maanantai 28. huhtikuuta 2014

Kampaajalle kesken koulupäivän

 
Piirsin huopakynällä kuvan. Näinhän se taitaa mennä - onko meillä kohta velvollisuuksia ollenkaan?

28.4. Yle


Joensuulaisen yläkouluopettajan mukaan oppilaiden poissaolot ovat hieman lisääntyneet viime vuosina. Hänen mukaansa on tyypillistä, että oppilas vain ilmoittaa esimerkiksi lähtevänsä seuraavana päivänä Helsinkiin, ja että äiti ilmoittaa poissaolosta Wilmassa.

- Tämä on välillä ongelmallista, koska opettajat eivät tästä tiedä etukäteen ja he ovat voineet varata kokeen tuolle päivälle. Tämä taas aiheuttaa lisätyötä opettajalle, kun hän järjestelee uusia koepäiviä ja tekee uusia kokeita, opettaja toteaa.

Perusopetuslain 35 §:n mukaan oppilaan tulee osallistua opetukseen, ellei hänelle ole erityisestä syystä tilapäisesti myönnetty siitä vapautusta. Opettajan mukaan koulun järjestyssäännöissä todetaan, että oppilaan pitää hakea lupaa poissaoloon erillisellä lomakkeella, mutta näin ei aina tapahdu.

- Vielä pahempia ovat mielestäni nämä kampaajalla käynnit sekä mopoajotunnit, jotka mielestämme voisi järjestää koulun jälkeenkin. Koulu suhtautuu ehdottoman kielteisesti tämäntyyppisiin poissaoloihin, mutta silti tätä tapahtuu. Asiasta on sanottu oppilaille ja vanhempia on myös informoitu tiedotteissa.


Alakoulussa ei luvattomia poissaoloja juuri tapahdu. En ole koskaan kuullutkaan, että oppilas olisi kesken koulupäivän mennyt luvatta kampaajalle tai parturiin. Mutta en yhtään epäile, etteikö yläkouluissa näin tehtäisi.

Ymmärrän hyvin joensuulaisen yläkouluopettajan tuskan. Monissa yläkouluissa opiskellaan jaksottain. Kun jakso loppuu, pidetään koe. 

Ei ole kivaa tehdä uutta koetta oppilaalle, joka on luvatta mennyt kampaajalle kesken koulupäivän. Samaa koetta, joka on teetetty muille, ei voi oppilaan eteen lykätä, koska oppilaan on helppo tiedustella jo pidetyn kokeen sisällön toisilta oppilailta. 

Lintsanneelle oppilaalle pitää varata uusi koepäivä ja tehdä uusi koe. Opettajalle luvattomat poissaolot teettävät turhaa ylimääräistä työtä.

Jos oppilas aikoo olla poissa koulusta, huoltajan pitää anoa poissaolo joko opettajalta tai rehtorilta. Luokanvalvoja voi harkintansa mukaan myöntää lomaa 1-3 päivää, pidemmät lomat myöntää rehtori. Jos oppilas on sairas, huoltajan velvollisuus on viipymättä ilmoittaa sairauspoissaolosta luokanvalvojalle esim. Wilman kautta.

Koulussa pitää olla yhteiset pelisäännöt, muuten ajaudutaan itsekkyyden ja yltiöyksilöllisyyden suohon.

Pitäisikö meidän ajatella seuraavalla tavalla?

Luvaton poissaolo merkitsee samaa kuin tyhjän koepaperin palauttaminen. Kokeen arvosanaksi pitää antaa nelonen. Uusintakoetta ei pidä järjestää. Muutenhan lintsannut oppilas saa lisää lukuaikaa koetta varten muihin oppilaisiin verrattuna, mikä on väärin.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Mässyä kouluun

Yle 25.4.

Genomisen ravitsemuksen professori Raija Tahvonen nosti alkuviikolla esille lasten herkkutottumukset. Tahvonen pitää tärkeänä sitä, ettei herkkuja ole tarjolla koulussa tai päiväkodissa. Esimerkiksi syntymäpäiväkarkkien viemisen päiväkotiin Tahvonen kieltäisi kokonaan.
– Jos on 20 lapsen tarharyhmä, niin aika usein tulee nimipäivä tai syntymäpäivä. Se on kaikki turhaa syömistä. Jos halutaan kutsua kaverit synttäreille, niin se on eri asia. Se on sitten jonkun kotona, Tahvonen sanoo painokkaasti.

Karkki, limsat ja energiajuomat eivät kuuluu kouluun, linjataan monella ala-asteella. Suhtautuminen purukumiin kuitenkin vaihtelee. Poikkeuksena karkkikieltoon ovat muun muassa syntymäpäivät tai retket.
– Meillä on kielletty kaikkien tällaisten karkkien, purukumien ja virkistysjuomien tuominen kouluun. Pyyntö purukumien kieltämisestä tuli alunperin siivoojilta, kun purukumeja löytyi muun muassa pulpettien alta, kertoo Kaarinan Hovirinnan koulun rehtori Markku Heinonen.

– Karkit eivät kuulu koulun arkipäivään. Syntymäpäivinä karkkia voi tuoda luokalle jaettavaksi. Silloin karkkimääriä ei ole rajoitettu, mutta yleensä oppilas saa yhden tai kaksi karkkia, kuvailee Turun Hepokullan koulun rehtori Ari Normasto.

