Näytetään tekstit, joissa on tunniste narsismi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste narsismi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Voi rehtoria


MOT:n eilinen kiusaamisartikkeli herätti ihmiset miettimään koulukiusaamista, mutta keskustelu lähti myös aivan toisille urille Sysmän yhtenäiskoulun rehtori Tuula Vuorisen huolimattomasta lausahduksesta, että pukeutuminen voi olla hutsahtavaa.

Nettikeskustelut kärjistyvät usein liiaksi. Niin nytkin, kuorossa huudetaan Tuula Vuorisen eroa. Julkisuus on kovaa. Epäonnistuneella haastattelulla tai edes yhdellä harkitsemattomalla lauseella ei ole palautusoikeutta. Rehtorit eivät ole julkisuuden henkilöitä, he eivät ole tottuneita antamaan haastatteluita tai esiintymään kameran edessä.

Vuorista haastateltiin myös videolla, jossa Vuorisen puhe oli asiallista ja järkeenkäypää. Hän tunnusti rehellisesti tosiasiat, ei kierrellyt ja kaarrellut, vaan kertoi suoraan, että koulussa tapahtuu kiusaamista. Hän mielellään kuulisi kokemuksia kouluista, joissa kiusaaminen on saatu kitkettyä minimiin.

Rehtorin asema joskus on hyvin raaka. Rehtorit joutuvat sompaamaan oppilaiden, opettajien, vanhempien, viraston ja muiden tahojen muodostamassa nilassa. Muutenkin rehtoreiden työmäärä on kasvanut viime vuosikymmeninä kovasti, kun kouluvirastot ovat tupanneet tehtäviään rehtoreille. Opettajienkokouksetkaan eivät välttämättä enää ole opettajienkokouksia, vaan tiedotustilaisuuksia, rehtorit toimivat viestipoikina- ja tyttöinä, kun he välittävät virastotietoa opettajille. 

Rehtorin työ ei enää välttämättä houkuta. Varsinaiseen pedagogiseen johtamiseen jää enää vähän aikaa. Opettajat ongelmineen jäävät helposti yksin.

Opetushallitus OPH:n sivuilla rehtoreiden ehdottomat kelpoisuusvaatimukset ovat loppujen lopuksi melko väljät:

- ylempi korkeakoulututkinto

- asianomaisen koulutusmuodon opettajan kelpoisuus

- riittävä työkokemus opettajana

- oppilaitoksen opetuskielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito

- Opetushallituksen hyväksymien perusteiden mukainen opetushallinnon tutkinto, vähintään 25 opintopisteen tai vähintään 15 opintoviikon laajuiset yliopiston järjestämät opetushallinnon opinnot taikka muulla tavalla hankittu riittävä opetushallinnon tuntemus.

- Lisäksi muodollisesti kelpoisten hakijoiden vertailussa noudatetaan perustuslain 125 §:n sisältöä eli vertailussa otetaan huomioon hakijoiden taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto.

Käytännössä rehtorin kelpoisuusvaatimukset ovat samat kuin opettajilla yleensä. Aika moni opiskelija suorittaa opetushallinnon opinnot jo perusopintojen yhteydessä. Riittävä työkokemus tulee kaikille opettajan hommia paiskiessa.

Usein rehtorit kouluttautuvat tehtäväänsä oman työnsä ohessa, mikä on aina raskasta, joskus tehotonta. Onko malli paras mahdollinen? Olisiko rehtoreiden koulutusta syytä kehittää?

Oppilaanohjauksen ja opinto-ohjauksen tehtäviin ammatillisia valmiuksia antavat erilliset opinnot kestävät 1,5 vuotta, 60 op. Koulunjohtamiseen pätevöityy kevyemmin, 25 op. 

Olen vahvasti sitä mieltä, että rehtoreiden koulutukseen hakijoilta on vaadittava hyvän opetuskielen ja kirjallisen taidon lisäksi vahvoja nykyajan vaatimia viestinnän valmiuksia. Koulutuksessa viestinnän hallinnan osuutta on lisättävä radikaalisti.

