Etäopetusoppia Vantaalta

Vantaa kyseli huoltajilta, kuinka etäopetus on sujunut. Laitoin kyselyn tiivistelmän kirjoitukseni alle, koska vastauksilla on yleistä mielenkiintoa.

Vantaa hankki peruskouluihin v. 2015 ensin 12 500 tablettia. Pari vuotta myöhemmin hankittiin 13 800 Chromebookia. Nyt jokaisella peruskoululaisella on tietokone käytössään, pienimmillä tabletit, muilla Chromebookit. Koneisiin upotetut rahasummat olivat suuria, mikä herätti kovaa kritiikkiä, kun usein tietokone oli esim. oppikirjan vaihtoehto ja jouduttiin tyytymään vanhoihin risoihin kirjoihin.

Minäkin ihmettelin, kun niin paljon rahaa laitettiin tietotekniikkaan. Koronakriisi opetti minua, että suuri investointi tietotekniikkaan kannatti. Kun etäopetukseen siirryttiin, Vantaa oli valmis ja iskussa.

Chromet ovat käteviä, koska ne ovat edullisia ja Googlen sovellukset ovat käyttöjärjestelmässä, joka hyödyntää myös pilvitallennustilaa. Nyt koronakriisin aikana reaaliaikainen Meet-videopalaveriohjelma nousi arvoon arvaamattomaan. 

Vantaan kouluissa oli keritty hioa oppilaiden tieto- ja viestintäteknologista osaamista suurin harppauksin ennen koronaa. Joskus homma näin kiertävältä sijaisopettajalta (En ole malttanut jättää koulua, vaikka olenkin eläkkeellä, sillä opettaminen on kivaa.) tuntui jopa puuduttavalta, kun oppilaat tekivät töitä pitkiä toveja tietokoneidensa ääressä.

Etäopetus sujui Vantaalla pääosin hyvin. Sekä opettajat että oppilaat olivat etukäteen hyvässä valmiudessa. Hämmästyttävää oli huomata, kuinka nopeasti ja ketterästi opettajat saivat homman toimimaan. Nyt olisi ollut hauskaa olla vielä vakituisesti töissä ja kokeilla etäopetusta lasten kanssa. Etäopetuksessakaan ei mielikuvituksella ole rajoja.

Selvää on, että etäopetus ei voi normitilanteessa olla mikään jatkuva käytäntö, koska etätyöskentely sittenkin on vain yksi työtapa. Välitön yhdessäolo kuuluu kouluun, sosiaalistuminen ja yhdessä tekeminen.

Eniten minua huoletti oppiaineet kuten musiikki ja kuvataide, liikunta ja käsityöt. Näissä oppiaineissa etäopetus ei voi millään korvata koulussa paikalla suoritettua opetusta.

Selvää on myös, kuten Vantaan kyselyn tulokset osoittavat, että etätyössä yksilölliset erot revähtävät entisestään. Etätyöskentely on vaativaa, koska työskentely vaatii oppilaan omaa ohjausta sekä itsekuria. Vaikka normitilanteessakin opettajat koulussa motivoivat, ohjaavat ja valvovat, silti voi olla oppilaita, jotka menevät siitä, missä aita on matalin. Voidaan leikkiä koneella heti, kun opettajan valvova silmä välttää. Kotona etätyöskennellessä ei paikalla ole ammattitaitoista ohjaajaa, silloin tietenkin osa oppilaista putoaa kyydistä. 

Hienoa oli lehdistä lukea, että kiusatut sekä aistiyliherkät lapset hyötyivät etätyöskentelystä. Kaverini Ari Leppä Vantaan Ylästön koulusta jakoi oppilaansa neljään eri etäkouluryhmään, koska hän huomasi, että isossa koko luokan ryhmässä läheskään kaikki oppilaat eivät päässeet koko päivän aikana ääneen. Yksi ryhmä oli hiljaisille oppilaille, jotka koulussa eivät tunneilla juuri koskaan puhua pukahtaneetkaan. Parhaiten edistyi joka tasolla juuri tämä hiljaisten kuuden oppilaan ryhmä, oppilaat uskalsivat aktivoitua, kysellä ja keskustella aivan oma-aloitteisesti.

