Voi rehtoria

The ideal qualities of an effective school principal (schoolvoice.com)

MOT:n eilinen kiusaamisartikkeli herätti ihmiset miettimään koulukiusaamista, mutta keskustelu lähti myös aivan toisille urille Sysmän yhtenäiskoulun rehtori Tuula Vuorisen huolimattomasta lausahduksesta, että pukeutuminen voi olla hutsahtavaa.

Nettikeskustelut kärjistyvät usein liiaksi. Niin nytkin, kuorossa huudetaan Tuula Vuorisen eroa. Julkisuus on kovaa. Epäonnistuneella haastattelulla tai edes yhdellä harkitsemattomalla lauseella ei ole palautusoikeutta. Rehtorit eivät ole julkisuuden henkilöitä, he eivät ole tottuneita antamaan haastatteluita tai esiintymään kameran edessä.

Vuorista haastateltiin myös videolla, jossa Vuorisen puhe oli asiallista ja järkeenkäypää. Hän tunnusti rehellisesti tosiasiat, ei kierrellyt ja kaarrellut, vaan kertoi suoraan, että koulussa tapahtuu kiusaamista. Hän mielellään kuulisi kokemuksia kouluista, joissa kiusaaminen on saatu kitkettyä minimiin.

Rehtorin asema joskus on hyvin raaka. Rehtorit joutuvat sompaamaan oppilaiden, opettajien, vanhempien, viraston ja muiden tahojen muodostamassa nilassa. Muutenkin rehtoreiden työmäärä on kasvanut viime vuosikymmeninä kovasti, kun kouluvirastot ovat tupanneet tehtäviään rehtoreille. Opettajienkokouksetkaan eivät välttämättä enää ole opettajienkokouksia, vaan tiedotustilaisuuksia, rehtorit toimivat viestipoikina- ja tyttöinä, kun he välittävät virastotietoa opettajille. 

Rehtorin työ ei enää välttämättä houkuta. Varsinaiseen pedagogiseen johtamiseen jää enää vähän aikaa. Opettajat ongelmineen jäävät helposti yksin.

Opetushallitus OPH:n sivuilla rehtoreiden ehdottomat kelpoisuusvaatimukset ovat loppujen lopuksi melko väljät:

- ylempi korkeakoulututkinto

- asianomaisen koulutusmuodon opettajan kelpoisuus

- riittävä työkokemus opettajana

- oppilaitoksen opetuskielen erinomainen suullinen ja kirjallinen taito

- Opetushallituksen hyväksymien perusteiden mukainen opetushallinnon tutkinto, vähintään 25 opintopisteen tai vähintään 15 opintoviikon laajuiset yliopiston järjestämät opetushallinnon opinnot taikka muulla tavalla hankittu riittävä opetushallinnon tuntemus.

- Lisäksi muodollisesti kelpoisten hakijoiden vertailussa noudatetaan perustuslain 125 §:n sisältöä eli vertailussa otetaan huomioon hakijoiden taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto.

Käytännössä rehtorin kelpoisuusvaatimukset ovat samat kuin opettajilla yleensä. Aika moni opiskelija suorittaa opetushallinnon opinnot jo perusopintojen yhteydessä. Riittävä työkokemus tulee kaikille opettajan hommia paiskiessa.

Usein rehtorit kouluttautuvat tehtäväänsä oman työnsä ohessa, mikä on aina raskasta, joskus tehotonta. Onko malli paras mahdollinen? Olisiko rehtoreiden koulutusta syytä kehittää?

Oppilaanohjauksen ja opinto-ohjauksen tehtäviin ammatillisia valmiuksia antavat erilliset opinnot kestävät 1,5 vuotta, 60 op. Koulunjohtamiseen pätevöityy kevyemmin, 25 op. 

Olen vahvasti sitä mieltä, että rehtoreiden koulutukseen hakijoilta on vaadittava hyvän opetuskielen ja kirjallisen taidon lisäksi vahvoja nykyajan vaatimia viestinnän valmiuksia. Koulutuksessa viestinnän hallinnan osuutta on lisättävä radikaalisti.

Myös ihmissuhdetaitoihin koulutuksessa olisi syytä kiinnittää huomio. Mieleeni on jäänyt Hanna Peltokankaan väitöskirja narsistisista esimiehistä, yli joka neljäs johtaja on narsisti. En jaksa uskoa, että rehtorinarsistien prosentti olisi näin korkea, itse en ole toiminut yhdenkään narsistireksin alaisuudessa.

Kun mikrofoni työnnetään nenään eteen, aivan liian usein kuulee:

Meillä on nollatoleranssi kiusaamisen suhteen, ei meidän koulussa kiusata.

Rehtori, joka sanoo noin, on täysin etääntynyt koulusta tai korostaa tarkoituksellisesti oman koulunsa erinomaisuutta muihin kouluihin nähden. Jokaisessa koulussa kiusataan enemmän tai vähemmän, toivottavasti hyvin vähän. Oman koulun ylikehuminen on epämiellyttävää. On niitä hyviä kouluja muuallakin. 

Ei meidän koulussa ole sisäongelmia, mistään ei ole löytynyt hometta.

Homeen kieltäminen on vaarallista, sillä mittausten jälkeen usein sisäilmasta niitä itiöitä löytyy. Sisäilmaonsairaiden opettajien vähättely on suorastaan sikamaista.

Paljon parempia vastauksia ovat:

En tiedä.

Asiaa tutkitaan.

Teemme parhaamme, jotta...

Olemme pahoillamme, kun...

Uusi koulupäivä - koulu alkaisi aikaisintaan yhdeksältä

Agraariyhteiskunnan ajan lukujärjestys

12.3. Iltalehti

Koulupäivät pian uusiksi - ei enää kahdeksan aamuja?

Torstaina aamupäivällä Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä luovutti Tulevaisuuden peruskoulu -nimisen loppuraporttinsa opetusministeri Krista Kiurulle. Työryhmässä päätettiin muun muassa siitä, että koulupäivän pitäisi alkaa aikaisintaan yhdeksältä.

- Kahdeksan kouluaamut juontavat juurensa agraariyhteiskunnan ajoilta. Oppimisen näkökulmasta tehokkaampaa olisi, jos koulupäivät alkaisivat vasta yhdeksältä. 

Opettajavuosistani muistan, kuinka väsyneitä oppilaat yleensä olivat ensimmäisellä aamutunnilla. Lisäksi isommissa kaupungeissa asuvat lapset eivät joutuisi aamuruuhkaan ja pienemmillä paikkakunnilla asuvien taas ei tarvitsisi herätä niin aikaisin, jos lähimpään kouluun on pitkä matka, perustelee Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä.


Koko raportti:

Tulevaisuuden peruskoulu (minedu.fi)

Koulun aloitusaika herättää aina suuria intohimoja. Oletan, että niin käy nytkin, kun Tulevaisuuden peruskoulu -raportissa esitetään, että koulu alkaisi aikaisintaan yhdeksältä.

Maalla koulumatkat voivat olla pitkiä ja kouluihin mennään koulutakseilla. Maalla on hyvä, että koulu alkaa yhdeksältä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että koulun paras aloitusaika on kello kahdeksan. Kun kouluun mennään ajoissa, sieltä pääsee myös ajoissa pois. Lapsille jää koulupäivän jälkeen enemmän leikki- ja harrastusaikaa.

Jos koulupäivän alkua myöhennetään tunnilla, lapsilla on kiire tehdä läksyt ennen harrastuuksiinsa menoa. Leikkiaikaa ei juuri jää.

Kaikkia harrastuksia ei kouluun edes saada, musiikki- ja kuvataidekoulut, ratsastukset, uimiset ja jääkiekot. Urheiluseurojen valmentajat käyvät päivisin töissä, mistä ihmeestä löytyy valmentajia vaikka keskelle koulupäivää?

En usko, että lapset tulevat olemaan sen pirteämpiä, jos koulu alkaa säännöllisesti yhdeksältä. Lasten elämänrytmi siirtyy tunnilla. Silloin mennään säännöllisesti myös nukkumaan myöhemmin, ja lapset tulevat kouluun yhtä väsyneinä kuin ennenkin.

Paras lääke aamuväsymiseen on laittaa lapset kotona ajoissa nukkumaan. Alakoululaisen sopiva nukkumaanmenoaika on noin 20.30-21.00. Jos lapset ovat aamulla väsyneitä, ei oikeastaan voida syytä kuin kotia. 

Kyllä vanhempien tehtävä on laittaa lapsi nukkumaan, eikä jättää lasta kukkumaan kännykän tai konsolipelin kanssa. On täysin selvää, että lasta väsyttää, jos hänet jätetään valvomaan vempaittensa kanssa yömyöhään. Silloin tullaan kouluun väsyneenä alkaa koulu sitten kahdeksalta tai yhdeksältä.

Laskimet pannaan ja päässälasku kunniaan

Minulla on kesäpaikka Lapinjärvellä, vanha maalaistalo, joka on rakennettu v. 1900. Talo sijaitsee keskellä ei mitään, lähimpään naapuriin on yli pari kilometriä. Kesäisin oleilemme siellä kuin ellun kanat.

Mutta talo on vanha, sitä pitää rempata usein. 1980-luvun puolessa välissä minulla oli hommissa kirvesmies, joka laittoi toiseen kammariin uuden lattian. Piti hankkia kammarin lattiaan uunin eteen pelti.

Pähkäilin ääneen, että "mitenkäs minä oikein saan mitattua pönttöuunin halkaisijan?" Kirvesmies otti kaksi laudanpätkää, laittoi ne molemmin puolin uunin kylkeä ja otti kaksi samaa mittaa lautojen välistä, raapusti mitan paperille, "siin on".

Silloin vasta tajusin geometrian syvimmän olemuksen. Opettajana oli kouluja käymätön kirvesmies.


19.3. Iltalehti

Romahdus kouluissa - hankaloittaa jo arkielämää

Opetushallituksen selvityksen mukaan koululaisten laskutaidot ovat heikentyneet niin paljon, että ne hankaloittavat jo arkielämää. Oppilaiden osaamisen taso on laskenut kaikilla matematiikan osa-alueilla, mutta erityisesti jo perusasioissa: prosentti- ja päässälaskuissa.

- Matematiikan taitoa tarvitaan Suomessa, jos meillä pitää olla teollisuuden ja hightecin osaamista, toteaa Opetushallituksen erikoistutkija Juhani Rautopuro.

Rautopuron mukaan tilanne ei ole katastrofaalinen - vielä. Kansainvälisissä vertailuissa suomalaiset pärjäävät vielä kohtalaisen hyvin.

- Sosiaalinen media kiinnostaa nuoria enemmän kuin matematiikka, mutta mitä jos matematiikka menisi sosiaaliseen mediaan esimerkiksi pelien muodossa, sanoo Matemaattisten Aineiden Opettajien Liiton (MAOL) puheenjohtaja, Eurajoen lukion opettaja Leena Mattila.

- Ne, jotka tekevät kotitehtäviä, menestyvät paremmin. Vastauksissa näkyy matemaattisen ymmärtämisen heikkenemistä. Esimerkiksi päässälaskuissa käytetään laskinta tai kännykkää, sanoo Opetushallituksen selvityyksen projektipäällikkönä toiminnut Kati Hirvonen.

Tutkimuksen perusteella poikien ja tyttöjen suorityukset olivat lähes samantasoisia. Opetushallituksen arviointiin osallistui viime keväänä 6 555 peruskoulun 9-luokkalaista 169 koulusta.


Kirjoitukseni otsikko, "Laskimet pannaan ja päässälasku kunniaan", kertoo oleellisen.

Mitä on tapahtunut?

Ei ole kauaa, kun kirvesmiehet suunnittelivat talonsa Klubi-askin takakanteen.

Keskustelimme tänään koulun opettajienhuoneen aamukahvipöydän ympärillä aiheesta. Älykäs kollegani ihmetteli:

"Mitä ihmettä oikein tapahtuu, kun kuudessa vuodessa opetetut asiat unohdetaan kolmessa vuodessa?"

Kollegani kysymys on oleellinen. Olen ihmetellyt pitkään samaa kuin hän. Alakoulun matematiikka on yksinkertaista opettaa, koska vaaditut asiatkin ovat hyvin yksinkertaisia.

Alakoulussa opetetaan perusasioita kuten esim. prosenttilasku. Kun oppilaat lähtevät kuudennelta luokalta yläkouluun, prosenttilaskun alkeet osataan. On vaikea uskoa, että kaikki ysiluokkalaiset eivät enää hallitse prosenttilaskua.

MAOL:n puheenjohtajan Leena Mattilan ratkaisumalli on käsittämätön. 

Tungetaan lapset vielä syvemmälle sosiaaliseen mediaan, kun pikemminkin pitäisi tehdä päinvastoin. Lapset pitäisi saada pois tietokoneidensa, peliensä ja kännyköidensä äärestä takaisin kotitehtäviensä pariin.

Mitä jos palattaisiin takaisin perusasioiden pariin, back to basics? Alettaisiin taas kunnioittaa ahkeruutta ja työntekoa opiskelussa? Alettaisiin vaivata lasten älynnystyröitä päässälaskuilla?

Heitettäisiin ne helkutin taskulaskimet huoneen äärimmäiseen nurkkaan?

Ennen matematiikan arvioinnissa seiska oli standardi. Piti osata laskea kunnolla ansaitakseen seiskan todistukseen. Nyt oppilaat päästetään läpi halvalla, kaseja ja ysejä heitellään roppakaupalla, luullaan, että osataan. Lukion opettajat tietävät, että ei osata.

Seiska kunniaan, takaisin keskiarvoksi.

Luin jostain, että matematiikan opettajiksi pyrkivien määrät ovat laskeneet hälyttävästi. Matematiikan opettajan ammatti ei vedä. Miksi? Kuinka saisimme nostettua matematiikan opettajan ammatin vetovoimaa?

Matematiikan opettaminen on kivaa.

Surkeaakin surkeampia laskupäitä

http://www.love-egypt.com/mathematics.html

Opettaja 8.1.

Laskupäät ovat lahoamassa

Opetushallitus arvioi vuosi sitten, että tulokset ovat heikentyneet kaikilla osa-alueilla. Liisa Näveri puolestaan totesi muutama vuosi sitten väitöstutkimuksessaan, että koululaisten päässälaskutaidot ovat heikentyneet aina 1980-luvulta asti. Joulukuussa julkistettu Timss-tutkimus osoitti, että suomalaisten koululaisten laskupää on 12 vuoden aikana huonontunut runsaan yhden kouluvuoden verran.

Suomi on kyllä ollut maailman huippua peruskoulun matematiikan taidoissa kansainvälisessä Pisa-kisassa, mutta siinä mitataankin matematiikan lukutaitoa. Ongelmat ilmenevät jatko-opintovaiheessa ammattikouluissa, lukioissa ja korkeakouluissa, joissa pitää kerrata ja antaa tukiopetusta. Moni opettaja sanoo, ettei edes peruskoulun alaluokilla opittuja asioita aina hallita eikä päässälaskutaitoa ole.

Turun ammattikorkeakoulun testauksen mukaan ylioppilastutkinnon suorittaneista uusista insinööriopiskelijoista vain joka neljäs lyhyen matematiikan kirjoittaneista osasi laskea murtoluvuilla yksinkertaisen vähennys- ja jakolaskun. Pitkän matematiikan suorittaneista tehtävä jäi ratkaisematta lähes joka toiselta.

Yllä oleva kirjoitus on ote lehden pääkirjoituksesta.

Turun ammattikorkeakoulun testauksen tulokset ovat ällistyttävän surkeita. 

Murtolukujen peruslaskutoimitukset ovat hyvin yksinkertaisia laskuja. Opetan tällä hetkellä peruskoulun neljättä luokkaa, oppilaat ovat 10-vuotiaita. Joulun jälkeen vaihtui matikan kirja ja alkoi uusi jakso, murtoluvut. Yksinkertaiset murtolukujen vähennys- ja jakolaskut luonnistuvat hyvin 10-vuotialta lapsilta, miten ihmeessä osa ylioppilaista ei suoriudu niistä?

Opettaja-lehden pääkirjoituksessa kerrotaan, että romahduksen syy on, että tehtävissä käytetään liikaa ja liian aikaisin apuvälineitä kuten laskimia ja taulukkokirjoja. Oppilaan muisti mahottuu.

Johtopäätös lienee selvä: 

Laskimet pannaan ja omat aivot käyttöön!

Jossain vaiheessa vähäteltiin päässälaskun merkitystä, vaikka kaikki tietävät, että päässälasku teettää aivoille työtä. Kun pyrin neljänneltä luokalta oppikouluun, päässälaskujen merkitys pääsykokeissa oli suuri.

Minulla on vieläkin tallella "Oppikouluun pyrkivän opas". Päässälaskuharjoitukset olivat nykytasoon verrattuna vaativia. Muistan hyvin, kun alkukesällä v. 1966 porukalla treenattiin laskuja Hiekkaharjun Keravanjoen Karhurannassa viltin päällä samaan aikaan, kun äiti pesi mattoja mattolaiturilla. Ähkäiltiin ja pähkäiltiin, vaikka mieli teki kovasti pulikoida.

On myös halveksittu ulkoaoppimista, vaikka ulkoaoppimisen avulla lapsi oppii järjestelemään tietoa omaan päähänsä. On sanottu vain, että "nippelitieto" on turhaa, ja että kaikki tieto löytyy kumminkin netistä. Tuloksena on, että esim. maantiedon nimistön tuntemus on pudonnut, ja että yksinkertaisia kielioppiasioita tai oikeinkirjoitusta ei enää hallita kunnolla.

Kun Vantaalla lomautettiin opettajia 1990-luvun lopussa, opetin kaksi vuotta taloudellisena pakolaisena Helsingin puolella Malminkartanon koulussa. Viisas rehtori Matti Waitinen passitti minut ekan luokan opettajaksi Piianpolun sivukouluun, "pitäähän siellä sentään yksi mieskin olla". Piianpolulla oli vain ekoja ja tokia luokkia.

Piianpolun koulurakennuksessa oli oma tietokoneluokka, jonka keskellä oli iso pyöreä pöytä. Kehitin vallankumouksellisen opetusmetodin, yhdistin matematiikan ja käsityön. Kun osa tokaluokkalaisista teki tekstiilikäsitöitä kanssani ison pyöreän pöydän ääressä, loput olivat tietokoneilla laskemassa yhteen- ja vähennyslaskuja.

Laskut vaikeutuivat koko ajan portaittain, ja eteenpäin ei päässyt, jos lasku ei ollut oikein. Olin opettanut hieman aikaisemmin kympin ylityksen. Jossain vaiheessa joku oppilaista tuli kysymään, "mitäs mä nyt teen, kun pitää laskea yhteen satasia?" Sanoin, "pistä ne sataset välimuistiin omaan päähän ja anna mennä vaan" ja jatkoin pykäpistotyön ohjaamista.

Parin kuukauden päästä eksyin katsomaan, missä oppilaat etenevät. Suurin osa laski päässä yhteen monimutkaisia laskuja malliin 268 + 578. Parhaat laski yhteen jo kymmeniätuhansia. Tosin luokan heikoin oppilas ei vielä hallinnut kunnolla kympin ylitystä, vaikka hän sai matikassa jatkuvasti tukiopetusta.

Vantaalla tuntikehys on aivan minimissä kuten monissa muissakin kunnissa. Hyvin ikävää on, että alkuopetuksesta on viety jakotunteja pois. Kun opetin ekaa luokkaa kolme vuotta sitten, jakotunteja oli neljä, nyt enää kaksi. Käytännössä molemmat tunnit taitavat mennä lukemisen ja kirjoittamisen opetteluun.

Mikäli matematiikkaa olisi viisi neljän viikkotunnin sijaan, geometrian osuutta matematiikan opiskelussa voitaisiin lisätä lasten abstraktin ajattelun kehittämiseksi. Shakkikerhon vetäjiä pitäisi alkaa kouluttaa urakalla.

On kolme syytä, miksi en ole käyttänyt opetuksessa laskimia.

1. Laiskuus, laskimet pitää etsiä ja hakea luokkaan oppituntia varten.

2. Laskimia ei löydy tai niitä ei ole riittävästi.

3. Laskinten paristot ovat loppu.

Seiskan poikkiviiva on rehabilitoitava 2.

HS 10.11.

Keskisuomalainen: Numero seitsemän voi saada viivansa takaisin

Numero seitsemän voi saada kirjoitusasuunsa poikkiviivan takaisin, kirjoittaa Keskisuomalainen. Opetushallitus harkitsee viivan palauttamista vuodeksi 2016, jolloin opetussuunnitelmaa uudistetaan.

Viiva on pöydällä, koska numerot seitsemän ja yksi sotkeutuvat keskenään, kun osa ihmisistä piirtää ykköseen ylimääräisen hakasen. Tämä aiheuttaa vaikeuksia eritoten vaalien ääntenlaskussa.

Koululaiset on opetettu kirjoittamaan seiska viivatta vuodesta 2004 alkaen.

Keskisuomalaisen mukaan muualla Euroopassa poikkiviiva on harvinainen. Suomessa se otettiin käyttöön 1950-luvulla. Jo 1900-luvun alussa kenraali Vilho Nenonen vaati numeroon poikkiviivaa koska piti sitä tärkeänä tykistölle.

Oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläinen kertoo Keskisuomalaiselle kannattavansa poikkiviivan palauttamista.

Olen valmistautumassa lauantaityöpäivään. Koulussamme on kodin ja koulun yhteistyöpäivä, joka huipentuu aina perinteisiin Teuvon-päivän markkinoihin. Löysin aamun Hesarin nettiversiosta ilosanoman.

Olen vaatinut voimalla seiskan poikkiviivan palauttamista aikaisemmin: 

Seiskan poikkiviiva on rehabilitoitava

Jos numerot seiska ja ykkönen aiheuttavat päänvaivaa vaalien ääntenlaskijoille, sitä samaa se on tehnyt myös opettajille kokeita korjattaessa.

Sitä paitsi seiska ilman poikkiviiva on ruma.

Hyvin mielenkiintoista on huomata kuinka kankeaa kaikki loppujen lopuksi on.

Elämme vielä vuotta 2012. Opetushallitus harkitsee viivan palauttamista vuodeksi 2016. Monta komiteaa ja kokousta ja paljon eestaas vatvomista.

Jos näin pieni asia kuin seiskan poikkiviiva vaatii noin monen vuoden harkintaa ja kypsyttelyä, ei pidä ihmetellä, että isot asiat eivät aina liiku ollenkaan.

Ehdotan, että Opetushallitus lähettää samantien kaikille kouluille vanhanmallisen paimenkirjeen, jossa määrätään seiskan poikkiviiva takaisin.

Ei kestä kauaa, kun kaikki Suomen peruskoululaiset alkavat taas rustata niitä poikkiviivoja. Matikan kirjat uusitaan seiskan osalta pikkuhiljaa.

Olkaamme suomalaisia kera seiskan poikkiviivan!

Homekoulut - sikamaista väliinpitämättömyyttä

HS 30.5.

Paperiversiosta:

Koululakot yleistyivät kuluneena lukuvuonna

Lakoista on tullut pysyvä uhkakeino, kentällä uskotaan.

Koululakkojen ja lakkouhkien määrä kipusi kuluneena lukuvuonna ennätyslukemiin. Lakkoilua ovat kiihdyttäneet etenkin sisäilmaongelmat. Koululakko, eli vanhempien päätös jättää lapset koulusta hetkeksi pois, oli aiemmin harvinainen. Kuluneena lukuvuonna niitä on ollut ainakin viisi: Kuopiossa, Kokkolassa, Limingassa, Vetelissä ja Vähässäkyrössä.

"Olemme saaneet lakkoasiassa kymmeniä yhteydenottoja. Ja lakko on yleensä vasta vanhempien viimeinen keino toimia", Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila sanoo.

Vanhempainliitto on yhteydenottojen vuoksi tehnyt toimintaohjeet lakkojen järjestämisestä. Tätä Opetushallituksen hallintojohtaja Matti Lahtinen ei katso suopeasti:

"Henkilökohtaisesti pidän sitä vähän kyseenalaisena tapana toimia."

Ymmärrän vanhempia täydellisesti.

Jos kunnat eivät piittaa koulujen sisäongelmista, eivät vanhemmat voi jäädä peukaloitaan pyörittelemään ja voivottelemaan. Kyse on heidän lastensa terveydestä.

Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila on lausunnoissaan ollut maltillinen, ei häntä voi kutsua agitaattoriksi tai lakkokenraaliksi. On hyvä, että Vanhempainliitolla on toimintaohjeet vanhemmille lakkojen järjestämiseksi, jotta lakot sujuvat asiallisesti.

Opetushallituksen hallintojohtaja Matti Lahtisen lausunto on käsittämätön. Väkisin herää kysymys, mikä on ollut valtion, eritoten Opetushallituksen rooli homekouluasioissa?

On se kumma, kun ei välitetä edes Lastensuojelulaista, joka velvoittaa turvaamaan lapsille terveellisen kasvuympäristön. Monelle opettajalle koulun home on osoittautunut kohtalokkaaksi, kun home on vienyt työkyvyn.

Olen kirjoittanut homekouluista ennenkin:

Haistakaa jo home!
Korvat homeessa
Homekouluilla vempuloidaan
Uutta uljasta koulurakentamista
"Pahinta on, ettei kukaan ottanut meitä todesta"
Hometta keuhkoissa
Kauniisti sanottu

Valtion on lisättävä peruskoulutuksen, myös koulurakennusten, valvontaa. Jotkut kunnat viisveisaavat ohjeistuksista. Laiminlyödään milloin mitäkin ohjeistusta, kouluterveydenhoitoa, erityisopetusta, ei käytetä annettua luokkakokoavustusta oikeisiin kohteisiin.

Homekoulut kertovat sikamaisesta väliinpitämättömyydestä.

Laskutaito heikentynyt

http://www.leonardo-da-vinci-biography.com/

HS 27.3.

Arviointi: Koululaisten laskutaidot ovat huonontuneet

Peruskoululaisten laskutaidot ovat laskussa. Opetushallituksen uusimman arvion mukaan osaamisen taso on heikentynyt eniten luvuissa ja laskutoimituksissa. Myös prosenttilaskut sujuvat peruskoulun päättäviltä nyt heikommin kuin aiemmin.

Matematiikan taitoja mitattiin nyt viidettä kertaa, ja edellisestä on aikaa seitsemän vuotta. Osa tehtävistä oli uusimmassa, viime keväänä tehdyssä arvioinnissa samoja kuin aiemmissa.

Kaikista osa-alueista parhaiten hallittiin juuri luvut ja laskutoimitukset. Näistä tehtävistä ratkaistiin keskimäärin 63 prosenttia, mutta aiemmin osuus oli 70. Prosenttilaskuissa ratkaisuosuus laski vielä enemmän: 52 prosentista 41 prosenttiin.

YLE: Pojat osaavat päässälaskua, tytöt ongelmanratkaisua

Tulos oli ainakin minulle yllätys.
 
En ole huomannut, että laskutaito olisi laskenut. Opetan alakoulussa, jossa opiskellaan perusasioita kuten ennenkin. Vantaalla oppilaita mitataan vuosittain Makeko-kokeilla, jotka keskittyvät matematiikan keskeisen oppiaineksen mittaamiseen.
 
On hauska vertailla oman luokan tuloksia rinnakkaisluokkien tuloksiin. Mielenkiintoista on, että vaikka kuinka luokanopettajat opettaisivat ja erityisopettajat auttaisivat heikkoja laskijoita, luokkien väliset erot näyttävät pysyvän vuodesta toiseen samoina.
 
Makekot ovat oiva väline, koska ne kumminkin erottelevat heikot laskijat muista. Maksimipisteet ovat 60 pistettä, jos laskee kohtuullisenkin hyvin, oppilaalta pitäisi irrota noin 55 pistettä. Ympyröin punaisella päiväkirjani arviointiosiossa heikkojen laskijoiden pistemäärät ja kiikutan heidät erityisopettajan pakeille.
 
Koulun pisteet kootaan ja niitä voidaan sitten verrata edellisvuosien pisteisiin. Pisteet eivät ole julkisia, koska Makekot ovat opettajan ja koulun työväline.
 
HS: Kaikkiaan matematiikkaa osataan keskimäärin tyydyttävästi, eikä tyttöjen ja poikien taidoissa ole kovin suuria eroja.

Arviointi tehtiin ysiluokkalaisille keväällä 2011, oppilaita oli viitisen tuhatta yli sadasta koulusta. Huomattiin, että menestymiseen vaikutti vanhempien koulutustausta, mikä ei ollut yllätys. Kaupungeissa pärjättiin paremmin kuin maalla, mikä ei myöskään ollut yllätys.

Pojat suhtautuivat myönteisemmin matematiikkaan kuin tytöt, mutta pääasia on, että itse taidoissa ei ollut eroja.

YLE: Opetusneuvos Kati Hirvonen Opetushallituksesta arvioi, että perusosaaminen ja -ymmärtäminen luvuissa ja laskutoimituksissa on saattanut heikentyä, koska laskuja ratkaistaan yhä enemmän kännyköillä ja laskimilla eikä omassa päässä tai paperilla.

On selvää, että jatkuva laskinten käyttö rappeuttaa.

Alakoulussa lasketaan paperilla, yläkoulussa jo melko paljon laskimilla. Olisiko syytä harkita yläkoulussakin omien aivojen käyttöä?

Prosenttilaskujen ratkaisuosuus putosi peräti 11 prosenttiyksikköä, mikä on jo hälyttävää. Matematiikan osa-alueista geometrian osaaminen oli heikointa. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että geometrian suhteellista osuutta matematiikassa olisi lisättävä. Alakoulussa geometriaa raavitaan vain yhden jakson verran joka luokka-asteella.

ks. Lisää geometriaa

Olisiko geometrian suhteen syytä luopua spiraaliperiaatteesta ja esim. alakoulussa keskityttäisiin triplaten geometriaan vaikkapa parillisilla luokka-asteilla?

Opettajana minusta tuntuu koko ajan siltä, että liian nopeasti höösitään asiasta toiseen, kunnolliseen perehtymiseen ja klassiseen ylioppimiseen ei aika riitä.

Lisää yhteiskuntaoppia

Hesarin paperiversiosta 14.3.

Historia ja yhteiskuntaoppi ovat koululaisilla kohtalaisesti hallussa

"Kyllä näistä tuloksista on syytä iloita."

Tällaiseen johtopäätökseen päätyi yhteiskunnallisten aineiden projektipäällikkö Najat Quokrim-Soivio Opetushallituksesta esiteltyään ensimmäisen arvioinnin historian ja yhteiskuntaopin taidoista.

Historian ja yhteiskuntaopin osaamisen ja asenteiden mittaus tehtiin viime keväänä peruskoulun yhdeksäsluokkalaisille.

Oppilaita otoksessa oli yhteensä 4700 yli sadasta koulusta.

Historiassa osaamisen yleistaso oli kohtalainen, eli tehtävät osasi ratkaista 50 prosenttia vastaajista. Huonoimmin hallussa oli syiden ja seurausten hahmotus.

Yhteiskuntaopissa osaaminen oli tyydyttävää tasoa. Tehtävien ratkaisuosuus oli 64 prosenttia. Etenkin  yhteiskuntaoppia oppilaat pitivät erittäin hyödyllisenä aineena.

Tällä kertaa oppimistuloksissa ei ollut juuri eroja sukupuolten eikä myöskään eri alueiden välillä. Sen sijaan suomenkielisissä kouluissa osattiin vähän paremmin kuin ruotsinkielisissä.

Historian opiskelu on oppilaista hyvin mieluisaa.

Viidennellä luokalla he vastaanottavat ensimmäisen historian kirjansa silmät hehkuen ja kädet täristen. Alakoulun historian oppiaines on äärimmäisen kiintoisaa. Oppilaat tutustuvat pyramideihin, Olympos-vuoren jumaliin ja Julius Caesariin.

Opetushallituksen historian ja yhteiskuntaopin osaamisen arvioinnin tulokset ovat jonkinlainen torjuntavoitto. Odotin paljon pahempaa.

Muutamia vuosia sitten Hesarissa oli minitutkimus, jossa suomalaisilta aikuisilta kysyttiin mikä on Valtioneuvosto. Tulos oli järkyttävä, muistaakseni kaksi kolmesta äänestyskelpoisesta suomalaisesta ei tiennyt vastausta.

Yhteiskuntaopin osaamistulokset ovat ehkä liian mairittelevia.

Yhteiskuntaopin kurssit ovat ainakin Myyrmäen alueellisen opintosuunnitelman mukaan juuri yhdeksännellä luokalla, luulen, että niin on muuallakin Suomessa. Arviointi tehtiin yhdeksäsluokkalaisille, joilla opitut asiat ovat tuoreessa muistissa.

Opitun unohtaminen on hämmästyttävän nopeaa. Asioita pitää kerrata. Oppiminen on tehokkaampaa, jos opeteltavaa asiaa opiskellaan toistuvasti pienissä erissä. Olen aina ollut hyvin epäileväinen yläkoulun kurssimuotoisen opiskelun tehoista. Monessa oppiaineessa oppilaalle lyödään eteen melkoinen pläjäys tietoa lyhyehkössä ajassa omaksuttavaksi.

Lapsen päähän tietoa ei voi kaataa ämpärillä, valuu yli.

HS: Quokrim-Soivio kannattaa tutntijakoryhmän esitystä antaa lisätunti yhteiskuntaopille ja sijoittaa se ala-asteen puolelle, koska osallisuuden taitoja sietäisi harjoitella jo nuorena.

Kannatan.

Sijoittamalla yhteiskuntaopin lisätunti alakoulun puolelle saadaan opiskeluun tehoja penäämäni kertaavuuden muodossa. Historian ja yhteiskuntaopin opiskelun motivaatio on piikissä alakoulussa. On taottava silloin, kun rauta on kuumaa.

Opintoretket syventävät opitun omaksumista. 

Teen kaksi retkeä Suomenlinnaan, toisen viidennellä heti syksyn alussa, toisen kuudennella keväällä. On mahtavaa huomata kuudennen luokan retkellä, kun oppilaat saavat dejavu-ahaa-elämyksiä Suomen historiasta. Suomenlinna on ylivoimaisesti paras opintoretkikohde.

Kuudennella luokalla teen aina opintoretken myös Eduskuntaan. Ennen retkeä käydään parilla oppitunnilla läpi suomalaisen valtiollisen vaikuttamisen perusasiat. Eduskunnassa oppilaille esitetään ensin Eduskunnasta kertova video. Sitten istutaan istuntosalin lehtereille, mikä on oppilaiden mielestä fantastista, Mehän ollaan melkeen telkkarissa! Paternosterhissi ja Valtiosali ovat oppilaista myös vaikuttavia. Kouluun otetaan joka oppilaalle mukaan Eduskunnan esite, jonka avulla asiat seuraavana päivänä kerrataan.

HS: Eurooppalaisessa vertailussa suomalaisen yhteiskunnalliset tiedot olivat parhaat, mutta kiinnostus politiikkaan oli vertailun hännillä.

Kiinnostus politiikkaankin on jonkinlaista aallonliikettä. Nyt olemme aallonpohjassa, suorastaan latentissa tilassa. Voi olla, että satsaamalla hieman yhteiskuntaoppiin saadaan lasten ja nuorten innostusta yhteiskunnallisiin asioihin herätettyä.

Pinkkuvinkki alakoulun opettajille:

Maantieto on jostain syystä ajettu alakoulussa alas. Heti viidennen luokan alussa kannattaa pitää oppilaille parin viikon maantiedon tehojakso, jossa opetellaan kertakaikkiaan ulkoa Euroopan maat ja pääkaupungit, vesistöt ja vuoristot. On todella turhauttavaa opettaa historiaa ja uskontoa, jos oppilaat eivät tiedä esim. missä on Välimeri. 

Pidän viidennen luokan alussa maantiedon "läpimenokokeita". Esim. maista ja pääkaupungeista pitää karttapohjasta tunnistaa kahdeksantoista kahdestakymmenestä, muuten ei pääse läpi. Pidän uusintakokeita niin kauan kunnes kaikki oppilaat pääsevät läpi.

Urani aikana minulla on ollut vain yksi oppilas, joka ei päässyt läpi muutoin kuin tunnistustehtäviä helpottamalla. Oppilaalla oli niin paha hahmotushäiriö, ettei hän erottanut maata merestä.

Kadonneitten kenkien tapaus

YLE 10.1.

