torstai 22. tammikuuta 2015

Lapset eivät saa opetusta tasa-arvoisesti

22.1. STT


Lapsiasiavaltuutettu Kurttila kiinnittää huomiota kuntien välisiin eroihin koulutuksen järjestämisessä ja oppimistulosten heikentymiseen.

- Suomi on monta Suomea. Lapsen saamassa perusopetuksen määrässä on huomattavat kuntakohtaiset erot, mikä tarkoittaa 9-vuotisessa peruskoulussa reilusti yli lukukauden välistä eroa vähiten ja eniten opetusta antavien kuntien kesken.

Samaan aikaan perusopetuksen loppuvaiheessa olevista pojista joka kahdeksas ei osaa lukea tasolla, joka mahdollistaisi jatko-opinnot tai työelämässä pärjäämisen. Lisäksi perhetausta määrittää lapsen tulevaa koulutusuraa. 

Kun tähän yhtälöön lisätään vaatimukset universaalien palveluiden, kuten varhaiskasvatuksen, rajaamisesta, olemme pian paluumatkalla luokkayhteiskuntaan, Kurttila tiivistää.


Aloitin properuskoulu-blogini kirjoittamisen v. 2009. Olisi pitänyt aloittaa paljon aikaisemmin, sillä jo 1990-luvun puolella oli nähtävissä, mitä tuleman pitää.

1990-luvun kotimaisen laman varjolla suuria omaisuuksia alettiin siirtää taskusta toiseen. Verotuksen keinoin lisättiin tuloerojen kasvua, mm. pääomaverotuksesta poistettiin progressiivisuus.

Suomesta tehtiin väkisin luokkayhteiskunta. Köyhyys alkoi periytyä, ei edes koulutus pysty enää tasaamaan eroja kuten se 1960-80 luvuilla pystyi. Suurin todiste koulutuksen tasaavasta vaikutuksesta on suurten ikäluokkien nousu. Maalta torpista siirryttiin suurten yritysten johtoon, mikä sitä ennen oli haavekuvia vain.

Pikkuhiljaa alettiin tarkoituksellisesti mahottaa peruskoulua. Olen blogissani maininnut pariinkin otteeseen 1990-luvulla pidetystä ammattiyhdistykseni koulutusristeilystä. Vierailijana oli Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) edeltäjän Työnantajain keskusliiton (TT ) Seppo Riski. 

Charmantti Seppo Riski osasi ottaa hienosti yleisönsä, vaikka hän yksiselitteisesti sanoi, että heidän (TT) kannaltaan peruskoulu on turha. Viking Mariellan kokoustilan takapenkin istujat kohahtivat. Vain legendaarinen Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen aktiivi Ville Valkama uskalsi avata suunsa ja arvostella Seppo Riskiä. 

Muut takapenkin istujat, kuten minä, olivat typertyneitä ja hiljaa. Jälkikäteen hävetti.

Peruskoulun mahottaminen on ollut selkeää ja jatkuvaa 1990-luvulta lähtien.

Vain loistavat OECD:n Pisa-koulutusvertailujen tulokset toivat hetkellisiä torjuntavoittoja, mutta nekään eivät vaikuttaneet millään tavalla peruskoulun kurjistamiseen.

Tietyt puolueet aktivoituvat ennen eduskuntavaaleja kerta toisensa jälkeen, järjestävät massiiviisia koulutuskiertueita kuten nytkin, mainostavat olevansa koulutuspuolueYritetään noukkia keskiluokan ääniä, mutta kun vaalit ovat ohi, alkaa koulutuksen hakkaaminen.

Koulun mahottajien tavoite on selvä. Halutaan  ottaa mallia rapakoiden takaa, Ruotsista ja Englannista. Halutaan perustaa yksityiskouluja rikkaille ja niille, joilla on mahdollisuus satsata lastensa koulutukseen. Muut, köyhät ja maahanmuuttajat, jäävät rupukouluihin. 

Pitkään on ollut tiedossa, että Iso Britanniassa ja Ruotsissa on kouluja, jotka eivät pysty opettamaan lapsia lukemaan kunnolla. Maissa esiintyy jopa lukutaidottomuutta, mikä ei ole millään tavalla ylevää eurooppalaiselle demokraattiselle sivistysmaalle.

Suomessa ei ole esiintynyt lukutaidottomuutta suurinpiirtein vuosisataan. Lasta ei kertakaikkiaan ole päästetty koulusta pois, jos hän ei osaa lukea. Suomalainen opettajisto on ollut lukutaidon suhteen ehdoton.

