perjantai 31. toukokuuta 2013

Peruskoulu valtion harteille


Laitoin seuraavan erittäin tärkeän kirjoituksen blogiini kokonaisuudessaan:

31.5. Kinnunen


Suomalainen peruskoulu on kansainvälisen maineensa huipulla. Neljästi se on PISA -tutkimuksen voimin julistettu ainutlaatuiseksi yhdistelmäksi korkeatasoista, tasa-arvoista ja pienillä kustannuksilla tuotettua laatua. Monet merkit kuitenkin viittaavat siihen, että peruskoulu on tullut käännekohtaan. 1990-luvulla ja sitä ennen tehdyt koulupoliittiset ratkaisut ovat menettämässä kantovoimansa, ja peruskoulu on vaarassa ränsistyä.

PISA -menestys on paradoksaalisesti luonut näköharhan siitä, että suomalainen peruskoulun erinomaisuus on itsestäänselvyys, jonka vaalimisesta ja kehittämisestä ei tarvitse kantaa huolta. Julkinen keskustelu ja huoli peruskoulusta on tuskin milloinkaan peruskoulun historiassa ollut vähäisempää kuin nyt, vaikka lukuisat tutkimukset ja asiantuntijat ovat esittäneet huolestuttavia havaintoja koulujen tilasta. Tässä kannanotossa, joka syntyi Helsingin yliopiston Kasvatussosiologian tutkimuskeskuksen järjestämän Justice through Education -seminaariin osallistujien kesken, nostamme esille vain kaksi keskeistä, toisiinsa kietoutunutta ongelmaa: peruskoulun sisäinen eriytyminen ja rahoitus.

Koulujen väliset erot erityisesti pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa ovat kasvussa. Jakautumien suosittuihin ja torjuttuihin kouluihin on käynnissä, ja vanhemmat käyttävät yhä enemmän suurten kaupunkien avaamia mahdollisuuksia hakeutua muualle kuin lähikouluun.

Eriytyminen on suurinta Helsingissä ja Turussa. Helsingin tilanteen tekee poikkeukselliseksi ja myös monimutkaiseksi se, että lähes neljännes oppilaspaikoista on ei-kunnallisissa sopimuskouluissa, jotka useimmiten ovat yksityisiä. Turussa taas koulunvalintaan, painotettuun opetukseen ja luokkamuotoiseen erityisopetukseen on innostuttu niin, että enää 40 prosenttia yläkoululaisista opiskelee valikoimattomissa, opetusryhmissä asuinalueensa mukaisessa yläkoulussa.

Yhdestä vuoden 1998 Perusopetuslain innovaatiosta, ”painotetusta opetuksesta”, on muodostunut väylä soveltuvuuskokeiden kautta valikoituihin ”erikoisluokkiin”, vaikka lainsäätäjistä harva tätä lienee toivonut. Painotettua ainetta opiskellaan 1–2 viikkotuntia oppiaineen valtakunnallista vähimmäistuntimäärää enemmän, joten se ei edellytä oman pysyvän opetusryhmän perustamista.

Kuntien kasvavat säästöpaineet vauhdittavat eriytymistä hyviin ja huonoihin kouluihin. Hyvä esimerkki tästä on Vantaa, jossa ainoana suurista kaupungeista on pystynyt hillitsemään eriytymistä periaatteella ”ei niinkään valintaa koulujen välillä vaan kouluissa”. Heikon taloutensa takia Vantaa ei ole kuitenkaan pystynyt täysin vastaamaan huutoonsa ja tarjoamaan valintoja koulujen sisällä.

Koulujen sisäistä eriytymistä lisää se, että yli puolessa Suomen peruskouluista on käytössä jonkinlainen oppilaiden tasoryhmitys. Opetusryhmien perustaminen on koulujen rehtoreiden päätösvallassa, eikä tarkempaa tietoa jakoperusteista ole olemassa. Siksi ei olekaan yllättävää, että PISA 09 kertoi nimenomaan heikoimpien oppilaiden oppimistulosten huononemisesta.

Suomalainen peruskoulu on kansainvälisessä katsannossa keskihintainen ja muihin Pohjoismaihin verrattuna suorastaan halpa. OECD:n mukaan Suomi käytti peruskouluunsa vuonna 2007 neljänneksen vähemmän rahaa kuin muut Pohjoismaat. Perusopetuksen rahoitus on siirtynyt liiaksi kuntien harteille ja näin riippuvaiseksi kunnan verotuloista. Valtionosuus on laskenut 1990-luvun 57 %:sta 2000-luvulla noin 30 %:iin. Tilannetta pahentavat vuosille 2012 - 2017 perusopetustakin koskevat valtionosuuksien mittavat leikkauspäätökset.

Ilmassa on siis riittävästi merkkejä peruskoulun hätätilasta. Lukuisien maiden esimerkit osoittavat, että jos julkisten koulujen annetaan liikaa eriytyä, kehityssuuntaa on hyvin vaikea, jollei mahdotonta muuttaa. Ruotsissa myönnetään nyt laajasti, että yksityisten vapaakoulujen perustaminen 1990-luvulla oli suuri poliittinen virhe. Vieläkin laajemmin ollaan kuitenkin yhtä mieltä siitä, että friskola -järjestelmää on poliittisesti lähes mahdotonta enää purkaa. Jos suomalaisen peruskoulun annetaan eriytyä ja rapautua, sillä on edessään terveyskeskusten kohtalo: julkinen palvelu näivettyy ja apuun on huudettava yksityissektoria. Tätä tuskin edes kaikki liiketoimintamahdollisuuksien lisäämisen kannattajat haluaisivat.

Helsingissä 29.5.2013

Hannu Simola
Professori, Koulutussosiologia- ja politiikka, Helsingin yliopisto

Anneli Kangasvieri
Johtaja, Opetus ja kulttuuri, Kuntaliitto

Kari Kinnunen
Erityisopettaja, OAJ:n varapuheenjohtaja, Tuusulan kunnanvaltuutettu

Laura Kolbe,
Professori, Euroopan historia, Helsingin yliopisto, Helsingin kaupunginvaltuutettu

Aulis Pitkälä
Pääjohtaja, Opetushallitus


Kuten lukijani tietävät, perustin properuskoulu-blogini, koska olin huolissani suomalaisen peruskoulun tilasta ja tulevaisuudesta.