Pikkukoululaiselta vietiin kengät koulun käytävältä oppitunnin aikana - koulu ei suostunut korvaamaan vahinkoa. Nyt apulaisoikeusasiamies on puuttunut asiaan.

Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja arvostelee Helsingin kaupungin opetusviraston menettelyä asiassa, jossa se ei ollut korvannut koulusta kadonneita oppilaan kenkiä.

Oppilaan äiti oli vaatinut Helsingin opetusvirastolta vahingonkorvausta, kun hänen lapsensa uudet kengät olivat kadonneet koulun aulasta oppitunnin aikana. Oppilaat eivät saaneet käyttää tai säilyttää ulkojalkineita opetustiloissa.

Helsingin kaupungin hallintolakimies oli päättänyt olla myöntämättä kengistä vahingonkorvausta.

Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuojan asiaan puuttuminen herättää ihmetystä.

Miksi ihmeessä koulun pitäisi korvata kadonneet kengät? Ymmärtääkö Pajuoja, minkälainen korvausruljanssi hänen hätiköidystä puuttumisestaan voi syntyä?

Kirjoitin kouluissa tapahtuneista varkauksista aivan äskettäin, ks. Kouluvaras.

Jo rikosilmoituksia kadonneista tai varastetuista tavaroista tehdään vuosittain valtavia määriä. Rikosilmoitetut varkaudet ovat vain jäävuoren huippu, hyvin harva huoltaja viitsii tehdä kadonneesta tavarasta rikosilmoitusta.

Mikäli korvausjärjestelmään mentäisiin, kuntiin pitäisi kuntiin palkata leegio työntekijöitä hoitelemaan korvausvaateita kaikkine paperisotineen. Kalliiksi kävisi.

YLE: Oppilaat eivät saaneet käyttää tai säilyttää ulkojalkineita opetustiloissa.

Mikäli jalkineita pidettäisiin jaloissa oppituntien aikana tai säilytettäisiin luokissa, pölyn määrä luokissa moninkertaistuisi. Pölyä ja epäpuhtauksia kulkeutuu opetustiloihin aivan riittävästi jo nyt. Moni koulu on homekoulu. Teknisen käsityön luokassa keuhkoihin tunkeutuu ilmassa leijuvaa puupölyä.

Luokat olisivat epäsiistejä. Siivoamisen määrä lisääntyisi ja siivoaminen olisi hankalampaa.

YLE: Apulaisoikeusasiamies Pajuoja katsookin päätöksessään, että myös opetustoimella oli mahdollisuus korvata vahinko ja että sitä olisi pitänyt selvittää jo kantelijan korvausvaatimuksen johdosta.

Opetustoimi saa rahansa verovaroista. Kaikki korvaukset olisivat suoraan pois lasten opetuksesta tai koulun tukitoimista. Turhaa luulla, että rahaa tippuisi jostain lisää.

YLE: Koulujen on myös luotava riittävän turvalliset olosuhteet, jotta koululaisten omaisuus olisi turvassa.

Kouluista ei voida tehdä vankiloita. Miten luotaisiin sellaiset olosuhteet, että omaisuus olisi muka turvassa? Hyvä esimerkki on myymälävarkaudet. Vaikka kuinka lisätään vartijoita ja turvakameroita, niin varkaudet eivät lopu. Kyllä varas aina keinot keksii, varas on aina edellä.

Oikea turvallisuus lähtee aivan muusta kuin turvakameroista. Kasvatus lähtee aina kotoa, koulun kasvatus on enää vain korjaavaa ja syventävää kasvatusta.

Aivan varmaa on, että yksittäisellä koululla ei ole rahaa korvata oppilailta kadonneita tavaroita.

Hyvä, kun edes opetus pystytään järjestämään säädyllisesti.

Turvamies tulee ja pamputtaa

Iltalehti 5.10.

Turvafirma tarjoaa apua koulukiusatuille: "Olemme kovempia kuin vanhemmat"

Länsisuomalainen yritys tarjoaa erikoista palvelua - se lupaa lopettaa asiakkaan lapsen koulukiusaamisen, tietysti maksua vastaan.

Iltalehti tavoitti yrityksen operatiivisen johtajan Jussi Marttilan.

Mitä keinoja teillä on?

- Meillä on ihan nämä lain sallimat keinot eli voidaan miettiä, mikä on esimerkiksi koulun oikeudellinen vastuu, onko siellä tehty laiminlyöntejä. Ja ohjata vanhemmat eteenpäin lakimiehelle tai asianajajalle, joka osaa viedä asiaa eteenpäin.

Mikä koulutus työntekijöillänne on?

- Meillä on lain vaatimat vartijan koulutukset ja kokemusta vastaavista tehtävistä.

Tuntitaksanne on 50 euroa eli palvelu voi tulla tyyriiksi.

- Voihan se, mutta mikä sen palvelun arvo on sitten ostajalle? Useampikin äiti on minulle sanonut, että he olisivat olleet valmiita maksamaan, jos joku olisi voinut saada koulun toimimaan. Tällaisessa tapauksessa puhutaan maksimissaan muutamasta kymmenestä työtunnista.

Opetttaja, miltä sinusta tuntuisi, jos joku turvafirman mies kulkisi välitunnilla ja videoisi välituntipihan tapahtumia, kyyläisi sinua kellon kanssa ja katsoisi, olisitko ajoissa välituntivalvonnassa?

Äkkiseltään ajatus tuntuu suorastaan oksettavalta.

Amerikanmaassa kouluihin on palkattu turvamiehiä jo pitkään, mutta siellä ongelmat ovat hieman toisenlaisia kuin meillä. Tiettyjen alueiden koulujen porteilla voi olla turvamiehiä, jotka tekevät turvatarkastuksia. Apuna voidaan käyttää esim. metallinpaljastimia. Tavoitteena on ottaa oppilailta aseet pois.

Suomen kouluissa ei aseita juuri näy. Pari todella ikävää kouluammuskelua on kylläkin tapahtunut. Luulen, että kukaan ei kiusaa ketään, jos oppilaita tullaan videoimaan koulupihoille.

Kun koulukiusaamisen on puututtu, osa kiusaamisesta on siirtynyt kouluajan ulkopuolelle, koulun käden ulottumattomiin. Vanhemmat, yläkouluikäiset oppilaat, käyttävät tekniikan mukana tuomia uusia kiusaamisvälineitä, nettiä ja kännykkää.

Iltalehti: Varsinais-Suomen poliisipäivystäjä ei äkkiseltään riemastu ideasta.

- No kuulostaahan se nyt vähän arveluttavalta, eihän ihan tällaiseen ole totuttu. Yleisellä paikalla saa tietysti videoida, mutta kyllä se tietysti on vähän arveluttavaa, jos lapsia aletaan koulun pihalla videoida.

Kyyläjärjestelmät eivät sovi suomalaiseen yhteiskuntaan, ei kouluunkaan.

Suomalainen poliisi ei kyylää, vaan auttaa ja turvaa. Luottamus suomalaiseen poliisiin on kansainvälisissä vertailuissa hyvin korkeaa tasoa.

On peräti kummallista, että meillä kenttätason poliisivirkoja vähennetään koko ajan. Tilalle ostetaan yksityisiä lappuliisafirmoja ja muita turvapalveluja. Poliiseja koulutetaan paraikaa jopa kortistoon, missä ei ole järjen hiventäkään.

Turvafirmojen osaamisen tasosta ei ole mitään takeita. Tässäkin tapauksessa työntekijöillä on vain alkeellinen vartijan koulutus.

Iltalehti: Opetushallituksen ylijohtaja Petri Pohjonen ei lämpene ajatukselle vanhempien ja koulun väliin tulevasta välittäjästä.

- Siis tällainen firma tarjoaa koulukiusaustapauksissa palveluitaan? En äkkiseltään näe tarpeellisena, että tällaista palvelua lähdettäisiin ulkopuolisen yrityksen toimesta tekemään. Opettajat ovat ammattilaisia ja Suomeen hyvin rantautunut KiVa Koulu -systeemi on erittäin hyvä malli, jolla kiusaamistapauksia on huimasti voitu vähentää.

Yhdyn täysin Petri Pohjosen ajatuksiin.

Yhteistyö on ykkösasia, kun koulukiusaamiseen puututaan ja ongelma pitäisi ratkaista.

KiVa-koulu on sikäli tärkeä, että se pitää yllä koulukiusaamiskeskustelua. Nähdäkseni tavalliset kiusaamistapaukset on ratkaistavissa KiVa-koulun avulla. Aivan helpot keissit ratkeaa, kun opettaja vain puuttuu asiaan.

Vaikeita kiusaamistapauksia ei hoideta hetkessä sormia napsauttamalla, vaan aikaa kuluu. Silloin koulu käyttää kaikkia mahdollisia järjellisiä käytettävissä olevia keinojaan. Karkeimmmissa tapauksissa apuna on Suomen laki.

Turvafirmojen idea on yksinkertainen, pelottelu.

Mainonnalla luodaan turvattomuudentunnetta ja siihen täkyyn moni ihminen tarttuu. Yhteiskunnan eriytyminen jakaa ihmisiä. Hyvinvoivat ihmiset muuttavat omiin reservaatteihinsa ja eristäytyvät esim. köyhistä ja maahanmuuttajista. Naapuristoon ei sallita edes päiväkoteja, asunnottomien asuntoloista puhumattakaan.

