lauantai 30. marraskuuta 2013

Odotettua lievempi Pisa-romahdus

Kuva: Ilta-Sanomat 30.11.

30.11. HS


OECD:n osaamisvertailussa suomalaisoppilaiden taso heikkeni myös lukutaidossa ja luonnontieteissä.
Suomen sijoitus koululaisten osaamista mittaavassa Pisa-vertailussa on heikentynyt.
Helsingin Sanomien tietojen mukaan lähinnä Aasian maat ja alueet ovat pudottaneet Suomen kymmenen kärkimaan joukosta matematiikassa, joka oli tuoreimman tutkimuksen pääaine. Myös muutama Euroopan maa, kuten Viro, ohitti Suomen matematiikan taidoissa. Pohjoismaista Suomi on yhä paras.
Myös lukutaidossa ja luonnontieteissä Suomen sijoitus on hieman pudonnut, mutta on niissä yhä viiden parhaan tuntumassa.

Taloudellisen yhteistyön järjestö OECD julkistaa vuoden 2012 Pisa-tutkimuksen tulokset tiistaina. Järjestö on vuodesta 2000 lähtien testannut kolmen vuoden välein 15-vuotiaiden osaamista lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä.


Kärjestä pudottiin, mutta putoaminen ei onneksi ollut läjähtävä mahalasku. Lukemisessa ja luonnontieteissä muutos oli lievä, matematiikassakin säilytettiin vielä pistesijapaikka. Mutta käyrät vievät alaspäin. 

Huolta herättää matematiikan osaaminen.

Aamun lehdissä on toitotettu sitä, että Suomalaiset yläkoululaiset pitävät matematiikkaa tylsänä ja vaikeana aineena. Todetaan myös, että opettajat saavat kehnoa täydennyskoulutusta. Syy voisi löytyä myös vanhentuneista opetustavoista ja -teknologioista.

Pisa-romahduksen syitä (Properuskoulu 14.11.)

Enkeliporsas:

1. On varmaa, että suomalaisten opettajien täydennyskoulutus on heikkoa. Selitys on yksinkertainen, täydennyskoulutusta ei juuri tarjota, koska se maksaa. Jos jostain, niin peruskoulua kurjistaessa on säästetty opettajien täydennyskoulutuksesta. Koulutusta ei tarjota työajalla ollenkaan, oletetaan, että opettajat kouluttaisivat itsensä vapaa-ajallaan, maksaisivat itse koulutuksensa.

2. Yritin googlailla ja etsiä, kuinka monta viikkotuntia matematiikkaa aasialaisten kärkimaiden lapset saavat. En löytänyt. Todennäköisesti he saavat opetusta matematiikassa enemmän kuin neljä viikkotuntia kuten suomalaiset peruskoululaiset saavat.

Joskus tuntuu, että matematiikan opetus on yhtä "idioottihölkkää", aikaa syventämiseen ei aina jää. Asiat opitaan pintapuolisesti,  ei "syväopita" matematiikan perusasioita. Matematiikan oppiminen on portaittaista, ei päästä ylöspäin, jos kontataan jo ala-askelmilla.

3. Monet oppilaat luulevat, että kaikki saadaan ilmaiseksi, mutta joissakin oppiaineissa oppiminen vaatii työtä ja ahkeruutta. Kouluihin pitäisi palauttaa työnteon kulttuuri. 

Olen aikaisemmin kirjoittanut taskulaskinten vaikutuksesta ajatteluun. Monessa yläkoulussa laskinten käyttö on sallittua. Jatkuva taskulaskinten käyttö mahottaa ajattelua. 


4. En usko, että teknologia on ratkaisu. Pitää vaivata oma päätä, aivoja. Aivot ovat kuin mikä tahansa lihas, teho paranee vain työllä ja harjoittelulla. 

Yksinkertaisissa asioissa kuten matematiikan peruslaskuissa tietokoneohjelmat ovat oiva apu, mutta ihmisen todellinen tietokone sijaitsee pään sisällä.

5. Matematiikka on asennelaji siinä kuin kouluopiskelu ylipäätäänkin on. Tiettyyn pisteeseen asti opiskelumotivaatiota voidaan lisätä ulkoisesti, mutta viime kädessä vastuu oppimisesta on aina yksilöllä itsellään. Opiskelumotivaatiota ei voi vaatia kirveellä uhaten.

Matematiikan opetuksessa pitää olla aina mukana leikkimieli, koska koulumatematiikka perimmältään on älyllistä leikkiä. 

6. Vaatimustasoa pitää nostaa. Nykyperuskoulun kasi vastaa vanhaa seiskaa. Moni ysiluokan oppilas saadessaan matematiikassa päästötodistukseen kasin tai ysin, luulee osaavansa matematiikkaa. Oppilas törmää todellisuuteen heti lukion ensi metreillä.

Armovitosilla ei pärjää ollenkaan.

7. Viime vuosien säästövimmassa on kaikkia koulun tukitoimia vähennetty rajusti. Tukitunteja ei anneta entiseen malliin. Jakotunteja on vähennetty. Tuntikehys on niistetty kuiviin, oppitunteja annetaan minimimäärä.

Peruskoulun  kurjistamisessa on tultu pohjalle. On tajuttava, että hyvää ei saa halvalla.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Peruskoulun tappotalkoot

27.11. HS


Vantaan aikuisopiston rahoista puuttuu nyt yli puoli miljoonaa euroa. Opisto luotti liikaa valtion ostokoulutukseen.

Vantaan aikuisopiston kassassa on paljastunut 660 000 euron aukko. Laskentavirheestä johtuva lovi on katettava muun sivistystoimen rahoista.

Vajetta on nyt korvattava esimerkiksi perusopetuksen säästöistä ja rahasta, joka on säästynyt kotihoidon kuntalisän poistolla yli 1,5-vuotiailta lapsilta.

Tämän vuoden vaje katetaan sivistystoimen kassasta. Toimiala on Vantaan velkakuurin takia säästänyt noin neljä miljoonaa.

Eniten kirpaisseita säästöjä ovat olleet 1.–2.-luokkalaisten tuntien minimointi, joka säästi 300 000 euroa. Kotihoidon kuntalisän vieminen yli 1,5-vuotiailta säästi 1,5 miljoonaa. Lukiosta on viety kursseja 540 000 eurolla.

"Aikuisopistossa ei ole kyse siitä, että olisi hoidettu huonosti asioita, mutta on tapahtunut virhe. Se on korjattu", sanoo sivistystoimen apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggroth (sd).


Vantaalla perusopetus on viety niin tiukille kuin olla ja voi, vantaalainen peruskoululainen on Suomen halvin koululainen.

Kun koululainen on halpa, merkitsee se, että vantaalaiset koululaiset saavat vähemmän opetusta kuin muut koululaiset Suomessa. Säästö on tehty lähinnä opettajien palkoista eli opettajat ovat joutuneet kovan palkkaleikkauksen kohteeksi.

Säästökurimuksen takia Vantaalla on ajauduttu toteuttamaan lähikouluperiaatetta, erityiskouluja on lakkautettu ja oppilaita on alettu sijoittaa lähikouluihin. Alakouluihin on jo sijoitettu eka- ja tokaluokkalaisia erityisoppilaita. 

Tilanne on hyvin nurinkurinen. Samaan aikaan, kun erityisoppilaita on valunut eka- ja tokaluokille, alkuopetuksen resursseja on vähennetty. Oppitunnit on viety minimiin ja jakotunteja on vähennetty selvästi. Kun aloitin opettaa ekaa luokkaa viitisen vuotta sitten, minulla oli yksi oppitunti ja kolmisen jakotuntia enemmän kuin ekoilla luokilla nyt on.

Vantaalaisen alkuopetuksen todellisuus on muuttunut radikaalisti joka tasolla huonompaan suuntaan. Toimitaan juuri päinvastoin kuin pitäisi.

Nyt Vantaan aikuisopistossa on tehty virhe, mutta asioita ei ole hoidettu huonosti, toteaa apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggroth. Eikö asiat ole hoidettu huonosti, kun on tehty noin massiivinen virhe? Virhe on mielestäni raskauttava, koska kaikki tietävät, millaisessa velkakurimuksessa Vantaan kaupunki on.

Kun tiedetään, että yhden viikkotunnin vähennys alkuopetuksessa merkitsee 300 000 euroa, herää kysymys, mistä laskentavirheestä johtuva lovi oikein täytetään? Peruskoulusta ei löydy enää mitään revittävää. Olemme pohjalla.


Tilanne oli maanantaina esillä opetuslautakunnassa. Lautakunnan jäsen Soili Haverinen (kd) pitää sitä kohtuuttomana.

"Juuri edellisessä kokouksessa oli tehty rajuja säästöjä perusopetuksesta. Miksi ei ole havaittu näin isoja miinuksia opistolla, joka ei ole edes lakisääteinen?" (HS 27.11.)


Nyt tiukille joutunut lakisääteinen perusopetus joutuu maksumieheksi. Lapset maksavat aikuisten tekemiä virheitä.

Olen vantaalainen veronmaksaja, kaksi nuorimmaistani käy vielä peruskoulua kotikaupungissani. Ihmeteltävää riittää.


Työmarkkinajärjestö KT Kuntatyönantajat haluaa, että kuntien talouksiin haetaan tasapainoa myös opetuksesta leikkaamalla.

KT:n mukaan ryhmäkokojen sääntely tekisi "joustavasta ja tilanteen huomioivasta" opetuksen säätelystä hankalaa. Kuntatyönantajien etujärjestö vetoaa myös siihen, ettei ryhmäkoolla ole merkittävää vaikutusta oppimistuloksiin.

"KT ei näe yhteyttä lomautusten ja yleisten oppimistulosten välillä", kuntatyönantajien tiedotteessa sanotaan. (Taloussanomat 20.11.)


Kuinka paljon kuntien taloutta oikein voidaan tasapainoittaa opetuksesta leikkaamalla? Minua ärsyttää KT vaateessa sana myös. Palkkaleikkausten takia esim. oma palkkani ei ole noussut muutamaan vuoteen yhtään, päinvastoin, se on laskenut. Kun neuvottelemalla olemme saaneet hieman palkankorotusta kuten muutkin palkansaajat ovat saaneet, olemme joutuneet palkkaleikkauskurimukseen. 

Mekanismi on törkeä, opettajilta on viety opetustunteja pois (opettajat saavat palkkansa lähinnä pidetyistä oppitunneista). Kun opettajilta on viety opetustunteja pois, lapset saavat vähemmän opetusta.

KT väittää, ettei ryhmäkoolla ole merkittävää vaikutusta oppimistuloksiin. Se ei näe mitään yhteyttä lomautusten ja yleisten oppimistulosten välillä. KT on sokea.


Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtaja Tuomas Pöysti tuli viime viikolla ällistyttävällä tavalla esille:

"Täytyy miettiä ihan palvelu palvelulta, mitkä kunnan on mahdollista sekä toteuttaa että rahoittaa", hän sanoo.

Hiipuvan väestön alueilla Pöysti keskittäisi kouluverkkoa. Luokkakokojen ei pitäisi olla sitovasti säädeltyjä, vaan jos oppilailla sujuu hyvin, luokat voisivat olla hyvinkin suuria. (HS 19.11.)


Kuinka pitkälle kouluverkkoa voidaan keskittää? Hiipuvien kuntien kouluverkko on jo keskitetty. Nyt keskitetään kouluverkoa jo suurissa kasvukeskuksissa kuten Vantaalla, vaikka kaupungin oppilasmäärä on kasvussa.

Pöystille on kerrottava, että luokat eivät voi olla hyvinkin suuria, koska tunnit on viety minimiin ja samaan aikaan on siirrytty lähikouluperiaatteeseen.

Kun tiettyjä puheita ynnäilee, on todettava, että Suomessa on menossa melkoiset peruskoulun tappotalkoot. Toiminta näyttää olevan hyvin suunnitelmallista.

Ilmeisesti en ole ainoa kuten Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä, joka ajattelee, että peruskoulun olisi oltava valtion harteilla. Kunnat eivät yksinkertaisesti pysty suorittamaan niille asetettuja velvoitteita.

Peruskoulu valtion harteille 2. (Properuskoulu 4.11.)

Peruskoulu ajetaan valtion syliin. Vai haetaanko rinnalle yksityiskouluja kuten Ruotsissa tehtiin?

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen:

Kuntapäättäjät leikkaisivat koulutuksesta (olliluukkainen.opetus.net 26.11.)

maanantai 25. marraskuuta 2013

Luetun ymmärtäminen perustuu hyvään lukutaitoon


25.11. Vantaan Sanomat


Nuorten äidinkielen osaaminen on tutkimusten mukaan entistä heikompaa, ja arvion mukaan jopa pari tuhatta nuorta läpäisee peruskoulun ilman kunnollista lukutaitoa. Tutkijan mielestä tilanne ei kuitenkaan ole mustavalkoinen, sillä perinteisen kieliopin rinnalle on noussut yhä vahvemmin kielenkäytön tilannetaju – ja sen nuoret hallitsevat.
Suomen kielen tutkija ja opettaja Lari Kotilainen sanoo, että äidinkielen osaamiseen on tullut kuoppa. Suomensuojelija-blogia pitävä Kotilainen ei kuitenkaan pidä sitä isona ongelmana – ainakaan vielä.
Syyksi kielitaidon rapistumiseen on nimetty muun muassa nettikeskustelut ja pikaviestintä.
Haasteena on se, että nuorten pitäisi lukea enemmän yleiskielistä tekstiä, Kotilainen sanoo.
Äidinkielen hyvä osaaminen ei kuitenkaan tarkoita ainoastaan kielioppia tai yhdyssanoja, vaan myös kielen käyttämistä eri tilanteissa. Kielikellon päätoimittajana toimiva tutkija Riitta Eronen Kotimaisten kielten keskuksesta pitää nuorten kielitaitoa monimuotoisena.

* * *

Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskus tutki yhdeksäsluokkalaisten osaamista, oppimistaidot ovat romahtaneet kymmenessä vuodessa. Oppimistaitoja ovat päättelykyky, luetun ymmärtäminen ja matemaattinen ajattelu.


Tuoreimmat Pisa-vertailun tulokset julkaistaan 3. joulukuuta.

Hyvin vähälle huomiolle on jäänyt, että tutkitut ysiluokkalaiset ovat syntyneet silloin, kun tietokoneet alkoivat toden teolla yleistyä Suomessa. Ko. ysiluokkalaiset ovat diginatiiveja

Luetun ymmärtäminen on oppimisen avaintaito.

Minä olen kyllä huolestunut, jos kielitaito rapistuu ja lukutaidottomuus yleistyy. Jos lapsi ei ymmärrä lukemaansa, opiskelusta tulee jatkuvaa kivirekeä. Jos ihminen ei aikuisena ymmärrä lukemaansa, ollaan kuin lastu lainehilla, helposti vietävissä ja hallittavissa.

Jollakin ilveellä kaikki lapset on saatava innostumaan lukemisesta. On selvää, että lukemisen innostus lähtee kodeista. Isän ja äidin malli on tärkeä. Kaikille ei tule kotiin enää lehden lehteä.

Olen pitkään miettinyt kirjallisuuden osuutta äidinkielen opetuksessa. Äidinkielen opetus nykyään on yhtä sälää ja sillisalaattia. Äidinkielen opetussuunnitelma on suorastaan skitsofreeninen. Alakoulussa ei ole tuntijakoon määrätty esim. tietotekniikkaa (oppiaineena) ollenkaan ja monia äidinkielen tunteja kuluu tietotekniikan opiskeluun.



Olen ajatellut, että parhaiten kirjallisuuden asemaa parannettaisiin palauttamalla kirjallisuus oppiaineeksi.

Äidinkieli jaettaisiin kahtia, äidinkieleen ja kirjallisuuteen. Äidinkieleen kuuluisi kieliopit ja muut tekniset äidinkielen osat kuten käsiala ja oikeinkirjoitus. Kirjallisuuteen kuuluisi kirjallisuuus, luova kirjoittaminen ja draama.

Tuntijakomalli alakoulussa voisi olla: kolme äidinkieleen ja kaksi kirjallisuuteen. 

Opettajat alkaisivat panostaa uudelleen kirjallisuuden opetukseen ja samalla kirjallisuuden opetuksesta tulisi systemaattisempaa. Erillinen kirjallisuuden arviointi toisi pontta kirjallisuuden opiskeluun.

Mielenkiintoista on, että joidenkin oppiaineiden oppikirjoista on tehty kuvakirjoja. Selailin tänään viidennen luokan historian oppikirjaa, tekstin osuus joissakin kappaleissa on todella vähäinen. Ymmärrän, että oppilaiden pitää osata lukea myös kuvia, mutta kuinka lapsi voi oppia ymmärtämään lukemaansa, kun tekstiä on niin vähän?

Nykyoppikirjojen tekstiosuudet ovat kuin jonkinlaisia informaatiolaatikoita, luetellaan faktoja perä perään. Ei sellaista tekstiä ole hauska lukea. Mielikuvitusta ei juuri ole käytetty.

Tällä hetkellä ongelmana on muun muassa se, että nuoret eivät pysty perustelemaan asioita vaan argumentointi on hukassa, sanoo suomen kielen tutkija Lari Kotilainen. (Vantaan Sanomat 25.11.)

Tämä näkyy hyvin reaaliaineiden kokeissa. Oppilaat käyttävät puolikkaita virkkeitä, päälause voi puuttua kokonaan:

koska sillä on valkoinen turkki