Mielipidekirjoitus koulujen eriytymisestä

HS 20.1.2022

Klikkaa suuremmaksi.

Erittäin hyvä ja realistinen mielipidekirjoitus Hesarissa tänään.

Pääkaupunkiseudulla koulujen väliset oppimistulokset etenkin Helsingissä ovat revähtäneet, eikä syy todellakaan ole opettajien.

Asuinalueet ovat eriytyneet. Sama tahti on myös Espoossa ja Vantaalla.

Ruuhkaa Espoon koulujen monistushuoneissa

Pääskyvuoren koulun 4.b luokkablogi

23.1. Länsiväylä

Espoossa ei saa enää kokeita kotiin – taustalla vanhempien huolimattomuus

Espoolaiset koululaiset eivät enää automaattisesti saa kokeitaan kotiin vanhemmille näytettäväksi. Espoon kaupunki on ohjeistanut kouluja kirjaamaan koetulokset ja muut arviointipalautteet jatkossa Wilmaan. Osa kouluista on lähettänyt vanhemmille Wilma-viestin aiheesta.

– Joudumme muuttamaan nykyistä käytännettämme kokeiden viemisestä koteihin, koska kokeet eivät läheskään aina palaudu takaisin koululle, Wilma-viestissä perustellaan.

Kouluilla on velvollisuus säilyttää oppilaiden alkuperäiset koepaperit lukuvuoden ajan.

Espoolaiset koululaiset eivät enää automaattisesti saa kokeitaan kotiin vanhemmille näytettäväksi. Espoon kaupunki on ohjeistanut kouluja kirjaamaan koetulokset ja muut arviointipalautteet jatkossa Wilmaan. Osa kouluista on lähettänyt vanhemmille Wilma-viestin aiheesta.

– On oppilaan oikeusturvan kannalta tärkeää, että arviointi on hyvin dokumentoitua ja myös kokeet ovat säilössä koululla, ohjeistusta perustelee va. opetuspäällikkö Hanna Talola Espoon kaupungilta.

Huoltajat voivat kuitenkin aina halutessaan pyytää opettajalta kokeen tai kopion kokeesta. Kokeisiin saatetaan palata joskus esimerkiksi siitä syystä, että oppilas tai huoltaja pyytää perusteluja arviointiin.

Kokeiden säilytys koululla on ollut pikemminkin tapa kuin velvollisuus. Uutta on, että työnantaja velvoittaa kokeiden säilömiseen. 

Jos oppilas tai huoltaja pyytää perusteluja arviointiin, perustelut voi aivan hyvin antaa suullisesti tai kirjallisesti. Ei siinä vanhoja kokeita tarvita.

Sitä paitsi nykyarviointi on paljon muutakin kuin kokeita, oppimisen arviointi on jatkuvaa, arvioidaan taitoja ja oppimisprosesseja. Arviointikeskustelujakin järjestetään.

Kaikkea arviointia ei voida tietenkään dokumentoida, esitykset, liikunta, kuvataide, musiikki jne. Opettajan pitäisi heilua kameroiden kanssa päivät pääksytysten.

Olen aina lähettänyt kokeet kotiin nähtäviksi, palautus on toden totta viime vuosina muuttunut melkoiseksi ruljanssiksi. Kokeet eivät tule kouluun seuraavana päivänä, jotkut kokeet palautetaan kuukauden päästä, osa kokeista ei palaudu kouluun koskaan. Aikaa kuluu myös palautusten merkkaamiseen päiväkirjaan puhumattakaan jatkuvasta kinuamisesta. 

Kun kokeet on palautettu, olen laittanut ne pinkan päällimmäiseksi opettajan kaappiin. Eläkkeelle lähtiessäni tungin silppuriin useamman vuoden läjän. 

Pinkatessani kokeita kaappiini en ole ajatellut oppilaiden oikeusturvaa, vaan sitä, ettei kokeita levitetä ympäriinsä. Mahdollista on, että rinnakkaisluokan tai toisen koulun kaveri saa etukäteen käsiinsä valmiin kokeen ja voi valmistautua kokeeseen kepulikonstein.

Jossain vaiheessa kokeilin nippupalautuksia. Niittasin kuukauden kokeet, päälle laitoin kuukauden yleisarvioinnin ja allekirjoitustilan päällimmäiseen paperiin. Kokeiden palauttaminen nipuissa oli helppoa ja ne palautettiin nopeasti kouluun. Mutta tietenkin vanhemmat halusivat kokeista välitöntä palautetta. Aloin uudelleen palauttaa kokeita yksitellen.

Hyvä ohje on, että koenumerot merkitään Wilmaan myös alakouluissa kuten yläkouluissa tehdään. Oppilaiden ja vanhempien on helppo nähdä oppimisen kehitys, kun numerot ovat perä perään rivissä. 

Mutta Espoon monistusohje on järjetön ja naurettava.

Määräyksen antaja ei ole miettinyt, kuinka paljon opettajien työmäärä kasvaa, kun kokeita pitää monistaa. Jokainen koe on suoraa palautetta oppilaan oppimisesta myös vanhemmille. Aktiivisimmat vanhemmat auttavat lastaan, kun huomaavat, että oppimisessa on aukkoja. 

Mahtaa Espoon koulujen monistamoissa olla mieletön ruuhka, kun opettajat monistavat ryppyisiä koepapereita yksi kerrallaan. Homma kumuloituu yläkoulujen ruuhkakoeviikkojen jälkeen.

Muutenkin arviointi on koulussa nostettu aivan liian suureen rooliin ja siihen suhtaudutaan aivan liian vakavasti. 

Niin, ja joku vastuu kokeiden palauttamisessa kouluun pitää olla itse oppilaalla ja hänen vanhemmillaan.

Onko koulun koolla väliä?

Espoonlahden koulu, kuva: Koiviston vihertyö oy

24.11. HS

”Iso koulu on oppilaalle parempi”, väittää Espoon koulutiloja laskeva rehtori

Kyllä suuruuden ekonomiassa on puolensa. Näin väittää vuosikymmeniä opettajana ja rehtorina toiminut espoolainen Jukka Penttinen.

”Isompi koulu on oppilaalle parempi. Sellainen vähintään 240 oppilaan koulu.”

Mitä isompi koulu, sitä enemmän erilaisia opettajia. Silloin myös erilaisia oppijoita ymmärretään paremmin.

Oppimistilat eivät ole kouluissa tärkein asia, Penttinen sanoo. Tärkein on oppilaiden motivaatio, eikä se synny tiloista. Tilojen pitää toki olla siistit ja monipuoliset, ja niissä on oltava hyvä ilma.

Voi olla, että tässä on Espoon tulevaisuus, sillä kaupungin virkamiehet ovat nyt kiristäneet palveluiden rahahanoja. Rakentamiseen kuluu paljon varoja, ja lainakattokin on tulossa vastaan.

Espoossa  koulujen välillä näyttäisi olevan suuria eroja tilojen väljyydessä.

”Yläkouluissa pienimmät ryhmät ovat 14 oppilaan kokoisia, suurimmat 24 oppilaan. Siinä on 10 oppilaan ero”, Penttinen huudahtaa.

”Jos jossain koulussa on ahdasta ja toisessa on tilaa, niin kyllä sinne voidaan laittaa lisää oppilaita. Minun mielestäni se on tasa-arvoista.”

Espoossa koulujen välillä näyttäisi olevan suuria eroja tilojen väljyydessä.

”Yläkouluissa pienimmät ryhmät ovat 14 oppilaan kokoisia, suurimmat 24 oppilaan. Siinä on 10 oppilaan ero”, Penttinen huudahtaa.

Googlailin Espoon kaupungin sivuja, Jukka Penttinen on pienehkön yläkoulun rehtori. 

Penttisen koulussa, Espoonlahden koulussa opetetaan vuosiluokkia 7-9. Koulussa on myös erilaisia erityisopetuksen luokkia. Oppilaita on 390.

Jukka Penttinen katselee maailmaa yläkoulun vinkkelistä, minä alakoulun.

1. Koulun koko

Yläkoulun koosta olen Penttisen kanssa samaa mieltä, iso yläkoulu tarjoaa oppilaille enemmän opiskelun vaihtoehtoja ja toimintaa kuin pieni yläkoulu. Pääkaupunkiseudun yläkouluksi Espoonlahden koulu on jopa liiankin pieni. Matkat Helsingin seudulla ovat lyhyitä ja liikenneyhteydet ovat hyviä.

Naapuriyläkouluni, Hämeenkylän koulu, joka valittiin muutama vuosi sitten Vuoden kouluksi, on iso yläkoulu, oppilaita on 650. Tosin nyt koulun tilanne on huono, koska opetusta järjestetään peräti viidessä opetuspisteessä. On selvää, että yhteisöllisyys silloin kärsii. Koulun vanhaa päärakennusta puretaan paraikaa huonon sisäilman takia.

Olen opettanut aina isossa alakoulussa, lähinnä Pähkinärinteen koulussa, mutta olen opettanut myös Hiekkaharjun ja Malminkartanon kouluissa pari vuotta kummassakin. Koulut ovat isoja kouluja, vuosien saatossa keskiarvo taitaa olla noin 500 oppilasta, tosin Malminkartanon koulun oppilasmäärä on laskenut huippuvuosista.

Iso alakoulu toimii hyvin, mikäli luokkakoot ovat kohtuullisia. Kun luokkiin on sijoitettu inkluusio-oppilaita ja maahanmuuttotaustaisia oppilaita, luokan koko ei saa heilahtaa yli 20 oppilaan.