Viime kesänä fillaroin Espoossa eräällä hyvinvoivien ihmisten omakotialueella. Aidat olivat korkeat, joka toisessa talossa oli jo käytössä ulkoiset turvakamerat. Joissain maissa on rakennetttu aidattuja rikkaiden ihmisten reservaatteja, kuka tahansa tallaaja ei pääse koko alueelle.

Toivotttavasti kovin monet vanhemmat eivat osta ko. turvapalvelun palveluja. Oikeussalien kautta koulukiusaamista on vaikea hoitaa. Kyllä yhä edelleen kannattaa ottaa yhteys suoraan kouluun.

Taidetta kouluihin!

Edutopia

HS 15.3.

Oppilaat hallitsevat taitoaineet vain tyydyttävästi

Musiikin, kuvataiteen ja käsityön osaaminen peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten keskuudessa on keskimäärin välttävää tai enintään tyydyttävää, kertoo Opetushallituksen tekemä arvio.

Arviointi kohdistui ensimmäistä kertaa taide- ja taitoaineisiin.

Tietoja ja vähän itse taitojakin mitanneet testit tehtiin viime keväänä 152 koulussa, ja niihin osallistui liki viisi tuhatta oppilasta.

Kaikissa kolmessa oppiaineessa osaamisessa oli tuntuvia eroja oppilaiden välillä. Erot johtuivat pitkälti siitä, että vain osa oli opiskellut näitä aineita valinnaisina myös ylimmillä luokilla.

Opettajat ja rehtorit valittivat, että opetusaikaa taitoaineisiin on aivan liian vähän, ja toisinaan kyseisiä tunteja saatetaan käyttää jopa muiden aineiden kokeisiin.

Tulos oli aivan odotettu.

En ole koskaan ymmärtänyt, että oppilaat pistetään yläkoulussa valitsemaan esim. musiikin ja kuvataiteen väliltä. Kaikki tarvitsevat sekä musiikkia että kuvataidetta. Taiteet ovat yksi ihmisyyden perusta.

Alakoulun tuntimäärät taito- ja taitoaineiden suhteen ovat riittävät liikuntaa lukuunottamatta. Liikuntaa on vain kaksi viikkotuntia, käsittämättömän vähän. Liikunnan määrä tulisi tuplata.

Oikeat viikkotuntimäärät kaikille oppilaille läpi peruskoulun pitäisi olla:

- liikunta 4 vt

- musiikki 2 vt

- kuvataide 2 vt

- käsityö 2 vt

Joskus tuntuu, että koulu on oppilaille liian teoriapainoitteinen, ei ole tilaa hengittää. Oppiminen vaatii ilmaa, aikaa, opittua pitää sulatella. Lapsi ei voi olla mikään tietolikasanko, joka tuupataan ääriään myöten täyteen.

On totta, että taitoaineita käytetään surutta muiden oppiaineiden tarpeisiin. Alakoulussa ei ole oppiainetta nimeltä tietotekniikka. Kuuden vuoden ajan opettajat taiteilevat minkä oppiaineiden tunneille tietotekniikan opetus tungetaan. Olen tänä lukuvuonna opettanut tietotekniikkaa toisella kuvataiteen tunnilla.

Monet opettajat pitävät kuvista jonkinlaisena muiden oppiaineiden apuaineena, kuvistunneilla tehdään ties minkälaisia biologian, maantiedon tai historian projekteja. Kyllä kuvataide on kuvataidetta omine oppisisältöineen ja tavoitteineen.

Olen aivan varma, että tulevaisuudessa tarvitaan muutakin kuin "insinöörivetoista" suunnittelua. Hyvä esimerkki löytyy älypuhelimista, Apple vetoaa ihmisiin aivan eri tavalla kuin teknisesti monipuolisempi Nokia. Muotoilulla ja mielikuvilla on kovassa kilpailussa sijansa, tarvitaan eri alojen ristivetoa.

Tietotekniikan periferia

HS 10.1.

Alle puolella opettajista oma tietokone työpaikalla

Opetusministeri Henna Virkkunen (kok) ja Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen huolestuivat torstaina tuoreen selvityksen tiedoista, joiden mukaan perusopetuksessa alle puolella opettajista on henkilökohtaisessa käytössään tietokone.

Opetushallitus julkaisi torstaina Opettajat Suomessa 2010 -raportin, johon Tilastokeskus keräsi tiedot viime keväänä.

Kahden vuoden välein tehtävässä kyselyssä kerättiin ensimmäistä kertaa tiedot myös työvälineistä kuten tietotekniikasta.

Virkkusen ja Luukkaisen mukaan opettajien työvälineet pitäisi saada nyt rivakasti kuntoon. Erot koulujen välillä ovat myös liian suuret. Osassa kouluja oppilaillakin on omat kannettavat, kun taas osassa opettajat jonottavat välitunnilla opettajanhuoneen muutamalle koneelle.

Kaikenmaailman suomi-tietoyhteiskunta-pulinaa on riittänyt. Totuus on karu, alle puolella opettajista on henkilökohtaisessa käytössään tietokone! Lukema on pöyristyttävä!

On aivan turha olettaa, että tietotekniikan opetus etenee, jos kunnon välineitä ei ole.

Joka luokassa on oltava kiinteä kone opettajan pöydällä, heittimet ja älytaulu. Suomesta ei tehdä tietoyhteiskuntaa jonottamalla opettajienhuoneen ainoalle koneelle.

Tietotekniikan suhteen puheiden ja tekojen välinen ristiriita on järkyttävä.

Otetaan esimerkki. Oma kouluni on hyvin varustettu. Koulussamme on ajanmukainen tietokoneluokka. Luokissa on kone opettajien pöydällä, heittimet ja älytaulu.

Silti koen riittämättömyyttä. Koska koulumme on suuri, siihen ainoaan hyvinvarustettuun tietokoneluokkaan pääsen luokkani kanssa vain yhdeksi oppitunniksi viikossa.

Aamuhesarissa joku kirjoitti yleisönosastossa, että lapsille pitäisi opettaa kymmensormijärjestelmää. Olisi hyvä, että heille opetettaisiin tietokoneen peruskäyttö ja heidät perehdytettäisiin perusohjelmiin kuten Office-pakettiin ja kuvankäsittelyohjelmiin. Verkko-oppimista pitäisi kehittää mm. Fronterin avulla. Jossain Lapin perukoilla ja lukioissa puhutaan etäopettamisesta ja -oppimisesta. Pilviteknologiakin koputtaa jo ovella.

Hello, hello, hello! Hurskaat on toiveet.

Kuten jo aikaisemmin olen kirjoittanut, homma alkaa edetä, kun oppilaat saavat ne henkilökohtaiset koneensa, olivatpa ne sitten miniläppäreitä tai tablettikoneita.

Mutta se aivan ensimmäinen asia on, että joka maikan pöydälle asennetaan opettajalle henkilökohtainen tietokone. Eipä olisi hassumpaa, jos kunta kustantaisi lisäksi omat kannettavatkin.

Joulu juhlista jaloin

Nyt tulivat ne Martin kaipaamat Opetushallituksen ohjeet koulujen joulujuhlien viettoon. Kuvassa on Pähkiksen viime vuoden joulujuhlien enkeleitä ja paimenia.


HS 19.12.

Koulut saavat päättää itse joulujuhlien kristillisyydestä

Enkeli taivaan -virttä lauletaan monien koulujen joulujuhlissa lähipäivinä. Kouluissa noudatetaan Opetushallituksen ohjeistusta, jonka mukaan yhden virren laulaminen joulujuhlassa on kulttuuriperintöä eikä uskonnon harjoittamista. Koulut saavat itse päättää joulujuhliensa sisällöstä, eivätkä kaupungit ole juuri ohjeistaneet kouluja.

Joulujuhlien vietto voi siis vaihdella kaupungissa kouluittain, kuten esimerkiksi Helsingissä.

"Toisissa kouluissa on ollut uskonnottomia juhlia, ja toisissa joulukirkko on erikseen. Joissakin kouluissa on järjestetty oma juhla uskonnottomille ja sellaisille, jotka eivät halua osallistua joulujuhlaan", kertoo Helsingin opetusviraston opetuskonsultti Tuulia Tikkanen.


Opetushallitus toteaa, että yhden virren laulaminen on kulttuuriperintöä eikä uskonnonharjoittamista. 

Uskonnottomat joulujuhlat? Hmmm...olisiko parasta tällaisissa tapauksissa käyttää nimitystä Syyslukukauden päättäiset. Kyllä se nyt on vaan niin, että joulu on kristillinen juhla.

Itsestään selvää on, että varsinainen uskonnon harjoitus suoritetaan kirkon tiloissa, joulu- ja kevätkirkoissa. Kirkkoon marssikoon ainoastaan kirkkoon kuuluvat.


Vantaalla kaupunki on ohjeistanut kouluja sijoittamaan joulujuhlan selkeästi uskonnollisen sisällön joko juhlan alkuun tai loppuun. Tällöin oppilaat, jotka eivät halua uskonnolliseen sisältöön osallistua, voivat osallistua helposti muuhun osaan juhlasta.

"Uskonnonvapauslainsäädäntöön vedoten ei voi olla pois koulun joulujuhlasta silloin, kun juhla on opetuksen päätösjuhla. Jouluhartaudesta sen sijaan voi olla pois", kertoo opetusneuvos Pekka Iivonen Opetushallituksesta.


