Käytöksestä viitonen

 

29.1. Vantaan Sanomat

Koululaisten käytöstavat kateissa

Aulis Pitkälän mukaan yksi syy käytöstapojen rapautumiseen on opettajien auktoriteetin murtuminen. Monissa maissa opettajia teititellään, ja ulkomaiset vieraat ihmettelevät, kun Suomessa opettajia sinutellaan.

- Opettajien asema on heikentynyt. Opettaja ei voi olla kaveri eikä häntä saa puhutella kuin kaveria, Pitkälä sanoo, vaikkei kannatakaan paluuta teitittelyyn.

Pitkälä arvioi, että huonoissa käytöstavoissa ja koulukiusaamisessa heijastuvat myös kotien ongelmat, kun vanhemmilla ei ole voimia tukea lasten kasvamista.

- Suomalaisten käytöstavat ovat muutenkin huonoja.

Huonot käytöstavat näkyvät kouluissa rauhattomuutena ja opettajien väsymisenä.


Laitoin otsikon niin, että kaikki ymmärtävät, mistä on kyse. Kuva on leike vanhasta todistuksesta.

Käyttäytymisen arviointi (Pähkinärinteen koulu)

Huolellisuuden ja käyttäytymisen kriteerit (Utajärven koulu)

Käytösnumerot ovat aina herättäneet jonkinlaisia intohimoja.

Käydessäni oppikoulua käytännössä kaikilla oppilailla oli käytöksestä kymppi. Käytöksen alennus oli vakava paikka, usein se merkitsi koulun vaihtoa. Oikeastaan silloin käytöksen numero ei kuvannut juuri mitään, koska kaikki sen kympin yhtä tai kahta poikkeusta lukuunottamatta saivat.

Nykyään käytöksen tyyppinumeroiksi voidaan ajatella kasia tai ysiä. Kymppi ansaitaan, pitää olla kohtelias, auttaa muita ja olla yhteistyökykyinen. Arviointikeskustelut ovat hieno lisä myös käytöksen arviointiin.


Aulis Pitkälä on entinen Opetushallituksen pääjohtaja. Hän on toiminut sekä Vantaan että Espoon kaupunkien sivistystoimen johdossa, nyt hän teki paluun Espooseen.

Aulis Pitkälä puuttuu vakavaan asiaan ja on oikeassa. Opettajien auktoriteettiasema on murtunut.

Opettaja ei saa olla oppilaan frendi.

Opettaja ei voi olla kaveri eikä häntä saa puhutella kuin kaveria, Pitkälä sanoo, vaikkei kannatakaan paluuta teitittelyyn. (VS)

Martti Haavion auktoriteetin määritelmä on ylevä ja kaunis:

Opettajan auktoriteetilla tarkoitamme siis sitä henkistä voimaa, joka hänestä säteilee koululuokkaan, niin että hän voi ulkonaisesti ja sisäisesti johtaa sitä. Hänen katseensa ja sanansa saavat luokassa aikaan toivotun vaikutuksen.
(Haavio, Martti 1948: Opettajapersoonallisuus, s. 28)

Ei voida sanoa, että koululaisten käytöstavat olisivat yleisesti heikentyneet. Suuri osa lapsista käyttäytyy yhä edelleen hyvin.

Mutta huonosti käyttäytyvien lasten osuus on selvästi kasvanut muutamina viime vuosina. Uutta ovat lähes täysin holtittomasti käyttäytyvät pienet oppilaat. Huudellaan estottomasti mitä vain, oppilas voi jopa käydä opettajaan kiinni, mikä aikaisemmin oli täysin ennenkuulumatonta.

Syy voi olla opettajien auktoriteetin mureneminen kuten Pitkälä toteaa. Samalla tavalla muutkin auktoriteetit ovat murentuneet kuten esim. kirkko. Kodeissa kaikki lapset eivät enää tottele omia vanhempiaan. Kaikki perheet eivät voi hyvin.