Ihmeellistä on, kuinka harva vantaalainen oppilas lintsasi etätunneilta. On hauskaa huomata, että oppimisen halu voittaa lähes aina. Kasvatusoptimistinen kollegani totesi muinoin, että oppimista ei voi mikään estää.

Suomessa syystä tai toisesta kotikoulua käy noin 400 peruskoululaista. Yleensä kotikouluoppilaiden opetus jää vanhempien vastuulle. 

Miksei kotikoulua voitaisi järjestää kaikille neljälle sadalle vaikka etänä? Opetushallituksen talo on valtaisa, kyllä siellä huoneita riittää. Voitaisiin aivan hyvin palkata koulullinen etäopettajia pitämään etäkotikoulua. Oppilaille etätunteja voisi olla vaikkapa neljä tuntia per päivä, loppu jäisi vanhempien vastuulle.  

Laitan oheen Vantaan digitaalisen oppimisen seurantatutkimuksen 2015-2018.  

Toivottavasti paluu kouluihin ylihuomenna sujuu hyvin.

* * *

Vantaan kaupunki

Tiedote 12.5.2020

Etäopetus on toteutunut Vantaalla huoltajien mukaan pääosin hyvin

Huoltajilta huhtikuun lopussa kerätty palautekysely Vantaan perusopetuksen poikkeusolojen etäopetuksesta keräsi tietoa etäopetusjakson onnistumisesta. Saimme kyselyyn 2729 vastausta. Huoltajat edustivat tasaisesti kaikkia kouluja ja luokka-asteita. Vastausten avulla kehitetään opetuksen digitalisaatiota ja arvioidaan etäyhteyksillä toteutettujen opetusmenetelmien hyödyntämismahdollisuuksia tulevaisuudessa.

Valtaosa (76%) kyselyyn vastanneista, oli sitä mieltä, että etäopiskeluun siirtyminen sujui poikkeusolojen alussa hyvin tai erittäin hyvin. Huoltajista vain pieni osa (4%) koki, että etäopiskeluun siirtyminen sujui heikosti.

Kiitämme huoltajia vastauksista!

* * *

Sopivat tehtävät, eroja oppilaiden keskinäisessä yhteistyössä

Valtaosa huoltajista (79 %) kokee, että etäkoulutehtäviä on ollut sopivasti ja että etäkoulutehtävien vaikeustaso on ollut sopiva (80%) oppilaan tasoon nähden. Opettajan ja oppilaan välinen keskusteluyhteys on toteutunut hyvin. Oppilaista 65% on ollut vähintään kerran päivässä tai jopa useammin yhteydessä opettajaan. Live- tai keskusteluyhteys opettajan kanssa on ollut kolme kertaa viikossa tai sitä harvemmin joka kolmannella oppilaalla. 

Oppilaiden keskinäisessä yhteistyössä verkon välityksellä on ollut eroja. Yläkouluikäiset tekevät enemmän yhdessä koulutöitä verkon välityksellä, kuin pienet oppilaat. Oppilaista 17% tekee yhdessä koulutöitä verkkoyhteyksiä hyödyntäen jokaisella oppitunnilla tai useamman kerran päivässä, 27% päivittäin, 13% kolme kertaa viikossa ja 43 % tätä harvemmin.

Koulun aikuiset hyvin tukena etäopetuksessa, mutta myös vanhempien tukea on tarvittu

Koulun aikuisilta toivottu tuki on toteutunut etäopetusaikana pääosin hyvin. Huoltajista 12 % kuitenkin kokee, että koulusta saatu tuki ei ole ollut riittävää. Hieman yli puolet oppilaista on pystynyt opiskelemaan opettajien antamien ohjeiden ja ohjauksen avulla eivätkä ole tarvinneet koulun taholta erikseen tukea. Koulun aikuisista eniten apua tai tukea on saatu oman opettajan lisäksi laaja-alaiselta erityisopettajalta tai S2-opettajalta.

Etäopiskelun onnistumiseksi on tarvittu vanhempien apua. Kolmasosan huoltajista mielestä apua on annettu sopivasti, mutta saman verran huoltajista ajattelee, että etäkoulun pitäminen on vaatinut liian paljon heidän apuaan. Noin joka kymmenennessä perheessä vanhempien apua ei ole tarvittu lainkaan. Vanhemmilta tarvittu apu etäopiskelussa korostuu 1.-2.-luokkalaisten osalta ja on vähäisin yläkoululaisten osalta.

