Koreaa koulutusta

4.8. HS

Eteläkorelainen asiantuntija: Pisa-menestyjä Etelä-Korea "orjuuttaa koululaiset"

Etelä-Korea on kärkisijoilla maailman Pisa-tuloksissa, mutta koko menestyksekäs koulutusjärjestelmä perustuu lasten kaltoin kohteluun. Näin kirjoittaa amerikkalaisen Yalen yliopiston entinen opettaja, eteläkorealainen Se-Woong Koo The New York Times-lehdessä.

"Eteläkorealainen koulutus perustuu tiikeriäiteihin, yksityiskouluihin ja yksinvaltaisiin opettajiin. Se tuottaa liudan ylisuorittavia oppilaita, joiden terveys ja onnellisuus ovat vaarassa", Se-Woong Koo kirjoittaa puolen sivun mielipidekirjoituksessaan.

Suomi oli ensimmäinen ja Etelä-Korea toinen vuoden 2012 Pisa-tilastossa. Viime vuonna Etelä-Korea ja joukko muita Aasian maita oli mennyt Suomen ohi.

Jostain syystä Hesarin uutinen on jäänyt vähälle huomiolle.

Etelä-Koreassa koulupäivät ovat erittäin pitkiä. Oppilaan työmäärä on valtava ja vanhemmat osallistuvat vahvasti lastensa koulutyöhön.

Päinvastoin kuin Suomen koulujärjestelmä, korealainen koulujärjestelmä on hyvin eriarvoinen. Osa vanhemmista vie lapsensa kalliisiin yksityiskouluihin, joissa työtä tehdään aamusta iltaan.

Koulutukseen käytetty osuus maan BKT:tä oli vuonna 2006 jopa  7%, sen ollessa Suomessa 4,5%. Siitä 2,8% on yksityistä rahaa ja julkista 4,2%. Suomessa vastaavat luvut olivat 0,1% ja 4,6%.

Etelä-Korean koulujärjestelmän kehittäminen perustuu kovaan työhön ja vahvaan tahtoon onnistua (Suomen ulkoasianministeriö)

Koulutukseen käytetyn julkisen rahan osuus Suomessa ja Etelä-Koreassa on suurin piirtein sama, mutta yllä olevista prosenttiluvuista näkyy, kuinka paljon korealaiset perheet satsaavat lisärahaa lastensa koulutukseen. Vuodesta 2006 Suomessa yleissivistävään koulutukseen, peruskoulu ja lukio, käytetyt rahat ovat laskeneet ja laskevat edelleen.

Koreassa koulunkäynti on erittäin rankkaa, samoin kuin Japanissa lasten jaksaminen on kovalla koetuksella. Opiskelu on pääasiassa rajua päähän pänttäämistä. Harrastamiseen tai oleiluun jää vain vähän aikaa, elämä on tarkasti ohjelmoitua ja kontrolloitua. Kilpailu hyvistä jatko-opiskelupaikoista on äärimmäisen kovaa.

Aasian tiikerimaissa asuu paljon ihmisiä, heillä on varaa hukata sieluja, meillä ei. Suomen kouluissa on viime vuosina keskitytty paljon erityisopetuksen kehittämiseen, kun erityisoppilaita on siirretty normiluokille. 

Suomen ei ole mitään syytä lähteä kilpailemaan Aasian tiikerimaiden kanssa heidän kouluaseillaan. Pärjäämme kyllä omillamme. On selvää, että erilliskoulutusjärjestelmä yksityiskouluineen luo eriarvoisuuta, voittajia ja häviäjiä, vrt. Ruotsi.

Mitä opittavaa meillä voisi olla korealaisesta koulujärjestelmästä?

1. Koreassa arvostetaan koulutusta. 

Meillä hyvää yhteiskunnan järjestämää koulutusta pidetään itsestäänselvyytenä, joka viime vuosina on säästövimmaisuuden takia saanut säröjä.

Suomalaisen koulutuksen arvostusta kuvaa hyvin opettajien lomautukset. Hävettää.

2. Koreassa vanhemmat osallistuvat lastensa koulutukseen. 

Joskus tuntuu, että Suomessa lasten opiskelu on ulkoistettu koulun harteille ikään kuin lasten koulunkäynti olisi jonkinlainen ostopalvelu.

Vähimmäistaso lasten koulunkäynnin tuelle vanhempien osalta on kiinnostus lapsen koulunkäyntiä kohtaan. Kiinnostusta osoittaa vaikkapa kielten sanojen kysely tai keskeisten asioiden kysely, kun valmistaudutaan kokeisiin. 

Kotona vanhempien tehtävä on kontrolloida, että läksyt myös tehdään, kunnes lapsi harjaantuu itsenäiseen työskentelyyn.

Kakkostaso on suora tukeminen eli auttaminen läksyjen teossa, jos lapsella on vaikeuksia. 

