maanantai 22. maaliskuuta 2010

"Anna mulle euro ruokaan"

Ehdotan euroliikettä kouluruokailuun.

Minimihinta kouluruuan tarvikkeisiin olisi määriteltävä yhdeksi euroksi. Nyt ruokaa tehdään joissain kunnissa hieman yli puolella eurolla, noin kuudellakymmenellä sentillä.

Vertailun vuoksi:

Suomalaiset eivät ymmärrä mitään "Big Mac-indeksistä", mutta tuoppi-indeksin suuruuden jokapoika ja -tyttö tajuaa. Helsingin keskustassa oluttuoppi maksaa noin 5 euroa - suomalaista pikkukoululaista syötetään päivittäin noin kymmenesosalla.

Hävettää niin vietävästi.

"Jatkettua ruokaa"

Iltalehti 22.3.

Kouluruuasta vastaavat vaativat: Lapsille parempaa ruokaa!

Lihapyörykäksi saa kutsua pyörykkää, jossa on vajaat 40 prosenttia lihaa. Ja kalapuikoksi puikkoa, jonka painosta puolet on kalaa. Ja näitä tarjoillaan kouluissa niin kuin ne olisivat oikeata ruokaa. Lihapyörykäksi saa kutsua pyörykkää, jossa on vajaat 40 prosenttia lihaa. Ja kalapuikoksi puikkoa, jonka painosta puolet on kalaa. Ja näitä tarjoillaan kouluissa niin kuin ne olisivat oikeata ruokaa.

Koska ruokatarvikkeisiin on käytössä vähimmillään noin 60 senttiä per oppilas, keittiöiden tilauslistalle voi päätyä halvin markkinoilla oleva lihapyörykkä. Koululaisten lautaselta löytyy sen jälkeen pyöryköitä, joissa korppujauhoja ja perunaa on enemmän kuin lihaa.

Mieleeni tulee väkisin sota-aika, vaikka en silloin ollut olemassakaan. Pettua ja korviketta. Silloin "jatkaminen" oli ymmärrettävää, kun ruokaa ei ollut. Nyt Suomi ja suomalaiset voivat keskinmäärin ottaen taloudellisesti paremmin kuin koskaan ja lapsille tarjotaan kouluissa "jatkettu ruokaa".

Osalle oppilaista, joiden vanhemmat ovat pudonneet "jaettavan mammonan" kyydistä tai joiden vanhemmat eivät muiden syiden takia kykene tarjoamaan kunnollista päivittäistä ravintoa, kouluateria on päivän ainoaksi tarkoitettu kunnollinen ateria. Tai ainakin pitäisi olla.

Hävettää vietävästi.

Nyky-Suomessa lapsille tarjotaan "muodollista ruokaa", kuudella kymmenellä sentillä per päivä. Millä oikeutuksella näin tehdään? Olen aivan varma siitä, että suurin osa suomalaisista haluaa lapsille kunnollista ruokaa. Rahaa Suomessa on. Kyse on aina siitä, kuinka raha jaetaan.


Yksi pieni helpotus asiaan on tulossa, kun sosiaali- ja terveysministeriö julkaisee oppaan, jolla ravitsemuskriteereiden noudattamista terästetään.

Tämä on tyypillistä höpö-höpöä, koska kyseessä on vain suositus. Lait ovat sitä varten, että niitä noudatetaan.

Kouluruokailun ravitsemuskriteerit pitää kirjata lakiin.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Kahdeksan tunnin työpäivä

Yle 17.3.

Aineopettajat kaipaavat lisätunteja

Opetushallituksen pääjohtajan Timo Lankisen vetämä työryhmä valmistelee parhaillaan perusopetuksen tavoitteiden ja tuntijaon uudistamista. YLE Uutiset kysyi aineiden opettajia edustavilta liitoilta, mikä olisi heistä riittävä tuntimäärä heidän omille oppiaineilleen. Esimerkiksi valittiin peruskoulun seitsemäs luokka.