Oppilaiden tietotekniset taidot ovat pääosin (60 %) olleet vanhempien mielestä hyvät ja riittävät etäopetuksen aikaisten oppimistehtävien suorittamiseen. Etäopetuksessa eniten käytetyt sovellukset ovat olleet Wilma sekä Googlen eri työkalut. Vain yhdellä kymmenestä perheestä on ollut toistuvia haasteita laitteen, verkon tai sovelluksen/ohjelman toimivuudessa.

Suuret yksilölliset erot oppilaiden välillä

Avoimista vastauksista nousee selkeästi esiin oppilaiden yksilölliset erot etäopetukseen siirtymisessä ja sopeutumisessa. Osalla oppilaista aikuisen ohjauksen tarve on suurempi, osalle taas itsenäinen työskentely kotona on sopinut jopa ryhmässä opiskelua paremmin. Huoltajat ovat nähneet lapsensa koulutyöskentelyä aivan uudesta näkökulmasta, uusin silmin.

Kyselyn vastaukset jaetaan kouluille kokonaisuudessaan, jotta koulut voivat kehittää niiden avulla toimintaansa jatkossa.

Lisätietoja: 

opetuspäällikkö Pepita Kaskentaus

viestintäpäällikkö Kaisu Tolvanen

Yhteiset pelisäännöt ovat ainoa keino

18.4. HS

Psykologiliitto: Koulun ei pidä heilua vanhempien vaatimusten mukaan

Kuopiossa ratkotaan vuosia jatkunutta kouluriitaa rehtorin ja perheiden välillä. Riidat ovat raskaita etenkin lapsille.

Yksittäisten vanhempien vaatimuksilla tulee olla joku raja koulun toiminnassa, muistuttaa Psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen.

Hän toteaa, että vanhemmilla on oikeus valittaa koulun toiminnasta, mutta koulun velvollisuus on toimia sovittujen periaatteiden mukaisesti

"Ihmisillä on erilaisia käsityksiä kasvatuksesta, mutta koulu ei voi heilua yksittäisten huoltajien täsmällisten vaatimusten mukaan. Tietyt periaatteet koskevat kaikkia lapsia. Koulun tulee puuttua häiriöihin ja ongelmiin", Tikkanen sanoo.

Hän on työskennellyt aiemmin Helsingin opetusviraston johtavana psykologina.

Vanhempien vaatimusten rajoja haetaan Kuopiossa, jossa ratkotaan vuosia jatkunutta riitaa kahden perheen ja rehtorin välillä. Riidan taustalla ovat erimielisyydet lasten kasvatuksesta.

Parhaat tulokset saadaan, kun koulu ja koti vetää yhtä köyttä.

Kasvatusristiriita on pahinta, mihin lapsi voi joutua. Lapsi ei tiedä, mikä on oikein tai väärin.

Koulu ei ole koti. 

Koulun säännöt ovat kaikille lapsille. Koulun säännöt kumpuavat yleisestä yhteiskunnan säännöstöstä, ei sääntöjä hatusta vedetä. Oman kouluni sääntöjä päivitetään perustellusti joka vuosi.

Pähkinärinteen koulu > Kouluinfo > Järjestyssäännöt

Kannattaa piipahtaa Suomen Vanhempainliiton sivuilla. Kahden kuopiolaisperheen vanhemmat olisivat voineet jatkuvan riitelyn sijaan voineet lähteä mukaan yhteistyöhön koulun kanssa. Keinoja on. 

Kodin ja koulun yhteistyössä on aina kehitettävää. Vanhempainliiton sivuilta löytyy vinkkejä kehittämiseen.

Vantaalla vuodenvaihteessa lopetettiin koulujen johtokunnat pikkurahan vuoksi, mikä on ikävää. Onneksi on aina aktiivisia vanhempia, jotka ovat valmiita vanhempienyhdistystoimintaan. Omassa koulussani on vanhempienyhdistys perusteilla.

Vantaalla on hyvin aktiivinen ja toimiva alueyhdistys, Vantaan vanhempienyhdistysten alueyhdistys ry eli VANVARY. Yhdistys oli vahvasti torppaamassa sadan koulunkäyntiavustajan irtisanomista.

Pähkinärinteessä toimii alueellinen ennaltaehkäisevä yhteistyöryhmä, Koulu Keskellä Pähkinärinnettä eli KKP, jonka puheenjohtajana toimin. Alunperin yhteistyöryhmä perustettiin kerhotoiminnan kehittämiseen, Ehkäisevän työn alueellinen malli eli ETAM, mutta toiminta on laajentunut rajusti. 

Mukana on alueen toimijoita: koulu, seurakunta, Lions Club, Pähkinärinneseura, Nuorisotoimi, Lastensuojelu, Kirjasto, Martat, Lähipoliisi, urheiluseuroja ja tietenkin oppilaiden vanhempia. Nyt mukaan tuli Humanistinen ammattikoulu eli HUMAK, joka kouluttaa yhteisöpedagogeja. Kouluni alkaa tehdä yhteistyötä HUMAK:n kanssa. Odotamme innolla koulullemme yhteisöpedagogiopiskelijoita.

On selvää, että vanhemmat ja opettajat ovat oppilaan puolella.

Olisi hyvin mielenkiintoista tietää, millaisia kasvatusristiriidat Kuopiossa oikein ovat?

OAJ:n työmarkkinalakimies Kristiina Tuhkiaisen mukaan rehtorin työpaikan vaihto on viimeinen keino etenkin, kun hänen toiminnassaan ei ole todettu moitittavaa. (HS 18.4.)


Jos ristiriidat ovat ylitsepääsemättömiä, kotiopetus on yksi vaihtoehto kahden riitelevän perheen lapsille. Ei ole mitään järkeä sairastuttaa koko kouluyhteisöä.

Yhteisöllisyys on päivän sana.

Kotiopetus luvanvaraiseksi?

HS 21.8.

Lasten kotiopetus ehkä luvanvaraiseksi

Ope­tus­mi­nis­te­ri Jukka Gustafsson (sd) te­ki­si las­ten ko­ti­ope­tuk­ses­ta lu­van­va­rais­ta, jot­ta jo­kai­nen lap­si sai­si var­mas­ti pe­rus­kou­lun op­pi­mää­rän mu­kai­sen ope­tuk­sen.

"En oli­si kiel­tä­mäs­sä ko­tio­pe­tus­ta, mut­ta yh­teis­kun­nal­la on myös vel­vol­li­suus huo­leh­tia, et­tä lap­sen oi­keus op­piin to­teu­tuu myös ko­to­na ope­tet­taes­sa", mi­nis­te­ri to­teaa Hel­sin­gin Sa­no­mil­le.

Gus­tafs­son us­koo, et­tä val­ta­osas­sa ko­ti­ope­tuk­ses­ta ei ole nyt eri­tyi­siä on­gel­mia.

Ko­vin laa­jaa suo­sio­ta ko­ti­ope­tus ei Suo­mes­sa ole saa­nut. Pe­rus­kou­lus­sa on op­pi­lai­ta kaik­kiaan lä­hes 540 000. Tuo­rein tie­to ko­ti­ope­tuk­sen va­lin­neis­ta on vuo­del­ta 2010, jol­loin hei­tä oli noin 300. Mää­rä on py­sy­nyt mel­ko muut­tu­mat­to­ma­na vii­me vuo­si­na.

Suo­mes­sa ei ole kou­lu­pak­koa, mut­ta huol­ta­jal­la on vas­tuu seu­ra­ta op­pi­vel­vol­li­suu­den suo­rit­ta­mis­ta ja opin­to­jen ete­ne­mis­tä.

Kun­nan vel­vol­li­suus on val­voa ko­ti­ope­tus­ta ja ot­taa tent­ti­suo­ri­tuk­set vas­taan.

Opetusministeri Gustafsson sohaisi intohimoja herättävään aiheeseen.

Gustafsson on oikealla asialla. Olen kirjoittanut kotiopetuksesta aikaisemminkin:

Peruskoulu vs Kotikoulu 6-0

Kotiopetusta

Kotiopetus on Suomessa hyvin marginaalinen ilmiö, opetusta kotona saa vain noin 300 oppilasta, mikä on vähän vaikkapa Ruotsiin verrattuna.

