Onneksi olkoon suomalainen 40-vuotias peruskoulu!

HS Digilehti 31.8.

Rinnakkaiskoulusta päästiin eroon

Vaik­ka yh­te­näi­seen pe­rus­kou­luun siir­ty­mi­ses­tä pää­tet­tiin jo 1960-lu­vul­la, "­ta­sa­päis­tä­väs­tä" uu­dis­tuk­ses­ta kii­vail­tiin vie­lä 1970-lu­vul­la, ja oi­keas­taan ai­na lop­pu­vuo­teen 2001 as­ti.

Sil­loin teol­li­suus­mai­den jär­jes­tö OECD jul­kis­ti en­sim­mäi­sen Pi­sa-ver­tai­lun, jo­ka te­ki Suo­mes­ta kou­lu­tuk­sen mal­li­maan. Juu­ri kai­kil­le yh­te­näis­tä pe­rus­kou­lua on pi­det­ty yh­te­nä me­nes­tyk­sen sa­lai­suu­te­na.

Vi­ral­li­ses­ti uu­dis­tus al­koi La­pis­ta elo­kuus­sa 1972 ja ete­ni Hel­sin­kiin 1977.

Oppilaitten ja­ko kan­sa­kou­luu­n/kan­sa­lais­kou­luun ja op­pi­kou­lun kaut­ta lu­kioon me­ni­jöi­hin jäi his­to­riaan. Ko­ko ikä­luok­ka al­koi opis­kel­la yh­des­sä yh­dek­sän vuot­ta aiem­man nel­jän vuo­den si­jaan.


Huomenna Rovaniemellä juhlitaan 40-vuotiasta peruskoulua. Peruskoulu on jatkanut uljaasti suomalaisen kansanopetuksen perinteitä - onnea!

Olen peruskoulunopettaja. Lähdin opiskelemaan opettajaksi Jyväskylään, kun peruskoulu eteni Helsinkiin vuonna 1977. Silloin luokanopettajaksi opiskeleminen kesti kolme vuotta mikäli pysyi tahdissa. Vauhti oli melkoinen.

Itseasiassa OKL:n kurssini piti olla ensimmäinen ns. uusimuotoinen vuosikurssi, jonka olisi pitänyt valmistaa kasvatustieteen kandidaatteja ja maistereita. Tutkintoni on luokanopettajan tutkinto, mikä on hienoa, koska tutkinnon nimeen kuuluu opettaja. Monesta kasvatustieteen kandidaatista ei koskaan tullut opettajaa. Meistä kahdeksastakymmenestä aloittajasta tuli kaikista opettajia, 50 naista ja 30 miestä.

Melkein kaikki meistä opettavat yhä edelleen eri puolella Suomea. Olemme levinneet kuin papin eväät aina Vantaalta Sevettijärjelle asti.

Aloitin opettajan työt Vantaan Hiekkaharjussa vuonna 1980, kun oltiin muutama vuosi aiemmin siirrytty peruskouluun. Oppikirjat olivat silloin huonoja. Kokeilun innosta kokeiltiin vähän kaikkea. Matematiikassa opetettiin joukko-oppia, josta onneksi luovuttiin pian. Äidinkielen oppikirjat saivat opettajatkin sekaisin.

Pahinta oli tasokurssit.

Oppilaat jaettiin kielissä ja matematiikassa kolmeen eri tasoryhmään. Oppilaat, jotka halusivat tai joutuivat siihen surulliseen kuuluisaan kolmoskoriin vahvistivat toisiaan, me olemme surkeita. Kolmoskori murhasi lapsen itsetunnon.

Kesti kauan ennenkuin yläkoulut taipuivat peruskouluun lopullisesti, koska yläkoulujen opettajistot muodostettiin entisistä oppikoulun opettajista, jotka olivat tottuneet opettamaan vain sitä kansan parempaa puoliskoa. Monelle oppikoulumaikalle peruskouluun totuttautuminen oli vaikeaa. Muistan hyvin pari hyvää oparin maikkaani, joille peruskouluun siirtyminen tuotti suuri henkisiä ongelmia.

Nyt yläkoulussa on ammattitaitoisia peruskoulun aineenopettajia, jotka ovat jo hakeutuessaan ammatin pariin ymmärtäneet mihin työhön sitä ollaan menossa. Heidän kanssaan on ilo tehdä yhteistyötä.

Tietyt piirit Suomessa hakivat pitkään revanssia.

Peruskoulua ja sen saavutuksia vähäteltiin ja haikailtiin rinnakkaiskoulun perään. Pahinta tekstiä tuli Elinkeinoelämän keskusliiton edeltäjän TT:n piipusta. Olin koulutusristeilyllä, jossa puhujana oli TT:n charmantti johtaja Seppo Riski, joka totesi, että heidän kannaltaan peruskoulu on turha, mikä särähti korvaani pahasti.

TT ja muut peruskoulun nakertajat saivat täystyrmäyksen OECD:n PISA-koulutusvertailujen tulosten tullessa ilmi, suomalainen peruskoulu olikin aivan maailman huippua lähes joka tasolla. Kun vanhin tyttäreni pääsi ylioppilaaksi, juhlissa oli mukana pari saksalaista tv-yhtiötä kuvaamassa suomalaisen yleissivistävän koulujärjestelmän riemuvoittoa.

Nyt on siirrytty rohkeasti jo inkluusioon, erityisoppilaita on integroitu tavallisiin luokkiin. Toivottavasti onnistuu. Kuten lukijani tietävät, olen inkluusion suhteen ollut hyvin epäileväinen. Toimiva erityisopetuksen järjestelmä on purettu.

Myös ta­sa-ar­von hii­pu­mi­ses­ta on alet­tu huo­les­tua. Ope­tus­alan am­mat­ti­jär­jes­tön OAJ:n mu­kaan vain puo­let opet­ta­jis­ta us­koo, et­tä pe­rus­kou­lu an­taa sa­man­lai­set läh­tö­koh­dat kai­kil­le. (HS)

Olen tasan samaa mieltä.

Suomen kuntatalous on kuralla. Jotkut kunnista ovat jo pudonneet kelkasta. Kaikki oppilaat eivät saa enää yhtä hyvää opetusta kuin toiset. Opetuksen määrä ja taso riippuvat siitä, missä kunnassa lapsi asuu. Näin ei saa olla.

On taisteltava edelleen suomalaisen peruskoulun puolesta. On pidettävä huolta, että koulutuksellinen tasa-arvo säilyy ja kehittyy.