Täysinpalvelleen luokanopettajan palkkakehityksestä

Sain Kevalta eläkepäätökseni. 

Jokaisen opettajan kannattaa silloin tällöin piipahtaa Kevan sivuilla. Omiin tietoihin pääsee käsiksi esim. mobiilivarmenteella tai pankkitunnuksilla.

Laitoin tänne viimeisen kymmenen vuoden tiedot, koska asialla on jonkin verran yleistäkin merkitystä. Opettajien palkat eivät ole mitään valtionsalaisuuksia.

Kuten valistuneet lukijani huomaavat, voidaan sanoa, että palkkani ei ole kehittynyt mihinkään viimeisen kymmenen vuoden aikana. Saman asian on huomannut moni muukin opettaja palkkakuittejaan tuskastuneena katsellessaan. 

Pahimmat 1990-luvun lamapalkat eivät ikävä kyllä näy Kevan sivuilta. 

Palkan muutokset ovat olleet täysin kosmeettisia. 

Se mikä on annettu, on otettu saman tien toista tietä pois. Vuosittaiset heitot palkassani johtuu opetustuntimääristä, jotka ovat vaihdelleet vuosittain 25-27 viikkotuntia. Myös kerhotunnit ja muut erityiskorvaukset ovat vaikuttaneet palkkaani.

Olen toiseksi viimeinen peruskoulun opettajaikäluokka, joka pääsee eläkkeelle 60-vuotiaana. Tulen kyllä jatkamaan opettajan hommia silloin tällöin sijaisena, jos vain minut sijaiseksi huolitaan.

Eläke on tarkistettu hinta- ja palkkatasossa tapahtuneiden muutosten mukaan vuoden 2016 tasoon.

Vuosipalkka, ks. keskimmäinen sarake.

Eläkkeen karttuminen 1.1.2006 lukien, ks. oikea sarake.

Tulen saamaan vanhuuseläkettä 2506,36 euroa kuukaudessa.

Jyväskylän yliopiston taloustieteen professori Roope Uusitalo kirjoitti mielenkiintoisen Näkökulman: 

Kirkkaat Kansankynttilät (Suomen Kuvalehti 20.5.2016)

SK:n sivuilta ei voida kopioida tekstiä ja liittää tähän luettavaksi, kirjoitin oheen muutaman otteen Uusitalon kirjoituksesta.

Uusitalo on huolissaan suomalaisen peruskoulun kehityksestä niin kuin muutkin:

Suomalaisten yhdeksäsluokkalaisten oppimistulosten heikkeneminen on herättänyt huolta maailman parhaan koulun muuttumisesta keskinkertaiseksi. Oikeastaan kyse on vain pudotuksesta maailmanmestaruustasolta Euroopan parhaaksi, mutta silti ensi joulukuussa ilmestyviä seuraavia PISA-tuloksia odotetaan poikkeuksellisen hartaasti.

Uusitalo painottaa opettajien merkitystä oppimiselle:

Ehkä selitys suomalaisoppilaiden menestykselle ja mahdollisesti jopa sen laskulle on sittenkin yksinkertaisin mahdollinen. Koulujen tärkein resurssi on opettajat. Ilman hyviä opettajia on vaikea saada aikaan hyvää opetusta ja hyvää opetusta.

Uusitalo korostaa suomalaisten opettajien osaamista:

OECD mittaa aikuisväestön osaamista PIAAC-tutkimuksella.

Aivan erityisen hyvin PIAAC-tutkimuksessa pärjäävät suomalaiset opettajat. Stanfordin yliopiston professorin Eric Hannushekin mukaan Suomessa opettajat tulevat kykyjakauman yläpäästä, kun useimmissa maissa opettajat pärjäävät PIAAC-testissä suunnilleen yhtä hyvin kuin kunkin maan korkeakoulutettut keskinmäärin.

Uusitalo käsittelee myös opettajien palkkoja:

Selitys suomalaisopettajien erinomaisuudelle on kuitenkin vähemmän ruusuinen. Tulos ei johdu esimerkiksi opettajien palkoista. Suomalaisopettajat tienaavat enemmän kuin ruotsalaiskollegansa, joiden palkoista ollaan naapurimaassa huolissaan. OECD-maita koskevassa vertailussa suomalaisopettajien palkat ovat kuitenkin keskinmääräistä parempia. Osaamiseensa verrattuna suomalaisopettajat ovat pikemminkin alipalkattuja.

Pääosin olen Uusitalon kanssa monesta asiasta samaa mieltä.

On selvää, että opettajat ovat tärkein resurssi suomalaisoppilaiden menestykselle, mutta koulu ei ole muusta yhteiskunnasta erillinen yksikkö. Yhteiskunnan muutokset vaikuttavat elimellisesti kouluun, myös oppimistuloksiin. 

Suomessa on tehty merkittäviä koulutuspoliittisia muutoksia, jotka vaikuttavat suoraan oppimistuloksiin. 

Merkittävin muutos on ollut inkluusio, erityisoppilaiden siirtäminen normiluokkiin. Luokkiin ei ole tullut tukea, vrt. erityisopettajat ja koulunkäyntiavustajat. Luokan- ja aineenopettajat on jätetty yksin painimaan hyvin heterogeenisten ryhmien kanssa. On selvää, että silloin sekä opettamisen että oppimisen tasot laskevat. Varsinkin erityisoppilaiden suhteen voidaan syystä puhua julkisesta heitteillejätöstä.

