Kamaa naamaan

10.2. Yle

Nuuska syrjäytti tupakan –takavarikkoja pohjoisen peruskouluissa

Nuuskaa takavarikoidaan yläkoululaisilta yhä useammin. Rovaniemeläisen Ounasvaaran peruskoulun rehtori kertoo, että tavaroiden tarkastuksia tehdään heidän koulussaan kuukausittain, usein nuuskaepäilyn vuoksi. Kari Ollilan mukaan myös esimerkiksi Kempeleessä on havaittu, että nuuska on nuorison keskuudessa suositumpaa kuin tupakka.

12.2. Yle

Yläkoululaiset kokeilevat kannabista kotibileissä ja osa jää koukkuun – "Joillekin on tullutaistiharhoja ja mielenterveysongelmia"

Kannabiksen käyttö on lisääntynyt nuorten keskuudessa. Imatralla kouluterveydenhoitajat tapaavat viikoittain oppilaita, jotka kertovat kokeilleensa tai käyttävänsä kannabista. Tapaukset ovat lisääntyneet vuoden sisällä. Nuorimmat kannabiksen käytöstä kertoneet ovat olleet vain 13-vuotiaita.

Kaksi lasten päihteiden käyttöä koskevaa uutista pistää miehen miettimään. Lasten päihteiden käyttö on aina surullista.

Nuuskassa on enemmän nikotiinia kuin tupakassa ja on oletettavaa, että nuuska aiheuttaa tiukan riippuvuuden. Nuuska pilaa limakalvoja ja ikeniä sekä tuhoaa hampaita, kun se aiheuttta ienpakoa. Nuuska voi aiheuttaa syöpää siinä missä tupakkakin.

Moni nuuskan käyttäjä siirtyy tupakkaan. Nuuskan käyttäminen tuntuu ulkopuolisten silmissä iljettävältä ja sottaiselta.

Kannabis on huomattavasti vaarallisempaa kuin nuuska. Se voi aiheuttaa aistiharhoja ja mielenterveysongelmia. Kannabis voi edesauttaa skitsofrenian puhkeamista. Se on monelle käyttäjälle portti koviin huumeisiin.

Ikävintä on, että kannabiksen käytöstä on tehty muodikasta. Lukiolaisille kannabista mainostetaan sanomalla, että kannabis ei lihota eikä siitä tulee krapulaa. Haittavaikutuksista ei puhuta mitään.

Silloin tällöin päihteet aiheuttavat paikallisia käyttöepidemioita. Joskus jonkun aivan pienenkin kunnan lapset voivat joukolla joutua jonkun päihteen koukkuun.

Myös yksittäiset koulut voivat joutua päihde-epidemian valtaan. Omassa koulussani oli 1980-luvun puolessa välissä joissain porukoissa muodikasta impata, mikä on todella vaarallista puuhaa. Imppaaminen alkaa tuhota aivosoluja heti ensimmäisestä käyttökerrasta lähtien.

Muutamat kouluni pojat imppasivat mopojen bensatankista sekä muita liuottimia. Pururadan telineiden viereisestä pusikosta löytyi kaikenlaista purkkia ja purnukkaa. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä pojille kävi. Myöhemmin impaajia ei ole havaittu.

Muistan omalta kouluajaltani reippaan urheilijapojan, joka alkoi impata. Syksyllä poika käveli kouluun kyyryssä käsi suun edessä, ennen joulua poika jo kuoli.

Onneksi yleisesti ottaen suomalaisten nuorten sekä tupakan että alkoholin käyttö on selvässä laskussa, niitä ei koeta kovin muodikkaina päihteinä.

Vanhemmille lasten päihteiden käyttö tulee aina yllätyksenä. Lasten murrosiän takia asia on hyvin räjähdysherkkä, huudetaan ja ovet paukkuvat. Tarvitaan ulkopuolista apua.

Koulussa on nykyään hyvin vähän päihdevalistusta. Ennen oli kansalaistaitoa kerran viikossa, joissa käsiteltiin kunnolla myös tupakka, alkoholi ja huumeet. Kansalaistaito oli hieno oppiaine. 

