Oppimisessa asenne on yhä edelleen ykkönen

Oh, Boy!

31.10. HS

Väitös: Alakoulun oppimiseroja selittävät asenteet, ajankäyttö, kaverit ja koulu

Alakoulun oppilaiden omat asenteet koulunkäyntiin vaikuttavat paljon oppimiserojen syntyyn, selviää Helsingin yliopistossa marraskuussa tarkastettavasta väitöstutkimuksesta.

Esimerkiksi kuudennella luokalla tytöt suoriutuivat oppimisvalmistehtävissä yleisesti poikia paremmin, mutta ero selittyi tutkimuksen mukaan täysin tyttöjen myönteisemmillä asenteilla ja yrittämisellä. Asennetta ja yrittämistä mitattiin tehtävätilanteessa käytetyn ajan perusteella.

Kiinnostuksen määrä tehtäviä kohtaan ennusti myöhempää suoritusta, mutta sen sijaan yleisempi oppimista koskevat asenteet eivät olleet tutkimuksen mukaan suoraan yhteydessä tehtävästä suoriutumiseen.

Tutkimuksessa käytettiin kolmea seuranta-arviointiaineistoa kahden kaupungin alueelta: Helsingistä mukana oli 608 oppilaan satunnaisotos, jossa oppilaita seurattiin ensimmäisen luokan alusta kuudennen luokan loppuun.

Vantaalla seurattiin kahta noin 2 000 oppilaan ikäluokkaa ensimmäiseltä luokalta kolmannen luokan loppuun tai kolmannelta luokalta kuudennen luokan loppuun.

Psykologian maisteri Mari-Pauliina Vainikaisen väitöstutkimus näyttää vahvistavan arkihavaintoja.

Tutkimus on hyvin mielenkiintoinen jo otokseltaan, koska tutkimuksessa seurattiin helsinkiläisten ja vantaalaisten lasten oppimistuloksia. Helsingissä koulujen väliset erot ovat revenneet toisin kuin Vantaalla. 

Koulujen väliset erot kasvoivat Helsingissä kuuden vuoden seurannan aikana, mutta Vantaalla erot pysyivät pieninä koko seurannan ajan. (HS)

Asia ei ole uusi tai yllättävä. 

Huomasin kehityksen suunnan jo 1990-luvun lopulla ollessani töissä Helsingissä. Asian vahvisti myös Suomen Akatemian Skidi-tutkimusohjelmaa johtanut dosentti Matti Rimpelä.

Helsingin ja Espoon koulut jakavat lapset jyviin ja akanoihin (Properuskoulu 17.11.2011)

Ei ole mitään yllättävää siinäkään, että oppimisen suhteen asenne on merkittävä. Tyttöjen asenne todettiin paremmaksi kuin poikien. Todettiin myös, että pojat ovat alttiimpia toveripiirin vaikutuksille kuin tytöt.

Kuudennella luokalla tytöt suoriutuivat arvioinneissa poikia paremmin, mutta ero selittyi kokonaan tyttöjen myönteisemmillä asenteilla ja yrittämisellä. (HS)

Jostain syystä nykykoulun pääoletusvirheitä on, että kaikki pystyvät oppimaan kaiken. On selvää, että lapsilla on suuria yksilöllisiä eroja oppimiskyvyssä. Myös kotien merkitys on lapsen koulunkäynnin suhteen on suuri.

Kaikki eivät voi oppia kaikkea.

Oppimaan oppiminen on ollut koulutuspolitiikan viime vuosikymmenten tärkeitä tavoitteita. "Sen todellisesta kehityksestä tiedetään vähemmän", tutkimuksen tiedotteessa todetaan. (HS)

Minut opetettiin opettamaan. Olen siis vanha pieru.

Oppimaan oppimisella tarkoitetaan osaamista ja uskomustekijöitä, jotka ohjaavat uuden oppimista ja uusien oppimishaasteiden kohtaamista. (Koulutuksen arviointikeskus)

Oppimaan oppimisen määritelmä on harvinaisen epäselvä. 

Koen yhä edelleen olevani enemmänkin opettaja kuin oppimisen ohjaaja. Oppimaan oppimisen -mantra ei ole jostain syystä uponnut minuun, vaikka ilkeäkieliset puhuvat, että tietoa ei voi kaataa oppilaan päähän. 

Alakouluissa lapset ovat pieniä. Kyllä heitä pitää vielä välillä opettaakin. 

Peruskoulun alaluokilla pitää opettaa perusasiat kunnolla. Hyvä olisi, jos lapset myös oppisivat ne kunnolla.

Education - the forward force in Finland

        

05.12.2013/ak  

Kai-Ari Lundell, haastattelu Finfo-esitteeseen

[otsikko]

EDUCATION – THE FORWARD FORCE IN FINLAND

[ingressi]

Tyttöjen koulutus on yksi tärkeimmistä tavoista rakentaa toimivaa yhteiskuntaa. Koulutetut naiset huolehtivat myös lastensa koulutuksesta. Se on yleisen tasa-arvon perusta ja siten myös turvallisuuden, kasvun ja menestyksen edellytys, sanoo peruskoulun opettaja Kai-Ari Lundell.

[teksti]

- Suomessa naisten koulutustaso on erinomainen. Jo suuri osa opettajista, lääkäreistä ja juristeista on naisia. Erityisasemassa ovat maahanmuuttajatytöt, jotka kouluun päästessään keskittyvät oppimiseen tosissaan, toteaa Lundell, jonka Suomen Luokanopettajaliitto valitsi Vuoden luokanopettajaksi 2013.

Musiikin, kirjallisen ja kuvallisen ilmaisun sekä luonnontieteiden välimaastossa itseään etsinyt nuori Kai-Ari päätti armeijassa ollessaan hakeutua opettajakoulutukseen. Sitttemmin hän on kolmen vuosikymmenen aikana opettanut kaikkia luokka-asteita ja toiminut työn ohella aktiivisesti lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi.

[nosto]

Hienointa on nähdä kasvu

[teksti]

- Hienointa opettajan työssä on nähdä kasvu, sanoo Lundell. Hän vertaa kokemusta puutarhurin iloon, kun huolella vaalittu yksilö alkaa kukoistaa. Suositussa blogissaan hän käsittelee rohkeasti ajankohtaisia koulutuspolitiikan teemoja, joista yksi on työn merkityksen vähentyminen. Pikavoittojen haku heijastuu lapsiin. Mutta elämä ei ole virtuaalipeli.

- Kansainvälinen talous heijastuu väistämättä Suomeen. Varhaiskasvatuksen säästöt kostautuvat kuluina ja ennaltaehkäisy olisi halvempaa kuin jälkihoito, toteaa Lundell. Jako- ja tukituntien vähentäminen, luokkakokojen suurentaminen ja erityisluokkien poistaminen lisäävät taakkaa opetustyössä, joka on resurssilaji. Nyt tulisi panostaa 5-10 -vuotiaisiin, joiden asenne oppimiseen, oivaltamisen iloon ja itsenäiseen ajatteluun on vasta muotoutumassa.

- Suomessa on hyviä, tasalaatuisia kouluja, ja työlleen omistautuneet opettajat pysyvät kouluissaan. Olennaista on antaa lapsille yleissivistyksen pohja ja perusvalmiudet myöhempään oppimiseen, ei tehdä heistä nuorena huippusuorittajia jollain kapealla alueella. Näin saadaan esiin kaikki kyvyt lähtökohdista riippumatta, toteaa Lundell.

Teksti: Aino Krohn, Kitchen

Enkeliporsas:

Hyvin erilainen ja samalla hyvin mielenkiintoinen haastattelu. Toimittaja Aino Krohn tuli koulupäivän jälkeen haastattelemaan minua. Krohn poimi oleellisen. Annan itselleni ysin.

Kun Krohn esitti haastattelupyyntöä, ensin emmin, sillä en koe olevani sukupuolten välisen tasa-arvon asiantuntija. Kun plarasin blogikirjoituksiani, huomasin, että olen sivunnut aihetta paljonkin. Blogistani toimittaja Krohn minut bongasikin.

Suomalaista girl poweria (Properuskoulu 7.2.)

Boys and girls - here we come! (Properuskoulu 16.8.2011)

Oletko sukupuolitietoinen opettaja? (Properuskoulu 22.12.2010)

Tyttöjen välisestä dissaamisesta (Properuskoulu 17.12.2009)

Blogini kantava voima on koulutuksellinen tasa-arvo. Aino Krohnin artikkelin ensimmäinen kappale kertoo kaiken olennaisen, mitä ajattelen koulusta tyttöjen tasa-arvon suhteen.

Minulla on viisi lasta, joista kolme on tyttöjä. Silloin isänä minun on ollut pakko, tai etuoikeus, pohtia myös tasa-arvokysymyksiä. Kait nyt jokainen isä omille tyttärilleen haluaa hyvän ja tasa-arvoisen elämän.

Olen huolissani poikien asemasta peruskoulussa. Pisa- ja muut tutkimukset ovat osoittaneet, että hälyttävän suuri osa pojista on pudonnut tai on putoamassa kyydistä. Kuinka motivoimme kaikki pojat opiskelemaan? Enkä nyt pelkästään puhu koulusta ja opettajista.

Pääkirjoituksen julkaisuun on kirjoittanut tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen. Tiedenaisia edustaa dosentti Anna-Liisa Laine. Maahanmuuttajanäkökulmaa edustaa Nasima Rasmyar. Muita haastateltavia ovat olleet mm. Pauline Koskelo ja Sari Baldauf.

Julkaisussa nostetaan myös esiin historia-aspektia, tuodaan esiin aikajana, jolla esitellään pari-kolmekymmentä suomalaista naista 1800-luvun puolelta tähän päivään.

Onneksi suomalaisista naisista on aina löytynyt voimaa, silloinkin, kun on vaikeaa.

Julkaisu tullaan kääntämään englanniksi. Laitan myöhemmin linkin valmiiseen julkaisuun. Kiinnostaa kovasti muut artikkelit.

Kouluviihtyvyys on parantunut

17.9. HS

Entistä useampi pitää koulunkäynnistä

Koulussa on entistä kivempaa, käy ilmi tuoreesta kouluterveyskyselystä. Jopa peruskoulupoikien arviot koulunkäynnistä ovat nyt myönteisempiä kuin muutama vuosi sitten.

Melko tai hyvin paljon koulunkäynnistä pitää nyt lähes 60 prosenttia peruskoulun yläluokkien pojista, kun muutama vuosi sitten vastaava osuus oli alle 50 prosenttia.

Tytöissä tykkääjien osuus oli jo tuolloin yli 60 prosenttia, ja on siitä kasvanut vielä muutaman prosenttiyksikön.

Jo on aikoihin eletty, kun reippaasti yli puolet yläluokkienkin pojista pitää koulusta!

Koululaiskulttuuriin on aina kuulunut koulukielteisyyden tunnustaminen, vaikka pidetäänkin koulusta, ei haluta sitä tunnustaa. Sataan prosenttiin ei päästä koskaan.

Tutkimuksessa todetaan, että työilmapiiri on parantunut ja kiusaaminen on vähentynyt. Nuoret kokevat, että he tulevat kuulluiksi kouluissa enemmän kuin ennen ja voivat myös vaikuttaa koulun asioihin.

Kouluissa on kovasti viime vuosina keskitytty kiusaamisen ehkäisyyn, on hienoa, että saavutettu hyviä tuloksia. Suunta on oikea.

Luulen, että oppilastoimikunnat ovat lisänneet kuulluiksi kokemisen ja osallisuuden tunteita. Muutenkin minulla on sellainen kuva, että koulun ilmapiiri on muuttunut sallivampaan ja keskustelevampaan suuntaan.

Hienoa on, että myös alkoholin ja tupakan käyttö sekä rahapelien pelaaminen on edelleen vähentynyt. 
 

Kyselystä vastaava Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Reija Paalanen on tyytyväinen parannuksiin, koska nuorten elämässä perhe, ystävät ja koulu ovat tärkeimmät hyvinvoinnin muokkaajat. (HS 17.9.)

 

Nuoret elävät kuin kolmiotasapainolaudan keskiössä, on pyrittävä tasapainoon.  

Aina on parantamisen varaa, ongelmakohtia:

1. Vaikka tutkimus kertoo, että suurin osa nuorista viihtyy koulussa, osa nuorista on putoamassa pois kyydistä. Koulu ei ole irrallinen osa yhteiskuntaa, vaan elimellinen osa sitä. Yhteiskunnan ongelmat heijastuvat aina suoraan kouluun. 