Päinvastoin kuin luullaan, peruskoulun rapauttaminen ei johdu rahanpuutteesta, vaan kyseessä on aate. Ei haluta koulutuksellista tasa-arvoa, vaan haikaillaan rinnakkaiskoulujärjestelmän perään. Ei auta, vaikka suomalainen peruskoulu on kansainvälisesti ajatellen kadehdittavan kustannustehokas. Kaiken kukkuraksi suomalainen peruskoulu tuottaa erittäin hyvää tulosta, vrt. PISA-tutkimukset.

Peruskoulun kiero rapauttamismekanismi on yksinkertainen, peruskoulun rahoitus on sysätty talousvaikeuksissa kamppaileville kunnille. Sylttytehdasta ei ole vaikea etsiä - Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja ko. liittoa liehittelevä Kokoomus.


Peruskoulun kurjistamista on edistänyt Kokoomus-johtoinen veropolitiikka, jonka pääteesi on ollut siirtyä progressiivisesta valtion verotuksesta tasaveroluonteiseen kunnallisverotukseen. EK ja Kokoomus ovat onnistuneet veropolitiikassaan täydellisesti.

Kunnallisveroa ei voida nosta loputtomiin kunnallispoliittisten paineiden takia. Toisaalta suin surmin ei haluta nostaa peruskoulun valtionosuuksia. Kunnallispalvelujen surmankierre on kiihtyvä.

Miksei peruskoulun rahoitus voisi olla kokonaisuudessaan valtion harteilla? 

Ehdotin asiaa julkisesti ensimmäisen kerran Tuomas Enbusken radio-ohjelmassa silloiselle opetusministerille, Kokoomuksen Henna Virkkuselle. 

Enbusken radio-ohjelman jälkitunnelmia

Nyt lapset ovat opetuksen suhteen eriarvoisessa asemassa. Opetuksen laatu ja tukipalvelut riippuvat siitä, missä lapsi asuu. Näin ei saa olla.

Ei ole enää koulutuksellista tasa-arvoa. Peruskoulun ensimmäisen opetussuunnitelman (POPS 1972) kantava idea on henkitoreissaan.

Lisäyksiä:

1. En ole nostamassa kokonaisveroastetta. Valtion peruskoulu rahoitettaisiin muuttamalla verotuksen painopistettä kunnallisverotuksesta valtion verotukseen.

2. Byrokratiaa ei ole syytä lisätä, vaan vähentää. Kunnallista kouluhallintoa kevennettäisiin, vastaavasti lisättäisiin yksittäisen koulun päätäntävaltaa. Esim. jos koulun vuosibudjetista jäisi yli rahaa, raha jäisi koulun käyttöön. Saataisiin pitkäjännitteisyyttä suunnitteluun.

3. Peruskoulun rahoituksen lisäksi valtion rooli olisi ohjaava ja valvova. Katsottaisiin tarkkaan, että myönnetyt varat käytetään oikeaan tarkoitukseensa. Tehtäisiin yksi valtakunnallinen peruskoulun opetussuunnitelma, mallia voisi ottaa vuoden 1972 valkoisesta POPS:sta. 

- määriteltäisiin yhtenäiset luokkakokorajat
- oppilaat saisivat samanverran opetusta
- yhdenmukaistettaisiin myös arviointikäytännöt
- opetuksen tukipalvelut, mm. psykologi-, kuraattori- ja kouluterveydenhoitopalvelujen taso olisi sama ympäri maata
- tietotekniikkaa kehitettäisiin johdetusti, voitaisiin siirtyä Linuxiin, Edubuntuun
- luotaisiin yksi valtakunnallinen edutietopankki
- saataisiin jotain tolkkua koulurakentamiseen ja homekoulujen korjaamisiin

torstai 30. toukokuuta 2013

Kalske: Ei syytettä Antti Korhoselle

30.5. Yle

Ei syytettä Alppilan koulun opettajalle

Esitutkinnassa opettajaa oli kuulusteltu epäiltynä virkavelvollisuuden rikkomiseen ja pahoinpitelyyn, koska opettaja oli 25. maaliskuuta poistanut oppilaan koulun ruokalasta voimakeinoja käyttäen.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on päättänyt, että hän ei nosta syytettä Alppilan koulun opettajaa vastaan.

Syyttämättäjättämispäätöksen mukaan opettajalla oli oikeus määrätä oppilas poistumaan ruokalasta. Opettaja oli kuitenkin tönäistessään oppilaan ruokalasta käyttänyt ankarampia voimakeinoja kuin tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen oli puolustettavaa.

Näin menetellessään opettaja oli huolimattomuudesta rikkonut virkavelvollisuutensa.

Opettajan tekoa voitiin pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä siten, että se ei täyttänyt tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistöä. Kun teko oli tehty huolimattomuudesta, kysymyksessä ei ollut myöskään lievä pahoinpitely.


Kauan kesti, mutta onneksi ei mennyt kesään. Asia lienee loppuunkäsitelty.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Koulukiusaaja


14.5. Kaleva

Kiitos Jari!

Pilapiirtäjä Jari Elsilä lähetti ystävällisesti minulle Kalevassa julkaistun piirroksensa. Pidän piirrosta blogiurani tähänastisena kohokohtana. Koska minulla ei ole omaa työhuonetta, piirros täytyy joskus kehystää ja ripustaa vaikka mökin seinälle.

Kaikki opettajat eivät uskalla puhua asioista suoraan, ollaan joko hiljaa tai hyssyttellään. Kuten toverini, opinto-ohjaaja Timo Teikari totesi, olemme lullukkaväkeä.

Joissain kunnissa on annettu ymmärtää, että opettajien on syytä olla hiljaa. Oma kaupunkini Vantaa on aina ollut avoin ja vapaamielinen. 

Korhos-gate vei varmaan monelta opettajalta puhehalut hetkeksi, pulistaan vain opettajienhuoneiden kahvipöydissä. Eniten minua ihmetyttää muutamat rehtorit, jotka kieltävät opettajiaan puhumasta julkisuudessa. Koulun mainetta suojellaan hampaat irvessä. 

