Kiitos kouluruuasta ja koulutuksellisesta tasa-arvosta

HS 24.10.

Helsingin Sanomien 50 vuotta sitten lehtileikesarjassa oli tänään nostalginen, suorastaan herkullinen leike. 

Olen blogissani kirjoitellut paljon kouluruoka-aiheisia kirjoituksia, kouluruokailun tasa-arvoistavasta vaikutuksesta, sen alenevista kustannuksista ja laadusta sekä quornista. Kouluruokakirjoitukset lähes poikkeuksetta nostattavat jonkin sortin intohimoja.

24.10.1966 olin juuri aloittanut oppikoulun ensimmäisen luokan Tikkurilan yhteiskoulussa. Yllä olevan listan ruokalajit ovat minulle tuttuja, hyvin tyypillisiä ajan kouluruokalajeja. Vain makaronivelli puuttuu.

Pikkuhiljaa kouluruokavalioon alkoi tulla tuhteja ruokia kuten tilliliha tai punajuurivatkuli, jotka olivat ehkä liiankin maukkaita lasten makuun ja siksi monen lapsen inhokkiruokia. Minulla tiukkaa teki punajuurivatkuli.

Vaikka 60-luvun kouluruokalistat olivat vielä vaatimattomia, kansakoulussa kaikki lapset saivat ruokaa. Oppikoulussa, kuten Tikkurilan yhteiskoulussa, piti maksaa joka lukukausi ruokamaksu. Jos sitä ei maksettu, piti tyytyä omiin eväisiin. 

Vielä 60-luvulla ennen peruskoulua Suomessa oli erilliskoulujärjestelmä. Jo neljännellä luokalla, kun oppilaat olivat noin kymmenvuotiaita, tehtiin tasajako. Omana aikanani noin puolet lapsista jäi kansakouluun, puolet pyrki ja pääsi oppikouluun.

Koulutuksellista tasa-arvoa ei ollut. 

Varsinkin maalla oppikouluja oli harvakseen, koulumatkat olivat pitkät, ja kaikilla ei ollut varaakaan laittaa lapsiaan oppikouluun. 

Silloin koulujärjestelmä edisti luokkajakoa. 

Peruskoulun ilmainen kouluruokailu on yksi koulutuksellisen tasa-arvon takeista. Joskus luin, että yhdysvaltalaisten tutkijoiden mukaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion perustaan kuuluu kolme kivijalkaa: julkinen terveydenhoito, kouluruokailu ja peruskoulu. 

Aluksi ihmettelin kovasti järjestystä. Miksi kouluruokailu sijoitettiin ennen peruskoulua? Amerikkalaiset sen tajuavat, tyhjällä vatsalla ei jaksa opiskella, eikä niitä eväitäkään ole aamuisin aina hauska lapsille kouluun mukaan valmistaa.

Meille kouluruokailu on itsestäänselvyys. Sitä pitää arvostaa.

Torniosta, näin se meni.

Lehtileikkeen yksi hauska yksityiskohta on tietenkin lauantaityöpäivä. Vielä 60-luvulla töitä tehtiin kuusi päivää viikossa. Lauantaipäivät olivat hieman lyhyempiä työpäiviä kuin viikon muut arkipäivät. Yleensä lauantaisin koulua käytiin kello kahdeksasta kahteentoista.

Viisipäiväiseen kouluviikkoon siirtyminen aiheutti kovaa keskustelua, koska samalla oltiin lyhentämässä kesälomaa, joka oli kolmen kuukauden mittainen. Muistan hyvin, kun luokassa tehtiin asiasta leikkimielinen äänestys. Otimme äänestyksen tosissaan, suurin osa olisi halunnut pitää pitkän kesäloman ja pitkät kouluviikot. Lapset olivat silloinkin hyvin konservatiivisia.

Nyt tasa-arvoisen suomalaisen peruskoulun rakenteita on horjutettu jo pitkään. Hirnaaminen alkoi heti 90-luvun laman pyörteissä. Myös kouluruokailun kustannukset on alennettu hälytasolle. Joinain päivinä kouluruuan taso on lähes ala-arvoinen.

Ilmeisesti on niin, että Suomessa on piirejä, jotka haluavat peruskoulurevanssin, paluun erilliskoulujärjestelmään, joka Ruotsiin on jo palautettu. Ruotsin malli ei mairittele, oppimistulokset ovat olleet surkeita.

