suunnitelmien käyttöönotto tapahtuu kevään 2020 aikana ja linjaukset tulevat voimaan uuden lukuvuoden alusta 1.8.2020.

Uusien kriteerien mukaiset päättöarvosanat annetaan kaikissa oppiaineissa keväällä 2022

Päättöarvioinnin kriteereitä valmistellaan kuluvan kevään ja alkusyksyn aikana työpajoissa oppiaineryhmittäin. Oppiaineryhmissä on mukana kaikkien oppiaineiden opettajia sekä tutkijoita. Työpajatyöskentelyssä syntyneiden kriteeriehdotusten toimivuutta arvioidaan Opetushallituksen, Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen KARVIn sekä opetus- ja kulttuuriministeriön yhdessä toteuttamassa käytettävyystestauksessa loppuvuodesta 2019. Samalla varmistetaan se, että kriteerit ovat linjassa arviointiin liittyvän tutkimustiedon kanssa. 

Päättöarvioinnin kriteerien laajempi kommentointi verkossa ja lausuntojen kerääminen toteutetaan syksyllä 2020. Kriteerit viimeistellään palautteen pohjalta siten, että ne julkaistaan 31.12.2020. Paikallinen käyttöönotto tapahtuu keväällä 2021. Kriteerit tulevat voimaan 1.8.2021 ja niiden mukaisia päättöarvosanoja päästään antamaan kaikissa oppiaineissa ja koko ikäluokalle keväällä 2022.

─ OAJ pitää opettajien arviointityötä ja arvioinnin yhdenvertaisuutta paremmin tukevien arviointikriteerien laatimista erittäin tärkeänä. On hienoa, että työtä tehdään eri tahojen vuorovaikutuksessa ja yhteisellä prosessilla. On myös erittäin hyvä, että tälle työlle otetaan nyt huolellisen valmistelun vaatima aika, jotta myös kriteerien käytettävyys voidaan varmistaa. Päätetty etenemisjärjestys on oikea: liikkeelle on lähdettävä arvioinnin yleisten linjausten täsmentämisestä, toteaa kehittämispäällikkö Jaakko Salo Opetusalan ammattijärjestö OAJ:stä.

Opetushallitus tukee arvioinnin linjausten ja päättöarvioinnin kriteerien toimeenpanoa muun muassa koulutuksella, ohjauksella ja muulla tuella. Tavoitteena on, että kouluissa on riittävästi aikaa perehtyä linjauksiin ja kriteereihin sekä valmistautua niiden käyttöön ennen lukuvuoden 2021─2022 alkua.

Äidinkielen arviointikriteereistä on tehtävä kristallinkirkkaat

Kirjoitin eilen Hesariin Mielipiteeseen. Olen huolissani kuten moni muukin opettaja siitä, että lukemisen ymmärtämisen taso etenkin joillakin pojilla ei peruskoulun päättövaihessa ole edes tyydyttävää. Ehdotin ratkaisuksi äidinkielen jakoa kahdeksi erilliseksi oppiaineeksi, äidinkieleen ja kirjallisuuteen, jotta lukemisen ymmärtämiseen saataisiin pontta.

1980-luvun alussa äidinkielessä annettiin kaksi arvosanaa, toinen äidinkielestä ja toinen kirjallisuudesta. Kriteerit olivat selkeät. Aamuhesarin vastineessa professori emerita Katri Karasma totesi, että erillinen arvosana voisi auttaa.

Kaksi arvosanaakin voisi tuoda sitä penäämääni pontta, mutta silloinkin arviointikriteereiden pitäisi olla kristallinkirkkaat. 

Hesarissa oli toinenkin vastine, jossa Taloudellisen tiedotustoimiston (TAT) Mikko Hakala muisteli omaa kouluaikaansa.

Kirjoitin Hesariin oman vastineen, jossa korjasin muutamia Hakalan virhetulkintoja nykykoulusta.

