Lihakeittoa

Oli pakko kirjoittaa heti perään toinen kouluruoka-aiheinen kirjoitus, joka on jatkoa eiliseen kirjoitukseeni.

Kasvispuuroa ja papuja (Properuskoulu 12.12.2017)

Kysyin omalta kahdelta teiniltäni eilisestä koululounaasta. Tyttäreni, joka käy vielä yläkoulua, kertoi, että oppilaiden annoskoot olivat erittäin pieniä tai ruokaa ei syöty, se ei ollut oikein sellaista kasvissosekeittoa, jota tykkään syödä. Lukiota käyvä poikani totesi ruuan olleen kummallista mössöä, mentiin syömään mäkkäriin.

Kyllä Vantaallakin lapsille valmistetaan heille maistuvaa ruokaa. 

Tänään tarjolla oli perinteistä lihakeittoa, jota kaikki näyttivät syövän mielellään. Oppilaat viihtyivät ruokalassa pidempään kuin eilen. Katsoin jäteastiaan, lautaset oli pääosin syöty tyhjiksi. Muutama porkkananpala killui jäteastian pohjalla.

Perusruoka maistuu lapsille ja nuorille.

Perinteisiä ruokia ovat esim. liha- ja hernekeitot, makaroonilaatikko sekä perunamuusi ja lihapyörykät. Uusia maistuvia ruokia ovat esim. lohiperunalaatikko ja tonnikalapastapaistos. Erilaiset kanaruuat maistuvat myös.

Kasvisruuista heille maistuu esim. pinaattiletut ja erilaiset kasvissoseet. Oli hyvin outoa, että eilisen kasvisruuan vaihtoehtona oli toinen kasvisruoka. Pääruokana oli kasvis-perunasoselaatikkoa, jossa oli mukana soijaa sekä papuja, vaihtoehtona oli kikherne-nuudelivuokaa.

Olen huomannut, että kouluissa, joissa on oma keittiö, ruoka on maittavampaa kuin kouluissa, joissa ruoka tehdään muualla ja kuljetetaan paikalle. 

Ilmeisesti kouluemännille maistuva ruoka on kunniakysymys. Mutta kouluemännätkään eivät pysty taikomaan ruokaa tyhjästä. Kun on puuro ja mehukeittopäivä, silloin on puuro ja mehukeittopäivä. Koululounaan ruoka-aineiden keskinmääräisellä hinnalla on merkitystä.

Lapsille ei kannata tehdä ruokaa, jota he eivät syö.

Ensin Vantaa kaatoi tonnikaupalla lasten ruokaa roskiin, nyt kaupunkilaiset maksavat siitä miljoona euroa (HS 12.12.2017)

Kasvispuuroa ja papuja

Eilen oli pitkä ja mielenkiintoinen ilta, Vantaan kaupunginvaltuuston kokous, jossa päätettiin tulevan nelivuotiskauden kaupungin strategiasta. Ilta venyi aamyön ensimmäiselle tunnille. 

Käytiin hienoa keskustelua, ja strategiasta tuli mielestäni hyvä. Strategia julkaistaan piakkoin. Valtuusto on yhteistyökykyinen ja se kykenee tekemään hyviä päätöksiä, mikä ei aina ole ollut itsestäänselvää.

Kaupungin omistaman yhtiön Vantin (Vantaan Tilapalvelut Vantti Oy) ongelmia käsiteltäessä, sivuttiin myös kouluruokailua. Vantaan kouluruoka-annoksen keskinmääräinen yksikköhinta on maan halvin, mikä näkyy myös ruuan tasossa.

Pidin eilen lyhyen palopuheen kouluruokailun puolesta. Alkuun totesin, että olen kouluruuan syömisen todellinen vantaalainen konkari. Aloitin syömisen ekalla luokalla v. 1963 ja syön yhä vantaalaista kouluruokaa. 

Tänään lautasella oli ruokaa, jota en edes tunnistanut. Piti katsoa ruokalan seinällä olevasta ruokalistasta, kasvissosetta.

Kasvissose oli oikeastaan kasvispuuroa, en kunnolla tunnistanut, mistä ruoka-aineista puuro oli tehty. Maku oli surkea. Puuron lisäksi tarjolla oli papuja vetisessä liemessä sekä raastetta.

Oli vaikea syödä annosta loppuun, mutta söin urhoollisesti. Kyse minulle oli periaatteesta, koska maksuton kouluruoka on tärkeä osa suomalaista peruskoulua.

Katsoin oppilaiden miniatyyriannoksia. Kasvispuuroa useimmilla lautasella oli lusikallinen. Yhdelläkään oppilaalla ei ollut papuja. Suuri osa lapsista kippasi ateriansa suoraan jäteastiaan.

