Pähkinärinteen kouluni on minun kouluni, sillä tein työtä siellä 32 vuotta ja sijaistan siellä silloin tällöin vieläkin. Koulurakennus valmistui v. 1981, tulin kouluun Hiekkaharjun koulusta v. 1982.
Hiekkaharjun koulu eli Hiekkis valmistui v. 1971 ja se edusti 1970-luvun koulurakentamisen ihannetta solurakenteineen ja kokolattiamattoineen ja siirreltävine seinineen, joita ei sitten koskaan siirreltykään. Seinät olivat kevytrakenteisia, eivätkä pitäneet ääntä kunnolla. Käytävillä oli hukkatilaa valtaisasti.
Myöhemmin Hiekkaharjun koulu remontoitiin totaalisesti, alkuperäisestä koulusta jäivät jäljelle vain seinät. Nyt koulussa on sisäilmaongelmia ja se odottaa korjausvuoroa.
On tarkkaan harkittava kannattaako edes 1970-80 -lukujen koulurakennuksia peruskorjata. Yleensä kustannukset ovat nousseet lähes uuden koulurakennusten kustannusten tasolle, eikä lopputulos ole aina ollut häävi. Usein peruskorjauksen jälkeen on jouduttu uusiin korjauksiin.
Pähkinärinteen koulun eli Pähkiksen peruskorjaus valmistui v. 2016. Koulusta tehtiin uusien oppimisympäristöjen hengen mukainen, ensimmäisten joukossa Vantaalla.
Peruskorjauksen suurin urakka oli koulun ilmastointijärjestelmän uusiminen. Katolle rakennettiin uusi, iso laajennus ilmastointikoneita varten. Jorkut ilmastointiputkien osat ovat kuin nykytaidetta kuten kuvassa.
Ilmanlaatu parani kertaheitolla, ja ennen kaikkea ilmastointilaitteet eivät enää pidä hirmuista ääntä. Kun ennen piti mölyn yli puhua, ääni oli tiukoilla. Yksi opettajistamme opiskeli laaja-alaiseksi erityisopettajaksi jatkuvien äänihuolten takia. Pari-kolme maikkaa käytti puhetta vahvistavia laitteita.
Luokat madaltuivat rajustí ilmastointilaitteiden koteloinnin takia. Parissa luokassa kotelot ovat niin matalalla, että kaksimetrinen mies kuten minä, voi lyödä päänsä niiden nurkkiin. Mataluus ahdistaa ainakin minua.
Yhdessä luokassa kotelointi aiheutti kaikuongelmia. Sijaistin ko. luokassa kolme päivää, luokan äänimaailma ärsytti, vaikka oppilaat eivät melunneet juuri ollenkaan. Kun puhui, joutui väkisinkin nostamaan vähän äänentasoa, mikä ei tehnyt hyvää äänihuulilleni.
Kaiken kukkuraksi asentajat olivat unohtaneet laittaa kattoon akustolevyt, ne lojuvat edelleen pommarissa.
Ennen koulun peruskorjausta luokkiin oli hankittu hienot kaiuttimet, jotka häipyivät remontin aikana ties minne.
Koulu koostuu kuudesta luokka-astekohtaisesta solusta sekä muutamasta erikoisluokasta ja liikuntasalista. Kengillä ei kävellä luokkiin, vaan ne jätetään soluihin.
Vantaan tilaohjelman sekä uuden oppimisympäristön ideologian mukaan kaikki tila on oppimistilaa kuten soluaulatkin, mikä näkyy soluaulan keskellä olevana istuinrykelmänä.
Myös alakäytävä on täynnä naulakoita ja kenkäsäilytystiloja. Pähkinärinteen koulu on tupaten täynnä oppilaita.