Maalla pienet kyläkoulut ovat yhä edelleen paikallaan. Ei ole mitään järkeä lopettaa kunnasta kaikkia kyläkouluja ja rahdata lapsia kunnan keskustaajamaan. 

Kyläkoulut ovat hyvin yhteisöllisiä kouluja. Yhteys lähiympäristöön on tiivis, kaikki kokevat koulun omana koulunaan. Vanhempien on luontevaa piipahtaa kouluun, ehkä he ovat itsekin käyneet samaa koulua.

Penttinen painottaa koulun ilmapiiriä: 

”Tärkeää on myös avoin, ystävällinen ja päättäväinen ilmapiiri. Ja myönteistä huumoria pitää olla paljon. Silloin jokainen saa olla oma itsensä ja kiusaaminen vähenee.”

Olen samaa mieltä.

Liian suuressa koulussa, suomalaisittain liian suuri koulu voisi olla 800-1000 oppilasta, oppilas voi hukkua pesuveden mukana ja eriytyä omiin oloihinsa.

Tutkimuksista ilmenee, että koulun koko korreloi positiivisesti oppimistulosten ja oppilaiden oppimista ja koulua koskevien asenteiden kanssa. On myös todettu, että sopivan pienissä kouluissa on vähemmän epätoivottua sosiaalista käyttäytymista, vandalismia ja toisiin kohdistuvaa aggressiivista käyttäytymistä kuin suurissa kouluissa. (Pasi Sahlberg 2008)

2. Ryhmän koko

Penttinen toteaa, että Espoon yläkoulujen ryhmäkoissa on isoja eroja:

”Yläkouluissa pienimmät ryhmät ovat 14 oppilaan kokoisia, suurimmat 24 oppilaan. Siinä on 10 oppilaan ero”, Penttinen huudahtaa.

Alakoulun opettajana Penttisen huudahdus naurattaa minua. 

Vain kerran minulla on ollut alle 20 oppilaan luokka. Jos kaikkien luokkieni oppilaiden määrien keskiarvo laskettaisiin, luulisin sen olevan 26. Suurimmat luokat ovat olleet yli 30 oppilaan ryhmiä. 

Liikunnassa minulla on ollut huomattavasti suurempiakin ryhmiä. Pienimmät ryhmät ovat olleet teknisessä käsityössä, maksimissaan 16 oppilasta.

Jos erityisluokkia ei oteta lukuun, ihanneluokkakoko luokilla 1.-3. on 14-18, luokilla 4.-6. 18-24. Jos luokalla on erityisoppilaita tai maahanmuuttajataustaisia oppilaita, pieni luokka on aina parempi kuin iso. 

Alakoulun luokkien pitäisi olla pienempiä kuin yläkoulun luokkien.

Pienet lapset tarvitsevat kaikessa enemmän henkilökohtaista tukea kuin isot lapset. 

Alakoulun elämä on paljon muutakin kuin akateemista oppimista. Alakoulussa lapsia kasvatetaan elämään ihmisiksi, jotta yläkouluissa pystytään jo keskittymään akateemiseen oppimiseen. 

Alakoulussa oppiminen vaatii monelle lapselle paljon henkilökohtaista ohjausta. Perustaidot kuten lukeminen ja kirjoittaminen sekä alkeismatematiikka vaativat paljon yksilöllistä opettamista. 

Kun lapset aloittavat koulutiensä, oppimisvalmiuksissa on suuria eroja. Kuudessa vuodessa oppimiseroja kurotaan kiinni niin, että suurin osa oppilaista on valmis yläkouluun.

Alakoulussa takuuvarmasti luokan koolla on merkitystä. Alakoulussa sopiva luokkakoko on lähes joka asiassa parempi kuin liian suuri luokka.

Tosiasia on, että luokanopettaja toimii pääosan ajastaan yksin. Erityisopettaja tai koulunkäyntiavustaja on luokissani ollut harvinainen vieras.

3. Olen toitottanut kammottavan kauan sopivan luokkakoon puolesta.

Oikeastaan kaikki kiteytyy viimeisimpään kirjoitukseeni:

Ryhmäkoko vihdoinkin lakiin (Properuskoulu 10.8.2016)

Kirjoitus tiivistettynä:

Peruskoulussa luokat ovat aivan erilaisia kuin parikymmentä vuotta sitten. Mitä on tapahtunut?

1. Inkluusio, erityisoppilaat ovat tulleet normiluokkiin.

2. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä on kasvanut.

3. Keskittymishäiriöt ovat lisääntyneet.

4. Opiskelumotivaationsa kadottaneiden oppilaiden määrä on kasvanut.

Toiston-toiston-toistoa:

Luokkakoko lakiin ja sassiin.

Olen esittänyt:

- 1.-3. luokat 20 oppilasta
- 4.-9. luokat 24 oppilasta

OAJ on esittänyt:

- 1-2. luokat 18 oppilasta

- 3.-9. luokat 20 oppilasta