Lasten kouluruuasta ei kannata säästää enää yhtään, eikä lapsille kannata tarjota sellaista ruokaa, jota he eivät syö.

Klikkaa kuvaa suuremmaksi.

Yllä olevassa kuvassa näkyy kouluruokieni kaari vuodesta 1963 vuoteen 2017. Aloitin oppilaana Helsingin maalaiskunnan (nyk. Vantaa) Veromiehen koulun ensimmäisellä luokalla. Opettajan hommat aloitin v. 1980. Nyt kiertelen eläkeläisenä lounaisvantaalaisissa kouluissa lyhytaikaisia sijaisuuksia tehden. 

Neljänä vuonna en syönyt vantaalaista kouluruokaa, koska suoritin asepalvelukseni Haminassa ja opiskelin luokanopettajaksi Jyväskylässä.

Mielenkiintoista on, että kouluruokailuni alkoi makaroonivellillä ja puuroilla, ja lopulta on päädytty soseisiin ja puuroihin. Onneksi muutakin ruokaa vielä saadaan.

Kouluissa, joissa ruoka tehdään paikan päällä, ruuan taso on selkeästi parempi kuin kouluissa, joihin ruoka kuljetaan jostain muualta. 

Hienoa uutta ovat salaattipöydät, joista oppilaat saavat kasata lautaselleen mieluisensa salaattiannoksen.

Lisäys:

Katsoin päivän ruokalistaa uudelleen, ja hämmennyin.

Ruokana oli kasvis-perunalaatikkona. Kasvisvaihtoehtona oli kikherne-nuudelivuokaa. Tarjolla oli siis kaksi kasvisruokaa. 

Olisi pitänyt ottaa jälkimmäistä.

Ope, mulla on nälkä

moveforhunger.org

8.8. Iltalehti

Lapsiperheiden köyhyys näkyy kouluissa - "Oppilas voi ilmoittaa, että hirveä nälkä, kun kotona ei ollut syötävää"

Äärimmäisissä tapauksissa opettajat voivat joutua tekemään jopa lastensuojeluilmoituksia, mutta asiantuntijan mukaan näin käy vain harvoin.

Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n erityisasiantuntija Jaakko Salon mukaan koulu on paikka, jossa kaikki yhteiskunnalliset ilmiöt näkyvät.

Näin on siis myös eriarvoistumisen ja lapsiperheköyhyyden kohdalla. Opettajat voivatkin kohdata nälkäisiä tai nuhjuisissa vaatteissa kulkevia lapsia.

Blogini kantava teema on koulutuksellinen tasa-arvo. Me emme aina muista arvostaa kouluruuan merkitystä tasa-arvon kannalta, koska pidämme kouluruokailua itsestäänselvyytenä. 

Olen kirjoittanut hyvin paljon kouluruokailusta. Jos kiinnostaa, paina vasemmasta palkista tunnistetta kouluruokailu.

Jaakko Salo on oikeassa siinä, että koulu on paikka, jossa kaikki yhteiskunnalliset ilmiöt näkyvät. Erilliskoulujärjestelmä suorastaan erotteli jyvät akanoista, harvan köyhän perheen lapsella oli varaa mennä oppikouluun. Peruskoulu antoi kaikille mahdollisuuden.

Köyhiä ihmisiä on Suomessa aina ollut, enemmän tai vähemmän, mutta jo pitkään noudatettu uusliberalistinen talouspolitiikka on tehnyt selvää jälkeä. Leipäjonot ovat arkipäivää.

On surullista, että kunnat panostavat kouluruokailuun eri tavalla. Kouluruokailun kokonaiskustannuksissa on suuria eroja. Säästetään lasten ruuasta.

Katso, mitä kouluruoka kunnassasi maksaa – Isot erot: halvin 1,67 ja kallein 8,28 euroa (Yle 18.4.2017)

Erot ovat hämmästyttäviä. Tietysti isot kunnat pystyvät tekemään kouluruuan halvemmalla ja tehokkaammin kuin pienet kunnat. 

Enemmän kuin kouluruuan kokonaiskustannukset kouluruuan tasosta kertoo yksittäisen annoksen materiaalikustannukset. Esim. kotikunnassani Vantaalla ruoka-aineinekulut ovat 0,67 euroa / koululounas. Puuropäivät ja kasvissosepäivät ovat lisääntyneet, aivan joka päivä nälkäisen lapsen tai kasvavan nuoren vatsa ei täyty.

Kun elintarvikkeiden hinta nousee vuodessa vaikkapa kahdeksan prosenttia, ja kouluruokailuun käytettävät määrärahat prosentin verran, on aika helppo laskea sen takanojan kaltevuus, jolla ruokahuoltoa pyöritetään. Eurolla ei synny karjalanpaistia. (Joensuun ruokailupalvelupäällikkö Pirjo Mäkinen, Yle 29.1.2014)

Kiitos kouluruuasta ja koulutuksellisesta tasa-arvosta

HS 24.10.

Helsingin Sanomien 50 vuotta sitten lehtileikesarjassa oli tänään nostalginen, suorastaan herkullinen leike. 

Olen blogissani kirjoitellut paljon kouluruoka-aiheisia kirjoituksia, kouluruokailun tasa-arvoistavasta vaikutuksesta, sen alenevista kustannuksista ja laadusta sekä quornista. Kouluruokakirjoitukset lähes poikkeuksetta nostattavat jonkin sortin intohimoja.

24.10.1966 olin juuri aloittanut oppikoulun ensimmäisen luokan Tikkurilan yhteiskoulussa. Yllä olevan listan ruokalajit ovat minulle tuttuja, hyvin tyypillisiä ajan kouluruokalajeja. Vain makaronivelli puuttuu.

Pikkuhiljaa kouluruokavalioon alkoi tulla tuhteja ruokia kuten tilliliha tai punajuurivatkuli, jotka olivat ehkä liiankin maukkaita lasten makuun ja siksi monen lapsen inhokkiruokia. Minulla tiukkaa teki punajuurivatkuli.

Vaikka 60-luvun kouluruokalistat olivat vielä vaatimattomia, kansakoulussa kaikki lapset saivat ruokaa. Oppikoulussa, kuten Tikkurilan yhteiskoulussa, piti maksaa joka lukukausi ruokamaksu. Jos sitä ei maksettu, piti tyytyä omiin eväisiin. 

Vielä 60-luvulla ennen peruskoulua Suomessa oli erilliskoulujärjestelmä. Jo neljännellä luokalla, kun oppilaat olivat noin kymmenvuotiaita, tehtiin tasajako. Omana aikanani noin puolet lapsista jäi kansakouluun, puolet pyrki ja pääsi oppikouluun.

Koulutuksellista tasa-arvoa ei ollut. 

Varsinkin maalla oppikouluja oli harvakseen, koulumatkat olivat pitkät, ja kaikilla ei ollut varaakaan laittaa lapsiaan oppikouluun. 

Silloin koulujärjestelmä edisti luokkajakoa. 

Peruskoulun ilmainen kouluruokailu on yksi koulutuksellisen tasa-arvon takeista. Joskus luin, että yhdysvaltalaisten tutkijoiden mukaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion perustaan kuuluu kolme kivijalkaa: julkinen terveydenhoito, kouluruokailu ja peruskoulu. 

Aluksi ihmettelin kovasti järjestystä. Miksi kouluruokailu sijoitettiin ennen peruskoulua? Amerikkalaiset sen tajuavat, tyhjällä vatsalla ei jaksa opiskella, eikä niitä eväitäkään ole aamuisin aina hauska lapsille kouluun mukaan valmistaa.

Meille kouluruokailu on itsestäänselvyys. Sitä pitää arvostaa.

Torniosta, näin se meni.

Lehtileikkeen yksi hauska yksityiskohta on tietenkin lauantaityöpäivä. Vielä 60-luvulla töitä tehtiin kuusi päivää viikossa. Lauantaipäivät olivat hieman lyhyempiä työpäiviä kuin viikon muut arkipäivät. Yleensä lauantaisin koulua käytiin kello kahdeksasta kahteentoista.

Viisipäiväiseen kouluviikkoon siirtyminen aiheutti kovaa keskustelua, koska samalla oltiin lyhentämässä kesälomaa, joka oli kolmen kuukauden mittainen. Muistan hyvin, kun luokassa tehtiin asiasta leikkimielinen äänestys. Otimme äänestyksen tosissaan, suurin osa olisi halunnut pitää pitkän kesäloman ja pitkät kouluviikot. Lapset olivat silloinkin hyvin konservatiivisia.

Nyt tasa-arvoisen suomalaisen peruskoulun rakenteita on horjutettu jo pitkään. Hirnaaminen alkoi heti 90-luvun laman pyörteissä. Myös kouluruokailun kustannukset on alennettu hälytasolle. Joinain päivinä kouluruuan taso on lähes ala-arvoinen.

Ilmeisesti on niin, että Suomessa on piirejä, jotka haluavat peruskoulurevanssin, paluun erilliskoulujärjestelmään, joka Ruotsiin on jo palautettu. Ruotsin malli ei mairittele, oppimistulokset ovat olleet surkeita.

Kun peruskoulun opettamisen edellytykset on hirnattu henkihieveriin, keskiluokan lapset pakenevat yksityiskouluihin. Pelkään, että niin voi käydä.