Opettajan työn rajat

Opettaja 16.9.

Opettajat tyrmistyivät

Osa opettajista on tyrmistynyt kaupungin suunnitelmista. Vantaalla on kehitetty erityisopetusta pitkään. Alueellinen malli on koettu hyväksi ja toimivaksi.

Alueellisissa erityisluokissa on voitu erikoistua tietynlaisiin oppimisvaikeuksiin, kuten dysfasiaan. Opettajat pelkäävät, että jatkossa luokista tulee liian heterogeenisiä, kun erilaisista oppimisvaikeuksista kärsivät kerätään samaan luokkaan.

Iso riski piilee siinä, miten halukkaita erityisopettajat ovat siirtymään lähikouluihin. Hellberg epäilee, että moni työskentelisi mieluummin sellaisessa yhteisössä, jossa on muitakin erityisopettajia ja kollegiaalista tukea.

Pula kelpoisista erityisopettajista vaivaa Vantaata. Rekrytointi voi vaikeutua entisestään, jos opettajat kokevat, ettei heitä pidetä tarpeellisina.

Kunnianhimoista suunnitelmaa Vantaan koko perusopetuksen laadun parantamisesta on valmisteltu perusteellisesti 50 asiantuntijan voimin. Suunnitelma erityisopetuksen muutoksista on lausuntakierroksella 7. lokakuuta saakka. Opetuslautakunta käsittelee asiaa marraskuussa.

Myös vantaalainen erityisopettaja Kari Kinnunen liippaa aihetta Opettaja-lehden kirjoituksessaan, Opettajaa ei saa jättää yksin.

Minulta on kyselty, mitä vantaalaiset opettajat ajattelevat uudesta lähikouluperiaateluonnoksesta.

Oma näkökulmani on melko suppea, koska olen luokanopettaja. Teen työtäni yhdessä koulussa. Olen paikkaeläin.

Olen tiedustellut asiaa "ympäri-ämpäri". Moni vantaalainen erityisluokanopettaja on tyrmistynyt. Moni heistä kokee, että elämäntyö vedetään klosetista alas. Erityisopettajien huoli kollegiaalisen tuen mahdollisesta häviämisestä on täysin ymmärrettävää.

Ulkovantaalaiset opettajat ovat lähinnä hämmästyneitä.

Onko uudistusluonnosta tehdessä ajateltu opettajia ollenkaan?

Aivan varmaa on, että työmäärä kasvaa. Ja kyse on jälleen kerran resursseista, rahasta.

Kokousten ja suunnittelun määrä voi jopa moninkertaistua. Opettajatkin tekevät ansiotyötä. Mihin vedetään opettajan työn äärimmäinen raja? Kuka määrittelee äärimmäisen rajan? Maksetaanko lisääntyneestä työstä korvausta ollenkaan? Jaksanko?

Opettajat sekä kunnissa että OAJ:ssa varmasti miettivät samoja asioita, ja lausuntoja aletaan rustailla. Toivottavasti niitä lausuntoja alkaa kolahdella vantaalaisten päättäjien postilaatikoihin päätöksenteon tueksi.

Yleensä on niin, mitä Vantaalla ensin, sitä muualla perässä. Nyt opettajien passiivisuus ei todellakaan ole hyväksi. Opetuksen suurimmat asiantuntijat olemme me, suomalainen opettajisto.

Koko 30-vuotisen työurani ajan opettajia on viety kuin pässiä narusta. Olisiko nyt paikka leikata se naru poikki?

Erityisopetus ojasta allikkoon?

Hesarin paperiversiosta:

HS 10.9.

Vantaa haluaa siirtää lapset erityisryhmistä lähikouluihin

Erityistä tukea tarvitsevat lapset halutaan siirtään Vantaalla erityisryhmistä omiin lähikouluihinsa. Tarkoitus on tehdä erityisopetuksesta aiempaa joustavampaa niin, että lapset voisivat olla välillä isossa luokassa ja välillä pienessä ryhmässä.

