Miksi kaikki pojat eivät pärjää koulussa?

15.9. Iltalehti

Tällaisilla pojilla on vaikeuksia koulussa - onko sinun lapsesi joku heistä?

Harry Lunabba tutki poikien koulukäyttäytymistä osana Sosiaalityön väitöskirjaansa Helsingin yliopistolle.

Lunabba seurasi kahta yläkouluikäistä luokkaa Helsingissä lukuvuonna 2008-2009. Hänen tutkimuksensa keskittyi erityisesti poikien koulumenestykseen ja -käyttäytymiseen.

Poikien ongelmat liittyvät useimmiten koulumotivaatioon ja erilaisiin käyttäytymisongelmiin.

Kolme ryhmää:

Lunabba kertoo väitöskirjassaan kolmesta erilaisesta ihmistyypistä, jotka ajautuvat helposti edellä mainittuihin ongelmiin. Ensimmäiseen ryhmään kuuluivat pojat, joita ei ole otettu vakavasti. Vaikka lapset alisuoriutuivat koulussa, kuitattiin se helposti pojat ovat poikia -mentaliteetilla.

Toiseen ryhmään kuuluivat pojat, jotka eivät herättäneet tunteita. He olivat tavallisia poikia, jotka jäivät äänekkäämpien poikien jalkoihin, mutta eivät myöskään aiheuttaneet samanlaista huolta kuin hiljaisimmat lapset.

Kolmas ryhmä koostuu pojista, jotka mielletään useimmiten ongelmatapauksiksi. Käyttäytymisongelmat takaavat heille huomiota, mutta poikien tukemisen sijaan luokissa keskitytään useimmiten yleisen työrauhan säilyttämiseen.

Lunabban väitöskirjan tutkimustulokset ovat erittäin mielenkiintoisia.

Harry Lunabba: Poikien ongelmat liittyvät useimmiten koulumotivaatioon ja erilaisiin käyttäytymisongelmiin.

Näin se on.

Alakoulun näkökulmasta on vaikea sanoa, mistä poikien mahdollinen alisuoriutuminen johtuu. Selvää kait on, että jotenkin alisuoriutuminen liittyy juuri koulumotivaatioon.

Täytyy todeta, että alakoulussa ei enää ole kuitattu pitkiin aikoihin poikien alisuorittamista Lunabban kuvaamalla pojat ovat poikia-mentaliteetilla. Pojille annetaan paljon enemmän koulun tukitoimia kuin tytöille, joten ei poikien ongelmia ole sivuutettu pelkällä olankohautuksella. Laaja-alaisten erityisopettajien pienryhmät ovat pullollaan poikia.

Luotettavalle aikuiselle on helpompi avautua, koska "se myös tajuaa jotain". Lunabba havaitsi, että vain luotettavan aikuisen ohjaus tavoitti pojat aidosti. (Iltalehti)

Yläkouluissa opettajat vaihtuvat tiuhaan, mikä voi joillekin lapsille olla vaikeaa. Suurimmalle osalle lapsia yläkoulu tulee juuri oikeaan kohtaan, vaihdos turvallisen luokanopettajan helmoista tapahtuu juuri oikeaan aikaan. 

Yläkouluissa viimeistään paja-, jopo- tai kympiluokilta löytyy se turvallinen aikuinen, joka useinmiten pystyy luotsaamaan koulumotivaationsa menettäneen nuoren väljemmille vesille. Oppilaanohjauksella luulisi olevan suuri merkitys. Aivan tarkkaan en tiedä, kuinka paljon luokanvalvojan tunteja yläkoulun oppilaille nykyään tarjotaan.

Sääli, että Lunabban tutkimus keskittyi vain kahteen luokkaan noin lyhyelle ajanjaksolle. Pitäisi seurata poikien elämää aivan alusta asti, niin nähtäisiin, mistä joidenkin poikien koulumotivaation puute johtuu.

Monia poikia kiinnostaa aivan muut asiat kuin kouluasiat. Näin on aina ollut. Muistan aivan hyvin omat kouluaikani, pojilla oli koulun ohella paljon kehittäviä harrasteita, joista varmaan oli myöhemmin paljonkin hyötyä. Monille riitti, että seurattiin sentään oppitunteja, huiviin tarttui mitä tarttui, mutta tarttui kuitenkin.

Tosin, minä kävin oppikoulua, kansalais- ja ammattikoulun opiskelusta en tiedä yhtään mitään.

Yläkoulussa on hyvin vaikea enää korjata poikien koulumotivaation puutetta. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on kotien merkitys poikien koulumotivaation suhteen. Tuetaanko kodeissa enemmän tyttöjä kuin poikia vai vaaditaanko tytöiltä enemmän kuin pojilta?

