Vuoden 1918 museo Suomenlinnaan

Marja Kanervo, Suomenlinnan vankileirin muistopaikka, 2004 (Wikipedia)

Eilisessä Nykypäivän Verkkouutisissa otettiin tiukasti kantaa Suomen vuoden 1918 tapahtumiin:


Professori sanoo tämän olleen vuosisadan suurin virhe Suomen politiikassa

Professori Seikko Eskolan mukaan vuoden 1918 sota oli vapaussota, mutta toki muutakin.

– Päätös ryhtyä kapinaan oli suurin poliittinen virhe, mitä Suomen politiikassa 1900-luvulla tehtiin. Ilman kapinaan nousua näet kaikki sosialidemokraattien yhteiskuntapoliittiset tavoitteet olisi saavutettu laillista tietä. Myös porvarilliset puolueet, maalaisliitto ja kokoomuksen edeltäjä vanhasuomalainen puolue olivat valmiit pitkälle meneviin uudistuksiin. (Seiko Eskola)

Seikko Eskolan mukaan "oli sosiaalidemokraattienkin onni, että valkoiset kukistivat kapinan ja voittivat sisällissodan. Se tuli antamaan toimintavapauden myös hävinneille".

On varmaa, että historiapiireissä Seikkolan päätelmät herättävät suurta mielenkiintoa, vastaväitteitäkin. Varmaa on myös, että emme saa koskaan tietää, mitä olisi tapahtunut, jos punaiset olisivat voittaneet. Sen tiedämme, että bolsevikkien alulle panemalle Neuvostoliitolle ei käynyt hyvin.

Kolmen vuoden kuluttua vuoden 1918 tapahtumista tulee kuluneeksi sata vuotta.

Olen kauan ihmetellyt, miksi Suomessa ei ole vuoden 1918 tapahtumille kunnollista museota.

Suomenlinna olisi vuoden 1918 tapahtumien museolle ylivoimaisesti paras paikka, koska Suomenlinna on yksi maailman komeimpia merilinnoituksia ja sillä on pitkä ja monipuolinen sotilaallinen historia. Lisäksi siellä oli vuonna 1918 perustettu vankileiri, jossa oli noin 10 000 vankia, joista kuoli yli tuhat, suurin osa nälkään. (Isoenoni kuoli nälkään Tammisaaren leirillä.)

Suomenlinnasta löytyy muutenkin monia museoita ja sinne helppo mennä, myös turistien.

Museon nimeksi sopisi hyvin Vuoden 1918 museo.

Itse vien Suomenlinnaan oppilaani pari-kolme kertaa viidennenellä ja kuudennella luokalla. Suomen historian suuntaviivat ovat Suomenlinnassa esillä niin nätissä nipussa kuin olla ja voi: Ruotsin aika, autonomian aika ja itsenäisyyden aika. Viaporin kuivatelakka herättää aina ihastuksen huudahduksia.

Vien oppilaat joka kerta Suomenlinna-museoon, katsomme siellä myös hienon Suomenlinnan historiasta kertovan elokuvan. Vierailemme myös Sotamuseon Maneesissa, jossa kerrotaan Suomen armeijan ja suomalaisen sotilaan historiasta nykypäivään. 

Vuoden 1918 museo täydentäisi loistavasti kokonaisuutta. Ja vuoden 1918 arvet ovat kohta lopullisesti umpeutuneet, joten aika olisi mitä otollisin museolle.

Suomenlinnassa on  taiteilija Marja Kanervon suunnittelema Suomenlinnan vankileirin muistopaikka, ympäristöteos, jota harvat edes huomaavat vieraillessaan linnoitussaarilla.

Yhteiskuntaoppia kansalaisille

Yle 10.12.

Mitä on yhteiskuntaoppi?

Mitä yhteiskuntaoppi on ja mitä sen tulisi olla? Mitä ovat ne perustiedot, jotka yhteiskuntaopin tulisi antaa? Kaipaatko kansalaistaitoa?

Peruskoulun yhteiskuntaopin tulisi antaa perustiedot ja -taidot yhteiskunnan rakenteesta sekä kansalaisen vaikutusmahdollisuuksista.

Mikään tuntimäärä ei riitä kuitenkaan kattamaan kaikkea mahdollista yhteiskunnasta, jokaiselle näkemyssuunnalle ei oppikirjoissa ole tilaa.

Yhteiskuntaopin opetusta huudetaan ratkaisuksi moniin ongelmiin äänestyshalukkuudesta graffitien piirtämiseen.


Kerron esimerkin, joka on jäänyt ikuisesti mieleni sopukoihin kummittelemaan:

Hesarissa tehtiin hauska ja yksinkertainen kysely joskus 80-luvulla. Aikuisille helsinkiläisille esitettiin yksinkertainen kysymys: "Mikä on valtioneuvosto?"