Meillä pohditaan tällaista:

Suomen Vanhempainliiton tuore toiminnanjohtaja Ulla Siimes on entinen opettaja. Hän muistuttaa, että koska työelämässäkään juttuja ei tehdä yksin, pitäisi kotitehtäviäkin voida mietiskellä yhdessä. Läksykerho, jossa varsinaisen koulupäivän jälkeen jäädään kouluun yhdessä tekemään läksyjä, on Siimeksen mielestä toimiva esimerkki.

– Muutenkin pitäisi kysyä lapsilta, miten ne haluavat niitä läksyjä. Lapset ovat näissä asioissa todella kekseliäitä, Siimes sanoo.

Aikuisen ei pitäisi viedä töitä kotiin – miksi lapsen pitää tehdä läksyjä kotona? (Yle 13.8.)

Totean Siimekselle, että koulua ja työelämää ei voi verrata suoraan toisiinsa.

3. Koreassa sijoitetaan koulutukseen, meillä säästetään ja näivetetään koulutusta. 

Tätä menoa suomalaisen hyvän koulutuksen kilpailuetu on menneiden talvien lumia, muut pyyhkivät pian lujaa ohi.

Mutta suomalaista lasta kuten suomalaisia ylipäätään, ei saa orjuuttaa.

Hei, taas meitä syyllistetään

Suomen vanhempainliitto: Kasvatussopimuksista tukea

Suomen Vanhempainliitto haluaa kaksivuotisella kampanjallaan herättää keskustelua vastuullisesta vanhemmuudesta ja aikuisten yhteisestä tehtävästä taata lapselle hyvä elämä.

Mitä asioita hyvään elämään kuuluu? Mitkä tekijät häiritsevät lapsen kasvua? Mitä minä voin tehdä, jotta omilla, ja toistenkin lapsilla olisi edellytykset hyvään elämään?

Vanhemman ja kasvattajan osa ei aina ole helppo. Epäonnistumisen ja riittämättömyyden tunne tulevat monelle vanhemmalle tutuiksi. Kasvatustehtävää häiritsevät myös monet ulkoiset tekijät. Niiden torjuminen ja suodattaminen vaatii rohkeutta, tahtoa ja aikuisten keskinäistä yhteistyötä.

Meillä aikuisilla on valta ja vastuu tarjota lapsille hyvä elämä ja tie kohti hyvää aikuisuutta. 

Kuten Vanhempainliitto ilmoittaa, kampanjalla on tarkoitus herättää keskustelua vastuullisesta vanhemmuudesta. Räväkät julisteet ovat osa kampanjaa. Tarkoitus ei ollut aloittaa uutta talvisotaa.

Kampanjan alku on onnistunut, koska keskustelu on ollut hyvin värikästä. 

Vanhempainliiton kampanjalla on selvä tilaus. Osalta vanhempia on vanhemmuus kadonnut. Eletään kuin ikuista murrosikää:

Opettajaäiti yleisönosastolla: Annoin 4-vuotiaani maistaa alkoholia (Iltalehti 5.5.)

- Minun mielestäni lapset voivat maistaa tilkan aikuisen lasista. Tähän se kiinnostus onkin meillä loppunut, Korhonen sanoi IS:lle.

Korhonen ei pidä Vanhempainliiton kampanjaa sinällään huonona.

- Olen sellaista vastaan, että alkoholi on kokonaan kiellettyä, mutta 18 vuotta täytettyään saa vetää pään täyteen, Korhonen totesi.


Ei kotona lapsille kannata alkoholia tuputtaa. Kaikki tietävät, kuinka vakava ongelma alkoholi Suomessa on. Moni aikuinen tempoo viinaa kaksin käsin.

Tiina Korhonen ei ota huomioon, että myös lapsen toveripiiri kasvattaa. Törmäsin ongelmaan, kun yksi lapsistani jäi alaikäisenä kiinni ns. pilkkimisestä. Hän pyysi Alkon edessä aikuista ostamaan pullon siideriä. Siltä istumalta aloin huolestuneena soitella 15-vuotiaan lapseni kaveripiirin vanhemmille.

Ensimmäinen isä: "No problem, mun tytön ei tarvitse pilkkiä, ostin tytölle siiderit itse."

Toinen isä: "Joo, ei tässä mitään, ostin tytölle siiderit."

Isät välittivät alaikäiselle tyttärelleen alkoholia. Kolmannelle isälle en enää soittanut.


Lastenpsykiatri: Alkoholin maistattaminen turhaa (HS 5.5.)

Lapset eivät tarvitse alkoholikasvatusta, kommentoi kirjoitusta lastenpsykiatri, Pelastakaa lapset -järjestön ylilääkäri Jari Sinkkonen sunnuntaina.

"Alkoholi haittaa vakavasti lapsen fyysistä kehitystä samalla tavalla kuin äidin alkoholinkäyttö vaurioittaa sikiötä", Sinkkonen sanoo. Hänestä alkoholia ei pidä maistattaa lapsilla alkoholikasvatuksen nimissä.

"Oma näkemykseni on se, ettei vanhempien pidä juoda alkoholia oman lapsensa tai nuorensa kanssa, vaikka nuori olisikin jo 'varttunut nuori'. Alkoholi kuuluu aikuisuuteen", Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila toteaa.


Alkoholi kuuluu aikuisuuteen, jos silloinkaan. Moni valistunut varttunut nykynuori ei käytä päihteitä lainkaan.

Isot pisteet Vanhempainliiton hienolle kampanjalle. 

Yhteiset pelisäännöt ovat ainoa keino

18.4. HS

Psykologiliitto: Koulun ei pidä heilua vanhempien vaatimusten mukaan

Kuopiossa ratkotaan vuosia jatkunutta kouluriitaa rehtorin ja perheiden välillä. Riidat ovat raskaita etenkin lapsille.

Yksittäisten vanhempien vaatimuksilla tulee olla joku raja koulun toiminnassa, muistuttaa Psykologiliiton puheenjohtaja Tuomo Tikkanen.

Hän toteaa, että vanhemmilla on oikeus valittaa koulun toiminnasta, mutta koulun velvollisuus on toimia sovittujen periaatteiden mukaisesti

"Ihmisillä on erilaisia käsityksiä kasvatuksesta, mutta koulu ei voi heilua yksittäisten huoltajien täsmällisten vaatimusten mukaan. Tietyt periaatteet koskevat kaikkia lapsia. Koulun tulee puuttua häiriöihin ja ongelmiin", Tikkanen sanoo.

Hän on työskennellyt aiemmin Helsingin opetusviraston johtavana psykologina.

Vanhempien vaatimusten rajoja haetaan Kuopiossa, jossa ratkotaan vuosia jatkunutta riitaa kahden perheen ja rehtorin välillä. Riidan taustalla ovat erimielisyydet lasten kasvatuksesta.

Parhaat tulokset saadaan, kun koulu ja koti vetää yhtä köyttä.

Kasvatusristiriita on pahinta, mihin lapsi voi joutua. Lapsi ei tiedä, mikä on oikein tai väärin.

Koulu ei ole koti. 

Koulun säännöt ovat kaikille lapsille. Koulun säännöt kumpuavat yleisestä yhteiskunnan säännöstöstä, ei sääntöjä hatusta vedetä. Oman kouluni sääntöjä päivitetään perustellusti joka vuosi.

Pähkinärinteen koulu > Kouluinfo > Järjestyssäännöt

Kannattaa piipahtaa Suomen Vanhempainliiton sivuilla. Kahden kuopiolaisperheen vanhemmat olisivat voineet jatkuvan riitelyn sijaan voineet lähteä mukaan yhteistyöhön koulun kanssa. Keinoja on. 

Kodin ja koulun yhteistyössä on aina kehitettävää. Vanhempainliiton sivuilta löytyy vinkkejä kehittämiseen.

Vantaalla vuodenvaihteessa lopetettiin koulujen johtokunnat pikkurahan vuoksi, mikä on ikävää. Onneksi on aina aktiivisia vanhempia, jotka ovat valmiita vanhempienyhdistystoimintaan. Omassa koulussani on vanhempienyhdistys perusteilla.

Vantaalla on hyvin aktiivinen ja toimiva alueyhdistys, Vantaan vanhempienyhdistysten alueyhdistys ry eli VANVARY. Yhdistys oli vahvasti torppaamassa sadan koulunkäyntiavustajan irtisanomista.

Pähkinärinteessä toimii alueellinen ennaltaehkäisevä yhteistyöryhmä, Koulu Keskellä Pähkinärinnettä eli KKP, jonka puheenjohtajana toimin. Alunperin yhteistyöryhmä perustettiin kerhotoiminnan kehittämiseen, Ehkäisevän työn alueellinen malli eli ETAM, mutta toiminta on laajentunut rajusti. 

Mukana on alueen toimijoita: koulu, seurakunta, Lions Club, Pähkinärinneseura, Nuorisotoimi, Lastensuojelu, Kirjasto, Martat, Lähipoliisi, urheiluseuroja ja tietenkin oppilaiden vanhempia. Nyt mukaan tuli Humanistinen ammattikoulu eli HUMAK, joka kouluttaa yhteisöpedagogeja. Kouluni alkaa tehdä yhteistyötä HUMAK:n kanssa. Odotamme innolla koulullemme yhteisöpedagogiopiskelijoita.

On selvää, että vanhemmat ja opettajat ovat oppilaan puolella.

Olisi hyvin mielenkiintoista tietää, millaisia kasvatusristiriidat Kuopiossa oikein ovat?

OAJ:n työmarkkinalakimies Kristiina Tuhkiaisen mukaan rehtorin työpaikan vaihto on viimeinen keino etenkin, kun hänen toiminnassaan ei ole todettu moitittavaa. (HS 18.4.)


Jos ristiriidat ovat ylitsepääsemättömiä, kotiopetus on yksi vaihtoehto kahden riitelevän perheen lapsille. Ei ole mitään järkeä sairastuttaa koko kouluyhteisöä.

Yhteisöllisyys on päivän sana.