Kun peruskoulun opettamisen edellytykset on hirnattu henkihieveriin, keskiluokan lapset pakenevat yksityiskouluihin. Pelkään, että niin voi käydä.

Haluatko sinä lapsesi rupukouluun?

Oliver Twist

Englannissa asuva Anna Mård ihmettelee brittiläisen koulujärjestelmän paremmuuslistoja. Pitääkö meidän aina katsoa ulkopuolelta tajutaksemme, kuinka hyvin asiamme sittenkin vielä ovat?

Taloussanomat 11.11.

Ranking heikentäisi peruskouluja

Kun täällä Englannissa kynnelle kykenevä keskiluokka haluaa lapsensa aina parhaaseen mahdolliseen kouluun, se samalla kurjistaa osan kouluista oppimisen kaatopaikoiksi. Koulujen paremmuuslistat takaavat heikon koulujärjestelmän.

Enkeliporsas:

Koulujen paremmuuslistoja harrastavat koulujärjestelmät, vrt. Iso-Britannia ja Yhdysvallat, eivät ole pärjänneet oppimistulosten kansainvälisissä vertailuissa kuten PISA-tutkimuksissa. Iso-Britannia ja Yhdysvallat ovat länsimaiden todellista rupusakkia.

Olen matkustellut paljon ympäri Brittein saaria jalkapallon perässä ja muutenkin. Vaikka rakastankin brittiläistä kulttuuria monilla sen tasoilla, takapajulan tunteesta ei pääse eroon. On äärimmäisen ikävää, kun ihmisen koulutustausta näkyy niin selvästi. Iso-Britannia ei ole tasa-arvon maa, se on edelleen selkeä luokkayhteiskunta.

Yksi brittiläisen luokkayhteiskunnan perusta on erilliskoulujärjestelmä.

Taloussanomat: Avoimuus ja koulujen mittaus kuulostavat kivoilta, mutta niillä on useita ikäviä seurauksia.

Ensinnäkin jonkun koulun on aina oltava rankingin heikoin. Vaikka koulujen väliset erot olisivat kuinka pienet, satojen oppilaiden koetuloksissa on aina sen verran eroja, että joku jää viimeiseksi.

Enkeliporsas:

Suomessa lukioita lukuunottamatta ei kouluja julkisesti rankata. Meillä harrastetaan koulujen suhteen positiivista diskriminaatiota. "Heikompien alueiden" koulut ja saavat opetukseensa lisäresursseja, joiden avulla tasataan positiivisesti eri koulujen välisiä oppimistuloksia.

Vantaallakin vertaillaan jossain määrin eri peruskoulujen oppimistuloksia, joita ei kuitenkaan julkisteta. Vain opetushenkilöstö saa tietää tulokset, joita käytetään opetuksen ja koulujen kehittämisen työkaluina.

On ollut ilahduttavaa todeta, että Vantaalla koulu, jonka alueella asuu "alemman kerroksen väkeä", keikkuukin oppimistuloksissa oppimistulosten keskiarvon yläpuolella. Erilliskoulujärjestelmässä moinen on lähes mahdotonta.

Meillä yksi koulujärjestelmän kehittämistä ohjaava tekijä on syrjäytymisen ehkäisy. Olemme onnistuneet melko hyvin, Suomi on tasa-arvoisimpia maita koko maailmassa.

Koulutuksellinen tasa-arvo vie vääjämättä yleiseen tasa-arvoon ja hyvinvointiin.

OECD:n vertailujen mukaan koulutus on kilpailukykymme ykkösvaltti. Viimeaikaisissa kilpailukykyvertailuissa olemme pärjänneet erittäin hyvin.

Taloussanomat: Lastensa koulutuksesta kiinnostuneet vanhemmat alkavat karttaa heikoimpia kouluja. Koska vanhempien asenteet selittävät lasten koulumenestystä parhaiten, viimeisiin kouluihin pakkautuu välinpitämättömien vanhempia lapsia ja niiden tulokset laskevat edelleen.

Kunnon vanhemmat karttavat niitä entistä vimmatummin. Pian niistä kaikkoavat kelvollisimmat opettajatkin. Kierre on valmis ja väistämätön.Enkeliporsas:

Enkeliporsas:

Suomessakin silloin tällöin haikaillaan kouluvertailujen ja paremmuuslistojen perään.

Haikailun tavoite on selvä, pyrkimys erilliskoulujärjestelmään.

Köyhien lapset ja maahanmuuttajataustaiset lapset sijotettaisiin jonkinlaisiin koulureservaatteihin. Hyvää opetusta saisivat ne lapset, joiden vanhemmilla olisi siihen varaa.