Koulu ei ole mikään taikalaatikko, jonka avulla poistetaan yhteiskunnallinen epätasa-arvo. Tarvitaan myös muita toimia, joilla autetaan kelkasta pudonneita perheitä ja heidän lapsiaan. 

Perheitä on autettava mahdollisimman varhain, jotta saadaan aikaan hyviä tuloksia. 

2. Näyttää siltä, että hiljaisten tyttöjen syndrooma on ja pysyy.
 

Mielenterveysongelmat pitävät erityisesti tyttöjä otteessaan. Tytöistä yli viidennes oli kärsinyt merkittävästä sosiaalisesta ahdistuneisuudesta. Lähes puolet tytöistä oli kokenut mielialansa masentuneeksi tai alakuloiseksi viime kuukauden aikana. (Iltalehti 17.9.)
 

Sosiaaliset ongelmat jäytävät monen tytön kouluiloa. Vaikka apua kouluissa on jonkin verran tarjolla, koetaan, että koululääkärin tai -psykologin puheille on vaikea päästä. Apua haetaan eniten kouluterveydenhoitajalta.

Ei ole ihmekään, jos ammattiapua ei löydy, koska on edesvastuuttomia kuntia, jotka eivät tarjoa koululääkäri tai -psykologipalveluja ollenkaan. Monessa kunnassa esim. koulupsykologilla on liian monta koulua hoidettavanaan. Jonot ovat aivan liian pitkät, apua ei saada, kun siihen on tarve.

3. Nukutaan aivan liian vähän, mikä on hälyttävää, koska nukkuessa nuori kasvaa ja oppii. Tutkimuksen mukaan peruskoululaisista vajaa kolmannes nukkuu alle kahdeksan tuntia yössä.

Ratkaisu unettomuuteen on yksinkertainen, lapset ajoissa kotiin nukkumaan. Ei ole hyvä, että lastenhuoneessa on teeveet, tietokoneet ja muut vempeleet. Harva isä tai äiti jatkuvasti ramppaa lastenhuoneeseen katsomaan, mitä siellä oikein tehdään. Vempeleet häiritsevät myös läksyjen lukua.

Yöksi kannattaa laittaa kännykät hiljaiseksi ja eteiseen säilöön. Unta ei voi saada, kun yhteisölliset whatsappit piippailevat keskellä yötä.

Kiusaaminen on siirtynyt koulun ulkopuolelle

Yle 26.3.

Sosiaalinen media on uusi keino koulukiusaamiselle

Koti, koulu ja kaverit kuuluvat nuoren keskeisiin sosiaalisiin ympäristöihin. Nykyään myös sosiaalisella medialla voi olla suuri merkitys nuoren elämässä. Professori Kaisa Aunola Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselta kertoo, että tuoreissa tutkimuksissa on havaittu etenkin nuorten tyttöjen itsetunnon heikkenemistä.

Koulukiusaaminen on tiedetty merkittäväksi tekijäksi nuoren itsetunnon alentajana jo pitkään. Koulukiusaamista on tuotu esille ja siihen on pyritty puuttumaan. Aunolan mukaan uudet kiusaamisen keinot eivät poista vanhoja. 

- En usko, että koulukiusaaminen on väistymässä, päinvastoin. Sosiaalinen media on uusi keino, jonka avulla koulukiusaamista voi harrastaa. Voidaan tehdä epäsuoraa kiusaamista, joka ei niin aikuisille näyttäydy.

- Esimerkiksi kuvien tai päivitysten kielteistä kommentointia, negatiivisen palautteen antamista tai ulkopuolelle jättämistä. Facebookissa ja muissa voi tykätä tai olla tykkäämättä kuvista ja statuksista, jolloin voidaan jättää jonkun profiili täysin kommentoimatta tai huomiotta, Aunola toteaa.

Tyttöjen keskinäiseen kiusaamiseen on vaikea puuttua, koska kiusaamista ei aina havaita. Hyvin tyypillinen kiusaamisen muoto on ollut dissaaminen, huomiotta jättäminen. Kohdellaan toista kuin häntä ei olisikaan.

