Mietteitä koulutusristeilyltä

Olin OAJ:n Itä-Uudenmaan piirin järjestämällä koulutusristeilyllä. Paikalla oli vantaalaisia ja uusmaalaisten pikkukuntien koulujen yhteysopettajia. Opettajat ovat kuin paikkaeläimiä, toimitaan omassa luokassa ja omassa koulussa ja omassa kunnassa. Siksi on aina avartavaa nähdä muiden koulujen opettajia eri kunnista.

Lisäksi oli hauska tutustua Tukholmaan.

Koulutusta oli paljon, perjantaina koulupäivän jälkeen oli hieman raskasta istua Gabriellan luentosalissa. Koulutusta oli sekä perjantaina että lauantaina neljä tuntia.

Täytyy sanoa, että koulutusristeily antoi meille kaikille paljon mietittävää.

1. Eläkkeellä oleva entinen OAJ:n lakimies Markku Poutala kertoi opettajien oikeuksista, vastuista ja velvollisuuksista. Poutala osasi esittää asiansa selkeästi ja huumorintajuisesti.

Opettajan vastuu on laaja, joskus se voi jopa pelottaa. Ajatelkaa vaikkapa liikunnanopetusta. Mitä kaikkea liikuntatunneilla voikaan tapahtua?

Luin aikoinaan "Opettajan pienen lakioppaan", suurin osa esimerkeistä oli juuri liikuntatunneilta. Liikunnanopettaja on melkein lainsuojaton. Tapahtuu tunneilla mitä tahansa, syy on aina opettajan. Muut vetäytyvät järjestelmällisesti vastuusta.

Otetaaan esimerkki. Jos urheilukentän kunto on huono, eikä opettaja ole kerinnyt tarkastaa kentän kuntoa, ja jotakin tapahtuu. Syytettä ei saa kentän hoitaja tai kunta, vaan aina opettaja.

Toinen suuri riski on opintoretket ja leirikoulut. Jokainen retki on erikseen aina mainittava etukäteen koulun vuosisuunnitelmassa. Retket on aina suunniteltava perusteellisesti. Spontaanien retkien ollessa kyseessä, opettaja on vaarallisilla vesillä.

Onneksi kaikilla on OAJ:n vastuuvakuutus, joka takaa meille avun oikeustapauksissa.

2. Lomautukset ja säästöt puhuttivat paljon. OAJ:n valtuuston jäsen Eija Pajari kertoi Porvoon lomautuksista. Kaikille tuli paha mieli porvoolaisten lasten ja opettajien puolesta. Taas lyödään. Vantaalaisille opettajille tuli väkisin mieleen 1990-luvun tapahtumat seurauksineen.

Säästöjen mekanismi on selvä. Aloitetaan ensin tuntikehyksestä, poistetaan jako- ja tukitunnit ja kerhot. Annetaan minimitunnit ja suuret ryhmät. Lopetetaan pikkukouluja. Sitten painostetaan opettajia vapaaehtoisiin lomarahavaihtoihin tai vastaaviin, lopuksi lomautetaan.

Oppilaiden vanhempia sumutetaan puhumalla tuntikehyksen leikkauksesta. Kuka "siviili-ihminen" tietää, mikä on tuntikehys? Kun tuntikehystä leikataan, oppilas saa vähemmän opetusta kuin muut. Kun opettajia lomautetaan, valehdellaan, että opetus ei kärsi.

Kyllä opetus kärsii. Oppilaan oppiminen kärsii tai ehtyy.

Toivon, että espoolaisten ja porvoolaisten oppilaiden vanhemmat jaksaisivat taistella lastensa puolesta. Opettajia ei kuunnella, heidät sivuutetaan päätöksenteossa.

3. Opettajat Erkki Toivanen ja Ulla Puukangas antoivat paljon ajattelimisen aihetta. Kun koulu on säästökuurilla, miten käy opettajan ammattietiikan? Opettajan on aina ajateltava lasten parasta. Kun kunta lomauttaa opettajansa, lapsen etu ei toteudu. Päinvastoin.

Opettaja joutuu tällöin miettimään omaa asemaansa ja toimintaansa. Opettaja syyllistyy helposti ilman omaa syytään. Ja töiden kasautuminen voi heikentää opettajan mielenterveyttä.

Tunne on aivan sama kuin lääkärillä, jolta kielletään parantaminen, kun sairas ihminen tulee vastaanotolle. Opettajan tehtävä on opettaa ja kasvattaa ja auttaa oppilasta.

4. Itä-Uudenmaan opettajien vahva mies, OAJn hallituksen jäsen Kari Kinnunen toi meille järjestön terveiset. Kari Kinnnunen on eritysiopetuksen asiantuntija, ja on erittäin huolissaan tulevasta erityisopetuslaista, jota valmistellaan paraikaa.

Lain idea on kaikessa lyhykäisyydessään seuraava:

Erityisoppilaita sijoitetaan yleisluokkkiin. Mitään ylärajaa ryhmäkoolle ei aseteta, luokassa voi olla yli 30 oppilasta, joista vaikka kymmenen voi olla erityisoppilaita. Opettajan on pärjättävä luokassa yksin.

Yksittäisen opettajan työmäärä tulee kasvamaan hätkähdyttävästi. Voi olla, että monen opettajan selkä tulee taittumaan.