Keski-ikäiset lukijani muistavat hyvin suomalaisen erilliskoulujärjestelmän, kansakoulusta mentiin joko oppikouluun tai kansalaiskoulun kautta ammattikouluun. Lasten suurjako tehtiin kansakoulun neljännellä luokalla, jolloin pidettiin oppikoulujen pyrinnöt, karsintakokeet.

Vaikka suomalainen erilliskoulujärjestelmä ei ollut järin elitistinen, lapset jaettiin jo varhain vuohiin ja lampaisiin. Järjestelmä oli hyviin jäykkä. Hyvin harva oppilas kansakoulun viidenneltä luokalta lähtien enää pääsi oppikouluun.

Englantilaistyyppiset sisäoppilaitokset ovat Suomessa olleet harvinaisia.

Taloussanomat: Suomalaisten lukioiden ranking osoittaa sisään otettujen oppilaiden kykyjen ja koulun päästöarvosanojen yhteyden: viiteen parhaaseen pääkaupunkiseudun lukioon vaadittiin yhdeksän keskiarvo. Tietenkin tämä joukko takoo komeampia ylioppilaskirjoitusten tuloksia kuin seiskan keskiarvolla lukioon mennyt porukka.

Enkeliporsas:

Keväisin on inhottavaa lukea lukioiden paremmuslistoja.

Kärkeen pitäisi nostaa lukiot, jotka ovat kuroneet eniten "keskiarvokäppiä" kiinni. Hyvä lukio on, joka leipoo heikoista tai keskinkertaisista peruskoululaisista hyviä ylioppilaita.

Taloussanomat: Paremmuuslistat laskevat koulutuksen yleistä tasoa. Kun ne sijoittavat muutamat isojen paikkakuntien kouluista kaatoluokkaan, ne varmistavat, että koulutuksesta kiinnostumattomien vanhempien lapsilta riistetään myös kaveripiirin sparraus. Suomalainen perinne tasavertaisista mahdollisuuksista katkeaisi.

Enkeliporsas:

Koulujen paremmuuslistat ja erilliskouluhaikailut ovat pelkkää silkkaa ahneutta ja itsekkyyttä.

Ajatellaan, minun lapset ja muiden kakkarat, millään muulla ei ole väliä.

Kaikenmaailman liiallinen eriytyminen vie ihmisiltä todellisuudentajun. Suomessakin tällä hetkelläkin väitetään, että meillä ei ole oikeasti köyhiä. Heitetään kehiin iljettävä termi, suhteellinen köyhyys, ikäänkuin köyhä ihminen ei olisi köyhä ollenkaan.

Totta on, että Suomessa ei kuolla nälkään. Mutta köyhyystutkijat ovat tulleet siihen tulokseen, että suomálaisista jo joka kuudes on oikeasti köyhä. Tutkijat sanovat, että meilläkin köyhyys alkaa periytyä kuten Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

ks. blogikirjoitukseni Ei anneta mahdollisuutta

Erilliskoulujärjestelmä pudottaa köyhät helposti toivottomuuden monttuun, josta on vaikea nousta ylös.

Miksi me tuhoaisimme yhden maailman parhaimmaksi todetun koulujärjestelmän?

Haluaisitko sinä oman lapsesi rupukouluun, jossa kukaan ei opi juuri mitään?

Meitä kehutaan niin, että hävettää

Iltasanomat 21.8.


Suomalaista koulujärjestelmää ylistetään taas

Suomen saavutukset lasten koulutuksessa ovat saaneet muut kansat tekemään kotiläksynsä, kertoo Smithsonian-verkkolehti.

Yhdysvaltain valtion rahoittaman koulutus- ja tutkimuslaitoksen verkkolehdessä kehutaan vuolaasti suomalaista peruskoulutusta.

Artikkelissa kerrotaan Suomessa asuvasta kosovolaispojasta, jolla oli oppimisvaikeuksia koulussa.

Suomalaiskoulun rehtori päätti jättää pojan luokalle, ja sen jälkeen hänen opiskeluunsa alettiin erityisesti panostaa.

- Tämä tarina yksittäisestä pelastetusta pojasta kertoo siitä, miten pieni pohjoismainen yhteiskunta on saanut niin ällistyttävät tulokset koulutuksessa, toimittaja Lynnel Hancock kirjoittaa artikkelissaan.

Hancock kirjoittaa, että "Mitä tahansa se vaatiikaan" -asenne ei ole vain yksittäisen koulun opettajilla, vaan kaikki suomalaiset opettajat kaikissa Suomen koulussa ajattelevat samalla tavalla.

- Koulut ovat tarpeeksi pieniä, jotta opettajat tuntevat oppilaansa. Jos jokin metodi ei toimi, opettajat keskustelevat keskenään paremman opetustavan löytämiseksi, Hancock jatkaa.

Suomalaisen koulujärjestelmän kerrotaan muuttuneen noin 40 vuotta sitten, jolloin koulutus oli osa suomalaisen talouden toipumissuunnitelmaa.

- Opettajilla ei ollut aavistustakaan siitä, että koulutus oli niin tasokasta. Vasta vuoden 2000 PISA-tulosten yhteydessä suomalaisille selvisi, että suomalaiset oppilaat ovat maailman parhaita lukijoita, Hancock toteaa.

"Mitä tahansa se vaatiikaan" -asenne 

Hanckock kirjoittaa, että kaikilla suomalaisilla opettajilla on vastaava asenne, mikä on paljon sanottu. Hyvä on, jos näin on.

Totta on, että suomalainen opettajisto on korkeatasoista. Syitä on kaksi:

- opettajan ammatissa on edelleen palkkauspuutteistaan huolimatta vetovoimaa
- suomalainen opettajienkoulutus on hyvää ja tasalaatuista.

Me uskomme pohjoismaiseen demokratiaan ja hyvinvointivaltiomalliin vaikka hampaat irvessä.

Koulut ovat tarpeeksi pieniä, jotta opettajat tuntevat oppilaansa.

Toivottavasti kaikesta tehokkuusajattelusta huolimatta koulut tulevaisuudessakin pidetään pieninä. On päivänselvää, kun luokat ja koulut ovat pieniä, opettajat tuntevat oppilaansa paremmin kuin suurissa kouluissa. Voimme keskittyä yksilöön.

Opettajilla ei ollut aavistustakaan siitä, että koulutus oli niin tasokasta.

Minulla oli kyllä aavistus. Ilman hyvää koulutusta emme olisi voineet pärjätä kansainvälisesti monilla aloilla niin hyvin kuten olemme pärjänneet. Yksi lempifraasejani on ollut - ei Nokiakaan ole voinut sikistä pyhästä hengestä. Kyllä moinen menestys on vaatinut paljon koulutusta ja työtä.

Toisaalta olen pienestä pitäen matkustellut paljon. Monessa maassa näki yhtä ja toista.

Suomalainen yhteiskunta on tavallaan aina ollut talonpoikainen yhteiskunta, jossa yksilöllä on suuri merkitys. Meillä on edelleen pedagoginen vapaus toteuttaa itseämme. Monessa maassa opettajien opettamista kahlitaan tavalla tai toisella.

Kukaan ei tule luokkahuoneisiimme määräilemään, kuinka me opetamme. Meihin luotetaan.

Monet koulujärjestelmämme karikot on hoidettu "talvisodan hengellä". Periksi ei anneta.

Muistan hyvin, kun meitä lomautettiin. Yhteen luokkaan tungettiin pahimmillaan kaksi isoa luokallista lapsia. Opetin silloin kolmatta luokkaa, luokkaani laitettiin 30 pulpetillista oppilaita lisää. Yhteensä minulla oli 60 oppilasta. Koskaan aikaisemmin tai sen jälkeen en ole suunnitellut opetustani yhtä tarkkaan.

Hancockin kosovolaispoikaesimerkki kertoo paljon. Missä maassa maahanmuuttajiin panostetaan niin paljon kuin meillä? Maahanmuuttajat ovat integroituneet maahamme erinomaisesti, merkittävä syy tähän on varmasti ollut koulutus.

Jälleen ykkössija - nyt luonnontieteissä

STT 28.4.

Suomen koulut ovat maailman kärkeä luonnontieteiden opetuksessaan.

Tähän tulokseen on tullut Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD tuoreimmassa Pisa-tutkimuksessaan.

Onneksi olkoon suomalaiset opettajat ja suomalainen koulujärjestelmä!

Olemme hämmästyttävän tehokkaita silloinkin, kun koulujärjestelmämme natisee tai sitä ollaan natisuttamassa.

Yhtään muuta Pohjoismaata ei ollut edes parinkymmenen sakissa.

Ei kait tähän enää ole mitään lisättävää. Me taidamme olla parhaita kautta linjan.