"Jos lapsella on vaikkapa kielellisiä vaikeuksia, hän voi silti hyvin olla esimerkiksi liikunta- ja musiikkitinneille isossa ryhmässä. Tätä yhteistyötä haemme lisää.", sanoo Vantaan kaupungin perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo.

Kalon mukaan suunnitelmissa ei ole kyse säästöistä, sillä mistään ei leikata. Olemassa olevat voimavarat jaetaan uudestaan ja tarkoitus on siirtää noin kolme neljäsosaa erityisopetuksesta lähikouluihin. Uudistus ei koske kaikkein  vaativimpia opetusryhmiä, kuten polikliinisia luokkia.

Vantaan kaupungin sivuilta:

Vantaan perusopetusta uudistetaan lähikouluperiaatetta vahvistamalla

Enkeliporsaan aikaisempia kirjoituksia aiheesta:

Keskustelutilaisuus erityisopetuksesta

Henna Virkkunen - haloo! 

Jätetäänkö pienet erityisoppilaat heitteille?

Suunnitelmaa on valmisteltu perinpohjaisesti, oletan, että ehdotus menee läpi.

Asia tulee varmasti herättämään paljon keskustelua perheissä, kouluissa ja julkisuudessa. Olen ollut Vantaalla töissä yli 30 vuotta, mielenkiintoista on, että halumme aina olla uudistusten kärjessä. Kärjille tuppaa tulemaan virheitä, joista muut "perässähiihtäjät" ottavat opikseen.

Olen seurannut koulutuspolitiikka niin pitkään, että sana uudistus saa niskavillani aina pystyyn.

Ilkka Kalonkaan mukaan suunnitelmissa ei ole kyse säästöistä, mutta "työelämän uudistuksissa" lähes aina kyse on säästöistä. Sanaa uudistus käytään härskisti sellaisissakin yhteyksissä, kun tehdään selvää takapakkia, vrt. teollisuus ja yksityinen sektori.

Ei ole olemassa tyyppierityisoppilasta kuten ei ole olemassa tyyppi-ihmistäkään, kaikki ihmiset ovat erilaisia. Koulussamme on ollut muutamia erityisluokkia. Olemme kokeilleet erityisoppilaiden integrointia esim. liikuntaan, kokemukset ovat olleet hyvin ristiriitaisia. Olemme joskus joutuneet "hyllyttämään" erityisoppilaita liikunnasta käytöshäiriöiden takia, ko. oppilaat ovat olleet vaarallisia muille oppiaille eikä liikunnanopetuksesta ole tullut mitään. Entisiä ns. tarkkiksia ei enää ole.

Osa erityisoppilaista on sopeutunut isomman ryhmän liikunnanopetukseen mainiosti ja heille on ollut siitä hyötyä.

Vantaan kaupungin sivuilta:

Jos erityisluokkakeskittymät puretaan, voidaan noin 150 ryhmän erityisluokanopettajaa ja 100 laaja-alaisia erityisopettajia vastaava resurssi jakaa kaikkien koulujen käytettäväksi. Täten jokainen koulu saisi eritysopettajan kutakin 80 oppilasta kohden. Tällä hetkellä kouluissa on 1 laaja-alainen erityisopettaja 250 oppilasta kohden.

Uudistus jakaisi tuen resurssit siten, että lähikoululla on mahdollisuus saada lisäopettajia siten, että tuki voidaan järjestää omalla lähikoululla. Erityisluokkien määrän koulu päättäisi itse annettujen resurssien ja oppilasrakenteen pohjalta.
(Vantaan kaupungin sivuilta)

Omassa koulussani on nelisensataa oppilasta, saisimme viisi erityisopettajaa lisää, mikä ei tee kesää. Luokkia on parisenkymmentä, lisäksi meillä on kolme erityisluokkaa. Koulussamme on vain kolme koulunkäyntiavustajaa.

Resurssit eivät riitä.

