Maikkatyttökalenteri

Kuvassa on seksikäs englanninmaikka. Oppikoulun englanninmaikkani käytti punaista skottiruudullista kietaisuhametta, jonka pidikkeenä oli iso hakaneula.

1.10. Ilta-Sanomat

Ei pelkkiä kilttejä tyttöjä - jyväskyläläiset opettajat riisuvat rohkeisiin kuviin

Openteri2015 on Pedago ry:n eli Jyväskylän luokanopettajaopiskelijoiden teettämä opettaja-aiheinen tyttökalenteri.

Rohkeissa kuvissa esiintyvät opettajakoulutuslaitoksen Pedago ry:n opiskelijat eri vuosikursseilta.

Palomiehet, sairaanhoitajat ja myös kirjastosedät- ja tädit ovat julkaisseet kalenterin. Miksi nyt opettajatkin päättivät tehdä omansa?

- Haluamme kalenterillamme rohkaista opettajia ottamaan riskejä ja uskaltaa toteuttaa itseään. Maailma muuttuu ja opettajat sen mukana. Sosiaaliset normit ovat ihmisten luomia ja myös me voimme niitä silloin purkaa, kertoo Openterin projektipäällikkö Maarit Kiuru Jyväskylän yliopistosta.

-  Stereotypiat rajoittavat toiminnan vapautta ja voivat pahimmillaan vaikuttaa negatiivisesti yksilön kuvaan omasta itsestään. Jo opiskeluvaiheessa opettajaopiskelijat joutuvat kiinnittämään paljon huomiota omaan käyttäytymiseensä ja itsensä ilmaisuun. 

Pakkohan se oli googlata sanaparilla sexy teacher. 

En tiennytkään, että maailmaan mahtuu noin monta seksikästä opettajaa. Joukkoon mahtui vain yksi miesmaikka. Tasa-arvon nimissä, eikö muka miesmaikkakin voi olla seksikäs?

Nopean analyysin tulos, seksikkäällä maikalla on:

- silmälasit

- lyhyt, tiukka hame

- stay upit

- antava dekoltee

- veikeä asento
- kädessä liitu tai karttakeppi

Myös minä olin Pedago ry:n jäsen opiskellessani luokanopettajaksi Jyväskylässä 1977-1980. Kurssillani oli 50 tyttöä ja 30 poikaa. Ei tullut silloin mieleen teettää seksikalenteria. 

Ei ollut aikaakaan, opiskelutahti oli kova, koska piti valmistua kolmessa vuodessa. Ensimmäinen vuosi oli äärimmäisen tiukka, luentoja ja muuta toimintaa oli aamukahdeksasta iltakahdeksaan ja päälle piti lukea vielä tentteihin. Oikeastaan vasta toisena vuonna ehdin arkena piipahtaa opiskelijaravintola Rentukassa.

Ajan opiskelijattaret pukeutuivat farkkuihin ja tiukkaan villapaitaan. Harva tytöistä meikkasi, tai jos meikkasi, meikattiin kohtuullisesti.

Nyt näyttää siltä, että vanha ainejärjestöni on täysin villiintynyt. Poikia taitaa joukossa olla niin vähän. On tainnut tytöillä hieman kontrolli pettää. 

Jos oikein tarkkoja ollaan, Ilta-Sanomien jutun otsikossa on karkea virhe. Opiskelija ei ole vielä opettaja. Opettajaksi tullaan, kun tutkintotodistus lätkäistään käteen.

Opettajat rekisteriin (Properuskoulu 9.9.2010)

Openterin projektipäällikkö Maarit Kiuru puhuu stereotypioista. Minusta seksikkäät opettajatarkuvat ovat stereotyyppisiä, koska netti näyttää olevan niitä pullollaan. Sekä opettajatar- että koulupukutyttökuvia löytyy roppakaupalla. 

Kyllä naismaikka voi töissä pukeutua ihan tavallisesti. Liian seksikäs pukeutuminen voi viedä kasvavien poikien ajatukset aivan muualle. Myös mieskollegojen mieli voi harhautua.

En ole huomannut, että naisopettajakollegani olisivat ahdistuneita siitä, että jotkut ihmeen stereotypiat estäisivät heitä muka toimimasta haluamallaan tavalla. Jokainen opettaja opettaa myös persoonallaan.

Ennen vanhaan opettajaopiskelijat joutuivat oikeasti kiinnittämään huomiota käyttäytymiseensä ja itsensä ilmaisuun, koska oppitunteja arvosteltiin. Didaktikot kävivät herkästi kiinni opiskelan persoonaan, mikä oli monelle kova paikka. 

Opetustaidosta annettiin numero yhdestä viiteen. Numerolla oli iso merkitys, kun haettiin sitä ensimmäistä opettajanvirkaa.

Vielä 1960-luvulla opettajaksi opiskelevilta tytöiltä vaadittiin tiukkaa säädyllisyyttä mm. pukeutumisen suhteen. 

Kyllä vieläkin on hyvä, että tyttö on mieluummin kiltti kuin tuhma. Ainakin koulussa. Sama koskee myös poikia.

Palikkapussi

Ryhmätyöt tulivat muotiin rysähtäen oppikouluun, kun olin keskikoulun viimeisillä luokilla (nyk. yläkoulu). Silloin joka maikan kunnia-asiana oli teettää ryhmätöitä. En ollut ollenkaan innokas ryhmätyöläinen.

Usein oppilaat tekivät itse ryhmänsä. Jäin aina jämäryhmään. Muutama oppilas ei vapaaehtoisesti ilmoittautunut mihinkään ryhmään, joten opettaja kasasi aina sen jämäryhmän. Heittäydyin ryhmätöissäkin ulkopuoliseksi tarkkailijaksi, en ollut siis kovin aktiivinen. Koin kait olevani jonkinlainen yksilö.

Opiskellessani Jyväskylän yliopistossa opettajaksi, piti tehdä kasvatustieteessä jonkinlainen lopputyö. Kaikki opiskelijat ilmoittautuivat hullunlailla ilmoitustaululla olevien eri ohjaajien ryhmiin. Luokanopettajaopiskelijoille on tyypillistä äärimmäinen innokkuus ja ulospäin suuntautuneisuus ja me-henki, me me me! Ilmoittauduin viimeisenä ryhmään, jossa ylipäätään oli tilaa.

Onnekseni pääsin jo edesmenneen suomalaisen kasvatustieteen legendan professori Erkki Viljasen ryhmään, sillä pidin kovasti hänen omalaatuisesta huumorintajustaan. Professorin meille antama aihe oli opettajien erikoistumisopinnot.

Ryhmä hajautettiin ympäri Suomea, piti kysellä opettajilta heidän mielipiteitään eri kouluissa. Kyselin rekseiltä haastattelulupia, ongelma oli, vaikka sainkin lupia, juuri missään koulussa minua ei iloisesti otettu vastaan, koska kyselyt tehtiin välituntisin. Ajattelin silloin, "ihme jurnukoita ovat nuo oikeat maikat".

Kun teetän oppilaille ryhmätöitä, en halua, että kukaan oppilas jää jämäksi, jota kukaan ei halua ryhmäänsä. Toisaalta olen sitä mieltä, että kaikkien on opittava tulemaan toimeen kaikkien kanssa. Jossain vaiheessa ajattelin, että pitää olla joku ehdottoman neutraali tapa jakaa ryhmät.

Teetin palikkapussin.

Pussin ompeli minulle jo nyt aikuinen ihminen, Henna Martikainen, joka oli erittäin taitava käsitöissä. Sahasin vannesahalla koivusta yhtä monta kuutiopalikkaa kuin minulla oli oppilaita. Kirjoitin palikoihin poikien etunimet sinisellä ja tyttöjen nimet punaisella.

Arvon ryhmät palikkapussista, mistä oppilaat pitävät kovasti. Arvonta on kuin joku lottoarvonta.

Yleenså teen neljän hengen ryhmiä sattumanvaraisesti. Joskus teen ryhmiä siten, että tyttöjä ja poikia tulee ryhmiin yhtä monta. Oppilaista on erityisen jännittävää, kun vetelen pussista palikoita tyttöpoikaparityöskentelyyn. Jännite ilmassa on silloin käsin koskelteltava.

Erityisen paljon käytän pussia leijonatunneilla, Lions Quest, elämisen taitojen oppitunneilla.

Ujoakin ujompi oppilas (Properuskoulu 26.3.2012)

Happee, happee!

