Maahanmuuttajalasten opetus keskittyy harvoihin kouluihin

Yle 2.12.

Maahanmuuttajien lapset keskittyvät harvoihin kouluihin – katso koulusi tilanne

Vieraskieliset lapset keskittyvät Suomessa vielä harvoihin kouluihin. Kun peruskouluja on yhteensä noin 2500, niistä vain 270:ssä on vieraskielisiä oppilaita vähintään kymmenen prosenttia.

Suomessa on kymmenkunta koulua, joiden oppilaista yli puolet on vieraskielisiä. Etenkin Turussa monikulttuuriset koulut sijoittuvat alueille, joiden asukkailla on keskivertoa enemmän työttömyyttä ja alhainen koulutustaso. Listasimme kaikki Suomen koulut vieraskielisten oppilaiden määrän mukaan.

Silmiinpistävää on, että vieraskielisimmät koulut sijaitsevat usein yhteiskunnan huono-osaisimmilla alueilla. Samoilla kulmilla asuvat kaupunkien pienituloisimmat asukkaat kotikieleen katsomatta. Alueiden väestöstä on usein työttömänä keskivertoa suurempi osa ja heidän koulutuksensa on keskimääräistä vähäisempää.

– Segregaatio on alkanut, monikulttuurisuuteen erikoistunut kasvatustieteiden dosentti Mirja-Tytti Talib sanoo.

Talibin mukaan käynnissä on koulujen eriytyminen perheiden taustan mukaan. Maahanmuuttajaperheiden lapset käyvät koulua huomattavasti harvemmin varakkailla alueilla kuin pienituloisten asuttamilla alueilla.

Tilastojen mukaan lähes 90 prosentissa Suomen kouluja vieraskielisiä oppilaita ei ole yhtään tai on vain muutamia. Valtaosalla kouluista ei siten ole tähän saakka ollut juuri lainkaan kokemusta vieraskielisten lasten opettamisesta.

Ylen artikkelin ohessa on erittäin mielenkiintoinen kone, jonka avulla voi katsoa eri koulujen vieraskielisten oppilaiden määrän. Katsoin tietenkin ensimmäiseksi oman kouluni, Vantaan Pähkinärinteen koulun tilanteen:

Koulussa on 427 oppilasta, joista vieraskielisiä on 64 (15,0 %), mikä ylittää reippaasti yli maan keskiarvon. Kaikki vieraskieliset eivät suinkaan ole pakolaisia, sillä vieraskielistä lapsista suuri osa on viron- tai venäjänkielisiä.

Koulun postinumeroalueen 01710 asukkaista työttömiä on 8,4 %, pienituloisia on 13 %. Molemmat ovat selvästi alle maan keskiarvon. Alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon asukkaista on suorittanut 23,6 %, selvästi yli maan keskiarvon.

Koulun alueella on kaksi muutakin postinumeroaluetta, jotka ovat omakotivaltaisia alueita. Koulustani löytyy siis kaikenlaisia ihmisiä kaikenlaisista yhteiskuntaluokista.

Pähkinärinne taitaa olla jonkinlainen poikkeus, sillä kouluni ei ole mitenkään huono-osaisten asuinlue, pikemminkin päinvastoin, ja silti alueella asuu paljon vieraskielisiä perheitä pakolaisisperheistä muihin maahanmuuttajaperheisiin.

Hyvin mielenkiintoista on, että lähes 90 prosentissa Suomen kouluja ei ole ollenkaan vieraskielisiä oppilaita tai vain muutama.

Kasvatustieteen dosentti Mirja-Tytti Talib sanoo, että segregaatio, alueiden välinen eriytyminen, on alkanut. 

Pääkaupunkiseudulla eriytyminen on alkanut ajat sitten, erityisesti Helsingissä, jossa alueiden ja koulujen väliset erot ovat revähtäneet. Sama kehitys on nähtävissä myös Espoossa ja Vantaalla. 

Vantaan Länsimäen koulun 535 oppilaasta 40,9 prosenttia on vieraskielisiä. Hakunila ja Länsimäki muodostavat Itä-Helsingin kanssa maan suurimman vieraskielisten ihmisten keskittymän. Kauaa ei kestä, kun yli puolet alueen asukkaista on vieraskielisiä. 

Nyt puhutaan paljon vastaanottokeskusten sijoittamisista. Pitää kuitenkin muistaa, että harva maahanmuuttaja jää pysyvästi asumaan vastaanottokeskusten liepeille esim. Kempeleeseen. Maahanmuuttajat valuvat pikkuhiljaa suuriin asutuskeskuksiin.

Hyvä kysymys on, onko hyvä, että maahanmuuttajat hajautuvat eri kouluihin? Vai onko parempi, että heitä on paljon harvoissa, suuremmissa kouluyksiköissä?

Pähkinärinteen koulu on iso koulu, 427 oppilasta, joukossa on paljon vieraskielisiä lapsia. Olemme tottuneet opettamaan heitä, vaikka koulumme ei vastaanottokoulu olekaan. Löytyy kotikielten opetusta, Suomi toisena kielenä opetusta, erityisopetusta, eri uskontojen opetusta. On myös totuttuja käytänteitä.

Tilastojen mukaan valtaosalla kouluista ei siten ole tähän saakka ollut juuri lainkaan kokemusta vieraskielisten lasten opettamisesta. (Yle 2.12.)

Voi olla, että koulutuksen kannalta maahanmuuttajien hajauttaminen ympäri maata ei ole ainakaan taloudellisesti järkevää, vaikka äkkiseltään niin tuntuisi. 

Kalliiksi kävisi.