Vain joka viides ihminen pystyi selittämään, mikä on valtioneuvosto.

Nyt Hesarissa pohditaan, mitä on yhteiskuntaoppi. Kannattaa painaa linkkiä ja katsoa, millaista keskustelua siellä käydään. Joka kohdin keskustelu ei ole mieltä ylentävää.

Ennen oppikoulussa oli oppiaine nimeltään historia ja yhteiskuntaoppi. Nyt peruskoulun viimeisellä luokalla järjestetään oppilaille yhteiskuntaopin kurssi tai kursseja. Arvioinnissa yhteiskuntaoppi sisällytetään historiaan, jota tietenkin arvioinnissa painotetaan enemmän, koska historiaa opiskellaan enemmän kuin yhteiskuntaoppia.

Jotta ei arvuuteltaisi, mitä yhteiskuntaoppiin sisältyy, laitan linkin oman alueeni ysiluokan yhteiskuntaopin tavoitteisiin ja sisältöihin:

http://www.edu.vantaa.fi/pahkis/    >   Kouluinfo   >   Opetussuunnitelma   >   13 Yhteiskuntaoppi

Laitan linkin oman alueemme yläkoulun sivuille, sieltä näkyy tuntijako ja kurssimäärät:

http://www.edu.vantaa.fi/hameenkyla/wp/?page_id=141

Yhteiskuntaopin kurssisällöt ovat erittäin laajat yksilön hyvinvoinnista talouspolitiikkaan. Jo ensi silmäyksellä tajuaa, kuinka tärkeästä oppiaineesta oikeastaan on kysymys.

Alakoulussakin jo hieman kosketellaan yhteiskuntaoppia. Tartun aina ajankohtaisiin aiheisiin. Kun on esim. kunnallisvaalit, yritän selvittää lapsille, miten kunnallinen päätöksenteko toimii.

Opetan nyt neljättä luokkaa. Ympäristö- ja luonnontiedossa viime oppitunnilla otsikkona oli "Suomen pääelinkeino on teollisuus". Kappaleen yhteydessä selitettiin verotuksen idea.

Kuudennen luokan kohokohtia on vierailu eduskuntaan. Ennen vierailua käydään yksinkertaisesti läpi eduskuntavaalit, puolueet ja hallitus ja sen muodostaminen. Eduskunnasta otetaan mukaan joka oppilaalle eduskuntaesitteet, joita seuraavana koulupäivänä käydään läpi.

Historiaa on alakoulussa vähän, yksi tunti viidennällä ja kaksi kuudennella. Muutama vuosi sitten alakoulussa oli historiaa yhteensä viisi viikkotuntia.

Tällä hetkellä erilaisilla keskustelupalstoilla käydään käsittämättömän surkeaa keskustelua koulun antamasta yhteiskuntaopista. Jotkut syyttävät koulua ja historian ja yhteiskuntaopin opettajia aivopesusta, ei siis ymmärretä suomalaisen peruskoulun luonteesta mitään. Joissain kommenteissa on vaadittu jopa sitä, että ysiluokan yhteiskuntaopin opettajat pitäisi laittaa jonkinlaiseen valvontaan! Ehdotus sai kannatusta.

Suomalainen historian ja yhteiskuntaopin opetus on maailmanlaajuisesti ajatellen aivan huippuluokkaa. Monissa maissa keskitytään lähes pelkästään oman maan historiaan. Suomalaiset historian ja yhteiskuntaopin opettajat ovat, kuten muutkin peruskoulun opettajat, koulutukseltaan maailman kärkeä.

Ylen sivuilla kysyttiin myös, että "kaipaatko kansalaistaitoa?" Kyllä kaipaan. Nyt kansalaistaito on upotettu sekasikiöoppiaineeseen,  ympäristö- ja luonnontietoon. Samaan kasaan on heitetty biologiat ja maantiedot, fysiikat ja kemiat.

Kyllä kaipaan kansalaistaitoa.

Kun aloitin opettajan työt, oli kolme viikkotuntia biologiaa ja maantietoa, yksi viikkotunti ympäristö- ja kansalaistaitoa sekä yksi viikkotunti jo ajat sitten unholaan jäänyttä oppilaanohjausta, yhteensä viisi viikkotuntia. Nyt neljännellä luokalla minulla on käytössä vain kaksi viikkotuntia ympäristö- ja luonnontietoa, kolme viikkotuntia on hävinnyt kuin tuhka tuuleen.

Nettikeskustelupalstoilla jotkut ovat sitä mieltä, että yleissivistystä ei tarvita. Voidaan sanoa vaikka, että "mitä kirvesmies tekee yleissivistyksellä?"

Pari esimerkkiä:

1. Kun Neuvostoliitto oli Afganistanissa, manhattanilaisilta kysyttiin "mitä pitäisi tehdä?" Enemmistö silmää räpäyttämättä olisi aloittanut kolmannen maailmansodan. Onneksi Yhdysvaltain silloinen presidentti oli niin sivistynyt, ettei hän painanut ydinasenappia.

2. Suomessa on käyty raiskaus- ja pedofiilikeskusteluja. Kysyttäessä suhteellisen moni aikuinen, ns. ajatteleva ihminen, on alkanut yhtäkkiä kannattaa sitä, että kuolemantuomio otettaisiin käyttöön. Onneksi suurin osa suomalaisista on niin sivistyneitä, että Suomessa ei kuolemantuomiota oteta käyttöön.

Jos kansan sivistystasosta ei pidettäisi huolta, raiskaajat ja pedofiilit kuohittaisiin, avionrikkojat kivitettäisiin hengiltä hiekkakuoppiin.

On aivan käsittämätöntä, että Yle esittää kysymyksen "mitä ovat ne perustiedot, jotka yhteiskuntaopin tulisi antaa?" Asioita on pohdittu asiantuntijoiden kanssa perusteellisesti koko peruskoulun olemassaolon ajan. Nyt aletaan tehdä viidettä peruskoulun ajan opetussuunnitelmaa eikä niitä suunnitelmia hatusta tai kansalaispulinalla voida vetää.

Ylekin olisi voinut laittaa linkin vaikka Hämeenkylän koulun sivuille, jotta tiedettäisiin edes mistä ylipäätään keskustellaan.

"Musta ois kivaa ku yhteiskuntaopintunneilla opetettaisiin piirteleen graffitteja seinille..."

Apunen lukee oppikirjaa kuin piru raamattua

HS 4.12.

Oppikirjan tekijä torjuu Matti Apusen kritiikin

Oppikirjailija ja opettaja Eenariina Hämäläinen tyrmää Evan johtajan Matti Apusen kritiikin 9-luokkalaisille tarkoitetusta yhteiskuntaopin kirjasta. Apunen arvosteli tänään Helsingin Sanomissa julkaistussa kolumnissaan  Forum 9 Yhteiskuntaoppi -kirjaa, jonka yksi tekijöistä Hämäläinen on.

Apunen muun muassa kirjoitti, että kirja "esittelee laajasti hyvinvointivaltiota" ja "kasvattaa kuuliaisia veronmaksajia, joita valmistetaan korkeiden verojen väistämättömyyteen". Sen sijaan talouskasvun merkityksestä annetaan kirjassa Apusen mielestä väärä kuva.

"Ymmärrän, että oppikirjan on esiteltävä eri virtauksia. Kuitenkin jälleen kerran hassutukset saavat runsaasti tilaa ja vastuullinen talousliberalismi – yksilön vapauksien ja velvollisuuksien korostaminen, kilpailun vapaus – haaleita sivulauseen puolikkaita", Apunen sanoi.

Apusen kritiikki aamun Hesarista:

Yhteiskuntaopin kirja kasvattaa kuuliaisia veronmaksajia

Aihe on opettajan kannalta äärimmäisen mielenkiintoinen. Heti alkuun tartun Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) johtaja Matti Apusen otsikkoväitteeseen: "Yhteiskuntaopin kirja kasvattaa kuuliaisia veronmaksajia".

En voi kuin nauraa. Luonnollinen ihmettelyn aihe on: 

Jos nuorista ei kasvateta kuuliaisia veronmaksajia, minkälaisia veronmaksajia Apusen mielestä sitten pitäisi kasvattaa? Veronkiertäjiäkö? 

Kehottaako Apunen veronkiertoon?

Kuitenkin jälleen kerran hassutukset saavat runsaasti tilaa ja vastuullinen talousliberalismi – yksilön vapauksien ja velvollisuuksien korostaminen, kilpailun vapaus – haaleita sivulauseen puolikkaita", Apunen sanoi. (HS)

Apunen heitti kehiin järjettömän sanaparin, vastuullinen talousliberalismi. 

Talousliberalisti kannattaa vapaakauppaa eikä rakasta taloudensääntelyä tai verotusta. Apunen on ainakin rehellinen ja johdonmukainen.

Suomessa ns. verosuunnittelu alkaa tietyissä piireissä olla pikemminkin normi kuin poikkeus.

Apusen mielestä Forum 9 Yhteiskuntaoppi esittelee laajasti hyvinvointivaltiota. (HS)

Hellanlettas sentään Apunen, jos kirja ei esittelisi laajasti hyvinvointivaltiota, minkälaista valtiota kirjan sitten pitäisi esittää? Kirgisiaa vai Keski-Afrikan Kongoa? 