* * *

HS 4.1. Lukijan mielipide

Äidinkieltä ja kirjallisuutta ei voi eikä saa erottaa kahdeksi oppiaineeksi

Sirpaleinen oppiaine tarvitsee edelleen eheytystä.

LUOKANOPETTAJA Kai-Ari Lundell esitti (HS Mielipide 2.1.) huolestuneisuutensa lasten – erityisesti poikien – heikentyneestä lukutaidosta. Hänen ideansa lukemisen innostamiseksi ja hyvien mallien antamiseksi ovat kannatettavia. Niitä opettajat ja vanhemmat käyttävätkin. Mutta myös erillinen arvosana voisi auttaa.

Sen sijaan hänen ehdotustaan kahdesta eri oppiaineesta, kielestä ja kirjallisuudesta, en kannata, vaikka monissa maissa kirjallisuus alkaa omana oppiaineena viidenneltä luokalta. Suomessa kirjallisuudesta voidaan pitää eri tavoin painottuvia kursseja. Oppiaineen sisällöt ovat moninaiset, kun siihen kuuluu lukeminen, kirjoittaminen, kieli, kirjallisuus, draama ja media. Niitä integroidaan, mutta ne ovat toki omia osa-alueitaan. Niiden tieteellinen pohja hajottaa niitä vielä enemmän. Hajanaisuuden estämiseksi olisi eheytettävä äidinkielen opetustieteen tutkimussuuntaus. Sen merkityksen ymmärtäminen on jäänyt tajuamatta, kun opettajankoulutuksessa ajetaan pseudotieteellistä ainedidaktiikkaa.

Lundellin jako, jonka mukaan äidinkieleen kuuluisivat kielioppi, oikeinkirjoitus ja media, kirjallisuuteen taas luova kirjoittaminen ja ilmaisutaito, on keinotekoinen. Niiden hajottamisen sijaan oppiainetta pitää tarkastella uusia osa-alueita ja virtauksia saaneena.

Oppiaine täyttää tänä vuonna 175 vuotta. Aluksi se oli suomen kielen opettelua vieraana kielenä, sillä tunnit käytettiin Kalevalan kääntämiseksi ruotsiksi, joka oli koulun opetuskieli. Tunteja oli yläalkeiskoulussa ja lukiossa vain kaksi tuntia viikossa.

Äidinkielessä oppiaineena on viime vuosisadalta lähtien painottunut kirjallisuus. Näitä kahta ei voida eikä pidä erottaa. Sirpaleinen oppiaine tarvitsee edelleen eheytystä. Se, että uudet sisällöt lisätään usein äidinkieleen, on näkynyt erityisesti mediassa. Peruskoulun myötä opetussuunnitelmaan tuli läpäisyperiaatteella opetettava joukkotiedotus. Nyt se kuuluu enimmäkseen äidinkieleen.

Lukutaidon kohentamiseksi on lukuliike, joka saa aikaan lukutaidon tehostamista sekä koulun sisällä että lasten kotona. Perhelukeminen on tulossa Suomeen. On hyvä, että luokanopettajat innostuvat äidinkielestä. He tarvitsisivat sitä koulutukseensa nykyistä huomattavasti enemmän. Myös koko opettajankoulutus tarvitsisi uudistusta. Toivottavasti myös oppiaineen teoreettiset ongelmat alkaisivat kiinnostaa.

Katri Karasma

professori emerita, Espoo

* * *

4.1. HS Lukijan mielipide

Etenkin pojille pitää kertoa, mihin hyvää lukutaitoa työelämässä tarvitaan

Itse olen vasta työelämässä törmännyt työnantajien kielellisiin vaatimuksiin.

LUOKANOPETTAJA Kai-Ari Lundell oli huolissaan lukutaidon heikentymisestä (HS Mielipide 2.1.). Hänen mukaansa kirjallisuuden tulisi olla oma oppiaineensa viidennestä luokasta ylöspäin.