Jotkut arat rehtorit ovat aivan avuttomia, kun mikrofoni tungetaan suun eteen. Annetaan hätäisiä lausuntoja tai kieltäydytään kokonaan lausunnoista. Rehtoreille pitäisi antaa koulutusta median kohtaamiseen.

Koulu ei voi olla umpio.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Alueellista yhdistysliikuntaa


Periaatteessa työhyvinvointi on työnantajan kontolla, mutta mikään ei estä työntekijöitä heittämästä omaa lusikkaa työhyvinvointisoppaan. Pääkaupunkiseudun työnantajilla on erilaisia käytäntöjä, esim. Espoossa jaetaan työntekijöille sata uimahallilippua per vuosi, mikä herätti muissa hieman kateutta. Yksi kädenojennus työntekijöiden hyvinvoinnille voisi olla liikuntaseteli, silloin työntekijä saisi valita itse miten liikkuu.

Olen Vantaan opettajien liikuntavastaava. Tehtävää hoiti kolmisenkymmentä vuotta hyvin innokas ja ansioitunut liikunnan yleismies Jukka Vartianen Kivimäen koulusta. Vartianen sai arvokkaan Kansainvälisen olympiakomitean palkinnon koululiikunnan saralla tehdystä työstä.

Tänään Akava-talossa kokoontuivat ensimmäistä kertaa Pääkaupunkiseudun kaupunkien liikuntavastaavat. Keskustelimme alueella jo toimivista hyvistä käytännöistä. Vantaan opettajat satsaavat jokavuotiseen Siuntion työnhyvinvointiviikonloppuun, johon pääsee nelisenkymmentä yhdistyksen jäsentä kerrallaan. Lisäksi maksetaan Naisten kympin joukkueiden ja Koululiikuntaliiton kisoihin osallistuvien opettajien osallistumismaksut. Espoon opettajat satsaavat viikottaisiin jumpparyhmiin kuntosaleilla.

Nykyaika ei ole järin yhteisöllistä, mikä näkyy mm. KLL:n opettajien kesäkisojen osanottajien melko jyrkkänä vähentymisenä. KLL yrittää aktivoida opettajia OAJ:n alueellisten yhdistysten kautta. Tiedotus sekä KLL:sta sekä paikallisyhdistyksistä on hyvin hankalaa, koska opettajat kouluineen ovat hajallaan. 

Yhteistyötä tarvitaan. Sovimme, että yhteistyöryhmä kokoontuu kaksi kertaa vuodessa.

Uusina ideoina nousivat esiin Pääkaupunkiseudun opettajien vuosittaiset golf- ja tenniskisat. Kisavastuut kiertävät ja tehdään yhteistyötä paikallisten seurojen kanssa. Ehdotettiin myös erilaisia kursseja aloitteleville opettajille esim. golfissa, tenniksessä ja tanssissa.

Vantaalla toimi pitkään upea opettajien koulujen välinen lentissarja, joka on supistunut yhden päivän turnaukseksi. Lentissarja oli massiivinen, oli pari koulua, joilla oli sarjassa jopa kolme joukkuetta. Nyt lentis ei jostain syystä ole enää pääkaupunkiseudulla pop, on hyvin vähän pelaajia. 

Salibandya pelataan monessa koulussa. Mietin, olisiko mahdollista järjestää maikkojen koulujen välinen salibandysarja sekajoukkuein? Kentällä voisi pelata neljä naismaikkaa ja kaksi miesmaikkaa kerrallaan per joukkue. Ensin pelattaisiin kahden lohkon alkusarja, lopuksi pelattaisiin neljän joukkueen loppusarja, välierät ja loppuottelut.

Ajattelin, että Vantaan maikkojen kulttuuri- ja liikuntatiedotusta voisi kehittää blogilla, johon olisi linkki yhdistyksen sivuilta. Blogin päivittäminen on hyvin nopeaa. 

lauantai 18. toukokuuta 2013

Lastut lentää Vantaalla

Kanniston koulu
18.5 HS


Vantaan tiukka velkakuuri ei riitä. Edessä ovat 50–60 miljoonan euron lisäkiristykset, jotka iskevät ensin kouluihin.

Kaupunginjohtaja Kari Nenonen (sd) oli viime kevään tavoin pyytänyt puhujaksi talouskonsultti Eero Laesterän. Tämän viesti oli kiristynyt:"Esitys oli silloin, että on säästettävä 30 miljoonaa kolmena vuonna. Vantaa sai karsittua kuluja noin 50 miljoonalla, mutta se ei riitä. Kuntatalous kiristyy."
Kuntaverojen ja yritysten yhteisöverojen tuotto ovat miinuksella viime vuoteen verrattuna. Työttömyys on noussut yhdeksään prosenttiin.

Palveluiden karsiminen on alkamassa kouluista: Nenosen mukaan yksiköitä kasvatetaan.

Maankäyttöjohtaja Juha-Veikko Nikulainen (kok) on jo valmistautunut siihen, että "ikäloppuja ja huonokuntoisia" kouluja puretaan. Tilalle tulisi iso koulu esimerkiksi Keski-Vantaalle.
"Tilalle kaavoitettaisiin asuntoja. Kaupunki saisi maanmyyntitulot", Nikulainen ennakoi.

Kaupunginjohtaja Nenosen mukaan myös sosiaali- ja terveyspalveluita keskitetään.

Karsimisia pohtiva työryhmä aloitti viime viikolla. Mihin säästöt osuvat, tiedetään syksyllä.
"Käymme myös vielä kerran läpi palvelut, jotka eivät ole lakiin perustuvia", Nenonen lisäsi.

Se voi tarkoittaa, että esimerkiksi kouluavustajien vähennys nousee taas esiin.


Odotettuja uutisia.

Vantaalaisten koulujen keski-ikä on hyvin nuori. Vantaa kasvoi vauhdilla. Piti rakentaa nopeasti lapsille kouluja. On joko rakennettu hyvin huonoja koulurakennuksia tai on hutiloitu peruskorjauksissa.

Juha-Veikko Nikulainen toteaa, että "ikäloppuja ja huonokuntoisia" kouluja puretaan. 