Liikennekasvatuksesta

 

http://taljanhistoriaa.blogspot.fi/ 

Nostalginen kuva, kun kävin kansakoulua, minullekin jaettiin yllä olevan kaltainen heijastin. Myöhemmin kouluissa alettiin jakaa muovisia "kristalliheijastimia".

Talja (1938-1971) eli Tapaturmantorjuntayhdistyksen liikennejaos oli Liikenneturvan edeltäjä. Piipahtakaapa Taljan historiasta kertovassa blogissa, hauskaa ajankuvaa ja faktatietoa.

Hauska yksityiskohta on, kun Talja perustettiin, Suomessa oli autoja 51 771.
Henkilöautokauppa vapautui luvanvaraisuudesta vasta v. 1962. 

Samaan aikaan, kun aloitin kansakoulun v. 1963, valmistui Suomen ensimmäinen moottoritien pätkä, 14 km pitkä Tarvontie. Muistan hyvin, kun menimme koeajolle uudelle moottoritielle isän työkaverin autolla, komea oli kokemus, mutta lyhyt. Tuntui, että ajettiin tuhatta ja sataa.

Suomessa v. 1963 oli n. 400 000 autoa, kun niitä nyt on lähes 3 miljoonaa. Liikenteen määrän huimasta kasvusta huolimatta v. 1963 liikenneonnettomuuksissa kuoli enemmän ihmisiä kuin nyt. Liikennekuolemien vähentymiseen vaikuttivat v. 1975 tullut turvavyöpakko sekä vuonna 1978 yleisen nopeusrajoituksen alentaminen 80 kilometriin tunnissa.

Vauhti tappaa. 


15.7. Yle 

Asiantuntijat: Liikennekasvatus kouluaineeksi

Kouluissa opetettava liikennekasvatus olisi tehokkain tapa vähentää nuorten vakavia liikenneonnettomuuksia, uskovat asiantuntijat. Ylen aamu-tv:ssä vierailleet Liikenteen turvallisuusviraston Trafin johtava asiantuntija Jussi Pohjonen ja Autokoululiiton puheenjohtaja Jarmo Jokilampi toivovat, että liikennekasvatus saataisiin kouluihin oppiaineeksi.

– Liikennekasvatus koulun ensimmäisiltä luokilta alkaen. Se olisi kaikkein tehokkain keino, Pohjonen sanoo.

Pohjonen ja Jokilampi ovat kuitenkin molemmat sitä mieltä, että yhtä taikakeinoa onnettomuuksien estämiseksi ei ole.

– Koulutus on tärkeää, mutta tiedonpuute ei ole yksin onnettomuuksien taustalla. Kyllä kaikki tietävät, ettei esimerkiksi humalassa saa ajaa, mutta silti sitä tapahtuu, Pohjonen sanoo.

 
Jokaisella asialla ei koulussa voi olla omaa oppiainettaan, ei edes liikennekasvatuksella, vaikka se niin tärkeää onkin.

Vuosituhannen vaihteessa peruskoulusta poistui hieno oppiaine, kansalaistaito, jonka yhteydessä liikennekasvatus oli paljon johdonmukaisempaa kuin nyt. Opeteltiin kunnolla liikennemerkit sekä jalankulkijan että pyöräilijän liikennesäännöt. Kansalaistaidon yhteydessä liikennekasvatusta annettiin määrällisesti enemmän kuin nyt.

Nyt alakoulussa liikennekasvatus on upotettu oppiaineeseen nimeltä ympäristö- ja luonnontieto, johon sisältyy kansalaistiedon ohella myös maantiedon ja biologian sekä kemian ja fysiikan oppiaines. Viidennellä luokalla yleisoppiaine ympäristö- ja luonnontieto jakautuu kahdeksi oppiaineeksi, biologia ja maantieto sekä kemia ja fysiikka.

Vanha kansalaistaito oli hieno oppiaine, koska kansalaistaidon oppitunneilla käsiteltiin elämisentaitoja hyvin laajasti, keskusteltiin paljon ja harjoiteltiin asioita myös käytännössä. Kansalaistaito oli hyvin käytännönläheinen oppiaine.