Kokemukseni mukaan luokan tytöt menevät mukaan dissaamiseen, kun luokan kellokas tyttö toimii esimerkkinä. Muut hakeutuvat kellokkaan suosioon.

Koulusta käsin on miltei mahdotonta puuttua nettikiusaamiseen. 

Ainoa keino tässäkin asiassa on ennaltaehkäisy. Kodeissa vanhempien on neuvottava kädestä pitäen, kuinka sosiaalisessa mediassa käyttäydytään. 

Aamun Hesarin Mielipiteessä Helsingin kaupungin opetusviraston mediakeskuksen johtava konsultti Petri Eskelinen kirjoittaa, että sähköisen median lukutaito on osa tulevaisuuden perustaitoja, joita koulussa on hyvä opetella. 

Ei käy kiistäminen. 

Eskelinen kertoo, että sosiaalisen median palveluita on saatavilla myös Education-versioina, joissa ei ole mainoksia ja joihin oppilaan ei tarvitse luoda itse käyttäjätiliä. Palvelussa sen tarjoaja ei omista käyttäjän tuottamaa sisältöä.

Olen huomannut, että osa kiusaamisesta on muutenkin siirtynyt koulun ulkopuolelle. Kun koulussa kiinnitetään huomiota koulukiusaamiseen, on alettu kiusata koulumatkoilla tai vapaa-ajalla. Tiedetään tarkkaan, että koulun rangaistusvalta ei ylety vapaa-aikaan. 

Mielenkiintoista on, kun lakeja nyt ollaan uudistamassa, pohditaan pitäisikö koulumatkat ja koulupäivien alut ottaa koulun valvonnan ja vastuun piiriin. 

Koulumatkojen suhteen olen erittäin epäileväinen. Pitäisikö kuntien palkata erillisiä koulutievalvojia? Vaikea on valvoa koulupäivien alkujakaan, käytännössä koulun pihalla olisi valvottava kello seitsemästä kymmeneen. Opettajien pitää olla oppitunneilla ja opettaa.

Kuinka toimittaisiin, jos oppilas tekisi myymälävarkauden koulumatkallaan naapuri-Siwassa? 

Itse olen sitä mieltä, että vapaa-aika ei kuulu koulun piiriin. 

Vanhempien on keskenään ratkottava lastensa vapaa-ajan riidat ja kiusaamiset, jos lapset eivät siihen pysty. Jatkuva kiusaaminen tai väkivalta sekä myymälävarkaudet ovat poliisiasioita.

Suomalaista girl poweria

Kauppalehti 7.2.

OECD: Tytöt loistavat tieteessä ja eniten Suomessa

New York Times kirjoittaa OECD:n tutkimuksesta, jossa testattiin 15-vuotiaiden nuorten valmiuksia matematiikkaan ja tieteeseen 65 maassa.

Uutta on se, että niin sanottuihin pehmeisiin arvoihin kasvatetut tytöt näyttäisivätkin suoriutuvan lähes joka maassa poikia paremmin kovissa tieteissä, mutta lähes yhtä suuri kohu Yhdysvalloissa on syntynyt Suomen pisteistä. Meillä tytöt loistavat suurin piirtein maailman parhaina.

Parempiin pisteisiin pääsivät vain shanghailaiset tytöt.

Suomen alapuolelle jäivät muun muassa kaikki muut Pohjoismaat.

Onneksi olkoon tytöt!

OECD:n tutkimus vahvistaa PISA-tutkimusten tuloksia. Vaikka suomalaiset pojatkin pärjäsivät testeissä muiden maiden oppilaisiin nähden hyvin, tyttöjen pärjääminen oli vieläkin parempaa.

Tyttöjen pärjääminen näkyy jo peruskoulussa. Motivaatio on toista kuin suurimmalla osalla pojista. Lukioon menee selvästi enemmän tyttöjä kuin poikia. 

Suomessa naisten koulutustaso on korkeampi kuin miesten, palkkataso ei. Naisten korkea koulutustaso ei ole eurooppalainen poikkeus, sillä kaikissa EU-maissa naiset kouluttautuvat paremmin kuin miehet.

Naisten koulutus on tärkeämpää kuin miesten. 