Opetushallituksen ja Vantaan kaupungin ohjeistuksien suhteen on selkeä ristiriita.

Pekka Iivonen Opetushallituksesta toteaa, että päätösjuhlat ovat pakollisia. Vantaan ohjeistus tuntuu oudolta, ajatelkaa, jotkut oppilaat kesken juhlan marssivat pois. Juhlan tunnelmaa moinen menettely ei kohota. Pois marssiminen on suorastaan halventavaa. Parempi on, kun juhlaan osallistuminen on noin vaikeaa, oppilas jää yhteisestä juhlasta kokonaan pois. Pois jääneille on silloin järjestettävä oma uskonnoton tilaisuus.

Monet muualta Suomeen muuttaneet haluavat lastensa tutustuvan suomalaisiin tapoihin ja kulttuuriperintöön, mutta koulun tehtävä ei ole käännyttää ihmisiä.

Ehkä Opetushallituksen ohjeet ja Jyrki Kataisen ärähdys nyt selkeyttävät tilannetta. On kertakaikkiaan älytöntä, jos suomalaiset koulut ja opettajat itse eivät arvosta omaa kulttuuriperintöään.

Pelko ei saa ohjata opetusta tai koulun toimintaa.

Jotenkin minusta tuntuu, että silloin kun annetaan periksi ja jätetään enkelitaivaat ja suvivirret pois koulun päättöjuhlista, kyse ei ole sallivuudesta tai muusta, vaan pelosta ja jonkinlaisesta selkärangattomuudesta. Ymmärretään niin maailmaa syleilevästi kaikkea, mutta ei omaa sisintä ja yhteistä kulttuuriperintöämme.

Jos me emme arvosta suomalaisuutta, kukaan muukaan ei sitä tee. Suomalaisuuden arvostaminen ei merkitse sitä, etteikö arvosteta muita.

Hometta keuhkoissa

Penicillium -home, Kansanterveyslaitos, Ympäristöterveyden osasto. Kuvaliite kirjaan Sisäilma ja terveys - rakentajan opas

HS-Omakaupunki 10.12.

Helsingin koulujen työntekijät vetoavat terveen sisäilman puolesta

140 Helsingin koulujen työntekijää haluaa kiireesti eroon sairastuttavista työtiloista. Heidän allekirjoittamansa vetoomus on lähetetty marraskuun 24. päivänä Helsingin kaupungille, Opetushallitukseen ja ministereille.

Allekirjoittaneet sanovat sairastuneensa pysyvästi tai oireilevansa koulujen kehnon sisäilman vuoksi. Valtaosa allekirjoittaneista on opettajia.

"Vetoamme päättäjiin, jotta homeongelmaan tartuttaisiin käytännön tasolla", vetoomuksessa sanotaan.

"Ongelma on ollut työnantajan tiedossa jo vuosia, mutta uusia sairastumisia ei ole voitu estää. Jopa samasta koulusta on sairastunut pysyvästi useita henkilöitä monen vuoden aikana ilman, että kunnollisia sisäilmatutkimuksia tai ongelman poistavia korjauksia olisi tehty."

Opettajat tekevät kouluissaan työtään kymmeniä vuosia.

Lähes joka kunnan ykkössloganeita on: Työntekijät ovat kunnan tärkein voimavara. Jostain syystä kuntien opettajistoa ei tahdota kuunnella oli sitten kysymys koulujen sisäilmasta tai pikkukoulujen lakkauttumisista.

Ei välitetä edes opettajien terveydestä. Jo muinaisessa Roomassa tajuttiin, että orjista kannatti pitää hyvää huolta, koska orjat olivat tuotantovälineitä ja kauppatavaraa. Näin ajatellen nykyopettajat eivät ole orjienkaan arvoisia.

Kaikki tahot tuntuvat siirtelevän vastuuta.

- Kaupungin opetustoimi sysää pallon poliitikoille. "140 allekirjoittanutta kuvastaa asian vakavuutta. Päätöksentekijöiden tiedossa on, että tarpeita on enemmän kuin hankkeita saadaan eteenpäin", opetustoimen johtaja Rauno Jarnila sanoo.

- "Tämä on tietysti tärkeä asia, muttei yksinomaan rahalla ratkaistavissa. Yksi asia on esimerkiksi tilanpuute. Korjaustahtia on vaikea kovin paljon kiristää", lautakunnan puheenjohtaja Pia Pakarinen (kok) sanoo.

- "Opetushallituksen mukaan asia on puhtaasti Helsingin oma kysymys", Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen sanoo.

Pia Pakariselle, kyllä asia on nimenomaan rahalla ratkaistavissa. Jopa tilaa saadaan rahalla. Pakaristyyppiset vastaukset ovat vastuunkiertoa, harhautetaan selittämällä. Selkokielellä Pakarisen vastaus tarkoittaa, että homekoulut joutuvat pitkälle jonotuslistalle.

Mielellään kuntapäättäjät rakentelevat pömpöösejä kulttuuri- ja urheilulaitoksia, mutta perustoimintojen ulkoisista puitteista ei ole niin väliä. Koulujen korjauksia siirtämällä saadaan kivaa säästöä.

Tiedän opettajia, jotka ovat joutuneet lopettamaan työnsä sairastuttuaan homeongelman takia. Kukaan ei kuunnellut ensioireiden tultua. Vasta, kun vanhemmat nostivat älämölön asiasta, alkoi tapahtua jotakin. Vanhemmissa on enemmän äänestysvoimaa kuin muutamassa keuhkosairaassa opettajassa.

Harva tietää, että myös koneellinen ilmanvaihto tuottaa opettajille suuria vaikeuksia. Ääni jää ilmastoinnin äänien alle. Ilmastointi siirtää helposti rakennuksen epäpuhtaudet ympäri koulua. Ilmastointilaitteet pitäisi putsata säännöllisin väliajoin.

Omassa koulussani suurimmat sisäilmaongelmat johtuvat juuri koneellisesta ilmastoinnista. Koulun 30-vuotisen historian aikana ilmastointikoneisto putkineen on putsattu vain kerran.

Vantaallakin sisäilmaongelmat ovat suuri ongelma. Uomarinteen koulu korjattiin totaalisen perusteellisesti, Laajavuoren koulu tullaan purkamaan kokonaan.

Hulluinta on, että terve koulu on saatu peruskorjaamalla homeiseksi. Taannoin Kaivokselan koulu remontointiin. Rempan jälkeen todettiin, että kouluun on tullut hometta. Koulua jouduttiin remontoimaan heti perään uudelleen.

Koulujen homeongelmat ovat uinuva aikapommi, jota pyritään vähättelemään tai piilottelemaan. Laitetaan päät pensaaseen. Harvoin ongelmat itsestään ratkeavat, piilottelemalla usein ne vain pahenevat.

Onneksi oppilaat ovat yleensä yhdessä koulurakennuksessa korkeintaan kuusi vuotta. Tosin kuudessakin vuodessa kerkiää aivan hyvin altistua homeelle. Toivottavasti uudet koulut rakennetaan kunnolla. Koulurakennuksen pitäisi olla satavuotias investointi.

Pitäkää vanhemmat yllä sitä älämölöä, mikäli lapsenne käyvät homekoulua. Vaatikaa lapsille kunnolliset työolot.

Opettajia ei kuulla kumminkaan, se on jo nähty.

Lisää geometriaa

root2art.co.uk

Kuvan alla olevasta linkistä pääsee aivan fantastiselle sivustolle. Geometria kohtaa taiteen.

HS 13.10.

Matematiikan taidot vaihtelevat kouluittain

Kuudesluokkalaisten matematiikan taidoissa on tuntuvia koulukohtaisia eroja. Koulujen väliset erot korostuvat ruotsinkielisillä alueilla, joista löytyy niin huippusuorituksiin yltäviä kuin varsin kehnoihinkin tuloksiin jääviä kouluja.

Silti koulukohtaiset osaamisen erot ovat Suomessa kansainvälisten vertailujen mukaan hyvin pieniä.

Opetushallitus julkisti keskiviikkona peruskoulun kuudennen luokan oppilaiden matematiikan taitojen arvioinnin, joka tehtiin syksyllä 2008. Otokseen kuului 5 560 oppilasta. Suomenkielisiä kouluja oli mukana 244 ja ruotsinkielisiä 44.

Huonoimmin menestyneitten koulujen neljänneksessä tehtävien keskimääräinen ratkaisuprosentti oli 42 ja parhaassa neljänneksessä 82. Erot korostuivat geometriassa. Kaikkiaan ratkaisuprosentti oli suomenkielisissä kouluissa 62 ja ruotsinkielisissä 57.

Onneksi koulukohtaiset erot ovat Suomessa vielä pieniä.

Arvioinnin tulosten erikoisuus on ruotsinkielisten alueiden koulujen suuret erot. En ymmärrä, mistä se johtuu.

Geometrian osaamisen erojen suuruus on ymmärrettävissä. Geometriaa alakouluissa on loppujen lopuksi vähän. Luultavasti erot on selitettävissä opettajien innostuneisuuden eroilla. Sellainen opettaja, joka rakastaa geometriaa, saa oppilaansakin innostumaan.