On käsittämätöntä, että kuntien koulutusrahoissa on noin suuret erot. Lasten oppimistulokset riippuvat asuinpaikasta. Toiset saavat enemmän opetusta kuin toiset.

Kurttila toteaa, että olemme palaamassa luokkayhteiskuntaan. Ei pidä paikkaansa.

Suomi on jo luokkayhteiskunta.

Tätä rataa meilläkin alkaa esiintyä uuslukutaidottomuutta.

Peruskouluteesini löytyvät tiivistettynä linkkeineen kahdesta blogikirjoituksestani:


keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Pirullisia verkkohyökkäyksiä


Vantaan koulujen tietoliikenneyhteydet ovat viime aikoina tökkineet pahasti. Verkkoon tehdään jatkuvasti ns. verkkohyökkäyksiä. Tuntuu oudolta, koska Vantaan kaupunki ei ole mikään pankki.

Hyökkäykset ovat ihmeellisen pätkittäisiä. Yhteydet voivat toimia vaikka viisi minuuttia ja taas hyökätään.

Opettajat tulevat oppitunneilta opettajienhuoneeseen vihaisina tai ärtyneinä. Englantia opettanut opettaja kertoi, että opettaminen on yhtä visvaa, kun paljon pakollista oppimateriaalia on jo verkossa. Aamun kuvataiteen tuplatunti meni minulta piloille, kun en voinut näyttää oppilaille virikekuvia ollenkaan niin kuin piti.

Aloimme välitunnilla parin kollegani kanssa miettiä, kuinka riippuvaisia olemmekaan sähköstä ja tietoverkoista. Ei tarvita kuin yksi kunnon aurinkomyrsky, niin koko moderni sivilisaatio menee nurin. Silloin on taas kynällä ja paperilla sekä liitutaululla käyttöä.

On helppo kuvitella muitakin kriisejä kuin aurinkomyrsky.

Ei kannata laittaa kaikkea yhden kortin varaan. Tulevaisuudessakin monipuolinen opetus ja oppimateriaalit ovat valttia.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Taantuvan koulutustason maa

23.10. Kauppalehti


Opetusministeriöstä tuli kylmää kyytiä, kun ministeriö julkaisi raportit suomalaisen koulutuksen tilasta. Koulutustason nousu Suomessa on käytännössä pysähtynyt. Korkeasti koulutettujen osuus putoaa kaikissa ikäluokissa ja perhetausta määrittää taas oppimista.

Suomi on rehvastellut korkealla osaamisellaan. Myös pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelma vannoi koulutuksen nimeen. Suomi piti nostaa koulutuksen kärkimaaksi.

Nyt ministeriön raportti kertoo, että suomalaisnuoret eivät ole enää poikkeuksellisen koulutettuja, vaan noin OECD-maiden keskitasoa.


Opetusministeriön raportit suomalaisen koulutuksen tilasta ovat jääneet liian pienelle huomiolle. 

Raporteissa todetaan, että Suomi on koulutustason suhteen jämähtänyt OECD-maiden keskitasolle, korkeakoulutettujen osuus on pudonnut kaikissa ikäluokissa. Tulos ei ole mairitteleva millään tavalla, kun tiedetään, että OECD-maihin kuuluu maita kuten Chile, Meksiko, Portugali ja Turkki. 

Suomi säästää koulutuksesta, kun muut maat panostavat koulutukseen. Moni maa on porhaltanut Suomen ohi, vaikka onneksi suomalainen peruskoulu ei toistaiseksi ole pettänyt, vrt. Pisa-tulokset. Seuraavia tuloksia odotellaan sydän syrjällään.

Jyrki Kataisen hallituksen kunnianhimoinen tavoite nostaa Suomi koulutuksen kärkimaaksi tuntuu nyt naurettavalta. Jatkuva resurssien alas hilaaminen näkyy. 

Hälyttävintä on, että perhetausta määrittää taas oppimista.  Oleellista on, millaiseen kotiin lapsi syntyy. Koulutusjärjestelmä ei enää pysty tasaamaan eroja. Köyhyydestä on tullut periytyvää. 

Enää ei voida puhua koulutuksellisesta tasa-arvosta. 

1990-luvun teknologista menestystarinaa ei luotu tyhjästä kyseisellä kymmenluvulla, vaan edellisten vuosikymmenten koulutuspolitiikalla. (Kauppalehti)

Itse olen käyttänyt sanontaa, ei Nokiakaan syntynyt pelkällä pyhällä hengellä.