Oman kouluni mässykäytännöt ovat samanlaiset kuin Turun Hepokullan koulussa. Tavallisina päivinä karkkia ei saa tuoda kouluun.

Ensi keskiviikkona koulussamme vietetään perinteistä vappuriehaa. Luokissa on erilaisia toimintapisteitä, ja oppilaat saavat kierrellä vapaasti ympäri koulua. Vappuriehapäivänä saa pukeutua naamiastyyliin ja tuoda karkkia ja limua kouluun. Päivä päättyy aina paikkojen siivoamiseen.

Mässykäytännöt vaihtelevat hieman luokittain. Jotkut opettajat sallivat karkit esim. opintoretkillä, minä en. Olen korvannut karkit kahvilakäynneillä. Usein opintoretken päätteeksi menemme johonkin hyvään kahvilaan juomaan esim. kaakaota ja syömään leivonnaisia.

Opettelemme sivistynyttä kahvilakulttuuria. Monen museon tai muun kohteen yhteydessä on hyvä kahvila. Sellaisia löytyy vaikka Kaapelitehtaalta, Ateneumista, Heurekasta ja Suomenlinnasta.

Suomalaiset syövät makeisia mielettömiä määriä, noin 15 kg vuodessa per suomalainen. Lisäksi ruuanlaittoon laitetaan toinen mokoma sokeria lisää.

Ennen makeiset ja limut olivat ylellisyystuotteita, nyt ne ovat arkipäivää. Limua saatiin vain saunapäivinä, nyt sitä rahdataan kaupoista urakalla. 

Pari vuosikymmentä sitten oli tyypillistä, että oppilailla ei ollut hampaissaan ollenkaan reikiä. 1980-luvulla luokkien seinillä oli hammashoitokaappeja. Hammashoitaja vieraili luokissa viikottain. Annettiin hammashoitovalistusta, harjattiin hampaat ja pureskeltiin fluoraustabletteja.

Nyt niitä reikiä on alkanut taas tulla. Ilmeisesti hampaista ei aivan joka perheessä välitetä. Ei kouluissakaan, sillä hammashoitaja ei enää käy luokissa. Pikkuhiljaa hammasmukeista tuli vesivärikuppeja, hammashoitokaapit on revitty seinistä pois ajat sitten.

Lapsuuteni ja nuoruuteni suurin työnsankari oli kouluhammaslääkäri Terttu Telas. Hänen työpisteensä sijaitsi Dickursby skolan teknisen käsityöluokan takana. Kun tallusti vastaanotolle, sekottui sekä puutyöluokan että hammashoitolan hajut toisiinsa.

Telas oli oikea sarjatyöläinen, sillä hän hoiti usean koulun oppilaiden hampaat. Telas hoiti hampaitani yhdeksän vuotta, kun kävin oppikoulua Tikkurilan yhteiskoulussa.

Ihmettelin Telaksen kärsivällisyyttä. Hän jaksoi paikata päivästä toiseen oppilaiden reikäisiä hampaita. Siihen aikaan niitä reikiä riitti. Ei ollut mitenkään poikkeuksellista, että oppilaalla saattoi olla reippaasti yli kymmenen reikää hampaissaan joka vuosi.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Opettajaa nokkaan

23.4. Iltalehti


Yli 10 000 opettajaa joutuu vuosittain työssään väkivallan kohteeksi, ja lähes 35 000 opettajaa on kokenut kiusaamista tai epäasiallista kohtelua. Väkivallasta ja kiusaamisesta johtuvat opettajien sairaslomat tuottavat vuodessa noin 16 miljoonan kustannukset.

Eniten väkivaltaa ja kiusaamista kokevat peruskouluissa ja päiväkodeissa työskentelevät opettajat. Päiväkodissa 32 prosenttia opettajista on joutunut väkivallan kohteeksi, peruskoulussa noin 10 prosenttia.

Väkivallan tekijät ovat lähes poikkeuksetta oppilaita, kiusaamiseen syyllistyvät myös vanhemmat ja esimiehet. Peruskoulussa 43 prosenttia opettajista on kokenut kiusaamista, päiväkodissa 38 prosenttia.

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkaisen mukaan peruskoulujen ja päiväkotien ongelmat viestivät kahdesta puutteesta: vanhemmat eivät huolehdi tarpeeksi lapsistaan eikä koululle osoiteta tarvittavia resursseja.

- Tämä puhuu vankemman koulujen ja vanhempien välisen yhteistyön tarpeesta. On peiliin katsomisen paikka. Lapset on kasvatettava kotona ja vanhempien on näytettävä esimerkkiä asiallisesta käytöksestä. Lasten ja nuorten ohjaamiseen vaaditaan aikaa ja aikuisen huolenpitoa. 

Koulutuksen leikkauspäätökset johtavat valitettavasti siihen, kiire koulussa lisääntyy entisestään. Kun ryhmät kasvavat ja opetusta leikataan, on opettajan yhä hankalampi ottaa oppilasta yksilöllisesti huomioon, Luukkainen toteaa.