Niin, ja vähitellen on alettava miettiä, pitäisikö vieraskielisten lasten määrä luokassa olla palkkauksen peruste? On selvää, kun vieraskielisiä lapsia luokassa on paljon, opettajan työmäärä on suurempi kuin, jos siellä ei ole yhtään vieraskielistä oppilasta.

(Palkkauksen perusteisiin pitäisi kuulua myös luokkakoko sekä inklusoitujen oppilaiden määrä.)

KKKK - kivan koulun kivat kerhot

Yle 30.9.

Harrastuskerhot ovat palanneet peruskouluihin. Valtion rahoituksen turvin on perustettu tänä ja viime vuonna tuhansia uusia koulukerhoja. Kerhot ehtivät vähentyä murto-osaan 1990-luvun huippuvuosista.

Esimerkiksi Vantaalla on perustettu valtion avustuksella kymmeniä uusia koulukerhoja. Nyt kaupungin useimmissa kouluissa on yksi tai useampi harrastuskerho. Kerhoissa harrastetaan paljon liikuntaa ja musiikkia mutta myös muun muassa teatteria ja lautapelejä.

Kerhojen pyörittämiseen on monta hyvää syytä, sanoo vantaalaisessa Pähkinärinteen koulussa kolmas- ja neljäsluokkalaisten palloilukerhoa vetävä luokanopettaja Tiina Nissinen.

- Lapset pitävät kerhoista, koska niissä tehdään kivoja asioita. Täällä saa myös liikkua. Koulussa voisi olla enemmänkin liikuntaa, Nissinen pohtii.

On erinomaista, että on huomattu jälleen koulun kerhojen merkitys lapsille. Joillakin ihmisillä on kummallinen käsitys, että koulu on vain suorittamista varten. Kurssia kurssin perään, jä sitten voidaan pahoin.

On paljon puhuttu oppilaiden "viihtymisestä" suomalaisissa kouluissa. Juuri kerhot ja muu "vapaa toiminta" lisää kouluviihtyvyyttä. Sellaista muuta kerhojen lisäksi on sadut ja kertomukset, kuorot ja bändit, näytelmät ja urheilukilpailut, opintoretket ja leirikoulut. Kaikki tällainen toiminta edistää lasten sosiaalistumista aivan eri tavalla kuin pelkkä pulpetissa yksin istuminen.

Lapsi on muutakin kuin pelkkä "tiedon syöttöporsas", mitä nykyajan tehokkuusajattelijat pitävät optimitilana. Tehokkuusajattelijat itkevät luovuuden perään, mutta sellaista oppiainetta kuin luovuus ei ole. Luovuutta ei voi kaataa saavista niskaan.

Koulumme on osallistunut ns. ETAM-projektiin, ennalta ehkäisevän työn malli. Tavoitteena on lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy varhaisen tuen keinoin. Koulun kerhot ovat kaikille lapsille avoimia ja ilmaisia, millaisia kaikki harrastukset ei nykypäivänä lähimainkaan ole.

Koulumme tekee yhteistyötä nuoriso- ja sosiaalitoimen, seurakunnan, Pähkinärinneseuran, Lions Clubin ja erilaisten urheilu- ja harrastustoimijoiden kanssa.

Olemme kartoittaneet koulumme lasten osallistumisen harrastustoimintaan ja ohjaamme oppilaita kartoituksen pohjalta koulun kerhoihin. Olemme hakeneet ja saaneet koulun ulkopuolista rahoitusta kerhotoimintaamme. Kerhoja tukee myös nuorisotoimi ja muut yhteistyökumppanit.

Myös Vantaan koulutoimi on alkanut uudelleen satsata kerhotoimintaan, mikä on hyvä.

Yhteistyö muistuttaa hyvin paljon muualla toteutettuja "Koulu keskellä kylää" - tyyppisiä ohjelmia. Hyvin toimiva vastaava malli löytyy Itä-Vantaalta Länsimäestä, jossa toiminnasta on pitkät ja tulokselliset kokemukset.

Yksi syy kerhojen lisäämiseen on ollut joidenkin lasten liikunnan vähäisyys ja kunnon heikkous. Koulun virallinen liikuntatarjonta ei riitä lasten kunnon kohottamiseksi.

Olen aina ollut kerhoaatteen intomielinen kannattaja. Olen vetänyt koko urani ajan shakkikerhoa ja välillä muitakin kerhoja. Tottakai olen shakkijoukkueeni kanssa osallistunut kilpailutoimintaankin kuten kunnan tai Suomen mestaruuskisoihin.

Mutta kerhotoiminnassa ei kilpailullisuus ole tärkeintä. Shakissa lapset oppivat kunnioittamaan toisiaan pelaamalla kaikenikäisiä ja -tasoisia lapsia vastaan. He oppivat sekä voittamaan että häviämään, samalla he oppivat ajattelemaan ja toimimaan kärsivällisen pitkäjännitteisesti, ja keskittymään.

Vielä 1990-luvun alussa shakkikerhoja oli valtaisasti. Kunnan kisat olivat suuri ja tasokas tapahtuma. Nyt kerhoja on enää muutama. Toivottavasti kerhoinnostus elpyy.

Löytyypä koulustamme opettaja, joka on vuosikymmeniä uhrannut aikaansa välituntisin, kun hän on pyörittänyt koulun kuoroja tai näytelmäryhmiä. Aatteen vuoksi.

Kolmannella luokalla oleva Otso Pasanen pitää palloilukerhosta etenkin sählyn takia. Elmo Martelaa puolestaan miellyttää kerhon monipuolisuus.

- Täällä saa harrastaa montaa lajia. Joka lajia ei voi harrastaa joukkueessa, Martela sanoo.