lauantai 17. syyskuuta 2016

Opettajille porkkanaa vai keppiä?

14.9. Lea Tornberg / Facebook 
Monenlaista nähneenä ja monien erilaisten opettajien kanssa keskustelleensa toivon näkeväni arvioinnissa lähivuosina sellaisen muutoksen, että oppilaiden arviointia vähennetään ja siirretään siitä painopistettä opettajuuden arviointiin. 
OPSin perusteella olisi hyvä laatia opettajakohtainen pedagogisen osaamisen "asteikko" vaikka 1-10. Palkitseminen siten, että tiettyjen tasojen saavuttaminen toisi tietyn palkankorotuksen. Ideologisesti sama, mikä oppilaillakin toimii parhaiten: "Mieluummin aasille porkkana kuin keppi". 
Henkilökohtaisesti en näe opettajien palkkarakennetta kouluttautumiseen kannustavana. Onko palvelusvuosilisä edelleen perustelluin palkan nousun peruste muuttuvassa maailmassa?


Rehtori Mikko Jordmanin perustamassa Facebook-ryhmässä SOKF käydään silloin tällöin mielenkiintoisia koulaiheisia keskusteluja. Facebookin ongelma on, että usein keskustelut lähtevät rönsyilemään aiheesta.

Osallistuin vahvasti Lea Tornbergin aloittamaan ketjuun, jossa käsitellään herkkää aihetta, oppilaiden arviointia vähennetään ja siirretään siitä painopistettä opettajuuden arviointiin.

Tornberg esittää, että OPSin perusteella olisi hyvä laatia opettajakohtainen pedagogisen osaamisen "asteikko" vaikka 1-10. Palkitseminen siten, että tiettyjen tasojen saavuttaminen toisi tietyn palkankorotuksen.

Suomalaiset opettajat ovat hyvin koulutettuja, mikä on taannut meille hyvää ja tasalaatuista opetusta. Suomessa opettajankoulutukseen on edelleen kova tunku ja opettajan ammattia arvostetaan toisin kuin monessa Suomen verrokkimaassa.

Opettajien arviointi, varsinkin jos se liitetään opettajien palkkaukseen, tuottaisi opettajien välistä kateutta ja kyräilyä sekä kilpailua. Opettajien väliselle yhteistyölle kilpailu olisi turmiollista. Oppilaiden oppimistulokset laskisivat.

Maissa, joissa opettajia arvioidaan kovasti, oppimistulokset ovat laskeneet kovasti. Ruotsi ja Yhdysvallat painivat oppimisen mutasarjoissa, oppimistulokset ovat kehitysmaaluokkaa.

Ylipäätään asiantuntija-ammattien kuten opettajien arviointi on ongelmallista. 

Kuka sen ylipäätään voi tehdä? Oppilaat? Vanhemmat? Rehtori? Kunnan kouluvirasto? Vai ostetut koulun ulkopuoliset tahot, kalliit konsultit?

Miten arviointi voitaisiin tehdä? Tulisiko arvioitsijat luokkiin? Arvioitaisiinko oppimistuloksia?

Mitä pedagoginen osaaminen on? Miten se määriteltäisiin?

Pitää muistaa, että jokainen opettaja arvioi koko ajan omaa työtään tavalla tai toisella. Ja opettajille voidaan antaa palautetta monin asiallisin tavoin.

Jos opettajat rankattaisiin pedagogisen osaamiseen mukaan asteikolle 1-10, miltä tuntuisi olla asteikon häntäpään maikka? 

Jos asteikon kärkipään maikkoja palkittaisiin, annettaisiinko häntäpään maikoille potkut? Yhdysvalloissa heikkojen oppimistulosten perusteella voidaan lopettaa jopa kokonaisia kouluja.

Kaikille opettajille pitäisi antaa porkkanaa.

Suomalaiset opettajat ovat kansainvälisesti ajatellen alipalkattuja. Palkkoja pitäisi nostaa roimasti, mikä ikävä kyllä Suomen nykyisessä taloudellisessa tilanteessa on mahdotonta. Pitää odottaa kärsivällisesti parempia aikoja. Minä odotin niitä parempia aikoja 36 vuotta.

Opettajien palkkausjärjestelmää kyllä pitäisi kehittää. Uskon, että tulevaisuudessa opettajilla on kokonaispalkkaus, kaikki opettajan työ tulisi näkyväksi. Myös opettajaryhmien välisiä palkkaeroja olisi pienennettävä.

Thonberg kysyy, Onko palvelusvuosilisä edelleen perustelluin palkan nousun peruste muuttuvassa maailmassa?

On.

On selvää, että kokenut opettaja on keskinmäärin osaavampi kuin aloitteleva opettaja.

Kun verrataan suomalaisten opettajien loppupalkkoja muiden vastaavien maiden opettajien loppupalkkoihin, niin huomaamme, että olemme uponneet suohon. Palkkakehitys on hyvin pientä.


Jos opettaja ei pärjää luokassa, häntä pitää tukea, ei rankaista. Opettajaa ei saa jättää yksin luokkaansa.

1. Opettajien täydennyskoulutusta pitäisi lisätä huomattavasti. 

Nyt sitä ei ole juuri ollenkaan. 

Kaukana ovat ajat, kun opettajia lähetettiin esim. Heinolaan saamaan täydennyskoulutusta viikon kursseille. Vantaalta pääsi mukaan aika harvoin. Kursseille pääseminen vaati aktiivisuutta, onneksi pääsin Heinolaan ainakin kolme-neljä kertaa erilaisille kursseille. Omaan kouluun tultiin voimaantuneena intoa puhkuen pää uusia ideoita täynnä.

Monesta pikkukunnasta kaikki opettajat lähetettiin säännöllisesti täydennyskoulutukseen.

2. Epävarmoille opettajille pitäisi antaa tukea, tutor-ohjantaa. 

Tuki voi olla yksilöllistä tai ryhmätukea. 

Urani alkuvaiheessa uusille opettajille annettiin ryhmätukea. Kouluissa kiersi kokenut asiaan koulutettu opettaja, joka piti ryhmälle keskustelunomaisia tunteja.

3. Rehtorit pitäisi päästää ulos kammioistaan tukemaan opettajiaan myös pedagogisesti, esim. luokkiin auttamaan opettajia, jos heillä on vaikeuksia.

Nyt rehtoreille on sysätty aivan liikaa hallinnollisia tehtäviä. 

perjantai 9. syyskuuta 2016

Tutoropettajat kouluihin

9.6. OAJ


Peruskoulujen opettajien tieto- ja viestintätekniikkataitoja edistetään kouluttamalla 2 500 opettajaa tutoropettajiksi. Opetuksen digitalisaation lisäksi tutoropettajat tukevat myös muilla tavoin uuden pedagogiikan käyttöönottoa kouluissa.

Tutoropettajat ovat koulujen omia opettajia, joille varataan Opetushallituksessa hakuun tulevalla avustuksella työaikaa vertaistuen antamiseen muille opettajille.

Tutoropettajien koulutukseen ja toimintaan varataan 7,5 miljoonaa euroa ja avustusten haku alkaa heti syyskuussa. Koko hallituskaudella tutoropettajiin on varattu yhteensä 23 miljoonaa euroa.

Asiasta kerrottiin perjantaina opetus- ja kulttuuriministeriön Uusi peruskoulu -ohjelman julkaisemisen yhteydessä. Ohjelma on osa hallituksen osaamisen ja koulutuksen kärkihanketta.


Digitalisaatioon laitetaan paljon rahaa.

Rahasummaa, mikä on laitettu itse digivehkeisiin, ei ilkeä edes ajatella. Joskus tuntuu siltä, että koko digitalisaatio on kauppamiesten masinoima aate.

Nyt pelataan kovaa yhden kortin varaan. Ei auta muuta kuin toivoa, että digitalisaatiosta tulee se isoin kortti. Oikeastaan muuta mahdollisuutta ei ole.

Jotta digitalisaatio lähtee kunnolla liikkeelle, OPM:n satsaus tutoropettajiin on looginen ja ainoa mahdollinen ratkaisu. Koneisiin on laitettu kiinni niin paljon rahaa, että ei niitä voi jättää hyllyille pölyttymään.

Tutoropettajista tehdään vertaisopettajia.

Tutoropettajia olisi pitänyt olla kouluissa jo ajat sitten, siitä lähtien, kun ensimmäiset tietokoneet tulivat kouluun. Tähän mennessä oikeastaan kaikki on jätetty aktiivisten tietotekniikkaa harrastavien opettajien varaan. 

Tietotekniikka ajettiin kouluun yhden tai kahden palkkaluokan voimalla. 

ATK- yhteyshenkilöt, nimitys on vaihdellut vuosien mittaan, on kulutettu loppuun yksi kerrallaan, kun työmäärä on joskus ollut kohtuuttoman suuri. Toimenkuvaan on kuulunut työt koneiden asentamisesta ja huoltamisesta aina muiden opettajien kouluttamiseen ja tukemiseen.

Suuri satsaus aikoinaan oli kallis Suomi tietoyhteiskuntana -hanke. 

Kuntiin koulutettiin pitkän, jopa kahden lukuvuoden mittaisen kurssin avulla opettajia kouluttajiksi kuntiin. Koulutus sinänsä oli hyvää ja kattavaa. Koulustani lähes kaikki opettajat lähtivät innolla koulutukseen, mutta kaupungin tasolla koko homma läsähti kasaan. Meitä ei käytettykään tutoropettajina. Kouluuni hanke kyllä toi melkoisen innon käyttää tietotekniikkaa opetuksessa.

Kun nyt noinkin paljon rahaa laitetaan tutoropettajiin, toivottavasti tällä kertaa kaikki toimii, ja opettajat eri puolella Suomea saavat tasapuolisesti tutoropettajien jatkuvaa vertaistukea. 

Digitalisaatio on oravanpyörä, koneita ja ohjelmia pitää uusia säännöllisin väliajoin. Opettajien koulutus ei saa jämähtää paikoilleen.

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Välituntivalvontaa

Uomis eli Uomarinteen koulu

Eläkeläisopettajat ovat haluttuja lyhytaikaisiin sijaisuuksiin, kokemusta ja osaamista on. Ei tarvita muuta kuin soitto kotiin kello seitsemän, ja kahdeksalta ollaan jo täydessä opetusvalmiudessa luokan edessä.

Viime viikolla olin muutaman päivän kolmannen luokan sijaisena Myyrmäen Uomarinteen koulussa. Sain tutustua tuttuun naapurikouluun.

Uomis on iso alakoulu, oppilaita on noin 700. Kansallisuuksien kirjo on laaja, mikä tekee Uomiksesta erityislaatuisen koulun.

Kovasti on henkilökunta vaihtunut muutamassa vuodessa. Uomiksessa työskenteli monta yhteistyökumppania. Legendaarisin heistä oli pitkäaikainen rehtori Risto Haatanen. 

Koulun toinen todellinen legenda on Marjuska eli Marja-Liisa Kuronen, paikallisyhdistys VOAY:n ikiliikkuja, joka erikoistui tapahtumien ja matkojen järjestäjänä. Hän jatkaa toimintaansa tällä hetkelläkin, nyt hän järjestää matkoja senioriopettajille. 

Uomis on aina ollut yksi parhaita kilpakumppaneita kaupungin koulujen urheilutoiminnassa. Tutuiksi tulivat koulun joukkueiden vetäjät Jarmo Elomaa, Risto Lagus ja Tapani Fabritius. 

Vuoden Luokanopettaja 2009 Aila Keturi oli myös Uomiksen opettaja.

Uomiksen kalliopihaa

Opettajan työhön ja koulun arkeen kuuluu oleellisena osana välituntivalvonta. Läräilin läpi Perusopetuslakia, mutta en löytänyt yhtään mainintaa välituntivalvonnasta, mikä tuntuu oudolta.

Ihmettelin, että en ole kirjoittanut yhtään kirjoitusta välituntivalvonnasta, vaikka joka viikko olen valvonut ulkona noin tunnin verran, 4 x 15 minuuttia.

Turvallisuuteen on nykykoulussa panostettu valtavasti. 

Käytänteitä on kehitetty turvallisuus edellä. Tehdään säännöllisesti poistumisharjoituksia. Vastaremontoituun Pähkikseen eli Pähkinärinteen kouluun on luokkien välisiin seiniin puhkottu poistumisovia.

Isossa Uomarinteen koulussa turvallisuusnäkökohdat on otettu erityisesti huomioon. Opettajat puuttuivat välittömästi ja tarkkaan pikkuhämminkeihin

Luokkien ovet ovat lukossa välituntien ajan, tuntien alettua opettajat avaavat ovet. Koulun ulko-ovet ovat kiinni. Kun välitunti loppuu, valvovat opettajat avaavat ovet

Valvovien opettajien alueet on tarkkaan määrätty. Minun valvonta-alueeni oli laaja kallio. Piti katsoa, että isot oppilaat eivät menneet pikkukoulun puoleiselle pihalle, kalliopolkua ei saa ylittää. Talvisin varmaan valvotaan, että vaarallisista liukumäistä ei lasketa alas.

Laskin kallion laelta, että pihalla pyöri kahdeksan keltaliivistä valvojaa. Hieman alle viiden sadan oppilaan Pähkinärinteen koulussa oli valvomassa neljä opettajaa kerrallaan, mutta piha-alue oli helpompi valvoa, kun piha oli jaettu kahteen selkeään erilliseen osaan, ylä- ja alapihaan.

Kun valvovia opettajia on pihalla enemmän kuin yksi tai kaksi, paikalla on aina joku opettaja valvomassa. Apu on aina lähellä. Silloin koulun selusta on juridisesti turvattu

Suomesta on vähitellen tullut pikkuamerikka. Jos jotain tapahtuu, huudetaan heti syyllistä, vaikka kaikki tietävät, että suuressa lapsijoukossa aina sattuu ja tapahtuu oli valvoja paikalla tai ei.

Radiopuhelin

Mielenkiintoisinta oli, että Uomarinteen koulun opettajilla oli radiopuhelimet, joiden avulla voidaan kutsua muita valvovia opettajia apuun tarpeen vaatiessa. Puhelin ei paljon painanut.

Omilla valvontavuoroillani ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Lapset leikkivät kuten he ovat aina leikkineet.

Uomarinteen koulun piha on koulun kokoon nähden hieman pieni, mutta se on viihtyisä ja hyvin suunniteltu. Erityisen viehättävä alue oli juuri valvomani kallioalue. Sieltä löytyy väkkärämäntyjä ja -juuria, joiden äärellä lasten mielikuvitus alkaa lentää.

Yleensä lähiökoulujen pihat ovat parhaita koulupihoja.