Jos minä olisin opetussuunnitelmadiktaattori, ottaisin oppiaineen kansalaistaito takaisin. Elämäntaitoja tarvitaan aina.

Ongelma on vain, että lastenkin aika on rajattu ja tuntikehys on pieni, ei niitä uusia oppiaineita niin vain lisäillä. Kun niitä lisäillään, on jotakin otettava pois.

Kuten Jussi Pohjonen toteaa, koulutus on tärkeää, mutta tiedonpuute ei ole yksin onnettomuuksien taustalla.

Sama logiikka koskee monia muitakin asioita kuten tupakka, alkoholi ja huumeet. Kaikki tietävät tasan tarkkaan, että ko. aineiden ylenmääräinen käyttö on epäterveellistä, ja silti niitä käytetään liikaa.

Koulu yksin ei voi vaikuttaa yleiseen asenneilmapiiriin. Hyviä liikennekasvattajia aikoinaan olivat myös television Ensio Itkonen ja Hannu Karpo.

Liikennekasvatus kuten muukin kasvatus lähtee kodeista. Mallioppiminen on kaiken keskiössä. 

Jos isäpappa kaahaa, kait myöhemmin se poikakin kaahaa.

Ajasta jäljessä?

TVT-portaali

22.12. HS

Opettajille tietotekniikkapläjäys (HS 22.12.)

Jos joululomalle juuri päässyt suomalainen koululaitos on erkaantunut oppilaiden elämästä jossain, niin tietotekniikan käytössä.

Lähes jokainen koululainen käyttää tietokoneita ja älypuhelimia. Silti vaikuttaa olevan niin, että näiden laitteiden pääsyä luokkahuoneisiin on rajoitettu.

Kansainvälinen koulujen tietotekniikkaselvitys (Kauppalehti 18. 12.) kertoo, että Suomen koulut ja opettajat ovat EU:n heikoimpia tietotekniikan käyttäjiä.

Suhtautumisessa tietokoneisiin on kaikuja ajasta, jolloin monet opettajat olivat koululaisia: tietotekniikkaa edusti taskulaskin, ja se oli matematiikan opetuksen väline.

Moisia välineitä käytettiin vain pakkoraossa, koska ajateltiin, että niihin turvautuminen on oikotie, joka voi rapauttaa omaa ajattelua.

Nykymaailmassa tietokoneet ja ohjelmistot ovat kaikkialla ympärillämme. Ne eivät ole enää jokapäiväisestä elämästä irrotettavia, matematiikan tunnin jälkeen taskuun pantavia tavaroita. Ne ovat osa ajattelua, toimintaa ja suunnittelua. Kyse on keskeisestä osasta kansalaistaitoja.

Kouluissa ei välttämättä tarvita koodauksen opettelua, mutta tietotekniikka tulisi imeyttää kaikkeen opetukseen. Tietysti tarvitaan myös opettajien taitojen ja asenteiden kohentamista – siis päivitystä.

Yhdyn pääosin Hesarin pääkirjoituksen ajatuksiin. 

Pitää kuitenkin muistaa, että perimmäinen syy "erkaantumiseen" on ollut peruskoulun jatkuva kurjistaminen. Kun on vähennetty peruskoulun resursseja kuten oppitunteja, on turha luulla, että silloin olisi jostain putkahtanut ylimääräistä rahaa tietotekniikkaan tai opettajien TVT-koulutukseen (tieto- ja viestintätekniikka).

Otan esimerkiksi oman kouluni, joka monessakin mielessä on ollut edelläkävijä tietotekniikan hankkimisessa ja soveltamisessa opetukseen. Hankimme koneita kouluun heti, kun niitä ylipäätään tuli markkinoille, ensin Atareita, sitten Macceja, myöhemmin Windows-pohjaisia koneita. Opettajat koulutettiin sitä mukaa. Kaikki opettajat osallistuivat mm. massiiviseen Suomi tietoyhteiskunnaksi -koulutukseen.

Sitten jämähdettiin, koska rahahanat kuivuivat tyystin. 

Koulussamme on yhä edelleen yksi ATK-luokka, vaikka oppilaita on reippaasti yli neljäsataa. Käytännössä luokkaan mennään keskinmäärin kerran viikossa. Ainoa massiivinen koulutus oli Fronter-koulutus. Fronter oli jo valmiiksi vanhentunut ja hyvin epäkäytännöllinen oppimisalusta, joka hankittiin kaupunkiin, vaikka esim. kaikki kouluni kolme Fronter-evaluoijaa tyrmäsi oppimisalustan tyystin. 

Tietotekniikka on välinelaji.

Nyt on jotain nytkähtänyt eteenpäin, koska syksyllä kouluuni asennettiin langaton verkko. Ongelma on, että kannetavia tietokoneita ei juuri ole. Vanhanmallinen atk-luokkaa pitäisi purkaa ja tilalle olisi hankittava roppakaupalla kannettavia tietokoneita. Vähimmäismäärä on kuusi "solullista" läppäreitä. 

Koulumme koostuu kuudesta solusta, joissa kussakin on kolme luokkaa. Luokissa on jo ajanmukaiset datatykit, älytaulut ja dokumenttikamerat. 

Jos joululomalle juuri päässyt suomalainen koululaitos on erkaantunut oppilaiden elämästä jossain, niin tietotekniikan käytössä. (HS 22.12.)

Koululaitos erkaantunut oppilaiden elämästä? 

Väite on absurdi, sillä koulu on hyvin merkityksellinen osa lasten elämää. Lapsen kannalta ei ole mitään koululaitosta, on oppilastovereita ja opettajia. Ollaan yhdessä ja opiskellaan.

Nykymaailmassa tietokoneet ja ohjelmistot ovat kaikkialla ympärillämme. (HS 22.12.)

Minä näen ympärilläni paljon muutakin, vaikka vietän tietokoneen ruudun edessä paljon aikaani. 

Kouluissa ei välttämättä tarvita koodauksen opettelua, mutta tietotekniikka tulisi imeyttää kaikkeen opetukseen. (HS 22.12.)

Imeyttää kaikkeen opetukseen? 

Annetaan lasten yhä edelleen pelata jalkapalloa ja hiihtää, maalata akvarelleja ja muovata savea, höylätä ja virkata, laulaa ja soittaa nokkahuilua, näytellä.

Tällä hetkellä koulukeskustelussa ei nähdä metsää puilta. Tietotekniikan osaaminen on tärkeä kansalaistataito, mutta ei tietotekniikka sentään autuaaksi tee.

Ihminen on kokonaisvaltainen olio.

Yhteiskuntaoppia kansalaisille

Yle 10.12.

Mitä on yhteiskuntaoppi?

Mitä yhteiskuntaoppi on ja mitä sen tulisi olla? Mitä ovat ne perustiedot, jotka yhteiskuntaopin tulisi antaa? Kaipaatko kansalaistaitoa?

Peruskoulun yhteiskuntaopin tulisi antaa perustiedot ja -taidot yhteiskunnan rakenteesta sekä kansalaisen vaikutusmahdollisuuksista.

Mikään tuntimäärä ei riitä kuitenkaan kattamaan kaikkea mahdollista yhteiskunnasta, jokaiselle näkemyssuunnalle ei oppikirjoissa ole tilaa.

Yhteiskuntaopin opetusta huudetaan ratkaisuksi moniin ongelmiin äänestyshalukkuudesta graffitien piirtämiseen.


Kerron esimerkin, joka on jäänyt ikuisesti mieleni sopukoihin kummittelemaan:

Hesarissa tehtiin hauska ja yksinkertainen kysely joskus 80-luvulla. Aikuisille helsinkiläisille esitettiin yksinkertainen kysymys: "Mikä on valtioneuvosto?"

Vain joka viides ihminen pystyi selittämään, mikä on valtioneuvosto.

Nyt Hesarissa pohditaan, mitä on yhteiskuntaoppi. Kannattaa painaa linkkiä ja katsoa, millaista keskustelua siellä käydään. Joka kohdin keskustelu ei ole mieltä ylentävää.

Ennen oppikoulussa oli oppiaine nimeltään historia ja yhteiskuntaoppi. Nyt peruskoulun viimeisellä luokalla järjestetään oppilaille yhteiskuntaopin kurssi tai kursseja. Arvioinnissa yhteiskuntaoppi sisällytetään historiaan, jota tietenkin arvioinnissa painotetaan enemmän, koska historiaa opiskellaan enemmän kuin yhteiskuntaoppia.

Jotta ei arvuuteltaisi, mitä yhteiskuntaoppiin sisältyy, laitan linkin oman alueeni ysiluokan yhteiskuntaopin tavoitteisiin ja sisältöihin:

http://www.edu.vantaa.fi/pahkis/    >   Kouluinfo   >   Opetussuunnitelma   >   13 Yhteiskuntaoppi

Laitan linkin oman alueemme yläkoulun sivuille, sieltä näkyy tuntijako ja kurssimäärät:

http://www.edu.vantaa.fi/hameenkyla/wp/?page_id=141

Yhteiskuntaopin kurssisällöt ovat erittäin laajat yksilön hyvinvoinnista talouspolitiikkaan. Jo ensi silmäyksellä tajuaa, kuinka tärkeästä oppiaineesta oikeastaan on kysymys.

Alakoulussakin jo hieman kosketellaan yhteiskuntaoppia. Tartun aina ajankohtaisiin aiheisiin. Kun on esim. kunnallisvaalit, yritän selvittää lapsille, miten kunnallinen päätöksenteko toimii.

Opetan nyt neljättä luokkaa. Ympäristö- ja luonnontiedossa viime oppitunnilla otsikkona oli "Suomen pääelinkeino on teollisuus". Kappaleen yhteydessä selitettiin verotuksen idea.

Kuudennen luokan kohokohtia on vierailu eduskuntaan. Ennen vierailua käydään yksinkertaisesti läpi eduskuntavaalit, puolueet ja hallitus ja sen muodostaminen. Eduskunnasta otetaan mukaan joka oppilaalle eduskuntaesitteet, joita seuraavana koulupäivänä käydään läpi.

Historiaa on alakoulussa vähän, yksi tunti viidennällä ja kaksi kuudennella. Muutama vuosi sitten alakoulussa oli historiaa yhteensä viisi viikkotuntia.

Tällä hetkellä erilaisilla keskustelupalstoilla käydään käsittämättömän surkeaa keskustelua koulun antamasta yhteiskuntaopista. Jotkut syyttävät koulua ja historian ja yhteiskuntaopin opettajia aivopesusta, ei siis ymmärretä suomalaisen peruskoulun luonteesta mitään. Joissain kommenteissa on vaadittu jopa sitä, että ysiluokan yhteiskuntaopin opettajat pitäisi laittaa jonkinlaiseen valvontaan! Ehdotus sai kannatusta.

Suomalainen historian ja yhteiskuntaopin opetus on maailmanlaajuisesti ajatellen aivan huippuluokkaa. Monissa maissa keskitytään lähes pelkästään oman maan historiaan. Suomalaiset historian ja yhteiskuntaopin opettajat ovat, kuten muutkin peruskoulun opettajat, koulutukseltaan maailman kärkeä.

Ylen sivuilla kysyttiin myös, että "kaipaatko kansalaistaitoa?" Kyllä kaipaan. Nyt kansalaistaito on upotettu sekasikiöoppiaineeseen,  ympäristö- ja luonnontietoon. Samaan kasaan on heitetty biologiat ja maantiedot, fysiikat ja kemiat.

Kyllä kaipaan kansalaistaitoa.

Kun aloitin opettajan työt, oli kolme viikkotuntia biologiaa ja maantietoa, yksi viikkotunti ympäristö- ja kansalaistaitoa sekä yksi viikkotunti jo ajat sitten unholaan jäänyttä oppilaanohjausta, yhteensä viisi viikkotuntia. Nyt neljännellä luokalla minulla on käytössä vain kaksi viikkotuntia ympäristö- ja luonnontietoa, kolme viikkotuntia on hävinnyt kuin tuhka tuuleen.

Nettikeskustelupalstoilla jotkut ovat sitä mieltä, että yleissivistystä ei tarvita. Voidaan sanoa vaikka, että "mitä kirvesmies tekee yleissivistyksellä?"

Pari esimerkkiä:

1. Kun Neuvostoliitto oli Afganistanissa, manhattanilaisilta kysyttiin "mitä pitäisi tehdä?" Enemmistö silmää räpäyttämättä olisi aloittanut kolmannen maailmansodan. Onneksi Yhdysvaltain silloinen presidentti oli niin sivistynyt, ettei hän painanut ydinasenappia.

2. Suomessa on käyty raiskaus- ja pedofiilikeskusteluja. Kysyttäessä suhteellisen moni aikuinen, ns. ajatteleva ihminen, on alkanut yhtäkkiä kannattaa sitä, että kuolemantuomio otettaisiin käyttöön. Onneksi suurin osa suomalaisista on niin sivistyneitä, että Suomessa ei kuolemantuomiota oteta käyttöön.

Jos kansan sivistystasosta ei pidettäisi huolta, raiskaajat ja pedofiilit kuohittaisiin, avionrikkojat kivitettäisiin hengiltä hiekkakuoppiin.

On aivan käsittämätöntä, että Yle esittää kysymyksen "mitä ovat ne perustiedot, jotka yhteiskuntaopin tulisi antaa?" Asioita on pohdittu asiantuntijoiden kanssa perusteellisesti koko peruskoulun olemassaolon ajan. Nyt aletaan tehdä viidettä peruskoulun ajan opetussuunnitelmaa eikä niitä suunnitelmia hatusta tai kansalaispulinalla voida vetää.

Ylekin olisi voinut laittaa linkin vaikka Hämeenkylän koulun sivuille, jotta tiedettäisiin edes mistä ylipäätään keskustellaan.

"Musta ois kivaa ku yhteiskuntaopintunneilla opetettaisiin piirteleen graffitteja seinille..."

Opettaja vai koulupoliisi?

Suomalaisenkin koulun tulevaisuuden kuva?

Vantaan Sanomat 20.10.

Ehdokkaat haluavat opet päihdepoliiseiksi

Enemmistö vantaalaisista kuntavaaliehdokkaista on sitä mieltä, että opettajien pitäisi entistä tiukemmin puuttua lasten ja nuorten päihteiden käyttöön. 

Toki joukosta löytyy niitäkin, joiden mielestä oppilaiden päihteidenkäyttöön puuttuminen ei kuulu opettajalle. 

- Kasvatusvastuu on vanhemmilla ja vain vanhemmilla. Opettajien tehtävä on toimia opettajina eikä toimia poliisiina, vastaa Jarmo Kiviniemi (ps) Vantaan Sanomien vaalikoneessa.

Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen (VOAY) puheenjohtaja Sami Markkanen ottaa ehdokkaan viestin ristiriitaisin ajatuksin. 

- Se on hyvä, että opettajille halutaan lisää valtaa, mutta kysyisin ehdokkailta: Miten päihteiden käyttöön pitäisi nykyistä tiukemmin puuttua?

Markkanen pohtii, että ovatko kaikki ehdokkaat selvillä, miten kouluissa nykyään toimitaan.

- Opettaja kyllä aina puuttuu, jos oppilaan päihteenkäyttö tulee hänen tietoonsa.

- Opettajien ammattijärjestö (OAJ) ajaa oikeutta opettajille tarkistaa oppilaan laukku tai reppu tarvittaessa. Se olisi yksi uusi työkalu päihteidenkäyttöön puuttumiseen, kertoo Markkanen.


Huomaa, että Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen puheenjohtaja Sami Markkanen on sivistynyt herrasmies.