Ei Vantaalla kovin montaa ikäloppua koulua ole, huonokuntoisia kyllä. Nikulainen ennakoi, että esimerkiksi Keski-Vantaalle tulisi iso koulu. Keski-Vantaalla ei ole kuin yksi vanha koulu, Veromiehen vanha tiilinen koulu, jossa aloitin koulunkäyntini v. 1963. Rakennus on tehty kunnolla käsin tiilistä. Alueen muut koulut, Kansainvälinen koulu, Kartanononkoski ja Ylästö, ovat uusia kouluja. En ymmärrä mitä kouluja alueelta ollaan purkamassa.

Oletan, että kyse on Vantaankosken, Myllymäen ja Kivimäen kouluista, jotka sijaitsevat Länsi-Vantaalla. Laajavuoren homekoulu on jo pois käytöstä.

Oma kouluni, Pähkinärinteen koulu, on rakennettu v. 1980. Koulua ei ole kertaakaan kunnostettu perusteellisesti. Sisältä koulu näyttää hämmästyttävän ehjältä ja on siisti. Hometta ei ole. Olen kuullut huhuja, että koulua ei tulla korjaamaan. Kolme koulua, Pähkinärinne, Rajatorppa ja Tuomela, purettaisiin ja tilalle rakennettaisiin yksi suuri koulu.

Kun tehdään suuria kouluja, lasten koulumatkat pitenevät.

Ei kannata rakentaa enää erillisiä suuria ala- tai yläkouluja, vaan keskisuuria yhtenäiskouluja. Lapsi käy peruskoulunsa samassa paikassa. Hyvä esimerkki Vantaalla on Kanniston koulu.

Kaikkia ihmetyttää suomalaisen koulurakentamisen taso.

Koulurakennusten elinkaari on liian lyhyt. Monista koulurakennuksista löytyy hometta. Koulurakennukset ovat melkoinen aikapommi, jonka tuhot lankeavat veronmaksajien maksettaviksi. Kalliiksi käy.

Kun Vantaalla aletaan rakentaa uusia koulukeskuksia, kannattaa rakentaa kunnolla. On vaadittava laatua. Rakennusvalvontaa pitää tehostaa.

Ex-appiukkoni totesi usein, että köyhän ei kannata ostaa huonoa

Oli myös odotettua, että esimerkiksi koulunkäyntiavustajien vähennys nousee taas esiin.

On aloitettava uudelleen keskustelu Helsingin ja Vantaan kaupunkien yhdistymisestä.

Lisäys:

1. Karsimisia pohtiva työryhmä aloitti viime viikolla.

Kun kyse on koulusäästöistä, toiminta kannattaa ajoittaa aina kesään. Sattuneesta syystä.

2. "Käymme myös vielä kerran läpi palvelut, jotka eivät ole lakiin perustuvia."

Vantaalla koulut toimivat alarajoilla. Perustoiminnoista ei ole mitään säästettävää, opetuksesta ei voi säästää. Enää jäljellä ovat koulurakennukset.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Jarnila sai lausunnoistaan pyyhkeitä

Yle 14.5.

Helsingin opetusviraston johtaja Rauno Jarnila saa moitteet Alppilan opettajajupakan hoidosta. Jarnila arvosteli varoituksen saanutta opettajaa Antti Korhosta Helsingin Sanomissa viime viikolla.
Jarnilan mukaan Korhonen ei enää soveltuisi opettajaksi. Hän myös epäili Korhosen mahdollisuuksia jatkaa opettajana Helsingissä.
Opetuslautakunnan puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) sanoo, että lautakunta on keskustellut lausunnosta Jarnilan kanssa ja on tyytymätön hänen toimintaansa.
- Jarnilan lausunto on huono asia ja erittäin harkitsematonta. Pidän todella ikävänä, että opetustoimen johtaja lähtee antamaan tällaisia lausuntoja. Viraston johto on kyllä saanut siitä palautetta lautakunnalta, että lausunto oli varomaton eikä vastaavia enää tule.
Alanko-Kahiluodon mukaan työnantaja ei voi antaa tämän kaltaisia lausuntoja alaisistaan missään yhteydessä ja tapaus syö Helsingin mainetta työnantajana.

Odotettu uutinen.
Opetusviraston johtaja Rauno Jarnilan lausunnot Korhos-gaten yhteydessä olivat harkitsemattomia ja ala-arvoisia, kun otetaan huomioon Jarnilan asema. Rauno Jarnila on Helsingin kaupungin johtava virkamies.
Lausunnot ovat herättäneet opettajistossa suurta ihmetystä, koska Jarnilan kokemus opetusalan virkamiehenä on kattava. Hän on aiemmin toiminut sekä Opetusministeriössä että Opetushallituksessa. 
En muista, että kukaan johtavassa asemassa oleva opetusalan virkamies olisi julkisesti arvostellut yksittäisen opettajan ammattitaitoa. Suomalainen opettajienkoulutus on kansainvälisesti ajatellen hyvin korkeaa tasoa. Ei opettajienkoulutukseen niin vain kävellä, karsinta on erittäin kovaa. Suomalainen opettajienkoulutus tuottaa tasalaatuisen hyvää opettajistoa, minkä Jarnila tietää varsin hyvin.
Kun pyyhkeet on nyt annettu, on Jarnilan julkisen anteeksipyynnön paikka. 
On eritoten pyydettävä henkilökohtaisesti anteeksi opettaja Antti Korhoselta sekä julkisesti helsinkiläisiltä veronmaksajilta. Jos anteeksipyyntöjä ei kuulu, on Jarnilan tehtävä omat johtopäätöksensä. Nyt pelissä on paljon enemmän kuin Helsingin kaupungin maine työnantajana. 
Pelissä on julkisen vallan moraali.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Korhonen ei jatka Alppilassa

Remissi
Uutinen Hesarista:

Korhonen ei jatka opettajana Alppilassa

Opettaja Antti Korhonen ei jatka Alppilan yläasteen koulussa opettajana. Korhonen tapasi maanantaina iltapäivällä opetusviraston edustajia.

”Sovimme, ettei Korhonen jatka Alppilan yläasteella. Haluamme rauhoittaa tilanteen koululla. Lisäksi sovimme jatkotoimenpiteistä, mutta ne ovat työntekijän ja työnantajan välinen asia”, kertoo opetusviraston linjanjohtaja Outi Salo.

Korhonen kommentoi päätöstä yhtä niukkasanaisesti.

”Sovimme, ettemme kommentoi asiaa. Sen voin sanoa, että tämä on sata-nolla voitto minulle. Olen päätökseen tyytyväinen.”

Korhonen ja Salo eivät kerro, onko Korhoselle sovittu työpaikka jostakin muualta kuin Alppilasta.

Koulujen kevätlukukausi loppuu toukokuun lopussa. Korhosen virkasuhde on solmittu heinäkuun puoliväliin. Korhoselle maksetaan palkka potkujen jälkeiseltä ajalta maaliskuulta virkasuhteen loppuun asti.


Vaikea on kommentoida uutista, kun en tiedä tarkemmin, mistä on kysymys. Korhosen kommentti herättää paljon ajatuksia.

Niukkaa on.

Kompromissi? 

Sata-nolla? 

Toistaiseksi Korhos-gatessa ei ole ollut kuin häviäjiä.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äitienpäivän suomalainen isä oli korsolainen Vilho Reiman

Vilho Reimanilla oli kahdeksan lasta. (kuva Museovirasto)
5.5. Vantaan Sanomat


Mies, joka toi Amerikasta Suomeen äitienpäivän, ansaitsee nimeään kantavan kadun. Kahden miehen valtuustoaloite esittää Vilho Reiman tieksi tai kaduksi nykyistä Tavitietä Korsossa.

Korsoon siksi, että Kymissä syntynyt ja Helsingissä kuollut kouluneuvos Vilho Reima (1867–1948) asui elämänsä aikana myös Korsossa, silloin Tuusulaan kuuluneessa osassa.

Äitienpäivän isäksi Reima tuli 1918, jolloin Suomessa vietettiin ensimmäisen kerran äitien merkkipäivää. Silloin tosin vain Alavieskassa ja heinäkuussa.

Jo seuraavana vuonna äitejä juhlittiin usealla paikkakunnalla. Vähitellen Reima sai juurrutettua Yhdysvalloista tuomaansa ideaa koko maahan ja juhlapäiväksi vakiintui toukokuun kolmas sunnuntai.

Vuonna 1927 äitienpäivä siirrettiin nykyiselle paikalleen, koska toukokuun toinen sunnuntai oli opettajien kannalta parempi. Silloin ei vielä ollut kiireitä kokeiden arvostelussa ja kevättodistusten kirjoittamisessa. Äitienpäivästä tuli virallinen liputuspäivä 1947.


Hieno juttu Vantaan Sanomista - en tiennyt ollenkaan, että äitienpäivän isä oli korsolainen opettaja Vilho Reiman.

Äitienpäivän juuret ovat Yhdysvalloista. Ameriikan maalta on tullut muutakin kuin hampurilaisia ja halloweenia.

Levitin juuri puuöljyt terassiin ja kuuntelin samalla radiota. Haastateltiin oululaista isoäitiä, jolta kysyttiin mikä on tärkeintä nykylapselle. Hän vastasi suurinpiirtein näin: Lapsilla pitää olla säännöllinen elämä ja elämänrytmi ja heille pitää antaa rajoja ja paljon rakkautta.

En voi olla muuta kuin samaa mieltä oululaismummon kanssa. Ei se nykylapsi ole yhtään sen kummempi kuin lapset ennen. 

Enkeliporsas antaa vuoden parhaan lausunnon enkulimitalin oululaismummolle. Mummot tietää, jostain syystä ihmiset tulevat vanhemmiten viisaiksi.

Äidit ovat Suomen selkäranka.

lauantai 11. toukokuuta 2013

Epävarmuus leviää opettajien keskuudessa

8.5. MTV

OAJ:n koulutuspäällikkö Heljä Misukan mukaan opettajat eivät uskalla tehdä enää mitään häirikköoppilaille, koska pelkäävät joutuvansa samanlaisen kohtelun kohteeksi kuin opettaja Antti Korhonen.

Misukan mukaan pelko potkuista on nyt juurtunut opettajien mieleen Korhosen ennakkotapauksen jälkeen. Misukan mielestä koulurauha on heikentynyt jo nyt tämän seurauksena.

– Opettajien viesti on vahva, sillä jos pääkaupunkiseudulla toimitaan näin, niin sama voi toistua missä vaan! Jos koko ajan tulkitaan, miten opettaja toimii ja oppilaat suorastaan kulkevat lakikirja kädessään, niin kukaan ei uskalla tehdä enää mitään, puuskahtaa Misukka.

Misukka toteaa, että nekin opettajat, jotka tiesivät, miten toimia häiriötilanteissa ovat muuttuneet epävarmoiksi. 

Opettajat kertovat, että oppilaiden kommentti on herkässä: "Sulla ei ole oikeutta sanoa tai vaatia tätä!" Oppilaat vaihtavat netissä tietoja lain pykälistä. Kommentti pipon poisottamiseen on: "Lain mukaan et voi pyytää sitä!"

– Jos tilanne menee tähän, niin tässä unohtuu hyvä ja iloinen mieli. Tällä tavoin ei kasvateta oppilaita. Korhosen tapaus ryöpsäytti ilmoille pitkään ilmassa kyteneen epävarmuuden, toteaa Misukka.


Uutinen on odotettuakin odotetumpi.

Helsingin opetustusvirasto hätiköinnillään ajoi opettajat, varsinkin Helsingin opettajat, epävarmuuden tilaan.

Sitten Senaatintorin mielenosoituksen Helsingin opettajat ovat olleet hämmästyttävän hiljaa. Heidät on peloteltu. Pelko ei ole yhteistyön itu.

Opetusviraston johtotroikan on otettava lusikat kauniisiin käsiinsä. Taitava johto ymmärtää, että organisaatiota ei kannata luisuttaa pelon ja epävarmuuden tilaan. 

Opetusviraston johdon on tultava vastaan, jotta tilanne saadaan normalisoiduksi.

Kyse ei ole enää pelkästään Korhos-gatesta, vaan paljon laajemmasta asiasta, nauttiiko opetusviraston johtotroikka enää helsinkiläisten luottamusta? 

Korhos-gaten heijastusvaikutus Heljä Misukan mukaan on jo levinnyt Helsingistä muualle Suomeen. OAJ:n koulutuspäällikkö Heljä Misukka toteaa: Korhosen tapaus ryöpsäytti ilmoille pitkään ilmassa kyteneen epävarmuuden.

