Näytetään tekstit, joissa on tunniste andersson jari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste andersson jari. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Koulu ei ole vankila

Iltalehti 24.8.

Koulupoika kuristi toisen tajuttomaksi

13-vuotias koulupoika kuristi rajusti toista poikaa kesken koulupäivän syntyneessä tappelussa Sastamalassa Pirkanmaalla.

Kuristetuksi joutunut 13-vuotias poika menetti hetkeksi tajuntansa ja hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan. Koulun rehtorin mukaan hänelle ei kuitenkaan tullut pysyviä vammoja.

Kuristaminen tapahtui tiistaina päivällä Sylvään koululla Sastamalassa. Välitunnilla syntynyttä tappelua ja kuristamista oli seuraamassa iso joukko koulun oppilaita, jotka eivät puuttuneet tilanteeseen.

Rehtori Jari Anderssonin mukaan tilanne alkoi molempien osapuolten haukuttua toisiaan. Tämän jälkeen pojat ryhtyivät tappelemaan ja tarttuivat toisiaan kurkuista kiinni.

- Ympärillä olleiden nuorten reaktio hämmästyttää. He nauroivat vieressä, Andersson sanoo.

Rehtorin mukaan tilanne selvitetään tarkasti koulussa.

- Sellaista legioonaa valvojia ei ole, että oppilaita pystyttäisiin joka hetki vahtimaan ja tällaiset tilanteet estämään, rehtori toteaa.

Nykytrendi on, että kouluväkivalta lemahtaa helposti julkisuuteen, mikä luo kuvaa, että kouluväkivalta olisi lisääntynyt. En tiedä, mikä on tilanne, ja onko ennen vanhaan väkivaltatapauksia edes tilastoitu.

Koulun pihoilla välituntivalvonnnassa enää harvoin olen joutunut erottelemaan tappelevia poikapareja. Ennen sellainen oli arkipäivää.

Minulla on sellainen tuntuma, että ne harvat väkivaltatapaukset, joita on esiintynyt, ovat raaistuneet. Voidaan puhua silmittömästä väkivallasta.
Sylvään koulun kuristamistapaus on oiva esimerkki silmittömästä väkivallasta, ei pysähdytä, jatketaan kuristamista miltei loppuun saakka. Enää ei noudateta "sääntöjä".

Kun koulussa tapahtuu ikäviä, rehtori "joutuu framille" selittelemään. Rehtori Jan Andersson kertoo ilmeisesti kuten on tapahtunutkin. On rehtoreita, jotka vastaavissa tapauksissa kieltäytyvät puhumasta tai kaunistelevat asioita. Niin ei saa tehdä.

Andersson toteaa, että ympärillä olevien puuttumattomuus hämmästyttää. He vain nauroivat vieressä, vaikka oppilastoveri oli tukehtumaisillaan. Mistä tämä kertoo?

- Ympärillä olleiden nuorten reaktio hämmästyttää. He nauroivat vieressä.

- Sellaista legioonaa valvojia ei ole, että oppilaita pystyttäisiin joka hetki vahtimaan ja tällaiset tilanteet estämään, rehtori toteaa.

Anderssonin kommentit olivat realistisuudessaan loistavia. Moni pelkurireksi olisi todennut, että pitäisi lisätä valvontaa. Normaalivalvonnan pitäisi riittää. Pelkurireksi ei olisi kertonut ympärillä nauravista oppilaista yhtään mitään. Hän olisi peittelemällä suojellut "koulunsa mainetta".

Koulu ei ole vankila, eikä sitä saa sellaiseksi tehdä. Pitää ymmärtää, että koulu on kuin pienoisyhteiskunta, jossa kaikenlaiset ihmiset kohtaavat toisensa. On tultava toimeen kaikkien kanssa.

Kun koulu päättyy, alkaa ihmisten todellinen eriytyminen toisistaan. Alkaa syntyä erilaisia "pienoisyhteiskuntia" omine arvoineen, "mun maailmoja".

Elämme hyvin sekulaaria aikaa, joskus tuntuu, että joka toinen vastaantulija on luonut oman uskontonsa. Ei ole enää yleistä auktoriteettia, jonka perässä kuljettaisiin. Ei ole enää yhteisiä arvoja.

Joku luo uskontonsa iduista, joku joogasta, joku maan palvonnasta, mitään inhimillistä rajaa ihmisen keksimiskyvylle ei näytä olevan. Haetaan ääritiloja.

Yksi järkyttävimmistä on väkivaltauskonto. Uskotaan väkivallan kaikkivoipuuteen. Julkisuuteen putkahtelee käsittämättömiä paloittelumurhia tai rikoksen uusijoita, jotka ketjuttavat raakoja ihmistappoja.

Tyypillinen väkivaltauskonnon esimerkki on Oslon Utöyan massamurha. Olettaa voi, että häiriintyneet lapset tai nuoret saavat esimerkkiä jostakin.

Todennäköisesti Sylvään koulun tapauksessa kuristavalle pojalle tuli päähän musta aukko, minne hän kuristaessaan sukelsi.