Myös ihmissuhdetaitoihin koulutuksessa olisi syytä kiinnittää huomio. Mieleeni on jäänyt Hanna Peltokankaan väitöskirja narsistisista esimiehistä, yli joka neljäs johtaja on narsisti. En jaksa uskoa, että rehtorinarsistien prosentti olisi näin korkea, itse en ole toiminut yhdenkään narsistireksin alaisuudessa.

Kun mikrofoni työnnetään nenään eteen, aivan liian usein kuulee:

Meillä on nollatoleranssi kiusaamisen suhteen, ei meidän koulussa kiusata.

Rehtori, joka sanoo noin, on täysin etääntynyt koulusta tai korostaa tarkoituksellisesti oman koulunsa erinomaisuutta muihin kouluihin nähden. Jokaisessa koulussa kiusataan enemmän tai vähemmän, toivottavasti hyvin vähän. Oman koulun ylikehuminen on epämiellyttävää. On niitä hyviä kouluja muuallakin. 

Ei meidän koulussa ole sisäongelmia, mistään ei ole löytynyt hometta.

Homeen kieltäminen on vaarallista, sillä mittausten jälkeen usein sisäilmasta niitä itiöitä löytyy. Sisäilmaonsairaiden opettajien vähättely on suorastaan sikamaista.

Paljon parempia vastauksia ovat:

En tiedä.

Asiaa tutkitaan.

Teemme parhaamme, jotta...

Olemme pahoillamme, kun...

maanantai 6. syyskuuta 2010

Nykyajan Narkissokset

HS 6.9.

Sosiaalisuuden arvostamisessa on menty liian pitkälle työelämässä, arvioi Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen. Siten suulas, itseään ja taitojaan korostava visionääri voi ohittaa maltillisen ja rauhallisen asiantuntijan työpaikan saannissa.

Professorin mielestä johtajien ja esimiesten pitäisi arvostaa paljon enemmän työntekijöiden näyttöjä ja asiaosaamista. Sosiaalisuuden korostamisen voisi jättää vähemmälle.

Vielä 1950-luvulla ihminen luokiteltiin narsistiksi, jos hän pyrki ihmissuhteissaan ennen kaikkea hyötymiseen.

Jollain tavalla Lisa Keltingangas-Järvisen arvio liippaa myös kouluelämää.

Opettajiksi pyrkivien pääsykokeissa on perinteisesti arvostettu sosiaalisuutta ja avointa mielenlaatua. Muistan hyvin ensimmäisen vuoteni Jyväskylän yliopiston Opettajienkoulutuslaitoksessa, minua järkytti valtaisa sosiaalisuus ja yhteen hiileen puhaltaminen. Tilattiin kaikenmaailman kurssitakkeja ja vietettiin me-henkeä ylenmäärin korostavia illanviettoja. Toisena ja kolmantena lukuvuonna toimittiin jo normaalisti.

Yhdessä vaiheessa opettajien piti arvioida oppilaiden "tuntiaktiivisuutta". Helposti mentiin halpaan. Korkealle arvostettiin juuri luonteenlaadultaan sosiaalista oppilasta. Hiljaista, mutta aktiivisesti opetusta seuraavaa oppilasta ei juuri arvostettu. Arvioitiin siis oppilaan luonnetta.

Kun oppilas seuraa opetusta ja ajattelee, sen näkee hyvin oppilaiden silmistä, aktiivisen ja ajattelevan oppilaan ei tarvitse välttämättä edes viitata. On hyvä, että nykyään arvostetaan eri tavoin oppivia oppilaita.

Keltinkangas-Järvisen narsismi viittaus on osuva. Elämme "mä ja mä, mulle ja mulle ja heti" -aikakautta, mikä kuvastaa yleistä ahneuden ajattelua. Peruskoulu on viimeisiä linnakkeita, joissa välitetään myös ihmisistä, jotka eivät aina keiku kärjessä.

Peruskoulu tukee ja auttaa. Joidenkin ihmisten mielestä peruskoulu "tasaa". Näinhän ei ole. Nykykoulu antaa kaikille mahdollisuuden. Rinnakkaiskoulujärjestelmä jakaa jyviin ja akanoihin, oppikouluun kaikki eivät aikoinaan päässeet, vaikka kykyjä olisi ollut.

Ettei tule väärinkäsitystä, terve sosiaalisuus on hyvästä.