Uusitalo vertaa suomalaisten opettajien palkkoja OECD:n keskiarvoon, missä ei ole mitään mieltä, koska OECD:ssa on sellaisia maita kuten Kreikka, Meksiko, Slovakia tai Viro. Suomalaisten opettajien palkkoja pitää tietenkin verrata vain Suomen verrokkimaiden palkkoihin, vrt. Pohjoismaat, Saksa, Alankomaat Ranska ja Englanti.

Silloin huomataan, että suomalaisten opettajien palkat eivät olekaan vertailukelpoisia. Vielä heikommat suomalaisten opettajien palkat ovat, jos niitä verrata eri maiden koulutusjärjestelmien menestyksiin.

Verrokkimaihin verrattuna suomalaisten luokanopettajien alkupalkat eivät ole häävit, mutta loppupalkoissa olemme selkeä hännänhuippu. Jos ajatellaan eri koulujärjestelmien paremmuutta, niin silloin suomalaisten opettajien palkat suorastaan hävettää:

Suomalaiset maikat ovat hännänhuippuja (Properuskoulu 20.2.2016) 

Viimeinen Kevätvaltuustoni - kiitos!

Vähän yli viikko sitten oli OAJ:n Kevätvaltuuston kokous Pasilan Akava-talossa. Talon peruskorjaus on nyt valmis, ja valtuusto kokoontui ensimmäistä kertaa uudella ja toimivalla katetulla valopihalla.

Ensimmäisen päivän odotetuin vieras oli pääministeri Juha Sipilä, jonka puhe ei tuonut esille mitään yllättävää.

Kevätvaltuuston tulikuumin aihe oli valtuuston koko, nyt valtuustossa on 150 valtuutettua. On ehdotettu valtuuston koon pienentämistä toiminnan tehostamiseksi. Tulevaisuudessa valtuuston koko voi olla vaikkapa 80 tai 100 valtuutettua. Asia päätetään ensi syksyllä.

Tietenkin kohtuullisen kokoinen valtuusto on tehokkaampi kuin nykyinen, mutta silloin alueellinen kattavuus supistuu, mikä demokratian kannalta ei välttämättä ole hyvä. Olen ajatellut niin, että 100 voisi olla hyvä koko.

En ole asiaa syksyllä päättämässä, sillä siirryn eläkkeelle 1.8. alkaen. 

Olin valtuutettuna kaksi vuotta. Pähkinärinteen koulun opettaja Tiina Pesonen on varalla ja jatkaa tästä eteen päin, onnea Tiina! 

Valtuustossa olin rivimies. Kaikki valtuutetut eivät mahdu työryhmiin tai valiokuntiin. En niihin pyrkinytkään, koska tiesin etukäteen, että valtuustokauteni jää kaksivuotiseksi.

En ole koskaan ollut mikään neuvotteleva virkamies (jotka tietenkin ovat tarpeellisia), vaan pikemminkin rautaa rajalle -tyyppi. 

Lakkosormeni on joskus ollut liiankin herkillä, mutta pitää muistaa, mistä lähtökohdista aloitin opettajanurani. Vuonna 1980 opettajien palkat olivat aivan pohjissa, sillä koko 1970-luvun ajan teimme negatiivisia sopimuksia, kun muut ammattiryhmät sen sijaan porskuttivat. Kuvio huipentuikin v. 1984 opettajalakkoon.

Kaksi ilmettä - viimeinen Kevätvaltuustoilmeeni, toisaalta naaman takana on osa OAJ:n uutta pirteää ilmettä. OAJ on saanut sanomansa hyvin esille sekä mediassa että somessa. Harva järjestöjohtaja on saanut niin paljon palstatilaa mediassa kuin Olli Luukkainen on saanut.

Ennen iltatilaisuutta minulla oli ilo ja kunnia tavata kaksi OAJ:n puheenjohtajaa, nykyinen pj Olli Luukkainen ja edellinen pj Erkki Kangasniemi. Ainoa oman aikani puheenjohtaja, joka puuttuu kuvasta, on tietenkin Voitto Ranne. Tosin kyllä Vodekin kuvasta löytyy, ks. taulu Ollin olkapään ja oikean käteni yläpuolella.

Erkki Kangasniemi osallistui kokoukseen Opetusalan Seniorijärjestö OSJ:n puheenjohtajan ominaisuudessa. Syksyllä minäkin kuulun Seniorijärjestöön. Eläkkeelle menevät OAJ:n jäsenet liitetään automaattisesti Senioreihin. Ensimmäinen vuosi on ilmainen, joten jäsenmaksua ei tarvitse maksaa.

Kannattaa lukea täältä, mitä etuja Seniorijärjestön jäsenyydestä saa: http://www.osj.fi.

Kevätvaltuuston herkin ja mieleenpainuvin hetki oli, kun Vantaan vahva OAJ-vaikuttaja erityisopettaja Kari Kinnunen kukitettiin, koska hän siirtyy takaisin leipätyönsä pariin eli työsuojeluvaltuutetuksi. 

Kari Kinnunen oli pitkään OAJ:n kakkosmies, OAJ:n varapuheenjohtaja. Hän on ollut myös Akavan ja JUKO:n hallitusten jäsen sekä edustanut OAJ:tä kansainvälisissä tehtävissä.

Vuoden 2010 valtuustovaaleissa Kari Kinnunen sai veret seisauttavan äänimäärän, joka oli valtakunnan kaikkien aikojen suurin.

Welcome back, Kari!