Angry parents

9.3. Uusi Suomi

Kauhukertomukset suututtavat: "Jokaisesta vanhemmasta tehdään häirikkö"


Vanhempainliitto kertoo olevansa pettynyt julkisuudessa esillä olleisiin ”yksipuolisiin kauhukertomuksiin” kouluista ja päiväkodeista.


- Jokaisesta pienen lapsen vanhemmasta tehdään häirikkö, joka vaikeuttaa ammattikasvattajien työtä. Tämä on kestämätöntä, eikä edistä lapsen parasta ja kasvatuskumppanuuden syntyä. Tarvitsemme syvällisempää vuorovaikutusta kodin ja koulun välille, kommentoi Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila.

Kurttila myöntää, että julkisuudessa esillä olleet ääritapaukset ovat todellisia. Hänen mielestään ne ovat kuitenkin vain pieni osa kokonaiskuvaa.

Vanhempainliitto vaatiikin, että vanhempiin kohdistuva vihapuhe tulee lopettaa.

- Vanhempien haukkuminen ja niputtaminen häiriköiksi on loputtava. Usein asioiden taustalla on todellista huolta lapsen kasvusta ja oppimisesta. Vanhempien huoli on kuultava ja otettava tosissaan. Se on ammattilaisten tehtävä. Ammattilaisia on näissä tilanteissa tuettava, toivoo Kurttila.

Iltapäivälehdet nostavat esiin aina kaikkein krouvimmat tapaukset, mutta en ole huomannut missään varsinaista vanhempiin kohdistuvaa vihapuhetta. Ääritapaukset ovat tietenkin pieni osa kokonaiskuvaa kuten Kurttila toteaa.

Kurttila ampuu yli sanoessaan, että "jokaisesta pienen lapsen vanhemmasta tehdään häirikkö". Vanhempia ei ole "niputettu häiriköiksi".

Kodin ja koulun välinen yhteistyö on kehittynyt kovasti viimeisinä vuosina, mikä on hieno asia. Kurttila penää kasvatuskumppanuutta, mikä on luonnollista. Sekä vanhemmat että opettajat pyrkivät lapsen hyvään.

Monessa kunnassa on käytössä sähköinen ilmoitustaulu Wilma, joka on helpottanut kovasti opettajan ja vanhempien välistä viestintää. Ei tarvitse jatkuvasti soitella. Wilma-viestinnän huono puoli on, että kirjoitettua sanaa voi tulkita niin monella tavalla. Kun nappia painaa, harkitsematonkin viesti on heti luettavissa.

Vaikeat asiat kannattaa aina käydä läpi kasvokkain.

Olen opettanut pitkään, en ole joutunut koskaan varsinaisen häiriköinnin, esim. jatkuvan puhelinterrorin tai Wilma-viestitulvan kohteeksi. Kun vanhemmalla on huoli lapsestaan, on selvää, että opettaja joutuu viestimään tiheämpään kuin muulloin. Useinmiten viestintä kannattaa.

Uran alkuaikoina minut on kerran uhattua ampua, kun jouduin kantamaan poikkeavasti häiriköivän oppilaan luokasta ulos. Oli suojeltava muita oppilaita. Uhkauksen jälkeen ei ollut kiva opettaa futista koulun urheilukentällä. Alitajuisesti sitä odotti luodin läjähtävän takaraivoon. Onneksi uhkaus oli tehty kiivastuksissaan ilman ampumistarkoitusta.

Nuori opettaja on usein epävarma. Opettajiksi opiskeleville pitää opettaa, kuinka vanhempien kanssa tehdään yhteistyötä. Toivottavasti nykyään opetetaan, sillä ennen ei niin tehty. 

Ennen tietokoneaikaa koulujen kanslioissa oli ns. oppilaskortteja. Kun piti soittaa oppilaiden vanhemmille, piti ravata kansliaan ja hakea oppilaskortista puhelinnumero. Korteista löytyi myös vanhempien ammatit. Ammatit syöpyivät nuoren opettajan mieleen.

Aloittaessani työt olin 24-vuotias poika. Kun soitti oppilaan kotiin, ei ollut aivan sama kenelle soitti. Oli huomattavasti rennompaa soittaa tavallisen ammatin omaavalle isälle tai äidille. Olin hyvin varautunut, kun tiesin, että huoltaja on ison firman johtaja tai muuten yhteiskunnallisesti tärkeässä asemassa. Joskus jonkun oppilaan huoltaja oli psykiatri, toiselle opettajalle oli myös vaikea soittaa.

Onneksi enää oppilaiden vanhempien ammatteja ei ole kirjattu minnekään. Voi keskustella oppilaasta vanhempien kanssa ilman paineita. Myöhemmin olen huomannut, että ammateilla ei ole mitään merkitystä, kun puhutaan lapsista. Huoltajat ovat isiä ja äitejä.

Kannattaa lukea:

Opetusalan eettisen neuvottelukunnan kannanotto 18.1.2007

Lintsaamisesta sakkoa? 2.