Koulutus luo taloudellista kasvua.

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Opettaja nettikiusaamisen kohteena

13.1. Ilta-Sanomat


Peruskouluikäisten kiusaaminen on siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja poliisi saa tapauksia selvitettäväkseen yhä enemmän. Esimerkiksi opettajia kiusataan aiempaa enemmän netissä, kertoo Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n kehittämispäällikkö Nina Lahtinen.

OAJ:n kolmen vuoden takaisen jäsenkyselytutkimuksen mukaan yli joka kymmenes kaikista vastanneista opettajista kertoi joutuneensa nettikiusaamisen kohteeksi. OAJ:lla ei ole opettajien kokemasta nettikiusaamisesta uudempia lukuja.

– Kun oppilailla on uusia välineitä (esimerkiksi älypuhelimia), niin tavat toimia niin hyvässä kuin pahassa muuttuvat. Kiusaamistavat ovat monipuolistuneet, Lahtinen kertoo.

Esimerkiksi Keskisuomalainen kirjoitti viikonloppuna tapauksesta, jossa oppilas otti kuvan naisopettajasta, kun tämä kumartui eteenpäin.

– Yhdellä napinpainalluksella kuva lähetettiin luokan WhatsApp-ryhmään ja siihen laitettiin teksti ”huoran perse”, komisario Jari Lindholm kertoi lehdelle.


Opettajan ammatti on puolijulkinen ammatti. Mutta silti tuntuu hätkähdyttävältä, että yli joka kymmenes opettaja on joutunut nettikiusaamisen kohteeksi. 

Itse olen joutunut kevyen nettikiusaamisen kohteeksi todistettavasti kerran. Nuorten naisten Demi-lehden keskustelupalstalla kymmenisen vuotta sitten aiheena oli meidän luokka. Löysin viestin googlaamalla, koska on painotettu, että silloin tällöin kannattaa googlata omalla nimellä.

Kai-Ari Lundell on tikkutärkeä paska.

Kymmenen vuotta sitten kamerakännyköitä ei vielä tainnut olla, joten viestissä ei ollut kuvaa. En nyt niin hirveästi mieltäni pahoittanut, koska jollakin kierolla tavalla voi tulkita, että sanapari tikkutärkeä paska ei nyt niin kovin paha sanapari ole.

Mutta seksuaalisväritteiset viestit tai kuvat naisopettajista ovat pahoja, jos opettaja on tunnistettavissa. Huoran perse ei tunnu ollenkaan hyvältä.

Netissä pätevät samat lait kuin muuallakin. Kunnianloukkaus on rikos netissäkin, Lahtinen huomauttaa. (IS)

On selvää, että pahimmissa kunnialoukkauksissa nostetaan varmasti syyte.

Ikävintä on, vaikka kuinka kotona tai koulussa lapsia valistetaan, että nettikiusaamista ei saa tehdä, sitä varmasti tehdään. Kun lapsi on murrosiässä, tapahtuu melkoinen aivomyllerrys, aivot ikään kuin järjestäytyvät uudelleen aikuisuutta varten.

Murrosikäiset lapset ovat tehneet typeryyksiä aina, eivätkä ne aivomyllerryksen takia tule koskaan loppumaan. Toivottavasti niitä typeryyksiä tehdään mahdollisimman vähän.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Ruokolahden homekoululakko

7.1. Yle


Etelä-Karjalassa Ruokolahdella osa kirkonkylän koulun oppilaista aloittaa tänään kolme päivää kestävän koululakon. Oppilaat ja oppilaiden vanhemmat vaativat sisäilmaongelmista kärsivälle koululle kunnollisia väistötiloja. Lisäksi he toivovat kunnalta avoimempaa ja läpinäkyvämpää tiedottamista.

Lakkoon osallistuminen on vapaahtoista, mutta lakkoa järjestävät oppilaiden vanhemmat toivovat mahdollisimman monen perheen osallistuvan siihen.

– Vielä meillä ei ole tietoa, kuinka moni lakkoon aikoo osallistua, kertoo lakkoa puuhaava Sanna Ahtiainen.

Ruokolahden kunta ei vielä ole päättänyt, miten koulun tulevaisuus ratkaistaan. Lakkoilevat koululaiset palaavat takaisin kouluun ensi maanantaina.


