Minulla on kesäpaikka Lapinjärvellä, vanha maalaistalo, joka on rakennettu v. 1900. Talo sijaitsee keskellä ei mitään, lähimpään naapuriin on yli pari kilometriä. Kesäisin oleilemme siellä kuin ellun kanat.
Mutta talo on vanha, sitä pitää rempata usein. 1980-luvun puolessa välissä minulla oli hommissa kirvesmies, joka laittoi toiseen kammariin uuden lattian. Piti hankkia kammarin lattiaan uunin eteen pelti.
Pähkäilin ääneen, että "mitenkäs minä oikein saan mitattua pönttöuunin halkaisijan?" Kirvesmies otti kaksi laudanpätkää, laittoi ne molemmin puolin uunin kylkeä ja otti kaksi samaa mittaa lautojen välistä, raapusti mitan paperille, "siin on".
Silloin vasta tajusin geometrian syvimmän olemuksen. Opettajana oli kouluja käymätön kirvesmies.
19.3. Iltalehti
Romahdus kouluissa - hankaloittaa jo arkielämää
Opetushallituksen selvityksen mukaan koululaisten laskutaidot ovat heikentyneet niin paljon, että ne hankaloittavat jo arkielämää. Oppilaiden osaamisen taso on laskenut kaikilla matematiikan osa-alueilla, mutta erityisesti jo perusasioissa: prosentti- ja päässälaskuissa.
- Matematiikan taitoa tarvitaan Suomessa, jos meillä pitää olla teollisuuden ja hightecin osaamista, toteaa Opetushallituksen erikoistutkija Juhani Rautopuro.
Rautopuron mukaan tilanne ei ole katastrofaalinen - vielä. Kansainvälisissä vertailuissa suomalaiset pärjäävät vielä kohtalaisen hyvin.
- Sosiaalinen media kiinnostaa nuoria enemmän kuin matematiikka, mutta mitä jos matematiikka menisi sosiaaliseen mediaan esimerkiksi pelien muodossa, sanoo Matemaattisten Aineiden Opettajien Liiton (MAOL) puheenjohtaja, Eurajoen lukion opettaja Leena Mattila.
- Ne, jotka tekevät kotitehtäviä, menestyvät paremmin. Vastauksissa näkyy matemaattisen ymmärtämisen heikkenemistä. Esimerkiksi päässälaskuissa käytetään laskinta tai kännykkää, sanoo Opetushallituksen selvityyksen projektipäällikkönä toiminnut Kati Hirvonen.
Tutkimuksen perusteella poikien ja tyttöjen suorityukset olivat lähes samantasoisia. Opetushallituksen arviointiin osallistui viime keväänä 6 555 peruskoulun 9-luokkalaista 169 koulusta.
Kirjoitukseni otsikko, "Laskimet pannaan ja päässälasku kunniaan", kertoo oleellisen.
Mitä on tapahtunut?
Ei ole kauaa, kun kirvesmiehet suunnittelivat talonsa Klubi-askin takakanteen.
Keskustelimme tänään koulun opettajienhuoneen aamukahvipöydän ympärillä aiheesta. Älykäs kollegani ihmetteli:
"Mitä ihmettä oikein tapahtuu, kun kuudessa vuodessa opetetut asiat unohdetaan kolmessa vuodessa?"
Kollegani kysymys on oleellinen. Olen ihmetellyt pitkään samaa kuin hän. Alakoulun matematiikka on yksinkertaista opettaa, koska vaaditut asiatkin ovat hyvin yksinkertaisia.
Alakoulussa opetetaan perusasioita kuten esim. prosenttilasku. Kun oppilaat lähtevät kuudennelta luokalta yläkouluun, prosenttilaskun alkeet osataan. On vaikea uskoa, että kaikki ysiluokkalaiset eivät enää hallitse prosenttilaskua.
MAOL:n puheenjohtajan Leena Mattilan ratkaisumalli on käsittämätön.
Tungetaan lapset vielä syvemmälle sosiaaliseen mediaan, kun pikemminkin pitäisi tehdä päinvastoin. Lapset pitäisi saada pois tietokoneidensa, peliensä ja kännyköidensä äärestä takaisin kotitehtäviensä pariin.
Mitä jos palattaisiin takaisin perusasioiden pariin, back to basics? Alettaisiin taas kunnioittaa ahkeruutta ja työntekoa opiskelussa? Alettaisiin vaivata lasten älynnystyröitä päässälaskuilla?
Heitettäisiin ne helkutin taskulaskimet huoneen äärimmäiseen nurkkaan?
Ennen matematiikan arvioinnissa seiska oli standardi. Piti osata laskea kunnolla ansaitakseen seiskan todistukseen. Nyt oppilaat päästetään läpi halvalla, kaseja ja ysejä heitellään roppakaupalla, luullaan, että osataan. Lukion opettajat tietävät, että ei osata.
Seiska kunniaan, takaisin keskiarvoksi.
Luin jostain, että matematiikan opettajiksi pyrkivien määrät ovat laskeneet hälyttävästi. Matematiikan opettajan ammatti ei vedä. Miksi? Kuinka saisimme nostettua matematiikan opettajan ammatin vetovoimaa?
Matematiikan opettaminen on kivaa.
Tekstit