Kaleva 9.1.

Ei sakkoja lintsareiden vanhemmille

Suomen Vanhempainliitto ei kannata koulupinnareiden vanhemmille annettavia sakkorangaistuksia.

Nyt huoltajalle voidaan tuomita sakko, jos hän laiminlyö velvollisuutensa valvoa oppivelvollisuuden täyttymistä. Vanhempainliiton mielestä sakottamisesta ei ole apua ja sitä tulisi harkita erittäin tarkasti.

– Mielestämme on syytä arvioida, onko sakkorangaistukselle lainsäädännössä enää todellista tarvetta ja merkitystä, sanoo toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila liiton tiedotteessa.

Liiton mielestä perusopetuslainsäädäntöön tulee silti jatkossakin kirjata selkeästi vanhempien vastuu oppivelvollisuuden suorittamisen valvonnasta.

Lintsaamisesta sakkoa?

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin aihetta. Ainakin Lempäälän Sääksjärven koulussa on kokeiltu sakkojen tehoa, kun mikään muu ei ole auttanut. Sakkoja on tuskin jaeltu mistään pikkulintsauksesta.

Opetan alakoulussa. Oppilaat lintsaavat koulusta äärimmäisen harvoin, koska he pitävät koulunkäynnistä. Kun kotona on vaikeaa, oppilas kokee oman luokkansa ja koulunsa turvapaikaksi. Koulussa oppilas voi puhua omalle opettajalle tai koulukuraattorille, jos kotona hän ei uskalla. Jos lintsaamista on tapahtunut, asiat on saatu yleensä hoidettua normaalein koulun keinoin.

Olen opettanut yli kolmekymmentä vuotta. Vain parissa tapauksessa mikään ei ole auttanut. Silloin sakkorangaistus olisi voinut olla paikallaan. Vanhempien on huolehdittava lapsistaan.

Ääritapauksissa pakoillaan ongelmia, vaihdetaan maisemaa. Kaikki peruskoulun opettajat tietävät, että on ongelmaperheitä, jotka muuttavat uuteen kouluun ja toiseen kuntaan juuri, kun ollaan päästy auttamisessa alkuun. Alakoulun aikana oppilas on voinut käydä yli kuutta-seitsemää koulua. Joskus on paettu jopa Ruotsiin asti.

Toinen sakottamisen paikka on julma kiusaaminen ja väkivalta. Jatketaan, vaikka koulussa on tehty kaikki mahdollinen, mitä tehtävissä on. Ääritapauksissa ei KiVa-koulut auta. On vaikea ymmärtää, miksi koulussa voidaan sallia jatkuvaa kiusaamista ja väkivaltaa, kun muualla sitä ei sallita.

Rikos on rikos.  

Sähköinen syntilista

Wilmaa

Iltalehti 23.9.

Sähköinen viestittely aiheuttaa kitkaa opettajien ja vanhempien välillä

Kun yhteyttä pidetään internetin kautta, väärinymmärryksiä sattuu helposti, kertoo Vanhempainliitto.

- Vanhempien on myös aiempaa helpompi esittää jyrkkääkin arvostelua, sanoo toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila.

Yleisessä käytössä kouluissa ovat esimerkiksi sähköiset "reissuvihkot", kuten Wilma-järjestelmä. Vanhemmat voivat niiden kautta seurata poissaoloja, viestiä opettajan kanssa ja lukea koulun tiedotteita. Osa opettajista käyttää yhteydenpitoon sähköpostia tai tekstiviestejä.

Opetusalan Ammattijärjestön OAJ:n mukaan ristiriitoja on aiheuttanut esimerkiksi se, miten nopeasti opettaja vastaa. Liitto muistuttaa, ettei opettaja voi olla tavoitettavissa vuorokauden ympäri.

OAJ:n mukaan opettajia ohjeistetaan olemaan tarkkana viestinnässä.

- Opettajat tietävät varsin hyvin, miten näissä tilanteissa käyttäydytään, mutta kun ei olla kasvokkain, näkemyksiä voi tulla heiteltyä molemmin puolin vähän harkitsemattomasti, sanoo erityisasiantuntija Riitta Sarras.

Kurttilan mielestä oppilaista kerrotaan liian vähän myönteistä palautetta.

- Oppilaat kutsuvat Wilma-järjestelmää syntilistaksi tai rikosrekisteriksi. Sekin kertoo jotain.

Viestintä on taitolaji. 

On aivan sama millä välineellä viestitään, ongelmia voi tulla. Oleellista on, kuinka viestitään.

Muistan hyvin ajat ennen Wilmaa. En kaipaa niitä aikoja takaisin. Välitunneilla opettajanhuoneen puhelin pirisi jatkuvasti. Huoltajat ilmoittelivat poissaoloja tai kyselivät muita asioita. Nyt opettajanhuoneen puhelin ei soi juuri koskaan.