Ruokolahdella ärjyvät muutkin kuin leijonat, oikeutetusti. Ruokalahdellakin toivotaan avoimempaa ja läpinäkyvämpää tiedottamista sekä väistötiloja.

Tyypillinen homekoulukaava kulkee suurinpiirtein näin:

- Henkilökunta alkaa epäillä, että koulu on homekoulu. Ensimmäisiä epäilijöitä pidetään luulosairaina. Aina ei uskota, vaikka jollakin opettajalla on havaittu jo selviä homeoireita.

- Joissain tapauksissa koulun henkilökuntaa on hyssytelty tai jopa kielletty puhumaan asiasta julkisuudessa.

- Hyvin tyypillistä on, että tietoa pimitetään tai sen saamista vetkutetaan. Avoimuudesta ei ole tietoakaan.

- Kunnollisia väistötiloja ei löydy.

Millä ihmeen oikeudella tietoa voidaan pimittää? 

Kunta on kuntalaisten. Heillä on oikeus saada tietää. 

On aivan selvää, että henkilökunta on huolissaan omasta terveydestään. Yhtä selvää on, että vanhemmat ovat huolissaan lastensa terveydestä.

Tiedon pimittäminen johtaa siihen, että kuntalaisten ja tiettyjen kunnan virkamiesten välille tulee luottamuspula. Pian epäillään kaikkea, epäillään, vaikka puhutaan tottakin.

Joskus oppilaiden vanhempien on kertakaikkiaan otettava ohjat käsiinsä kuten nyt Ruoholahdella tehdään. Kun muu ei enää auta.

Koska homekoulussa ei voi opiskella, on vuokrattava parakkikouluja väistötiloiksi. Isoissa kaupungeissa, joista löytyy useitakin homekouluja, pitää vuokrata useampia parakkikouluja kuin yksi. Esim. Vantaan kokoisessa kaupungissa voisi olla kaksikin parakeista muodostettua väistökoulua, yksi kummallakin puolen kaupunkia.

Jossain vaiheessa on alettava vaatia päitä vadeille. Homeongelmat eivät synny itsestään. Koulut on joko rakennettu tai korjattu huonosti.

perjantai 2. tammikuuta 2015

Suoraa puhetta inkluusiosta

2.1. Ilkka


Vuoden ajan voimassa ollut koulurauhalaki on tuonut pelisäännöt oppilaan ja opettajan välille. Vanhemmat lakipäätökset ovat kuitenkin vaikuttaneet siihen, että aina opettaja ei saa kuria luokkaan.

Ongelmia ovat tuoneet Suomen Luokanopettajat ry:n puheenjohtaja Matti Sippolan mukaan erityisoppilaat, jotka ovat tulleet normaaleihin luokkiin.

– Erityisluokkia ja erityisopetusta on ajettu alas. Tavallisiin luokkiin on saapunut koulukunnottomia oppilaita. Opettajan aika tunnilla menee työrauhan säilyttämiseen. Tilanteesta kärsivät kaikki oppilaat.

Seinäjokelaisen Sippolan mukaan ajatus oli kaunis, että erityisoppilaat saavat käydä koulua normaaleissa luokissa.

– Tämä olisi kuitenkin vaatinut paljon lisää työvoimaa ja riittävän pienet ryhmäkoot.


Edes inkluusion ajatus ei ollut kaunis, koska tiedettiin tasan tarkkaan, että inkluusioon ei tulla sijoittamaan lisäeuron hyrrääkään. Inkluusio on säästötoimenpide.

Pelattiin rumaa peliä.

Karmeinta on, että suurimmat säästöt ovat vasta edessä. Jotkut kunnat ovat saaneet valtiolta avustusta ryhmäkokojen pienentämiseen. Kohta avustusta ei saada. Normiluokista tulee entistä isompia. 

Koulukunnottomien oppilaiden paikka ei ole normiluokissa. 

Kaikkien lasten oppiminen kärsii, kun opettajan aika menee opettamisen sijasta kurinpitoon. Eniten kärsivät oppimisvaikeuksista kärsivät lapset, joilla muutenkin voi olla suuria keskittymisvaikeuksia.

Opettajat ovat olleet aivan liian hiljaa. Hyvä, että Suomen luokanopettajien puheenjohtaja Matti Sippola puhuu suoraan ja rehellisesti.

Olen kirjoittanut alusta lähtien paljon inkluusiosta. Jos kiinnostaa, paina alla olevista tunnisteista sanaa inkluusio.