Kaivokselan koulun uudistettu hieno koulukirjasto
Kirjoitin alla olevan mielipiteeni Hesariin noin kuukausi sitten, hauskaa, että se julkaistiin nyt.
Tiedän, että ajatus kirjallisuudesta omana oppiaineenaan ärsyttää joitakin opettajia. Argumentteina käytetään pirstaloitumista tai muutosvastarintaa tai haikailua menneisyyteen.
Olen aidosti huolissani lukemisen ymmärtämisen tasosta ja siitä, että on lapsia ja nuoria, jotka eivät romaaniin koske. Jos ihminen ei pysty tai halua romaaneja lukea, vielä vaikeampaa on orientoitua oppi- tai tietokirjoihin. Kirjallisuus on myös avain oman maailmankatsomuksen muodostumiseen.
Olen ollut huolissani jo pitkään ja olen kirjoitellut lukemisen ja kirjallisuuden puolesta ennenkin.
* * *
2.1. HS Lukijan mielipide
Kirjallisuus omaksi oppiaineekseen
Jos lapsi ei saa kotona lukemisen mallia, sitä on annettava koulussa.
Suomessa on pian lukemisen ymmärtämisen hätätila, kun yhä useampi ei enää ymmärrä lukemaansa. Jotain on tehtävä, eikä vain voivotella tai itkeä Pisa-tulosten huonontumista.
Jos koulu tuottaa oppilaita, varsinkin poikia, jotka eivät ymmärrä lukemaansa, vanhempien kotona ja opettajien koulussa on ryhdistäydyttävä.
Vanhempien on luettava ääneen lapsille pienestä pitäen. Lapselle lukeminen on hyvin vuorovaikutteista: kirjan kuvista tai tapahtumista voidaan kysellä tai keskustella. Turvallisuudentunne lisääntyy. Puoli tuntia päivässä isän tai äidin sylissä ei tee yhdellekään lapselle pahaa. Ikävä kyllä monet vanhemmat eivät lue lapsille mitään. He eivät aina anna edes lukemisen mallia lukemalla itse kirjoja. Kaikille ei tule kotiin enää edes sanomalehteä.
Puhelimet hetkeksi pois! Lukemaan oppii vain lukemalla.
Jos lapsi ei saa kotona lukemisen mallia, sitä on annettava koulussa. Lapsille ääneen lukeminen päiväkodissa ja koulussa lisää tasa-arvoa. Ensin luetaan satuja ja myöhemmin romaaneja. Täysin hiljaa kuunteleminen opettaa myös keskittymään. Samalla lapset houkutellaan vaivihkaa kirjallisuuden pariin.
Oppiaineena äidinkieli ja kirjallisuus on hyvin risainen ja täyteen tupattu. Yksi mahdollisuus olisi jakaa äidinkieli ja kirjallisuus peruskoulun viidennestä luokasta ylöspäin kahteen eri oppiaineeseen: äidinkieleen ja kirjallisuuteen. Äidinkieleen jäisivät tekniset osuudet kuten kielioppi, oikeinkirjoitus ja media. Kirjallisuuteen tulisivat kirjallisuuden lisäksi luovat osiot kuten luova kirjoittaminen ja ilmaisutaito.
Kirjallisuuden merkitystä korostettaisiin, jos kirjallisuudesta annettaisiin eri numero todistukseen. Lukemiseen tulisi pontta.
Kai-Ari Lundell
luokanopettaja, Vantaa
luokanopettaja, Vantaa
Tekstit