Oppilaiden edessä opettajan ei tule olla epävarma, vaan opettajan pitää tietää mitä tekee. Sääntöjen on oltava selvät. Niin selvät, että opettaja tietää mitä tehdään myös nopeissa, toimintaa vaativissa tilanteissa. Peruskoulunopettajan työ ei ole koskaan ollut virastotyötä, pitää toimia, kun on toiminnan paikka. On helppo toimia, kun ohjeistukset ovat kristallinkirkkaan selkeät.

Lakikirjoja läpräämällä ei kouluun järjestystä saada. Opettajien ei kuulu kinastella lasten kanssa.

Koulujen järjestyssäännöt ovat sitä varten, että niitä noudatetaan.

Perusopetuslain pykälä 36 vaatii tarkennusta ja selkeät sovellusohjeet, varsinkin pykälä 36 b. 


Kasvatus vaatii lämmintä ja kannustavaa ilmapiiriä. Pelottelu vie opettamisen ja oppimisen ilon.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Jos Korhos-gate ei olekaan hätiköinnin tulosta, vaan tarkoituksellista

9.5. IS


Opetuslautakunta hylkäsi opettaja Antti Korhosen potkut, mutta Helsingin opetustoimen johtaja epäilee yhä Korhosen soveltuvuutta opettajaksi ja kehottaa ihmisiä jopa valittamaan lautakunnan päätöksestä.

OAJ on ihmeissään: Miksi virkamies jatkaa yhden miehen sotaansa?

Opettajien ammattijärjestön puheenjohtaja Olli Luukkainen hämmästelee Helsingin Opetusviraston opetustoimenjohtaja Rauno Jarnilaa, joka jatkaa edelleen Alppilan kohuopettajan Antti Korhosen kyseenalaistamista.

Tässä joudutaan käymään ehkä pyykinpesu kaupungin sisällä. Isännät - poliitikot - päättivät yksimielisesti, mikä on Helsingin kanta. Ja vaikka virkamiehellä olisi eri kanta, hänen tehtävänään on noudattaa isännän käskyjä ja linjauksia, Luukkainen totesi.

Luukkainen myös oudoksuu sitä, että Jarnila jopa usutti kansalaisia valittamaan lautakunnan päätöksestä.

- On outoa, että hän sanoo, että kuka tahansa voi valittaa. Ihmettelen, miksi tällaista väärää tietoa pitää levittää. Se on asianomaisten asia. Miksi hän nosti tämän sille, se on outoa, Luukkainen kyseli.

 
Rauno Jarnila on toiminut kymmenisen vuotta Helsingin opetustoimen johtajana. Hän työskenteli aiemmin myös Opetusministeriössä ja Opetushallituksessa.

Yhdyn Olli Luukkaisen ihmettelyyn: Miksi virkamies jatkaa yhden miehen sotaansa?

Olen aiemmin kirjoittanut, että Korhos-gate on sähläilyn ja hätiköinnin tulosta. Ymmärrän vielä jotenkin, että Alppilan koulun rehtorit sekä linjanjohtaja Outi Salo ja opetuspäällikkö Marjo Kyllönen sähläilivät ja hätiköivät.

Mutta Jarnilan ei pitäisi sähläillä ja hätiköidä. Rauno Jarnila on kokenut virkamies. Olen ymmälläni.

Jarnila on antanut ällistyttäviä lausuntoja:

Jarnila: "Yksityishenkilöiden asioita ei pitäisi käsitellä julkisuudessa. Se on raskasta." (MTV 3.5.)

Enkeliporsas: Antti Korhonen on yksityishenkilö, hän on tavallinen riviopettaja. Korhonen on moneen kertaan todennut, että julkisuus on ollut hänelle ja hänen perheelleen hyvin raskasta. Miksi opetusvirasto toi Korhosen tapauksen näin voimalla julkisuuteen?

Jarnila: "Kuka tahansa helsinkiläinen voi muutosta hakea."(MTV 7.5.)

Enkeliporsas: Rauno Jarnila on Helsingin kaupungin johtava virkamies. Miksi Jarnila ei tyydy opetuslautakunnan täystyrmäys 10-0 päätökseen, vaan yllyttää helsinkiläisiä muutoksenhakuun?

Jarnila: "Kyllä me vakavasti pohdimme, onko hänestä enää opettajaksi." (HS 8.5.)

Enkeliporsas: En ole koskaan kuullut, että johtava opetustoimen virkamies olisi julkisesti arvostellut koulutetun opettajan kyvykkyyttä. Miksi Jarnila toimii näin?


Opetuslautakunta perustelee potkujen muuttamista varoitukseksi muun muassa opettajan aiemmalla nuhteettomalla työuralla. Antti Korhonen ei ollut saanut työstään aikaisempia suullisia tai kirjallisia varoituksia eikä työnantaja ollut aikaisemmin huomannut opettajan työssä moitittavaa. (Yle 7.5.)


Korhosen asiamiehen Erkki Mustosen mukaan Helsingissä rekisteröidään vastaavankaltaisia tapauksia muutamia kymmeniä.
– Yhtään opettajaa ei ole tällä perusteella erotettu, vaikka opettajan käytöksessä olisi ollut moitittavaa. Tämä on merkillinen prosessi. Lakimiehenä en ole 12 vuoteen törmännyt tällaiseen, jossa käytetään näin rankkoja toimenpiteitä opettajaan, täräyttää Mustonen. (MTV 3.5.)

Vantaan peruskouluissa on sattunut kuluvana lukuvuonna noin 20 tilannetta, jotka muistuttavat opettajan erottamiseen johtanutta Alppilan koulun välikohtausta.
Näissä tapauksissa opettaja on joutunut voimakeinoin poistamaan häiriköivän oppilaan ulos luokasta tai muusta koulun tilasta. Tilanteita on ollut 14 koulussa, kertoo Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo. (Vantaan Sanomat 12.4.)


Korhos-gatessa on jotain äärimmäisen poikkeuksellista. 