Naisia kouluttamalla voidaan parantaa kehitysmaitten asemaa. Suomessakin on tutkittu asiaa, korkeasti koulutettujen äitien lapset pärjäävät elämässä keskinmäärin ottaen hyvin. Äidin koulutus vaikuttaa lapsen hyvinvointiin monella tasolla.

Suuren lapsijoukon terveyttä seuranneessa tutkimuksessa kävi ilmi, että mitä koulutetumpi äiti on, sitä paremmin lapsi voi. Äidin koulutustaso vaikuttaa lapsen liikuntaan ja hampaiden harjaamiseen, vähentää ylipainoa ja auttaa lasta jopa uimaan pitemmälle kuin kouluttamattoman äidin lapsi. (HS 24.4.2012)

Kehitys Suomessa on ollut melko nopeaa. Kun kävin lukiota 1970-luvulla tyttöjä ja poikia oli suurinpiirtein yhtä paljon. 1970-luvun lopulla opiskellessani Jyväskylän yliopistossa opettajaksi, kampuksella tallusteli tyttöjä ja poikia saman verran.

Joskus 1990-luvun alussa lueskelin Opettaja-lehteä ja juttua Jyväskylän yliopistosta. Jutun yhteydessä oli kuva yliopiston päärakennuksen aulasta, valtaisa lauma innokkaita opiskelijatyttöjä ja yksi ainoa orpo opiskelijapoika!

Osa suomalaisista nuorista miehistä syrjäytyy tai syrjäytetään. Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) raportti vuodelta 2010 kertoo, että kaksi kolmasosaa syrjäytyneistä nuorista oli miehiä. 

Tyttöjen välisestä dissaamisesta

Olen huomannut, että tyttöjen väliset kiusaamistapaukset ovat vaikeampia hoitaa kuin poikien väliset. Tyttöjen kiusaaminen usein sellaista, että opettajan on vaikea huomata sitä.

Kaikkein vaikeinta on huomata "dissaamista", huomiotta jättämistä.

Dissaaminen on hyvin tyypillinen tyttöjen välinen kiusaamisen muoto. Dissaaminen on tavallaan passiivinen, mutta samalla hyvin tehokas tapa kiusata. Suora väkivalta tyttöjen kesken on melko harvinaista, vaikka sekin on yleistymään päin.

Dissatessa tyttö jätetään totaalisen yksin kuin yhteisestä sopimuksesta. Ei oteta leikkiin mukaan, tyttö on kuin ilmaa muille. Kun oppilas vastaa oppitunnilla, muut eivät kiinnitä siihen mitään huomiota. Parhaiten dissaminen näkyy ruokaillessa. Kun tyttö istuu tyhjään pöytään, kukaan tule viereen.

Välitunneilla kuiskutellaan ryhmässä ja luodaan arvostelevia katseita siihen ryhmän ulkopuoliseen tyttöön. Valvovan opettajan huomio on samaan aikaan riehuvissa pojissa.

Kun kiusaamista aletaan käsitellä, kiusaajien on helppo sanoa, että "eihän me mitään kiusata, mitä muka me ollaan tehty sille?" Mukana voi olla koko tyttöryhmä, osa on mukana aktiivisesti, osa ei uskalla panna vastaan pelätessään myös jäävänsä ryhmän ulkopuolelle.

On helppo sanoa myös, että kiusattu tyttö on luonteeltaan hiljainen ja ujo ja syrjäänvetäytyvä, eikä halua liikkua porukoissa, vaikka todellisuudessa tyttö on lyöty henkisesti aivan maan rakoon. Tytön itsetunto on totaalisen heikko.

Mielenkiintoista on, että tyttöjen murrosiän alkaminen on aikaistunut vuosien saatossa. Usein ne pahimmat ongelmat esiintyvät alakoulun viitos-kuutosluokilla. Monelle luokanopettajalle oikuttelevan murrosikäisen tytön kohtaaminen on uutta, en tiedä, kuinka asian käsittelyä opetetaan nykyisin opettajien koulutuksessa vai opetetaanko ollenkaan.

Dissaaminen on liian helppo pyyhkäistä pois mielestä. Kaikkihan näyttää päällisin puolin hyvältä, kukaan ei häiritse ketään, ei haukuta tai lyödä ja tunnit sujuvat hyvin. Ja tytöthän keskinmäärin ottaen ovat tunnollisia ja tekevänsä työnsä hyvin.