Minä olen vahvasti ja yksiselitteisesti perussuomalaisen ehdokkaan Jarmo Kiviniemen kannalla:

Kasvatusvastuu on vanhemmilla ja vain vanhemmilla. Opettajien tehtävänä on toimia opettajina eikä poliiseina.

Ilman muuta selvää myös on, että opettaja puuttuu aina lapsen tai nuoren alkoholinkäyttöön, mikäli opettaja sitä koulussa havaitsee.

Kauan alalla toimineet opettajat ovat haikailleet kadonneen oppiaineen, kansalaistaidon, perään. Ennen kansalaistaitoa oli tunti viikossa. Oppiaine sulautettiin aikanaan oppiainesekasikiöön nimeltä YT eli ympäristötieto. YT koostuu biologiasta ja maantiedosta, fysiikasta ja kemiasta sekä kansalaistaidosta ja oppilaanohjauksesta. Kaikkia rääpitään.

Kansalaistaidossa käsiteltiin syvällisemmin mm. päihteitä kuin nyt. Voitiin puhua jopa valistuksesta. Nyt rääpitään.

Olen omassa opetuksessani järjestänyt asiat niin, että olen yhdistänyt yhden TT (taito- ja taideaine) ja yhden AI (äidinkieli) kahdeksi Lions Quest-tunniksi. Leijonatunneilla keskustellaan ja tehdään paljon ryhmätöitä mm. päihteistä.

Pitää kumminkin muistaa, ettei opettaja ole kodin, isän tai äidin, vastike.

Nykyään monella, jopa valistuneilla kuntavaaliehdokkailla, on sellainen käsitys, että kouluille ja opettajille voidaan sälyttää lähes millaisia tehtäviä tahansa aina terveydenhoidosta päihteidenkäytön valvontaan asti.

Onneksi suvereenisti suurin osa kodeista hoitaa kasvatusvastuunsa edelleen hyvin. Päihteidenkäyttö on ikävä kyllä sellainen asia, johon edes kodit eivät voi aina vaikuttaa. Kaverit rulaa.

Lasten ja nuorten kotiintuloaikojen valvonta on oleellista.

Harva nuori sitä yksikseen omassa huoneessaan alkaa tupakkaa poltella, juomaan viinaa tai pössytellä.

Pitää myös muistaa, että se yläkoululainenkin on vielä vain lapsi.

Lapsia ja nuoria ei saa itsenäistää liian aikaisin.

Vodkatamponeja

Iltasanomat 31.3.

Poliisi varoittaa uudesta villityksestä: viinassa liotettuja tamponeja

The Local -nettilehden mukaan myös pojat ovat kokeilleet viinassa liotettuja tamponeja uutena humaltumiskeinona. Etelä-Saksan poliisi varoittaa teinejä ns. vodkatamponin käytöstä.

Saksalaisteinit ovat keksineet uuden tavan käyttää alkoholia, jotta humaltuminen olisi nopeaa, eikä alkoholia pystyisi haistamaan hengityksestä.

Poliisi varoittaa, että viinassa liotetut tamponit ovat kuitenkin terveysriski. Baden-Württemburgin poliisin mukaan nopea humaltuminen ei ole edes taattua. Sen sijaan tytöt altistavat alapäänsä tulehduksille sekä muille vaurioille.


Arvostan kovasti, että nuorilla on mielikuvitusta kunhan se kohdistuu oikeisiin asioihin.

Vodkatamponien käyttö on oksettavaa ja terveydelle vaarallista. Idea viinatamponien käytössä on selvä, alkoholi imeytyy vereen nopeasti ja tehokkaasti. Ei tarvitse kitata viinaa ylenmäärin humaltuakseen. Tamponien käyttö on halpaa, jo kertakostutuksella ilo irtoaa.

Suomessa jotkut nuoret ovat kokeilleet vastaavaa plurauttamalla olutta tai siideriä suoraan peräaukosta peräsuoleen. Idea on sama, mutta ei niin siisti kuin tehokkaiden saksalaisnuorten tamponiviritelmä.

Kaipaan kansalaistaitoa oppiaineena takaisin.