Kun olin koululainen, koin äidinkielen turhaksi, koska kyselyistäni huolimatta minulle ei selitetty, miksi opiskelimme äidinkieltä. Yksikään opettaja ei kertonut, mihin tarvitsen työelämässä romaaneja, runojen tulkintaa tai esimerkiksi asioiden käsitteellistämistä.

Sain vastaukseksi, että ”ne ovat tärkeitä asioita”. Tämä tapa motivoida toimii joidenkin kohdalla. Väitän kuitenkin, että etenkään monet pojat eivät motivoidu opiskeluun ilman konkreettisia esimerkkejä työelämästä.

Olen vasta työelämässä törmännyt työnantajien kielellisiin vaatimuksiin. Oppiaineena äidinkielen ongelma ei ole vähäinen tuntimäärä vaan monen nuoren heikko motivaatio.

Lisäksi, toisin kuin Lundell antoi ymmärtää, digitaaliset välineet voivat oikein käytettyinä toimia myös lukemaan oppimisen tukena.

Pakollisen kirjallisuuden lisäämisen sijaan nuorten motivaatiota voisi parantaa linkittämällä opetukseen paremmin nuorten tulevaisuuden tarpeita. Moni nuori ei tiedä, että työhakemuksessa ei saisi olla kirjoitusvirheitä tai että virallinen sähköposti eroaa someviestistä.

Motivaatiota nostaisi sekin, että tekstien aiheet olisivat monipuolisempia. Olisin itse poikana kaivannut tarinoita esimerkiksi urheilusankareista tai lentokonetekniikasta – luinhan jo paljon kotona. Koulutekstien aiheet vain tylsistyttivät.

Mikko Hakala
Taloudellinen tiedotustoimisto TAT

Tajunnanvirtaa taide- ja taitoaineiden arvostelusta

Teemu Selänteen 3. luokan todistus

12.10.  HS

Eroon koulunumeroista? Lapsiasiavaltuutettu ja asiantuntijat luopuisivat osasta arvosteluja, opettajat eri mieltä

Koululiikuntaa ei pitäisi arvioida numeroilla, sillä huonot arvosanat syövät itsetuntoa.

Toisaalta kiitettävä liikuntanumero voi olla oppilaan todistuksessa ainoa hyvä numero.

Näin perustellaan eri kantoja kysymykseen, pitäisikö koulujen taito- ja taideaineita arvostella numeroilla. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on ehdottanut numeroista luopumista liikunnassa, musiikissa, kotitaloudessa, käsitöissä ja kuvataiteissa.

"Pitääkö kenenkään saada kuutosta liikunnasta? Miksi se on kasvun ja oppimisen kannalta tärkeää?" hän kysyy.

"Kukaan ei tarvitse huonoimpia numeroita luovuusaineissa. Ne ovat rampauttavia."

Taide- ja taitoaineiden numeroarvostelu pulpahtaa säännöllisin väliajoin keskusteluun, toiset ovat puolesta, toiset vastaan.

Kuten lukijani arvaavatkin (tai tietävät), olen TT-aineiden (taito- ja taideaineet) numeroarvostelun puolesta.

Puhutaan paljon TT-aineiden numeroarvoastelun vaikutuksesta oppilaan itsetuntoon. 

Voidaan myös ajatella, mikä on esim. matematiikan numeron merkitys oppilaan itsetuntoon. Matematiikka vaatii paljon työtä, mutta kympin oppilaat ovat usein myös matemaattisesti lahjakkaita.

Samalla tavalla kuten TT-aineen heikko arvosana, niin myös matematiikan heikko arvosana vaikuttaa lapsen itsetuntoon. 

Väittäisin, että heikko matematiikan arvosana on rampauttavampi kuin heikko TT-aineen arvosana. Oppilas voi luulla olevansa tyhmä, mutta harva esim. liikunnasta heikon arvosanan saanut kokee olevansa tyhmä.

Ja miksi musiikissa tai kuvataiteessa lahjakkaalta oppilaalta pitäisi evätä kymppi, kun matemaattisesti lahjakas oppilas sen kympin saa?