Onko Apunen sitä mieltä, että Suomi ei ole enää hyvinvointivaltio vai, että suomalaisesta hyvinvointivaltion mallista pitäisi pyrkiä eroon?

Herää kysymys, minkälainen Apusen ihannevaltio on? Vai onko Apunen sitä mieltä, että perinteisiä valtioita ei enää tarvita? 

Hämäläisen mukaan Apunen on lukenut kirjaa valikoiden ja nostanut esiin yksityiskohtia asiayhteydestä irrallaan.

"Apusen silmään olivat sattuneet kirjasta vain ne asiat, jotka hän tulkitsi talouskasvun ja markkinaliberalismin vastaisiksi", Hämäläinen kommentoi. (HS)

Apunen ei löytänyt kirjasta näkökulmia, jotka kertovat, että talouskasvu on välttämätöntä hyvinvoinnille, ja että ilman yrittäjyyttä yhteiskunta ei pärjää, ja että yrittäjyys luo työpaikkoja, toteaa Hämäläinen.

On pakko vetää johtopäätös, että Apunen ei kannata perinteistä kapitalismia, vaan ultrakapitalismia. Perinteinen pohjoismainen hyvinvointimalli näyttää olevan Apuselle kirosana.

Oppikirjantekijä toteaa osuvasti, että peruskoululaisille asioita pitää myös yksinkertaistaa. Totean tähän, että monia käsitteitä pitää peruskoululaisille myös selventää.

Peruskoulussa opetetaan perusasioita.

Ei voida ajatella, että peruskoululainen olisi EVA:n tai EK:n tykinruokaa. Ihminen ei ole pelkkä tuotantoväline. Onneksi peruskoulussa suomalaista nuorta ei kasvateta pelkäksi tuotantovälineeksi tuottamaan rahaa ja mammonaa suomalaisten ultrakapitalistien taskuihin. 

Lisää yhteiskuntaoppia

Hesarin paperiversiosta 14.3.

Historia ja yhteiskuntaoppi ovat koululaisilla kohtalaisesti hallussa

"Kyllä näistä tuloksista on syytä iloita."

Tällaiseen johtopäätökseen päätyi yhteiskunnallisten aineiden projektipäällikkö Najat Quokrim-Soivio Opetushallituksesta esiteltyään ensimmäisen arvioinnin historian ja yhteiskuntaopin taidoista.

Historian ja yhteiskuntaopin osaamisen ja asenteiden mittaus tehtiin viime keväänä peruskoulun yhdeksäsluokkalaisille.

Oppilaita otoksessa oli yhteensä 4700 yli sadasta koulusta.

Historiassa osaamisen yleistaso oli kohtalainen, eli tehtävät osasi ratkaista 50 prosenttia vastaajista. Huonoimmin hallussa oli syiden ja seurausten hahmotus.

Yhteiskuntaopissa osaaminen oli tyydyttävää tasoa. Tehtävien ratkaisuosuus oli 64 prosenttia. Etenkin  yhteiskuntaoppia oppilaat pitivät erittäin hyödyllisenä aineena.

Tällä kertaa oppimistuloksissa ei ollut juuri eroja sukupuolten eikä myöskään eri alueiden välillä. Sen sijaan suomenkielisissä kouluissa osattiin vähän paremmin kuin ruotsinkielisissä.

Historian opiskelu on oppilaista hyvin mieluisaa.

Viidennellä luokalla he vastaanottavat ensimmäisen historian kirjansa silmät hehkuen ja kädet täristen. Alakoulun historian oppiaines on äärimmäisen kiintoisaa. Oppilaat tutustuvat pyramideihin, Olympos-vuoren jumaliin ja Julius Caesariin.

Opetushallituksen historian ja yhteiskuntaopin osaamisen arvioinnin tulokset ovat jonkinlainen torjuntavoitto. Odotin paljon pahempaa.

Muutamia vuosia sitten Hesarissa oli minitutkimus, jossa suomalaisilta aikuisilta kysyttiin mikä on Valtioneuvosto. Tulos oli järkyttävä, muistaakseni kaksi kolmesta äänestyskelpoisesta suomalaisesta ei tiennyt vastausta.

Yhteiskuntaopin osaamistulokset ovat ehkä liian mairittelevia.

Yhteiskuntaopin kurssit ovat ainakin Myyrmäen alueellisen opintosuunnitelman mukaan juuri yhdeksännellä luokalla, luulen, että niin on muuallakin Suomessa. Arviointi tehtiin yhdeksäsluokkalaisille, joilla opitut asiat ovat tuoreessa muistissa.