Hyvin merkittävää lapsen koulumotivaation suhteen on äidin koulutus. Korkeasti koulutetun äidin lapset menestyvät hyvin elämässään, äidit ymmärtävät koulutuksen merkityksen ja kannustavat lapsiaan opiskelussa.

Fakta joka tapauksessa on, että osa nuorista miehistä ikähaarukassa 20-30 vuotta on putoamassa kyydistä. Noin neljännes nuorista miehistä on syrjäytymisvaarassa. Kaikille ei enää löydy töitä.

Voidaan siis puhua isosta yhteiskunnallisesta ongelmasta, pommista, joka räjähtää jonakin päivänä silmille.

Opettaja on aikuinen

World Teachers’ Day

HS 5.10.

Tutkija: Opettajan ja oppilaan suhteen merkitys unohtuu

Lapsen ja aikuisen välisen suhteen merkitys unohtuu koulun auttamistyössä, sanoo tutkija Harry Lunabba Helsingin yliopistosta. Hänen mukaansa hyvä suhde aikuisen ja lapsen välillä ehkäisee syrjäytymistä. Jos suhde on hyvä, lapsen vaikeudet havaitaan jo, ennen kuin varsinaiset ongelmat ehtivät syntyä.

Lunabban mielestä ongelmalähtöisestä auttamisesta pitäisi siirtyä vuorovaikutuksen parantamiseen opettajan ja oppilaan välillä.

"Kun aikuinen on tasapainoinen, helposti lähestyttävä ja niin sanotusti hyvä tyyppi, luottamuksen syntyminen ja hyvän suhteen luominen on mahdollista", hän sanoo.

Väitöstutkimustaan viimeistelevä Lunabba kävi lukuvuoden ajan koulua muiden oppilaiden kanssa ja haastatteli lisäksi tyttöjä, poikia ja opettajia. Erityisen usein pojat sanoivat kaipaavansa aikuisilta enemmän uskottavuutta.

"Pojat sanoivat suoraan, että 'kun se vaan lässyttää'."

Moni poika kritisoi aikuisten olevan liian löysiä: he eivät osaa pitää kuria.

"Uskottavuus ei tarkoita, että pitäisi olla hirvittävän jäärä, vaan että osataan olla jämäköitä ja ottaa aikuisen vastuuta", Lunabba tarkentaa.


Hyvää Opettajien päivää!

Kasvatusala on täynnä sloganeja. Yhdessä vaiheessa minua ärsytti vietävästi seuravaa slogan, joka meni suurin piirtein näin: "Minä en opeta, vaan ohjaan oppimista".

Katsoin kurillani Wikipediasta, mitä hakusana "opettaja" tuo: "Opettaja on henkilö, joka on koulutettu opettamaan muita."

Ymmärrän jälkimmäisen määritelmän hyvin, mutta opettaja tekee paljon muutakin kuin opettaa. Konekin voi opettaa. Minua ärsyttävä slogan puolestaan alentaa opettajuuden.

HS: Hänen mukaansa hyvä suhde aikuisen ja lapsen välillä ehkäisee syrjäytymistä. Jos suhde on hyvä, lapsen vaikeudet havaitaan jo, ennen kuin varsinaiset ongelmat ehtivät syntyä.

Juuri näin.

Useimmiten opettaja havaitsee vaikeudet. Ongelma on, että pelkkä havaitseminen ei aina auta.

Kun opettaja pyytää apua, sitä on annettava. Nyt ei aina anneta, oppilas ja opettaja jäävät yksin. Voidaan puhua yhteiskunnallisesta heitteillejätöstä.

Tutkija Lunabba tuo esiin kipupisteitä, joista ei aina ääneen haluta puhua:

Erityisen usein pojat sanoivat kaipaavansa aikuisilta enemmän uskottavuutta.

"Pojat sanoivat suoraan, että 'kun se vaan lässyttää'."

Moni poika kritisoi aikuisten olevan liian löysiä: he eivät osaa pitää kuria.

Olen poikien kanssa samaa mieltä.

Facebookissa kommentoitiin hienosti Lunabban väitöstutkimusta:

Vesa-Matti Sarenius: "Opettaja tekee työtään pedagogisessa suhteessa ja tärkeimmät työkalut ovat pedagoginen herkkyys ja pedagoginen tahdikkuus."

Ritva Mickelsson: "Pienet tärkeät lähtökohdat: pedagoginen suhde ja turvallinen ryhmä."

Susanna Lehti: "Hyvä suhde opettajaan heijastuu kotiin asti lapsen hyvänä vointina ja motivaationa oppimiseen. Ja tietysti myös päinvastoin."

(Lähden koulun jälkeen Vantaan opettajien ammatiyhdistyksen koulutusristeilylle Pietariin. Kerron ajankohtaiset koulutusuutiset ensi viikon alussa.)