17.9. HS
Koulussa on entistä kivempaa, käy
ilmi tuoreesta kouluterveyskyselystä. Jopa peruskoulupoikien arviot
koulunkäynnistä ovat nyt myönteisempiä kuin muutama vuosi sitten.
Melko tai hyvin paljon
koulunkäynnistä pitää nyt lähes 60 prosenttia peruskoulun yläluokkien pojista,
kun muutama vuosi sitten vastaava osuus oli alle 50 prosenttia.
Tytöissä tykkääjien osuus oli jo
tuolloin yli 60 prosenttia, ja on siitä kasvanut vielä muutaman
prosenttiyksikön.
Jo on aikoihin eletty, kun
reippaasti yli puolet yläluokkienkin pojista pitää koulusta!
Koululaiskulttuuriin on aina
kuulunut koulukielteisyyden tunnustaminen, vaikka pidetäänkin koulusta,
ei haluta sitä tunnustaa. Sataan prosenttiin ei päästä koskaan.
Tutkimuksessa todetaan, että
työilmapiiri on parantunut ja kiusaaminen on vähentynyt. Nuoret kokevat, että
he tulevat kuulluiksi kouluissa enemmän kuin ennen ja voivat myös vaikuttaa
koulun asioihin.
Kouluissa on kovasti viime vuosina
keskitytty kiusaamisen ehkäisyyn, on hienoa, että saavutettu hyviä tuloksia.
Suunta on oikea.
Luulen, että oppilastoimikunnat
ovat lisänneet kuulluiksi kokemisen ja osallisuuden tunteita. Muutenkin minulla
on sellainen kuva, että koulun ilmapiiri on muuttunut sallivampaan ja
keskustelevampaan suuntaan.
Hienoa on, että myös alkoholin ja
tupakan käyttö sekä rahapelien pelaaminen on edelleen vähentynyt.
Kyselystä vastaava Terveyden ja
hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Reija Paalanen on tyytyväinen
parannuksiin, koska nuorten elämässä perhe, ystävät ja koulu ovat tärkeimmät hyvinvoinnin
muokkaajat. (HS 17.9.)
Nuoret elävät kuin kolmiotasapainolaudan
keskiössä, on pyrittävä tasapainoon.
Aina on parantamisen varaa, ongelmakohtia:
1. Vaikka tutkimus kertoo, että suurin osa
nuorista viihtyy koulussa, osa nuorista on putoamassa pois kyydistä. Koulu ei
ole irrallinen osa yhteiskuntaa, vaan elimellinen osa sitä. Yhteiskunnan
ongelmat heijastuvat aina suoraan kouluun.
Koulu ei ole mikään taikalaatikko, jonka avulla
poistetaan yhteiskunnallinen epätasa-arvo. Tarvitaan myös muita toimia, joilla
autetaan kelkasta pudonneita perheitä ja heidän lapsiaan.
Perheitä on autettava mahdollisimman varhain,
jotta saadaan aikaan hyviä tuloksia.
2. Näyttää siltä, että hiljaisten tyttöjen
syndrooma on ja pysyy.
Mielenterveysongelmat pitävät erityisesti
tyttöjä otteessaan. Tytöistä yli viidennes oli kärsinyt merkittävästä
sosiaalisesta ahdistuneisuudesta. Lähes puolet tytöistä oli kokenut
mielialansa masentuneeksi tai alakuloiseksi viime kuukauden aikana. (Iltalehti 17.9.)
Sosiaaliset ongelmat jäytävät monen tytön
kouluiloa. Vaikka apua kouluissa on jonkin verran tarjolla, koetaan, että
koululääkärin tai -psykologin puheille on vaikea päästä. Apua haetaan eniten
kouluterveydenhoitajalta.
Ei ole ihmekään, jos ammattiapua ei löydy, koska
on edesvastuuttomia kuntia, jotka eivät tarjoa koululääkäri tai
-psykologipalveluja ollenkaan. Monessa kunnassa esim. koulupsykologilla on
liian monta koulua hoidettavanaan. Jonot ovat aivan liian pitkät, apua ei
saada, kun siihen on tarve.
3. Nukutaan aivan liian vähän, mikä on
hälyttävää, koska nukkuessa nuori kasvaa ja oppii. Tutkimuksen mukaan
peruskoululaisista vajaa kolmannes nukkuu alle kahdeksan tuntia yössä.
Ratkaisu unettomuuteen on yksinkertainen, lapset
ajoissa kotiin nukkumaan. Ei ole hyvä, että lastenhuoneessa on teeveet,
tietokoneet ja muut vempeleet. Harva isä tai äiti jatkuvasti ramppaa
lastenhuoneeseen katsomaan, mitä siellä oikein tehdään. Vempeleet häiritsevät myös läksyjen lukua.
Yöksi kannattaa laittaa kännykät hiljaiseksi ja
eteiseen säilöön. Unta ei voi saada, kun yhteisölliset whatsappit
piippailevat keskellä yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti