Urheaa liikuntaa

www.urhea.fi

Jotain tällaista olen odottanutkin.

Koulun ja vakavasti otettavan urheiluharrastuksen yhteen sovittaminen ei aina ole helppoa. Esim. poikani on yläkouluikäinen koripalloilija, B-poika. Harjoitusmäärät ovat jo melkoisia, neljä iltaa viikossa vedetään urkuna harjoituksia palloilusaleissa niin kuin pitääkin. A-pojat, lukioikäiset, treenaavat jo viisi kertaa viikossa, lisäksi on aamuharjoituksia. Päälle tulee vielä omatoimisia, yksilöllisiä harjoitteita.

Osa pojista treenaa joukkueen treenien lisäksi helsinkiläisten koulujen  koripallolinjoilla, jolloin harjoittelumäärät tuplaantuvat. Korislinjoja löytyy ainakin Pohjois-Haagan ja Pukinmäen kouluista. Lukioista ykköspaikka on Märsky eli Mäkelänrinne, jossa opiskelevat Suomen nuoret huippupelaajat. Korislinjoilla treenataan aamuisin ennen koulun alkua sekä iltapäivisin koulupäivän jälkeen. 

Urhea-toimintaan kuuluu muutkin lajit kuin koris. Paikallisten urheiluseurojen resurssit on varmasti määräävä tekijä, kuinka toiminta saadaan yläkouluissa pyörimään. Kahden nuorimman lapseni koulu, Hämeenkylän koulu eli Hämis, satsaa liikuntaan esimerkillisesti muutenkin. Koulu valittiin parisen vuotta sitten Vuoden kouluksi.

Urhea-toiminnalla pyritään siihen, että huipuiksi tähtäävät urheilijat pystyvät treenaamaan omia lajejaan omissa kouluissaan seuravalmentajiensa johdolla.

Esim. Vantaalla on sovittu, että treeniajat ovat 7. ja 8. luokkalaisilla tiistaisin 7.30-8.30. Seiskaluokkalaiset voivat valita liikunnanopettajan vetämän valinnaisen Urhea-kurssin. 9. luokkalaiset pääsevät treenaamaan myös iltapäivisin, keskiviikkoisin 14.30-16.30.

Kaikki Vantaan yläkoulut ovat sitoutuneet yllä olevaan aikataulutukseen, vrt. lukujärjestykset.

Toimintaan hakevien on allekirjoitettava Urhean urheilusopimus, joka kierrätetään seuran kautta, ja seura kiikuttaa valmiit sopimukset koulujen rehtoreille.

Urhea-toiminta on ensimmäinen laaja vakava askel koulujen ja seurojen väliselle yhteistyölle. Ongelma on tietysti, mistä seurat saavat ohjaajia pahaan paikkaan, keskiviikon iltapäivään, silloin suurin osa aikuisista ohjaajista on töissä.

Tietenkin koulutusjärjestelmän pitäisi panostaa huomattavasti enemmän normiliikuntaan. Urheilijanuoria ei tarvitse paljoa motivoida liikkumiseen, mutta toisin on liikkumattomien oppilaiden laita. Osa lapsista on putoamassa kyydistä.

Uusissa opetussuunnitelmissa liikunnan osuutta on hieman lisätty, luokilla 3. - 6. liikunnan yhteistuntimäärä on nostettu kahdeksasta yhdeksään.  Taito- ja taideaineiden valinnaismäärä luokilla 1. - 6. on kuusi oppituntia. Monessa koulussa tullaan varmasti satsaamaan liikuntaan, koska liikunnan lisäämisellä on vahva kansanterveydellinen tilaus. 

Muutenkin varsinaisen koululiikunnan sisältö painottuu urheilun sijasta tavalliseen arkityyppisiin liikuntamuotoihin. Siksi Urhea-toiminta on tärkeää, että urheilijatkin saavat jotakin irti koulun liikunnan tarjonnasta.

Enää kaikkien urheilijanuorten ei tarvitse mennä busseilla tai junilla erikoiskouluihin, kun omassakin koulussa voi saada pätevää lajiharjoittelua.

Olen nyt seurannut jo pitkään koriksen kautta nykyseuravalmennusta, sekä PuHu junioreissa että Sykkissä harjoitukset ovat hyvin korkeatasoisia. Harjoitustilanteet ovat olleet motivoivia, koska narinaa tai valituksia en ole juuri kuullut. 

Oletan, että muissakin lajeissa harjoittelun taso on noussut. Hieno lähiesimerkki on Nuorten jääkiekon MM-kulta. Enää lätkäpelaajia ei lyödä yhteen muottiin, vaan kehitetään myös pelaajien yksilöllisiä vahvuuksia. Jopa kanadalaiset ovat kateellisia.

Ainakin korisseuroissa tuetaan vahvasti koulunkäyntiä, mikä on hienoa. On ollut aikoja, jolloin jotkut valmentajat joissain lajeissa pitivät koulunkäyntiä vain välttämättömänä pahana. Kaikki laitettiin yhden kortin varaan.

Koulujenväliset kisat kuuluvat kouluun

Kouluni viime vuoden korisjoukkueet Energia Areenalla Myyrmäessä

30.8. HS Mielipide

Koulujenvälisiä kilpailuja tarvitaan

Koulujenväliset turnaukset lopetetaan säästösyistä. Kohta ei enää mennä Eläintarhan puistoon kilpailemaan muita kouluja vastaan yleisurheilussa.

Lopettamalla turnaukset opetusvirasto säästää noin 93 000 euroa. Kaikki jalkapallo-, koripallo- ja sählyturnauksetkin lopetetaan. Tämä on järjetöntä. Ensiksi kehotetaan nuoria liikkumaan, perustetaan kerhoja ja muita tapahtumia. Sitten ne lopetetaan.

Miten nuoret kokevat tämän? Minusta tämä on suuri menetys. Pian koulussa ei ole enää päiviä, jolloin voisi ajatella jotain muuta kuin koulua. Koulujenväliset turnaukset kuuluvat kouluun. Niillä rohkaistaan nuoria ja lapsia liikkumaan ja kehotetaan yhteistyöhön. Tutkikaa muita säästövaihtoehtoja.

Anton Hyvönen 
kahdeksasluokkalainen, Helsinki


Helsinki lopettaa koulujen väliset kisat, urheiluväki tyrmistyi: "Surullista" (HS 27.1.2015)

Pähkinärinteen koulun laulun (säv. ja san. Kari Lindstedt) viides säkeistö:

Kun matsiin meiltä lähdetään, niin alkaa kova koitto.

On osanotto tärkeintä, vaan makeinta on voitto.

Kun kera palkintojen joukko kotiin ennättää,

niin riemulauluun koulu repeää.

Antonin mielipidekirjoitus osui naulankantaan. 

Lukijani tietävät, että olen peruskouluaatteen läpitunkema mies. Olen myös koululiikuntaihminen. Monelle lapselle liikunta on tärkein oppiaine, koululaisurheilu sen suola.

Suuri osa lapsista on luontaisesti kilpailullisia. Kun itse liikuntatunnit eivät ole kilpailullisia, koulujen väliset kisat antavat mahdollisuuden kilpailla sydämensä pohjasta. 

Olen vienyt oppilaita koulujenvälisiin kilpailuihin koko urani ajan sekä yksilö- että joukkuekisoihin. Lajeja ovat olleet jalka-, kori- sekä pesäpallo, shakki, salibandy, maastojuoksu, yleisurheilu, hiihto, uinti sekä hokkari-, sukkula-, ystävyyskunta- ja maitokannukisat. Joskus oli myös jääkiekkosarja. 

Vantaa on hoitanut esimerkillisesti koululaisurheilun. 

Mukana on ollut suuria koulu-urheilupersoonia kuten Kivimäen koulun opettaja Jukka Vartiainen tai Kaivokselan koulun opettaja Pertti Vesarinne, molemmat ovat jo eläkkeellä, molemmat suhtautuivat koululaisurheiluun lämminhenkisesti suurella sydämellä. Heidän joukkueitaan vastaan oli aina ilo pelata.

Yleensä Pähkiksen joukkueet menestyvät, mutta monta kertaa olemme lähteneet kisoihin vain osallistumaan. Ei ole kisoja ilman rehtejä häviäjiä. 

Nuorempana vein kisoihin sekä tyttö- että poikajoukkueita. Nyt vien oppilaita enää pariin kilpailuun vuodessa. Onneksi koulussani on nuoria opettajia, jotka vievät. Isossa koulussa työnjako toimii, kun koulun henki on hyvä.

Ikävä kyllä kunnan shakkikisoja ei enää ole. Vantaan koulushakin grand old man, Sotungin koulun eläkkeellä oleva opettaja Markku Kosonen, kisoja vielä järjestäisi, mutta koulujoukkueita ei enää ole. Pähkiksen joukkue oli lonely wolf, viimeinen Vantaan mestaruuskisa jäi oman koulun väliseksi. Suomi ei ole shakkiurheilumaa toisin kuin kaikki Suomen ympärillä olevat maat.

Kisoihin lähteviltä opettajilta vaaditaan paljon. 

Pitää järjestää kouluun jäävän luokan opetus, valita joukkueet, hoitaa kisailijoiden ruokailut ja matkat, ottaa yhteyksiä muiden koulujen opettajiin, toimia tuomarina tai toimitsijana ja ilmoittaa tuloksia eteenpäin. Joskus on pitänyt ottaa päävastuu turnauksen järjestämisestä, mikä on iso ruljanssi. Opettaja on samalla huoltaja sekä valmentaja, eri lajien tuntemuksen on oltava laaja.

Joskus pystytään palkkaamaan sijainen, joskus taas ei. Nyt sijaisia koululaisurheilutapahtumien takia taas saa, nykyinen rehtorini Mikko Kyrö on urheilumyönteinen ihminen, koripalloilija, toimi Joensuun Katajassa kapteenina, sai pari SM-hopeaa.

Olin töissä Helsingissä Malminkartanon mukavassa koulussa vuosina 1998-2000, kun Vantaalla lapsia ja opettajia kohdeltiin kaltoin. Otin lomautukset henkilökohtaisena loukkauksena ja häivyin pariksi vuodeksi lähimpään helsinkiläiseen kouluun töihin.

Jo silloin ihmettelin Helsingin koululaisurheilun heikkoa tolaa. Nyt Helsingin koululaisurheilu on lopullisesti ajettu alas.

Vantaalla asiat on hoidettu toisin, vaikka koulutointa puristaa ainainen rahanpuute. Koululaisurheilua johdetaan virastosta käsin. Viraston liikuntapalvelun yhteyshenkilö Ville Vahtola hoitaa tointansa mallikkaaasti. 

Vantaalla tehdään yhteistyötä urheiluseurojen kanssa, ja koulujenväliset kilpailut toimivat edelleen. Esim. nyt alkavia jalkapallokisoja hoitaa mm. PK 35 Vantaa, koriskisoja hoitaa PuHu Juniorit jne. Hyöty on aina molemminpuolinen, win-win.

Helsingin koululaisurheilutilanne hävettää.

Puhutaan paljon kouluviihtyvyydestä, koululiikunta eri muodoissaan lisää monen oppilaan koulunkäynnin iloa valtaisasti.

Jotkut oppilaat eivät pääse koskaan kilpailemaan ja kokeilemaan rajojaan ellei koululaiskisoja olisi. Kaikki lapset eivät mene urheiluseuroihin syystä tai toisesta, nykyään läheskään kaikilla lapsilla ei ole edes varaa osallistua urheiluseurojen toimintaan.

Liikuntatunnit, liikuntakerhot ja koululaiskisat ovat tärkeitä, jokaiselle jotakin, ne täydentävät toisiaan.

Kallis, kallis junioriurheilija

PuHu Juniorit valittiin Urheilugaalassa Vuoden 2012 Hyväksi Seuraksi ja sai Pohjola-palkinnon.

8.4. IS

Raportti paljastaa: Lasten harrastuksiin todella uppoaa omaisuus

Lasten ja nuorten harrastuksiin kuuluu nykyisin jopa kolme kertaa enemmän rahaa kuin kymmenen vuotta sitten, tuore tutkimus osoittaa.

Harrastusten kallistuminen johtuu monesta tekijästä.

Seurojen jäsenmaksut ovat nousseet. Monesta harrastuksesta on tullut kallista välineurheilua. Rahaa kuluu entistä enemmän myös matkakuluihin.

Kuluja lisää myös se, että harrastuskaudet ovat pidentyneet ja harrastuskertoja on tullut lisää.

Asiasta kertova tutkimusraportti kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuihin.

Erityisen paljon on kallistunut lasten jääkiekkoharrastus. Jääkiekon pelaaminen on kallistunut niin kilpaurheilijoilla kuin harrastajilla.

Kun kymmenen vuotta sitten 15-18–vuotiaalta kilpaurheilijalta kului 3 700 euroa jääkiekkoon, nyt häneltä kuluu 12 700 euroa.

Kalleimmat lajit ovat tutkimuksen mukaan ratsastus ja taitoluistelu. Edullisimmat lajit ovat salibandy, pesäpallo ja koripallo.

Jos ratsastuksen harrastajalta kului kymmenen vuotta sitten lajiin 2 400 euroa, nyt häneltä kuluu 5 600 euroa.

Ratsastustuntien kalleudesta huolimatta hevosurheilu ei ole pelkästään rikkaiden perheiden harrastus. Tutkimuksen mukaan ratsastusta harrastavien tulotaso on alle keskiarvon.


Joustava koulupäivä (Properuskoulu 13.8.2013)

Kun lapsella ei ole varaa harrastaa (Properuskoulu 12.2.2013)

Onneksi nuorimmat lapseni pelaavat koripalloa, vaikka ei sekään enää niin halpaa ole kuin ennen. Pääkaupunkiseudun korisseurojen harrastusmaksuissa on suuria eroja. Lasteni seura, vantaalainen PuHu Juniorit, on halvimmasta päästä. Siitä huolimatta toiminta on laadukasta. 

Valmennus on erittäin korkeatasoista, valmentajina on Suomen parhaita korisvalmentajia. Kaikki lapset kehittyvät ja heille taataan riittävästi myös peliaikaa. 

Harrastusmaksuja nostaa esim. turnaukset. Jo kymmenvuotiaat juniorit matkustavat Ruotsiin tai Viroon pelaamaan korista. 

Lasten harrastuksesta on tullut koko perheen harrastus. On hauska on olla mukana järkkäämässä Ricoh-kotiturnausta, katsella sarjamatseja ja reissata lasten mukana pelimatkoilla. Koko ajan tutustuu uusiin ihmisiin.

Jos moottoriurheilu lasketaan urheiluun, on se tietenkin kalleinta urheilua. Vantaa on todellinen motocrosskaupunki. Nuoret lahjakkaat crossarit joutuvat hankkimaan sponsoreita kustantaakseen harrastuksensa.

Jääurheilun harrastusmaksut alkavat kohta karata käsistä. Pian tavallisella palkansaajalla ei ole varaa laittaa lastaan jääkiekkoseuraan. Vantaalla mielenkiintoinen jääkiekkoseura on Icehearts, joka toimii toisin kuin muut jääkiekkoseurat. 

On selvää, kun kunnat eivät pysty tarjoamaan asukkailleen edes kunnollisia peruspalveluja, rahaa ei liikene liiemmin urheiluseurojen tukemiseen. Lasten kannalta laadukas peruskoulu on sittenkin tärkeämpää kuin urheiluseuratoiminta.

Kuntien on priorisoitava. Silloin urheiluseurojen on pärjättävä lähes omillaan ja lasten vanhempien kukkaron on vain venyttävä.

Mielenkiintoista on, että lasten urheilu on yksipuolistunut, ennen harrastettiin monia lajeja yhtäaikaa. Tyyppiesimerkkejä ovat esim. Jari Litmanen ja Tuomo Ruutu. Molemmat pelasivat juniorina melko pitkään sekä jalkapalloa että jääkiekkoa. 

Seurasin vantaalaisen Tuomo Ruudun jalkapallopelaamista kaupungin koulujen välisessä jalkapallosarjassa. Tuomosta olisi takuulla halutessaan tullut myös huippufutari.

Jotenkin tuntuu oudolta, että junnupelaajilla ei muka ole enää aikaa pelata kesäisin futista ja talvisin kiekkoa tai korista. Joskus koulussa oppilas on tullut minulle itkuisena kertomaan, että oma valkku pakottaa jättämään sen toisen lajin pois. Ei tajuta, että lajit voivat pitkään tukea toisiaan.

Kun lapsella ei ole varaa harrastaa

Icehearts

Yle 12.2.

Köyhän lapsella ei ole varaa harrastaa

Kun rahat eivät riitä mihinkään ylimääräiseen, lasten maksulliset harrastukset ovat haave vain.
Pahimmillaan harrastamattomuus kulkee sukupolvelta toiselle.


Kaksi nuorimmaistani ovat peruskouluikäisiä ja koulunkäynnin lisäksi he harrastavat paljon. Jos köyhän lapsilla ei ole varaa harrastaa, tiukkaa se tekee keskituloisillakin, niin kallista harrastaminen on.

Lapseni ovat etuoikeutettuja, koska he pelaavat PuHu Junioreissa korista, soittavat pianoa Musiikkikoulu Musikessa ja toinen lapsistani harrastaa kuvataidetta Vantaan Kuvataidekoulussa. Laskin huvikseni, kuinka paljon harrastukset maksavat yhteensä vuodessa:

Harrastuksiin uppoaa melkein yksi kokeneen luokanopettajan nettokuukausipalkka!

Onneksi tässä tapauksessa perheen menoista vastaa sekä isä ja äiti, jotka molemmat ovat sentään ansiotöissä. Köyhäksi lasketaan, jos kotitalouden käytettävissä oleva tulomäärä on alle 60 prosenttia yhteeenlaskettujen käytettävissä olevien tulojen mediaanista.

Kun on tutkittu suomalaisia köyhiä, joukossa on paljon lapsiperheitä. Tyypillisin köyhä perhe on yksinhuoltajaperhe, puolet köyhistä perheistä on yksinhuoltajaperheitä. Köyhyydessä olevia lapsia on vaikea arvioida, on esitetty, että heitä olisi yli 150 000.

Koulussa köyhyyden, myös väliinpitämättömyyden, näkee parhaiten maanantaisin lounasaikaan. Ruoka on tuhdimpaa ja sitä syödään enemmän kuin muina päivinä. Vielä 1980-luvun alussa oppilaat saivat välipalan, kun koulupäivä venyi pitkäksi. Pidin silloin kuvataidekerhoa, noin puolet oppilaista tuli kerhoon eväiden takia.

Miksei koulussa tarjota aamupuuroa? Osa oppilaista tulee kouluun melko ketusin eväin. Tyhjällä vatsalla ei jaksa opiskella. Iso kattilallinen aamupuuroa ei paljoa maksa.

Miten köyhä lapsi voi harrastaa?

1. Vanhempien on keksittävä ilmaisia tai halpoja harrastuksia. Perhe voi yhdessä ulkoilla, esim. retkeillä ja hiihtää. Kirjasto tarjoaa ilmaista luettavaa. Ilmainen harrastaminen vaatii vanhemmilta kekseliäisyyttä ja viitseliäisyyttä, on mentävä mukaan.

2. Koulujen kerhot ovat ilmaisia. Ongelma on, että kaikissa koulussa ei ole riittävästi kerhotarjontaa. Koulu voi panostaa rahansa vaikka pieniin ryhmäkokoihin, voi olla myös, että kunnalla ei ole rahaa edes koulun perustoimintoihin.

Omassa koulussani toimii mm. Salibandy-, Shakki-, Jooga-, Koris-, Skräppi-, Taitaja- ja Wau-kerhot. Parhaimmillaan 85 prosenttia kouluni oppilaista kävi lukuvuoden aikana koulun kerhoa, koulussani on oppilaita nelisensataa.

Myös seurakunnan kerhot ovat ilmaisia tai halpoja.

3. WAU-kerhot ovat maksuttomia matalankynnyksen kerhoja, joita järjestetään kouluilla. Wau-kerhoja alkaa jo löytyä monesta kunnasta ja koulusta.

4. Kannattaa valita hyvä urheiluseura, jossa talkooperinne on vielä voimissaan. Tällainen urheiluseura on esim. koripalloseura PuHu Juniorit, joka valittiin vuoden 2012 Hyväksi Seuraksi. Seura järjestää yhden maailman suurimmista koristurnauksista, Ricoh-turnauksen. Turnauksen tuotot kattavat viidesosan seuran menoista. Yksittäiset joukkueet keräävät rahaa otteluiden buffamynnillä tai esim. kirpputorimyynnillä.

Vantaan kaupunki tuki kaupungin urheiluseuroja voimallisesti vielä 1980-luvulla, harrastaminen seuroissa oli lähes ilmaista nykypäivään verrattuna. Vantaan kaupunki tukee edelleen seuroja, esim. salimaksuja ei peritä junioreilta.

Loistava esimerkki vantaalaisesta urheiluseuratoiminnasta on jääkiekkoseura Icehearts, jonka motto on: "Kaikki pelaa, ihan oikeesti". Icehearts tekee ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä joukkueurheilun avulla sekä koulussa että vapaa-ajalla. Rahan puute ei estä pelaamasta jääkiekkoa.

Tulevaisuudessa koulut ja urheiluseurat tekevät yhteistyötä, hyöty on molemminpuolinen. Koulut saavat innokkaita kerhonvetäjiä ja seurat harrastajia.

Koulussamme järjestetään vuosittain seuraesittelyjä. Urheiluseura tulee kouluun pitämään lajioppitunteja. Opettajat saavat seurata vierestä, kuinka valmentajat teettävät lapsille helppoja ja motivoivia harjoitteita. Oppitunnin päätteeksi valmentaja jakaa seuran esitteitä halukkaille lapsille. Parhaimmillaan urheiluseura on pitänyt viikon oppitunnit.

Ongelma on, että talkootyö urheiluseuroissa alkaa olla katoava luonnonvara.

Osa vanhemmista luulee, että urheiluseurassa harrastaminen on jonkinlainen ostopalvelu. Oletetaan, että kaikesta selvitään, kun maksetaan seuran toimintamaksut. Seurassa yksittäinen joukkue ei toimi ilman vanhempien välistä yhteis- ja talkootyötä.

5. Jos perhe saa toimeentulotukea tai on lastensuojelun asiakasperhe, voidaan hakea tukea esim. harrastusvälineiden hankkimiseen.

6. Kunnan Musiikkiopistoista tai Kuvataidekouluista saa sisaralenuksia tai voi hakea maksuhuojennusta. Joissain kunnissa on vapaaoppilaspaikkojakin.

On karmeaa, että jotkut lapset kieltäytyvät harrastuksista, kun he kantavat huolta perheen taloudellisesta tilanteesta. Lapsuuden pitää olla vapaata turhista huolista.

Lapsille viinaa

Edvard Munch: "Drunken boy" (1908)

IL 2.9.

Isä järkyttyi - ravintolassa vastaan tuli lastentarha

Tapahtumat saivat alkunsa, kun 16-vuotias poika tuli yöllä humalassa kotiin. Poika kertoi isälleen olleensa paikallisessa ravintolassa, jossa hänelle oli myös tarjoiltu alkoholia.

Isä lähti välittömästi pojan mainitsemaan ravintolaan.

- Monivuotisena junioriurheilun vastuuhenkilönä tunnistin sieltä hetkessä kymmenkunta 1995 tai myöhemmin syntynyttä, mies kertoo Turun Sanomien haastattelussa.


Aivan mahtavaa, että on aktiivisia isiä, jotka toimivat oikein.

Nuoruuteen kuuluu kokeilut, alkoholikokeilutkin. Monelle isälle ja äidille sen oman mukelon ensikänni tulee järkytyksenä.

Muistan hyvin oman esikoiseni ensikokeilun. Tyttäreni oli pilkkinyt parin koriskaverinsa kanssa Myyrmäen Alkon edessä ja saanutkin jonkun ostamaan muutaman pullon siideriä. Järkytyin aika lailla sekä pilkkimisestä että siitä alkoholikokeilusta.

Soitin parille isälle, jotka tunsin. Ensimmäinen sanoi, että hän on itse ostanut tyttärelleen viinat. Hämmästyin. Soitin toiselle isälle, sama homma. Kolmannelle en enää soittanut.

Isät olivat ostaneet 14-vuotiaille tyttärilleen viinaa. Alaikäiselle lapselle viinan välittäminen on rikos.

Jokaisella isolla paikkakunnalla on varmasti ravintoloita, joissa tarjoillaan alkoholia myös alaikäisille. Kun olin nuori, sellainen oli Helsingissä mm. Kasarmikadun "Kuparipannu eli Kupru", jota ei enää ole.

Isä soitti muutaman ravintolassa olleen nuoren vanhemmalle, jonka lisäksi hän ilmoitti asiasta Aluehallintoviraston alkoholitarkastajalle. (IL)

Esimerkkitapauksen isä on suoraselkäinen ihminen. Hän edustaa sitä paljon penättyä yhteisöllisyyttä, koska hän soitti myös muiden nuorten vanhemmille. Hienoa, että hän ilmoitti asiasta Aluehallintoviraston alkoholitarkastajalle.

Viinan välittämistä alaikäisille ei saa katsoa sormien läpi.

Kaveripiirissäni kahden sisar on nukahtanut ikiuneen ensikokeilussaan. Molemmat väsähtivät pikkupakkaseen ja kuolivat.

On myös yksityisiä välittäjiä. Länsi-Vantaalla narahti.

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/105737-nain-alaikaiset-hankkivat-alkoholi-ja-tupakkatuotteita-pk-seudulla-–-poliisi-vangit

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/121375-taas-pimeaa-viinaa-vantaalla-–-kaksi-teinia-sairaalaan

Loppukesästä on paljon keskusteltu myös energiajuomista.

http://www.taloussanomat.fi/markkinointi/2010/07/27/energiajuomat-ovat-huumetta/201010326/135

Suomen Vanhempainliitto on tehnyt kansalaisaloitteen Energiajuomat K-16.

http://www.vanhempainliitto.fi/vanhempaintoiminta/paihteet_ja_energiajuomat/energiajuomat_k-16

Aloite on hieno. Kaksi nuorinta lastani pelaa korista PuHu junioreissa. Valmentajilta on tullut hienoja ravinto-oppaita, joissa rautalangasta selvitetään mitä ennen ja jälkeen treenejä tai matseja saa syödä tai juoda. Palautusjuomaksi suositellaan maitoa. Energiajuomia ei suositella ollenkaan.

Olen ollut hyvin tyytyväinen Suomen vanhempainliiton toimintaan. Toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila on tullut esiin oikeissa ja ajankohtaisissa asioissa. Olen alkanut fanittaa häntä.

Joskus minusta tuntuu, että itsenäistämme lapsemme liian varhain. Kun lapsi menee yläkouluun, annetaan asian olla.

Koriksia ekaluokkalaisille

Iltalehti 23.9.

Suomen koripalloliitto lahjoitti yhteensä 5000 koripalloa ala-asteiden 1.luokille Etelä-Suomessa. Tämä tarkoittaa kahta koripalloa per luokka.

Koripallolahjoituksen kävi vastaanottamassa Helsingin ranskalais-suomalaisessa koulussa kulttuuri-ja urheiluministeri Stefan Wallin, jolla näytti pallo pomppivan taidokkaasti hyppysissä.

Se on ihan sama mitä nuori harrastaa, kunhan mahdollisimman moni hikoilee ja liikkuu, totesi Wallin.

Pussihukkien junioripäällikkö Millla Haglund kävi lahjoittamassa pallot myös minun ekalle luokalleni.

Seurat käyvät kouluilla aktiivisesti markkinoimassa lajejaan. Pidetään oppitunteja kaikille luokille, ja houkutellaan samalla uusia harrastajia lajin piiriin. Kaikki keinot lasten liikunnan lisäämiseksi ovat hyvästä, sillä liikunnan puutteen ja huonon kunnon näkee jo alakoulun yläluokilla.

Oppilaat ovat "jakautuneet" oman arkinäkemykseni mukaan liikunnan suhteen lähes yhtä suureen kolmeen osaan: paljon liikkuvat, tavalliset ja vähän liikkuvat. Ero näkyy liikuntatunneilla räikeästi. Vielä 1990-luvun alussa suurin osa oppilaista jaksoi liikkua, osasi hiihtää tai luistella. Erot kasvavat oppilaiden iän myötä.

Vähän liikkuvien oppilaiden osuus on kasvanut, tavallisten liikkujien osuus on supistunut.

Syitä on monia. Aika moni lapsi kuljetetaan kouluun tai kouluun tullaan bussilla. Pihaleikkien osuus lasten vapaa-ajasta on vähentynyt viihteen kustannuksella, pelataan konsolipelejä ja katsellaan televisiota.

Asun aivan urheilukentän vieressä. Kentällä ei oikeastaan näy kuin seurojen järjestämää liikuntaa. Lasten porukkapelit ovat lähes historiaa. Vielä parikymmentä vuotta sitten lapset pelasivat kaikenmaailman pikkupelejä yhdessä ilta illan jälkeen.

Huolestuttavaa on vanhempien lasten polkupyörällä ajamisen vähentyminen. Vanhemmat ostavat lapsilleen moposkoottereita, joilla pörrätään ympäriinsä. Ongelmallista on, että moposkoottereilla sotketaan urheilukenttiä, ja aamuisin, kun pitäisi aloittaa liikuntatunti oppilaiden kanssa, kentttä on "rundattu" epämiellyttäväksi. Olen jutellut parin kentänhoitajan kanssa, ongelma on suuri.

Olen joutunut lisäämään perusliikunnan osuutta liikunnanopetuksessa selvästi. Joka toinen tunti juostaan tai kävellään tai hiihdetään, jotta lasten kestävyyskunto pysyy edes jollakin tasolla. Koulumme pururata on ahkerassa käytössä, siellä juostaan ja talvisin hiihdetään. On hienoa nähdä lasten kehitys esim. hiihdossa. Kun otan pojat vastaan vitosella, muutamat pojat osaavat tuskin hiihtää, mutta kuudennella painetaan iloisesti pitkin purua, ja lumi pöllyää!

Koripallotunneilla peluutan neljää pikkupeliä, ns. katukoriksen säännöillä, kolme vastaan kolme peliä. Kaikki pääsevät palloon "kiinni". Joukkueet jaetaan pelaamisen harrastuksen mukaan, jotta kaikki saavat nauttia pelaamisesta.

Sisäliikuntakaudella tuntien alussa tehdään lihaskuntoa edistäviä liikkeitä. Sitten vasta palloillaan. Voimistelun osuus on vähentynyt nykykoululiikunnanopetuksessa ikävä kyllä. Kaikkea ei ehdi kahden viikkotunnin aikana tehdä kunnolla.

Kilpailullisen, henkeen ja vereen urheilua ei nykyliikunnanopetuksessa enää juuri ole. Esim. joukkueiden jaot tehdään siten, ettei kukaan jää viimeiseksi häpeissään seisoskelemaan. Koko ajan tähdätään liikunnan iloon ja omaehtoisen arkiliikunnan lisäämiseen.

Liikunnan osuutta pitäisi lisätä kahdella viikkotunnilla, jotta koulun tarjoamaa perusliikuntaa voitaisiin lisätä. Hyvä liikuntatuntien jakomalli voisi olla isoilla oppilailla 2, 1, 1 ja pienillä oppilailla 1,1,1,1.

Liikuntakerhojen osuutta olisi lisättävä. Kaikki eivät urheile seuroissa. Koulussamme kokeiltiin viime lukuvuonna "vähemmän liikkuvien isojen poikien liikuntakerhoa". Kerho sai suosion, koska esim. salibandya pelattaessa kaikki saivat kosketuksen palloon ja paljon liikunnan riemua.

Lapsilla on paljon luppoaikaa heti koulun jälkeen. Miksi koulu ei voisi liikuttaa heitä silloin?

Päävastuu lasten liikuttamisesta on aina vanhemmilla.