Alakäytävän levennykseen tehty työtila
Portaiden yläpään työskentelytila
Portaiden alla oleva työskentelytila
Porrasaulassa oleva työskentelytila
Kaikki tila on valjastettu oppimisen tarpeisiin, jopa monistushuoneeessa on pieni tila, jossa oppilas voi tehdä rauhassa vaikkapa kokeensa, jos hän on ollut koepäivänä poissa koulusta.
Tietenkin ruokala toimii hyvänä oppimistilana silloin, kun ei ole ruoka-aika. Koulun jälkeen siellä toimii läksyparkki sekä kerhoja. Itse pidin siellä vuosia shakkikerhoa.
Parasta Pähkiksen uudessa oppimisympäristössä on, että luokkien väliseiniä ei revitty auki, vaan niiden väliin tehtiin palo-ovet. Ovet saadaan auki tarvittaessa, joissain luokkapareissa ovet ovat jatkuvasti auki. Kun ovet ovat kiinni, toisesta luokasta ei kuulu ääniä. Turvallisuuden kannalta on erinomaista, että ovet saadaan nopeasti kiinni.
Joissain kouluissa väliseinät revittiin kokonaan auki, mikä on huonoa, koska joskus on hyvä, että luokat voivat toimia erillisissä tiloissa esim. kokeiden tai hiljaisten lukuhetkien aikana. Yhdessä koulussa opettajat alkoivat heti rakentaa tilapäisiä rakennelmia melusuojaksi, nyt odotellaan, että väliin saadaan lasiseinät.
Väliverhot ovat osoittautuneet huonoiksi ratkaisuiksi, ne eivät eristä ääntä riittävästi ja niissä roikutaan.
Opettajan kannalta hienoa on, että luokkiin tuli isot älynäytöt, jonka avulla voi nyt näyttää kunnolla tietokoneen kuvaa.
Opettajien pöydät ovat jokaisessa uuden oppimisympäristön mukaisessa koulussa surkean pieniä. Samaan aikaan pöydälle pitäisi mahtua läppäri sekä heitin ja sen edessä tilaa näytettävälle kirjalle tms. Melkein kaikissa luokissa opettajien pöydille on kasattu järkyttävän paljon tavaraa, kun kunnollisia säilytystiloja opettajien pöytien yhteydessä ei ole. Voi surkeutta. Yleensä heittimetkin ovat surkeita ja niiden johdon ovat niin lyhyitä, että hyvä, kun heittimet ylipäätään pysyvät pöydillä.
Pari vuotta ennen remonttia Pähkiksen oli hankittu fantastiset opettajien pöydät säilytystiloineen. Niissä heittimet olivat kunnollisia ja tietokoneille oli kunnon tilat. Niitä pöytiä ei enää Pähkiksessä näy.
Näin opettajia kidutetaan. Heittimen johdot ovat niin lyhyitä, että itse heitin ei mahdu pöytään kokonaisuudessaan.
En ole vieläkään ymmärtänyt, miksi ei kehitetty uusien oppimisympäristöjen mukaisia pulpetteja. Valkoiset salmiakkipöydät ovat aivan onnettomia, hyvä kun niiden päälle mahtuu A 3 paperi, vesivärivehkeiden kanssa tekeekin jo tiukkaa.
Ärsyttävintä on, että pöydissä ei ole säilytyslaatikoita. Oppilaat ravaavat jatkuvasti lokerikolleen, mikä lisää asiaankuulumatonta hälyä ja liikettä.
Pähkiksen kalusteet ovat Martelasta. Kun mainitsin esittelytilaisuudessa näistä surkeista oppilaiden pöydistä, esittelijä ei pystynyt vastaamaan mitään. Kait Matelan tarkoitus oli myydä kouluihin niin paljon kamaa kuin mahdollista. Yhtenä vuonna Martela olikin suurin kotimainen pörssinousija.
Erilaiset istuintyynyt ovat kivoja. Lattialle voidaan tehdä rinkejä vaikkapa pienen satuhetken ajaksi.
