maanantai 10. tammikuuta 2011

Kymppi käytöksestä

HS 10.1.

Hyvä käytös oppiaineeksi

Opettaja-lehden pääkirjoituksessa vaaditaan käytösnumeron palauttamista peruskoulun päättötodistukseen.

Käyttäytymisen ja hyvien käytöstapojen perusteet opitaan kotona. Lapset osaavat käyttäytyä kauniisti jo ennen kouluun menoa, jos heitä ohjataan ja kannustetaan siihen. Käytöstavat riippuvat paljon siitä, millainen käyttäytymisen malli lapsille kotona annetaan.

Vaikka perusasiat opitaan kotona, sekä varhaiskasvatuksella että koululla on tärkeä tehtävä käyttäytymisen ohjaamisessa. Suuri merkitys tässä työssä on opettajan asenteella ja auktoriteetilla.

Kaikki ikäihmiset muistavat, mikä käytösnumeron merkitys oli ennen vanhaan. Numeron piti olla aina kymppi. Käytöksenalennus oli katastrofi ja suuri häpeä koko perheelle. Oppikoulusta saattoi saada "potkut", jos numeroa ei saatu hilattua takaisin kymppiin.

Vanha tapa arvioida käytöstä oli jotensakin älytön, niitä kymppejä putoili hyvin erilailla käyttäytyville oppilaille.

Myöhemmin käytösnumeroiden kriteerit järkeistettiin. Kymppi piti ansaita eikä se tullut kuin manulle illallinen. Suurin osa oppilaista sai ysejä ja kaseja. Seiskan saadakseen oppilaalla oli jo käytösongelmia. Jos tuli kutonen, piti harkita tarkkissiirtoa.

Ihmettelin, kun peruskoulun päättötodistuksesta v. 1994 poistettiin käytösnumero, vaikka muissa todistuksissa se säilytettiin. Numero poistettiin, koska pelättiin käytösnumeron leimaavuutta.

Hesarin pääkirjoituksen otsikko on hölmö. Kuinka käytös voisi olla oppiaine? Parempi olisi, jos kansalaistaito palautettaisiin oppiaineeksi. Kansalaistaito oli hieno oppiaine, jossa opetettiin monia elämäntaitoja.

Joskus tuntuu, että sallivuus kouluissa on mennyt liian pitkälle. Olen nähnyt lehdissä valokuvia, joissa oppilaat istuvat luokassa pipo päässään tai röhnöttävät jalat pulpetin päällä.

Kyllä meidän opettajienkin pitää katsoa peiliin, aivan kaikkea emme voi sysätä kotikasvatuksen piikkiin. Ei ole vaikea sanoa "pipo pois päästä" tai "jalat pois pulpetilta".

"Olen nipo, ja ylpeä siitä", on kokeeneen kollegani lempilauseita. Hän perusteli asiaa viisaasti toteamalla, jos hän ei taistelisi pipoista, niin hänen pitäisi painia todellisten käytösongelmien kanssa.

Johonkin on vedettävä raja.

Niin, ja opettajien on vedettävä koulussa yhtä köyttä kuten vanhempien on tehtävä kotona. Kasvatusristiriita on vahingollista lapsen kehitykselle.

2 kommenttia:

  1. Mitä mieltä muuten olet kyseisestä blogista
    http://kiusatunvastaisku.blogspot.com/
    ja sitten tämän panu höglundin viimesimmästä blogikirjotuksesta..

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkeistä. Kävin ko. sivuilla.

    Vaikuttaa, että molemmille henkilöille blogikirjoittelu on jonkinlaista terapiaa. Panun blogi on monipuolisempi, kun taas vastaisku-blogi keskittyy kiusaamiseen.

    Panun blogia olen joskus lukenutkin. Molemmat ovat mielenkiintoisia blogeja.

    Kait yksi blogikirjoittelun idea on jonkinlainen "itseterapionti". Minullakin on tarve ottaa kantaa asioihin.

    VastaaPoista