Opitun unohtaminen on hämmästyttävän nopeaa. Asioita pitää kerrata. Oppiminen on tehokkaampaa, jos opeteltavaa asiaa opiskellaan toistuvasti pienissä erissä. Olen aina ollut hyvin epäileväinen yläkoulun kurssimuotoisen opiskelun tehoista. Monessa oppiaineessa oppilaalle lyödään eteen melkoinen pläjäys tietoa lyhyehkössä ajassa omaksuttavaksi.

Lapsen päähän tietoa ei voi kaataa ämpärillä, valuu yli.

HS: Quokrim-Soivio kannattaa tutntijakoryhmän esitystä antaa lisätunti yhteiskuntaopille ja sijoittaa se ala-asteen puolelle, koska osallisuuden taitoja sietäisi harjoitella jo nuorena.

Kannatan.

Sijoittamalla yhteiskuntaopin lisätunti alakoulun puolelle saadaan opiskeluun tehoja penäämäni kertaavuuden muodossa. Historian ja yhteiskuntaopin opiskelun motivaatio on piikissä alakoulussa. On taottava silloin, kun rauta on kuumaa.

Opintoretket syventävät opitun omaksumista. 

Teen kaksi retkeä Suomenlinnaan, toisen viidennellä heti syksyn alussa, toisen kuudennella keväällä. On mahtavaa huomata kuudennen luokan retkellä, kun oppilaat saavat dejavu-ahaa-elämyksiä Suomen historiasta. Suomenlinna on ylivoimaisesti paras opintoretkikohde.

Kuudennella luokalla teen aina opintoretken myös Eduskuntaan. Ennen retkeä käydään parilla oppitunnilla läpi suomalaisen valtiollisen vaikuttamisen perusasiat. Eduskunnassa oppilaille esitetään ensin Eduskunnasta kertova video. Sitten istutaan istuntosalin lehtereille, mikä on oppilaiden mielestä fantastista, Mehän ollaan melkeen telkkarissa! Paternosterhissi ja Valtiosali ovat oppilaista myös vaikuttavia. Kouluun otetaan joka oppilaalle mukaan Eduskunnan esite, jonka avulla asiat seuraavana päivänä kerrataan.

HS: Eurooppalaisessa vertailussa suomalaisen yhteiskunnalliset tiedot olivat parhaat, mutta kiinnostus politiikkaan oli vertailun hännillä.

Kiinnostus politiikkaankin on jonkinlaista aallonliikettä. Nyt olemme aallonpohjassa, suorastaan latentissa tilassa. Voi olla, että satsaamalla hieman yhteiskuntaoppiin saadaan lasten ja nuorten innostusta yhteiskunnallisiin asioihin herätettyä.

Pinkkuvinkki alakoulun opettajille:

Maantieto on jostain syystä ajettu alakoulussa alas. Heti viidennen luokan alussa kannattaa pitää oppilaille parin viikon maantiedon tehojakso, jossa opetellaan kertakaikkiaan ulkoa Euroopan maat ja pääkaupungit, vesistöt ja vuoristot. On todella turhauttavaa opettaa historiaa ja uskontoa, jos oppilaat eivät tiedä esim. missä on Välimeri. 

Pidän viidennen luokan alussa maantiedon "läpimenokokeita". Esim. maista ja pääkaupungeista pitää karttapohjasta tunnistaa kahdeksantoista kahdestakymmenestä, muuten ei pääse läpi. Pidän uusintakokeita niin kauan kunnes kaikki oppilaat pääsevät läpi.

Urani aikana minulla on ollut vain yksi oppilas, joka ei päässyt läpi muutoin kuin tunnistustehtäviä helpottamalla. Oppilaalla oli niin paha hahmotushäiriö, ettei hän erottanut maata merestä.

Kuva

Mummoni seisoo oikealla, isää ja äitiä ei ole.

Televisiossa esitettiin muutama vuosi sitten mielenkiintoinen Mirja Pyykön ohjelma "Kuvat, jotka muuttivat maailmaa". Ohjelmassa julkisuuden henkilöt esittelivät itselleen tärkeitä kuvia. Useinmiten kuvat olivat järisyttäviä uutiskuvia.

Oma menneisyys on jokaiselle tärkeä. Puhutaan mikrohistoriasta.

Yllä olevalla kuvalla on ollut minulle suuri merkitys. Mummoni, isäni äiti, seisoo kuvassa takana oikealla. Perhe on menettänyt isän ja äidin Vapaussodan pyörteissä Lappeenrannassa. Kuolinsyitä ei tiedetä. Setäni kävi turhaan Lappeenrannassa joskus 1970-luvulla ottamassa asiasta selvää.

Vanhempien kuollessa mummoni oli 13-vuotias. Hän meni töihin ja hoiti pikkusisarensa. Orpokotiin he eivät mennet tai huutolaislapsiksi heitä ei myyty.