Luokissa on sohvia, joissa esim. maata, kun luetaan romaaneja. En siedä normiluokissa huopaisia eristyssellejä enkä sellejä muutenkaan. Inhoan, kun ei ole näköyhteyttä oppilaaseen.
Näköjään uuteen oppimisympäristön kuuluuvat myös kuulosuojaimet. Inhoa niitäkin, kyllä opetus ja oppiminen on kokonaisvaltaista sosiaalista kanssakäymistä, eristäytymisellä ei pitäisi olla sijaa.
Ekan kerran, kun näin Pähkiksen koulu opettajienhuoneessa karmean kasan kuulosuojainlaatikoita, ärähdin ja totesin, että teknisessä luokassa on aivan riittävästi kuulosuojaimia. Joku totesi, että niitä tarvitaankin ekoissa luokissa. Olin kuin puulla päähän lyöty, en ymmärtänyt, mistä on kyse.
Jotkut opettajat säilyttivät vanhoista luokista melko uudet kirjahyllynsä, joissa oli myös lokerikkoja. Pädejä tai Chromebookeja varten luokkien nurkista löytyy asialliset säilytyskaapit, enää koneet eivät loju sikin sokin siellä täällä.
Pienluokassa pöydät ovat perinteisessä järjestyksessä kuten pienluokassa pitääkin olla. Kuvan valkotaulu on tussitaulu, uudemmissa kouluissa on jo älyvalkotaulut. Ja kyllä nuo salmiakkipöydät ovat törkeän pieniä!
Valaistus parani kertaheitolla, se on silmille miellyttävä. Katossa näkyy akustolevyt, nyt luokkien äänimaailma on hyvä sitä yhtä luokkaa lukuunottamatta, siihen kaikuluokkaan ei vieläkään levyjä ole asennettu.
Koulun yhdistetty kirjasto- ja tietokoneluokka on nyt yhdistetty kirjasto- ja musiikkiluokka, kun erillisiä tietokoneluokkia ei enää tarvita. Vantaalla joka oppilaalla on henkilökohtainen tietokone.
Luokassa on myös isoja pöytiä muuhunkin opetukseen kuin musiikinopetukseen. On hyvä, että musiikinluokka saatiin, ei tarvitse enää rahtailla soittimia tai muita vehkeitä ympäri koulua.
Kirjasto on enää kirjavarasto, kirjat haetaan hyllyistä ja luetaan luokissa.
Kuten muissakin uusien oppimisympäristöjen mukaisissa kouluissa, tiloja käytetään joustavasti. Pähkiksen merkintätapa on klassisen varma, sinitarralappu.
Pähkiken tiloista saatiin viihtyisiä, opettajienhuoneestakin, johon on saatu mahdutettua sohvanurkkaus keittiöineen. Keskellä on iso oleskelualue mukavine istuimineen. Pitkänomaisen tilan molemmista päistä löytyy työskentelyalueet.
Kokonaisuudessaan Pähkiksen remontti vanhasta oppimisympäristöstä uuteen onnistui melko hyvin. Annan numeroksi 8.
Olen sitä mieltä, että Hiekkaharjun, Martinlaakson ja Pähkinärinteen kouluja ei olisi kannattanut peruskorjata, vaan purkaa ja rakentaa uudet koulut kuten Hämeenkylän koululle tehtiin. Hiekkaharjun ja Martinlakson koulujen remontit olivat niin kalliita, että remontin hinnalla olisi saatu uudet koulut. Eikä Pähkinärinteen koulun remontin hinta kovin kaukana ollut uuden koulun hinnasta.
Kaikissa kolmessa koulussa on ilmennyt peruskorjauksen jälkeisiä sisäilmaongelmia. Pähkinärinteenkin koulu kärsi vesivahingosta vuosi peruskorjauksen jälkeen.
Ei ole mitään järkeä siinä, että peruskorjauksen jälkeen joudutaan uuteen korjauskierteeseen.
Tekstit