Kotiopetus on lapselle melkoinen riski. 

En jaksa uskoa, että kukaan isä tai äiti pystyy korvaamaan kouluopetusta, jota oppilaan peruskoulun aikana antaa leegio ammattilaisia, luokanopettajia ja liuta erikoistuneita aineenopettajia. Yhdeksän vuotta lapsen elämästä on paljon.

Voi olla, että joku opetusjonglööri pystyy opettamaan tietoaineita jollakin tasolla, mutta kuinka on taito- ja taideaineiden laita? Kuinka lapsi voi pelata kotona yksin jalka- tai koripalloa? Kuinka hänelle opetetaan yhteislaulua tai -soitantaa? Kuinka on ilmaisun tai ryhmätöiden laita?

Olen aina miettinyt, kuinka kunnat voivat tenttiä taito- ja taideaineet? Kuinka voidaan tenttiä, kuinka lapsi tulee toimeen muitten kanssa?

Pitää ottaa huomioon, että peruskoulu ei ole suinkaan ole pelkkiä oppiaineita. Peruskoulu on ainoa paikka ihmiselämässä, jossa ihminen kohtaa kaikenlaisia ihmisiä. Peruskoulu on kaikinpuolin sosiaalista toimintaa. Peruskoulun jälkeen alkaa lopullinen eriytyminen. 

Sosiaalioikeuden professori Pentti Arajärvi esitti tärkeän näkökohdan. Hänen mielestään on vastuutonta, että kou­lu eh­dot­taa las­ta ko­ti­ope­tuk­seen lap­sen eri­lais­ten on­gel­mien vuok­si:

"Jos ko­ti­ope­tus­ha­lu ei läh­de van­hem­mis­ta, ei lap­si saa ko­to­na sel­lais­ta ope­tus­ta, jon­ka op­pi­vel­vol­li­suus edel­lyt­täi­si. Sil­loin lap­si jää heit­teil­le." (HS)

Olen samaa mieltä.

On ainakin kolme ihmistä, jotka haluavat kotiopetuksen luvanvaraiseksi, Arajärvi, Gustafsson ja Enkeliporsas.

Minun on suorastaan pakko kirjoittaa tämänpäiväinen koulussa sattunut pikkutapahtuma. Koulupäivät ovat täynnä pikkutapahtumia. Never a dull moment.

Äidinkielen tunnilla oli lukukappale, jossa oli pätkä Aapelin eli Simo Puupposen klassikkoa "Vinski ja Vinsentti", jonka Aapeli kirjoitti syntymävuotenani 1956.

Lukukirjan kappaleiden yksi tavoite on sanavaraston laajentaminen. Oppilaat saavat lukiessaan alleviivata sanoja, joiden merkitystä he eivät tiedä. Yhdessä sitten setvitään ja selvitellään sanojen merkityksiä, etsitään vaikka synonyymejä. Lapset pitävät sanaselvittelyä hauskana leikkinä.

Jotkut sanat tulevat yllätyksenä opettajalle. Tänään sellainen sana oli pojanviikari. Lopuksi vertasin Vinskiä Vaahteramäen Eemelin, joka on kaikille oppilaille tuttu pojanviikarin prototyyppi.

Luokassani on monta myönteisesti eläväistä ja avointa pojan- ja tytönviikaria (Mikäli tyttö ylipäätään voi olla viikari, mutta kun elämme tasa-arvon aikaa, uskallan rohkeasti väittää, että voi olla tytönviikareitakin.)

Etupulpetissa oleva hauska neljäsluokkalaiseni totesi, että hän on pojanviikarisempi kuin Vaahteramäen Eemeli. Tohdin epäillä hänen väitettään. Kysyin häneltä, kun hän tekee kepposia, meneekö hän pakoon vajaan veistelemään puu-ukkoja. Hän sanoi, ettei mene, johon minä totesin, että kyllä se Eemeli taitaa sittenkin olla pojanviikarisin. 