Korhosen ruokasalitapausta edeltävä ura oli nuhteeton kuten opetuslautakunta totesi. Saman kertoi myös Korhosen entisen koulun, Hämeenkylän koulun, rehtori Pasi Majasaari:


"Ei meillä ollut hänen työsuhteensa kanssa yhtään minkäänlaista ongelmaa. Työsuhde päättyi aivan normaalisti etukäteen sovitun mukaan, enkä joutunut antamaan hänelle varoitusta, huomautusta tai muuta vastaavaa. Ei ollut mitään, mihin olisi pitänyt puuttua", Majasaari sanoo. (HS 15.4.)


Miksi juuri Korhonen nostettiin kepin nokkaan?

Herää ajatus, että kaikki on sittenkin tarkoituksellista eikä hätiköityä. Onko jostakin syystä hakemalla haettu esimerkki, jolla on pyritty vaikuttamaan johonkin? 

Mieleeni tulee vain yksi asia:

Halutaan vaikuttaa voimalla Perusopetuslain pykälän 36 parlamentaariseen käsittelyyn. Finlex

Onko Suomen koulumaailmaan vaivihkaa muodostunut ruotsalaismallinen koulukunta? Ruotsissa peruskoulujärjestelmä on saatu lähes sekasorron tilaan.

Muistan takavuosilta korkearvoisen ruotsalaisen kouluhallintoviskaalin lausunnon, kun siellä pohdittiin käyttäytymisen arviointia. Lausunto vapaaksi suomennettuna meni jotenkin näin: "Jos todistukseen tulee käyttäytymisen arviointi, eiväthän oppilaat silloin uskalla enää nousta opettajiaan vastaan."

 
"Jupakan jälkipyykki on syytä puida perusteellisesti. Herää kysymys, miten ihmeessä kouluvirasto ajoi juttua?" sanoo OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen. (MTV 7.5.)


En ole ainoa ihmettelijä. 

1. OAJ:n pitää viedä Korhos-gate loppuun asti. 

2. Helsingin opetusviraston toimet on tutkittava kunnolla.

torstai 9. toukokuuta 2013

Opetustoimenjohtaja Rauno Jarnila jahtaa opettaja Antti Korhosta

9.5. HS


Helsingin opetustoimen johtajan Rauno Jarnilan mukaan on epätodennäköistä, että Korhonen ehti­si palata töihin ennen lukukauden loppua.

"Korhonen ilmoittaa yhä olevansa syytön kaikkeen. Pohdimme nyt sitä, ettei hän vieläkään ymmärrä tehneensä virhettä, vaikka lautakuntakin totesi hänen käyttäytyneen väärin."

Jarnila lupaa päätöksiä Korhosen jatkosta aikaisintaan ensi viikolla. Vielä on auki esimerkiksi se, jatkuisivatko hänen työnsä Alppilassa vai jossain muualla.

Jarnila ei ota kantaa siihen, voiko Korhonen vastedes työskennellä opettajana Helsingissä.
"Kyllä me vakavasti pohdimme, onko hänestä enää opettajaksi. Keskustelemme asiasta myös hänen kanssaan."

Antti Korhonen on tyrmistynyt Jarnilan puheista.

"Kävin tänään keskiviikkona keskustelemassa opetusvirastossa, ja minulle luvattiin kertoa maanantaina, missä jatkan töitäni", Korhonen sanoo.

"Olen ilmoittanut haluavani jatkaa opettajana Alppilassa. Olisin omasta puolestani voinut aloittaa vaikka heti tänään."

Korhosen mielestä heinäkuussa päättyvä sopimus pitäisi uusia korvaukseksi tapahtuneesta.

Korhonen ei myöskään sulata Jarnilan väitettä, että hän olisi toiminut väärin työntäessään oppilaan pois ruokalasta.


Helsingin opetuslautakunta antoi tyrmäysluvuin 10-0 epäluottamislauseen opetusviraston toimille:



- Toivoisin, että opetusvirastokin kantaisi asiassa myös vastuunsa ja voisimme siirtyä vastakkainasettelusta rakentavampaan keskusteluun. (Iltalehti 7.5.)


Opetustoimenjohtaja Rauno Jarnila on jääräpäinen mies. 

Jarnila ei anna periksi, vaikka opetuslautakunta tyrmäsi luvuin 10-0 opetusviraston hätiköidyt toimet Antti Korhosen tapauksessa. Virkamiehenä Jarnilan pitäisi tajuta, että nyt olisi syytä kuunnella demokraattisesti valittuja kaupungin luottamusmiehiä. 

Jarnila ei halua millään myöntää, että opetusvirasto hätiköi ja teki virheitä. Jarnilan olisi pitänyt heti kärkeen palauttaa Korhosen irtisanomispaperit takaisin pöydälle, niin tälläistä järjetöntä sotkua ei olisi syntynyt.

Jarnila runttaa Antti Korhosta julkisesti ennenkuulumattomalla tavalla: "Kyllä me vakavasti pohdimme, onko hänestä enää opettajaksi.

Kuten Alanko-Kahiluoto toteaa, opetusviraston on kannettava vastuunsa. Pikkuhiljaa on alettava pohtia nauttiiko opetusviraston johtotroikka - Rauno Jarnila, Marjo Kyllönen, Outi Salo - ollenkaan helsinkiläisten luottamusta.

Helsingin opettajistosta tihkuu tietoa, että läheskään kaikki opettajat eivät enää luota opetusviraston toimiin. Onko opetusviraston ja opettajien välinen kuilu kasvanut jo liian syväksi?

Antti Korhonen on tyrmistynyt Jarnilan vihjailuista ja puheista. Antti Korhonen ei ole ainoa, joka on tyrmistynyt.

OAJ:n on vietävä Korhos-gate loppuun asti.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Antti Korhosen lausunto Helsingin kaupungin opetuslautakunnalle


Helsingin opetusviraston lausunto Helsingin Kaupungin opetuslautakunnalle on saanut kovasti julkisuutta, mutta Antti Korhosen lausunto ei. Kannattaa lukea myös Korhosen lausunto ajatuksella läpi. 

Lausunto löytyy OAJ:n sivuilta pdf-muodossa:


03.05.2013

Opettaja Antti Korhonen on toimittanut Helsingin kaupungin opetuslautakunnalle lausuntonsa Alppilan koulun tapahtumista 25.3.2013.



On hyvin mielenkiintoista huomata, kuinka ristiriitaisia ovat toisiinsa nähden Korhosen ja opetusviraston lausunnot.