Mummoni täytyi olla erittäin päättäväinen ihminen. Hänestä tulikin sukumme matriarkka, jota toteltiin.

Olen tuijotellut kuvaa paljon. 

Kuvassa mummoni näyttää 14-vuotiaalta. Kuva on otettu samassa valokuvaamossa, missä otettiin koko perheen potretti muutamaa vuotta aiemmin. Mummoni meni otattamaan tärkeän kuvan.

Olen ankara pohjoismaisen hyvinvointimallin kannattaja. Peruskoulu on mallin yksi vahva pääpilari.

Mummoni kävi vähän koulua, vain kansakoulun. Hän teki paljon töitä läpi elämänsä. Talvisodan sytyttyä perheen piti paeta silloisesta asuinpaikastaan Viipurista. Viipuriin jäi koti ja perheen firma. Pappani oli sodassa, rakuunana. Sodan ajan mummoni hoiti yksin neljää poikaansa. Sodan jälkeen perheen uusi elämä alkoi Helsingissä, firma pantiin uudelleen pystyyn. Sopeuduttiin sodan jälkeiseeen elämään, uuteen rakennusvaiheeseen.

En tiedä, pitääkö seuraava paikkansa. Minulla on sellainen kuva, että ennen ihmiset kestivät paremmin vastoinkäymisiä kuin nyt. Ei sorruttu elon tiellä. Nyt, kun elämä on helpompaa, unohtuu esi-isiemme hienot arvot.

Elämme uusliberalistista aikaa.

Työtä ei arvosteta samalla tavalla kuin ennen. Nyt arvostetaan nopeita pikavoittoja, ihmisistä on tullut joillekin ansaintavälineitä. Me ulkoistamme suomalaista työtä ja kansallista pääomaa. Harmaa talous rehottaa.

Monet suomalaiset arvot kuten rehellisyys, nöyryys ja ahkeruus ovat vaakalaudalla. Mummoni päivittelisi nykymenoa, mitä meille on tapahtunut? Ehkä häntä hävettäisi muiden puolesta.

Nyt on ihmisiä, jotka eivät häpeä juuri mitään.

Silloin vasta hävetään, kun joudutaan ottamaan vastuu teoista. Oikeusaleissa rikolliset peittävät päänsä verkkaritakkiensa huppuihin. Isot, pahat talousrikolliset eivät häpeä oikeussaleissakaan, kieltävät vain kaiken.

Jopa pohjoismaisen mallin tasa-arvon ihanne on kyseenalaistettu.

Ei välitetä, että kuudesosa suomalaisista on köyhiä. Köyhyys ja toivottomuus alkaa periytyä. Tasavero lisää köyhyyden kierrettä, vain kymmenesosa osa verotuloista peritään enää progressiivisesti.

Epäillään vahvasti pystyykö peruskoulu enää nostamaan syrjäytyneiden lapsia pinnalle.

Suomalaisen yhteiskunnan hyvän tulevaisuuden kannalta olisi syytä panna lantteja likoon syrjäytymisen ehkäisyyn.

Kun mummoni haudattiin, hänen hautajaisissaan raikui Pelastusarmeijan laulut. Mummoni osallistui Pelastusarmeijan toimintaan organisoimalla lahjoituksia. Hän tiesi, millaista on, kun ihminen jää yksin.

Me emme voi jäädä Hurstin, Pelastusarmeijan tai leipäjonojen varaan.

Meillä täytyy olla muita keinoja auttamiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Koko yhteiskunnan on oltava mukana talkoissa, pohjoismaiseen malliin.

Vuoden 1918 museo Suomenlinnaan

Eetu Isto: "Hyökkäys" (1899)

Hesarissa Jaakko Numminen vaatii Suomeen historiallista museota, jossa historianopettaja voisi kertoa luokalleen Suomen kansakunnan ja sen valtion ja instituutioiden muodostumisesta.

Meillä on Suomen Kansallismuseo, käyn siellä aina kuudetta luokkaa opettaessani. Museossa saa kohtuullisen kuvan Nummisen esittämistä asioista, mutta jonkinlaiden multivisioesitystä itsenäisen Suomen ajasta olen aina kaivannut.

Vieressä on upea eduskuntatalo, jonka kierto antaa hyvän kuvan suomalaisesta edustuksellisesta demokratiasta. Eduskuntakierros on tehokas, se alkaa hyvällä videoelokuvalla, oppilaat viedään lehtereille ja valtiosaliin.

Suomenlinna on luokkaretkien ykköspaikka. Suomen historia on Viaporissa johdonmukaisessa pähkinänkuoressa. Yksi paikka sieltä puuttuu. Suomenlinna olisi loistava paikka vuoden 1918 museolle.