"Oppilas, joka ei menesty lukuaineissa, mutta saa hyvän arvosanan kuvataiteessa, kokee, että hänellä on arvokas ja arvostettu taito", sanoo Kuvataideopettajat ry:n puheenjohtaja Anna Linna. (HS 12.10.)

Olen samaa mieltä kuin Anna Linna.

Olen tyyppiesimerkki Anna Linnan oppilaasta, joka ei menesty lukuaineisssa. 

Olen myöhäisherännäinen, mitä säntillisen opiskelun suhteen tulee. Kun kävin oppikoulua ja lukiota, koin, että minulla on muutakin tekemistä kuin jokapäiväinen pänttääminen ja läksyjen lukeminen. Luin kokeisiin edellisenä iltana, ja numerot olivat sen mukaisia.

Kuvataide ja ainekirjoitukset pitivät minut elossa. En saanut todistukseen kymppejä käytöksen lisäksi kuin kuviksesta ja kaunokirjoituksesta. Luin kyllä viime tinkaan ennen ylioppilaskokeita. Nykymuotoinen kurssimuotoinen opiskelu olisi ollut minulle murhaa niin kuin se nyt monelle pojalle on.

Kaikki oppiaineet ovat yhtä tärkeitä, niitä pitää arvostaa yhtälailla. Olisi peräti kummallista, että toista oppiainetta arvostetaan numeroarvostelun avulla, mutta toista ei. Oppilaat kokisivat, että oppiaineet, joista ei saa numeroa, ovat pelkkiä hanttiaineita.

Käytännössä TT-aineissa oppilasta kannustetaan enemmän kuin lukuaineissa. TT-aineissa oppilasta palkitaan enemmän yrittämisestä, kun taas lukuaineissa arvioidaan tulosta eli numero annetaan enemmänkin kokeiden perusteella. 

Kun oppilaat menevät yläkouluun, korostan heille, että heidän pitää osata jo pikkuisen taktikoida ja laskea oppiaineiden keskiarvoja. Jos oppilas on heikko esim. matematiikassa ja muissa lukuaineissa, keskiarvoa pitää nostaa muilla oppiaineilla. 

Sanon oppilaille:

Jos saat matikassa vitosen, huolehdi siitä, että saat esim. kotitaloudesta ja liikunnasta vähintään kasit. Olet silloin plussan puolella. Peruskoulun päättötodistus ei ole mitään vessapaperia, pyrit sillä lukioon tai ammattikouluun.

Pitää muistaa, että numeroarvostelu on oppilaan oikeusturvaa. 

Arviointikeskustelut, vanhempainvartit, ovat rautaa. Käytännössä vartit ovat vähintään puolituntisia. 

Joidenkin oppilaiden kohdalla keskustellaan enemmänkin, kun tehdään henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevia suunnitelmia (melkoinen sanahirviö siis, siksi käytetään tuttavallisemmin lyhennettä HOJKS).


Kannatan:

1.-3. lk - selittävä, pelkkä sanallinen arvostelu

4.-8 lk - numeroarvostelu sanallisella selitteellä

Sanallisella selitteellä voidaan kannustaa oppilasta parantamaan suoritustaan. Sillä voidaan myös kertoa, millaisella panostuksella oppilas on saanut numeronsa.

Otetaan pari esimerkkiä, oppilaat saavat saman numeron, mutta panostus on ollut erilainen.

8 - Olet yrittänyt kovasti ja yrityksesi on tuottanut hyvää tulosta, kun numerosi on noussut. Nyt hallitset peruslaskut kunnolla. Vielä, kun jaksaisit panostaa lisää prosenttilaskuun.

8 - Olet matemaattisesti lahjakas oppilas, mutta pystyt parempaan. Asenteesi on heikko, mikä näkyy selkeästi sekä läksyjen tekemisessä että tuntiaktiivisuudessa. Jos et paranna asennettasi, numerosi on vaarassa pudota seiskaan.

9. lk - pelkkä numeroarvostelu

Peruskoulun päättötodistuksella pyritään jatko-opintoihin.