Kun puhelin oli vielä käytössä, ilmoitin huoltajille, että minut saa parhaiten kiinni kotoa ennen iltauutisia kello kahdeksan aikaan. Inhosin tavattomasti niitä opettajanhuonepuheluita. Välitunti on koulun opettajien yhteistä, aikuisten välistä aikaa. 

Joskus kotipuhelut venyivät maratonpuheluiksi. Opettaja joutui jonkinlaiseksi terapeutiksi.

Ei sen A-6 reissuvihkonkaan käyttö helppoa ollut. 

Piti monistella pikkulappusia ja liimailla niitä vihkoihin harva se päivä. Allekirjoituksia piti pyydellä ja tarkistella. Aina vihkot eivät tulleet ajoissa kouluun takaisin.

Wilma helpotti elämää.

Yhdellä näpsäyksellä saan viestin heti kaikkiin koteihin. Opettaja voi myöhemmin tarkistaa, onko viesti luettu.

Olen samaa mieltä Tuomas Kurttilan kanssa siitä, että Wilmasta on tullut syntilista. Aluksi en millään taipunut kirjaamaan unohduksia tai muita laiminlyöntejä Wilmaan, koska pidän moista toimintaa oppilaiden kyyläämisenä. Nyt olen alkanut merkitä unohduksia Wilmaan, kun on pyydetty niin tekemään. 

Wilma-viestien kirjoittamisessa kannattaa olla tarkkana puolin ja toisin. Kirjoitettua sanaa voi tulkita niin monella tavalla. Ei kannata kirjoitella, mitä sylki suuhun tuo. Kiihtyneenä ei kannata kirjoittaa ollenkaan.

Yhä edelleen kannattaa soittaa tai pyytää huoltajaa käymään kouluun, jos on ongelmia. Esim. kiusaamistapauksissa kirjallisesta viestittelystä ei tahdo tulla loppua. Asiat selviää parhaiten kasvokkain.

Vanhempainliitto on huolissaan siitä, että perinteiset vanhempainillat jäävät yhä useammin pitämättä. Yläkouluikäisten luokanvalvojat eivät välttämättä järjestä vanhempainiltoja lainkaan, vaikka juuri silloin koulu ja luokkakaverit usein vaihtuvat uusiin. (Iltalehti)

Wilmat eivätkä mitkään muutkaan vempeleet korvaa vanhempainiltoja tai -vartteja.

Koulu ei saa jättää pitämättä perinteisiä vanhempieniltoja. Luulisi, että juuri yläkoululaisten vanhemmat niitä vanhempainiltoja juuri tarvitsevatkin. Ei ole helppoa kasvattaa kasvavaa murrosikäistä lasta. 

Viime viikon perjantaina vietettiin toista kertaa Kodin ja Koulun Päivää. Järjestimme koulumme ruokasaliin aamukahvit. Paikalle tuli puolitoistasataa huoltajaa. Oli erittäin antoisaa kierrellä pöydissä ja jutella heidän kanssaan. Huoltajien palaute tapahtumasta oli erittäin positiivista. On varmaa, että jatkamme tapahtumaa tulevinakin lukuvuosina.

Kodin ja koulun välistä yhteistyötä pitäisi pikemminkin lisätä kuin vähentää.

Koulushoppailua Helsingissä

Yle 10.9.

Koulushoppaus yleistynyt - vanhemmat valitsevat kouluja lapselleen yhä tarkemmin

Lapsen koulun valinnasta on tullut vanhemmille entistä tärkeämpi projekti jo ala-asteella. Erityisesti Helsingissä vanhemmat soittelevat jo hyvissä ajoin kouluihin valitakseen parhaan koulun lapselleen.

Niin kutsuttuja koulushoppaajia on nähty jo vanhempainilloissa ennen lapsen koulun alkua. Tunkua on erityisesti erikoistuneisiin kouluihin, joihin on soveltuvuustestit.

Suurissa kaupungeissa voi hakea jo ala-asteella muuallekin kuin lähikouluun. Vanhemmat vertailevatkin kouluja selvästi aiempaa enemmän.

Netin keskustelupalstoilla käydään jatkuvaa keskustelua hyvistä ja huonoista kouluista. Rehtoreille soitetaan ja tiedustellaan luokkakokoja, resursseja ja oppilasainesta. Rehtori Ritva Tyyskälle soittelu on tuttua.

- He saattaa kysellä kuinka paljon teidän koulussa on maahanmuuttajia tai kuinka paljon on erityisoppilaita tai jotain muuta, joka saattaa vaikuttaa heidän valintaansa, Tyyskä kertoo.

Myös valtakunnallisessa Vanhempainliitossa ilmiö on tuttu. Toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila tapasi viime keväänä vanhempainillassa huolestuneen isän, joka valitsi lapselleen koulua ja halusi päästä tutustumaan koulun opetukseen. Vanhempainliiton mielestä vanhemmat ovat epätietoisia, ja nyt pitäisi kysyä onko kouluvalinnassa ja erilaisten soveltuvuuskoulujen markkinoinnissa menty jo liian pitkälle.

Lukijani tietävät varmasti, mitä mieltä olen koulushoppailusta.

Helsingin ja Espoon koulut jakavat lapset jyviin ja akanoihin

Olen ankara peruskoulun puolustaja ja koulutuksellisen tasa-arvon kannattaja. Koulushoppailu ei edistä tasa-arvoa lainkaan. Se kärjistää lasten välisiä eroja. Koulushoppailu vie väkisin rinnakkaiskoulujärjestelmään.

En ymmärrä ollenkaan, miksi moinen itsekäs shoppailu sallitaan. Naapurimaamme Ruotsi on varoittava esimerkki koulushoppailun vaaroista, koulut ovat alkaneet jakautua "hyviin ja huonoihin kouluihin".

Helsingissä on kouluja, joihin päästään keinotekoisten soveltuvuuskokeiden kautta. On helppo kuvitella, miten oppimisvaikeuksista kärsivät lapset tai maahanmuuttajataustaiset lapset karsitaan.

Miksi lapset pitäisi jakaa vuohiin ja lampaisiin?

Suomalaisen koulujärjestelmän ehdoton voima on ollut vahva tasalaatuisuus. Vanhemmat ovat voineet lähettää lapsensa lähikouluun hyvillä mielin.

Peruskoulu on kaikkien koulu. Missään muualla ihminen ei kohtaa koko ikäluokan kirjoa samalla tavalla kuin peruskoulussa. Opitaan elämään yhdessä.

Lähikoulu rules.

Vaikuttaa siltä, että naapurikaupungit Helsinki ja Vantaa harrastavat täysin erilaista koulutuspolitiikkaa. Helsingissä vanhemmat saavat valita lastensa koulut, Vantaalla panostetaan lähikouluperiaatteeseen. Vantaan malli on oikea.

Asuntopoliittisin keinoin pitää ohjata asumisen sekamalliin, vuokra- sekä omistusasuntoja on rakennetteva rinta rinnan. Hyvä helsinkiläinen asuntoalue on Malminkartano, alue on hyvin suunniteltu kaikenlaisille asujille.

Oman kouluni alue on ideaali. Pähkinärinteen oppilaaksiottoalue muodostuu Pähkinärinteen kerrostaloalueesta rivitaloineen sekä Hämevaaran ja Linnaisten omakotialueista. Pähkinärinteessä vuokra- ja omistusasuntojen suhde on oikea, alueella on myös sopivassa suhteessa maahanmuuttajataustaisia perheitä.

Soveltuvuusluokille on kuitenkin kova tunku. Helsinki aikoo selvittää onko niille lisätarvetta. Erikoistuminen jakaa rehtoreidenkin mielipiteet. Lähikouluperiaatteen ja peruskoulun rapautumista pelätään. (Yle)

On helppo päätellä, millaisten koulujen rehtorit kannattavat soveltuvuusluokkia. Noukitaan jyvät akanoista.

Lapsille viinaa

Edvard Munch: "Drunken boy" (1908)

IL 2.9.

Isä järkyttyi - ravintolassa vastaan tuli lastentarha

Tapahtumat saivat alkunsa, kun 16-vuotias poika tuli yöllä humalassa kotiin. Poika kertoi isälleen olleensa paikallisessa ravintolassa, jossa hänelle oli myös tarjoiltu alkoholia.

Isä lähti välittömästi pojan mainitsemaan ravintolaan.

- Monivuotisena junioriurheilun vastuuhenkilönä tunnistin sieltä hetkessä kymmenkunta 1995 tai myöhemmin syntynyttä, mies kertoo Turun Sanomien haastattelussa.


Aivan mahtavaa, että on aktiivisia isiä, jotka toimivat oikein.

Nuoruuteen kuuluu kokeilut, alkoholikokeilutkin. Monelle isälle ja äidille sen oman mukelon ensikänni tulee järkytyksenä.

Muistan hyvin oman esikoiseni ensikokeilun. Tyttäreni oli pilkkinyt parin koriskaverinsa kanssa Myyrmäen Alkon edessä ja saanutkin jonkun ostamaan muutaman pullon siideriä. Järkytyin aika lailla sekä pilkkimisestä että siitä alkoholikokeilusta.

Soitin parille isälle, jotka tunsin. Ensimmäinen sanoi, että hän on itse ostanut tyttärelleen viinat. Hämmästyin. Soitin toiselle isälle, sama homma. Kolmannelle en enää soittanut.

Isät olivat ostaneet 14-vuotiaille tyttärilleen viinaa. Alaikäiselle lapselle viinan välittäminen on rikos.

Jokaisella isolla paikkakunnalla on varmasti ravintoloita, joissa tarjoillaan alkoholia myös alaikäisille. Kun olin nuori, sellainen oli Helsingissä mm. Kasarmikadun "Kuparipannu eli Kupru", jota ei enää ole.

