Luettavaa käsialaa, ei harakanvarpaita

HS 13.2.2020 

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Harakanvarpaita

Siinä ne nyt ovat, uudet kirjaimet ja numerot.

4.8. Iltalehti

Hyvästi kauno! Tässä ovat koululaisten uudet mallikirjaimet

Vuoden päästä pieniä peruskoululaisia ei enää johdateta kaunokirjoituksen saloihin, vaan tekstauskirjaimet ottavat vallan luokkahuoneissa.

Käsin kirjoittamisen opettamisesta ainoastaan tekstauskirjaimin päätettiin jo joulukuussa 2014, ja muutos astuu voimaan elokuussa 2016. Nyt Opetushallitus on julkaissut kirjainmuotoilija ja typografi Jarno Lukkarilan suunnittelemat uudet mallikirjaimet.

- Käsin kirjoittamisen taitoa pidetään edelleen tärkeänä, mutta enää ei perusteissa edellytetä kahden kirjaimiston - sidosteisen ja tekstauskirjaimiston - opettamista, Opetushallituksen tiedotteessa perustellaan.

Kesä on kohta ohi. Valistuneet lukijani ovat jo odottaneet kommenttejani uusiin kirjaimiin ja numeroihin. Tuskin kukaan on suhtautunut kaunokirjoitukseen, käsialakirjoitukseen ja seiskan poikkiviivaan niin intohimoisesti kuin minä.

Käsin kirjoittamisen autuudesta (Properuskoulu 4.4.2012)

Kaunokirjaimet (Properuskoulu 7.2.2013)

Seiskan poikkiviiva on rehabilitoitava (Properuskoulu 24.4.2012)

Iltalehden otsikossa on karkea virhe. Kaunokirjoitus on haudattu jo ajat sitten, nyt kuopattiin käsialakirjoitus, joka oli kaunokirjoituksen ja tekstauksen risteymä. Nyt aletaan tekstata.

Kaikki lukijani tietävät, että olen pahoillani, kun käsialakirjoitus jää historiaan. Käsialakirjoitus oli hyvin nopea omaksua, olisin uudistanut hieman kirjainmalleja, mutta en olisi luovuttanut.

Tekstauskirjaimia ei sidota yhteen, joten monella lapsella kirjainvälit hajoavat ja erillisistä sanoista ei aina saada selvää. Syntyy vain kirjainjonoja. Tekstattu teksi vaikuttaa myös lapsellista. Ei ole ollenkaan hauskaa lukea esim. englantilaisten harakanvarpaita.

Hienoa uusissa kirjaimissa on poikkiviivojen paluu harvinaisiin kirjaimiin q ja z. Erityisen hienoa on seiskan poikkiviivan paluu. Olen osaltani taistellut kovastikin seiskan poikkiviivan puolesta.

Huonoa on, että taas kerran annettiin periksi. 

Joskus tuntuu siltä, että nykyperuskoulussa, kun ei pärjätä, annetaan periksi. Kun aina annetaan periksi, sekä opettamisen että oppimisen tasot laskevat.

Kohta ei oppimisen eteen ponnistella mitään. Kaiken pitää olla helppoa ja kivaa. Työnantajat ovat jo ihmeissääm, kun kesätyöpaikoille ilmestyy nuoria päiväksi tai pariksi, häipyvät ja toteavat, tää ei oo mun juttu.

Kauno- ja käsialakirjoitukset olivat esteettisiä tyylilajeja, jotka toivat taitajilleen esteettistä mielihyvää. Käsialakirjoittaminen kehitti lapsen keskittymiskykyä ja heijasti myös ihmisen persoonallisuutta.

Käsinkirjoittaminen kehittää myös älykkyyttä stimuloivalla aivoja.

Tutkijat: Käsinkirjoituksen hylkääminen näkyy aivoissa (MTV 3.6.2014)

Olen vahvasti sitä mieltä, että kaikkia kolmea kirjoituksen muotoa tarvitaan, tekstausta, käsialaa sekä näppäimistöllä kirjoittamista. 