Todennäköisesti huonon käytöksen lisääntyminen kouluissa on seurausta yhteiskunnan yleisestä polarisoitumisesta. Yleinen luulo on, että koulu pystyy ratkomaan lähes kaikki yhteiskunnalliset ongelmat. Näin ei ole.

Olen miettinyt usein omaa auktoriteettiani opettajana kuten varmaan muutkin opettajat. Harva meistä on syntymäauktoriteetti, jolle auktoriteetti on luontaista. Suurimmalle osalle meistä auktoriteetti on tullut iän myötä oppimalla.

Onko opetusalan naisistuminen vaikuttanut opettajien auktoriteetin murtumiseen? 

Sekä Aulis Pitkälä että minä olemme vaatineet kouluihin lisää miesopettajia. Kun asiaan puuttuu, yleensä tulee turpiin.

Mieskiintiöt takaisin opettajienkoulutukseen (Properuskoulu 9.3.2014)
Miehiä kouluihin (Properuskoulu 6.1.2010)

Inkluusio on vaikuttanut koulujen työrauhaan, kun erityisoppilaat integroitiin normiluokkiin. Kaikki eivät sopeutuneet, ja osalla heistä on käytösongelmia.

Sijaisena olen kierrellyt useissa kouluissa ja monissa luokissa. Olen huomannut, että luokissa, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia lapsia, on selkeästi enemmän käytöshäiriöitä kuin muissa luokissa.

Rikesakot kouluun

16.10. Kaleva

Suomen paras pilapiirtäjä Jari on taas asian ytimessä.

14.10. Iltalehti

Raivokohtaus luokassa - nyt puhuvat luokanopettajat: "Onko aikuisen auktoriteetti katoamassa kokonaan?"

Iltalehti kysyi opettajilta, miten he suhtautuvat lahtelaiskoulussa sattuneeseen tapaukseen, jossa malttinsa menettänyt opettaja päätyi nettivideoon.

- Nykynuoret voivat entistä huonommin, Iltalehden haastattelemat opettajat arvioivat.

- Moni hämmästeli, mikseivät nuoret enää kunnioita aikuisia.

- Sosiaaliset taidot ovat heikentyneet älypuhelinten myötä, eräs opettaja arvelee.

Sana auktoriteetti on aina mietittänyt minua.

Parhaimmillaan auktoriteetti voi miltei huumata kuuntelijansa, mutta harvalla ihmisellä on luontaista auktoriteettia. Auktoriteettiasema pitää opetella tai se tulee iän myötä, kaikki eivät saavuta sitä koskaan.

Helposti luullaan, että miehellä, varsinkin isolla miehellä, olisi luontaista auktoriteettia. Ei pidä paikkaansa. Isokin miesmaikka voi olla hiiri.

Jos ajattelen itseäni, opettajan auktoriteettiasema tuli juuri iän myötä, osin opettelemalla. Jos luokassa joku häiritsee, otan tyynesti lasit pois päästäni ja laitan toisen käteni otsalleni ja nojaan alas, huokaisen ja katselen hetken pöydän pintaa. Usein se riittää.

Jos pojat tappelevat käytävällä, yksi irti-komento riittää, joskus tarvitaan kaksi irti-komentoa. Pukareita ei tarvitse repiä pois toistensa kurkusta.

Aivan viime vuosina luokkiin on inkluusion myötä tullut oppilaita, joihin normikomennot eivät enää purekaan. Muissakin oppilaissa alkaa olla yhä useampia rajattomia lapsia, vaikka valtaosa oppilaista käyttäytyy yhä edelleen hyvin.

Yhteiskunnan polarisaatio, kahtia jakautuminen, näkyy tietenkin koulussakin.

Pahin tilanne on alaluokilla. Opettaja on todella helisemässä, kun pieni oppilas häiriköi tai raivoaa. Vaaratilanteet ovat lähellä, kun sakset heiluvat tai tavara lentää. 

Sijaistin viime viikolla joka päivä eri koulussa ja eri luokka-asteella.

Yhdessä luokassa koulunkäyntiavustaja ohjasi oppilasta tekemään äidinkielen tehtäviään, mutta oppilas ei silti tehnyt elettäkään. Tulin oppilaan luokse ja kehotin minäkin häntä työn pariin. 

Äkkiä oppilas tempaisi pystyyn, repi kirjansa ja katkoi kynänsä, huusi menevänsä kotiin, johon totesin, että ei se sellainen käy. Oppilas juoksi lujaa ikkunan luo, avasi sen ja aikoi hypätä toisesta kerroksesta alas, mutta onneksi ikkunassa oli turvasalpa.

Lopputunnin oppilas istui hiljaa pulpetissaan tekemättä mitään. 

Vastaavia tapauksia tapahtuu isoissa Etelä-Suomen kouluissa joka päivä.

Auktoriteetin perään itkemisen sijaan puhuisin aikuisen ihmisen kunnioituksesta. 

On aivan selvää, jos lapsi ei kunnioita omia vanhempiaan, ei voida olettaa, että hän silloin kunnioittaisi omia opettajiakaan. 

Absoluuttisen selvää on, että kaikki kasvatus lähtee kodista. 

Koulu pystyy jalostamaan kodin tuotosta, parhaimmassa tapauksessa jopa parantamaan pieleen mennyttä kasvatusta. Mutta koulu ja opettajat, vaikka kuinka kasvatusoptimisteja ollaan, ei pysty kaikkeen.

Vanhemmat ovat päävastuussa lapsistaan. 

Lastenkasvatusta ei voi ulkoistaa yhteiskunnan vastuulle, ei edes koulun vastuulle. Koululla on on tietenkin oma kasvatusvastuunsa, mutta pääasiassa koulu vastaa opetuksesta.

Tätä rataa tilanteet kouluissa voivat eskaloitua hyvinkin rajuihin yhteenottoihin.

Olen miettinyt pitkään, mitä koulut voisivat sellaisissa tilanteissa tehdä. On turha odottaa, että yhteiskunnalla olisi varaa hankkia kouluihin lasten rauhoittelijoita tai vartijoita, kun säädylliseen opetukseenkaan ei ole varaa. Poliisiakaan ei voi kouluihin jatkuvasti juoksuttaa, eikä suomalaisista kouluista saa vankiloitakaan tehdä. 

Urani aikana jopa kaksi psykopaattilasta on palautettu sairaalasta kouluun saatelapulla, emme me voi tehdä mitään, palautetaan takaisin kouluun. Silloin oli ihmettelemistä. 

Koulun auttamisresurssit ovat hyvin pienet.

Suomi alkaa olla kuin pikkuamerikka, jossa suurin kunnioituksen kohde taitaa olla raha. 

Olisiko syytä muuttaa Suomen lakia ja antaa koululle sakotusoikeus? 

Sakotetaan häiriköivien, kiusaavien tai väkivaltaisten lapsien vanhempia? Jonkinlainen rikesakko-oikeus?

Jos kerran koti on vastuussa lapsista ja heidän kasvatuksestaan, niin miksi häiriköivien lasten vanhempia ei oikeasti laiteta vastuuseen? Kun ne kuuluisat koulun keinot eivät enää auta?

Kaikkien lasten on saatava käydä koulunsa rauhassa ja turvallisesti, opiskella ja oppia. Ei ole ollenkaan kivaa, jos oma lapsi on koulussa jonkun toisen lapsen kiusaamisen kohde tai nyrkkeilysäkki.

Onko sana kuri rehalibilitoitava? 

Joskus ulkoinen kuri voi olla tie itsekuriin, omaan mielen hallintaan.

Johonkin aina on piirrettävä rajat.

Koulurauhaa.