Jotta opetus olisi asiallista, jokaiseen luokkaan, johon sijoitetaan erityisoppilaita, pitäisi sijoittaa myös yksi erityisopettaja. Laskelmieni mukaan meille nyt tulisi viisi erityisopettajaa lisää kolmen entisen lisäksi, yhteensä meillä olisi kahdeksan erityisopettajaa. Tämä tarkoittaa noin 12 erityisopettajan vajetta, mikäli jokaiseen tavalliseen luokkaan hajasijoitettaisiin erityisoppilaita.

Laaja-alaisia erityisopettajia, joita koulussamme on kaksi, ei voida laskea tähän resurssiin mukaan, koska heillä on aivan riittävästi töitä ns. tavallisten oppilaiden oppimisongelmien kanssa. Harva tietää, että esim. korjaava puheopetus on kouluissa ajettu alas.

Kuinka on koulunkäyntiavustajien laita? Moni erityisoppilas tarvitsee oman avustajan. Tällä hetkelläkin tavallisissa luokissa on avustamista tarvitsevia erityisoppilaita, koulunkäyntiavustajista on huutava pula. Joka luokkaan pitäisi palkata yksi koulunkäyntiavustaja.

Tavoitteena on, että kaikille oppilaille, myös lahjakkaille, voitaisiin antaa enemmän oman taitotasonsa mukaista opetusta. Oppilasta ei tarvitse siirtää tuen saamiseksi toiseen kouluun, koska omalla lähikoululla on jatkossa resursseja ottaa oppilaan erityisiä tuen tarpeita huomioon. (Vabntaan kaupungin sivuilta)

Lahjakkaiden opetukselle lisätukea? Tämä vaatisi taas lisäresursseja. On aivan selvää, kun luokissa on erityisoppilaita, tuen pääpaino kohdistuu heihin.

Vai onko ajatuksena luoda kouluihin oppiainekohtaisia tasoryhmiä, joista peruskoulun alkuvaiheessa saatiin erittäin huonoja kokemuksia?

Kun erityisoppilaita aletaan urakalla tavallisiin luokkiin ripotella, suunnittelun määrä lisääntyy räjähdyksenomaisesti.

Luokanopettajien ja erityisopettajien pitää tehdä saumatonta yhteistyötä, mikä ei aivan "pyhällä hengellä" onnistu. Suunnittelu vaatii aina aikaa ja aika maksaa.

Jotta kaikki hyöty opetuksesta saadaan irti, pitää tehdä yhteistyötä erityisoppilaan vanhempien kanssa. Henkilökohtaisia oppimisen ja kasvun suunnitelmia pitää tehdä yhdessä ja päivittää niitä.

Mistä löydämme ajan suunnitteluun?

Jo nyt luokanopettajien päivät ovat pitkiä. Oppituntien aikana ei voi suunnitella, vaan työ jää tehtäväksi koulupäivän jälkeisille tunneille. Viime vuosina opettajienkokousten määrä ja käsiteltävien asioiden määrä ovat lisääntyneet rajusti. Ei ole mitenkään poikkeavaa, että perinteisten opettajienkokouksiin kuluu parisen tuntia per viikko. Samaan aikaan opettajia kehotetaan luokka-astekohtaiseen suunnitteluun.

Tiedän, että peruskoulujemme opettajisto on korkeasti koulutettua, motivoitunutta ja tunnollista. Mutta jossain vaiheessa kamelinselkä taittuu, ja osa opettajista uupuu. Tiedän pari erityisopettajaa, jotka väsyivät jatkuvaan palaveeraamiseen, mikä vei voimia varsinaiselta opetustehtävältä. He uupuivat ja joutuivat lopettamaan työt ennen aikojaan.

Ovatko kunnat työnantajina valmiita maksamaan lisäpalkkaa, kun opettajien työmäärää kasvaa?

Suunnittelussa ei ole otettu huomioon koulujen tiloja. Kouluissa ei ole riittävästi pienryhmäopetustiloja. Kun kouluumme alueellisesti keskitettiin erityisluokkia, joita parhaimmillaan oli viisi, nyt kolme, kaikki erikoisluokat pantiin tavalliseen luokkakäyttöön. Meillä ei ole enää kirjastoa, kuvataide-, musiikki- tai englannin luokkaa. Oppilaat joutuvat piirtämään tai maalaamaan luokan lattialla, musiikinmaikat väsyvät soittimien rahtaamiseen ympäri koulua.