Muutamien aineiden edustajat olivat nykyisiin tuntimääriin tyytyväisiä. Esimerkiksi matematiikan, fysiikan, kemian ja terveystiedon tuntimäärä seitsemännellä luokalla oli niitä edustavien opettajajärjestöjen mielestä riittävä. Valtaosa oppiaineiden edustajista kuitenkin kaipasi lisää viikkotunteja, yhtä tai jopa useampia. Ainoastaan biologian ja maantiedon opettajat eivät vastanneet, mutta hekin ovat ilmaisseet työryhmälle kaipaavansa lisää painoarvoa oppiaineilleen.

Yhteenlaskettuna toiveista tulisi 40 tunnin kouluviikko, eli päivän keskipituus olisi kahdeksan tuntia.

Niin odotettu "uutinen" kuin olla ja voi. Jokainen aineenopettaja arvostaa sen verran omaa oppiainettaan, että kyselyn tulos oli selvä.

Näyttää hyvin vahvasti siltä, että taito- ja taideaineineden määrää tullaan lisäämään.

Oma veikkaukseni on, että alakouluihin tulee lisää liikuntaa ja yläkouluihin tulee lisää musiikkia ja kuvataidetta. Olisi hyvä, että yläkouluissa luovuttaisiin valinnaisuudesta ko. aineiden suhteen. Musiikki ja kuvataide kuuluvat kaikille.

Tuskin oppilaitten kokonaistuntimäärää per viikko tullaan lisäämään kuin parilla tunnilla. Rahaa ei kertakaikkiaan löydy edempään. Lankisen mukaan muutokset tulevat olemaan suurempia kuin edellisessä tuntijakouudistuksessa.

Tuskinpa saan sitä toivomaani shakin paria viikkotuntia. Niin paljoa sentään ei tässä maassa kulttuuria arvosteta.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Tapainturmellus

STT-HS 10.3.

Häiriköinnistä on tullut arkipäivää yläkouluissa

Peruskoulun yläluokilla kännykän käyttö, kiroilu ja häiritsevä puhuminen tunneilla ovat arkipäivää. Tämä selviää MTV3:n 45 minuuttia -ohjelman kyselystä opettajille. Peräti kolme neljästä opettajasta sanoi, että järjestyksen ylläpito vie aikaa ja voimia opetustyöstä.

Vastanneista lähes 60 prosenttia sanoi kännyköiden tai musiikkisoitinten haittaavan opetusta päivittäin. Kiroilua joutui joka päivä kuuntelemaan melkein 40 prosenttia.


Mielenkiintoista on, että alakoulun kilteistä kuutosluokkalaisista tulee moisia häiriköitä, vaikka monilla, varsinkin tytöillä, murrosiän kuohuntavaihe on aikaistunut. On oppilaita, joiden murrosikä "kuohuu pahimmillaan" alakoulun viimeisillä luokilla.

Miksi tapainturmellus hyväksytään yläkoulussa? Ollaanko siellä liian höveleitä? Minä en salli oppitunneillani missään nimessä kännyköiden tai musiikkisoitinten käyttöä haistattelusta puhumattakaan. On erittäin kummallista, kun alakouluisssa opetetaan oppilaat olemaan sisällä ilman pipoa tai olla pitämätttä jalkoja pulpetilla, niin joissain yläouluissa sallitaan moinen meno.

Kerron karmean esimerkin. Olin leirikoulussa oppilaitteni kanssa ruokailemassa, kun sisään ampaisi mölisevä yläkoulun poikaryhmä opettajansa kanssa. Ruokaillessa pojilla oli pipot päässä, kiroiltiin ja mölistiin, opettaja ei tehnyt elettäkään, omat oppilaani katsoivat ihmeissään.

Menin rauhallisesti poikien pöytien luo ja sanoin, että "eiköhän oteta pojat pipot pois päästä ja keskitytään ruokailuun". Pojat lopettivat kiroilun ja mölinän ja ottivat pipot pois päistään. Opettajaan en kehdannut vilkaistakaan, tilanne oli niin nolo.

Toisaalta olen ollut muutaman kerran shakkikisoissa korsolaisessa yläkoulussa, jossa ruokailu sujui kertakaikkiaan mallikelpoisesti. Siellä ei kiroiltu tai mölisty, eikä pidetty pipoja päässä. Ruokalassa on aina ollut ilo ruokailla, niin hyvä järjestys siellä on. On siis yläkouluja ja yläkouluja.

Liika sallivuus on nuorelle ihmiselle pahasta.

Joskus heille on sanottava ei, noin ei saa tehdä. Kuka muukaan niin koulussa sanoo, jos ei sitten oma opettaja? Yläkouluissa opettajat eivät saa paeta oman aineensa taakse. Uusimmat aineenopettajasukupolvet ovat onneksi oivaltaneet opettajuuteen kuuluvan kasvatustehtävän. Olen hämmästynyt, mikä muutos myönteiseen suuntaan on tapahtunut, kun oman alueeni yläkouluihin on tullut niitä nuoria aineenopettajia. Heillekin se oma oppiaine on edelleen tärkeä, mutta he näkevät koulunsa ja oppilaansa muutenkin kuin oman oppiaineensa siivilän läpi. He kasvattavat oppilaita.

Puolet opettajista on jättänyt puuttumatta oppituntiin kuulumattomaan keskusteluun luokassa. Joka kolmas taas on antanut käyttää puhelinta tai musiikkisoitinta. Joka viides on jättänyt kiroilun huomiotta.

Haloo! Juuri tästä on kyse. 

Väliinpitämättömyydestä tai heikkoudesta.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Ruotsi valinnaiseksi

HS 2.3.


Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n koulutusjohtajan Markku Koposen mukaan olisi aika luopua pakollisesta ruotsista ja tehdä siitä valinnainen aine peruskoulussa.

Koposen mukaan ruotsista on tullut tulppa monipuolisemman kielitaidon hankkimiselle, sillä ani harva kykenee opiskelemaan peruskoulussa yhtä aikaa kolmea vierasta kieltä. Englannin laaja opiskelu taas on ymmärrettävää, koska siitä on tullut maailman kieli myös työelämässä.

Ennakkotiedot EK:n uudesta koulutus- ja henkilöstökyselystä kertovat, että etenkin venäjän kielen merkitys on kasvanut, mutta myös saksan, ranskan, espanjan ja kiinan osaajia tarvitaan yhä enemmän.

Tiedän, että tätä aihetta ei saisi sorkkia, mutta ... jag heter ju Lundell, men ... Koponen on oikeassa.

Ruotsin pakollinen opiskelu Suomessa on kummajainen. Suuri osa suomalaisista lapsista joutuu opiskelemaan vain kolme vuotta ruotsia yläkoulussa. Kuka oppii kielen kolmessa vuodessa? Samaan aikaan painotetaan valinnaisuutta, eikö olisi järkevämpää käyttää kolme vuotta muuhun kuin ruotsin kielen alkeiden pänttäämiseen?

Ruotsin kielen pakkopänttäämisellä on suuri merkitys monen oppilaan koulumotivaatioon. Pitäisin kuitenkin ruotsin kielen pakollisena lukiossa.

Suomalaisten kielitaito on viime vuosina kaventunut aivan valtavasti, kohta ei löydy nuoria saksan tai venäjän kielen taitajia ollenkaan. Espanjaa tai kiinaa tai japania puhuvia ihmisiä on puoli maailmaa pullollaan, ruotsin kieltä puhuvia ihmisiä on noin kymmenen miljoonaa.

On hyvä, että joku merkittävä yhteiskunnallinen henkilö nosti kissan pöydälle. Muuten tämä "suuri suomalainen kielikeskustelu" olisi jäänyt sasistelun tasolle.

"On maailmassa monta, ihmeellistä asiaa. Se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa."

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Koulutus, koulutus, koulutus

HS 1.3.
Etonissakin ihmetellään Suomen koululaitosta

15-vuotiaiden Pisa-tutkimuksessa Britannia saa
saa länsimaisittain varsin keskinkertaisia tuloksia. Matematiikassa se on vasta 24. sijalla, eikä lukemisessakaan (17.) ja tieteessä (14.) ole hurraamista. Näin on siitä huolimatta, että koulunkäynti alkaa jo viisivuotiaana eli britit ehtivät päntätä kaksi vuotta pidempään kuin suomalaislapset.

Koulutus on useimmille brittivanhemmille jatkuva murheen aihe. Jos ei ole rahaa yksityiskouluihin, on pyrittävä muuttamaan alueelle, jolla on laadukas valtion koulu. Sekin voi tulla kalliiksi, sillä hyvä valtion koulu nostaa hintatasoa lähialueilla. Tasa-arvoiset mahdollisuudet ovat kaukainen unelma.

Suomen poikkeukselliset oppimistulokset ovat kiinnittäneet brittipoliitikkojen huomion. Hiljattain oppositiojohtaja David Cameron ehdotti opettajien koulutusvaatimusten tuntuvaa kiristämistä. Hän viittasi suoraan Suomeen, jossa opettajat ovat erittäin hyvin koulutettuja. Etonin käyneen Cameronin mielestä opettamisesta pitää tehdä Suomen mallin mukaan "häpeilemättömän elitistinen" ammatti.

Hesarissa oli hauska mielipidejuttu kakkossivulla. Lontoon kirjeenvaihtaja Anssi Miettinen oli vieraillut Etonissa, missä oli joukolla ihmetelty suomalaisen koululaitoksen tasoa.

Uskon vahvasti siihen, että Suomessa opettajan ammattti on vielä sen verran arvostettu, että ammatti vetää puoleensa myös lahjakkaita ihmisiä. David Cameron on aivan oikeassa siinä, että Iso-Britanniassa opettajien koulutusvaatimuksia on kiristettävä entisestä.

Iso-Britanniassa koulu aloitetaan jo viisivuotiaana. Ehkä järjestelmämme on parempi, koska meillä annetaan lasten olla lapsia kaksi vuotta pidempään.

Iso-Britanniassa on edelleen rinnakkaiskoulujärjestelmä, vaikka suuri idolini Tony Blair yrittti kaventaa yksityisten ja julkisten koulujen eroja. Peruskoulumme on tasa-arvoinen ja toimiva.

Hauskaksi Miettisen jutun tekee Cameronin lausahdus, että opettajan ammatista pitäisi tehdä Suomen mallin mukaan "häpeilemättömän elitistinen" ammatti. Suomessa opettajan työstä elitismi on kaukana, meillä ei ole Etoneja. Itseasiassa meillä ammatin status on vuosien mittaan selvästi proletarisoitunut, olemme ikään kuin pudonneet katedeereilta. Kun itse kävin koulua, opettajien kunnioitus oli suurta, miesopettajat käyskentelivät pitkin koulujen käytäviä puvut päällä ja krakat kaulassa.

Nykyopettajat tekevät haalarihommia.

Etonissa oltiin kiinnostuneita, miksi opettajan ammatti on Suomessa niin suosittu. "Maksetaanko opettajille paremmin?" kysyttiin. Ihmetys oli suuri, kun vastaus saatiin. Hämmästeltiin, miksi lahjakkaat ihmiset sitten valitsevat opettajan ammatin, jos ei sitten rahasta. (Muutama vuosi sitten brittimaikat tienasivat puolitoistakertaisesti suomalaisiin kollegoihinsa verrattuna.)

Vastaukseski tarjottiin "pitkiä lomia".

Täytyy myöntää, että "pitkillä lomilla" oli minullakin sijani ammatinvalintaani tehdessäni. Parasta kuitenkin oli, ettei tarvinnut lukea pääsykoekirjoja, vaan opettajaksi pääsi puhumalla, laulamalla ja piirtämällä eli klassisilla taidoilla. Itse ajattelin jo ennen pääsykoepäivää, että "olen saletissa".

Mutta loppujen lopuksi minäkin olen maikkana "aatteen vuoksi" kuten varmaan moni muukin opettaja. Jotkut kutsuvat "aatetta" kutsumukseksi.

Haalarihommissa.