Sisällissodan tapahtumat ovat jo niin kaukana, että museon perustamista voitaisiin vakavasti alkaa pohtia. Museon nimeksi sopisi Suomen sisällissotamuseo. Suomenlinnan vankileiristä luulisi löytyvän paljon materiaalia.

Holokausti opetussuunnitelmiin

HS 14.8.

Holokaustin opetuksesta tuli määräys opetussuunnitelmiin

Opetushallitus on lisännyt valtakunnallisiin opetussuunnitelmien perusteisiin määräykset holokaustin eli juutalaisten joukkotuhon opetuksesta. Uudet lisäykset koskevat peruskoulussa elämänkatsomustietoa ja historiaa, lukiossa myös filosofiaa.

"Eihän holokausti ole ainoa kansanmurha, mutta ihan varmasti jokainen historianopettaja siitä opettaa ilman valtakunnallisia määräyksiäkin", sanoo Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton puheenjohtaja Riitta Mikkola.

Mikkola muistuttaa, että Suomi ei ole kontrolliyhteiskunta, kuten monet muut maat, vaan opettajiin on totuttu pitkälti luottamaan.

Holokaustimääräysten taustalla onkin Suomen pyrkimys päästä jäseneksi Ruotsin ulkoministerin kymmenen vuotta sitten perustamaan Holocaust Task Force –järjestöön, joka edistää holokaustin muistamista ja opetusta kaikkialla maailmassa. Siinä on nyt 27 jäsenmaata.

Hesarin uutinen herättää ajatuksia.

Lehden paperiversiossa ulkoasiainneuvos Sauli Feodorow kertoo, että muut maat eivät usko, että Suomen kouluissa kerrotaan juutalaisten tuhosta. Hän sanoo, että muualla törmää usein käsityksiin, että Suomi osallistui holokaustiin, mikä on järjetöntä. Suomen juutalaiset taistelivat suomalaisten joukoissa saksalaisten rinnalla Neuvostoliittoa vastaan. Suomi oli Saksan rinnalla sotivista maista ainoa maa, joka ei lähettänyt juutalaisiaan Saksaan tuhottaviksi, vaikka Hitler sitä pyysi.

Kummallista on, että opetussuunnitelmiin tuli kesken kaiken lisäys ulkopuolisen painostuksen takia. Itselleni koulussa opetettiin holokausti riittävän perusteellisesti, ja suomalaisissa historian kirjoissa asiaa käsitellään riittävästi nytkin.

Niin, ja missä maissa uskotaan, ettei Suomen kouluissa kerrota holokaustista? Ruotsissa, Israelissa, Kiinassa? Mihin Feodorowin väite perustuu?

HYOL:n puheenjohtaja Riitta Mikkola muistuttaa Hesarissa hyvin viisaasti, että Suomi ei ole mikään kontrolliyhteiskunta kuten monet muut maat, vaan opettajiin on totuttu luottamaan. Näin on ja niin pitääkin olla.

Mikkola toteaa, että holokausti ei ole ainoa kansanmurha. Olisi kiva tietää, miten yläkoulun tai lukion historian oppikirjoissa käsitellään "kansanmurhien ranking ykköstä ja kakkosta" Maoa ja Stalinia. Miten käsitellään Armenian tai Kamputsean kansanmurhia?

Kun itse kävin koulua ko. kansanmurhia ei käsitelty, tosin Maon kulttuurivallankumous oli silloin vielä meneillään ja Kamputsean punakhmereistä ei vielä mitään tiedetty. Oleellista on se, että "isä aurinkoisen", Stalinin suorittamasta kansanmurhasta ei historian oppitunneilla puhuttu mitään. Järisyttävää oli, kun äidinkielentunneilla käsiteltiin Aleksandr Solženitsyniä ja "Ivan Denisovitsin päivää".

Käsittääkseni suomalainen historianopetus on korkeatasoista. Monessa maassa keskitytään vahvasti oman maan historiaan.

Itseäni järkytti kovasti, kun opiskeluaikoinani lensin New Yorkiin ja vieressäni istui tanskalainen opiskelijapoika. Keskustelimme maittemme menneisyydestä. Hän uskoi vuorenvarmasti, että vuonna 1977 Suomi oli vielä venäläisten miehittämä valtio. Pidin pientä luentoa Suomen osallisuudesta toiseen maailmansotaan ja sodan jälkeisestä ajasta. Kerroin hänelle, että Helsinki oli toiseen maailmansotaan osallistuvien eurooppalaisten maiden pääkaupungeista se kolmas Moskovan ja Lontoon lisäksi, jota ei miehitetty. Kerroin hänelle Mannerheimista ja Suomen juutalaisista.