Kun minä kävin koulua, oppikoulun keskikoulun alaluokkia, oli kaksi erillistä matemaattista oppiainetta, algebra ja geometria. Minulla oli äärimmäisen vaativa opettaja, joka sai minutkin jonkinverran opiskelemaan. Siihen aikaan geometriassa todisteltiin ankarasti erilaisia väittämiä, m.o.t.

Väittämät piti todistaa taululla yksin luokan edessä. Kun opettaja kysyi, kukaan ei uskaltanut tulla taululle, koska opettaja pikasarjatulella kyseli todistavan oppilaan pään sekaisin. Tilanne oli joillekin oppilaille liian jännittävä, muistan, kuinka yksi tyttö pissasi pelosta katedeerille.

Moni alkoi inhota "jommaa".

Koska geometriaa nykyään on vähän, teetän oppilaille geometrisia piirustustehtäviä kuvataidetunnilla. Samalla tulee harjoiteltua viivainten ja harpin käyttöä. Joskus rakennutan geometrisia himmeleitä puutikuista ja paperista.

Geometriset ongelmat kehittävät avaruudellista ajattelua. Kolmiulotteisuuden tajuaminen, ainakin kolmiuloitteisen illuusion kuvaaminen, on monelle oppilaalle vaikeaa. Luin jostakin, että noin puolet ihmisistä ei koskaan opi kuvaamaan perspektiiviä.

Sen huomaan, kun teetän kuudennella luokalla kuviksessa perspektiiviharjoituksia. Vaikka asian opettaa kädestä pitäen, kaikki oppilaat eivät osaa soveltaa asiaa omissa tehtävissään.

Toisaalta luokasta löytyy aina joku lahjakas pikkuarkkitehdin alku, joka tajuaa kaiken hetkessä. Sellainen oppilas osaa piirtää kadehdittavan hyvin läpivientejä ja kaarevuuksia tuosta vaan.

Geometrian osuus matematiikan opetuksessa olisi tuplattava. Nyt geometriaa on vain yksi jakso vuodessa, mikä on aivan liian vähän. Asiat opitaan melko pintapuolisesti.

Kerhoaate elpyy

Yle 7.10.

Koulujen kerhotoiminta liikuttaa

Koulut käynnistelevät hiipunutta kerhotoimintaansa uudelleen. Tämä on mahdollista, koska Opetushallitus on parin viime vuoden aikana lisännyt kerhotoimintaan suunnattuja määrärahoja. Erityisesti liikuntakerhojen perustamista toivotaan.

Lahdessa Salpausselän peruskoulu on yksi niistä kouluista, joissa kerhotoimintaa on elvytetty uudelleen henkiin vuosikausien hiljaiselon jälkeen. Tämän on mahdollistanut Opetushallituksen parin viime vuoden aikana kouluille myöntämä hankeraha.

Oppilasta kohden kerhorahaa on kymmenen euroa. Summa ei ole suuri, mutta kun kerhotoimintaa osallistuu vain osa oppilaista, niin päälle tuleva tukisumma kasvaa huomattavasti.

- Tänä syksynä määrärahoilla on saatu liikuntakerho käyntiin. Toivomme saavamme mukaan niitä oppilaita, jotka eivät ehkä muuten liiku. Kerhossa he aktivoituisivat liikkumiseen helpommin, toteaa rehtori Markku Karjalainen Salpausselän koulusta.

Olen ankara kerhoaatteen mies. Olen aina pitänyt jonkinlaista kerhoa koulupäivien jälkeen, liikuntakerhoja, kuvataidekerhoja, nyt pidän tietokonekerhoa ja shakkikerhoa.

Shakkikerho on paras kerho, jota minä olen pitänyt. Shakkierhossa kaikenikäiset lapset, tytöt ja pojat, pelaavat keskenään, sosiaalinen vuorovaikutus on vahvaa. Kerholaisen pitää oppia sekä voittamaan että häviämään, kunnioittamaan vastustajaa. Laji on herrasmiespeli parhaasta päästä, ennen ja jälkeen ottelun aina kätellään vastustajaa.

Parhaimmillaan minulla oli jopa kolme shakkikerhoa a' 2 tuntia klo 14.-16.00 kolmena päivänä peräkkäin, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Pelaajia oli parhaimmillaan yli sata, niin suuri oli into pelata shakkia.

Ennen kerholaiset pelasivat ykkösestä kuudenteen luokkaan ja jatkoivat harrastustaan vielä yläkoulussa ja lukiossa. Olen huomannut, että lapset ovat kärsimättömämpiä kuin vielä viisitoista vuotta sitten, kaikki eivät enää jaksa keskittyä asiaan. Hyvin harva oppilas jaksaa pelata pitkäjänteisesti aina kuudenteen luokkaan asti.

Silloinkin, kun kunnassani säästettiin hullun lailla, koulussani kerhot pyörivät. Vanhemmat kustansivat lastensa kerhomaksut.

Koulu ilman kerhoja on kuollut koulu.

Tällä hetkellä koulussamme on rahaa omasta takaa kerhojen pyörittämiseen. Kerhoja on laidasta laitaan kymmenisen kappaletta.

Kerhotyötä on vauhdittanut ETAM-hanke, ehkäisevän työn alueellinen malli. Hanke laitettiin pyörimään johdetusti tamperelaisvoimin. Tarkoitus on etsiä ratkaisuja varhaiseen puuttumiseen ja lasten sosiaalisten taitojen vahvistamiseen alueellisen verkostotyön menetelmin. Tällä hetkellä toimimme jo omin voimin, olen ryhmän puheenjohtaja.

Olemme onnistuneet hyvin. Mukana on nuorisotointa, seurakuntaa, lions clubia, pähkinärinneseuraa, sosiaalitointa ja urheiluseuroja. Koulu satsaa kerhoihin, lisäksi saamme ulkopuolista rahoitusta mm. nuorisotoimelta, ja olemme mekin saaneet sitä Opetushallituksen hankerahaa.

Suurin osa kerhoistamme on liikuntakerhoja kuten Lahden Salpausselän koulussa. Liikuntaa on liian vähän, vain kaksi tuntia viikossa. Määrä pitäisi tuplata, kannatan mallia 2+1+1. Kaksoistunnilla voitaisiin perehtyä taitopuoleen kunnolla, ja kaksi kertaa viikossa olisi vaikka perusliikuntaa.

Kannattaa käydä Kerhokeskuksen sivuilla. Oiva kerhoapu on Kerhonetti.

"Ommoo lommoo"

5.10. Iltalehti

ESS: Opetushallitus ärähtää koululaisten omista lomista

Peruskoulun oppilaat voivat saada koululta luvan pitää omaa lomaa lain mukaan "erityisestä syystä". Viime aikoina vapaita on pyydetty entistä enemmän ja kaikki pyynnöt menevät käytännössä läpi.

- En sanoisi, että nyt olisi meneillään jonkinlainen buumi, vaan tilanne on vähitellen kehittynyt tällaiseksi, kouluneuvos Matti Lahtinen sanoo Etelä-Suomen Sanomille.

Henkilökohtaisten lomien arvioidaan haittaavan oppilaan koulunkäyntiä ja aiheuttavan opettajille ylimääräistä työtä.


Täytyy sanoa, että oppilaiden omat lomat aiheuttavat kouluille päänvaivaa. Asiaa voi pohtia moneltakin kantilta.

Usein on, että ne omat lomat kasautuvat samoille oppilaille. Millaisen mallin lapsi saa työnteosta, kun lomille lähdetään matkoille tai mökille tuosta vaan?

Periaate on, kun oppilas lähtee omille lomille, pitää vanhempien hoitaa menetetty opetus tai hommat hoidetaan omatoimisesti jälkikäteen. Käytännössä on niin, että opettajat antavat etukäteen läksyt. Niin teen itsekin, vaikea on kieltäytyä, kun sirkesilmäoppilas pyytää läksyjä.

Tukiopetusta ei omien lomien takia saa antaa, vaan opetus on annettava tukiopetusta oikeasti tarvitseville.

Omassa koulussani oma opettaja myöntää lomat 1-3 päiväksi, pidemmäksi ajaksi lomaa anotaan rehtorilta. Yhtään bumerangia en muista 30-vuotisen opettajan urani ajalta. En ole koskaan evännyt lomaa, vaikka kyseessä olisi lähes toistuvat perjantaimökkireissut.

Loman anominen on tehty helpoksi, eikun printti ulos koulun kotisivuilta ja paperi kiikutetaan omalle maikalle. Ennen loma-anomus täytyi hakea ja pokata koulun kansliasta.

Nykyään ei ole mitenkään tavatonta, että anotaan todella pitkiäkin lomia, vaikka parin kuukauden ameriikanlomia. Silloin oikeasti vanhempien pitää sitoutua kotiopetukseen. Ennen vanhaan parin kuukauden poissaolot merkitsivät automaattista luokalle jäämistä.

Tuntuu väärältä, kun suurin osa oppilaista käy säännöllisesti koulua ja jotkut hilppaavat aurinkorannoilla parikin kertaa lukuvuodessa koulun työajalla.

Niin, ja se Opetushallitus, ärähtää. Jospa vaihteeksi annettaisiin selkeät toimintaohjeet kouluille liiallisen oman lomailun suhteen. Miten olisi selkeät rajoitukset - kuinka monta päivää oppilas voi omilla lomilla olla koulusta pois lukuvuoden aikana?

Koulu on lapsen työtä.