Koulujenväliset kisat kuuluvat kouluun

Kouluni viime vuoden korisjoukkueet Energia Areenalla Myyrmäessä

30.8. HS Mielipide

Koulujenvälisiä kilpailuja tarvitaan

Koulujenväliset turnaukset lopetetaan säästösyistä. Kohta ei enää mennä Eläintarhan puistoon kilpailemaan muita kouluja vastaan yleisurheilussa.

Lopettamalla turnaukset opetusvirasto säästää noin 93 000 euroa. Kaikki jalkapallo-, koripallo- ja sählyturnauksetkin lopetetaan. Tämä on järjetöntä. Ensiksi kehotetaan nuoria liikkumaan, perustetaan kerhoja ja muita tapahtumia. Sitten ne lopetetaan.

Miten nuoret kokevat tämän? Minusta tämä on suuri menetys. Pian koulussa ei ole enää päiviä, jolloin voisi ajatella jotain muuta kuin koulua. Koulujenväliset turnaukset kuuluvat kouluun. Niillä rohkaistaan nuoria ja lapsia liikkumaan ja kehotetaan yhteistyöhön. Tutkikaa muita säästövaihtoehtoja.

Anton Hyvönen 
kahdeksasluokkalainen, Helsinki


Helsinki lopettaa koulujen väliset kisat, urheiluväki tyrmistyi: "Surullista" (HS 27.1.2015)

Pähkinärinteen koulun laulun (säv. ja san. Kari Lindstedt) viides säkeistö:

Kun matsiin meiltä lähdetään, niin alkaa kova koitto.

On osanotto tärkeintä, vaan makeinta on voitto.

Kun kera palkintojen joukko kotiin ennättää,

niin riemulauluun koulu repeää.

Antonin mielipidekirjoitus osui naulankantaan. 

Lukijani tietävät, että olen peruskouluaatteen läpitunkema mies. Olen myös koululiikuntaihminen. Monelle lapselle liikunta on tärkein oppiaine, koululaisurheilu sen suola.

Suuri osa lapsista on luontaisesti kilpailullisia. Kun itse liikuntatunnit eivät ole kilpailullisia, koulujen väliset kisat antavat mahdollisuuden kilpailla sydämensä pohjasta. 

Olen vienyt oppilaita koulujenvälisiin kilpailuihin koko urani ajan sekä yksilö- että joukkuekisoihin. Lajeja ovat olleet jalka-, kori- sekä pesäpallo, shakki, salibandy, maastojuoksu, yleisurheilu, hiihto, uinti sekä hokkari-, sukkula-, ystävyyskunta- ja maitokannukisat. Joskus oli myös jääkiekkosarja. 

Vantaa on hoitanut esimerkillisesti koululaisurheilun. 

Mukana on ollut suuria koulu-urheilupersoonia kuten Kivimäen koulun opettaja Jukka Vartiainen tai Kaivokselan koulun opettaja Pertti Vesarinne, molemmat ovat jo eläkkeellä, molemmat suhtautuivat koululaisurheiluun lämminhenkisesti suurella sydämellä. Heidän joukkueitaan vastaan oli aina ilo pelata.

Yleensä Pähkiksen joukkueet menestyvät, mutta monta kertaa olemme lähteneet kisoihin vain osallistumaan. Ei ole kisoja ilman rehtejä häviäjiä. 

Nuorempana vein kisoihin sekä tyttö- että poikajoukkueita. Nyt vien oppilaita enää pariin kilpailuun vuodessa. Onneksi koulussani on nuoria opettajia, jotka vievät. Isossa koulussa työnjako toimii, kun koulun henki on hyvä.

Ikävä kyllä kunnan shakkikisoja ei enää ole. Vantaan koulushakin grand old man, Sotungin koulun eläkkeellä oleva opettaja Markku Kosonen, kisoja vielä järjestäisi, mutta koulujoukkueita ei enää ole. Pähkiksen joukkue oli lonely wolf, viimeinen Vantaan mestaruuskisa jäi oman koulun väliseksi. Suomi ei ole shakkiurheilumaa toisin kuin kaikki Suomen ympärillä olevat maat.

Kisoihin lähteviltä opettajilta vaaditaan paljon. 

Pitää järjestää kouluun jäävän luokan opetus, valita joukkueet, hoitaa kisailijoiden ruokailut ja matkat, ottaa yhteyksiä muiden koulujen opettajiin, toimia tuomarina tai toimitsijana ja ilmoittaa tuloksia eteenpäin. Joskus on pitänyt ottaa päävastuu turnauksen järjestämisestä, mikä on iso ruljanssi. Opettaja on samalla huoltaja sekä valmentaja, eri lajien tuntemuksen on oltava laaja.

Joskus pystytään palkkaamaan sijainen, joskus taas ei. Nyt sijaisia koululaisurheilutapahtumien takia taas saa, nykyinen rehtorini Mikko Kyrö on urheilumyönteinen ihminen, koripalloilija, toimi Joensuun Katajassa kapteenina, sai pari SM-hopeaa.

Olin töissä Helsingissä Malminkartanon mukavassa koulussa vuosina 1998-2000, kun Vantaalla lapsia ja opettajia kohdeltiin kaltoin. Otin lomautukset henkilökohtaisena loukkauksena ja häivyin pariksi vuodeksi lähimpään helsinkiläiseen kouluun töihin.

Jo silloin ihmettelin Helsingin koululaisurheilun heikkoa tolaa. Nyt Helsingin koululaisurheilu on lopullisesti ajettu alas.

Vantaalla asiat on hoidettu toisin, vaikka koulutointa puristaa ainainen rahanpuute. Koululaisurheilua johdetaan virastosta käsin. Viraston liikuntapalvelun yhteyshenkilö Ville Vahtola hoitaa tointansa mallikkaaasti. 

Vantaalla tehdään yhteistyötä urheiluseurojen kanssa, ja koulujenväliset kilpailut toimivat edelleen. Esim. nyt alkavia jalkapallokisoja hoitaa mm. PK 35 Vantaa, koriskisoja hoitaa PuHu Juniorit jne. Hyöty on aina molemminpuolinen, win-win.

Helsingin koululaisurheilutilanne hävettää.

Puhutaan paljon kouluviihtyvyydestä, koululiikunta eri muodoissaan lisää monen oppilaan koulunkäynnin iloa valtaisasti.

Jotkut oppilaat eivät pääse koskaan kilpailemaan ja kokeilemaan rajojaan ellei koululaiskisoja olisi. Kaikki lapset eivät mene urheiluseuroihin syystä tai toisesta, nykyään läheskään kaikilla lapsilla ei ole edes varaa osallistua urheiluseurojen toimintaan.

Liikuntatunnit, liikuntakerhot ja koululaiskisat ovat tärkeitä, jokaiselle jotakin, ne täydentävät toisiaan.