Onko ihminen muka rotta?

YLE 13.2.

Hapenottokyky vaikuttaa oppimiseen

Säännöllinen liikunta edistää oppimista, osoittaa Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian ja psykologian laitosten tutkimus. Hyvä hapenottokyky parantaa tutkimuksen mukaan sekä ihmisten että eläinten suoriutumista muistitehtävistä.

Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian ja psykologian laitosten yhteinen tutkimus osoittaa, että fyysinen aktiivisuus on hyväksi aivoille iästä riippumatta.

Tutkimuksessa testattiin rottia, joista osa oli synnynnäisiä huippujuoksijoita ja osa keskimääräistä heikompia juoksijoita. Kantojen välinen ero oli yli viisinkertainen siinä, miten ne suoriutuivat ihmisen maksimirasituskoetta vastaavassa testissä.

Rottia testattiin oppimistehtävässä.

Jyväskylän yliopiston tutkimus vahvistaa arkikokemuksia.

Happihyppely silloin tällöin piristää päänupin toimintaa.

Joissain kouluissa pidetään oppitunnit kahden tunnin jaksoissa. Olen joskus miettinyt, että onko moinen järkevää? Jaksavatko pienet lapset opiskella 90 minuuttia putkeen? Aikuisetkaan eivät jaksa. Hyvä esimerkki on opettajien veso-koulutukset, kauaa ei kestä, kun ensimmäiset päät alkavat nuokkua.

Koulumme osallistuu paraikaa Liikkuva koulu -hankkeeseen. Liikunnallista kerhotoimintaa on tehostettu. Pihoilla on välituntiliikuttajia. Uusinta on, että ns. pitkällä välkällä lapset voivat luistella koulun jäällä opettajan valvonnassa.

Olemme oikeilla jäljillä. Tosin alkusyke kerhotoiminnan tehostamiseen ja välituntiliikuttamiseen ei ollut oppiminen. Olemme huomanneet, että osa oppilaista putoaa liikunnan sykkeestä kolmannella tai neljännellä luokalla. Jotkut kuudesluokkalaiset puuskuttavat jo juostuaan kerran lentopallokentän ympäri.

On aivan selvää, että huonokuntoisella on heikommat eväät oppimiseen kuin muilla. Ihminen vaatii kunnon ravintoa ja riittävästi liikuntaa.

1. Kouluruuan laatua on kehitettävä.

2. Liikunnan osuutta opetuksessa on lisättävä.

Kotona on huolehdittava, että lapsi saa riittävästi lepoa.

Iltalehti: Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että ikääntyvät ihmiset, jotka harrastavat liikuntaa, sairastuvat harvemmin vanhuusiän muistisairauksiin kuin ne, jotka eivät harrasta liikuntaa.

Täytin juuri 56-vuotta. Pitänee lisätä pökköä pesään.

Lukihäiriöt selville jo ennen koulun alkua

Hesarin paperiversiosta pikku-uutinen, joka voi olla monelle lapselle suuri...

HS 4.9.

Lasten lukivaikeuksia voidaan arvioida jo alle nelivuotiailta

Uusi arviointimenetelmä selvittää lapsen tarpeen erityistukeen jo ennen erityiskoulua.

Lasten lukemisen ja kirjoittamisen (luki) vaikeuksia voi arvioida jo 4-5 vuoden iässä. Arviointeja voi tehdä puolen vuoden välein sen jälkeen, kun lapsi on kolme ja puoli vuotta vanha.

Jyväskylän yliopistossa on kehitetty uusi arviointimenetelmä, joka antaa tietoa lapsen valmiuksista. Yliopiston Niilo Mäki -instituutti julkaisi siitä oppaan.

Tutkimuksen mukaan noin joka kymmenes lapsi (6-12 prosenttia) tarvitsee erityistukea oppiakseen lukemaan ja kirjoittamaan. Juuri lukihäiriöt aiheuttavat lapsille eniten oppimisvaikeuksia koulussa.

Tutkimukset vahvistavat, että perimällä on osuutensa lukivaikeuksiin. Niitä voidaan lievittää yksinkertaisten harjoitusten avulla.