Nyt kuopataan käsialaa

1. Kaunokirjaimet

2. Tekstauskirjaimet 

3. Sidosteiset käsialakirjaimet

4. Qwerty

HS 18.11. 

Käsialan opettelu korvautuu kouluissa konekirjoituksella

Kaunokirjoitus eli sidosteinen käsialakirjoittaminen on antamassa peruskouluissa tilaa konekirjoituksen opetukselle. Valmisteilla olevan uuden opetussuunnitelman mukaan syksystä 2016 alkaen peruskouluissa opetettaisiin lapsille vain tekstauskirjaimet.

”Nyt kouluissa opetetaan kirjoittamaan kaksilla eri kirjaimilla. Tarkoitus on karsia näistä toinen, sillä yksissäkin kirjaimissa on tarpeeksi opettelemista”, sanoo opetusneuvosto Minna Harmanen Opetushallituksesta.

Perinteisiä kaunokirjaimia peruskoulussa ei ole opetettu pariinkymmeneen vuoteen. 1990-luvulta lähtien lapsille on opetettu tekstauskirjaimet sekä niitä muistuttavat sidosteiset käsialakirjaimet.

Vähentämällä sidosteisen käsialan opetteluun käytettävää aikaa saadaan lisää aikaa koneella kirjoittamisen harjoitteluun. Harmasen mukaan vastaisuudessa näppäimistöllä kirjoittamista aletaan vastaisuudessa harjoitella jo ensimmäisellä tai toisella luokalla.

Käsin kirjoittaminen parantaa oppimista (Properuskoulu 20.10.2014)

Kaunokirjaimet (Properuskoulu 7.2.2013)

Varsinainen kaunokirjoitus (vanha kauno) ei koskaan ollut käsialakirjoittamista, vaan puhdasta kalligrafiaa, budolaji. Kaunokirjoituksesta kehittyi ajan myötä jokaiselle yksilöllinen käsiala.

Nykyinen kaksien kirjainten opettelu ei ole oppilaille vaikeaa, koska sidosteiset käsialakirjaimet ovat hyvin pelkistettyjä. Ne muistuttavat hyvin paljon tekstauskirjaimia.

En olisi luopunut käsialakirjaimista. 

Luopumisen sijaan olisin pelkistänyt käsialakirjaimia. Minua on aina hämmästyttänyt isojen kirjainten kaunojäänteet, monessa kirjaimessa ylhäällä on epäesteettinen piikki kuten D-kirjaimessa. Käsialakirjainten isot kirjaimet olisi voitu aivan hyvin korvata vinoilla isoilla tekstauskirjaimilla.

Tekstauskirjainten ongelma on, että kirjoitettaessa monella oppilaalla sanat eivät pysy kasassa, vaan hajoavat. Jokaisen kirjaimen välissä kynä pitää nostaa ylös, kirjoitus ei ole siis kovin sujuvaa. Monen tekstaajan kirjoitus on yhtä harakanvarvasta. 

Kirjoittamisessakin kauneusarvoilla on yhä edelleen sijansa. Ei koulussa aina pidä mennä sieltä, missä aita on matalin.

Sitä paitsi toisella luokalla, jolloin käsialakirjoitusta opetetaan, on hyvin aikaa. Olen opettanut kaikkia alakoulun luokka-asteita, millään luokka-asteella ei oppimiseen ole niin paljon aikaa kuin toisella luokalla. Toisen ja kolmannen luokan kynnys on korkea.

On hyvä, että kaikille oppilaille opetetaan kymmensormijärjestelmä, niin paljon he tulevat tietokoneilla kirjoittamaan.

Käsialakirjoittaminen ja koneella kirjoittaminen eivät sulje pois toisiaan. Molempia tarvitaan.