Poika ei antanut periksi, vaan sanoi olevansa pojanviikarisempi kuin Eemeli. Kait se on uskottava, jäin kakkoseksi, niin vakuuttava hän oli.

Peruskoulu vs kotikoulu 6-0

Kuva: Kurvisen sukuyhdistys ry.

HS 15.8.

Kouluton yhteiskunta

Gaija on parinkymmenen hengen ekoyhteisö Ähtärissä. Entisen kunnalliskodin tiloihin perustetussa kommuunissa toimii luomutila, hevostalli ja hostelli. Yksi yhteisön asukkaista on neljän lapsen äiti Lotta Laaksonen, joka päätyi pitämään lapsilleen kotikoulua, kun hänen esikoisensa, nyt 10-vuotias Ruska, oli käynyt puoli vuotta tavallista koulua ja alkanut voida siellä huonosti. "Mielestäni koulu lokeroi liikaa: lapsen pitäisi mukamas olla aina motivoitunut juuri siihen, mitä milloinkin opetellaan. Se aiheutti Ruskassa vastentahtoisuutta. Paljon paremmin menee, kun lapsi saa itse päättää, milloin on aika opiskella."

Gaijalaisten kotikoulussa ei ole lukujärjestystä tai aikatauluja. Matikan sijasta lapset saavat leikkiä vaikka vapaasti legoilla, sillä se on Laaksosesta matemaattisesti paljon kehittävämpää kuin kirjoista opettelu. Englantia puolestaan opetellaan silloin, kun lapsi on "auki" sille.

Hesarin toimittaja Jukka Lyytinen kirjoitti ajatuksia herättävän kolumnin kotikoulusta. Koulu lokeroi liikaa? Mitä Lotta Laaksonen tarkoittaa lokeroinnilla?

Legoilla leikkiminen on matemaattisesti paljon kehittävämpää kuin kirjoista opettelu. Hmmm ... itse pidän suomalaisia matematiikan kirjoja korkeatasoisina. Kirjat ovat työkirjanomaisia, vaikea niistä on mitään opetella, jos ei tee kirjan tehtäviä, mikä on yksilöllistä toimintaa. Matematiikan kirjoissa on paljon eriyttäviä tehtäviä. Pelkillä legoleikeillä ei matematiikassa pitkälle pötkitä.

Peruskoulu on ainoa paikka ihmisen elämässä, missä kohdataan kaikenlaisia ihmisiä. Peruskoulun jälkeen ihmiset alkavat eriytyä lopullisesti toisistaan. Suomesta on pikkuhiljaa kehitetty luokkayhteiskunta, osa ihmisistä on pudotettu kyydistä lopullisesti.

Kun ollaan yhdessä, ei tarkoiteta sitä, että peruskoulu olisi joku putki, josta "pullautetaan ulos kuuliaisia PISA-sertifikoituja suorittajia" kuten Lyytinen kirjoittaa. Loppujen lopuksi lähes kaikki opiskelu peruskoulussakin on melko yksilöllistä, jopa matematiikassa oppilaat tekevät tehtäviä yksilöllisesti oman tasonsa mukaan. Opettajat antavat oppiaineessa kuin oppiaineessa tehtäviä, joita oppilaat ratkovat tai tekevät oman tasonsa mukaan.

Tämän päivän Hesarissa oli iso koko sivun kirjoitus "Tervetuloa opiskelemaan, mutta töitä ette saa". Vuonna 2008 12 prosenttia parikymppisistä aloitti taidealanopinnot kaikesta huolimatta. Mielestäni tämä osoittaa tavallaan melkoista yksilöllisyyttä, en puhuisi PISA-sertifikoiduista suorittajista, ei pidä aliarvioida nykynuorisoa. Ja pitää ottaa huomioon, vaikka suuri osa taidealan opiskelijoista ei sijoitukaan taidealoille tulevaisuudessa, opiskelusta on valtaisa hyöty muussa opiskelussa ja työelämässä sitten myöhemmin.

Ja mitä vikaa on sosiaalisessa oppimisessa ja yhteistyössä? Koko ihmiselämä on yhtä yhteistyötä ja kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Väitän, että juuri yltiöyksilöllisyys johtaa lokeroitumiseen, ihminen opiskelee kotonaan yksinään ilman ikätovereitaan, ja opetuksen laadusta ei ole mitään takeita. Ihminen eriytetään tällä tavalla muista, se on lokeroimista.