Lukemaan oppimisen (ja lukemisen opettamisen) ongelmat tulivat minulle hyvin ajankohtaisiksi, kun opetin ekaa luokkaa kaksi vuotta sitten. Opettajan on äärimmäisen vaikeaa päätellä, onko kyse lukemisen oppimisen viivästymisestä tai lukihäiriöstä.

Ennen kuin lapsen lukihäiriö on kunnolla määritelty, koulussa on kulunut aikaa sellaiset pari-kolme vuotta. Uusi arviointimenetelmä auttaa lukivaikeudesta kärsivää lasta valtaisasti. Lasta voidaan auttaa jo ennen kouluun tuloa.

Koulussa ei enää  tarvitse arvuutella paria vuotta, vaan tieto on selvä jo lapsen tullessa kouluun. Opettajat pääsevät suoraan hommiin.

Olen huomannut, että monet vanhemmat huomaavat lapsensa lukihäiriön aikaisemmin kuin opettajat. Koulussa lapsi voi hukkua pulpettiinsa, kun taas kotona isä ja äiti joutuvat painimaan kunnolla lapsensa kanssa lukemisen opettelussa.

Arviointikeskusteluissa on tullut ilmi, että ne vanhemmat, joilla itsellään on lukihäiriö tai ollut kouluaikana ongelmia lukemisen oppimisessa, tajuavat asian helposti. Arkikokemukset vahvistavat tutkimukset, joilla on osoitettu, että perimällä on osuutensa lukivaikeuksiin.

Suomalainen esikoulujärjestelmä on ilmeisen tehokas, sillä monet lapset osaavat lukea jollakin tasolla jo tullessaan kouluun. Koulussa lukemisen oppimiseen on aina kiinnitetty suuresti huomiota, periksi ei ole annettu. Suomessa kaikki lapset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan toisin kuin monissa ns. sivistysvaltioissa kehitysmaista puhumattakaan.

Meillä kyse on lukemisen laadusta, hauki-on-kalasta lukemisen ymmärtämiseen.

Suomalaista kouluvientiä

Yle 18.1.

Suomalainen peruskoulumalli viedään Abu Dhabiin

Suomen kiitettyä koulujärjestelmää viedään arabimaihin. Arabiemiraateissa sijaitseva Abu Dhabi ryhtyy nimittäin kehittämään opetusjärjestelmäänsä suomalaisopein.

Maahan aiotaan perustaa kaksi suomalaisen mallin mukaista peruskoulun ala-astetta. Suomalaisille opettajille tarjoutuu mielenkiintoisia työmahdollisuuksia, jos koulutusvientihanke etenee toivotusti. Suomesta on tarkoitus rekrytoida 18 opettajaa, kaksi rehtoria sekä muutamia erityisopettajia.

Hanketta vetää Jyväskylän yliopiston omistama konsulttiyritys, jonka johtaja neuvottelee parhaillaan Abu Dhabissa.

Koulujärjestelmää ei voida viedä maasta toiseen. Muutaman suomalaisen opettajan vieminen ei kesää tee. Jotenkin ymmärtäisin vielä sen, että suomalaiset lähtisivät kehittämään opettajien koulutusta soveltaen paikallisiin olosuhteisiin.

Koulutus jos jokin, on erittäin kulttuurisidonnaista. Valmis suomalainen malli sellaisenaan ei voi toimia muualla kuin meillä. Suomalainen koulumalli on vuosisataisen kehityksen tulos. Lisäksi jos Abu Dhabia ajatellaan, niin pitäisi tehdä melkoinen "oikaiseva aikahyppy". Ja kuinka ihmeessä esim. suomalaisen opettajan selkärankaa voidaan siirtää muualle?

Iltauutisissa sanottiin, että Abu Dhabiin mennään opettamaan neljää oppiainetta. Aika irralliselta tuntuu.

Paljon parempi olisi, että myytäisiin opettajien koulutusta. Joko Muhammed menee vuoren luo tai päinvastoin. Rahdattaisiin opiskelijoita suomalaisiin yliopistoihin ja perittäisiin opiskelusta mojova maksu. Toisaalta voitaisiin alkaa kouluttaa opettajienkouluttajia viennin tarpeisiin.

En nyt tätä hanketta tuomitse, vaikka olenkin skeptinen. Kaikenlainen vientivetoinen yritystoiminta on aina suotavaa.