Kovia prosentteja. Kannattaa lukea seuraavat blogikirjoitukseni:

Lanka palaa - kohta aggressiiviset pikkulapset eivät enää olekaan pikkulapsia (Properuskoulu 20.11.2013)

Vantaan lähikouluperiaate kurittaa (Properuskoulu 23.10.2013)

Erityisesti silmääni pisti käsittämätön 43 % - lähes puolet peruskoulun opettajista on kokenut kiusaamista joko vanhempien tai esimiesten taholta. Olisi todella mielenkiintoista nähdä sekä vanhempien että esimiesten kiusaamisprosentit eriteltyinä. 

Nykytyöelämä suosii narsistisia johtajia. En tiedä mitään syytä, miksi koulu olisi poikkeus. 

Narsisti johtaja alistaa, pelottelee ja manipuloi. Kouluissa narsistinen rehtori voi pitää omaa hoviaan, jonka jäsenet pidetään kurissa pitämällä työyhteisö jatkuvassa epävarmuudessa. 

Rehtorin on hyvin helppo pidellä näpeissään tuntiopettajia ja väliaikaisia opettajia. 

Tutkimukset: narsistit, psykopaatit ja ikävät ihmiset menestyvät työelämässä (Taloussanomat 15.2.2014)

Päiväkodin ja peruskoulun opettajiin kohdistuvat väkivaltaprosentit eivät ole yllätys. Pienet lapset voivat olla spontaaneja väkivallankin suhteen. Purraan, lyödään tai potkitaan. Tilanteet ovat nopeita ja yllättäviä.

Arkihavaintojen perusteella on pakko myöntää, että pienten oppilaiden opettajiin kohdistuva väkivalta on selvästi lisääntynyt. Ennen ekalle luokalle oli tunkua opettamaan, ei välttämättä enää.

Rajua tarinaa Ylen sivuilta:

Pahoinpidelty opettaja: tapahtumat tulivat uniin (Yle 23.4.2014)

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Kouluissa tarjotaan korvikeruokaa

Kanaa jäljitteleviä quornpaloja

Keskiviikkona olin koulun tyttöjen korisjoukkueen kanssa Myyrmäen Areenassa taistelemassa koulujen välisestä mestaruudesta. Pytty tuli kouluun toisen kerran perättäin. Ensi vuonna onkin sitten tosi kyseessä, koska kolmas kiinnitys pyttyyn merkitsee sitä, että pokaali jää pysyvästi Pähkinärinteen kouluun.

En siis syönyt keskiviikon koululounasta.

Voihan quorn-mussaka sentään (Properuskoulu 8.9.2013)

Uuden Suomen juttu quornmussakasta (Properuskoulu 11.9.2013)

Vantaan Sanomien juttu quornista ja vähän soijastakin (Properuskoulu 12.9.2013)

Miksi Enkeliporsas ei syönyt tänään koululounastaan? (Properuskoulu 15.1.2014)

Keskiviikkona kouluissa tarjottiin:

Itämainen kasviskastike VL,G
*Riisi M,G
*Kiinankaali-maissi-kurkkusalaatti M,G 
*Porkkanaraaste M,G 

Vaihtoehtoruoka:
Ei tarjottu.

Äkkiseltään, kun menua katsoo, tuntuu hyvältä. Mutta oikeasti ei tarjottukaan itämaista kasviskastiketta, vaan itämaista quornkastiketta. 

Quorn ei ole kasvikunnan tuote ollenkaan, vaan se on brittiläinen tehdastuote, joka koostuu tehtaassa kasvatetusta punahomesienen rihmastosta sekä munanvalkuaisesta. Quornin teollisista kasvatusaltaista ei löydy qooglaamalla kuvan kuvaa. Taitaa olla maailman vartioiduin tehdas.

Emäntä oli tehnyt parhaansa maustamalla kastikkeen hyvin, jotta quornin eltaantunut maku ei nousisi pintaan syödessä.

Oppilaille ei quorn näyttänyt maistuvan, palat olivat isoja, koska quorn jäljitteli kananpaloja. Pienille oppilaille quornmussaka menee läpi, koska mussakassa käytettiin jauhelihamaista quornia.

Ihmetttelen, miksi lapsille pitää syöttää teollista jäljitelmäruokaa. Jauheliha ja kana maistuvat aina.

Kouluni opettajienhuoneessa on keittiönurkkaus, jossa opettajat, jotka eivät syö koulun ruokaa, voivat syödä omia eväitään. 

Opettajienhuoneen sohvapöytä (Properuskoulu 7.4.)

Opettajakollegani teki kuriittaan listan, mitä opettajat söivät quornpäivänä:

- 4 annosta aasialaista noutoruokaa koulun viereisestä ravintolasta
- ruisleipää
- karjalanpiirakkaa
- banaaneja
- jäätelöä
- myslipatukoita
- mokkapaloja
- suklaata

Vaikuttaa hätäruuilta. Osa opettajista söi quorninsa sisulla.

Oppilaiden on syötävä, mitä eteen laitetaan. Heillä ei ole valinnanvaraa paitsi ruuan kippaaminen ekoastiaan. Keskiviikkona kippailtiin.

Tänään emäntä oli iloinen, kun oppilaat söivät ruokaa kunnolla. Hän totesi, että perjantai oli viikon paras päivä.

Ruokana oli yksinkertaista nakkikeittoa, jossa oli mukana perunaa ja paljon kasviksia, perusruokaa.

Perjantaina kouluissa tarjottiin:

Nakkikeitto M,G 
*Sulatejuustolevite VL 
*Ruisleipä 
*Hedelmä 

Vaihtoehtoruoka:
Purjo-perunasosekeitto VL,G 

Valistuneet lukijani huomaavat heti, että keskiviikkona, kun oli kasvisruokaa, vaihtoehtoruokaa ei tarjottu. Perjantaina tarjottiin hyvää purjo-perunasosekeittoa.

Selvennykseksi:

Syön mielelläni oikeata kasvisruokaa, kun sitä tarjotaan. Koululounaina tarjotut kasvissosekeitot ovat olleet maukkaita. Pinaattiletut uppoavat nopeasti lasten suihin.

Koulumme keittiö valmistaa koululounaat itse. Ruoka on lähes poikkeuksetta hyvää ja oppilaat syövät mielellään. Yksittäinen koulu ei voi millään tavallaan vaikuttaa ruokalistaan.


Vantaan kaupungin sivuilta:

Palveluntuottajiamme ovat Vantaan Tilapalvelut ja Blue Service Partners. Palveluiden tilaamisesta vastaa talous- ja hallintojohtaja, palvelupäällikkö ja palveluvastaava yhdessä hankintakeskuksen asiantuntijoiden kanssa. 

Valtaosaan Vantaan kouluista ja päiväkodeista ruoan tuottaa Tilapalvelut Vantti Oy. Blue Service Partnersin paikat ovat mainittu heidän ruokalistojen yhteydessä.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Satsataan, satsataan

10.4. Yle


Koulut tarvitsevat apuopettajia mikäli kaikki oppilaat halutaan yhteen luokkaan. Inklusiivisessa koulutusajattelussa myös erityishuomiota tarvitsevat oppilaat halutaan yhteen mutta opetus tapahtuu lähinnä pienryhmissä. Sekä kunnat että valtio osallistuvat apuopettajien palkkaamiseen.

Vaaranlammen koulun rehtorin Jorma Turpeenniemen mukaan heidän koulussaan ollaan onnistuttu toteuttamaan inklusiivista opetusta. Turpeenniemi korostaa resurssien eli apuopettajien merkitystä. Hän on kiitollinen kaupungin tuesta ja on huolissaan köyhien kuntien mahdollisuuksista toteuttaa inklusiivista opetusta.

- Vaikea se on jos oppilas laitetaan isompaan ryhmään ja minkäänlaista tukipalvelua ei tule. Ei inklusiivinen kouluajattelu ole mikään säästötoimenpide eikä se saa olla. Näillä systeemeillä me saamme kaikista oppilaista yhteiskuntakelpoisia veronmaksajia. Sehän tässä on tarkoitus, että yksilö pystyy orientoitumaan yhteiskuntaan eikä joudu sivuraiteelle. Mutta resursseja se tarvii.

Yhä useammalla lapsella on käytöshäiriöitä ja diagnooseja.

Vaaranlammen koulussa inklusiivista opetusta on toteutettu muutaman vuoden ajan.

- Meillä on resurssiopettajia, erityisluokan opettajia ja pienryhmäopettaia talossa. Perusopetusryhmää, joissa on haasteellisia oppilaita, voimme jakaa useampaan ryhmään. Enää ei tarvitse oppilasta ottaa oman vaikeutensa vuoksi pois normaalin yleisopetuksen ryhmästä. Tukipalveluihin kuuluu myös se, että meillä on koulunkäynnin ohjaajia.

- Perheillä on ongelmia. Ehkä yhteiskunnassa on jonkinlaista arvottomuutta nyt. Se tuo tunnepuolen häiriöitä. Kyllä minun aikanani vaikeudet ja haasteet ovat oppilailla lisääntyneet huomattavasti. Siihen liittyy myös media ja sosiaaliset mediat.


Erityisopetusta ajetaan alas (Properuskoulu 4.4.)

Taas romutetaan rakenteita ja heikompia lapsia lyödään (Properuskoulu 30.3.)

Kunnat pelaavat kovaa peliä erityisoppilailla (Properuskoulu 2.2.)
Hienoa, että joku avaa suunsa. 

Rehtori Jorma Turpeenniemi puhuu selkokieltä: 

Inklusiivinen kouluajattelu ei saa olla mikään säästötoimenpide.

Turpeenniemi on huolissaan köyhien kuntien mahdollisuuksista toteuttaa inklusiivista opetusta.

Enkeliporsas puhuu selkokieltä:

Hallituksen kehysriihessä päätettiin, että perusopetuksesta leikataan 57 miljoonaa euroa. Vastaava rahasumma on annettu tälle vuodelle luokkakokojen pienentämiseen. 

Kohta tuulee niin pahasti, että tukka lähtee.

Kun valtion luokkakokoavustukset viedään pois, luokkakoot kasvavat. Kun luokkia kasataan yhteen, opettajia laitetaan kilometritehtaalle.

Inkluusiossa opettajia pitäisi palkata lisää. Nyt tehdään toisin.

Eilen Pelastetaan koulutus -tapahtumassa pääministeri Katainen sanoi suurinpiirtein noin:

Koulutuksen laadun parantamiseen tulee satsata jatkossa, koska suomalaisen yhteiskunnan kehitys vaatii sitä. Huippuosaaminen on suomessa välttämätöntä. Korkealaatuisesta perusopetuksesta ja lukiouudistuksesta on huolehdittava. Korkeasti koulutetut opettajat ovat kivijalka, jolle osaaminen rakentuu.


Mitä Katainen tarkoittaa koulutuksen laadun parantamisen satsaamisella? Onko 57 miljoonan leikkaus satsaus?

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Kallis, kallis junioriurheilija

PuHu Juniorit valittiin Urheilugaalassa Vuoden 2012 Hyväksi Seuraksi ja sai Pohjola-palkinnon.

8.4. IS

Raportti paljastaa: Lasten harrastuksiin todella uppoaa omaisuus

Lasten ja nuorten harrastuksiin kuuluu nykyisin jopa kolme kertaa enemmän rahaa kuin kymmenen vuotta sitten, tuore tutkimus osoittaa.

Harrastusten kallistuminen johtuu monesta tekijästä.

Seurojen jäsenmaksut ovat nousseet. Monesta harrastuksesta on tullut kallista välineurheilua. Rahaa kuluu entistä enemmän myös matkakuluihin.

Kuluja lisää myös se, että harrastuskaudet ovat pidentyneet ja harrastuskertoja on tullut lisää.

Asiasta kertova tutkimusraportti kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuihin.

Erityisen paljon on kallistunut lasten jääkiekkoharrastus. Jääkiekon pelaaminen on kallistunut niin kilpaurheilijoilla kuin harrastajilla.

Kun kymmenen vuotta sitten 15-18–vuotiaalta kilpaurheilijalta kului 3 700 euroa jääkiekkoon, nyt häneltä kuluu 12 700 euroa.

Kalleimmat lajit ovat tutkimuksen mukaan ratsastus ja taitoluistelu. Edullisimmat lajit ovat salibandy, pesäpallo ja koripallo.

Jos ratsastuksen harrastajalta kului kymmenen vuotta sitten lajiin 2 400 euroa, nyt häneltä kuluu 5 600 euroa.

Ratsastustuntien kalleudesta huolimatta hevosurheilu ei ole pelkästään rikkaiden perheiden harrastus. Tutkimuksen mukaan ratsastusta harrastavien tulotaso on alle keskiarvon.


Joustava koulupäivä (Properuskoulu 13.8.2013)


Onneksi nuorimmat lapseni pelaavat koripalloa, vaikka ei sekään enää niin halpaa ole kuin ennen. Pääkaupunkiseudun korisseurojen harrastusmaksuissa on suuria eroja. Lasteni seura, vantaalainen PuHu Juniorit, on halvimmasta päästä. Siitä huolimatta toiminta on laadukasta. 

Valmennus on erittäin korkeatasoista, valmentajina on Suomen parhaita korisvalmentajia. Kaikki lapset kehittyvät ja heille taataan riittävästi myös peliaikaa. 

Harrastusmaksuja nostaa esim. turnaukset. Jo kymmenvuotiaat juniorit matkustavat Ruotsiin tai Viroon pelaamaan korista. 

Lasten harrastuksesta on tullut koko perheen harrastus. On hauska on olla mukana järkkäämässä Ricoh-kotiturnausta, katsella sarjamatseja ja reissata lasten mukana pelimatkoilla. Koko ajan tutustuu uusiin ihmisiin.

Jos moottoriurheilu lasketaan urheiluun, on se tietenkin kalleinta urheilua. Vantaa on todellinen motocrosskaupunki. Nuoret lahjakkaat crossarit joutuvat hankkimaan sponsoreita kustantaakseen harrastuksensa.

Jääurheilun harrastusmaksut alkavat kohta karata käsistä. Pian tavallisella palkansaajalla ei ole varaa laittaa lastaan jääkiekkoseuraan. Vantaalla mielenkiintoinen jääkiekkoseura on Icehearts, joka toimii toisin kuin muut jääkiekkoseurat. 

On selvää, kun kunnat eivät pysty tarjoamaan asukkailleen edes kunnollisia peruspalveluja, rahaa ei liikene liiemmin urheiluseurojen tukemiseen. Lasten kannalta laadukas peruskoulu on sittenkin tärkeämpää kuin urheiluseuratoiminta.

Kuntien on priorisoitava. Silloin urheiluseurojen on pärjättävä lähes omillaan ja lasten vanhempien kukkaron on vain venyttävä.

Mielenkiintoista on, että lasten urheilu on yksipuolistunut, ennen harrastettiin monia lajeja yhtäaikaa. Tyyppiesimerkkejä ovat esim. Jari Litmanen ja Tuomo Ruutu. Molemmat pelasivat juniorina melko pitkään sekä jalkapalloa että jääkiekkoa. 

Seurasin vantaalaisen Tuomo Ruudun jalkapallopelaamista kaupungin koulujen välisessä jalkapallosarjassa. Tuomosta olisi takuulla halutessaan tullut myös huippufutari.

Jotenkin tuntuu oudolta, että junnupelaajilla ei muka ole enää aikaa pelata kesäisin futista ja talvisin kiekkoa tai korista. Joskus koulussa oppilas on tullut minulle itkuisena kertomaan, että oma valkku pakottaa jättämään sen toisen lajin pois. Ei tajuta, että lajit voivat pitkään tukea toisiaan.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Opettajienhuoneen sohvapöytä


Otin kuvan kouluni keskiöstä, opettajienhuoneen sohvapöydästä. Keittiönurkkauksessa on iso kulmasohva ja sopiva määrä sinisiä tuoleja epämääräisessä järjestyksessä tilanteen mukaan. Kaiken keskellä on sohvapöytä. Keittiönurkkaus on erillään ja osittain kirjahyllyin eristetty opettajienhuoneen muista tiloista.

Entisaikojen opettajienhuoneissa oli tarkka istumajärjestys, jota vanhemmat opettajat valvoivat. Oli nokittelujärjestys, uudet maikat joutuivat istumaan reunoilla. Nyt istutaan missä sattuu, nopeimmat syövät hitaat.

Muistan hyvin, kun olin sijaisena eräässä koulussa 1970-lopulla. Koulun opettajienhuoneessa oli yksi pitkä pöytä. Hölmöyttäni istahdin pöydän ääreen. Lensin pöydästä kuin leppäkeihäs istumaan erilleen huoneen nurkassa olevan pikkupöydän ääreen. Siinä sitten istuin kaksi ja puoli kuukautta joka välitunti erään toisen sijaismaikan kanssa. Joskus sentään joku empaattinen vakimaikka vaivautui istumaan hetkeksi seuraamme.

Kuva on maanantailta, koska pöydälle on laitettu kimppaloton nimilista ja rahankeruukippo. Kimppalotto on vapaaehtoista, mutta tavallaan pakollista. Koskaan ei tiedä, milloin se iso potti kohdalle napsahtaa, eikä silloin kukaan halua olla ilman. Pikkuvoittoja ei ole jaettu, vaan voittorahat on viisaasti sijoitettu seuraavaan lottoarvontaan.

Meillä ei pidetä perjantaipulloarpajaisia, epäeettistä toimintaa moinen touhu.

Kuvan leivonnaiset ovat jonkun luokkatoimikunnan tarjoamia, leivonnaiset maksavat viisikymmentä senttiä tai euron. Luokkatoimikunnat keräävät leivonnaisilla rahaa leirikouluihin. Olen herkkuperse. En enää viitsi laskeskella, kuinka paljon kolikoita vuodessa leivonnaisiin hupenee. Luulen, että leivonnaiskolikoilla saisin vuodessa yhden menolentolipun Helsingistä Liverpooliin, You'll Never Walk Alone

On aivan sama, mitä syötävää pöydälle laitetaan, kaikki menee, vaikka pienet kivet.

Pöydällä oleva muistilappukuutio on tärkeä. Jos ei ole rahaa, luokkatoimikunnan muovirasiaan voi aina heittää lainalapun. Huomatkaa rasioiden päällä olevat laput, reseptejä kaiken varalle, jos sattuu olemaan esim. laktoosi-intoleranssi.

Synttäripäivinä odotetaan, että päivänsankari leipoo pöydälle jotain. Jotkut oikaisevat ja piipahtavat naapurikauppaan ostamaan valmista tavaraa. Pari kertaa vuodessa yksi opettajistamme leipoo kotona aamulla ison kasan munkkirinkilöitä. On kiva tulla töihin, kun munkkien tuoksu leijailee opettajienhuoneen ovelle asti. 

Joskus koulussa vierailee oppikirjaesittelijä, joka tarjoilee opettajille suklaamakeisia tai berliininmunkkeja. Yleensä kaikki maikat mutustelevat vain, joku menee säälistä seisoskelemaan esittelypöydän viereen ja leikkimään kiinnostunuttta, ettei kirjaesittelijän tarvitse yksin seisoskella.

Kahvittelu on oleellista, jokaisella maikalla on oma nimikkokuppinsa. Kuppini on kuvassa äärimmäisenä oikealla, pieni sininen kuppi. Siirryin pieneen kuppikokoon, koska en viitsi joka välitunti ryystää isoa kahvikupillista. Vaikka juon kahvia aamulla, joka välkkä sekä koulun päätteeksi vielä yhden kupillisen, kahvin yhteismäärä on vain noin kaksi isoa Teema-mukillista. Jotkut todelliset kahvikissat juovat ison mukillisen joka välkkä.

Opettajienhuoneen sohvapöytä on koulun aikuisten sosiaalinen keskus. Heti aamusta, noin varttia vaille kahdeksan, pöydän äärellä viriää melkoiset keskustelut. Aamuisin kerrataan vaikka uutisia ja päivän politiikkaa ja otetaan niihin kantaa.

Usein pöydän ääressä on monta keskustelua yhtäaikaa, joita on pakko kuunnella. Välillä pitää heitellä välikommentteja toiselle puolen pöytää. Koulun jälkeen osa opettajista istuu ja lepuuttaa. He voivat purkaa päivän tapahtumia kollegoidensa kanssa.

Työhyvinvointirahoilla rehtori on ostanut erilaisia hierontalaitteita naismaikoille, on hierontapalloja, niskahierontatyyny sekä uusin ostos, hierontatuoli. Ennen miesmaikat hieroivat naismaikkojen niskoja ja hartioita. Nyt miesmaikkoja on niin vähän, että pitää hankkia hieronta-automaatteja.

Välitunneilla, varsinkin perjantaisin, pöydän ympärillä hersyy reipas huumori. Jokaisella ammattiryhmällä on oma huumorinsa, jota muut ihmiset eivät välttämättä ymmärrä. Joka juttua ei muille ole tarkoitettukaan. Joskus joku sijainen ihmettelee naama punaisena sohvapöydän ympäriltä sinkoilevia tarinoita.

Opettajienhuone ilman huumoria olisi kuoleman paikka. Opettajat toimivat pääosin lasten parissa, joten opettajienhuone on aikuiskontaktipaikka, joka pitää pään kasassa.

Onneksi keittiönurkkauksen vieressä oleva puhelin ei enää pirise juuri koskaan ja häiritse välituntijutusteluamme. Thank God Wilma!

Kouluumme tuli keski-ikäinen miesmaikka Mikkelistä. Hän oli käynyt muutamissa kouluissa työhaastatteluissa. Hän vieraili joka kerta myös koulun opettajienhuoneessa, koska sieltä hän halusi aistia koulun ilmapiirin. Hänelle riitti noin minuutti koulumme opettajienhuoneessa, kun hän teki päätöksensä tulla kouluumme töihin.

Koulumme opettajat ovat hyvin tunnollista väkeä. Kun kello soi sisään vaikka kolmeatoista yli tasan, niin maikat ovat luokissaan suurinpiirtein varttia yli. Oppitunnin pituudeksi saadaan säädetyt kolme varttia.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Erityisopetusta ajetaan alas

Hei, taas me leikataan!
4.4. Yle


Hallitus päätti kehysriihessä, että perusopetuksen koulunkäyntiavustajat luetaan osaksi opettaja-oppilassuhdetta. Hallituksen arvion mukaan tästä koituvat 10 miljoonan euron säästöt.

- Se tarkoittaa, että ne ainoat ryhmäkokosäädökset, jotka meillä tällä hetkellä on, romutetaan, kuvailee OAJ:n kehittämispäällikkö Nina Lahtinen.

Tällä hetkellä lainsäädännössä säännellään ainoastaan erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetusryhmien kokoa. Nyt ryhmissä voi olla kuudesta kymmeneen oppilasta riippuen siitä, mitä vaikeasti vammaisia tai erityistä tukea tarvitsevia oppilaita ryhmissä on.

- Säästöt tulisivat siitä, että tarvitaan vähemmän erityisluokkia ja erityisluokanopettajia, kun lapset ängetään vähempään määrään ryhmiä ryhmäkokoja kasvattamalla, selvittää Lahtinen.

OAJ:n laskelmien mukaan 10 miljoonan euron säästöt tarkoittaisivat 160 erityisluokanopettajan vähentämistä ja heidän ryhmiensä lasten sijoittamista muihin erityisopetuksen luokkiin. Pääsääntöisesti näissä luokissa on jo avustajia, joten avustajien määrää ei lisättäisi.

Opetusalan ammattijärjestön mukaan vain 41 prosenttia erityistä tukea tarvitsevista oppilaista on enää erityisluokalla. Vuosina 2010–2013 erityisluokanopettajien määrä on vähentynyt kolmellasadalla, kun kunnat ovat lakkauttaneet erityisluokkia.

Vuoden 2011 alusta lähtien erityisoppilaita on integroitu tavallisiin koululuokkiin.

Myös perusopetuksen tavallisten luokkien koot tulevat todennäköisesti kasvamaan viime viikkoisen kehysriihen leikkausten vuoksi.

Perusopetuksesta ollaan leikkamassa 57 miljoonaa euroa. Samansuuruinen rahasumma on annattu tälle vuodelle luokkakokojen pienentämiseen.


Enkeliporsas poimi inkluusiomatkan varrelta sanottua:


Ei inkluusio ole missään nimessä mikään säästötoimi.

Kun erityisoppilas integroidaan normiluokkaan, oppilas saa saman tuen kuin ennenkin.

Kun erityisoppilas integroidaan normiluokkaan, mukaan tulee aina erityisopettaja.

Inkluusio lisää tunnetta yhteisöön.

Kaikkien oppiminen - kaikkien osallistuminen.

Inkluusiossa hahmotetaan paremmin kokonaisuuksia.

Elinikäinen inkluusio.

Paikka ei oleellista, vaan tarjottu tuki.

Erityisopetus siirretään lapsen luo, lähikouluun.

Suunnitelmissa ei ole kyse säästöistä, sillä mistään ei leikata.

Erityisopetus on lasten erottelua, josta on luotu sankaritarina.

Tarpeelliset tukitoimet on mahdollista tuoda tavalliseen luokkaan.

Erityisopettajat voitaisiin siirtää tavallisiin luokkiin opettajien avuksi.

Erityisluokkia perustettiin mukavuussyistä.

Kyse on opettajien viitseliäisyydestä. Helpompaa on siirtää erityistä tukea vaativa oppilas pois.

Esteettömässä opetuksessa yleisopetus ja erityispedagogiikka ovat sulautuneet yhteen.

Taitava opettaja pystyy opettamaan yhtä hyvin sekä pienissä että isoissa luokissa.

On oppilaan oikeusturvaa tulla lähikouluun, tulla omana hyvänä itsenään siihen isompaakin ryhmään, ei tule leimautumista.

Tavoitteena on se, että monenlaiset oppijat oppivat mahdollisimman hyvin, niin sillä ei todellakaan voi säästää rahaa.

Rahallisesti uusi järjestelmä ei kuitenkaan ole edeltäjäänsä kevyempi.


Eihän tämän näin pitänyt mennä! huudahdamme, me hyväntahtoiset hölmöt.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Aprillia, aprillia - rusakonpoikia

Tehtävä: Etsi kuvasta kaksi rusakonpoikaa. Paina kuvaa suuremmaksi.

Eilen oppilaita tuli välitunnilta luokkiin, maikka, pihalla on pupun poikasia. Maikat eivät tietenkään heti uskoneet, koska oli aprillipäivä.

Rusakon pojat ovat alapihalla aivan seinän vieressä, ruusupuskissa. Alapiha on 1.-2. luokkalaisten omaa aluetta. Tänään menin minäkin niitä katsomaan, neljä pientä lapsen nyrkinkokoista palleroa, otin kuvankin.

Oppilaille piti sanoa, ettei niihin kannata koskea, koska poikasten emo on etsimässä niille ruokaa. Rusakonpoikien ympärillä on välituntisin aina pikkuliuta koulun pikkuoppilaita. Hauskoilta ne poikaset näyttivät minustakin, en ole koskaan ennen nähnyt rusakonpoikia noin pieninä. Ihmepaikan emo pesälleen keksi.

Joskus lapset voivat olla luontoelikoille julmia. Voidaan kivittää vaikka sorsia hengiltä.

Pahimman tapauksen muistan lapsuudestani. Kun aloitin koulun, asuimme Ruskeasannalla Kiitoradantien varrella kauppias Lehdon talon yläkerrassa silloisessa Helsingin maalaiskunnassa.

Leikin talon poikien Arin ja Timpan kanssa läheisellä niityllä. Heittelimme keihästä, kisailtiin siitä, kuka saa olla Väinö Kuisma tai Pauli Nevala. Jorma Kinnunen ei silloin ollut vielä pinnalla. Heittelimme itsetehtyjä leppäkeihäitä niin pitkälle kuin käsistä lähti.

Seuraamme tuli pari vuotta vanhempi naapuritalon poika Veikko. Äkkäsimme siilin. 

Veikko otti yhden keihäistämme ja alkoi hakata sillä siiliä. Me muut halvaannuimme paikoillemme. Veikko hakkasi, siili vinkui, Veikko hakkasi siiliä niin kauan, kunnes kaikki piikit olivat poissa.

Siili oli elossa. Veikko kusi siilin päälle ja hautasi sen elävältä.

Oikeastaan koskaan en ole livenä nähnyt mitään kauheampaa, tai kuullut, sillä siilin vinkuna ei ollut kivaa kuultavaa. Myöhemmin poikien tappelut ja nyrkinlyönnit ja nenänverenvuodot eivät olleet mitään siilin vinkunaan verrattuna.

Perheeni seisoo Lehdon talon edustalla, jossa asuimme pari vuotta 1960-luvun alussa, vanhemmat ja kolme poikaa. Minä seison keskellä. 

Talossa oli Lehdon sekatavarakauppa ja baari sekä parturi. Baarissa oli pajatso. Talo oli aivan Wiiman linja-autokoritehtaan vieressä. Isäni Vidar oli lentovirkailija, joten hänellä oli lyhyt matka työpaikalleen lentokentälle.

Nyt Lehdon talon yli menee Ilmakehätie.

Kuva on otettu joulupäivänä. Vanhimmilla pojilla on tätini tekemät joululahjat, turkishatut. Tätini oli modisti ja hänellä oli hattuliike Kankurinkadulla Helsingin Punavuoressa.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Koulussa sattuu ja tapahtuu

 Päältä

Alta

Teknisen luokan kuumakäsittelytilassa on hieno savenpolttouuni. Kuuman kannen päälle oli vahingossa jätetty kaksi muovitarjotinta ja käsine. Tarjottimet ja käsine sulivat yhteen.

Onneksi teknistä työtä opettava opettaja haistoi palaneen käryä ja otti koko höskän pois kannen päältä. Hän toimitti juuri syntyneen modernin taideteoksen opettajienhuoneeseen ihailtavaksi, kuin Warholia.

Viime vuosina on tiuhaan päivitetty koulujen kriisi- ja turvallisuusohjeita. Joskus turvallisuusasioiden hinkkaaminen opettajienkokouksessa tuntuu pitkästyttävältä, sitä samaa ja samaa vanhaa toistetaan ja toistetaan.

Oli vaikea tajuta, miksi esim. solujen sisäovet on aina pidettävä kiinni. Liikkuminen vaikeutuu, kun pitää koko ajan ovia avata ja sulkea.

Kun katsoo alla olevaa Kouvolan yhteiskoulussa riehuneen tulipalon kuvaa, ymmärtää heti, miksi solujen palo-ovet on pidettävä kiinni.

Koulussani tehdään pari kertaa vuodessa poistumisharjoitus. Silloin kaikki purkautuvat koulun kentälle säntillisiin luokkajonoihin.

Kuva IS


Kouvolassa palo syttyi viallisesta sähkökaapelista. Viallista kaapelia ei tavallisissa tarkistuksissa olisi voitu huomata.