Nykyperuskoulu antaa yksilöllisyydelle tilaa paljon, on kerhoja ja oppilaat saavat valita valinnaiskursseja ja -tunteja. Jotkut kritisoivat uutta hahmoteltavaa tuntitarjotinta liiankin yksilölliseksi.

Hauskinta Lyytisen Lyytisen kolumnissa on hänen opettajatuttunsa mietelmä: PISA-peruskoulu on loogisin systeemi - ainakin, jos halutaan minimiresursseilla maksimaalisia tuloksia. Tähän yhdyn täysin rinnoin, näin se on. Saksalaiset ja yhdysvaltalaiset ja muut ovat hyvin kateellisia suomalaisesta tehokkuudesta, oli kyse sitten peruskoulusta tai julkisesta terveydenhoidosta. Mutta pitää muistaa, että suomalainen tehokkuusajattelu perustuu osin säästöihin, pitää olla koko ajan varuillaan, ettei suistuta tehokkuudesta kurjistumiseen.

Julkisuudessa puhutaan paljon PISA-peruskoulusta. Toimittajille ja kaikille muille ilmoitettakoon, ettei mitään PISA-koulua ole. PISA-tutkimukset eivät ohjaa peruskoulun arkityötä millään tavalla.

Niin, ja sopii etsiä maailmalta parempi peruskoulu kuin Suomessa on.

Kotiopetusta

Keskisuomalainen 22.9.

Liki 400 suomalaista lasta käy koulua kotonaan tai epävirallisissa pienkouluissa. Kotiopetuksen suosio on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Suomessa ei ole koulupakkoa, vaan oppivelvollisuus. Siksi lasten kotiopetus on laillista ja pelkkä ilmoitus lapsen jäämisestä kotiin opetettavaksi riittää. Asuinkunnan on kuitenkin valvottava opintojen edistymistä. Käytännössä se tapahtuu testien avulla.

Tavallisin syy kotiopetukseen on uskonnollinen vakaumus.

Nykyperuskoulu ei ole järin uskonnollinen, virallisesta uskonnonopetuksesta voi jättäytyä pois kuten esimerkiksi jehovantodistajat tekevät. Heidän lapsensa käyvät peruskoulua, mutta he hoitavat uskontokasvatuksen itse, ei se sen kummempaa ole.

Olen monesti miettinyt kotiopetuksen vaikutuksia lapseen, tai pikemminkin, mistä lapsi jää silloin paitsi.

Tavallisen peruskouluopetuksen vahvuus on, että lapset sosiaalistuvat, näkevät, että on muunkinlaisia ihmisiä ja toimintamalleja ja ajatustapoja kuin se oma.

Kuinka kotiopetuksessa hoidetaan taito- jaa taitoaineet? Äidinkieli, matematiikka, kielet, historia, fysiikka ja kemia, biologia ja maantieto? Eikä peruskoulu koostu pelkästään oppiaineista.

Kuka yksityinen "tavallinen ihminen" hallitsee kaiken?

En tiedä, miten oppiminen oikein käytännössä testataan. Tehdäänkö kunto- ja taitotestejä, laulukokeita, piirustus- ja maalausnäytteitä? Miten mitataan esim. juuri sosiaalistuminen?

Peruskoulussa opitaan ja omaksutaan niin monia asioita, että en jaksa millään uskoa siihen, että joku yksin kotonaan kykenee samaan. Eipä juuri tarvitse kuin vilkaista opetussuunnitelmia, kyllä sen oman isän tai äidin taytyy olla ihmemies tai -nainen, jos luulee pystyvänsä samaan kuin yhdeksänvuotinen peruskoulu kymmenine opettajineen.

Meillä opettajilla on vaikeaa, oikeastaan mahdotonta hoitaa hommat niin, että oppilaat saavuttaisivat lähimainkaan kaikkia heille asetettuja tavoitteita.

Minä rinnastan kotiopetuksen nykyhetken itsekkääseen "mä ja mä ajatteluun".

Jyrääkö vanhempien päätösvalta omien lastensa suhteen tässä tapauksessa lasten oikeudet?