Niin, mutta eikö se liikunnan kymppi tehnyt gutaa Teemu Selänteelle? Ties vaikka ilman sitä liikunnan kymppiä Teemu olisi voinut kokea itsensä huonoksi.

Annetaanko numeroita vai arvioidaanko sanallisesti?

 

Törmäsin Facebookissa erittäin hauskaan kuvaan, on sitä oppilasarvostelua ollut ennenkin. Kiertokoulustakaan ei ole niin kovin pitkä aika, sillä isoäitini Hanna Lalu kävi kiertokoulua Vehkalahdella.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiertokoulu

Ei kiertokoulun arvosanataulukko huono ollutkaan, se voisi aivan hyvin soveltua nykykouluunkin. Sanan mitätön voisi korvata jollakin sopivammalla sanalla.

Kiertokoulun todistuksessa parasta on plussat ja miinukset, itse lisäisin vielä puolikkaatkin. Nyt opettajat voivat joutua arviointisolmuun.

Kuvitellaan esimerkki:

On kaksi oppilasta. Toisen oppilaan kokeiden keskiarvo jossakin oppiaineessa on 7.5  ja toisen oppilaan 8.4. Molemmat voivat silloin saada saman numeron, kahdeksikon. 

Miksei voitaisi ajatella, että toinen oppilas saisi numeron 7.5 ja toinen 8.5? Oppilaan oikeusturvan kannalta on outoa, että kahdella oppilaalla kokeiden keskiarvon ero voi olla lähes numeron luokkaa, ja silti oppilaat saavat saman kasin.

Nykyoppilasarviointi on äärimmäisen sekavaa, opettajat eri kunnissa näpyttelevät Wilmalla todistuksia siten, että todistuksilla ei ole vertailukelpoisuutta olenkaan. Joissain kunnissa noudatetaan ohjeita pilkuntarkkaan, joissain kunnissa on puhdas numeroarvostelu.

Olen sekalinjan kannattaja. 

Todistuskaavakkeessa olisi paikka numerolle, skaala yhdestä viiteen plussineen, miinuksineen ja puolikkaineen. Lisäksi kullekin oppiaineelle olisi pari tyhjää riviä opettajan kannustavaan sanalliseen arviointiin.

Oppilasarvostelu ahdistaa

28.10. Yle

Arvostelun ääripäät ahdistavat opettajia – "Aika julmaa sanoa pienelle lapselle, että hän ei ole koskaan kohtelias"

Virolahden ja Miehikkälän ala- ja yläkouluissa halutaan muuttaa oppilaiden käytöksen arviointia. Peruskoulun 1.-6. luokilla oppilaan käyttäytymistä on arvioitu tähän mennessä muun muassa kohteliaisuuden, aktiivisuuden, tavaroista huolehtimisen sekä sääntöjen noudattamisen perusteella. 

Kaikkiaan kriteerejä on kymmenen. Opettaja arvioi käyttäytymistä ja huolellisuutta viisiportaisella asteikolla, jossa paras luonnehdinta on "aina". Esimerkiksi "oppilas on aina aktiivinen oppitunnilla". Muut luonnehdinnat ovat "useimmiten", "joskus", "harvoin" sekä "ei koskaan".

Opettajilta tulleen palautteen vuoksi käytöksen arviointia halutaan kuitenkin muuttaa. Asteikon ääripäät "aina" ja "ei koskaan" ovat opettajien mielestä arvioinnin kannalta vaikeat määritteet. 

Tällä viikolla kokoontuvalle kaakon kaksikon yhteiselle sivistyslautakunnalle esitetään, että paras arvosana olisi "erinomainen" ja huonoin "heikko". Numeroarvosteluun Virolahdella siirrytään käytöksen suhteen vasta yläasteella.

– Yläkoululaisten käyttäytymisnumerossa huomioidaan entistä enemmän positiivisuutta ja toisten huomioon ottamista, sanoo sivistystoimenjohtaja Auli Hyttinen.