Kansalaistaidossa käsiteltiin kerran viikossa ihmiselle tärkeitä elämäntaitoja. Annettiin perinpohjaista päihdekasvatusta.

Nyt elämisen taidon opit ovat jääneet biologian, maantiedon, fysiikan ja kemian varjoon. Oliko sittenkin virhe siirtää osa fysiikan ja kemian oppiaineksesta yläkoulusta alakoulun 5. ja 6. luokalle?

Paras kohta päihdekasvatukselle on alakoulun kaksi viimeistä luokkaa. Silloin suurin osa lapsista ei ole vielä polttanut tupakkaa, juonut alkoholia tai käyttänyt huumeita.

Kasvatuksessakin on taottava silloin, kun rauta on kuumaa.

Toivottavasti tämä vodkatamponi-iljetys ei leviä Suomeen. Suomessa on alkoholisteja riittävästi omasta takaa.

Kymppi käytöksestä

HS 10.1.

Hyvä käytös oppiaineeksi

Opettaja-lehden pääkirjoituksessa vaaditaan käytösnumeron palauttamista peruskoulun päättötodistukseen.

Käyttäytymisen ja hyvien käytöstapojen perusteet opitaan kotona. Lapset osaavat käyttäytyä kauniisti jo ennen kouluun menoa, jos heitä ohjataan ja kannustetaan siihen. Käytöstavat riippuvat paljon siitä, millainen käyttäytymisen malli lapsille kotona annetaan.

Vaikka perusasiat opitaan kotona, sekä varhaiskasvatuksella että koululla on tärkeä tehtävä käyttäytymisen ohjaamisessa. Suuri merkitys tässä työssä on opettajan asenteella ja auktoriteetilla.

Kaikki ikäihmiset muistavat, mikä käytösnumeron merkitys oli ennen vanhaan. Numeron piti olla aina kymppi. Käytöksenalennus oli katastrofi ja suuri häpeä koko perheelle. Oppikoulusta saattoi saada "potkut", jos numeroa ei saatu hilattua takaisin kymppiin.

Vanha tapa arvioida käytöstä oli jotensakin älytön, niitä kymppejä putoili hyvin erilailla käyttäytyville oppilaille.

Myöhemmin käytösnumeroiden kriteerit järkeistettiin. Kymppi piti ansaita eikä se tullut kuin manulle illallinen. Suurin osa oppilaista sai ysejä ja kaseja. Seiskan saadakseen oppilaalla oli jo käytösongelmia. Jos tuli kutonen, piti harkita tarkkissiirtoa.

Ihmettelin, kun peruskoulun päättötodistuksesta v. 1994 poistettiin käytösnumero, vaikka muissa todistuksissa se säilytettiin. Numero poistettiin, koska pelättiin käytösnumeron leimaavuutta.

Hesarin pääkirjoituksen otsikko on hölmö. Kuinka käytös voisi olla oppiaine? Parempi olisi, jos kansalaistaito palautettaisiin oppiaineeksi. Kansalaistaito oli hieno oppiaine, jossa opetettiin monia elämäntaitoja.

Joskus tuntuu, että sallivuus kouluissa on mennyt liian pitkälle. Olen nähnyt lehdissä valokuvia, joissa oppilaat istuvat luokassa pipo päässään tai röhnöttävät jalat pulpetin päällä.

Kyllä meidän opettajienkin pitää katsoa peiliin, aivan kaikkea emme voi sysätä kotikasvatuksen piikkiin. Ei ole vaikea sanoa "pipo pois päästä" tai "jalat pois pulpetilta".

"Olen nipo, ja ylpeä siitä", on kokeeneen kollegani lempilauseita. Hän perusteli asiaa viisaasti toteamalla, jos hän ei taistelisi pipoista, niin hänen pitäisi painia todellisten käytösongelmien kanssa.

Johonkin on vedettävä raja.

Niin, ja opettajien on vedettävä koulussa yhtä köyttä kuten vanhempien on tehtävä kotona. Kasvatusristiriita on vahingollista lapsen kehitykselle.