Nykykoulurakennuksia ei ole suunniteltu pienryhmäopetukseen. Isoihin kouluihin tullaan varmasti tekemään muutamia erityisluokkia myös tulevaisuudessa. Kouluja tullaan saneeraamaan ja uusi tiloja tullaan rakentamaan, mikä tulee kalliiksi.

Tarkoitus on tehdä erityisopetuksesta aiempaa joustavampaa niin, että lapset voisivat olla välillä isossa luokassa ja välillä pienessä ryhmässä. (Ilkka Kalo)

Onko erityisoppilaan hyppyyttäminen järkevää? Lapset tarvitsevat ympärilleen tutun ja turvallisen tilan, erityisoppilaalle oman opettajan merkitys on suuri. Erityisoppilas hukkuu helposti suureen ryhmään.

Luokanopettajille sälytetään kovasti uusia tehtäviä. Esim. kouluihin ei enää palkata englanninopettajia eläkkeelle lähtevien tilalle. Tulevaisuudessa alakouluissa englantia opettavat luokanopettajat. Näyttää siltä, että meihin luotetaan sokeasti.

Liikumme nyt vaarallisilla ja arvaattomilla vesillä. Melkoista riskinottoa.

Opettajille lisäpalkkaa hankalista oppilaista?

HS 7.8.

Sunnuntaisuomalainen: Yhä useampi opettaja saa lisäpalkkaa hankalista oppilaista

Hankalien oppilaiden opettamisesta maksettavia palkanlisiä saa vastaisuudessa yhä useampi opettaja. Opetusministeri Jukka Gustafssonin (sd) mukaan valtio aikoo antaa lisää rahaa perusopetukseen kunnissa, joissa on esimerkiksi maahanmuuttajia.

Kunnat voivat käyttää lisärahoja hankalien lasten opettamisesta opettajille maksettaviin lisiin. Asiasta kertoo Väli-Suomen Median Sunnuntaisuomalainen.

Hankalien lapsien opettamisesta maksetaan erityistä lisää jo nyt kymmenissä kunnissa. Lisää sanotaan haasteellisen luokan lisäksi.

Luokan haasteellisuutta opettajalle lisää esimerkiksi se, että luokassa on huonosti suomea puhuvia maahanmuuttajia tai oppilaita, jotka tarvitsevat erityistä tukea. Myös suuri ryhmäkoko voi lisätä haasteellisuutta, kuten sekin, että vanhempiin täytyy pitää erityisen paljon yhteyttä.

Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen ennakoi Sunnuntaisuomalaisessa, että haasteellisen luokan lisän maksaminen yleistyy nopeasti. Päätäntävalta lisän maksamisesta kuuluu kunnille.

Toivottavasti Gustafssonin sana pitää.

Vantaalaisena opettajana, jolla on ollut haastavia oppilaita luokassaan iät ja ajat, olen ihmetellyt, miksei moista rahaa ole ennen jaettu. Parhaimmillaan luokassani on ollut kuusi maahanmuutajaoppilasta ja liuta erityisoppilaita päälle. Mitään lisäkorvausta ei herunut. Luokassa ei ollut edes avustajaa.

Tulevaisuudessa erityisoppilaita integroidaan tavallisiin luokkiin yhä enemmän, ja aivan varmaa on, että rahaa ei liikene lisää päteviin koulunkäyntiavustajiin. Pysyvä samanaikaisopetus erityisopettajan kanssa jäänee myös haaveeksi.

Ihmeellistä on, että luokkakoko ei ole vaikuttanut palkkaukseen.

Jos teet enemmän työtä, saat samaa palkkaa kuin muutkin opettajat. On aivan sama onko opettajalla 10 tai 30 oppilasta. Jossain vaiheessa suurten kuntien opettajat yrittivät saada aikaan oikeudenmukaisen korvauksen suurista luokista, mutta silloin suurin osa opettajista opetti pikkuluokkia, eikä asia edennyt puusta pitkään.