Hän ei uskonut minua ollenkaan. Mikään ei auttanut.

Silloin aloin ajatella, mikä onkaan muiden maiden historian opetuksen taso. Tanska on sentään Pohjoismaa.

Joskus tuntuu, että olemme liian herkkänahkaisia ihmisiä ulkopuoliselle arvostelulle. Suomessa ei juuri ole holokaustin kieltäjiä, kiitos suomalaisen hyvän historian opetuksen ja tiedonvälityksen. Toisin on monissa maissa, viime aikoina suurta julkista hämmästystä ovat herättäneet Iranin ja Hamasin johtajien holokaustin kiistämispuheet.

Hoomoilasina kuljemme vain?

Yle 6.11.

Brittilapsillla hatarat tiedot historiasta

Koululaisten hatarat tiedot järkyttävät brittejä. Tutkimuksen mukaan joka 20. skottilapsi uskoo, että Adolf Hitler oli saksalainen jalkapallovalmentaja. Joka viides tutkimukseen osallistunut 9 - 15-vuotias puolestaan arvelee, että natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels oli tunnettu juutalainen, joka asui ullakolla ja piti päiväkirjaa.

Ei ole Suomessakaan hääviä.

Minua on huolestuttanut kovasti suomalaisten yleissivistyksen tason laskeminen. Opiskelu ja elämä on hyvin suorituspainotteista, aikaa ajattelulle ja lukemiselle ei juuri jää, koulussakaan, ikävä kyllä. Jos englantilaisilta tai suomalaisilta aikuisilta kysyttäisiin, kuka oli Joseph Göbbels, luulen, että noin puolet selviytyisi kysymyksestä edes välttävästi.

Alakoulussa, ainakin Vantaalla, historiaa viidennellä ja kuudennella luokalla on enää yhteensä kolme tuntia! Jossain vaiheessa historiaa ko. luokilla oli jopa viisi viikkotuntia, kaksi viidennellä ja kolme kuudennella. Tilalle on tullut kaikenmaailman tt- ja vavatunteja.

On tärkeää, etä elämä on kivaa. Kiva, kiva, kiva.

Toinen oppiaine, jonka osuus on vähentynyt, on maantieto. Olen ratkaissut ongelman sillä tavalla, kun otan oppilaat vastaan viidennellä luokalla, pidän heti alkuun rajun maantiedon kurssin. Opetan Euroopan valtiot pääkaupunkeineen, Euroopan rajat, vesistöt ja vuoristot. Pidän tylyjä läpimenokokeita, esim. kahdestakymmenestä kysymyksestä pitää saada läpi 18. Ja junnaan, kunnes kaikki oppilaat läpäisevät testin. Aikaa menee noin kaksi viikkoa. Vähät välitän siitä, mitä opetussuunnitelmat sanovat.

Kokonaisuudessaan säästän aikaa, koska näin minun ei tarvitse turata vähiä historian tai uskonnon tunteja maantiedon perusasioiden opettamiseen. Maantieto on hyvin oleellinen oppiaine ko. oppiaineiden suhteen.

Ajatelkaapa asiaa tarkemmin, kansalaisten pitkin Eurooppaa pitäisi ymmärtää, mitä esim. Euroopan unionin perussopimusten uudistaminen merkitsee. Joissain maissa jopa äänestetttiin asiasta. Tosiasiassa juuri kukaan ei tiennyt, mistä oli oikein kysymys, kun asiaa toimittajat kaduilla utelivat. Äänestettiin "hoomoilasena".

Se siitä demokratiasta.

Yleissivistyksen taso on laskenut järkyttävästi, ja tulee vielä rajummin laskemaan, kun pleikkarisukupolvi tästä vielä vähän kasvaa. On hälyttävää ajatella, mihin tämä johtaa. Mistä löytyy tulevaisuuden laaja-alaisesti ajattelevat johtajat, joilla on syvällistä tietoa monelta elämänalueelta? Mistä löytyy meidän tulevaisuuden Max Jakobsonit?

Tätä rataa eurooppalaisia kansoja, myös suomalaisia, voidaan höynäyttää aivan miten halutaan. Kovin kaukana ei ole skenaario siitä, että demokraattisten johtajien tilalle tulee valistuneita yksinvaltiaita tai despoottisia diktaattoreita. Moni suomalainen itkee vahvan johtajan perään, vrt. kekkossyndrooma. Tutkimusten mukaan suomalaiset eivät halua eurooppalaistua, vaan haluavat edelleen vahvaa presidenttiä, mikä heikentää parlamentarismia. Parlamentarismi edustaa demokratiaa puhtaimmillaan.

Oikeasti pelkään, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ei maailmaa pyöritetä pleikkaria pelaamalla, ihmisen täytyy tietää.