Nykyisenkaltainen sanallinen arviointi, jota alakouluissa käytetään, on sairasta. Sanat sattuvat enemmän kuin neutraalit numerot.

Wilmalla näpytellään luennehdintoja, aina, useimmiten, joskus, harvoin sekä ei koskaan. Käyttäytymisen ja huolellisuuden arvioinnissa tuollaisella asteikolla luonnollisesti painottuu useinmiten. 

Otetaan esimerkiksi Vantaan viidennen luokan lukuvuositodistuksesta kohta Yhteisten sääntöjen noudattaminen. Harva oppilas noudattaa aina yhteisiä sääntöjä. Vielä harvempi oppilas noudattaa niitä joskus, harvoin tai ei koskaan.

Voisi oikeastaan sanoa, että viisiportainen sanallinen asteikko on älyvapaa, koska kaikkia asteikon osia ei voi käyttää. En ole koskaan nähnyt oppilasta, joka ei noudattaisia yhteisiä sääntöjä ei koskaan.

Sitä paitsi viisiportainen asteikko koetaan numeroina, aina = 10, useinmiten = 9 tai 8, joskus = 7 tai 6, harvoin = 5, ei koskaan = 4.

Miksi ei voitaisi sanat, jotka eivät tavallaan kuvaile mitään, korvata viisiportaisella numeraalisella asteikolla? Viisi olisi paras numero, ykkönen heikoin.

Olen sekalinjan kannattaja, ensin numero ja perään kirjoitetaan selite. Otetaan esimerkki äidinkielestä, Kirjoitustaito ja tekstin tuottaminen:

4 

Teknisesti osaat kirjoittaa hyvin, teksistäsi saa selvän, kirjoitusvirheitä ei juuri löydy. Mutta joskus tuntuu, kun sinun pitäisi luoda tekstiä, et laita likoon parastasi. Ei pidä aina mennä sieltä, missä aita on matalin.

On outoa, että lapsi saa erilaisen todistuslärpäkkeen riippuen siitä, missä kunnassa hän asuu. Kaakon kulmilla käyttäytymistä ja huolellisuutta arvioidaan kymmenellä kriteerillä, meillä Vantaalla viidellä. Olen nähnyt joidenkin kuntien lärpäkkeitä, joista löytyy pelkästään numeroita, ei sanallista arviointia lainkaan.

Oppilaiden oikeusturvan ja todistusten vertailukelpoisuuden takia todistuskaavakkeiden pitäisi olla samanlaisia koko maassa.

Nykyarvioinnissa parasta ovat vanhempien vartit, jotka ovat kyllä jo aikoja sitten venähtäneet hauskoiksi puolituntisiksi. 

Otetaan esimerkiksi uudelleen Kirjoitustaito ja tekstin tuottaminen. Vanhempien varttien aikana minulla on opetajanpöydän kulmalla tarinavihkopino. Voin kertoa vaikka sormella näyttäen sekä oppilaalle että vanhemmille, kuinka oppilas kirjoittaa. On helppo kannustaa tai kertoa, mitä parannettavaa on. Suullinen arviointi on hyvin yksilöllistä.

Kaksi arviointia lukuvuodessa on riittävä määrä, vanhempain vartti ja lukuvuositodistus. 

Mutta pitää  muistaa, että todistukset ja vanhempainvartit ovat vain osa oppilaan arviointia. Pääosa arvioinnista on kumminkin jatkuvaa arviointia. Kannattaa piipahtaa Opetushallituksen sivuilla ja lukea hienot arviointiohjeet. Monipuolista on. 

Arviointi oppimisen tukena –jatkuva arviointi ja monipuoliset arviointikäytänteet (OPH)

Professori Päivi Atjonen (2007) on todennut, että arvioinnin tulisi olla motivoivaa ja innostavaa. Oppimisen iloa ei saa tappaa, eikä oppilasta lannistaa.

Joka tapauksessa arviointi on vaikea laji.