Isä soitti muutaman ravintolassa olleen nuoren vanhemmalle, jonka lisäksi hän ilmoitti asiasta Aluehallintoviraston alkoholitarkastajalle. (IL)

Esimerkkitapauksen isä on suoraselkäinen ihminen. Hän edustaa sitä paljon penättyä yhteisöllisyyttä, koska hän soitti myös muiden nuorten vanhemmille. Hienoa, että hän ilmoitti asiasta Aluehallintoviraston alkoholitarkastajalle.

Viinan välittämistä alaikäisille ei saa katsoa sormien läpi.

Kaveripiirissäni kahden sisar on nukahtanut ikiuneen ensikokeilussaan. Molemmat väsähtivät pikkupakkaseen ja kuolivat.

On myös yksityisiä välittäjiä. Länsi-Vantaalla narahti.

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/105737-nain-alaikaiset-hankkivat-alkoholi-ja-tupakkatuotteita-pk-seudulla-–-poliisi-vangit

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/121375-taas-pimeaa-viinaa-vantaalla-–-kaksi-teinia-sairaalaan

Loppukesästä on paljon keskusteltu myös energiajuomista.

http://www.taloussanomat.fi/markkinointi/2010/07/27/energiajuomat-ovat-huumetta/201010326/135

Suomen Vanhempainliitto on tehnyt kansalaisaloitteen Energiajuomat K-16.

http://www.vanhempainliitto.fi/vanhempaintoiminta/paihteet_ja_energiajuomat/energiajuomat_k-16

Aloite on hieno. Kaksi nuorinta lastani pelaa korista PuHu junioreissa. Valmentajilta on tullut hienoja ravinto-oppaita, joissa rautalangasta selvitetään mitä ennen ja jälkeen treenejä tai matseja saa syödä tai juoda. Palautusjuomaksi suositellaan maitoa. Energiajuomia ei suositella ollenkaan.

Olen ollut hyvin tyytyväinen Suomen vanhempainliiton toimintaan. Toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila on tullut esiin oikeissa ja ajankohtaisissa asioissa. Olen alkanut fanittaa häntä.

Joskus minusta tuntuu, että itsenäistämme lapsemme liian varhain. Kun lapsi menee yläkouluun, annetaan asian olla.

Homekoulut - sikamaista väliinpitämättömyyttä

HS 30.5.

Paperiversiosta:

Koululakot yleistyivät kuluneena lukuvuonna

Lakoista on tullut pysyvä uhkakeino, kentällä uskotaan.

Koululakkojen ja lakkouhkien määrä kipusi kuluneena lukuvuonna ennätyslukemiin. Lakkoilua ovat kiihdyttäneet etenkin sisäilmaongelmat. Koululakko, eli vanhempien päätös jättää lapset koulusta hetkeksi pois, oli aiemmin harvinainen. Kuluneena lukuvuonna niitä on ollut ainakin viisi: Kuopiossa, Kokkolassa, Limingassa, Vetelissä ja Vähässäkyrössä.

"Olemme saaneet lakkoasiassa kymmeniä yhteydenottoja. Ja lakko on yleensä vasta vanhempien viimeinen keino toimia", Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila sanoo.

Vanhempainliitto on yhteydenottojen vuoksi tehnyt toimintaohjeet lakkojen järjestämisestä. Tätä Opetushallituksen hallintojohtaja Matti Lahtinen ei katso suopeasti:

"Henkilökohtaisesti pidän sitä vähän kyseenalaisena tapana toimia."

Ymmärrän vanhempia täydellisesti.

Jos kunnat eivät piittaa koulujen sisäongelmista, eivät vanhemmat voi jäädä peukaloitaan pyörittelemään ja voivottelemaan. Kyse on heidän lastensa terveydestä.

Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila on lausunnoissaan ollut maltillinen, ei häntä voi kutsua agitaattoriksi tai lakkokenraaliksi. On hyvä, että Vanhempainliitolla on toimintaohjeet vanhemmille lakkojen järjestämiseksi, jotta lakot sujuvat asiallisesti.

Opetushallituksen hallintojohtaja Matti Lahtisen lausunto on käsittämätön. Väkisin herää kysymys, mikä on ollut valtion, eritoten Opetushallituksen rooli homekouluasioissa?

On se kumma, kun ei välitetä edes Lastensuojelulaista, joka velvoittaa turvaamaan lapsille terveellisen kasvuympäristön. Monelle opettajalle koulun home on osoittautunut kohtalokkaaksi, kun home on vienyt työkyvyn.

Olen kirjoittanut homekouluista ennenkin:

Haistakaa jo home!
Korvat homeessa
Homekouluilla vempuloidaan
Uutta uljasta koulurakentamista
"Pahinta on, ettei kukaan ottanut meitä todesta"
Hometta keuhkoissa
Kauniisti sanottu

Valtion on lisättävä peruskoulutuksen, myös koulurakennusten, valvontaa. Jotkut kunnat viisveisaavat ohjeistuksista. Laiminlyödään milloin mitäkin ohjeistusta, kouluterveydenhoitoa, erityisopetusta, ei käytetä annettua luokkakokoavustusta oikeisiin kohteisiin.

Homekoulut kertovat sikamaisesta väliinpitämättömyydestä.