Saako se erityisoppilas kunnon tukea joukon jatkona yleisopetuksessa? Ja miten käy "tavallisten oppilaiden"? Saavatko he tulevaisuudessa yksillöllistä huomiota ollenkaan, kun opettajan kaikki huomio kohdistuu erityisoppilaisiin?

5. Eduskunnan sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Raija Vahasalo (kok) oli laivalla samaan aikaan Koululiikuntaliiton tilaisuudessa. Hän piipahti ja kertoi, mitä sivistysvaliokuntaan nyt kuuluu.

Erityisopetuslaki on menossa eduskunnassa läpi niin, että kajahtaa.

Soraääniä ei ole juuri ollut paitsi asiantuntijoilta, opettajilta. Tämän päivän Hesarissa sekä OAJ:n Olli Luukkainen että Suomen erityiskasvatuksen liiton Jaanet Salminen totesivat, että lainmuutoksen henki on hyvä, mutta se pitäisi toteuttaa vähitellen, koska rahaa ei ole osoitettu riittävästi.

Vaje on sellaiset 350 miljoonaa euroa per vuosi.

Sävel on selvä: Kustannukset eivät saa nousta, rahaa ei tule.

Keskustelutilaisuus erityisopetuksesta

16.9.

Tänään pidettiin "Perusopetuslaki muuttuu - väheneekö erityisopetus?" keskustelutilaisuus Eduskunnan kansalaisinfossa.

Kokoonkutsujana oli sosiaalidemokraatit, heistä paikalla olivat kansanedustajat Tuula Peltonen ja Pauliina Viitamies.

Alustajina toimivat OAJ:n koulutusasian päällikkö Olli Luukkainen ja Suomen erityiskasvatuksen liiton puheenjohtaja Jaanet Salminen.

Minä sain kunnian pitää puheenvuoron siitä, mitä käytännössä tarkoittaa, että erityisopetus järjestetään yleisopetuksen yhteydessä. Minulla on kokemusta siitä, koska Vantaa on ollut edelläkävijä erityisoppilaiden integroimisessa yleisopetukseen. Luokillani on ollut monia erityisoppilaita.

Kaikkien kolmen puheenvuoroista tuli ilmi, että "ajatus on hyvä, mutta..."

Lakiesityksen vaikutuksista yleisperusteluissa todetaan selkeästi:

"Esityksessä ei ehdoteta uusien tukimuotojen lisäämistä, vaan käytössä olevien keinojen nykyistä suunnitelmallisempaa ja tehokkaampaa käyttämistä.

Tehostettua ja erityistä tukea koskevilla ehdotuksilla ei siten olisi suoranaisestti merkittäviä kustannusvaikutuksia."

Kaikki paikalla olijat olivat sitä mieltä, että kustannusvaikutuksia tulee kyllä syntymään. Lakiehdotuksen henki on kuitenkin toisenlainen eli rahaa ei tule. Eikä kunnat lähitulevaisuudessa tule satsamaan koulutoimiinsa yhtään enempää rahaa kuin nyt, päinvastoin.

Me opettajat olemme usein naiiveja ja herkkäuskoisia ihmisiä. Nyt ei kannata olla. Kyllä se teho tullaan repimään opettajien selkänahoista.

Lakiehdotus tulee lisäämään paljon opettajien paperityötä, mikä tulee viemään aikaa varsinaisesta perustehtävästä eli opettamisesta ja kasvattamisesta.

Mielenkiintoista on, että yleisluokille ei aseteta oppilasmäärille kattorajaa. Mitään maksimimäärää ei aseteta yleisluokkaan sijoitettaville erityisoppilaillekaan.

Periaatteessa on mahdollista, että luokassa voi olla vaikkapa 36 oppilasta, joista 12 on erityisoppilaita. On siinä sitten sillä tavallisella luokanopettajalla melkoinen työ yksinään opettaa moista revohkaa!

Tämä ei ole mikään heitto. Ystävälläni oli pari vuotta sitten 37 oppilaan luokka. Tänään jalkapalloturnauksessa eräs opettaja kertoi tuskastuneena, että hänen opetuksensa on muuttunut miltei "natsitoiminnaksi". Hänellä on 34 oppilaan luokka.

Pahimmillaan luokat ovat oppilasvarastoja.

Mielestäni lakiesitys voisi jäädä odottamaan parempia taloudellisia aikoja, jotta opettajat saavat vähän "kättä pidempää" erityisoppilaiden opetukseen yleisluokissa.

Väistämättä luokanopettajana tulee mieleen, että tässä asetetaan nokikkain erityisoppilaiden ja ns. tavallisten oppilaiden edut. Jos opettaja uhraa aikansa muutamalle erityisoppilaalle, muut jäävät helposti hunningolle.

Olen puhunut jo pitkään julkisesta heitteillejätöstä. Sitä tapahtuu muaallakin kuin koulutuksessa, vrt. vanhustenhoito.

Että sellaiset on ajat nyt.

Käsittääkseni Opetushallituksen pääjohtaja on esittänyt eriävän mielipiteen lakiesityksestä. Mutta monista asiantuntijoiden mielipiteistä huolimatta esitys on menossa läpi niin, että heilahtaa.

http://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2009/20090109.pdf