Katso myös opetustoimenjohtaja Rauno Jarnilan Päätösehdotus, joka löytyy tämänpäiväisen Opetuslautakunnan esityslistasta.

Tänään Helsingin opetuslautakunta hyväksyi Korhosen oikaisuvaatimuksen selkein luvuin 10-0. Onko opetuslautakunta täystyrmäyspäätöksellään antanut epäluottamuslauseen Alppilan koulun rehtoreille, opetuspäällikkö Marjo Kyllöselle ja opetusviraston linjanjohtajalle Outi Salolle?


Lisäyksiä:

Rauno Jarnila tänään uudessa Suomessa:

Alppilan opettajan tulevaisuus auki - "Nyt on tietty vaihe takanapäin"

- Nyt on tietty vaihe takanapäin, mutta päätöshän ei ole vielä lainvoimainen ja siitä voidaan valittaa hallinto-oikeuteen ja sieltäkin eteenpäin. Lisäksi Korhosta koskeva rikostutkinta on vielä kesken. Asia ei siis ole vielä selvä, Jarnila kommentoi Uudelle Suomelle.

Hän ei osannut tässä vaiheessa ottaa kantaa siihen, palaako Korhonen töihin Alppilan koululle vai mitä nyt tapahtuu.

Jarnila oli asian esittelijänä opetuslautakunnassa ja jätti lautakunnan päätöksestä eriävän mielipiteen.


OAJ:n johtava lakimies Erkki Mustonen tänään Hesarissa: 

Opetuslautakunnalla ei toimivaltaa antaa varoitusta

Opetusalan ammattijärjestö ilmoittaa olevansa tyytyväinen opetuslautakunnan päätökseen palauttaa Antti Korhosen virkasuhde. OAJ:n johtava lakimiehen Erkki Mustosen mukaan opettajalle tulee maksaa palkat takautuvasti. Mustonen myös toivoo, että Helsingin kaupunki palkkaisi opettajan myös tulevaisuudessa.

OAJ:n käsityksen mukaan opetuslautakunnalla ei kuitenkaan ole kuntalain mukaan toimivaltaa antaa kirjallista varoitusta, vaan ensisijainen varoituksenanto-oikeus kuuluu lähiesimiehelle. Asia olisi pitänyt tästä syystä palauttaa takaisin työpaikalle.

Opettajien ammattijärjestö toivoo tapauksesta käydyn keskustelun selventämän koulun työrauhaa koskevia säädöksiä ja menettelytapoja, jotta vastaavalta vältyttäisiin tulevaisuudessa. OAJ pitää kuitenkin koko prosessia yksittäisen opettajan kannalta kohtuuttomana ja vaatii, että opetusviraston toimet selvitetään tarkoin.


Iltalehdessä tänään opetuslautakunnan puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto:

Opetuslautakunnan puheenjohtaja: "Todella raskas prosessi kaikille"

- Itse olen todella pahoillani siitä, että koulu ei pystynyt pysäyttämään tilannetta ajoissa, Alanko-Kahiluoto sanoo.

Puheenjohtajan mukaan opetusviraston tehtävänä on varmistaa, että myös määräraikaiset opettajat saavat työhönsä riittävän perehdytyksen.

- Toivoisin, että opetusvirastokin kantaisi asiassa myös vastuunsa ja voisimme siirtyä vastakkainasettelusta rakentavampaan keskusteluun. Nuoriso on tämän yhteiskunnan ilmapuntari. Ei heitä voi kaikesta syyllistää.

Odotettu päätös: Antti Korhosen oikaisuvaatimus hyväksyttiin

Iltalehti 7.5.

Alppilan potkut peruttu

Helsingin opetuslautakunta on kokouksessaan hyväksynyt Korhosen oikaisuvaatimuksen.
Korhonen vaati oikaisua Alppilan yläasteen rehtorin päätökseen, jolla tämä oli purkanut opettajan määräaikaisen päätoimisen tuntiopettajan virkasuhteen Alppilan koulun erityisopettajana.
Päätös potkujen perumisesta syntyi yksimielisesti, sillä se hyväksyttiin äänin 10-0. Yksi jäsenistä äänesti tyhjää.
Opetuslautakunta kuitenkin katsoi, että Korhosen voimankäyttö oli tilanteessa tarpeetonta ja ylimitoitettua. Opetuslautakunnan näkemyksen mukaan oikea toimenpide työnantajan puolelta olisikin ollut varoituksen antaminen opettajalle.
Lautakunta linjasi, etteivät perusteet Korhosen virkasuhteen purkamiselle täyttyneet, vaikka rehtori menetti luottamuksensa hänen toimintaan.
Opettaja ei ollut saanut työstään aikaisempia suullisia tai kirjallisia varoituksia eikä työnantaja ollut aikaisemmin nähnyt opettajan työssä moitittavaa.


Helsingin opetuslautakunta teki odotetun päätöksen tyrmäysluvuin 10-0, vaikka kaupungin opetusvirasto pelasi kovaa julkisuuspeliä.

Jostain syystä Alppilan yläkoulun rehtorit ja opetuspäällikkö Marjo Kyllönen ja opetusviraston linjanjohtaja Outi Salo eivät noudattaneet opetusalalla noudatettua kaavaa, huomautus tai varoitus ja vasta sitten mahdollinen irtisanominen, vaan hätiköitiin joko vahingossa tai tarkoituksellisesti. 

Opetusviraston tunarointi on sitä luokkaa, että asiaa ei saa jättää kesken. Kyllösen ja Salon toimet ja mahdolliset kytkökset, joihin on viitattu, on tutkittava perusteellisesti. 

Pitäisikö Kyllösen ja Salon erota viroistaan?

Valtakunnansyyttäjäviraston käsittely on vielä kesken. Toivottavasti sieltä saadaan niin selkeä päätös, että kaikki tietävät, kuinka tulkitaan Perusopetuslain pykälää 36. Opettajat eivät voi elää epävarmuudessa kyseisen lainkohdan kanssa.


 "Jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä, tilanteen uhkaavuus, vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen."


On hyvin ikävää, että Antti Korhonen joutui jonkinlaiseksi Perusopetuslaki 36:n pelinappulaksi ja näin kovaan julkiseen myllyyn, johon Helsingin opetusvirasto hänet ajoi.