Jani Roman: Kuka välittää kaksikielisistä lapsista?
Kirjoitan kolmen kaksikielisen (ruotsi ja suomi) lapsen isänä. Lapset, joilla on kaksi äidinkieltä, ovat jääneet näkymättömiin nyt käytävässä kielikeskustelussa – melkein kuin heitä ei olisikaan. He ovat väliinputoajia, jotka liittyvät joko osaksi suomenruotsalaista ryhmää tai osaksi suomenkielistä ryhmää riippuen siitä, minkä kielisen koulun he valitsevat.
Kaksikieliset lapset sijoitetaan yleensä ruotsinkielisten ryhmään, ja sinne he sulavasti katoavat. Suurin osa heistä käy ruotsinkielisen koulun ja saa suomenruotsalaisen identiteetin.
Eikö olekin kummallista, että nykyisessä modernissa, demokraattisessa ja edistyksellisessä yhteiskunnassamme on lapsia, joita paheksutaan, jos he käyttävät omaa äidinkieltään (suomea) edes koulun välitunneilla tai joille ei opeteta oman kulttuurinsa lauluja, tarinoita ja perinteitä muuten kuin vieraana kulttuurina tai hyvin pintapuolisesti? Tai jolle opetetaan muutamalla tunnilla viikossa kolmannelta luokalta lähtien omaa äidinkieltään vieraana kielenä?
Tämä on niin sanotun modersmålsinriktad finskan todellisuus.
HS: HS-raadin vastaukset kysymykseen: Pitäisikö kaksikieliset koulut sallia?
Jani Roman Raaseporista osoittaa kansalaisrohkeutta tarttumalla arkaan aiheeseen.
Romanin mielipidekirjoitus jäi väijymään takaraivooni, jotkut kaksikieliset lapset ikään kuin uhrataan suomenruotsalaisuuden alttarille. Näin ei saa olla.
Tuntuu käsittämättömältä, että laki kieltää suomen- ja ruotsinkielisen opetuksen yhdistämisen. Sen sijaan muut kieliyhdistelmät ovat mahdollisia.
Helsingin seudulla ei pian asu puhtaasti ruotsinkielisiä ollenkaan. "Kieliseka-avioliittojen" myötä perheessä äiti voi olla esim. puoliruotsinkielinen ja isä suomenkielinen. Tällaisessa tapauksessa vanhempien on vaikea panna lastaan ruotsinkieliseen kouluun. Kaksikielinen koulu voisi olla paikallaan.
Jani Romanin kertomaa on vaikea uskoa. Tulee mieleen ruotsinsuomalaisten lasten koulukokemukset 1960-luvulta, kun suomalaislapsia kiellettiin koulun pihoilla puhumasta suomea. Ei voi olla myöskään mahdollista, että suomenkielisille lapsille opetetaan suomea vain pari tuntia viikossa.
Ruotsinkielisten koulujen oppimistulokset ovat olleet heikompia kuin suomenkielisten peruskoulujen oppimistulokset. Yksi syy heikkohin tuloksiin voi olla, että puoli- ja neljännesruotsinkielisiä lapsia tungetaan väkisin ruotsinkielisiin ryhmiin.
Kaverini opettaa ruotsinkielisessä koulussa pääkaupunkiseudulla. Muutama vuosi sitten hän sanoi minulle, että nyt on väsy, en tiedä mitä teen, pitäisikö tehdä jotain aivan muuta. Syyksi hän sanoi suomenkieliset oppilaat, joita tungetaan suoraan ruotsinkieliseen kouluun, oppilaat eivät ollet käyneet edes ruotsinkielistä päiväkotia.
Kaverini oli työuupumuksen partaalla.
Todettakoon, että isäni suku oli ruotsinkielinen, "Espoon hurreja" kirkon tienoolta. Täysin ummikkoruotsinkielinen isoisäni Bertil meni naimisiin voimakastahtoisen eteläkarjalaisnaisen kanssa, Bertil opetteli suomen kielen ja lapsista tuli suomenkielisiä.
Olen monta kertaa ajatellut, mikä rikkaus olisi ollutkaan, jos meistä olisi tehty aidosti kaksikielisiä suomalaisia.
Ymmärrän hyvin Jani Romanin epäuskon ja tuskan. Peruskoulussa äidinkielen suhteen kaikki suomalaiset lapset eivat ole yhdenvertaisia.
Ei niitä kaksikielisiä kouluja pääkaupunkiseudulla montaa tarvitsisi olla.
Tekstit
