HS 28.1.
Harva opettaja ehtii ohjata oppilaita yksilöllisesti
Opettajilla on huonosti aikaa antaa oppilailleen henkilökohtaista ohjausta tai tukea. Mediakonserni Sanoman teettämässä tutkimuksessa yli 60 prosenttia peruskoulun opettajista sanoo, ettei heillä ole aikaa yksilölliseen ohjaamiseen.
Tuen antamista vaikeuttavat muun muassa isot opetusryhmät. Noin 65 prosentissa kouluista on ryhmiä, joissa on yli 21 oppilasta.
Kyselyyn vastasi lähes tuhat opettajaa.
Opettajille kyselyn tulos ei ole yllättävä.
Paine suuriin luokkiin, varsinkin maaseutukunnissa, on kova. On ollut surullista seurata pienten kyläkoulujen päätöntä lahtaamista. Kyläkoulut pienine luokkineen ovat aina olleet yksilöllisen opetuksen kehtoja.
Yksilöllinen opetus ja eriyttäminen kolkuttavat jokaisen suurta luokkaa opettavan opettajan omantunnon pimeintä sopukkaa.
Tämä vuosi on oman opettanurani juhlavuosi, 30 vuotta maikkana tulee täyteen. Vantaalla silloin opettaja saa henkilökunnan kevätkahvien yhteydessä hienon Kuntaliiton mitalin rintaansa.
Tyypillinen luokkakoko luokissani ollut 26-28 oppilasta, aivan viime vuosina luokkakokoa on vasta alennettu. Olen opettanut myös 30 oppilaan luokkia. Isojen luokkien opettamisessa jako- ja tukitunnit ovat olleet elintärkeitä yksilöllistämisen suhteen.
Itse olen viitos-kuutosluokilla antanut oppilaille eriyttäviä tehtäviä reaalioppiaineissa, mikä toimii isossakin luokassa hyvin. Käytän ko. oppiaineissa työvihkoja työkirjojen sijaan.
Äidinkielessä kirjoitelmien palautus on tehokasta, kun palautan kirjoitelmat henkilökohtaisesti, ohjaan oppilasta suullisesti, jopa sormella näyttäen. Kun jotkut vielä painivat lauserakenteen kanssa, osalle on jo opetettava tyylioppia. Matematiikan kokeet palautan yleensä oppilas kerrallaan sormi ja kynä ja puhe metodilla.
On oppiaineita, jotka ovat yhtä yksilöllistämistä koko ajan, esim. kuvataide ja käsityö.
Inhoan sanoja massa tai oppilasmateria, kun puhutaan lapsista. En tiedä mitään ällöttävämpää. Kaikki muistavat kouluajoiltaan opettajia, jotka huomasivat tai kannustivat oppilaitaan. Olit olemassa.
Ei kait se sen kummempaa ole isossakaan ryhmässä. Pitää muistaa ohjata ja kannustaa lasta eteenpäin. Pitää nipistää korvastani, että muistan.
Kontaktimuovilla peitetty pieni muistilappunen opettajanpöydällä olisi hyvästä: Oppilaskin on ihminen. (Lähtökohta tälle neroudelle on, että ihmiset ovat sittenkin yksilöitä.)
Yksilöllistämisen sankariopettajia ovat erityisopettajat. Minulle tekee joskus vaikeaa tukiopetuskin. Ei ole ihme, että erityisopettajista on huutava pula.
Yksilöllistämisen aatelia ovat alkuopettajat. Ihmetellen ja osin kateellisena olen huomannut, kuinka taitavat ja kokeneet alkuopettajat joka loveen löytävät hetken lapsen luettamiseen tai johonkin muuhun oppilas-opettaja hetkeen. Selkä vääränä he opettavat oppilaitaan, ja nöyränä. Alkuopettajat ovat läsnä joka lapselle koko ajan.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti